Avainsana: kouluttaminen

Tiedätkö, mikä ohjaa koirasi käyttäytymistä?
hyvää elämää koiran kanssa · koiran käyttäytyminen · kouluttaminen

Tiedätkö, mikä ohjaa koirasi käyttäytymistä?

Saara UljasKommentoi

Tiedätkö, mikä ohjaa koirasi käyttäytymistä?

Tuntuuko joskus, että koirasi toiminnassa ei ole järkeä? Koira ei opi jotakin asiaa, tai ei tee jo oppimaansa käytöstä? Vai tekeekö koira jotakin ei-toivottua, kuten haukkuu, hyppii tai varastaa pöydältä? Kun pohditaan eläimen käyttäytymistä, lähdetään liikkeelle siitä, että käyttäytymisellä on aina jokin funktio eli tarkoitus. Kaikella koiran käytöksellä on siis aina jokin syy, joka on koiran näkökulmasta looginen. Vain kuollut eläin ei käyttäydy mitenkään.

Kaikkea käyttäytymistä ohjaa toinen kahdesta taustasyystä

Pohjimmiltaan kaikkien eläinten, myös ihmisten, käyttäytymistä ohjaavat kaksi päätekijää: 1) Pyrkimys kokea mielihyvää ja 2) Pyrkimys välttää epämiellyttäviä tunteita aiheuttavia asioita. Nämä ovat motivaatiotekijät kaiken käyttäytymisen taustalla, kun vähän kaivetaan syvemmältä. Kaikki eloonjäämisen kannalta keskeisiin tekijöihin, kuten syömiseen, nukkumiseen, turvallisuuteen ja lisääntymiseen, liittyvä toiminta perustuu mielihyvään ja ikävän tunteen välttämiseen. Esimerkiksi syöminen tuottaa sekä mielihyvää että poistaa epämiellyttävää nälän tunnetta, epämiellyttävä väsymys poistuu nukkumalla jne.

Koska eläimet ovat erilaistuneet luonnossa elämään jokainen omassa ekologisessa lokerossaan eli elinympäristössään, hankkimaan ruokaa eri tavoin ja välttämään erilaisia asioita, niiden käyttäytyminen poikkeaa toisistaan sen mukaan, miten samanlaiset tai erilaiset niiden olosuhteet ovat olleet. Vaikka koira on asunut pitkään ihmisen seurassa, eikä koiraa voi verrata suteen, koiran perimästä löytyy kuitenkin useita kaikille koiraeläimille yhteisiä käytösmalleja. Näitä kutsutaan lajinomaisiksi käyttäytymistarpeiksi. Koiraeläimet syövät luonnossa pääasiassa toisia eläimiä, ja metsästävät niitä aistiensa avulla joko yksin tai ryhmässä. Metsästyskäyttäytymiseen kuuluu esimerkiksi haistelu ja kaivaminen, mutta myös pureskelu ja hautaaminen.

Kotikoiralle läheisin koiraeläin eli susi on laumaeläin, ja seuran kaipuu näkyy myös koirassa vahvana. Nämä ruoanetsintään ja sosiaalisuuteen liittyvät tekijät ovat olleet keskeisiä eläimen henkiinjäämiselle, ja niinpä niitä toteuttavista käytösmalleista on tullut koiralle mielihyvää tuottavia. Mikäli koiralla ei ole mahdollisuuksia toteuttaa näitä käyttäytymisiä, se alkaa voida huonosti. Iso osa ihmisen ongelmalliseksi kokemasta käyttäytymisestä johtuu itseasiassa siitä, että koiralla ei ole ihmisen luomassa ympäristössä riittävästi mahdollisuuksia toteuttaa lajinomaisia käyttäytymistarpeitaan.

Koira elää hetkessä

Koira ei kykene nykytiedon valossa pitkäkestoiseen tulevaisuuden suunnitteluun kuten ihminen. Me voimme pakottaa itsemme tekemään epämiellyttäviä asioita, kuten istumaan epämiellyttävässä hammaslääkärin tuolissa, koska tiedämme, että hyvin hoidetut hampaat estävät epämiellyttäviä tunteita myöhemmin tulevaisuudessa. Koira ei tällaista käsitä, vaan sille mielihyvä ja epämiellyttävyyden välttäminen ovat konkreettisia, nyt käsillä olevia tilanteita. Koiralle siis hampaiden hoito voi olla erittäinkin epäilyttävää, koska se ei pysty ajattelemaan myöhempää hyötyä. Siksi esimerkiksi hoitotoimenpiteet on syytä kouluttaa koiralle mahdollisimman mukaviksi. On tärkeää aina myös muistaa, että koira ei ymmärrä luonnostaan, ettei vaikkapa hammasharja ole vaarallinen. Ihmisen näkökulmasta harmittomat asiat voivat olla koirasta hyvinkin pelottavia, ja pelko on koiran näkökulmasta aito kokemus. Myös tästä syystä koiraa on tärkeää positiivisen vahvistamisen kautta kouluttaa suhtautumaan erilaisiin tilanteisiin myönteisesti.

Koska koiralta puuttuu kyky tulevaisuuden suunnitteluun, koira, tai mikään muukaan eläin, ei tee mitään “tahallaan” tai “kiusallaan”, vaan toimii aina sen mukaan, minkä kokee missäkin tilanteessa kannattavimpana. Tarkoituksellista, eläintä itseään hyödyttämätöntä kiusantekoa ei ole havaittu muilla eläimillä kuin ihmisellä. Eläimet saattavat kyllä vaikkapa huijata toisiaan, mutta tällöin kyseessä on aina oman hyödyn tavoittelu, ei tarkoitus jättää toinen ilman. Kaikki käytös ei myöskään ole tahdonalaista – esimerkiksi yksin peloissaan oleva tai kovin kiihtynyt koira ei tietoisesti päätä pissata alleen, vaan se ei kykene tilanteessa hallitsemaan kehonsa reaktioita. Koiralta ei ole tutkimuksissa löytynyt kykyä sellaisiin tunteisiin ja käytöksiin kuin “kettuilu” tai kostaminen.

Oppimisen vaikutus käyttäytymiseen

Eläimet eivät kuitenkaan ole vain viettiensä vietävissä, vaan ne oppivat ympäristöstään ja oman toimintansa seurauksista. Kannattava käytös on sellaista, jonka avulla koira kokee saavuttavansa miellyttäviä asioita tai välttävänsä epämiellyttäviä. Siihen, mikä koiran mielestä on kannattavinta, vaikuttavat monet asiat, kuten koiran temperamentti, geenit ja oppimishistoria. Koira kykenee ketjuttamaan tehokkaasti asioita, jotka tapahtuvat ajallisesti lähellä toisiaan. Jos johonkin asiaan liittyy voimakas mielihyvä tai toisaalta epämiellyttävä tunne, koira oppii tehokkaasti ennakoimaan sitä erilaisista ympäristön merkeistä. Esimerkiksi ensimmäinen koirani Tiuhti inhosi vettä kaikissa muodoissaan, ja oppi, että ihminen ottaa sukat pois mutta jättää muut vaatteet päälle, kun koira joutuu pesulle (hänen nuoruusvuosinaan en vielä ollut tutustunut yhteistyössä tehtäviin hoitotoimenpiteisiin). Niinpä hän oppi pakenemaan paikalta, kun sukkia alettiin riisua. Jos riisumisen aloitti jostain muusta vaatteesta, hän ei reagoinut mitenkään. Samaten bordercollieni Glenna on oppinut, että treenikassin esiin ottaminen tarkoittaa, että lähdetään hallille, ja treenaaminen on Glennalle erittäin arvokasta. Kun kassiin koskee eteisessä, hän herää sikeimmästäkin unesta välittömästi ja saapuu paikalle varmistamaan mukaan pääsemisen. Koirat ovat todella tehokkaita poimimaan tällaisia itselleen merkityksellisiä tapahtumia ennakoivia merkkejä, ja alkavat ennakoida myöhemmin tulevia tapahtumia oppimisensa perusteella. On epäselvää, miten pitkälle tulevaan ennakointi ja tapahtumien ketjutus jatkuu, mutta kokemukseni mukaan ainakin tunnin sisällä tapahtuvat asiat koiran on mahdollista yhdistää toisiinsa.

Koirat oppivat myös oman toimintansa seurauksista. Jos toiminnan seuraus on koiralle erittäin merkityksellinen, käytös vahvistuu nopeasti. Esimerkiksi jos hoitotoimenpiteissä jättää toistuvasti huomioimatta koiran pienet epämukavuudesta kertovat eleet, koira voimistaa viestintäänsä ja saattaa lopulta purra. Pureminen yleensä keskeyttää toiminnan tehokkaasti, jolloin koira oppii, että tämä käytös toimii. Seuraavalla kerralla koira saattaa siirtyä suoraan puremiseen, koska se oli tehokasta. Toinen esimerkki on ääntely tauolla treeneissä – jos koiralle ei ole opetettu taukokäytöstä, treenin yhtäkkinen päättyminen on koiran mielestä erittäin epäloogista. Koira koittaa kiinnittää ohjaajansa huomion, jotta saisi treenin jatkumaan. Se kokeilee erilaisia käytöksiä, ja huomaa pian, että kun alkaa vinkumaan, ohjaaja kaivaa äkkiä herkut esille saadakseen koiran hiljaiseksi. Vinkuminen osoittautuu siis tehokkaaksi keinoksi saada lisää makupaloja, kun treeni keskeytyy. Kummastakin tilanteesta olisi selvitty ilman ihmisen kannalta hankalaa, mutta koiran kannalta erittäin tarkoituksenmukaista käyttäytymistä, mikäli koiralle olisi opetettu etukäteen sen tarvitsemia taitoja kyseiseen tilanteeseen.

Koira osaa olla koira

Kaikki eläimet oppivat koko ajan, halusimme tai emme. Jos koiraa ei kouluteta tarkoituksella, sen osaamat käytökset ovat niitä, jotka kumpuavat sen perimästä ja joita se on itsekseen oppinut eri tilanteissa seurailemalla, mitkä asiat tapahtuvat peräjälkeen sekä oppimalla oman toimintansa seurauksista. Jos haluamme koiralta tietynlaista käytöstä, sen oppimista ei kannata jättää koiran omaan varaan vaan tarkoituksellisesti opettaa koiralle erilaisia käytöksiä.

Kuten aluksi totesin, vain kuollut eläin ei käyttäydy. Elävät eläimet käyttäytyvät koko ajan jotenkin. Koiran on vaikeaa ymmärtää sellaisia asioita kuin “Älä hypi” tai “Älä hauku”. Keskittyessämme siihen, millaista käytöstä emme halua, mikään ei kerro koiralle, millainen käytös sitten olisi kannattavaa ja johtaisi koiran kannalta toivottuun lopputulokseen (mielihyvän kokeminen tai epämiellyttävien asioiden välttäminen). Sen sijaan opettaessamme koiralle, että neljä tassua maassa johtaa palkkioihin ja korvaavan käytöksen ääntelyä aiheuttaviin tilanteisiin, voimme opettaa koiraa myös valitsemaan näitä käytöksiä oma-aloitteisesti niissä tilanteissa, joissa niiden tekeminen on aiemmin ollut kannattavaa. Esimerkiksi yksinkertainen taukoalustalle hakeutuminen on erittäin monikäyttöinen taito niin taukona treeneissä kuin myös tilanteessa, jossa kotiin saapuu vieraita tai koiran pitäisi ulos lähtiessä odottaa rauhallisena, että omistaja saa vaatteet päällensä. Voit ladata ilmaisen oppaan taukomaton kouluttamiseen tämän sivun alalaidasta.

Mikäli koiran käyttäytymiseen vaikuttaminen tehokkaasti kiinnostaa sinua enemmän, lisälukemista löydät seuraavista blogiartikkeleista

Game on! 7 syytä pelata koulutuspelejä koiran kanssa
arjen tukitaidot · Control Unleashed · hyvää elämää koiran kanssa · koiralähtöisyys · kouluttaminen · vastaehdollistaminen

Game on! 7 syytä pelata koulutuspelejä koiran kanssa

Saara UljasKommentoi

Game on! 7 syytä pelata koulutuspelejä koiran kanssa

Koulutuspelit ja “kaavapelit” tarkoittavat sitä, että koiralle opetetaan yksinkertainen harjoitus, josta se saa palkkaa, ja harjoitusta toistetaan useita kertoja, kunnes koira oppii harjoituksen kulun. Koirat usein innostuvat nopeasti näistä yksinkertaisista harjoituksista, kunhan palkkio on riittävän arvokas, koska koirat mielellään toistavat helppoja tehtäviä, joiden tekemisestä ne tietävät saavansa palkkion. Koirat siis mielellään “pelaavat” ihmisen kanssa. Koulutuspelit opettavat yksinkertaisten tehtävien kautta koiralle melkeinpä huomaamatta erilaisia taitoja, ja koiran on usein helpointa aloittaa ihmisen kanssa työskentely uusissa paikoissa pelien kautta. Pelejä hyödyntävät mm. Control Unleashed -menetelmä sekä AbsoluteDogs -koulutuspalvelu. Tähän artikkeliin olen koonnut 7 erinomaista syytä aloittaa myös oman koirasi koulutus koulutuspelien kautta.

Vaihtoehtoisen käytösmallin tarjoaminen kommunikoinnin välineeksi

Control Unleashed-ohjelmassa koiralle opetetaan erilaisia hyvinkin yksinkertaisia nk. koulutuspelejä (englanniksi pattern games, en ole vielä löytänyt oikein hyvältä kuulostavaa suomennosta). Pelit ovat yksinkertaisia, koska tarkoitus on, että myös koira voi oppia pelin kulun. Koulutuspelien toimivuus perustuu useisiin seikkoihin, joista ensimmäinen on uusien tilanteesta selviytymisen tapojen opettaminen.

Jos koiralle ei opeta mitään, se osaa olla koira. Se reagoi temperamenttinsa ja aikaisemmista tilanteista keräämiensä oppimiskokemusten pohjalta koiramaisesti uusiin asioihin. Koirilla on hyvin erilaisia tapoja käsitellä vaikkapa turhaumaa: yksi vinkuu ja haukkuu, toinen alkaa nylkyttää ohjaajaa, kolmas haistelee maata ja neljäs poistuu paikalta. Näiden käytösten toteuttaminen on koiran keino ilmaista itseään ja helpottaa omaa oloaan, mutta ne eivät yleensä edistä opetettavaa asiaa tai toivottua tunnetilaa. Tilanteen purkaminen voi joskus olla hankalaa, ja koira jää ikään kuin jumiin tilanteeseen.

Koira, jolle on opetettu vaikkapa oletuskäytös, voi näiden turhaumaa ilmaisevien koiramaisten toimintatapojen sijaan kertoa ohjaajalle oletuskäytöksen avulla, että nyt on kyllä hankalaa. Eikö olisi paljon mukavampaa, että hämmentyessään koira mielummin istuisi kuin aloittaisi konsertin? Mikäli koulutus on selkeää ja koira tietää, mitä sen pitäisi tehdä, oletuskäytös ei tule esiin “väärissä” paikoissa, vaan sillä on aina tärkeä viesti ihmiselle. Kun ihminen kuuntelee koiran viestin ja muuttaa sen pohjalta omaa toimintaansa, koiran olo paranee ja negatiivisten tunteiden kokeminen vähenee. Varsinainen win-win siis 

Apuväline uusin tilanteisiin tottumiseen

“Kaavapelien” tai koulutuspelien toimivuus perustuu osaltaan myös siihen, että ne tarjoavat erinomaisen keinon totutella tilanteeseen tutun käytöksen kautta. Monille koirille vaikein taito on itseasiassa “ei minkään tekeminen”, oleilu. Varsinkin jos koiralla on tapana reagoida ärsykkeisiin voimakkaasti tai se on kovin vilkas, sille on todennäköisesti helpompaa keskittyä johonkin tekemiseen kuin “vain olla”. Tällöin tuttu peli toimii turvallisena tekemisenä, jonka kautta koiraa voidaan siedättää häiriöihin. Jos koira jännittää vaikkapa autoja, vaikka 1 2 3 pelin pelaaminen tai LAT-harjoituksen tai mattotreenin tekeminen riittävän kaukana ärsykkeestä voi toimia turvallisena, tuttuna tekijänä ja näin nopeuttaa koulutusprosessia.

Arkielämän lisäksi kaavapelit toimivat hienosti myös harrastuskontekstissa esimerkiksi lämmittelynä. Aika harvalle koiralle sopii sellainen, että uudessa paikassa aloitetaan suoraan autosta uuden asian treenillä tai kisasuorituksella. Pelien pelaamisen kautta koiralle voidaan luoda tuttuuden tunnetta uuteen tilanteeseen ja näin kertoa, että tännekin tultiin tekemään yhdessä kivoja juttuja. Kun koira pystyy pelaamaan peliä eikä kiinnostu ympäristön tapahtumista, on todennäköisempää, että se pystyy myös keskittymään uuden asian harjoitteluun tai kilpailusuoritukseen.

Yhteistyön kannattavuuden lisääminen

Kaavamaisten koulutuspelien kautta koiralle on helppo opettaa, että yhteistyö ihmisen kanssa on mukavaa ja koiralle kannattavaa. Jos koiralla ei ole paljon kokemuksia ihmisen kanssa toimimisesta, esimerkiksi koska se on pentu ja kokemusta ei vain ole vielä ehtinyt kertyä, tai se on tullut vaikkapa tarhaoloista, kaavapelien avulla pääsee nopeasti alkuun harjoittelussa. Kaavapelit on suunniteltu niin, että koiran on helppo ymmärtää ne, eikä kouluttamiseen tottumattoman koiran treeniin pääse niin helposti tulemaan esimerkiksi turhautumisen elementtejä. Samalla kaavapelien harjoittelu ennaltaehkäisee monenlaisia tulevaisuuden haasteita opettaessaan koiralle samalla tärkeitä taitoja.

Sama pätee myös koiriin, jotka osaavat ehkä jo kaikenlaista, mutta ovat jostain syystä herkempiä esimerkiksi ympäristön tai paikan muutoksille tai muille häiriöille. Uudessa tilanteessa päästään nopeammin yhteistyön rytmiin tuttujen, mukavien harjoitusten kautta. Myös tilanteissa, joissa koira joutuu syystä tai toisesta opettelemaan yhteistyötä sille vieraan ihmisen kanssa (esim. Pennut, kodinvaihtajat, rescuet…), tutut harjoitukset auttavat koiraa sopeutumaan tilanteeseen ja lämmittelemään harjoitusta varten. Joskus kotoa löytyy aikuinen koira, jonka kanssa ei ole jostain syystä ehditty harjoitella riittävästi, tai koulutukseen on tullut ristiriitoja koiran ja ohjaajan välille. Kaavapelit toimivat loistavasti myös tällaisessa tilanteessa koulutuksen uudelleen käynnistämiseen ja yhteistyön rakentamiseen.

Lisäksi nimenomaan Control Unleashed -pelien hieno puoli on, että ne toimivat monipuolisesti: ne myös vastaehdollistavat ja siedättävät koiraa, antavat koiralle hallinnan tunnetta tilanteessa ja tukevat ihmisen ja koiran keskinäisen vuorovaikutuksen syntyä. Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa yhteinen koulutustaival koiran kanssa?

Ohjaajan ja koiran välisen myönteisen vuorovaikutuksen lisääminen 

Kaavamaisten koulutuspelien kautta on helppo lisätä koiran ja ohjaajan välistä myönteistä vuorovaikutusta. Jos omistaa koiran, jolla on paljon ihmisen näkökulmasta hankalaa käytöstä, voi vuorovaikutus liukua hiljalleen negatiiviseen kehään. Koiraa kielletään jatkuvasti ja se ärsyttää omistajaa. Koira taas aistii negatiivisen tunteen ja vuorovaikutuksen, ei tiedä mitä tehdä, ja koiran itse keksimät keinot usein ärsyttävät omistajaa lisää. Joskus taas koira voi olla herkempi, ja omistaja on tahtomattaan aiheuttanut painetta, joka on jäänyt koiralle mieleen. Toisinaan negatiivinen vuorovaikutus liittyy vain johonkin yksittäiseen tilanteeseen.

Susan Friedman on puhunut eläimen ja ihmisen suhteesta ja vuorovaikutuksesta pankkitilivertauksen avulla. Positiivinen vuorovaikutus on talletus, joka lisää katteen määrää, negatiivinen vuorovaikutus tekee nostoja tililtä. Hyvä suhde kestää pienet nostot, jos talletuksia on ehtinyt kertyä runsaasti ja on mistä ottaa. Jos tilanne on ehtinyt siihen, että pohja vilkkuu jo, tai saldo on jopa miinuksella, tarvitaan pikaisesti katetta. Joskus voimme joutua aloittamaan uuden koiran kanssa nollasta, esimerkiksi pennun kanssa, tai miinukselta, jos meillä on kodinvaihtaja tai rescuekoira, jolla on huonoja kokemuksia vuorovaikutuksesta ihmisen kanssa. Helppojen, koiran omaan valintaan perustuvien koulutuspelien pelaamisen kautta voidaan tehdä paljon talletuksia lyhyessä ajassa.

Joskus alkuun pääseminen voi tuntua tuskastuttavalta, jos koira joutuu lähtemään miinuksen puolelta. Siksi harjoitukset on tärkeää pitää yksinkertaisina, ennakoitavina ja koiran valinnanmahdollisuuksia alleviivaavina, ja tähän CU harjoitukset istuvat kuin nenä päähän. Myönteinen vuorovaikutus ja paksusti voiva suhdepankkitili hyödyttävät sekä koiraa että omistajaa monin tavoin, esimerkiksi parantamalla kummankin yleistä hyvinvointia. Myös positiivisesta vuorovaikutuksesta voidaan saada aikaan kehä, jossa hyvä lisää hyvää.

Tehokas tapa kouluttaa

Vahvan käytöksen opettaminen vaatii paljon toistoja. Tilanteessa kuin tilanteessa toimiva käytös vaatii vielä enemmän. Vaikeassa häiriössä, jossa kenties on jotain koiralle sisäisesti palkitsevia elementtejä, kuten vaikkapa mahdollisuus jahtaamiseen, vaihtoehtoisen käytöksen tulee olla erittäin mieluisa koiralle. Jotta saisimme aikaan käytöksen, jonka toteuttaminen itsessään on koiralle mukavaa ja se valitsee tämän käytöksen itse muiden vaihtoehtojen joukosta, se vaatii iiiison määrän vahvistehistoriaa. Ja tätä voimme rakentaa helposti koulutuspelien kautta.

Kaavapelejä pelaamalla saadaan lyhyessä ajassa paljon toistoja toivotusta käytöksestä. Esimerkiksi yksinkertaista up&down eli ylösalaspeliä pelaamalla saadaan muutamassa minuutissa kymmeniä toistoja katsekontaktin ottamista. Kun koira on oppinut pelin, se on helppo yleistää aina uusiin ympäristöihin ja tuoda harjoituksiin häiriöt mukaan. Selkeän treenirakenteen kautta on helppo luoda koiralle (ja ohjaajalle!) onnistumisen edellytykset. Koska pelit ovat yksinkertaisia ja niistä saa paljon palkkaa lyhyessä ajassa sekä positiivista vuorovaikutusta ohjaajan kanssa, niiden pelaaminen itsessään on koirasta mukavaa. Näin pelissä harjoiteltavaan käytökseen saadaan ladattua helposti ja nopeasti paljon positiivisia tunteita. CU harjoitukset ja koulutuspelit ovat siis hyvin tehokas tapa opettaa koiralle vahvoja käytöksiä ja yleistää niitä erilaisiin tilanteisiin.

Pelit keinona testata koiran mielentilaa

Kun totutamme koiraa uusiin tilanteisiin, ja tavoitteenamme on saada jokin käytös toimimaan häiriöissä, on usein järkevää aloittaa harjoittelu uudessa tilanteessa jollakin muulla käytöksellä kuin tavoitekäytöksellä. Tämä siksi, että emme halua mahdollisesti ei-suotuisan mielentilan yhdistyvän tavoitekäytökseen. Emme myöskään halua koiran keskeyttävän vaikkapa seuraamista siksi, että se kokee tarvetta tarkkailla ympäristöään. Koulutuspelit ovat tässä erinomainen tapa auttaa koiraa sopeutumaan uuteen tilanteeseen tuttujen kaavojen kautta. Näissä peleissä huomion kääntäminen ympäristöön ei ole myöskään virhe, vaan informaatiota ohjaajalle.

Jos koira ei pysty jossakin tilanteessa pelaamaan sille entuudestaan hyvin tuttua peliä, ei voi olettaa, että koira pystyisi suoriutumaan hyvin mistään haastavammastakaan harjoituksesta kyseisessä tilanteessa. Mielentilan testaaminen tutulla pelillä säästää siis sekä koiraa että ohjaajaa turhautumiselta, kun liian vaikeassa tilanteessa ei yritetä harjoitella käytöksiä, jotka ovat siihen nähden liian haastavia.

Koiran hallinnan tunteen kasvaminen

Hallinnan tunteen saaminen ja säilyttäminen on ensisijainen vahviste. Jokainen on ollut elämässään tilanteessa, jossa tuntuu, ettei sitä hallitse. Tiedämme siis, miten epämiellyttävää se on. Hallinnan tunne taas mahdollistaa itsevarmuuden ja tehokkuuden. Kaikki tämä koskee ihmisen lisäksi yhtälailla koiraa. Kun koiralla on sen hyvin osaamien, hallinnan tunnetta vaalivien koulutuspelien kautta mahdollisuus vaikuttaa harjoituksen kulkuun ja ohjaajan toimintaan, se lisää motivaatiota ja itsevarmuutta. Esimerkiksi siedättäminen erilaisiin koiraa jännittäviin asioihin on lopulta nopeampaa ja tuottaa pitkäkestoisemman ja varmemman tunnetilan muutoksen, kun koiralla on tosiasiassa mahdollisuus vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten lähelle se joutuu jännittävää kohdetta. Control Unleashed-menetelmä tarjoaa useita vaihtoehtoja valinnanmahdollisuuden toteuttamiseen eri tilanteissa.

Koiralle valinnan mahdollisuuden antaminen saattaa tuottaa ihmiselle hallinnan menetyksen kokemuksen, jos koira ei valitsekaan sitä, mitä olisimme toivoneet. Tässä kysytään ihmiseltä ensinnäkin halua ja motivaatiota kunnioittaa koiran tunteita ja valintaa, sekä toisekseen kykyä sietää itsessä herääviä epämiellyttäviä tunteita, ja kolmanneksi kärsivällisyyttä. Toivotun käytöksen odottaminen, ehkä pitkiäkin aikoja, voi olla ohjaajalle turhauttavaa, ja tuntua siltä, että koulutus ei edisty. Tällöin on erityisen tärkeää muistaa, että tunnetilan tai motivaation todellinen muutos ei tapahdu hetkessä, ja valinnan mahdollisuuden tarjoamalla vaikutat positiivisesti myös suhteeseesi koirasi kanssa, josta on paljon hyötyä pitkällä aikavälillä.

Jos koulutuspelit kuulostavat kiinnostavilta, niitä pääsee harjoittelemaan tammikuussa alkavalla Control Unleashed-verkkokurssilla. Lisätietoa löydät Control Unleashed-kohdasta ylävalikosta.

4 syytä siihen, miksi ei-toivotun käyttäytymisen muuttaminen epäonnistuu
Control Unleashed · hyvää elämää koiran kanssa · kouluttaminen

4 syytä siihen, miksi ei-toivotun käyttäytymisen muuttaminen epäonnistuu

Saara UljasYksi kommentti

4 syytä siihen, miksi ei-toivotun käyttäytymisen muuttaminen epäonnistuu

Koira voi käyttäytyä omistajan mielestä epätoivotulla tavalla monesta eri syystä. Yhtä monta toimintatapaa käyttäytymisen muuttamiselle voi löytää vaikkapa Facebookin keskusteluryhmistä. Ennen ei-toivotun käyttäytymisen poiskouluttamisen aloitusta kannattaa kuitenkin uhrata hetki aikaa sekä käyttäytymisen syiden että sitä ylläpitävien tekijöiden miettimiselle. Ilman näiden arvioimista kouluttaminen ei välttämättä onnistu ollenkaan niin tehokkaasti. Ensisijaista on myös aina varmistaa, että koira on varmasti terve, ja sen elämässä ovat hyvinvointitekijät kohdallaan (liikunta, lepo, virikkeet). Seuraavassa käydään läpi 4 yleisintä syytä, miksi kouluttaminen ei tunnu onnistuvan, sekä muutamia vinkkejä siihen, miten näitä tekijöitä voisi muuttaa.

Ei-toivottu käyttäytyminen on koiralle luontaista käytöstä

Iso osa ei-toivotusta käytöksestä on itseasiassa joko koiralle lajina tai tietyille roduille täysin luontaista, lajin- ja rodunomaista käytöstä, jota on aiemmin vaalittu ja rotuun tarkoituksella jalostettu. Vähän aikaa sitten silmiini sattui uutinen koirasta, joka karkotti suden pihasta. Aika toivottavaa käytöstä, eikö? Nimenomaan vahtiminen on todennäköisesti yksi ensimmäisistä syistä, miksi ihminen alunperin halusi koiraeläimiä lähettyvilleen. Naapureita tai muita epäilyttäviä heppuja se sijaan ei tulisi vahtia, paitsi jos ne ovat oikeasti vaarallisia, kuten murtomiehiä. Miten koiran olisi tarkoitus ymmärtää tämä erottelu ilman huolellista opetusta?

Toinen vastaava esimerkki on riista- ja saalisvietti. Vietti sanana on hiukan hankala, mutta kuvaa tässä nyt lyhyesti sitä, että koiralla on sisäsyntyisesti voimakas halu seurata eläinten jälkiä tai jahdata liikkuvia kohteita. Taas kyseessä on ensinnäkin koiraeläimen hengissä pysymisen kannalta välttämätön käytös, joka on evoluution aikana muodostunut itsessään palkitsevaksi, jotta eläin jaksaa toistaa käyttäytymistä toistuvista epäonnistumisista huolimatta (koska luonnossa suurin osa saalistusyrityksista ei onnistu). Toisekseen tätä ominaisuutta on tarkoituksella jalostettu erilaisiin metsästyksessä ja paimennuksessa käytettäviin rotuihin.

Kaupungissa tai taajamassa, ilman työtehtäviä elävä koira on hyvin uusi keksintö (vaikka toki seurakoira on ollut ja on edelleen myös tärkeä käyttöominaisuus). Koira ei pääse satojen, jopa tuhansien vuosien aikana siihen valituista ominaisuuksista mihinkään muutamassa vuosikymmenessä. Sen vuoksi lajin- ja rodunomaisten käytösten “poisopettaminen” ei käy hetkessä. Koska nämä käytökset vahvistuvat ihan sillä, että niiden tekemisen saa aloittaa, kouluttaminen käy sitä vaikeammaksi, mitä kauemmin sen aloittamista lykätään.

Koiralle ei ole opetettu toivottavaa käytöstä

Jos koira on jo valmiiksi kovin kiihtynyt, uusien asioiden opettaminen käy hankalaksi tai on jopa mahdotonta. Koira voi myös yhdistää tavoitekäytökseen ei-toivotun mielentilan. Joten ei vielä riitä, että omistajalla on mielessä vaihtoehtoinen käytös itse tilanteessa, vaan tehokkainta on opettaa käytös koiralle irrallaan tavoiteympäristöstä. Kun vaihtoehtoinen käytös on opetettu palkkioilla vahvaksi ja siihen liittyy jokin vihje, voidaan sitä lähteä asteittain siirtämään kohti tavoitetilannetta. Tällöin koiran on helppo ymmärtää, millainen käytös on kannattavaa. Kaikkein vähimmällä pääsee, jos ennakoi erilaisia tilanteita ja pyrkii opettamaan niihin toivotut käytösmallit jo ennalta, jolloin ei-toivottavaa käytöstä ei välttämättä esiinny lainkaan tai se on vähintään paljon helpompi korjata.

Aina tämä ei ole ollenkaan näin yksinkertaista, varsinkaan jos tilanteeseen liittyy koiralla voimakas tunnelataus tai pitkä oppimishistoria. Ilman vaihtoehtoisen käytöksen opettamista ei kuitenkaan myöskään näissä tilanteissa päästä tehokkaasti eteenpäin.

Ei-toivottu käytös on koiralle kannattavaa

Käytöksen toteuttaminen itsessään tuottaa koiralle palkkion. Esimerkiksi ensimmäisessä osassa mainitut metsästyskäyttäytymisketjuun liittyvät käytökset, kuten saaliin jäljitys ja jahtaaminen, ovat itsessään palkitsevia käytöksiä. Niiden tekemisen aloittaminen on jo palkitsevaa, vaikka koira ei saavuttaisi lopputulosta. Samoin koira voi esimerkiksi käsittelytilanteessa oppia puremaan, koska pureminen lopettaa pelottavan tilanteen, tai rähisemään hihnassa, koska koiran näkökulmasta rähinä voi olla tehokas tapa karkottaa sen kohde. Koirahan ei tiedä, että ohikulkija oli lenkillä ja olisi mennyt pois muutenkin. Käytöksellä koira siis saavuttaa jonkin itselleen tärkeän tavoitteen. On tärkeää muistaa, että käyttäytymisellä on aina jokin päämäärä, se on eläimen kannalta tarkoituksenmukaista.

Jos käytöksen toteuttamisen tuottama palkkio on koiralle arvokas ja tilanteeseen liittyy voimakas tunnelataus, palkkion tarjoaminen tilalle ei välttämättä riitä. Kun koira on taistele tai pakene-tilassa, elimistö vähentää ruoansulatuksen toimintaa eikä muutoin ahneen koiran tee välttämättä edes mieli syödä. Koira saattaa myös oksentaa tai ripuloida, koska ruoansulatuselimistö ei toimi täydellä teholla. Myös leikkiminen vaatii tietyn määrän rentoutta, jotta se olisi oikeasti palkitsevaa, eikä vain tapa purkaa kiihtymystä. Kiihtymyksen purkukin saattaa toimia palkkiona, mutta helpotuksen tunne on negatiivinen, ei positiivinen vahviste eikä tuota pitkällä aikavälillä samaa lopputulosta.

Jos kyseessä on tilanne, jossa ongelmallinen käytös on koiralle kannattavaa sisäisistä tai ulkoisista syistä, nousee entistä tärkeämmäksi koiralle liian vaikeiden tilanteiden välttäminen harjoitteluvaiheessa. Joka ikinen kerta, kun koira käyttäytyy tietyllä tavalla ja kokee käytöksen kannattavaksi, sen todennäköisyys tulevaisuudessa kasvaa. Tämä korostaa myös ennaltaehkäisyn merkitystä, eli sitä, että koiralle opetetaan jo varhaisessa vaiheessa toivotut käytökset positiivisesti vahvistaen.

Ei-toivottuun käytökseen liittyy pitkä oppimishistoria

Oppimisella on suuri, usein unohdettu rooli käyttäytymisen muuttamisessa nimenomaan siitä näkökulmasta, että myös ei-toivotun käytöksen esiintymiseen liittyy paljon oppimista. Koira oppii jatkuvasti, myös silloin kun emme yritä opettaa mitään. Oppiminen tapahtuu siten, että käytetyt hermoverkot aivoissa vahvistuvat. Joten, käytöksen tekeminen ja tilanteen toistuminen opettaa koiraa, ja lisää käytöksen todennäköisyyttä tulevaisuudessa.

Oppimisen vuoksi ennaltaehkäisy sekä ongelmatilanteiden välttely ovat keskeisessä osassa ei-toivotun käytöksen muuttamisessa. Käytöksen ennaltaehkäisy estää vääränlaista harjoittelua! Voimme ajatella käytöksen aiheuttavaa ärsykettä vihjeenä käytöksen toteuttamiselle. Jos koira systemaattisesti toistaa tietyn ärsykkeen jälkeen tietyn käytöksen, meillähän on sujuvasti vihjeellä oleva käytös. Jos koira vaikkapa jahtaa yhtä autoa jokaisella ulkoilullaan 3 kertaa päivässä, sille tulee vuodessa 1095 toistoa autojen jahtaamista. 1095 kertaa vihjeen jälkeen seuraa tietty käytös, siinäpä vasta puhutaan sujuvasta harjoittelusta! Jos meillä on tiettyä vihjettä seuraavana näin hyvin harjoiteltu käytös, ei ole ihmekään, että samalle vihjeelle uuden käytöksen opettaminen tuntuu työläältä.

Jotta päästään tasoihin tämän vihjeen kanssa, myös vaihtoehtoista käytöstä tulisi harjoitella vähintään yhtä paljon. Tosiasiassa vaihtoehtoinen käytös vaatii enemmän toistoja, koska ensin opittu on yleensä aina vahvempi, ja usein tämäntyyppisiin käytöksiin liittyy voimakas palkitsevuus. Jos koira pääsee jatkamaan ei-toivottua käytöstä harjoittelun aikana, se kerää koko ajan lisää toistohistoriaa vanhalle käytökselle, ja se puolestaan siirtää uuden käytöksen sujuvoitumista aina eteenpäin.

Control Unleashed on menetelmä, jolla voidaan opettaa koiralle yksinkertaisia vaihtoehtoisia käytöksiä, sekä tavoitteellisesti lisätä ruokapalkkioiden arvoa sekä siedättää ja vastaehdollistaa koiraa eri tavoin kiihdyttäviin ärsykkeisiin. Löydät lisätietoa mentelmästä Control Unleashed – välilehdeltä.

kouluttaminen · palkitseminen

Maistuuko? Ajatuksia ruokapalkkioiden arvon kasvattamisesta

Saara UljasYksi kommentti

Maistuuko? Ajatuksia ruokapalkkion arvon kasvattamisesta.

Koulutusmenetelmistä puhuttaessa joskus kuulee seuraavan lauseen: “En voi kouluttaa positiivisesti vahvistamalla, koska koirani ei ole kiinnostunut nameista”. Kuulostaako tutulta? Tiesitkö, että ruoan arvoa palkkiona on myös mahdollista kasvattaa? Käyn läpi, miksi ruokapalkkion arvon kasvattamiseksi kannattaa nähdä vaivaa, mitkä asiat vaikuttavat ruoan arvoon, miten arvoa voi kasvattaa ja millaisia taustatekijöitä voi olla silloin, kun namit eivät maistu.

Miksi ruokapalkkion arvon kasvattaminen kannattaa?

Ruokapalkkion toimivuudesta on se yksinkertainen hyöty, että se käytännössä on arjessa ja harrastuksissa usein paljon kätevämpää pelata ohjaajan hallussa olevilla vahvisteilla, kuin pelkkä ympäristön vahvisteiden varassa toimiminen. Ympäristön vahvisteet ovat arvaamattomia, ja suunnitelmallista koulutusta on hyvin vaikea toteutta niiden varassa. Myös ympäristön vahvisteiden hallitsemattomuus aiheuttaa usein hankalia tilanteita, koska esimerkiksi etäisyyteen voi olla paljon vaikeampi vaikuttaa itse.

Varsinkin tilanteessa, jossa koira suhtautuu epäileväisesti johonkin kohteeseen, ympäristön vahviste toimii usein negatiivisena vahvisteena – poispäin ikävästä asiasta pääseminen tuottaa helpotuksen tunteen. Tällöin poispäin pyrkiminen ja sitä edeltävä käytös voivat vahvistua, mutta koiran tunnetila ja odotukset suhteessa kohteeseen eivät juurikaan muutu. Esimerkiksi jos koira ei pidä vieraista ihmisistä, rauhallisella käytöksellä poispäin pääsy perustuu paineen poistoon eli negatiiviseen vahvistamiseen. Toistojenkin myötä vieras ihminen säilyy kohteena, josta parasta on päästä poispäin.

Jos taas opetamme koiralle uuden käytösmallin positiivisella vahvistamisella, esimerkiksi ruokapalkkioilla, ja siirrämme sen uuteen tilanteeseen hallitusti, uuden tilanteen merkitys koiran silmissä muuttuu. Jos aikaisemmin koira halusi poispäin ihmisestä, voimme opettaa sille sen sijaan käytökseski käydä tökkäämästä ihmistä käteen, ja palata sitten ohjaajan luokse syömään herkkuja. Näin vieraasta ihmisestä tulee koiran mielessä mahdollisuus ansaita ruokapalkkio. Kun tilanne toistuu riittävän usein, koira alkaa yleistää vieraiden ihmisten merkitsevän ruokaa, ja sen suhtautuminen ihmisiin ylipäätään muuttuu positiivisemmaksi.

Kun koiran suhtautuminen muuttuu negativiisesta positiiviseksi, koiran kokeman stresssin määrä laskee. Tällä taas on suoria vaikutuksia sekä koiran kokonaishyvinvointiin, että kouluttamisen helpottumiseen tulevaisuudessa. Eettisessä kouluttamisessa ensisijaista on aina varmistaa hyvinvointitekijöiden toteutuminen, ja sitten valita vähiten harmia aiheuttava koulutusmenetelmä toivotun käytösmuutoksen aikaansaamiseksi. Ei siis vain mitä tahansa menetelmää, joka tuottaa toivotun lopputuloksen, vaan se, joka tuottaa eniten positiivisia tunteita ja vähiten negatiivisia.

Syöminen on käyttäytymistä

Myös syöminen on käyttäytymistä, koska se on toimintaa. Kaikki käytös palvelee jotakin tarkoitusta, ja liian vaikeassa tilanteessa jokin muu käytös voi viedä tilaa ja mahdollisuuksia syömisen esiintymiseltä. Jos koira ei kykene syömiskäytökseen jossakin tilanteessa, tilannetta pitäisi helpottaa niin, että käytös taas onnistuu. Syömistä voidaan myös yleistää erilaisiin ympäristöihin. Jos koiraa ei ole pennusta saakka esimerkiksi palkittu lenkeillä, koira ei välttämättä edes tiedä, että myös tässä tilanteessa voidaan edes syödä.

Kuten minkä tahansa muunkin käytöksen, myömiskäytöksen todennäköisyyttä tulevaisuudessa voidaan lisätä harjoittelemalla sitä ahkerasti. Kuten muutkin käytökset, samoin syöminen vahvistuu toistojen myötä. Jotta syömiskäytöksessä saadaan paljon toistoja lyhyessä ajassa, kannattaa valita tuttu harjoitus häiriöttömässä ympäristössä. Näin koiran on helpompoi keskittyä ja se usein motivoituu paremmin. Esim. Control Unleashed pelejä voidaan hyödyntää tässä kätevästi.

Lisäksi, kaikkia käytöksiä, myös syömistä, voidaan vahvistaa positiivisesti vahvistamalla. Syömisestä voidaan palkita jollakin koiran enemmän arvostamalla palkkiolla, joka voi olla myös toimintaa. Esimerkiksi jos koira on kovin kiihtynyt jossakin tilaanteessa, koska se haluaa jotakin, se voidaan palkita yhden namin syömisestä sillä, että se pääsee tekemään haluamansa asian (esim. ovesta ulos, tervehtimään tuttua koiraa/ihmistä, sisään koirametsään jne.). Kuitenkin, jos kiihtymys on liian korkea, ei tee mieli syödä. Syömiskäytös vaatii sopivaa viretilaa. Jos koira on liian kiihtynyt, tilannetta pitää helpottaa.

Kannattaa myös välttää omassa mielessään leimaamasta koiraa nirsoksi tai koiraksi, joka ei palkkaudu ulkona ruoalla. Vaikka koira ei tällä hetkellä jossakin tilanteessa söisikään, tilanne voi silti muuttua tulevaisuudessa. Älä siis heitä hanskoja tiskiin, vaan jatka sinnikkäästi harjoittelua tilanteissa, joissa koira psytyy syömään ja palkkautumaan ruoalla.

Ruokapalkkion toimitustavalla on väliä

Toimitustavalla on tosiaankin väliä! Ruokaa voi olla hauskempi esimerkiksi jahdata, nuolla, tonkia, haistella tai repiä esiin. Pelkkä kädestä suuhun annettu nami ei tarjoa kaikille koirille riittävästi elämystä, ruoan tavoittelu eri tavoin sen sijaan tarjoaa sille myös mahdollisuuden erilaisten lajinomaisten käytösten toteuttamiseen. Mieti, mistä sinun koirasi pitää erityisesti, ja pyri tarjoamaan palkkio koiralle tällä tavoin. Yksikään koira ei varmasti pidä siitä, että ruokaa työnnetään kohti koiraa – jos koira ei ota herkkua kädestä, anna asian ennemmin olla kuin tuputa.

Ruokapalkkion arvoa voi nostaa myös siten, että leikittää koiraa ruoalla – koira voi esimerkiksi jahdata kädessä olevaa namia kuin jahtaisi lelua, tai omistaja voi juosta pikku spurtin koiran kanssa ennen herkun antamista. Monille koirille palkkion saaminen purkista tai ruokakiposta nostaa palkkion arvoa korkealle, purkeista on taskuja kätevämpi tarjota esimerkiksi tonnikalla, maksalaatikkoa tai kissanruokaa.

Näe vaivaa koiralle maistuvan palkkion etsimiseksi

Lisäksi myös koirilla voi ja saa olla makumieltymyksiä, kuten ihmisilläkin. Tarkista siis aina tarjolla olevan ruokapalkkion laatu, ja näe vaivaa maistuvan palkan etsimiseen. Oletko kokeillut erilaisia kaupan nameja? Entä nakit ja lihapullat? Toiset koirat innostuvat erityisesti paistetuista ruoista, kuten paistetusta kanasta tai kananmunasta. Myös puolikosteat koiranruoat, kuten Platinum tai SwissNatural, maistuvat monille, samoin “koiranmakkarat” kuten JR Pet ja Naturis. Jos innostut kokkaamaan koiralle itse, koirien herkkuihin on saatavilla useita reseptejä netissä. Jotkut koirat innostuvat vaihtelusta, joten myös “sekoituspusseja” kannattaa kokeilla. Myös palkkion määrä vaikuttaa sen arvoon – isompi herkku tai kasa nameja on yleensä arvokkaampi kuin yksi nami.

Palkkion laadun merkitys voi myös vaihdella tilanteesta toiseen. Kotona, kun vaihtoehtoinen käytös harjoittelulle on usein oleilu, koira voi olla hyvinkin innokas harjoittelemaan vaikkapa kuivanappuloiden voimalla. Ulkona tai treenihallilla taas on monenlaisia muita kiinnostavia tai jännittäviä asioita, jotka vievät koiran huomion, ja palkkion arvon täytyy myös tällöin kaasvaa kyetäkseen kilpailuun ympäristön kanssa. Toisaalta myös tehtävän laatu vaikuttaa – jos koira työskentelee pitkään tai tekee jonkin itselleen vaikeamman tehtävän, voi yksi nami palkaksi olla liian vähäpätöinen.

Syitä, joiden vuoksi ruoka on voinut menettää arvoaan

Jos ruoka ei maistu, pohdi aina ensin ruoansulatusvaivojen mahdollisuutta. Ei tee mieli syödä, jos närästää tai vatsaa vääntää. Ruoansulatusvaivat pitäisi hoitaa nopeasti pois, koska oppimista tapahtuu koko ajan. Luonnossa eläimet oppivat, mikä on syömäkelpoista ja mikä ei, juuri sen perusteella, että sellaista ei syödä jatkosta, josta tulee huono olo. Jos ruoasta tulee huono olo pitkän aikaa, koira voi pahimmillaan oppia, että syömisestä ylipäätään seuraa epämukavuutta. Tällaista oppimiskokemusta voi olla hyvin vaikea poistaa, vaikka ruoansulatusongelma saataisi myöhemmin hoidettua.

Ruokapalkkioiden maistumiseen vaikuttaa myös koiran oppimishistoria sekä koiran ja omistajan suhde. Aikaisemmat kokemukset ovat aina läsnä. Jos koiraa on yritetty ruoan avulla houkutella johonkin koiran mielestä epämielyttävään tilanteeseen, ruoan esiin tuleminen on voinut alkaa koiralle merkitä sitä, että seuraavaksi tapahtuu jotakin ikävää. Tällöin ruoka heräättää koirassa ikäviä mielikuvia, ja se saattaa vältellä ruokaa tai poistua paikalta. Tällaisen tilanteen välttämiseksi houkuttelua ei tulisi koskaan käyttää koiran mielestä epäilyttävissä tilanteissa, vaan mielummin palkita koiraa tilanteessa jostakin aivan pienestäkin toiminnasta.

Samantapainen tilanne voi syntyä myös, jos koiraa yrittää ruoalla houkuttelemalla kuljettaa pois todella kiinnostavan kohteen luota, esimerkiksi ruoalla houkuttaen yrittää kääntää koiraa pois katsomasta toista koiraa. Kun ruoka toistuvasti lisätään tilanteeseen houkuttimena, josta koira ei ole kiinnostunut, se alkaa turtua ruoan läsnäoloon ja sen arvo alkaa laskea.

Joskus koiraa on houkuteltu ruoalla liian pitkiä aikoja ilman, että koira oikeasti käsittää, miten palkan voi saada, ja se ehtii kyllästyä harjoitukseen. Sen seurauksena koiralle on voinut muodostua käsitys, että palkkio on vaikeasti saatava eikä vastaa sen eteen tehdyn työn määrää (varsinkin, jos koira joutuu työskentelemään pitkään yhden pienen herkkupalan eteen). Tämän oppimiskokemuksen korjaamiseksi koira tarvitsee runsaasti palkitsemista pienistä, helpoista tehtävistä, sekä hyvin suunniteltua vaikeustason nostoa.

Onko sinulla kysyttävää tai kommentteja artikkelista? Voit kommentoida tähän alle, tai lähettää minulle sähköpostia saara@lystitassun.net

Lisätietoa netistä – esittelyssä koira-aiheisia sivustoja
kouluttaminen

Lisätietoa netistä – esittelyssä koira-aiheisia sivustoja

Saara UljasKommentoi

Internetistä on nykyään saatavilla huikea määrä tietoa. Joskus voi olla kuitenkin vaikea erottaa, kuka on kirjoittaja sekä millainen tausta ja ammattitaito hänellä on. Kokosin listalle omat suosikkini, jotka perustuvat varmasti positiivisen vahvistamisen tekniikoihin.

  1. Eläinkoulutus.fi

Eläinkoulutus.fi -sivustolta löytyy maksullisen jäsensisällön lisäksi suuri määrä ilmaista materiaalia, josta on paljon hyötyä jokaiselle. Sivuston takaa löytyy Jaana Pohjola, joka on opiskellut eläinten käyttäytymistiedettä Portsmouthin yliopistossa. Vastaava koulutusta ei ole Suomessa tarjolla! Jaanalla on uniikki, erittäin eläinlähtöinen ote, jonka mukaan toimimalla et voi mennä metsään.

2. ZenKoira

ZenKoira -sivuston blogista löytyy suuri määrä materiaalia, erityisesti käytösongelmista ja arjen taidoista. ZenKoiran materiaalit on kirjoittanut Saara Junttila, joka on opiskellut eläinten käyttäytymistä ulkomailla ja suorittanut kliinisen eläinten käyttäytymistieteen maisterintutkinnon Lincolnin yliopistossa. Saara on Jaana Pohjolan tapaan erittäin koiralähtöinen kouluttaja.

3. Masseter

Koirakoulu Masseterin sivuilta löytyy kattava valikoima artikkeileita koulutuksesta, arkitottelevaisuudesta ja ongelmakäytöksestä aina koiran hyvinvointiin asti. Artikkelit on kirjoittanut eläintenkouluttaja (at), SmartDOG-lisenssitestaaja Liisa Tikka, jolla on kokemusta myös bull-tyyppisistä koirista.

4. Koiraharrastaja.fi

Koiraharrastaja.fi on positiivista metsästyskoiran koulutusta! Sitä ei nimittäin monesta paikasta löydä. Myös muut kuin metsästyskoiran omistajat voivat saada paljon oppia ja ajatuksia metsästyskoirapuolelta, koska ei ole aina ihan helppoa kouluttaa korkeassa vietissä olevaa koiraa malttamaan ja kuuntelemaan. Sivustoa pyörittää Ulla Ruistola, joka lisäksi kasvattaa koiria ja on SmartDOG-lisenssitestaaja.

Lisäksi muutama englanninkielinen tuttavuus:

5. Denise Fenzi

Denise Fenzi on suomalaisille usein vieraampi, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen! Training geek- sisältöä, joka on kuitenkin viety käytännön sovelluksiin. Denise Fenzi kilpailee ja kouluttaa useita lajeja, ja hän on luonut Fenzi Dog’s Sport Academy-koulutusyhteisön.

6. Hannah Branigan

Hannah Braniganilta löytyy Drinking from the toilet -podcastin lisäksi kotisivuiltaan iso kokoelma artikkeleita. Sisältö on taattua training geek -laatua, eli jos haluat paneutua yksityiskohtiin, tämä on sinun valintasi.

Puuttuuko oma suosikkisi listalta? Vinkkaa se minulle kommentissa, somessa tai sähköpostilla. Jaetaan omat parhaat vinkkimme muillekin!

kouluttaminen

Suullisia vihjeitä vai käsiapuja? Vertailussa hyvät ja huonot puolet

Saara UljasKommentoi

Monissa lajeissa on vaatimuksena, että koiran on toteltava suullisia vihjeitä eikä käsiapujen tai muun vartalo-ohjauksen käyttöä sallita. Tokossa käsiavut ovat sallittuja suullisten vihjeiden lisäksi kaukokäskyissä ja ohjatun noudon sekä kiertohyppynoudon suunnan osoittamisessa. Lisäksi tokossa käsiapu voi korvata suullisen vihjeen luoksetulon stopissa. Koiratanssissa käsiohjaus ja vartalo-ohjaus tulisi naamioida mahdollisimman hyvin osaksi ohjelmaa, jos niitä haluaa käyttää. Rallytokossa sen sijaan vartaloavut ovat sallittuja alokasluokassa, ja käsiapuja saa käyttää ylimmässä luokassa saakka.

Käsiavut – hyvät ja huonot puolet

Käsiapujen tai käsiohjauksen hyvä puoli on se, että jos koiraa opettaa houkuttelemalla, käsiavut syntyvät kuin itsekseen. Käsiavun opettaminen on nopeaa: koira seuraa namikättä, kun se saa ideasta kiinni niin nami poistetaan ja kun koira seuraa namitonta kättä, se palkitaan taskusta. Toisaalta jos namiin jää liian pitkäksi aikaa kiinni, koira ei välttämättä ole enää kädestä kiinnostunut, kun siellä ei ole namia.

Koirat ovat hyviä lukemaan ihmisen eleitä, ja saattavat reagoida käsiohjaukseen hyvinkin herkästi. Lisäksi koiran ei käsiohjausta seuratessaan tarvitse kuulla, mitä ohjaaja sanoo, joten esimerkiksi kuurojen koirien ohjauksessa käsiavut ovat hyvin käytännöllisiä. Sama koskee myös pitkää etäisyyttä tai meluista ympäristöä.

Käsiapujen haasteet liittyvät kiinteästi niiden hyviin puoliin. Ihmisen on vaikeampi toistaa käsiohjaus toistosta toiseen samanlaisena kuin sanoa jokin sana useita kertoja peräkkäin samanlaisena ja samalla sävyllä. Ohjaukselle herkkä koira lukee tarkasti ihmistä, ja voi suorittaa väärän tehtävän tulkitessaan apua nopeasti. Käsivihjeillä on siksi haastavaa opettaa koiralle mitään pikkutarkkaa, esimerkiksi asentojen suoruutta. Toisaalta käsiohjaus edellyttää myös katsekontaktia: jos koira ei katsoa käsiä, se ei voi nähdä ohjausta.

Haastetta aiheuttaa myös se, jos jossain tilanteessa olisi tarvetta ohjaukselle, ja toisessa tilanteessa ei saisi reagoida käsien liikkeeseen. Esimerkiksi Susu on opetettu alun perin pyörähtämään vastapäivään sivulla namilla ohjaten ja sitten käsiapu häivyttäen. Vaikka se osaa nyt tehtävän pelkällä suullisella vihjeellä, tietynlainen käden heilautus saa sen pyörähtämään. Kun koiratanssissa haluaisin HTM:ssä liikuttaa käsiä ja koiran pitäisi edelleen seurata, on hankalaa kun koira joka kerta pyörähtää.

Usein sanotaan, että kättä seuraava koira ei todella osaa tehtävää. Kysymys on mielenkiintoinen, koska jos tarkkoja ollaan, koira osaa tehtävän siitä vihjeestä, mille se on opetettu, eli elevihjeestä. Jos suullisilla käskyillä toimiva koira muuttuisi kuuroksi, siitäkin voitaisi sanoa, ettei se osaa yhtään tehtävää, koska se ei enää saa tietoa vihjeistä. Toinen asia on sitten se, minkä asian koira oikeastaan tehtävästä oppii. Esimerkiksi eteen istumista käsivihjeellä kouluttaessa koira oppii monesti liikeradan, jota sen pitää seurata, mutta se ei oikeastaan opi loppuasentoa ja istumisen paikkaa niin hyvin.

Suulliset vihjeet – hyvät ja huonot puolet

Suullisten vihjeiden kouluttaminen on pidempi prosessi kuin käsiapujen kouluttaminen. Jos koiraa opettaa houkuttelemalla, suulliseen vihjeeseen päästäkseen pitää apu häivyttää pois. Kuitenkaan houkuttelun käyttö alkuopetusmentelmänä ei missääntapauksessa sulje pois sitä, etteikö tehtävää voisi myöhemmin siirtää pelkälle suulliselle vihjeelle.

Suullisia vihjeitä käytettäessä joutuu tekemään myös erottelutreeniä, mitä harvemmin tehdään käsivihjeiden kanssa (vaikkakin erilaisia eleitä käyttäessä se on myös käsivihjeillä järkevää). Erottelutreeniä voi tarvita koirasta riippuen paljonkin. Ihmisen puheen kuuntelu ja sanojen erottelu ei ole koiralle niin luontaista kuin eleiden luku. Suullisia vihjeitä valitessa on myös oltava tarkka siitä, että vihjeet eroavat keskenään riittävän paljon. Vihjeiden tulee olla lyhyitä, koska koira yleensä kuuntelee vain alkuosan vihjeestä, varsinkin jos se on hyvin innokas.

Muita koulutusmenetelmiä kuin houkuttelua käytettäessä suullinen vihje on luonnollinen tapa opettaa koira suorittamaan tehtävä suullisesta vihjeestä. Suullisen vihjeen avulla on helpompi kertoa pikkutarkasti, mitä halutaan, kuin käden heilautuksella.

Suullisia vihjeitä käytettäessä ohjaajat monesti sortuvat siihen, että he kuvittelevat koiran osaavan tehtävän pelkästä suullisesta vihjeestä kun kerran käsiä ei käytetä, vaikka he voivat huomaamattaan antaa koiralle paljon vihjeitä vartalollaan. Myös konteksti on koiralle vihje: koira voi osata vaikkapa istua suullisesta vihjeestä ulko-ovella, mutta ei enää ulkona. Tällöin koira on voinut yhdistää istumisen tilanteeseen, eli siihen, että ilman istumista ei pääse ulos. Toisaalta koira voi kyetä vihjeestä luopumaan asioista treenikontekstissa, koska on oppinut sen olevan turvallista ja ennakoitavaa, mutta lenkillä samoista asioista luopuminen on mahdotonta. Vartaloavut ja konteksti on siis syytä ottaa huomioon suullisia vihjeitä kouluttaessa.

Suulliset vihjeet eivät vaadi koiralta katsekontaktia ohjaajaan. Esimerkiksi luoksetulo on järkevää opettaa suulliselle vihjeelle, jotta se toimisi myös silloin, kun koira on menossa poispäin. Tokossa vaikkapa ruutuun pysähtyminen ei mitenkään edes onnistuisi käsiavulla, koska koira on selkä päin. Koiran täytyy kuitenkin kuulla vihjeet, eli kova meteli voi haitata ohjausta.

Suulliset vihjeet on myös mahdollista opettaa niin vahvoiksi, että vaikka koiran keskittyminen kontaktiin herpaantuisi, se pystyy silti suorittamaan käytöksen kuullessaan vihjeen. Esimerkiksi viime viikonlopun tokokokeessa paikallaolossa Susu katsoi liikkuria, kun hän tuli antamaan meille luvan laittaa koira maahan, mutta Susu meni maahan vihjeestä ilman katsekontaktia.

Kumman valitset?

Itse kallistun tällä hetkellä siihen, että ainakin harrastuspuolella olisi järkevää viedä tehtävät mahdollisimman pitkälle suullisille vihjeille ja häivyttää mahdolliset avut pois. Tämä perustuu paitsi useiden lajien sääntövaatimuksiin, myös siihen, että suulliset vihjeet on helpompi pitää samanlaisina kerrasta toiseen, ja niitä on harjoituksen kautta helpompi opettaa koira erottelemaan. Vaikka suullisten vihjeiden opettaminen todella niin, että koira osaa suorittaa tehtävän ohjaajan toiminnasta riippumatta, on aikaa vievää puuhaa, niin se on myös palkitsevaa ja mahdollistaa eri lajeissa hienot suoritukset.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

arjen tukitaidot · harrastukset · koiralähtöisyys · kouluttaminen

Saat sen mistä luovut – luopuminen ilman pettymyksiä

Saara UljasKommentoi

Tavoitteellisen pennun pohjataidot- sarja saa jatkoa! Tässä postauksessa puhutaan luopumisen opettamisesta. Koira joutuu sekä arjessa että harrastuksissa luopumaan monista asioista. Ei saa syödä kaikkea herkullista tien pientareilta, ei saa mennä jokaisen kiinnostavan koiran ja ihmisen luokse, ei saa haistella kun pitäisi tehdä tehtäviä ja niin edelleen… Jos luopumista ei ole harjoiteltu, aiheutuu näissä tilanteissa helposti konflikti ja vastakkainasettelu koiran ja ihmisen välille, ja koiran kanssa kulkeminen ja treenaaminen voi tuntua hyvinkin raskaalta.

Kuva: Saila Rappumäki

Koirien välillä on suuria yksilöllisiä eroja siinä, miten impulsiivisia ne ovat, eli miten nopeasti ja ilman harkintaa ne reagoivat. Hyvin impulisiivinen koira toimii ärsykkeiden mukana nopeasti, kun taas hyvän itsehillinnän omaava koira pystyy hillitsemään mielijohteitaan ja toimimaan harkitummin saavuttaakseen päämääränsä. Impulsiivisen koiran kanssa arki voi toisinaan olla todella haastavaa, mutta onneksi luopumista voi harjoitella. Koiran synnynnäiset ominaisuudet vaikuttavat siihen, miten paljon harjoittelua tarvitaan ja miten nopeasti siinä voidaan edetä.

Opetustavalla on merkitystä

Perinteinen tapa opettaa luopumista on, että koiran eteen viedään jotain, mitä se haluaa, esimerkiksi nameja kädessä. Kun koira yrittää ottaa haluamansa, se viedään pois, esimerkiksi namikättä nostetaan ylöspäin. Kun koira ei enää yritä ottaa namia, se saa palkinnon toisesta kädestä. Jos mietimme tilannetta koiran kannalta, se etenee näin: Koira toimii aktiivisesti saadakseen haluamansa, aktiivisesta toiminnasta menettää palkkion = pettymys. Kun koira passivoituu, se saa palkkioksi jotain muuta, kuin mitä se alunperin halusi. Koiralle siis käytännössä opetetaan, ettei kannata kokeilla asioita, koska passivoituminen johtaa nopeammin palkkion saamiseen. Lisäksi koira oppii, että omalla toiminnalla ei ole mahdollista saada sitä, mitä haluaisi. Luopumisesta syntyy konflikti, ja pettymyksen tunteet voivat johtaa turhaumaan, joka voi ilmentyä ylikuumenemisena tai sijaistoimintona.

Jaana Pohjola kirjoittaa luopumisen vaikutuksesta koiran ja ihmisen suhteeseen. Kun ihminen estää pääsyn koiran haluamiin tavoitteisiin, ihminen näyttäytyy ikävässä valossa. Lisäksi, jos luopuminen opetetaan resurssien hallinnan kautta, koira kyllä oppii luopumaan asioista, jotka ovat ihmisellä. Mutta oppiiko koira luopumaan asioista, joita ihminen ei voi hallita? Miten opetetaan esimerkiksi jahtaamista rakastavaa bordercollieta luopumaan autoista tai polkupyöristä, jos luopuminen perustuu sille, että ihminen estää koiran pääsyn resursseille. Jokainen, joka on killuttanut jahtaamaan ampaisevaa koiraa hihnan päässä kerta toisensa jälkeen voi todeta, ettei tämä ole kovin tehokas tapa.

Lisäksi Jaana Pohjola kiinnittää huomiota siihen, mitä tapahtuu, jos ohjaajalta saatu palkkio on jatkuvasti huonompi kuin se, mitä koira oikeasti haluaa. Taas ollaan tekemisissä konfliktin kanssa. Ohjaajalla olevien palkkioiden arvo voi jopa laskea entisestään, jos koira kokee ohjaajan ajatteleman palkkion itseasiassa rankaisuna. Ohjaajakin näyttäytyy tällöin epäedullisessa valossa. Kun taas ihminen mahdollistaa pääsyn koiran haluamille asioille, ihminen alkaa näyttäytyä hyvässä valossa, mahdollistajana.

Saat sen mistä luovut – luopumista ilman palkkion poistoa ja pettymyksiä

Luopumista voi myös harjoitella siten, että koira ei menetä haluamaansa, vaan päin vastoin saa sen, kun luopuu ensin. Koiralle ei voi tietenkään antaa kaikkea, mitä se haluaa: koiraa ei voi esimerkiksi koskaan päästää jahtaamaan autoa palkkioksi siitä luopumisesta. Yksittäisissä tilanteissa luopuminen on kuitenkin todella paljon helpompaa, jos koiralla on kokemusta isosta määrästä toistoja, joissa se saavuttaa haluamansa luopumisen kautta. Jos autoja menee päivässä ohi 5, mutta luopumistreeniä, jossa koira saa palkkion, on kiinnostavilla kohteilla toistoina vaikkapa 15, koiralle syntyy kokemus, että useimmissa tilanteissa luopumisen kautta on mahdollista saavuttaa haluamansa. Silloin, kun koiralle ei voi antaa sen todella haluamaa asiaa, olisi kuitenkin tärkeää olla toinen, mahdollisimman hyvä palkkio tilalla.

Tähän luopumistreeniin liittyy myös ajatus siitä, että luopumiselle ei rakenneta vihjettä. Koiralle voi toki opettaa myös erillisen luopumisvihjeen, mutta itse haluan luopumisen lähtevän koirasta, en ihmisisestä. Kun koira luopuu oma-aloittesesti positiivisessa mielentilassa, oppiminen kantaa paljon kauemmas kuin siihen, että luopuminen tapahtuu palkkion menetyksen tai estämisen pelossa, koira passivoituen. Kun koira voi omalla toiminnallaan vaikuttaa asioihin, sen hallinnan tunne kasvaa. Tästä pääset lukemaan, miten oma-aloitteinen luopuminen auttaa kontaktin vahvistamisessa ja sitä kautta lajitehtävien kouluttamisessa.

Luopumisen harjoittelu todellisilla palkkioilla vaatii ohjaajalta koiran lukemista ja luovuutta. Tällaisessa harjoittelussa hyvä puoli on se, että koiralle on aito motivaatio saavuttaa palkkio. Arjessa kannattaa hyödyntää myös tilanteet, joissa koira on valmiiksi hihnassa. Tällöinkin toki syntyy konfliktia, mutta sitä voidaan myös näillä harjoitteilla purkaa. Esimerkiksi tilanteet, joissa koira haluaa mennä ulos ovesta, tervehtiä ihmisiä tai koiria lenkillä tai kiskoo kohti jotain hajua, ovat hyviä mahdollisuuksia opettaa koiralle, että ensin luopumulla se saavuttaa haluamansa asian.

Luopumista kannattaa kuitenkin harjoitella myös niin, että koiraa ei estetä lainkaan. Tällöin ei synny konfliktia, joten harjoittelu lujittaa koiran ja ihmisen suhdetta enemmän. Perinteisen namitavan sijaan koiraa voidaan opettaa luopumaan niin, että palkkio on sen saavutettavissa jatkuvasti. Suosittelen aloittamaan harjoittelun paikassa, jossa koiraa voi turvallisesti pitää vapaana tai ainakin pitkässä liinassa. Tällöin ei tule tarvetta kieltää koiraa harjoituksen aikana, eikä harjoittelu lähde niin helposti väärille raiteille.

Luopumista voi harjoitella esimerkiksi hajuista. Siihen löydät ohjeen täältä. Ihmisistä ja esimerkiksi tilassa olevista tavaroista luopumisen opettelu tapahtuu samalla logiikalla. Lisäksi luopumista voi harjoitella perinteisellä namimenetelmällä siten, että namit ovat avoimesssa kädessä. Harjoittelu aloitetaan käsi niin korkealla, ettei koira yritä ottaa nameja, ja koiraa palkitaan kun se hiukankin luopuu kädestä. Harjoittelun edetessä namikättä tuodaan vähitellen kohti koiraa. Jos koira yrittää ottaa nameja, kättä ei vedetä pois eli palkkiota ei poisteta eikä oma-aloitteisesta toiminnasta rangaista. Tätä tapaa on lätevä soveltaa kotona myös vaikkapa ruokakuppiin ja puruluihin. Lopulta päästään siihen, että namikäsi voi olla koiran nenän korkeudella, ja se silti luopuu ilman erillistä vihjettä.

Alla video siitä, miten Glennalle on opetettu luopumista pentutreeneissä.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

Mitä hyötyä on omaehtoisesta kontaktista?
arjen tukitaidot · harrastukset · koiralähtöisyys · kouluttaminen

Mitä hyötyä on omaehtoisesta kontaktista?

Saara UljasYksi kommentti

Omaehtoinen kontakti – mitä se on? Omaehtoisuudella tarkoitan, että toiminto lähtee koirasta. Voisimme puhua myös tarjotusta kontaktista tai koiralähtöisestä kontaktista. Koira siis itse tarjoaa käytöstä, ohjaaja ei mitenkään ilmaise koiralle, mitä haluaa. Ei ole olemassa myöskään koiran kannalta väärää vastausta. Kun koira osaa tarjota kontaktia, ja tarjoaa sitä mielellään, voidaan harjoittelussa helpommin keskittyä muihin asioihin.

Mitä hyötyä on omaehtoisesta kontaktista?

Omaehtoisen kontaktin ehdoton hyöty on se, että silloin koira luopuu häiriöistä oma-aloitteisesti. Kyseessä on pohjimmiltaan myös luopumistreeni, jossa koira valitsee kontaktin kiinnostavan häiriön sijaan. Varsinkin pentu- ja alkeistreenit ovatkin oikeastaan lähinnä luopumista kaikesta kiinnostavasta maailmassa ja ohjaajan rakentamista kiinnostavaksi. Kun kontakti vahvistuu ja siihen rakentuu kestoa, luopumista voidaan ajatella häiriönä kontaktille.

Omaehtoinen kontakti on osa sitä, että koira pitää itse huolta hallinnasta: se ei halua karata häiriöille, vaan haluaa tarjota kontaktia. Kun luopuminen lähtee koiran halusta, se on paljon varmempi käytös kuin muista syistä tapahtuva luopuminen. Kun luopuminen on oma-aloitteista, eikä siihen liity ristiriitaa ohjaajan kanssa, koiralle rakentuu aito sisäinen motivaatio tehtävää kohtaan.

Aito motivaatio on omassa ajattelussani keskeinen asia kaikessa treenaamisessa. Kun koiralla on aito motivaatio tehtävään, sitä ei tarvitse kalastella eikä houkutella pois muiden mielenkiintoisten asioiden ääreltä. Koiran kanssa ei synny vastakkainasettelua, kun ihminen ei yritä väkisin saada koiraa luopumaan sille tärkeästä asiasta. Kun koira oppii, että kontaktin kautta sille päin vastoin syntyy mahdollisuuksia saada sen tavoittelemia asioita, ihminen ja koira pelaavat samalla puolella.

Omaehtoisen kontaktin myötä myös muiden tehtävien harjoittelu helpottuu. Periaatteessa kontakti ei ole vaatimus tehtävien opettamiselle, mutta mistä voimme tietää, että koiran huomio on meissä, jos se ei katso ohjaajaa? Ohjaajaan katsomattomasta koirasta tulee myös ohjaajalle epämiellyttävä olo. Kyse on samasta ilmiöstä, kuin jos puhuisit ihmiselle, joka koko ajan katselee muualle. Koira pitää ystävälliseen ihmiseen mielellään katsekontaktia, jos se ei koe kontaktia uhkaavana, joten muualle katselevan koiran kohdalla pitäisi aina miettiä, mitä käytöksen taustalla on. Onko tilanne tai ohjaaja painostava, vai onko koiran kenties vaikea luopua häiriöistä?

Kun koira on oppinut, että ohjaajan tarkkailu ja kontaktin pitäminen kannattaa, voi harjoittelussa keskittyä muihin asioihin. Tehokkaassa harjoittelussa ei voi harjoitella kuin yhtä kriteeriä kerrallaan. Esimerkiksi seuraamisessa voi olla nopeasti ongelmissa, jos kontaktia joutuu jatkuvasti työstämään ja sen vuoksi joutuu myös palkitsemaan väärää sijaintia tai vinoutta. Jos kontakti on vakio, ja koira huolehtii siitä itse, kriteerinä voidaan pitää jotakin muuta, esimerkiksi seuraamisessa oikeaa paikkaa.

Mitä asioita kannattaa ottaa huomioon omaehtoisen kontaktin rakentamisessa?

On ehdottomasti hyvä, jos on mahdollista harjoitella myös kontrolloiduissa olosuhteissa niin, että häiriöitä voidaan tuoda mukaan koiran sietoikkunan sisällä. Tällöin voidaan pyrkiä ns. virheettömään oppimiseen, jossa tavoitteena on harjoituksen vaatimustason pitäminen koko ajan sellaisella tasolla, että koiran onnistuminen on hyvin todennäköistä. Koska häiriöt ovat kuitenkin asia, jota ei voi täysin hallita, on tarpeen harjoitella myös tilanteita, joissa jokin äkillinen tai hyvin kiinnostava vie koiran huomion. Tämän vuoksi omaehtoisen kontaktin rakentaminen vaatii ohjaajalta joustavuutta muuttaa suunnitelmaa ja omaa toimintaansa tilanteen mukaan.

Selvää on, että koiraa ei saa kuitenkaan pelotella, eikä sille saisi näissä treeneissä aiheutua epävarmuutta, vaan päinvastoin tarkoituksena on opettaa koiralle toimintamalli tilanteeseen, jossa se kadottaa kontaktin hetkellisesti. Näin koiran hallussa oleva käytösvalikoima kasvaa. Kun koiralle tulee käyttöön uusia tapoja selvitä haastavista tilanteista, myös sen hallinnan tunne kasvaa. Hallinnan tunteen kasvaminen näkyy esimerkiksi itsevarmuuden ja reippauden kasvamisena ja siinä, että koira sietää epämiellyttäviä asioita paremmin, kun sillä on keino ohjata tilannetta.

Varsinkin alussa ohjaajan on usein tarpeen hiukan “psyykata” itseään kestämään se, että koira on kuin onkin kiinnostunut myös muista asioista. Aluksi koira saattaa käyttää pitkiä aikoja kaikenlaiseen muuhun toimintaan, ja tässä kysytään ohjaajalta kärsivällisyyttä. Ohjaajan tulisi kuitenkin pysyä koko ajan valppaana, sillä hyvin pienetkin koirasta lähtöisin olevat vilkaisut tulisi merkitä ja palkita. Muutoin koira ei opi kontaktin kannattavuutta.

Omaehtoinen kontakti pitäisi pyrkiä pitämään vapaana ikävistä seurauksista. Koira määrittelee, mikä on ikävää, joten tilanteita on hyvä miettiä koiran näkövinkkelistä. Jos omaehtoisella kontaktilla joutuu kytketyksi vapaana juoksemisesta, se on yleensä ikävää; samoin jos menettää tilaisuuden haistella kiinnostavia hajuja. Jos taas kontaktista saa palkkion ja lisäksi mahdollisuuden jatkaa tätä tai jotain toista kiinnostavaa toimintaa, niin sehän kannattaa. Kun näihin koirasta kiinnostaviin asioihin on lupa ja pääsy, niiden arvo ja samalla kiinnostavuus laskee. Samaan aikaan kontaktin määrä lisääntyy.

Monenlaisia tilaisuuksia harjoitteluun

Tästä linkistä pääset lukemaan, miten omaehtoista kontaktia lähdetään rakentamaan tilaan tutustumisen kautta. Tilaan tutustumisharjoituksen tavoitteena on purkaa konfliktia ohjaajan ja koiran väliltä ja opettaa koiralle, että kontaktin ottaminen on erittäin kannattavaa: siitä saa palkkion, eikä menetä mahdollisuutta puuhata sitä, mikä sillä hetkellä kiinnostaisi eniten.

Kontaktia voi rakentaa kannattavaksi myös arjessa. Meillä kontakti toimii koirille välineenä saada niiden haluamia asioita. Esimerkiksi ruoka-aikoihin kupista luovutaan ja otetaan kontakti, ennen kuin saa luvan syödä; samoin puruluista ja muistakin herkuista; ovesta saa luvan kulkea kontaktilla; hyville hajuille pääsee lenkillä kontaktilla ja lenkin ja vapaana olon aikana on mahdollista ansaita halutessaan ylimääräisiä makupaloja kontaktilla. Myös ihmisten ja toisten koirien tervehtiminen, jos se on koirasta mukavaa, kannattaa viedä kontaktin ja vapautuksen alle, samoin esimerkiksi koirapuistoon meneminen tai autosta ulos hyppääminen.

Aktiivisen omaehtoisen kontaktin myötä yhteiselämä helpottuu, ja ihmisestä tulee mukavien asioiden mahdollistaja. Nämä arjen tavat hyödyttävät myös harrastuskentällä, ja usein myös toisin päin. Ihmisen kokeminen kannattavana on koiran hyvinvoinnille keskeistä, ja omistaja saa hyvän mielen koiran ollessa hallittavissa.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

Pylly pyörimään – hyvästä takapään hallinnasta on paljon hyötyä
harrastukset · kouluttaminen

Pylly pyörimään – hyvästä takapään hallinnasta on paljon hyötyä

Saara UljasKommentoi

Takapään käytön merkitys on tullut yhä useammalle koiraharrastajalle tutuksi rallytokon suosion nousun myötä, sillä takapään hyvästä hallinasta on paljon hyötyä koiraa kohti tehtävissä käännöksissä. Takapään hallinnasta hyötyvät kuitenkin myös muiden lajien harrastajat, erityisesti tokoilijat ja koiratanssijat, sekä kotikoirat, joille lihaskunnon harjoittelu on myös tärkeää.

Takapään käyttöä voi opettaa jo pennuille, mutta silloin hyvin lyhyissä pätkissä pienillä toistomäärillä. Mitä vanhemmasta koirasta on kyse, sen kauemmin opetus yleensä kestää, koska vanhempi koira ei ole fyysisesti enää niin sopeutuva. Uusi tapa liikkua vaatii uusien lihasten ja uudenlaisen hermotuksen käyttöönottoa, mikä käy nuorelta nopeammin. Vanhemmankaan koiran kanssa oppiminen ei silti ole mahdotonta, kunhan ottaa huomioon hitaamaan tahdin.

Käyn ensin läpi, miksi takapään hallinnasta on hyötyä, ja sen jälkeen annan ohjeet takapään käytön opettamiseen havainnollistavan videon kanssa.

Ymmärrys takapäästä on hyödyksi monessa eri tehtävässä

Koirat eivät luonnostaan hallitse takajalkojaan kovin hyvin, vaan ne ovat vähän kuin etuvetoinen auto: etupää määrää suunnan ja takapää seuraa mukana. Takapää kuitenkin tuottaa liikettä ja voimaa. Siksi takapään käyttöä on järkevää harjoitella huolella erikseen. Tällöin koira hoksaa itse oikean suoritustavan, ja harjoitus toimii lajitaitojen kehittämisen lisäksi oivana lihaskuntoharjoituksena koiralle kuin koiralle. Vaikka esimerkiksi agilityssa ei ole lainkaan tämänkaltaisia tehtäviä, sisältyy takapäänkäytön harjoittaminen yleensä tavoitteellisten agilitykoirien lihaskunto-ohjelmaan.

Takapään hallinnan puutteet näkyvät yleensä ensimmäiseksi koiraa kohti tehtävissä käännöksissä, rallytokossa ja tokossa koiran seuratessa vasemmalla käännöksissä vasempaan. Rallytokossa ja koiratanssissa hankaluuksia aiheuttavat myös 360 astetta vasempaan (koiratanssissa pivot) sekä 270 astetta vasempaan. Kun seuraamispositioita rallytokossa ja koiratanssissa tulee lisää, haasteet kertautuvat.

Käännösten lisäksi hyvä takapään hallinta on hyödyksi myös perusasentoon tulossa ja seuraamisessa esimerkiksi pujottelussa ja spiraalissa. Perusasentoon tulossa koiran kropan hallinta, sisältäen myös takapään, korostuu etenkin pitemmillä matkoilla ja kovassa vauhdissa, esimerkiksi luoksetulossa. Hyvä takapään hallinta on tärkeää myös silloin, kun koiran kropan painopiste muuttuu esimerkiksi kun sillä on suussa jotain, kuten noudoissa. Korokkeella tehdyn takapään käytön kautta voidaan opettaa myös rallytokon puolenvaihtokäännöksiä, joista saadaan näin opetettuna vahvat ja koiralle mieluisat tehtävät.

Takapään käyttö on helppo opettaa kohteen avulla

Takapään käyttöä on helppo ja mukava opettaa etutassutargettia hyödyntäen. Etutassutarget on takapäänkäytön opettamisessa kätevä, koska se pitää etutassut paikallaan, jolloin on helpompi päästä vahvistamaan haluttua asiaa. Koira ei pääse seilaamaan eri suuntiin, jolloin ei myöskään tarvitse korjata virheitä. Tästä voit lukea lisää siitä, miksi kohteiden käyttö uusien käytösten opettamisessa kannattaa.

Takapäänkäyttöharjoituksessa kohteelle on muutama vaatimus. Ensinnäkin kohteen tulee olla sen verran korkea, että koira pystyy ymmärtämään, milloin se on kohteella ja milloin ei. Kohteen tulee olla niin suuri, että koiran molemmat etutassut mahtuvat vaivattomasti sen päälle ja siinä on myös hiukan tilaa liikkua. Kohde ei saa liukua pitkin alustaa eikä koiran tassujen alla. Muodon tulee olla sellainen, että sen ympäri mahtuu pyörimään, esimerkiksi pyöreä tai neliskulmainen, pitkulainen kohde on tässä hankala. Tarkoitukseen sopii yleensä tasapainotyyny, joita myydään edullisesti ihmispuolella jumppatarvikkeena, tai vaikkapa vati tai iso kirja.

Alkuun päästäkseen koiralle täytyy olla ymmärrys etutassutargetista. Takapään käytön alkuharjoitteessa olen käyttänyt kohteen lisäksi käytöksen aikaansaamiseksi menetelmänä houkuttelua. Kun koiralle opetetaan takapään käyttöä seuruuseen vasemmalla, koiran takapää pyörii vastapäivään, ja oikealle opetettaessa myötäpäivään. Ota käteesi useampi nami ja laita kädet koiran nenän korkeudelle. Alkuasennossa ohjaaja ja koira ovat vastakkain, koiran vartalo suorana. Lähde sitten liikkumaan jompaan kumpaan suuntaan hitaasti. Koiran pää todennäköisesti seuraa mukana, ja kohta se ottaa askeleen takajalallaan eri suuntaan. Palkkaa tästä yhdestäkin askeleesta ja palaa itse aloitusasentoon.

Askeleiden määrää nostetaan hiljakseen sitä mukaa kun koiran lihashallinta kehittyy. Namit jätetään kädestä pois, kun koira on hoksannut tehtävän, ja pikkuhiljaa häivytetään ohjaajan käsi ja ohjaajan vartalon taivutus eteenpäin. Tässä vaiheessa kohteesta on taas paljon hyötyä, koska se toimii koiralle vihjeenä siitä, mitä ollaan tekemässä, ja apujen häivytys käy nopeammin.

Suosittelen opettamaan koiralle molemmat suunnat mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Jos jää kovin pitkäksi aikaa vahvistamaan vain toista suuntaa, toisen suunnan oppiminen hidastuu. Lisäksi vain toisen suunnaan treenaamisella koiran lihaksisto kehittyy toispuoleisesti, mikä voi aiheuttaa pahimmillaan kipua ja virheasentoja. Molempia suuntia harjoittamalla lihaksisto ja kehonhallinta kehittyvät tasaisesti ja harjoitus tukee koiran hyvinvointia.

Takapään käytön opettaminen. Aloittelevaa koiraa palkitaan ensin yhdestä askeleesta, sitten kahdesta jne.
Kun koira osaa käyttää takapäätään etutassutargetilla, sitä voidaan hyödyntää esimerkiksi rallytokon puolenvaihtokäännösten opettamisessa.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

Tavoitteellisen pennun pohjataidot: tilaan tutustuminen ja omaehtoinen kontakti – miksi ja miten?
harrastukset · kouluttaminen

Tavoitteellisen pennun pohjataidot: tilaan tutustuminen ja omaehtoinen kontakti – miksi ja miten?

Saara Uljas3 kommenttia

Tilaan tutustuminen aloittaa sarjan tavoitteellisten pentujen pohjataidoista, jossa käyn läpi taitoja, joita opetan omalle pennulleni. Kaikkia harjoituksia voi tehdä myös aikuisen koiran kanssa, niitä ei ole koskaan liian myöhäistä opettaa. Olen valinnut pennun perustaidoksi palkitsemiseen, mielentilaan, asenteeseen, kehonhallintaan, käytöksen aikaansaamiseen sekä treenin rytmiin ja rakenteeseen pohjaa rakentavia harjoituksia. Jätän suosiolla tarkat tekniikkaa ja keskittymistä vaativat harjoitteet siihen, että koira on varmasti niihin sekä fyysisesti että psyykkisesti valmis. Vaikka tavoitteena on useassa lajissa kisaava koira, tai ehkä juuri sen takia, mihinkään ei ole kiire, eikä hyvää tule hosuen. Ensimmäinen taito on tilaan tutustuminen ja omaehtoinen kontakti, joka on kaikkien harjoitusten pohja. Käyn aluksi läpi, miksi aloitan näistä harjoituksista, ja sen jälkeen annan ohjeet, miten harjoitus toteutetaan. Postauksen lopussa on myös esimerkkivideo Glennan treenistä.

Miksi?

Jaana Pohjola kirjoittaa, että kun koiralle antaa mahdollisuuden sopeutua ympäristöön, koira sitoutuu paremmin treeniin (linkki). Pennulle kaikki treeniympäristöt ovat uusia ja ihmeellisiä, ja sitä voi jännittää tai se on muuten vain utelias, niin kuin pennun kuuluukin. Uteliaisuus ja se, että pentu haluaa tutustua asioihin, ovat positiivisia ominaisuuksia, joita ei mielestäni tulisi kitkeä heti koulutuksen alkuvaiheessa pois. Tilaan tutustumisen harjoituksella sen sijaan koiralla on mahdollisuus olla utelias JA saada ohjaajalta palkkioita.

Pennut ovat muutenkin häiriöherkkiä, koska pennun kyky keskittyä yhteen asiaan on rajallinen. Jos ympäristössä on kovin paljon tutkimattomia, kiinnostavia asioita, sen on vielä vaikeampi keskittyä ohjaajaan. Myös aikuinen koira voi olla hyvinkin kiinnostunut ympäristöstä monesta eri syystä. Tällöin koiralle saattaa muodostua tuplakriteerejä, esimerkiksi kriteerinä on samanaikaisesti “ei saa haistella” ja “pidä kontakti”. Tuplakriteeri aiheuttaa helposti koirassa, pennussa tai aikuisessa, sisäisen konfliktin, jos sen tekisi mieli tehdä jotain, mitä se ei saa tehdä, ja konflikti voi johtaa motivaation laskuun tai turhaumaan. (lähde.)

Kun koiralla sen sijaan on lupa tutustua tilaan niin kauan kuin se kokee tarpeelliseksi, konfliktin syntyminen on epätodennäköisempää, eikä ohjaajan tarvitse käydä koiran kanssa taistelua siitä, kumman mielihalujen mukaan nyt toimitaan. Kun koiralla on lupa tutkia sitä kiinnostavia asioita, kontaktin ottaminen lähtee koiran omasta halusta ja koiralla on tällöin aito motivaatio kontaktiin. Tällöin ohjaajan ei tarvitse houkutella eikä pakottaa koiraa toimimaan mielensä mukaan, vaan koira valitsee toiminnan itse. Koiralla on myös hallinnan tunne tilanteessa, jolloin sen itsevarmuus kasvaa. Tällä on myös runsaasti positiivisia vaikutuksia koiran ja ohjaajan suhteeseen. Lisäksi hallinnan tunne on eläimelle ensisijainen vahviste, jolloin myös sen hallinnassa olevan tehtävän arvo kasvaa. Koulutusta ohjaava keskeinen arvo on palkkioihin, ei pakottamiseen tai rankaisuihin perustuva oppiminen. Tästä voit lukea, miksi koirasta lähtevä motivaatio kontaktiin on tärkeää esimerkiksi seuraamisessa.

Miten?

Alkuun taas muistutus turvallisuudesta: jos tilassa on useampi koira, pidetään koirat kytkettyinä eikä toisten koirien luokse mennä, jotta tilanne on kaikille koirille turvallinen. Samoin ulkona on syytä käyttää pitkää liinaa, jos alue ei ole aidattu tai on pienikin riski, että korvat katoavat jos vaikkapa rusakko ilmestyy näköpiiriin. Positiiviseen vahvistamiseen perustuva koulutus ei tarkoita, että koiran annettaisi tehdä mitä vain, vaan tilaa rajaamalla ja sopivilla apuvälineillä varmistetaan turvallisuus.

Vapaa tutkiminen kysyy ohjaajalta kärsivällisyyttä, ohjaajan zen-asennetta. Perinteisesti harrastuskoirapiireissä kauhistuttaa pelkkä ajatuskin siitä, että koira saisi haistella ja puuhailla vapaasti hallissa. Kontrollin menettäminen koirasta nähdään koulutuksen epäonnistumisena ja hallinnan puutteena. Itse lähden siitä, että koira itse huolehtii “hallinnasta”: se valitsee toimia hallinnassani, koska se on kannattavaa ja aidosti motivoivaa. Jos se ei halua tehdä sitä, pitää tutkiskella syitä. Se ei tarkoita, että ohjaaja olisi epäonnistunut tai koira olisi huono.

Tilaan tutustumisen ja omaehtoisen kontaktin harjoitukset ovat yksinkertaisia toteuttaa, ja ne olisi hyvä toistaa samanlaisina jokaisessa treenissä ja kisatilanteessa. Tuntuuko työläältä? Aikaa myöden harjoituksen vaatima aika vähenee, toisaalta sinun ei tarvitse käyttää aikaa eikä energiaa koiran houkutteluun, maanitteluun eikä kontaktimotivaation vahvistamiseen. On myös paljon mukavampaa mennä kisakehään itsestään ja ympäristöstään varman koiran kanssa.

Uuteen tilaan mennessä (hallille tai kentälle) asetu ensin tukikohtaasi eli sinne, missä on häkkisi/alustasi/tavarasi, ja josta harjoitukset alkavat ja jonne ne päättyvät. Anna sen jälkeen koiralle lupa lähteä tutkimaan ympäristöään joko vapaana tai kytkettynä tilanteen antamien mahdollisuuksien mukaan. Jos tilassa on muita koiria, pidä koiriin riittävä välimatka, kisatilanteessa vältä häiritsemästä suorittavaa ja valmistautuvaa koirakkoa. Kiinnitä myös huomiota siihen, ettei koira merkkaile tilaan. Seuraa koiran mukana lähettyvillä. Koira voi käyttää paljonkin aikaa nuuskimiseen ja tutkailuun, ja nyt tulee sen ohjaajan kärsivällisyyden paikka. Koiran siis annetaan tutustua paikkaan niin kauan kuin se haluaa. Kun koira ottaa kontaktia ohjaajaan, kuten se tekee väistämättä ennemmin tai myöhemmin, kontakti palkitaan välittömästi namilla tai lelulla, ja sen jälkeen koira vapautetaan jatkaamaan puuhiaan. Kontakti siis kannattaa ottaa, koska siitä saa palkkion, eikä siitä menetä mitään.

Jossain vaiheessa käy niin, että koira ei enää vapautuksen jälkeen lähde tutkimaan vaan jää katsomaan ohjaajaa. Tällöin jatketaan välittömästi palkkaamista, ja koiraa voi vielä yrittää vapauttaa. Jos koira ei edelleenkään lähde, vaan jatkaa kontaktin hakemista, palkitaan taas. Nyt voi heittää namin poispäin ohjaajasta, ja kokeilla, jääkö koira nyt tutkimaan, vai tuleeko se takaisin kontaktiin. Jos se lähtee tutkimaan, annetaan taas tutkia ja palkkaillaan kontaktia. Jos koira palaa takaisin, voidaan siirtyä muihin harjoituksiin. Koira valitsee itse olla ympäristöstä huolimatta kontaktissa ohjaajan kanssa, joten koiran motivaatio seuraaviin harjoituksiin on todennäköisesti parempi.

Jos haluat harjoitella ohjatusti tilaan tutustumista ja omaehtoista kontaktia, seuraava tavoitteellisten pentujen kurssi alkaa Pawsiteamilla 9.8. Tästä linkistä pääset eteenpäin katsomaan tiedot. Mikäli sinulla ei ole mahdollisuutta tulla paikanpäälle Kaarinaan treenaamaan, voidaan perustaitoja harjoitella pennun tai aikuisen koiran kanssa myös etävalmennuksessa. Loppusyksystä on suunnitteilla tavoitteellisten pentujen verkkokurssi. Mikäli olet siitä kiinnostunut, voit laittaa sähköpostia saara.uljas@gmail.com tai ottaa yhteyttä yhteydenottolomakkeella.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.