Seuraamista pidetään monesti haastavana liikkeenä, ja sitä se tavallaan onkin. Seuraaminen on itseasiassa koiran kropalle raskasta, ja vaatii hyvää kehonhallintaa. Lisäksi pitkäkestoisena suorituksena motivaation tulee olla kohdallaan. Siksi seuraaminen rakennetaan pienistä palasista kriteeri kerrallaan, ja jokaista osaa vahvistetaan kunnolla ennen pitkien kokonaisuuksien rakentamista.
Seuraamisen pohjana on perusasentoon tai positioon (koiratanssissa) hakeutuminen. On tärkeää tehdä erottelu eri tehtävien välillä, tässä puhutaan nyt perusasentoon hakeutumisesta siltä puolelta, jolla koiran tulisi myös seurata, ohjaajan takaa kiertäminen perusasentoon on oma erillinen tehtävänsä. Ohjaajan takaa hakeutumisen harjoittelu ei tue seuraamista kokonaisvaltaisesti siitä syystä, että koiran ei silloin tarvitse ajatella takapään liikettä ollenkaan niin paljon. Perusasentovihje on sama kuin seuraamisvihje, koska tässä seuraamisen koulutusmallissa opetetaan koira ajattelemaan perusasento ja seuraaminen sijaintina suhteessa ohjaajaan, ei erillisinä temppuina.
Koiratanssin Heelwork to Musicissa eli HTM:ssä koira voi seisoa perusasennossa positiossa, muissa lajeissa koira istuu, kun ohjaaja on paikallaan. Rallytokossa koiraa ei ole välttämätöntä opettaa istumaan ilman eri vihjettä ohjaajan pysähtyessä kuten tokossa ja PK-tottiksessa, mutta mielestäni se kannattaa. Monesti tällöin rallytokoilijat tuskailevat sen kanssa, että koira tarjoilee istumista hitaassa vauhdissa ja käännöksissä, mutta se on ”ylitreenattava” asia, joka jää pois riittävällä harjoittelulla eikä siitä tarvitse ottaa turhaa stressiä. Jos istumisen haluaa pitää erillisenä vihjeenä, sitä pitää myös palkata erikseen paljon, ja koira on joka tapauksessa pakko opettaa pysähtymään siististi suorana seisomaan, koska muuten perusasento ja sitä myöten helposti koko kylttitehtävä ovat vinoja. Koiralle on myös mahdollista opettaa, että ohjaajan seistessä jalat yhdessä se istuu ja ohjaajan seistessä jalat erillään ”kuin kesken liikkeen” se jää seisomaan.
Perusasentoa voidaan kouluttaa usealla eri tavalla, esimerkiksi houkuttelemalla namilla, kosketuskepin avulla, käyttäen apuna tasapainotyynyä tai istumisalustaa. Itse olen kouluttanut namihoukuttelulla koirilleni perusasennot alkuun ja lisännyt mukaan tasapainotyynyn auttamaan takapään käytössä myöhemmin, ja olen tällä tekniikalla saanut aikaiseksi siistit suorat perusasennot. Eri koulutusmenetelmiä paljon pohdittuani olen päätynyt kuitenkin kannattamaan istumisalustaa tehokkaimpana menetelmänä, olen myös vahvistanut sillä Susulle perusasentoja eri suunnista. Istumisalustalla aion opettaa Glennalle perusasennon, kun sen aika tulee.
Istumisalustan käytössä on useita etuja: 1) kohteilla opetettujen käytösten yleiset hyödyt: nopea oppiminen, roskakäytösten vähäisyys, tehtävät ovat mieluisia koiralle, 2) kriteeri on koiralle selkeä, 3) kriteeriä on helppo nostaa suunnitelmallisesti vähitellen, 4) koira saa itse kokeilla ja oivaltaa takapään käytön hakeutuessaan istumisalustalle eri suunnista, 5) ohjaaja-apuja ei tarvita lainkaan, 6) istumisalusta ei sulje muita koulutusmenetelmiä pois, vaan niitä voi halutessaan vielä käyttää tukena. Jos haluaa koiratanssia varten opettaa koiran vain seisomaan, saman homman voi tehdä seisomisalustalla.
Perusasennon opettamiseen kannattaa käyttää aikaa ja tehdä se huolella. Istumisalustaa käyttäessä ei tarvitse häivyttää lainkaan ohjaaja-apuja, joten opettaminen on nopeampaa kuin houkutellen opettaessa. Ohjaaja-apujen häivyttäminen on myös meille ihmisille yllättävän hankala homma ja ne jäävät monesti vähän vahingossa käyttöön varmisteluksi, vaikka koira ei niitä tarvitsisi. Toisaalta ihmiset helposti kuvittelevat koiran toimivan vain suullisella vihjeellä, eivätkä huomaa itse tekemiään muita pieniä apuja, jotka sitten ovatkin koiralle yllättäen paljon merkityksellisempiä kuin suullinen vihje. Lajista riippuu, mitä koiralle halutaan opettaa lopulliseen suoritukseen, mutta aluksi kannattaa lähteä siitä, että koira hakeutuu perusasentoon suorana paikallaan ja liikkumattomana seisovan ohjaajan viereen. Tokoa, PK-tottista ja rallytokoa varten perusasentoon hakeutumisen yleistämisen voi jättää siihen, mutta HTM:ää ajatellen on tärkeää, että koira osaa hakeutua perusasentoon, vaikka ohjaajan kädet liikkuvat. Huomaa, että seuraamiseen hakeutuminen ja sen yleistäminen erilaisiin tapoihin liikkua on vielä erikseen opetettava asia.
Perusasentoon hakeutumista ei kannata viedä kokonaan ärsykekontrolliin (jolloin koira tekee tehtävän vain vihjeestä eikä tarjoa sitä enää), vaan koiralla kannattaa säilyttää halu tarjota perusasentoa. Vahva motivaatio perusasentoon ja sen tarjoamiseen paitsi auttaa seuraamisen seuraavien vaiheiden opettamisessa, hyödyttää myös tilanteissa, joissa koira syystä tai toisesta häiriintyy ja sen ajatus katkeaa. Näissä tilanteissa koira palaa siihen käytökseen, mikä sille on opetettu alussa ja mikä on sillä vahva ja mieluisa, eli toivon mukaan perusasentoon (ja siis seuraamiseen, mikäli ohjaaja on liikkeessä). Useimmissa tapauksissa tämä on hyvä asia, tai huonoista vaihtoehdoista vähiten huono. Jos vaikka rallytokon lähtökyltillä kontakti tippuu kun koira kuulee jonkun äänen, on tosi hyvä vaihtoehto, että se itse tarjoaa heti taas perusasentoa, kun se pystyy jälleen keskittymään tehtävään. Tai tokossa kaikkien liikkeiden alkaessa ja päättyessä perusasentoon on monta mahdollisuutta, että jos koira kesken jonkin suorituksen osan menettää hetkeksi fokuksensa, niin perusasennon tarjoaminen on siinä kannattavaa ja voi pelastaa pisteitä. Esimerkiksi noudon palautuksessa koiran häiriintyessä ja alkaessa vilkuilla ympärilleen, ohjaajan luokse palaaminen on aina hyvä juttu. Jos taas koiralla ei edelle kuvatuissa tilanteissa olisi mielessään mitään tehtävää, johon se voisi turvautua, se todennäköisesti hämmentyisi entistä enemmän.
Perusasentoon panostamisessa on siis monia hyötyjä, joten eikun treenaamaan!
1 thoughts on “Seuraamisen kouluttaminen: pohjana perusasento”