Aloitin ison kirjapinon lukemisen siitä kirjasta, joka on pisimpään pölyttänyt hyllyäni, eli Gerritsen, Resi; Haak, Ruud & Prins, Simon: Koiran käyttäytymisen perusteet (2013). Kirjan takakannen mukaan kirjassa “koirankoulutuksen ammattilaiset — jakavat olennaisimmat tiedot koiraharrastajille ja koirien kouluttajille. Opit soveltamaan operantin ehdollistamisen keinoja ja saat käytännön neuvoja, joilla edesautat koirasi oppimista. Kirjassa esitellään koiran käyttäytymisen keskeiset käsitteet sekä tapa viestiä. —” Ja onhan toki kirjan kirjoittajilla vaikuttavia meriittejä koirien kouluttamisessa pelastus- ja poliisikoirien työkäyttöön.
Valitettavasti jo aivan lukemisen alkumetreillä huomasin, että tämä kirja ei taida olla minua varten. Mielestäni kirja on epäonnistuneesti nimetty ja esitelty takakannessa, koska niiden perusteella saa käsityksen, että kirjaa voi soveltaa kaikissa koiraharrastuksissa. Lähes kaikki käytöksen ja koulutuksen kuvailu kuitenkin pohjaa siihen, mikä virkakoirille on tärkeää, ja jos koira ei täytä näitä kriteerejä, sen kuvaillaan tuottavan pettymys ohjaajalla. Ei siis mielestäni ollenkaan joka koiraharrastajan opas. Minulla on kuitenkin joku omituinen pakkomielle lukea kaikki kirjat loppuun, joten luin myös tämän.
Erityisesti minua harmitti läpi kirjan kulkeva höpötys johtajuudesta ja ihmisen ja koiran laumasta. Koiran kehitystä kuvaavassa luvussa kerrottiin mm. missä iässä koira alistuu ihmisen johtajuuteen ja miten “lujalla kädellä” pitää kitkeä tietyt käytökset pois. Lisäksi ihmisen ja koiran suhdetta käsitteltäessä sanottiin “liiallisen rankaisemisen” haittaavan suhdetta, ja rankaisua suositellaan käytöstä vähentävänä keinona. Vahvisteita ja rankaisuja esiteltäessä annetaan negatiivisesta vahvisteesta metsästyskoirapuolelta järkyttävä esimerkki noudon opettamisesta ilman, että mitenkään ilmaistaisiin, ettei se ole nykytutkimuksen valossa lainkaan hyvä keino kouluttaa. Myös palkkion mahdollisuuden poistoa suositellaan hyvänä menetelmänä, jonka avulla koira oppii yrityksen ja erehdyksen kautta. Koiran halutaan tekevän virheitä, jotta se voisi oppia niistä. Kirjoittajat ovat mielestäni myös ymmärtäneet virheettömään suoritukseen perustuva koulutuksen osittain väärin.
Toisekseen koirien eleitä ja laumasuhteita esiteltäessä esimerkit otettiin vankeudessa elävillä susilla tehdyistä tutkimuksista, joiden on jo aikaa sitten todettu kuvaavan huonosti vapaana elävän susilauman saatika villikoiran tai lemmikkikoiran käytöstä. Kyseisessä kappaleessa muutenkin viitattiin vain aivan muutamaan eri tutkijaan, vaikka tekstissä väitettiin esiteltävän eriäviä näkemyksiä. Käytöksen kuvailussa korostuikin vinoutuneesti alistuminen ja arvojärjestys sekä niihin liittyvät eleet.
Kirjassa oli myös useita hekumoivia kuvauksia yksittäisten poliisikoirien tms uroteoista useiden vuosikymmenten ajalta. Henkilökohtaisesti en pidä tällaisesta tyylistä, koska se antaa vaikutelman siitä, että yksittäisen yksilön käytös on yhtä pätevää tietoa ilmiöstä kuin tutkimuksiin perustuva, laajat otokset sisältävä tieto.
Koiran luonnetta ja käytöstä kuvailtaessa käytössä on vanhanaikaisia termejä, joita itse harvoin olen kuullut missään käytettävän ja mitkä oikeastaan eivät mielestäni vastaa nykytietämystä koirien persoonallisuudesta ja käytöksestä. Esimerkiksi virkakoirille tärkeinä luonteen ominaisuuksina pidetään malttia ja luotettavuutta. Kirjoittajat kuvaavat, että koirasta voi kehittyä psykopaatti, joka ei todellakaan pohjaa mihinkään tutkimustietoon koirien käytöksestä. Koirien ilmeitä kuvaillaan sellaisilla adjektiiveilla kuin “torjuva”, sen sijaan, että kuvattaisiin tarkasti esim. silmien asentoa. Koko kirjan läpi kulkee siis käsitys koirien käytöksestä toisaalta perustuen vangittujen susien käytökseen ja toisaalta koiran käytöksen perusteettomaan inhimillistämiseen.
Täytyy toki todeta, että kirjassa kuvataan myös naksutinkoulutukseen perustuvaa, ilman pakotteita tapahtuvaa operanttiin ehdollistamiseen perustuvaa kouluttamista laajasti ja käydään läpi sen historiaa. Myös teoria on selitetty, joskin yksinkertaisesti ja ns. perustasolla, Pavlov ja Skinner olkapäillä, mutta vain aivan muutama modernimpi sovellus on mainittu. Kirjassa käsitellään operanttia ehdollistamista kuitenkin vain aivan perustasolla, eikä se anna jo asiaan hiukan perehtyneelle lukijalla mitään uutta. Tosin osa termeistä, esimerkiksi ärsykekontrolli, on selitetty tarkoittavan aivan muuta kuin mitä sillä muissa lähteissä tarkoitetaan. Ohjeet kouluttamisen toteutukseen ovat pääosin käyttökelpoisia: koulutus halutaan suunnitella niin, että koiralla on mahdollisuus onnistua ja tilanteita ennakoidaan ja suunnitellaan etukäteen, lisäksi pidetään kirjaa koulutuksista ja analysoidaan sen sujumista. Kirjoittajat korostavat positiiviseen vahvistamiseen perustuvan koulutuksen olevan paras tapa kouluttaa koiria ja antavat monta esimerkkiä tilanteista, joissa positiivinen vahvistaminen tuo paremman lopputuloksen kuin positiivinen rankaisu. Silti he toteavat, että kouluttaminen ilman rankaisun käyttöä on mahdotonta ja kirjassa suositellaan sähköpantaa koulutusvälineenä. Mietin, onkohan kustantaja ollut tästä tietoinen. Mielestäni on eettisesti erittäin kyseenalaista julkaista tällaisia “oppaita”, varsinkin kun kipuun ja pelkoon perustuva koulutus on Suomessa lailla kiellettyä.
Kirjassa kuvataan myös esimerkiksi merieläinten esittävän tällä tavoin opetettua temppuja omasta halustaan, mikä vaikuttaa kyllä todella uskomattomattomalta. Kirjassa ei muuten mainita lainkaan omaehtoisuuteen perustuvia koulutusmenetelmiä, enkä usko siitä olevan tässäkään kyse.
En suosittele tätä kirjaa koirankoulutuksen oppaaksi kenellekään. Tässä postauksessa ei myöskään ole kuvia, koska en halua antaa kenellekään hätäiselle lukijalle kuvaa, että suosittelisin kyseistä kirjaa. Kirjoittajien tarjoama “tieto” on vanhaa ja tutkimuksessa osoitettu paikkansapitämättömäksi. Kouluttajat suosittelevat Suomessa lailla kiellettyjä (ja tutkimuksissa vahingollisiksi todettuja) koulutusmenetelmiä. En aio pitää tätä kirjaa hyllyssäni, mutta en myöskään myy sitä eteenpäin. Ehkä piilotan sivujen väliin nameja ja teen siitä mukavan aktivointilelun. Operantista kouluttamisesta on olemassa muita, paljon hyödyllisempiä ja koiraystävällisempiä oppaita, esimerkiksi Egtvedt & Morten: Naksutinkoulutusta koirallesi (2006).
