kouluttaminen · palkitseminen

Maistuuko? Ajatuksia ruokapalkkioiden arvon kasvattamisesta

Maistuuko? Ajatuksia ruokapalkkion arvon kasvattamisesta.

Koulutusmenetelmistä puhuttaessa joskus kuulee seuraavan lauseen: ”En voi kouluttaa positiivisesti vahvistamalla, koska koirani ei ole kiinnostunut nameista”. Kuulostaako tutulta? Tiesitkö, että ruoan arvoa palkkiona on myös mahdollista kasvattaa? Käyn läpi, miksi ruokapalkkion arvon kasvattamiseksi kannattaa nähdä vaivaa, mitkä asiat vaikuttavat ruoan arvoon, miten arvoa voi kasvattaa ja millaisia taustatekijöitä voi olla silloin, kun namit eivät maistu.

Miksi ruokapalkkion arvon kasvattaminen kannattaa?

Ruokapalkkion toimivuudesta on se yksinkertainen hyöty, että se käytännössä on arjessa ja harrastuksissa usein paljon kätevämpää pelata ohjaajan hallussa olevilla vahvisteilla, kuin pelkkä ympäristön vahvisteiden varassa toimiminen. Ympäristön vahvisteet ovat arvaamattomia, ja suunnitelmallista koulutusta on hyvin vaikea toteutta niiden varassa. Myös ympäristön vahvisteiden hallitsemattomuus aiheuttaa usein hankalia tilanteita, koska esimerkiksi etäisyyteen voi olla paljon vaikeampi vaikuttaa itse.

Varsinkin tilanteessa, jossa koira suhtautuu epäileväisesti johonkin kohteeseen, ympäristön vahviste toimii usein negatiivisena vahvisteena – poispäin ikävästä asiasta pääseminen tuottaa helpotuksen tunteen. Tällöin poispäin pyrkiminen ja sitä edeltävä käytös voivat vahvistua, mutta koiran tunnetila ja odotukset suhteessa kohteeseen eivät juurikaan muutu. Esimerkiksi jos koira ei pidä vieraista ihmisistä, rauhallisella käytöksellä poispäin pääsy perustuu paineen poistoon eli negatiiviseen vahvistamiseen. Toistojenkin myötä vieras ihminen säilyy kohteena, josta parasta on päästä poispäin.

Jos taas opetamme koiralle uuden käytösmallin positiivisella vahvistamisella, esimerkiksi ruokapalkkioilla, ja siirrämme sen uuteen tilanteeseen hallitusti, uuden tilanteen merkitys koiran silmissä muuttuu. Jos aikaisemmin koira halusi poispäin ihmisestä, voimme opettaa sille sen sijaan käytökseski käydä tökkäämästä ihmistä käteen, ja palata sitten ohjaajan luokse syömään herkkuja. Näin vieraasta ihmisestä tulee koiran mielessä mahdollisuus ansaita ruokapalkkio. Kun tilanne toistuu riittävän usein, koira alkaa yleistää vieraiden ihmisten merkitsevän ruokaa, ja sen suhtautuminen ihmisiin ylipäätään muuttuu positiivisemmaksi.

Kun koiran suhtautuminen muuttuu negativiisesta positiiviseksi, koiran kokeman stresssin määrä laskee. Tällä taas on suoria vaikutuksia sekä koiran kokonaishyvinvointiin, että kouluttamisen helpottumiseen tulevaisuudessa. Eettisessä kouluttamisessa ensisijaista on aina varmistaa hyvinvointitekijöiden toteutuminen, ja sitten valita vähiten harmia aiheuttava koulutusmenetelmä toivotun käytösmuutoksen aikaansaamiseksi. Ei siis vain mitä tahansa menetelmää, joka tuottaa toivotun lopputuloksen, vaan se, joka tuottaa eniten positiivisia tunteita ja vähiten negatiivisia.

Syöminen on käyttäytymistä

Myös syöminen on käyttäytymistä, koska se on toimintaa. Kaikki käytös palvelee jotakin tarkoitusta, ja liian vaikeassa tilanteessa jokin muu käytös voi viedä tilaa ja mahdollisuuksia syömisen esiintymiseltä. Jos koira ei kykene syömiskäytökseen jossakin tilanteessa, tilannetta pitäisi helpottaa niin, että käytös taas onnistuu. Syömistä voidaan myös yleistää erilaisiin ympäristöihin. Jos koiraa ei ole pennusta saakka esimerkiksi palkittu lenkeillä, koira ei välttämättä edes tiedä, että myös tässä tilanteessa voidaan edes syödä.

Kuten minkä tahansa muunkin käytöksen, myömiskäytöksen todennäköisyyttä tulevaisuudessa voidaan lisätä harjoittelemalla sitä ahkerasti. Kuten muutkin käytökset, samoin syöminen vahvistuu toistojen myötä. Jotta syömiskäytöksessä saadaan paljon toistoja lyhyessä ajassa, kannattaa valita tuttu harjoitus häiriöttömässä ympäristössä. Näin koiran on helpompoi keskittyä ja se usein motivoituu paremmin. Esim. Control Unleashed pelejä voidaan hyödyntää tässä kätevästi.

Lisäksi, kaikkia käytöksiä, myös syömistä, voidaan vahvistaa positiivisesti vahvistamalla. Syömisestä voidaan palkita jollakin koiran enemmän arvostamalla palkkiolla, joka voi olla myös toimintaa. Esimerkiksi jos koira on kovin kiihtynyt jossakin tilaanteessa, koska se haluaa jotakin, se voidaan palkita yhden namin syömisestä sillä, että se pääsee tekemään haluamansa asian (esim. ovesta ulos, tervehtimään tuttua koiraa/ihmistä, sisään koirametsään jne.). Kuitenkin, jos kiihtymys on liian korkea, ei tee mieli syödä. Syömiskäytös vaatii sopivaa viretilaa. Jos koira on liian kiihtynyt, tilannetta pitää helpottaa.

Kannattaa myös välttää omassa mielessään leimaamasta koiraa nirsoksi tai koiraksi, joka ei palkkaudu ulkona ruoalla. Vaikka koira ei tällä hetkellä jossakin tilanteessa söisikään, tilanne voi silti muuttua tulevaisuudessa. Älä siis heitä hanskoja tiskiin, vaan jatka sinnikkäästi harjoittelua tilanteissa, joissa koira psytyy syömään ja palkkautumaan ruoalla.

Ruokapalkkion toimitustavalla on väliä

Toimitustavalla on tosiaankin väliä! Ruokaa voi olla hauskempi esimerkiksi jahdata, nuolla, tonkia, haistella tai repiä esiin. Pelkkä kädestä suuhun annettu nami ei tarjoa kaikille koirille riittävästi elämystä, ruoan tavoittelu eri tavoin sen sijaan tarjoaa sille myös mahdollisuuden erilaisten lajinomaisten käytösten toteuttamiseen. Mieti, mistä sinun koirasi pitää erityisesti, ja pyri tarjoamaan palkkio koiralle tällä tavoin. Yksikään koira ei varmasti pidä siitä, että ruokaa työnnetään kohti koiraa – jos koira ei ota herkkua kädestä, anna asian ennemmin olla kuin tuputa.

Ruokapalkkion arvoa voi nostaa myös siten, että leikittää koiraa ruoalla – koira voi esimerkiksi jahdata kädessä olevaa namia kuin jahtaisi lelua, tai omistaja voi juosta pikku spurtin koiran kanssa ennen herkun antamista. Monille koirille palkkion saaminen purkista tai ruokakiposta nostaa palkkion arvoa korkealle, purkeista on taskuja kätevämpi tarjota esimerkiksi tonnikalla, maksalaatikkoa tai kissanruokaa.

Näe vaivaa koiralle maistuvan palkkion etsimiseksi

Lisäksi myös koirilla voi ja saa olla makumieltymyksiä, kuten ihmisilläkin. Tarkista siis aina tarjolla olevan ruokapalkkion laatu, ja näe vaivaa maistuvan palkan etsimiseen. Oletko kokeillut erilaisia kaupan nameja? Entä nakit ja lihapullat? Toiset koirat innostuvat erityisesti paistetuista ruoista, kuten paistetusta kanasta tai kananmunasta. Myös puolikosteat koiranruoat, kuten Platinum tai SwissNatural, maistuvat monille, samoin ”koiranmakkarat” kuten JR Pet ja Naturis. Jos innostut kokkaamaan koiralle itse, koirien herkkuihin on saatavilla useita reseptejä netissä. Jotkut koirat innostuvat vaihtelusta, joten myös ”sekoituspusseja” kannattaa kokeilla. Myös palkkion määrä vaikuttaa sen arvoon – isompi herkku tai kasa nameja on yleensä arvokkaampi kuin yksi nami.

Palkkion laadun merkitys voi myös vaihdella tilanteesta toiseen. Kotona, kun vaihtoehtoinen käytös harjoittelulle on usein oleilu, koira voi olla hyvinkin innokas harjoittelemaan vaikkapa kuivanappuloiden voimalla. Ulkona tai treenihallilla taas on monenlaisia muita kiinnostavia tai jännittäviä asioita, jotka vievät koiran huomion, ja palkkion arvon täytyy myös tällöin kaasvaa kyetäkseen kilpailuun ympäristön kanssa. Toisaalta myös tehtävän laatu vaikuttaa – jos koira työskentelee pitkään tai tekee jonkin itselleen vaikeamman tehtävän, voi yksi nami palkaksi olla liian vähäpätöinen.

Syitä, joiden vuoksi ruoka on voinut menettää arvoaan

Jos ruoka ei maistu, pohdi aina ensin ruoansulatusvaivojen mahdollisuutta. Ei tee mieli syödä, jos närästää tai vatsaa vääntää. Ruoansulatusvaivat pitäisi hoitaa nopeasti pois, koska oppimista tapahtuu koko ajan. Luonnossa eläimet oppivat, mikä on syömäkelpoista ja mikä ei, juuri sen perusteella, että sellaista ei syödä jatkosta, josta tulee huono olo. Jos ruoasta tulee huono olo pitkän aikaa, koira voi pahimmillaan oppia, että syömisestä ylipäätään seuraa epämukavuutta. Tällaista oppimiskokemusta voi olla hyvin vaikea poistaa, vaikka ruoansulatusongelma saataisi myöhemmin hoidettua.

Ruokapalkkioiden maistumiseen vaikuttaa myös koiran oppimishistoria sekä koiran ja omistajan suhde. Aikaisemmat kokemukset ovat aina läsnä. Jos koiraa on yritetty ruoan avulla houkutella johonkin koiran mielestä epämielyttävään tilanteeseen, ruoan esiin tuleminen on voinut alkaa koiralle merkitä sitä, että seuraavaksi tapahtuu jotakin ikävää. Tällöin ruoka heräättää koirassa ikäviä mielikuvia, ja se saattaa vältellä ruokaa tai poistua paikalta. Tällaisen tilanteen välttämiseksi houkuttelua ei tulisi koskaan käyttää koiran mielestä epäilyttävissä tilanteissa, vaan mielummin palkita koiraa tilanteessa jostakin aivan pienestäkin toiminnasta.

Samantapainen tilanne voi syntyä myös, jos koiraa yrittää ruoalla houkuttelemalla kuljettaa pois todella kiinnostavan kohteen luota, esimerkiksi ruoalla houkuttaen yrittää kääntää koiraa pois katsomasta toista koiraa. Kun ruoka toistuvasti lisätään tilanteeseen houkuttimena, josta koira ei ole kiinnostunut, se alkaa turtua ruoan läsnäoloon ja sen arvo alkaa laskea.

Joskus koiraa on houkuteltu ruoalla liian pitkiä aikoja ilman, että koira oikeasti käsittää, miten palkan voi saada, ja se ehtii kyllästyä harjoitukseen. Sen seurauksena koiralle on voinut muodostua käsitys, että palkkio on vaikeasti saatava eikä vastaa sen eteen tehdyn työn määrää (varsinkin, jos koira joutuu työskentelemään pitkään yhden pienen herkkupalan eteen). Tämän oppimiskokemuksen korjaamiseksi koira tarvitsee runsaasti palkitsemista pienistä, helpoista tehtävistä, sekä hyvin suunniteltua vaikeustason nostoa.

Onko sinulla kysyttävää tai kommentteja artikkelista? Voit kommentoida tähän alle, tai lähettää minulle sähköpostia saara@lystitassun.net

arjen tukitaidot · Control Unleashed · vastaehdollistaminen

Look At That – LAT eli vastaehdollistamista operantilla perustalla

Look At That – LAT eli vastaehdollistamista operantilla perustalla

Look At That eli LAT on yksi tunnetuimmista ja laajalle levinneimmistä Control Unleashed-harjoituksista. Control Unleashed on Yhdysvaltalaisen Leslie McDevittin kehittämä koulutusmenetelmä, joka on kehitetty alun perin agilitykoirien vireenhallinnan haasteisiin. Leslie on myöhemmin täydentänyt menetelmäänsä reaktiivisille koirille suunnatuilla harjoituksilla sekä pentuohjelmalla. Control Unleashed-harjoitusten avulla koiraa voidaan siedättää ja vastaehdollistaa erilaisiin häiriöihin koiralähtöisesti ja suunnitelmallisesti helppojen koulutuspelien (pattern games) kautta. Käyn tässä postauksessa läpi Look At That-harjoituksen taustaperjaatteet, miten harjoitus koulutetaan ja millaisia haasteita koulutuksessa saattaa kohdata.

Miksi Look At That?

Look At That on menetelmä, jossa koiraa vastaehdollistetaan ympäristön häiriöihin. Vastaehdollistamisella tarkoitetaan, että koiran tunnetilaa suhteessa ympäristön tapahtumaan (esim. toisen koiran tai muun häiriön ilmaantuminen, autot, äkillinen ääni) muutetaan suunnitelmallisen harjoittelun kautta. Kun vastaehdollistamisharjoituksia tehdään riittävän pitkään, eläimen tunnetila muuttuu pysyvästi. Koiran tunnetilan muuttaminen tapahtuu liittämällä koiran mielessä häiriön ilmaantuminen palkkion ilmaantumiseen assosiatiivisen oppimisen avulla siten, että häiriön ilmaantumista seuraa välittömästi palkkio. Koira siis oppii, että kaksi asiaa seuraavat toisiaan – häiriötä seuraa palkkio.

Miksi sitten LAT-harjoitus toimii niin nerokkaasti? Koska se hyödyntää oppimisteoriaa niin yksinkertaisen oivaltavasti seuraavalla tavalla: Nähdessään jonkin asian, vaikkapa toisen koira, koira kuulee ohjaajalta palkkiomerkin. Palkkiomerkin kuullessaan (palkkion pitää olla koiran tavoittelema asia kyseisessä tilanteessa) koira kääntyy kohti ohjaaja poispäin häiriöstä saadakseen palkkion. Palkkiomerkin eli ehdollisen vahvisteen ja palkkion saamisen välissä tapahtuva käytös, eli tässä ohjaaja kohti kääntyminen, vahvistuu voimakkaasti.

Kun harjoitusta toistaa riittävän monta kertaa (toistomäärä riippuu useista eri tekijöistä, kuten koiran yksilöllisistä ominaisuuksista ja aikaisemmasta oppimishistoriasta), koira oppii ennakoimaan, että tietyn häiriön, vaikkapa toisen koiran nähdessään, sillä on mahdollisuus saada palkkio ohjaajalta. Kun koira on oppinut tämän, se alkaa itse jo odottaa palkkiota toisen koiran nähdessään, ja kääntyy kohti ohjaajaa palkkion toivossa jo ennen kuin se kuulee palkkiomerkin. Tällöin koiran havaitseman häiriön merkitys on koiran mielessä muuttunut mahdollisuudeksi saada palkkio ohjaajalta, eli koiran ennakko-oletukset siitä, miten tilanne tulee etenemään, ovat muuttuneet. Kun harjoitusta (eli kohteen katsomisesta palkkaamista) harjoittelee erilaisilla kohteilla eli yleistää taitoa, koira alkaa jossakin vaiheessa myös itse yleistämään eli tarjoamaan käytöstä erilaisille kohteille.

Koska koira alkaa itse ennakoida palkkioita, se myös osallistuu itse omaan vastaehdollistamisprosessiinsa. Kuten Ken Ramirez on todennut, LAT on ”Counterconditioning with an operant base” eli vastaehdollistamista operantilla perustalla. Koiralla on siis tilanteessa mahdollisuus kommunikoida käytöksensä keinoin, että nyt olen ok tilanteen kanssa, ja tarjotaitse vastaehdollistamista kyseiseen kohteeseen. Koira on siis harjoituksessa aktiivinen toimija.

Miten Look At That opetetaan?

Look At That voidaan opettaa kahden erilaisen treenirakenteen kautta. Leslie suosittelee tällä hetkellä Mat-training-menetelmää ensisijaisena, mutta harjoituksen voi tehdä myös ilman mattotaitoa. Näet alla olevilla videoilla harjoituksen opettamisen periaatteen kummallakin tavalla (huomaa, että Mattoharjoittelussa on aiempia vaiheita, joiden kautta etenemistä Leslie suosittelee). Mikäli koirasi osaa hakeutua alustalle, voit soveltaa myös ensimmäisen videon harjoitusta siten, että koirasi makaa tai istuu sen päällä. Molemmissa tapauksissa koiran tarvitsee osata vahvasti ehdollisen vahvisteen merkitys.

Harjoittelu kannattaa aloittaa mahdollisimman häiriöttömässä ympäristössä, kuten kotona tai tyhjässä treenitilassa. Alkuharjoitus tehdään niin, että koira vaikkapa istuu ohjaajan edessä ja ohjaajalla on selkänsä takana piilossa jokin esine, joka tuodaan sitten esiin.

Kun koira katsoo esinettä, anna palkkiomerkki heti ja palkitse koira ohjaajan suunnasta. Toista tätä niin kauan kuin koira vilkuilee esinettä. Jos koira vain vilkaisee nopeasti ja sitten ottaa kontaktin, palkitse koira välittömästi. Jos taas koira jää herkun syömisen jälkeen heti kontaktiin, voit myös palkita kontaktia. Pelissä siis on tärkeää, että ohjaaja muokkaa omaa toimintaansa koiran toiminnan mukaan siinä vaiheessa, kun koira on oppinut pelin: Jos koira katsoo esinettä kauemmin kuin 2 s, palkkiovihje tulee esineen katsomisesta. Jos koira ehtii katsoa takaisin ohjaajaan nopeammin kuin 2 s, palkitaan kontaktista. Jos koira jää kontaktiin, palkitaan hetken päästä kontaktista. Koira on ymmärtänyt pelin, kun se katsoo häiriötä ja nopeasti sen perään katsoo ohjaajaan.

Huom! Myös esimerkiksi korvan kääntäminen kohti häiriötä on häiriön huomioimista. Pyri merkitsemään aivan pienetkin reaktiot häiriön suuntaan ehdollisella vahvisteella ja palkitsemaan niistä. Kun huomaamme kuiskaamisen, huutamiselle ei ole tarvetta.

Kun selän takaa tuotava esine saa aikaan välittömän katsee kohti ohjaajaa, tai se lakkaa kiinnostamasta koiraa kokonaan, voidaan harjoitusta muokata esimerkiksi jonkin koiraa kohtuullisesti kiinnostavan esineen kanssa siten, että koira tuodaan tilaan, jossa esine on valmiiksi keskellä lattiaa. Alkuharjoittelussa koira pidetään hihnassa, jotta se ei pääse karkaamaan häiriön luokse. Kun käytös sujuu esineen kanssa, voi lisätä liikkuvaa häiriötä, esimerkiksi kauempana kävelevän ihmisen. Control Unleashed-kursseilla ohjaan harjoituksen mattoharjoituksen yhteydessä kävelevän ihmisen avulla suoraan.

Kun koira osaa LAT-harjoituksen ja sitä toistaa erilaisissa tilanteissa, jossain vaiheessa käy usein niin, että koira lakkaa reagoimasta häiriöön lainkaan ja jää kontaktiin. Tällöin sen voi palkita kerran ja sitten siirtyä muihin harjoituksiin – LAT ei ole enää tässä tilanteessa tarpeellista. Sen pariin voi kuitenkin palata tarvittaessa nopeastikin uudelleen.

Tässä häiriö on kuvan ulkopuolella.

Tavallaisia haasteita LAT-harjoitusta sovellettaessa

Kun Look At That-harjoituksesta keskustelee koiranomistajien kanssa tai lukee vaikkapa Facebookin keskustelupalstoja, yleisimmin törmää kahteen erilaiseen haasteeseen LAT-harjoituksen soveltamisessa.

  1. Koira ei reagoi palkkiomerkkiin
  2. Koira ei tarjoa oma-aloitteisesti kontaktia.

Käyn seuraavaksi läpi, mistä nämä haasteet voivat johtua ja miten niitä voi välttää tai korjata.

Koira ei reagoi palkkiomerkkiin.

Jos koira ei reagoi palkkiomerkkiin nähdessään häiriön, syitä voi olla useita. Tavallisimman kyse on siitä, että palkkion arvo ei ole kyseisessä tilanteessa riittävä suhteessa tilanteen huolestuttavuuteen tai palkitsevuuteen. Eli häiriö on koiran mielestä niin jännittävä, ettei tiedossa oleva palkkio riitä muuttamaan tunnetilaa (esimerkiksi koira pelkää vieraita koiria paljon eikä uskalla kääntää niille selkää), tai tapahtuman muut mahdolliset palkitsevat elementit ovat suurempia (esimerkiksi koira rakastaa toisia koiria, ja toisen koiran tervehtiminen on koiran mielestä arvokkaampaa kuin ohjaajalta tarjolla oleva palkkio). Alla olevalta videolta näet esimerkin siitä, kun koira katsoo sen mielestä erittäin kiinnostavaa häiriötä, eikä reagoi itse huonoksi arvottamaansa palkkiomerkkiin. Näet myös miten koira reagoi, kun luvassa onkin sen mielestä arvokas palkkio.

Kyse voi olla myös siitä, että koiran tunnetila nousee joko negatiivisessa (pelko, jännitys) tai positiivisessa (mukavan asian odotus) mielessä niin korkeaksi, ettei koiran enää tee mieli syödä. Näin käy usein, jos kyseessä on nuori koira tai ylipäätään helposti kiihtyvä koira. Tällöin on tarpeen usein sekä vahvistaa syömiskäytöstä osana LAT-harjoitusta helpommissa tilanteissa sekä lisätä etäisyyttä vaikeammassa tilanteessa.

Kannattaa myös miettiä, tietääkö koira palkkiomerkin merkityksen. Jos koiralle on epäselvää, mikä luvattu palkkio on, tai saako sitä edes joka kerta, sen reagointikynnys laskee, kun ympäristöön ilmaantuu jotain muuta kiinnostavaa. Koiralle selkeä, tilanteesta toiseen johdonmukainen palkkiosysteemi on tässä(kin) tärkeää.

Joskus koira ei reagoi palkkiomerkkiin, koska se ei ole yleistänyt palkkion saamista ja käyttämistä kyseiseen tilanteeseen. Esimerkiksi koirat, joita ei juuri koskaan palkita lenkillä, eivät välttämättä tiedä, että myös lenkillä voi ylipäätään saada palkkioita. Kannattaa aina muistaa, että myös syöminen (ja leikkiminen) on käytös, joka pitää ja jota voi yleistää eri tilanteisiin. Tällöin harjoittelu uudessa tilanteessa tai paikassa kannattaa aloittaa jollakin koiran hyvin osaamalla käytöksellä, ja valita näihin ensimmäisiin harjoituksiin mahdollisimman häiriötön ympäristö ja arvokkaat palkkiot.

Toisinaan voi käydä niinkin, että koira alkaa palkkiomerkin kuultuaan katsella ympärilleen, että mitäs nähtävää täällä on. Tällöin koira on oppinut yhdistämään palkkiomerkin kyseisessä tilanteessa siihen, että seuraavaksi tapahtuu jotakin. Jos näin on päässyt käymään, koiraa on joko alettu palkita ennen kuin koira on huomannut häiriön, eli harjoitus on edennyt nurinkurisessa järjestyksessä, tai harjoitus on viety liian nopeasti liian vaikeisiin häiriöihin. Tässäkin tapauksessa paluu perusteisiin eli neutraalin kohteen havaitsemisesta palkitseminen toimii.

Jos koira ei reagoi palkkiomerkkiin, suosittelen palaamaan perusharjoituksiin. LAT-harjoitusta EI PIDÄ koskaan aloittaa harjoittelemaan suoraan koiralle vaikealla kohteella, vaan se tulisi aina huolellisesti opettaa ensin esineellä tai osana mat-training-ohjelmaa, sitten yleistää neutraaliin tai lievästi positiiviseen liikkuvaan kohteeseen, ja vasta sen jälkeen siirtää vaikeampiin kohteisiin. Jos koira ei reagoi palkkiomerkkiin, sitä ei pidä toistaa. Palkkiomerkin toistaminen ilman reaktiota voi johtaa palkkiomerkin arvon alenemiseen. Jos koira reagoi viiveellä palkkiomerkkiin, palkitse koira silti. Latenssin kasvaminen kertoo siitä, että harjoitus on joko vaikea tai palkkion arvo ei ole kovin hyvä. Tilanne ei parane sillä, että vain nopeat reaktiot vahvistetaan.

Älä myöskään vie palkkiota koiran nenän eteen, jos koira ei käänny kohti sinua palkkiomerkin kuullessaan. Ensinnäkin, negatiivisessa tunnetilassa palkkiolla houkuttelu voi pahimmillaan johtaa siihen, että palkkion esiintulo alkaa ennakoida ikäviä asioita, jolloin palkkion arvo laskee hyvin nopeasti. Toisekseen, koiran nenän eteen palkkiota vietäessä poistetaan harjoituksen tärkeä osa, eli ohjaajaa päin omatoimisesti kääntyminen. Jos koira ymmärtää palkkiomerkin merkityksen, ja tarjolla olevat palkkiot ovat riittävän arvokkaita suhteessa tilanteeseen, se kääntyy kyllä. Jos ei käänny, jompaa kumpaa edellä mainituista pitää muuttaa.

Koira ei tarjoa oma-aloitteisesti kontaktia ilman, että se kuulee palkkiomerkin.

Jos koira ei tarjoa itse kontaktia nähdessään jonkin häiriön, palkkion saamisen mahdollisuus ei ole liittynyt kyseiseen tapahtumaan koiran mielessä. Koira ei joko osaa harjoitusta ylipäätään (pohjatyön tekemisessä on kenties oikaistu), tilanne on koiralle vielä liian vaikea tai koira ei ole mielessään yleistänyt käytöstä kyseiseen kohteeseen. Nyrkkisääntö on, että jos koira ei aivan muutaman sekunnin kuluessa häiriön katsomisesta tarjoa kontaktia, palaa harjoituksessa taaksepäin ja siirry taas vahvistamaan häiriön katsomista antamalla palkkiomerkki välittömästi, kun koira katsoo häiriötä.

Koira saattaa myös katsoa häiriötä uudelleen saatuaan palkkion. Tämä johtuu siitä, että koiran mielestä häiriö on joko kiinnostava tai jännittävä, ja se haluaa vielä saada häiriöstä lisätietoa. Myös tässä tilanteessa palaa taaksepäin harjoituksessa, ja palkitse koiran jokainen vilkaisu kohti häiriötä niin kauan, että koira jää palkkion jälkeen kontaktiin.

Muita huomioon otettavia asioita

Koira ei opi LAT-harjoitusta omatoimisesti, jos koiraa aina kutsutaan ennen kuin sitä palkitaan. Tässä harjoituksessa koiran ei siis tarvitse ottaa kontaktia ennen palkkiota, vaan se saa palkkion pelkästään katsomalla kohdetta.

Jos koira ei reagoi palkkiomerkkiin tai ei halua palkkiota, kyse ei ole siitä, etteikö tämä harjoitus toimisi. Kyse on tällöin siitä, ettei tämä kyseinen toisto onnistunut alun perinkään. Koira ei tee yhtäkään Look AT That-harjoituksen toistoa, jos se ei käänny kohti ohjaajaa saadakseen palkkion, kuten koira ei vaikkapa tee yhtään istumisharjoitustakaan, jos se ei laske takapuoltaan maaahan kertaakaan harjoituksen aikana. LAT ei ole sen ihmeellisempi harjoitus kuin mikään muukaan harjoitus, eli oppiminen edellyttää onnistuneita toistoja ja niiden palkitsemista koiran mielestä arvokkaalla palkkiolla.

LAT-harjoituksesta ei myöskään ole tarkoitus häivyttää palkkiota pois. Jos harjoitusta tarvitaan tai koira tarjoaa sitä itse, taito ei ole vielä sillä tasolla, että koiran voisi odottaa työskentelevän palkatta. Kun koira on tosiasiassa sinut ympäristönsä kanssa, se lopettaa LATin tarjoamisen, ja tällöin voidaan siirtyä muihin harjoituksiin. Jos koira jää uudelleen katselemaan jotakin asiaa tai vaikuttaa muuten huolestuneelta, LAT-harjoituksen pariin voidaan aina palata uudelleen.

Harjoitus voi tuntua alkuun monivaiheiselta ja työläältä, mutta koiran mielentilan muuttamisessa ei ole oikoteitä onneen. Toisaalta, neutraaleilla kohteilla harjoitellessa saa lyhyessä ajassa paljon toistoja, jolloin myös oppiminen on tehokasta. Muutaman kuukauden intensiivisellä harjoittelulla saa jo paljon aikaan. Tällöin voi olla tarpeen järjestää erikseen harjoitustilanteita, joissa päästään kasvattamaan vaikeustasoa vähitellen. Kannattaa muistaa, että LAT on samanlaista kuin minkä tahansa muunkin harjoituksen kouluttaminen – joskus tulee ”virheitä”, jokainen toisto ei aina onnistu täydellisesti, ja koiran yleinen hyvinvointi vaikuttaa suuresti siihen, miten helppoa tai vaikeaa erilaisten käytösten tekeminen koiralle on. Look At That on kuitenkin koiralle vahvaksi opetettuna erinomainen taito, josta on valtavasti hyötyä niin arjessa kuin harrastuksissakin. Kun koira osaa LAT-harjoituksen, sitä voidaan hyödyntää esimerkiksi ihmisten, koirien, polkupyörien, autojen, mäkeä laskevien lasten, kovien äänien, oikeastaan siis lähes minkä tahansa ärsykkeen ilmaantuessa muuttamaan koiran tunnetilaa neutraaliksi tai positiiviseksi.

Jos sinulla on kysyttävää, voit kommentoida artikkelin alle tai lähettää minulle sähköpostia saara@lystitassun.net

Mikäli olet kiinnostunut Control Unleashed-menetelmästä, klikkaa tästä saadaksesi lisätietoa. Linkin takaa löydät myös tiedot alkavista koulutuksista ja verkkokursseista.

koulutustekniikka

Kouluttamisen peruspilarit osa 1: vahvisteet ja rankaisut

Mitä enemmän olen koirien kouluttamiseen syventynyt, sitä vakuuttuneemmaksi itse tulen koko ajan perusteiden ymmärtämisen ja koulutustekniikan merkityksestä. Siksi halusin kirjoittaa kolmeosaisen sarjan, jossa käydään läpi vahvisteiden ja rankaisujen sekä koulutustekniikan perusasiat hyvin simppelisti käytännön esimerkein, omien viimeaikaisten pohdintojeni ja oivallusteni sävyttämänä. Tekstini ovat vain pintaraapaisu aiheeseen, mutta monesti koulutushaasteiden kohdalla lopulta aina palataan kuitenkin näiden perusasioiden pariin.

Tässä ensimmäisessä osassa pohditaan palkkioita ja rankaisuja, eli toiminnan seurauksia, joita manipuloimalla yritämme vaikuttaa eläimen käytökseen. Toisessa osassa käsitellään koulutustekniikkaa ajoituksen, kriteerin ja vahvistetiheyden näkökulmasta. Kolmannessa osassa käydään läpi erilaisia toiminnan aikaansaamisen keinoja.

Mitä ovat vahvisteet ja rankaisut

Minkä tahansa eläimen kouluttamiseen pätevät samat säännöt: vahviste lisää sitä edeltänyttä käytöstä, rankaisu vähentää. Positiivinen vahviste tarkoittaa, että tilanteeseen lisätään jotain koiralle mieluisaa, ja sitä edeltänyt käytös lisääntyy, esimerkiksi koira saa namipalkan. Negatiivinen vahviste puolestaan tarkoittaa, että poistetaan jotain epämielyttävää, jolloin käytös lisääntyy. Rimpuileva koira vaikkapa pääsee sylistä pois, kun on hetken paikoillaan. Positiivinen rankaisu tarkoittaa, että tilanteeseen lisätään jotain koiralle epämiellyttävää, jolloin käytös vähenee, esimerkiksi fyysinen rankaisu tai henkinen paine. Negatiivinen rankaisu tarkoittaa, että poistetaan jotain koiralle miellyttävää, jolloin käytös vähenee, esimerkiksi palkkio laitetaan selän taakse jos koira yrittää sitä tavoitella.

Vahvistamisella siis lisätään käytöstä, rankaisemalla vähennetään. Tätä kannattaa pysähtyä todella miettimään.

Joskus kuulee puhuttavan siitä, että jos koira ei ole kiinnostunut nameista, leluista tai muista ihmisen tarjoamista vahvisteista, sitä ei voi kouluttaa positiivisesti vahvistamalla. Tämä toteamus ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Jos koira ei ole kiinnostunut sille tarjotuista palkkioista, ne eivät toimi sille vahvisteina, eli positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta ei ole käytetty. Koiraa voidaan kouluttaa positiivisesti vahvistaen vasta sitten, kun löytyy sopiva vahviste. Valitettavasti vahvisteen arvon voi määritellä vain koira.

Jotta sitten taas rankaisu määritelmällisesti toimisi rankaisuna, sen käyttövälin tulisi joka toiston myötä kasvaa, koska käytöksen pitäisi vähentyä rankaisun jälkeen. Mikäli samasta käytöksestä pitää rankaista toistuvasti, rankaisu ei toimi koiran näkökulmasta siis rankaisuna, ja koulutus on tällöin tehotonta. Rankaisun käyttöön liittyy toki paljon riskejä, joista ei kaikkia edes tässä tekstissä mainita kaikkia, enkä suosittele rankaisun käyttämistä, mutta tätä pointtia kannattaa miettiä.

Voimmeko edes sanoa kouluttamiseksi toimintaa eläimen kanssa, jos meillä ei ole käytössä vahvisteita eikä rankaisuja, joita manipuloimalla onnistuisimme vaikuttamaan eläimen toimintaan? Vaikka eläimen kanssa toimiva ihminen yrittäisi kuitenkin kovasti kouluttaa?

Mistä löydän mä palkkion

Palkkion, eli koiralle mieluisan vahvisteen löytämiseksi voi joutua joskus näkemään paljon vaivaa. Siihen on kuitenkin olemassa keinoja. Esimerkiksi Jaana Pohjola puhuu paljon palkkion valinnasta, jossa eläin opetetaan symbolien avulla valitsemaan, minkä palkkion se haluaa. Palkkion arvo myös monesti kasvaa jo siitäkin, kun se on itse valittu. Tästä saa myös arvokasta tietoa siitä, mikä on eläimen mielestä hyvä palkkio. Palkkion valintaa voidaan toteuttaa myös ilman symboleita, esimerkiksi laittamalla kasa leluja maahan ja antamalla koiran valita niistä mieluinen.

Namien ja lelujen arvoa voi myös nostaa eri tavoin. Monelle koiralle ”kuollut” lelu, eli vain maassa oleva tai siihen tiputettu, voi olla tosi tylsä, mutta heitetty tai maata pitkin vedetty sytyttää saalisvietin. Jotkut koirat voivat myös innostua aivan toisella tavalla aidoista eläintenkarvoista tehdyistä leluista, joita voit ostaa esimerkiksi täältä. Namin arvoa voi nostaa piilottamalla sitä, heittämällä sitä, pelaamalla erilaisia pelejä nameilla. Absolute Dogsilta löytyy monia koulutuspelejä, joiden pelaamisen kautta yhdessä ohjaajan kanssa namipalkkioilla tekemisen arvoa saa nostettua.

Jos eläin ei ole kiinnostunut ruoasta tai leluista, joudutaan miettimään palkkion käsitettä laajemmin. Ympäristö ja ne asiat, joita ihmiset pitävät häiriöinä, toimivat usein eläimelle vahvisteena. Mikä olisi sen parempi vahviste ajokoiralle, kuin mahdollisuus päästä hetkeksi haistelemaan jäniksen jälkiä? Tai labradorinnoutajalle (jolla yleensä ei kyllä ole haasteita ruokapalkkioiden kanssa) päästä luvan kanssa uimaan? Jos koira ei ole halliin tullessaan kiinnostunut ohjaajasta vaan hajuista, voi haistelun kääntää häiriön sijasta palkkioksi. Haistelun käsittelemisestä lajitreenauksen yhteydessä voit lukea lisää tästä linkistä.

Palkkioiden arvoa voi joutua tarkistamaan, kun häiriöitä tulee enemmän mukaan. Olohuoneessa ruokanappulalla treenaaminen voi toimia oikein hyvin, mutta ulkona muiden eläinten, ihmisten äänien ja ties minkä muun seassa ne voivat olla liian tuttuja ja tylsiä. Palkkioita pitää siis upgreidata tilanteen mukaan.

Jos sopivaa palkkiota ei tunnu löytyvän, eli käytös ei lisäänny siitä huolimatta, että koira saattaa jopa syödä namin, kannattaa miettiä hetki myös sitä, kokeeko koira ohjaajasta johtuvaa painetta, tai onko sen hyvinvoinnissa jotain haasteita. Herkkä koira voi paineistua siitä, että se kokee ohjaajasta johtuvia odotuksia. Jos taas koiralla on esimerkiksi närästystä tai ruoansulatusongelmia, ei syöminen välttämättä huvita, vaikka palkkio sen ollessa hyvässä voinnissa olisikin arvokas. Koira voi myös alkaa hylkiä ruokaa ylipäätään, jos se oppii, että syömisestä tulee paha olo. Tämä reaktio on syvällä biologiassa, koska eläimille huono olo ruoasta voi usein tarkoittaa myrkytystä, ja näin luonnossa opitaan mikä on sopivaa syötävää ja mikä ei.

Negatiivinen vahviste, eli paineen tai muun epämiellyttävän asiana poisto, sopii tilanteisiin, joihin liittyy koiralle jo jotain epämiellyttävää luonnostaan. Esimerkiksi monissa pelottavissa tai jännittävissä tilanteissa voidaan positiivisella vahvistamisella tehtyyn vastaehdollistamiseen (kun jännittävä asia esiintyy, seuraa siitä mukavia asioita), yhdistää negatiivinen vahvistaminen palkkion suuntaa hyväksi käyttämällä. Esimerkiksi jos koira jännittää jotakin, se palkitaan vaikka pienestä kontaktista tai kohteen rauhallisesta katsomisesta poispäin kohteesta, jolloin paine vähenee. Näin koiralle voidaan myös opettaa, että on ok pysytellä kauempana, koska monet koirat voivat jännityksestä huolimatta olla uteliaita, ja ajautua pikkuisen liian hankaliin tilanteisiin sen seurauksena.

Rankaisun käyttö kouluttamisessa

Rankaisun käyttöön kouluttamisessa liittyy monia haittapuolia. Suurin osa näistä koskee sekä positiivista että negatiivista rankaisua.

Ensinnäkin rankaisun hankaluus on siinä, että se on kovin tehoton koulutusmenetelmä. Jos rankaisemme yhdestä käytöksestä, eläin voi sen sijaan siirtyä tekemään jotain muuta käytöstä, jota emme sitäkään halua. Rankaistavia käytöksiä on perjaatteessa olemassa rajaton määrä, ja vain kielletystä rankaisemalla koulutukseen voi mennä aivan järkyttävä määrä aikaa. Kun taas käytämme positiivista vahvistetta, meillä on vain yksi käytös, jota vahvistamme. Kun käytöksen vielä rakentaa pala kerrallaan osista, eläimen oikeaan osumisen mahdollisuus on paljon suurempi, ja koska oikea käytös lisääntyy, muut käytökset jäävät itsestään pois.

Rankaisua käyttäessä on myös mahdoton tietää, mihin tilanteessa koira oikeastaan yhdistää rangaistuksen, varsinkin positiivisen rankaisun yhteydessä. Jos koira haistelee maata seuraamisessa, onko oikeastaan kielletty maan haistelu vai eteenpäin liikkuminen? Vai ihmisen lähellä ylipäätään oleminen?

Lisäksi rankaisussa on se ongelma, että rankaisua pitäisi käyttää joka kerta, kun eläin tekee käytöksen, mikäli halutaan säilyttää oppimistulos. Monesti rankaisulla koulutetut eläimet tekevät kiellettyjä asioita esimerkiksi silloin, kun ihminen ei ole näkemässä, ts. ei ole mahdollista saada rankaisua. Jos pentua rankaisee sisälle pisaamisesta, se menee pissalle sohvan taakse, ihmisen näkymättömiin. Mikään tässä ei kuitenkaan kerro sille, minne se pissa oikeastaan kannattaisi tehdä. Kun koira on koulutettu positiivisella vahvisteella, toiminnasta tulee itsessään palkitsevaa ja alun jälkeen voidaan palkitseminen satunnaistaa.

Rankaisun ongelmana voi myös olla, että koira tottuu tai turtuu rankaisuun, tai se on vähemmän häiritsevä kuin itse tilanne. Esimerkiksi voimakkaasti eroahdistunut koira voi haukkua sitruunapannan tyhjäksi, koska haukkumisen tuoma helpotus oloon on suurempi kuin sitruunasuihkeen tuoma inhotus. Tai lenkillä pupun jäljen perään lähteminen on niin kiinnostavaa, että hihnasta nykiminen ei ole riittävän epämiellyttävää vähentämään käytöstä. On kuitenkin eettisesti kestämätöntä lähteä ”pahentamaan” rankaisuja siksi, että lievä rankaisu ei toimi, ja rankaisun intensiteettiä ei voi muutenkaan nostaa loputtomasti.

Rankaisua käytettäessä on myös riskinä saada eläin passivoitumaan tai jopa menemään opitun avuttomuuden tilaan, jolloin eläin ei uskalla enää tehdä mitään. Opitun avuttomuuden tila syntyy, kun eläin kokee, ettei se voi toiminnallaan vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu. Opittu avuttomuus on erittäin haitallista eläimen hyvinvoinnille, ja sitä voi olla vaikea korjata. Kun eläin passivoituu, se kokee paremmaksi olla tekemättä mitään, kuin kokeilla asioita ja saada mahdollisesti rankaisuja. Ei kuulosta sekään kovin mukavalta tavalta elää? Ns. kiltteys, eli se ettei eläin reagoi asioihin, joita sille tehdään, voi olla itseasiassa tätä. Vastaan tappeleminen on eläimen hyvinvoinnin kannalta parempi, vaikka ihmisistä se on monesti ärsyttävämpää.

Rankaisun käytöllä on myös vaikutusta eläimen ja ihmisen suhteeseen. Jos rankaisu on säännöllinen osa eläimen kanssa toimimista, eläin ei luota ihmiseen. Haluaistiko eläimesi ajattelevan, että ihminen voi koska vain satuttaa tai pelotella, vai että ihminen on erittäin mielenkiintoinen ja tarjoaa ihania asioita? Itse tiedän, kumman valitsen.

Kaikki tämä ei ole kuitenkaan ihan näin suoraviivaista, vaan koulutusteknisillä asioilla on myös iso merkitys. Niistä sitten sarjan seuraavassa osassa.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

kouluttaminen

Lisätietoa netistä – esittelyssä koira-aiheisia sivustoja

Internetistä on nykyään saatavilla huikea määrä tietoa. Joskus voi olla kuitenkin vaikea erottaa, kuka on kirjoittaja sekä millainen tausta ja ammattitaito hänellä on. Kokosin listalle omat suosikkini, jotka perustuvat varmasti positiivisen vahvistamisen tekniikoihin.

  1. Eläinkoulutus.fi

Eläinkoulutus.fi -sivustolta löytyy maksullisen jäsensisällön lisäksi suuri määrä ilmaista materiaalia, josta on paljon hyötyä jokaiselle. Sivuston takaa löytyy Jaana Pohjola, joka on opiskellut eläinten käyttäytymistiedettä Portsmouthin yliopistossa. Vastaava koulutusta ei ole Suomessa tarjolla! Jaanalla on uniikki, erittäin eläinlähtöinen ote, jonka mukaan toimimalla et voi mennä metsään.

2. ZenKoira

ZenKoira -sivuston blogista löytyy suuri määrä materiaalia, erityisesti käytösongelmista ja arjen taidoista. ZenKoiran materiaalit on kirjoittanut Saara Junttila, joka on opiskellut eläinten käyttäytymistä ulkomailla ja suorittanut kliinisen eläinten käyttäytymistieteen maisterintutkinnon Lincolnin yliopistossa. Saara on Jaana Pohjolan tapaan erittäin koiralähtöinen kouluttaja.

3. Masseter

Koirakoulu Masseterin sivuilta löytyy kattava valikoima artikkeileita koulutuksesta, arkitottelevaisuudesta ja ongelmakäytöksestä aina koiran hyvinvointiin asti. Artikkelit on kirjoittanut eläintenkouluttaja (at), SmartDOG-lisenssitestaaja Liisa Tikka, jolla on kokemusta myös bull-tyyppisistä koirista.

4. Koiraharrastaja.fi

Koiraharrastaja.fi on positiivista metsästyskoiran koulutusta! Sitä ei nimittäin monesta paikasta löydä. Myös muut kuin metsästyskoiran omistajat voivat saada paljon oppia ja ajatuksia metsästyskoirapuolelta, koska ei ole aina ihan helppoa kouluttaa korkeassa vietissä olevaa koiraa malttamaan ja kuuntelemaan. Sivustoa pyörittää Ulla Ruistola, joka lisäksi kasvattaa koiria ja on SmartDOG-lisenssitestaaja.

Lisäksi muutama englanninkielinen tuttavuus:

5. Denise Fenzi

Denise Fenzi on suomalaisille usein vieraampi, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen! Training geek- sisältöä, joka on kuitenkin viety käytännön sovelluksiin. Denise Fenzi kilpailee ja kouluttaa useita lajeja, ja hän on luonut Fenzi Dog’s Sport Academy-koulutusyhteisön.

6. Hannah Branigan

Hannah Braniganilta löytyy Drinking from the toilet -podcastin lisäksi kotisivuiltaan iso kokoelma artikkeleita. Sisältö on taattua training geek -laatua, eli jos haluat paneutua yksityiskohtiin, tämä on sinun valintasi.

Puuttuuko oma suosikkisi listalta? Vinkkaa se minulle kommentissa, somessa tai sähköpostilla. Jaetaan omat parhaat vinkkimme muillekin!

arjen tukitaidot · arkitaidot · hihnakäytös · koiralähtöisyys · omat koirat · Susu

Asenne ratkaisee vai miten se meni?

Tällä viikolla on vihdoin tapahtunut suuri edistysaskel Susun remmikäytöksessä, eritoten vieraiden koirien ohituksissa. Analysoin hiukan sitä, minkä kaiken ajattelen olevan hyvän kehityksen taustalla.

Tottuminen

Susu on asunut elämänsä ensimmäiset 3 vuotta melko rauhallisessa lähiössä. Lenkeillä tuli harvoin koiria vastaan, eikä pihapiirissä näkynyt juuri koskaan ketään. Vajaa vuosi sitten muutimme, ja uusi asuinalue ja uudet lenkkeilymaastot ovat huomattavasti vilkkaampia. Täällä jokaisella ulosmenolla voi nähdä useita juoksevia ja pyöräileviä lapsia, paljon erilaisia koiria, sähköpotkulautoja ja -pyörtuoleja sekä hevosia. Alkuun nämä olivat epäilyttäviä, mutta nykyään lähes kaikesta päästään ohi ilman katsetta kummempaa. Sosiaalistuminen asioihin on tärkeää.

Lenkkeilyn määrä

Voin ihan rehellisesti myöntää, että muuton jälkeen lenkkien määrä sekä pituus on lisääntynyt huomattavasti. Syitä on kaksi: ensinnäkin olen asettanut liikunnan määrän arvoksi sinänsä ja toiseekseen täällä on tosi paljon mukavampi lenkkeillä, kun puitteet ovat paremmat. Nyt kun aamulenkki on tullut rutiiniksi, tuntuu jopa tosi oudolta, jos joskus käykin vaan pissattamassa koirat. Lisääntyneen liikunnan ajattelen vaikuttavan kolmella tavalla: ensinnäkin usein toistuvat, pitkät lenkit vähentävät uloslähdön ”pikkujouluristeilytunnelmaa”, eli uutuudenviehätys hieman karisee. Toisekseen liikunnan tarpeen täyttyessä kiihtynyt höyryäminen vähenee. Kolmanneksi, mitä enemmän lenkkeilee, sitä enemmän on myös tilaisuuksia harjoitteluun.

Olosuhteet

Yritän valita reittejä, joilla ei tarvitse ohittaa aivan iholta, ja mennään vähän hiljempaa ja tarvittaessa pysähdytään. Otetaan tilaa niin paljon kuin mahdollista. Täällä nykyisillä hoodeilla on vielä sellainen ihana tilanne, että 90% vastaantulijoista ohittaa kauniisti ja tajuaa ottaa oman koiransa lähelleen, mikä tietenkin helpottaa meidän oppimista kauheasti.

Vahvistaminen ja vahvisteet

Sanomattakin varmaan selvää, että remmikoulutus perustuu meillä positiiviseen vahvistamiseen. Toki joskus menee hermot ja saattaa tulla pari kirosanaa, mutta eivät nuo edes niihin reagoi eivätkä ainakaan mitään siitä opi. Meillä on aina lenkillä namit mukana, tällainen kukkahattu kun olen. Kuitenkaan ne perusnamit eivät ole aina voittaneet vieraan koiran aiheuttamaa kiihtymystä. Nyt mukana onkin perusnamit helpompiin tilanteisiin ja erikoisherkut ohituksiin. Niitä erikoisherkkuja saa vain silloin, kun näköpiiriin ilmaantuu vieras koira. Kun koiran kiihtymys on aiemmin mainituista syistä jo valmiiksi vähäisempi, namit kelpaavat paremmin. Susu on alkanut pitkältä matkalta oma-aloitteisesti tarjota kontaktia, kun se näkee koiran.

Asenne

Aikaisemmin vastaantulevan koiran näkeminen aiheutti itsessäni reaktion: voi he*vetti, hihan kireälle ja kova komento koiralle. Mitäköhän Susu, minua todella herkästi lukeva koira, tästä oikein meinasi? Tuskin ainakaan sitä, että nyt onkin hyvä ottaa lunkisti ja mukavia asioita tapahtuu. Olen tietoisesti alkanut ajatella, että jokainen ohitus on mahdollisuus treeniin ja onnistumiseen. Hihnan kiristäminen on loppunut, sen sijaan hidastan ja kutsun koiraa luokse. Toki nykyään siihenkin on entistä vähemmän tarvetta, koska ison osan lenkeistä Susu kulkee muutenkin vierellä hihna löysällä. Namit kaivetaan valmiiksi esiin ja jokainen toivottu käytös, eli rauhallinen toisen koiran katsominen ja kontakti minuun merkitään ja palkitaan. Ääni ei nouse vaan pysyy iloisena ja pehmeänä. MInua on myös helpottanut tieto siitä, että jos koira on 3 vuotta rähjännyt niin käytös ei korjaannu kahdella lenkillä, vaan vaatii aikaa ja paljon onnistuneita toistoja. Päämäärätietoista lenkkeilyä ei ole oikeastaan koko koiran elämän mittakaavassa kovin isoa määrää takana.

Ja nythän ei jäädä laakereille lepäämään vaan vahvistetaan hyvää suuntaa. Tavoitteena on rento ja iloinen lauma, johon seuraavan pennunkin on hyvä tulla ja ottaa heti isommilta mallia.

koiratanssi · kouluttaminen · omat koirat · Susu · toko · treenianalyysi · treenipäiväkirja

Treenianalyysi: luoksetulon stoppi ja positioihin hakeutuminen

Olin tänään aamulla treenaamassa yhdessä Anu Rikkilän kanssa. Anu pitää Koiranhetki-blogia ja kouluttaa Pawsiteamilla. Olemme Anun kanssa treenailleet yhdessä tänä kesänä muutamia kertoja, treeneissä tulee hyvää häiriötä turvallisista ihmisitä ja koirista ja toisaalta on aivan ihanaa pohtia koulutusjuttuja toisen kouluttajan kanssa, joka jakaa saman ajatusmaailman.

Tänään Susun kanssa treenasimme suunnitelmani mukaisesti hiukan tokoa ja koiratanssia. Tokotreenissä teimme noudon palautuksia, luoksetuloa ja paikallaolon. Noudon palautuksissa asetelma oli seuraava: koira istui ohjaajan takana, välissä maassa tunnarikapula. Ohjaaja selin koiraan ja vieressä istumisalusta. Edessä namimaatti palkkaukseen. Koira tuo käskystä kapulan sivulle ja saa palkkioksi vaautuksen namimaatille. Kriteerinä oli, että kapula tulee suussa sivulle saakka. Namimaatti aiheutti Susulle ensin haastetta, kun se on niiiin ihana. Susu pudotti noin kolmannella toistolla kapulan, mielestäni siksi, että ennakoi namimaatille menoa. Ohjasin Susun uudelleen tehtävään. Tälläkin toistolla kapula putosi, mutta Susu nosti sen itse heti, ja sai palkan. Seuraava toisto oli samanlainen, mutta loput toistoista olivat tosi hyviä. Treenillä päästiin siis tavoitteiseen ja seuraavassa treenissä otan ensin muutaman toiston suoraan takaa ja sen jälkeen hiukan vinossa linjassa eri suunnista.

Kokeilin suunnitelmaan kirjaamaani luoksetulon stoppitreeniä kahden palkan välissä, mutta se ei toiminut toivotusti. Kun Susu oli kerran vapautettu takapalkalle, se alkoi tarjota stoppia metrin liikkumisen jälkeen (ja oli tässä vaiheessa mielestäni tietoinen etupalkasta). Tavoitteena siis on, että Susu ei tarjoaisi koko ajan stoppia, vaan tekisi sen vain käskystä ja muutoin laukkaisi koko ajan. Ajattelin kokeilla seuraavaksi pelkkää näkyvillä olevaa etupalkkaa, eli sekä stopista että suorasta juoksusta vapautetaan palkalle kohti ohjaajaa.

Paikallaolossa teimme voittajan paikkiksen. Alkuun tein muutaman jätön palkkauksen, jotta sain hiukan nostettua virettä. Halusin ottaa pidemmän ajan ja katsoa miten Susu reagoi. Olin piilossa 2,5 min ja palatessani Susu oli laittanut pään maahan ja oli aivan sen näköinen, että tässä nyt sitten ollaan 😀 Vaikka se selvästi hiukan tylsistyi, oli suoritus mielestäni onnistunut, koska 1) Susu ei haistellut 2) Susu pysyi paikallaan (se tosin ei ole ollut ongelma) 3) Susu ei vetänyt täysin rennoksi makaamaan. Jatkossa voin keskittyä nyt hyvillä mielin pääasiassa hiukan lyhyempiin toistoihin saadakseni virettä hiukan korkeammalle. Pitkiä paikallaolojakin toki täytyy välillä tehdä, mutta turha on liikaa hinkata sellaista, mikä sujuu.

Koiratanssitreenissä tein Susun kanssa positioihin hakeutumista. Ensimmäisessä setissä oli namimaatti koiran takana ja koiran edessä ohjaaja selin ja jalkojen välissä tasapainotyyny (jonka tarkoitus on helpottaa oikean paikan löytymistä). Mielestäni namimaatti haittasi Susun keskittymistä, se tarjosi monta kertaa väärää positiota avusta huolimatta. Kun otin tauon jälkeen namimaatin pois ja aloin palkata taskusta, väärän position tarjoamiset jäivät pois. Jos namimaattia aion jatkossa käyttää niin pitää selvästi vielä harjoitella siitä luopumista.

Teimme vastaavan setin kaikkiin neljään työn alla olevaan positioon siten, että Susulla oli kohtisuora linja oikeaan paikkaan. Tarkoituksena on vahvistaa positioon hakeutumista ja pikkuhiljaa vaikeuttaa treeniä siten, että hakeutuminen positioon onnistuu sujuvasti eri kulmista yhdellä vihjeellä.

Treeni oli kokonaisuudessaan mielestäni tosi onnistunut, pääsin kokeilemaan ja soveltamaan ajatuksia ja eteenpäin monessa jutussa. Instasta löytyy video positoonhakeutumistreenistä.

kouluttaminen · omat koirat · Susu · toko · treenipäiväkirja

Susun tiistaitreenit

Tiistaina treenailtiin taas Tuijan vakiryhmässä. Susulla oli ihan älyttömästi intoa taas vaihteeksi ja teki hyvässä vireessä hommia. Tehtiin taas perussettiä eli jäävien erottelua, seisominen oli taas alkuun vaikea ja tarjosi siihen istumista. Saatiin se kuitenkin lopulta sujumaan. Kaukoissa treenattiin alustan kanssa ylösnousua hypähtäen, onnistui tosi kivasti, joten ei otettu montaa toistoa. Treenattiin myös kaukoja ihan tosi lyhyeltä matkalta, mukana kaikki asennot. Kaikki muut alkaa teknisesti nyt sujua hyvin, paitsi seisomasta maahanmeno, siinä hissi ei suju ollenkaan vaan tulee tosi helposti eteenpäin. Lisäksi seisomassa pysyminen vaatii keston harjoittelua, tosi helposti tarjoaa siitä suoraan istumista.

Tehtiin taas hiukan perusasennon tarjoamista, nyt saatiin suorempaa asentoa kuin viimeksi. Lisäksi otettiin rallya oikealla puolella, onhan meillä itsenäisyyspäivänä kisat tulossa. Tehtiin myös yksi metallihyppynouto, se oli tosi hyvä joten ei otettu enempää. Paikalla istumisessa otin alkuun muutamia lähdön palkkauksia ja pari lyhyttä pätkää, ryhmäliikkeessä otin vain 2 m etäisyyden, Susu jaksoi istua 1 min 15 s tosi hyvin! Seuraavaksi pidempi matka mutta tosi lyhyt aika, ja useita toistoja.

Tunnaria ollaan nyt treenattu sisällä päivittäin ja otettiin myös hallissa. Susu tietää tunnarin idean, mutta jos ei heti löydy oikeaa niin luovuttaa otsi helposti ja palaa takaisin. Kun pyytää uudestaan etsimään niin joko loikkaa ensimmäiselle näkemälleen kapulalle tai keskittyy ja tuo oikean. Aivan tuore haju vieraissa kapuloissa on vielä liikaa. Tätä tunnariasiaa pitää pohtia jonkun kouluttajan kanssa, onneksi meillä on tulossa vielä tänä vuonna useampia mahdollisuuksia siihen.

Omalla treeniajalla otettiin kokeenomaisesti liikkeestä seisominen, hppy, seuraaminen, nouto, liikkeestä maahanmeno ja kartion kierto. Liikkeestä seisomisessa pysähtyi kyllä, mutta lähti perään tassuttelemaan, seisoi kuitenkin lopulta ja sain tehtyä liikkeen loppuun. Seuraamisessa otti häiriötä hallissa olevista muista koirista ja ihmisistä, paikka kuitenkin pysyi pääasiassa hyvin vaikka kontakti tippui kun mentiin kohti häiriötä. Peruutuksessa tuli myös ääntä, mikä ei ole Susulle tyypillistä. Pääasiassa kuitenkin tosi nättiä seuraamista, häiriötreeniä pitänee taas ottaa kokeenomaisesti lisää. Hypyssä perusasentoon tulossa taas loikkasi. Noudossa tosi hyvä vauhti, nosto on paranutnut mutta hiottavaa on vielä, perusasento vähän vino mutta parempaan päin. Liikkeestä maahanmenossa koiraa kohti palatessa alkoi nuuskia maasta nameja, liike muuten kyllä hyvä. Kartion kierto oli täyden 10 lopetus, bongasi hyvin vaikka taustalla oli koiria eikä saatu lähestyttyä oikeassa kulmassa, vauhti oli tosi hyvä ja perusasennossa ei hyppyä vaan tosi nätti. Siitä oli oikeasti tosi mukava koira kunnolla palkata. Kiva oli myös huomata, että Susu jaksoi 6 liikkeen setin hyvin ja kulki halukkaasti mukana liikkeiden välit.

Treenattavaa:

  • Kaukoissa seiso-maahan tekniikan hiontaa, maahan-istu harjoituksia alustalla, seisomiseen kestoa, pikkuhiljaa matkaa lisää.
  • Paikalla istumisessa jätön palkkauksia, palkkauksia kun kävelee pois, lyhyeltä matkalta pidempää aikaa ja pitkältä matkalta ihan lyhyttä aikaa -> anna jonkun muun päättää, ettei tule kaavamaista treeniä.
  • Tunnarissa askel taaksepäin -> ei väärissä ihan tuoretta hajua, paljon toistoja ja tosi hyvä palkka
  • Käskytettyä seuraamista kohti häiriötä
  • Hyppyyn huomio perusasentoon tulossa.
  • Noudon palautuksia ja hyvä palkka siitä
  • Maassaolon asennon treenamista -> kokeile jos namit häiriöksi vierellä auttaa
  • Muista jatkaa hyvien asioiden vahvistusta, erityisesti liikkeiden välien treenaamista.
kouluttaminen · omat koirat · Susu · toko · treenipäiväkirja

Tämän viikon treenit

Tällä viikolla Susun kanssa on treenattu tiistaina, torstaina, perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Tiistaina Tuijan Koirakoulun tokon vakioryhmässä tehtiin noudon tarttumisharjoituksia, koska Susulla on tapana tehdä kapulalle ns. myyrähyppy. Treenattiin tarttumista siten, että kapula vietiin kolmion muotoisen verkos taakse, jolloin Susu joutui kapulan saadakseen kiertämään verkon. Ensimmäisellä toistolla Susu oli vähän epävarma, mutta sen jälkeen vauhti kasvoi jo laukaksi. Myyrähyppy jäi pois eli tällä treenillä jatketaan nyt toistaiseksi puukapulan kanssa.

Lisäksi pohdittiin kaukojen ongelmia. Tuija ehdotti, että maasta seisomaan ja istumaan käsimerkit ovat liian samanlaiset ja koira sekoittaa ne. En ollutkaan ajatellut asiaa, mielestäni Tuijan ehdotus maasta seisomaan ksäimerkin siirto toiseen käteen eli vasemmalle oli hyvä. Tätä lähdetään siis viemään Susulle läpi. Paikallaolossa saatiin onnistunut toisto, palkkasin alkua ja välipalkkaa myös.

Torstaina treenattiin Lentsun torstaitokossa hyppynoutoa. Emme olleet aikaisemmin tehneet sitä kokonaisena liikkeenä, joten alkuun tehtiin yksi toisto ohjatun noudon kapulalle. Se oli Susun mielestä hirveän hauskaa ja liike onnistui. Sen jälkeen otettiin metallikapula. Susun kanssa on tehty metallin pitoa, se ei oikein pidä siitä eikä liiku sen kanssa mielellään. Susu hyppäsi ja juoksi metallille innoissaan, otti sen ja pudotti. Annoin uuden noutokäskyn ja loppu onnistui. Seuraavalla toistolla Susu tiputti kapulan useamman kerran, annoin aina uuden käskyn ja sain kapulan itselleni. Lentsu, jonka mielestä Susu on hyvin älykäs koira, oli sitä mieltä, että seuraava toisto onnistuu. Ja niinhän se onnistui, 3. kerralla tuloksena 10 arvoinen metallinouto. Olin aivan hämmästynyt.

Lisäksi torstaina harjoiteltiin seuraamisen täyskäännöksiä. Tokossahan saa itse valita, tekeekö täyskäännöksen oikealle, vasemmalle vai saksalaisena. Me ollaan eniten tehty oikeaa ja se meneekin tosi kivasti. Vasemmalle saatiin läksyä, myös saksalaiseen tarvittaisiin Susulle pikkasen lisää vauhtia.

Perjantaina treenattiin Marianne Asiakaisen kanssa jääviä. Susulle tarvitaan vain lisää käskyjen erottelutreeniä, _paljon_. Lisäksi tehtiin luoksetuloa, häiriönä oli erilaisia kartioita ja noutokapuloita ja nameja laatikon päällä. Susu teki suoran avoluoksarin tosi hienosti eikä loppuunkaan tullut pomppua. Toinen toisto tehtiin pysäytyksellä, Susu pysähtyi hienosti, mutta kääntyi ympäri odottamaan, että taakse lentää palkka. Tähän saatiin neuvoksi heittää palkka Susun jalkoihin, ei taakse.

Lauantain TSKK:n kisaavien treeneissä tehtiin paikallaolo, tein lyhyemmällä matkalla ja välipalkalla. Saatiin taas tosi hyvä onnistuminen. Oli hauska huomata, että Susu on ehdollistunut paikallaistumisen loppuun: kun liikkuri sanoo ”Palaa koiran viereen” se nuolaisee huuliaan. Tehtiin myös muutama kehääntulo ja seuraamista käskytettynä, palkkasin aina hyvät kohdat. Lisäksi otettiin muutamia noutoja verkon takaa, menivät tosi kivasti, Susu nosti taas laukan ja nostaminen oli nätti. Ruutua otettiin kaksi toistoa 27 m matkalta, vähän Susu jäi etureunaan mutta korjasi omatoimisesti oikeaan paikkaan ja palkkasin karvanarupallolla, jonka kanssa se on nyt tykännyt kovasti leikkiä. Koska treeni meni kivasti, ei tehty yhtään enempää.

Sunnuntaina eli tänään meillä oli aamupäivällä Lentsun yksäri. Koko kesän meillä oli yksäreitä kerran kuukaudessa ja mielestäni niillä on ollut iso vaikutus meidän edistymiseen. Aloitettiin katsomalla video meidän viime kokeesta, sain kehuja siitä, että meidän kisapalkka ja siirtymät on tosi hyvät. Kahden viimeisen liikkeen kohdalla Susulle alkaa tulla kärsimättömyyttä, Lentsu ehdotti korjaukseksi, että Susu saisi aina kokeen ja treenien jälkeen loppupalkaksi ruoan kiposta. Jos ei voi esim. päivällä syöttää iltaruokaa, voi antaa vaikka maksalaatikkoa köntsäleen. Silloin koiralle myös palkattomuus helpottuu kun tietää, että aina lopuksi saa ”jackpotin”.

Videolta näkyi hyvin meidän viime kokeen kompastuskivi eli kaukokäskyt. Ongelma on sekä tekniikka että mielentila. Jätön maahanmenossa Susulla on voimakas kontakti, jota lähdetään purkamaan apparin tai namiautomaatin avulla, eli palkkaa tulee edestäpäin. Lentsu ehdotti myös, että siihen voisi ottaa eri käskyn maahanmenoon kuin muissa liikkeissä. Lisäksi kaukojen tekniikkaa parannetaan ottamalla alusta maasta istumaan treeniin, eli opetetaan tekniikka uutena temppuna uudella käskyllä. Alustan avulla saadaan myös nopeasti matkaa lisää ja sen kanssa voi olla myös käskytys. Ohjeeksi saatiin, että ennen seuraavaa koetta kaukojen pitää sujua 10 m matkalta, jotta kokeessa liike onkin Susulle tosi helppo.

Seuraavaksi treenattiin tunnarin palautusta. Ongelmana on ollut, että Susu leikkii sillä ja jättää sen matkalle. Nyt tehtiin treeniä siten, että matka oli pitkä ja kriteeri aluksi helpompi, jos pudotti niin uusi käsky. Palkka oli kipossa aluksi niin että istuin ja sen jälkeen niin että se oli seistessä selän takana. Kriteeriä nostettiin joka onnistuneen toiston jälkeen ja lopuksi palkka oli muutaman metrin selän takana ja kriteeri oli, että kapula tulee sivulle. Koiralle muistutettiin noston jälkeen sivu-käskyllä, mitä pitää tehdä. Treeni viedään aina siten loppuun, että viimeiseksi toistoksi tulee kapula sivulle. Jos jo aikaisempi toisto onnistuu hyvin, lopetetaan siihen. Ohjeeksi sain merkata kriteerin vaikka törpöllä, jotta se on selkeä.

Ohjatun noudon ongelma oli helposti korjattu: Ohjaajan pitää katsoa sitä kapulaa jonka haluaa koiran noutavan, ei pidä katsoa koiraa. Kuppitreeniä saatiin ohjeeksi tehdä 10 m matkalla ja kapuloiden kanssa 5 m matkalla. Tämä oli hyvä esimerkki asiasta, jota ykdin olisin pähkäillyt loputtomiin, mutta hyvän kouluttajan kanssa ongelma ratkesi 10 minuutissa.

Loppuun pohdittiin vielä paikallaistumista, Lentsu ehdotti rakentaa siihen etutassutargetin kautta tempun ja siitä kestoa. Targetin kanssa kun ei voi mennä maahan ja toisaalta selkeän tehtävän kautta saataisiin mielentilaa paremmaksi. Kokeeseen saa mennä vasta kun 2 min istuminen sujuu ilman ongelmia.

Iltapäivällä oltiin vielä Auran Nuuskujen kisaavien omatoimitreeneissä. Tehtiin ohjatun suuntia namikupeilla, näköjään olin opettanut Susulle, että vuorotellen eri puolet koska sille oli tosi vaikeaa mennä samalle puolelle kaksi kertaa. Pitää varmaan etukäteen kirjata aina ylös, missä järjestyksessä aikoo tehdä. Tehtiin myös metallihyppynouto, ensimmäisell toistolla ei hypännyt neljän laudan yli takaisin, toisella toistolla otettiin 3 lautaa ja onnistunut suoritus. Tehtiin myös muutama nouto verkon takaa ja oli muuten oikein hyviä toistoja, paitsi perusasento lopussa hiukan vino. En kiinnittänyt siihen nyt huomiota, mutta jatkossa pitää taas muistaa niitä palautuksiakin tehdä.

Jäävien erottelu oli edelleen hankalaa, mutta kyllä se paranemaan päin on. Ruudussa 15 m matkalla ennakoi pysäytystä heti nauhan viereen, tehtiin yksi toista alustalle ja meni hyvin. Pitää ottaa seuraavalla kerralla ruutu Tuijan kanssa puheeksi. Luoksetulon pysäytys onnistui hyvin, samoin paikalla istuminen, jossa palkkasin paljon lähtöä, tein yhden pitkän matkan lyhyen jätön ja sen jälkeen noin 20 s lyhyemmältä matkalta, ei yrittänyt kertaakaan maahan.

Treenattavaa:

  • Noudot hetken aikaa pelkästään verkon takaa.
  • Käsimerkkien treenaaminen kaukoissa.
  • Metallinouto – alkuun matalampi hyppy
  • Erilaisten täyskäännösten treenaaminen.
  • Jäävien erottelua PALJON
  • Luoksetulon pysäytys, heitä palkka jalkoihin.
  • Pohdi käskyjä, uudet käskyt kaukoihin. Hanki alusta.
  • Tunnarin palautusta, muista kriteerit.
  • Ohjatussa noudossa katso aina sitä kapulaa, jonka haluat!
  • Liikkeestä istuminen etutassutargetin avulla tempuksi.
  • Erikseen myös noudon palautuksia.

 

Tällä viikolla on treenattu paljon, nyt Susu nukkuu sohvalla ihan väsyneenä. Ensi viikolla otetaan vähän kevyemmin ja kohta pitäisi tulla hetkeksi ihan totaalitauko kun odotan juoksuja alkavaksi.

kouluttaminen · omat koirat · Susu · toko · treenipäiväkirja

sunnuntain toko

Tänään treenattiin Auran Nuuskujen kisaavien ryhmässä. Tehtiin alkuun pari ruutua alustalla, ensimmäinen toisto oli hieno ja siitä pallo palkaksi. Toisella toistolla jäi etureunalle, vaikka alusta oli ruudussa, odotin, että tarjoaa itse alustaa ja siitä pallo. Kolmannella toistolla pysäytin alustalle, käskytin siitä maahan ja pallo palkaksi. Ruututreeni oli onnistunut.

Jäävien erottelu on ollut hankaluus ja sitä tehtiin tänään. Aikaisemmin ongelma oli seisominen, nyt seisominen sujuu niin istuminen on unohtunut. Kerrattiin istumista ihan käsimerkillä ja väliin ylläriksi muutama maahanmeno ja seisominen. Erottelutreeniä syytä edelleen jatkaa, istuminen alkoi taas muistua mieleen mutta täytyy sitäkin kerrata.

Kokeenomaisessa treenissä tehtiin ensin kehääntulo. Susu alkoi taas vinkua, palkkasin kuitenkin seuraamisen alkupaikasta. Mentiin kehästä ulos ja otettiin uudestaan, oli hiljaista. Tehtiin aivan lyhyt seuraaminen, kisapalkka ja siirtyminen kaukojen aloituspaikkaan, siitä palkka. Tehtiin kaukot 1 m matkalta, istu-maahan-istu-maahan, kisapalkka ja siirtyminen jäävien aloitukseen, siitä palkka. Liikkeestä maahanmeno, kisapalkka ja loppupalkaksi pallo. Käskytettyjä kehäänmenoja, joista tulee palkkaa, täytyy tehdä enemmän.

Harjoiteltiin myös maassaolon asennon säilyttämistä. Jouduin yhden kerran korjaamaan asennon, sen jälkeen Susu tajusi juonen ja pysyi asennossa tosi täpäkästi. Näitä täytyy ottaa lisää.

Lopuksi tehtiin taukomaton tarjoamista, alla video. Susu on selvästi ymmärtänyt idean ja saatiin muutama sekuntti kestoakin, seuraavissa treeneissä lisää kestoa.

Treenattavaa:

  • Liikkeestä istuminen ja jäävien erottelu
  • Taukomattoon kestoa ja matkaa
  • Kehäänmenot
  • Maassa asennon pitäminen
kouluttaminen · omat koirat · Susu · toko · treenipäiväkirja

Lauantain tokoilut

Eilen aamupäivällä olin TSAU:n järjestämässä Pekka Korrin ja Riitta Jantunen-Korrin (kennel Tending) tokopäivässä kuunteluoppilaana. Kuuntelin pääasiassa Pekan koulutusta ja sain taas monia vinkkejä ja ajattelemisen aihetta. Tein myös paljon muistiinpanoja, niin voin palata asiaan myöhemmin. Korrien koulutuksiin palaan jossain kohtaa erillisessä postauksessa.

Iltapäivällä olimme Susun kanssa TSKK:n kisaavien treeneissä. Treenit alkoivat paikallaololla, palkkasin taas jätön muutaman kerran ja sen jälkeen siirryin n. 5 metrin matkalle. Muutaman kerran 1 min paikallaistumisen aikana kehuin Susua rauhallisesti. Saimme tosi hyvän onnistumisen.

Paikallaolon jälkeen teimme kokeenomaisesti alokasluokan kaukot, ruudun ja seuraamista sekä tuomarin puhuttelun. Alokasluokan kaukot olivat ihan hyvät, kisapalkka ja siirtyminen ruudun lähtöpisteeseen toimi myös. Ruutuun Susu jäi kovin eteen, mutta korjasi itse paikan kun käskyä ei tullut ja loppuliike meni hyvin. Ruudun jälkeen ei innostunut niin kovasti kisapalkasta, kuitenkin hiukan lähti mukaan. Seuraaminen oli muuten hyvää, mutta ensimmäistä kertaa Susu alkoi vinkua seuraamisessa. Ääntä on nyt muutenkin ollut jonkin verran, mietin voiko kyse olla juoksujen lähestymisessä vai pitäisikö asiaan nyt todella puuttua. Meillä on ensi viikolla Lentsun yksäri, jos juoksut ei ole vielä alkaneet niin taidan ottaa vinkumisen siellä puheeksi.

Loppuun harjoiteltiin vielä tuomarin puhuttelu. Laitoin Susun parin metrin päähän maahan siksi aikaa ja se toimi ihan hyvin. Maa-käskyllä se pysyi rauhassa eikä vinkunut tai yrittänyt liikkua. Puhuttelun jälkeen lähdimme yhdessä ns pois kehästä, palkkasin Susun matkalla pallolla. Vinkumista lukuunottamatta hyvä setti.

Teimme lisää ruutua, otettiin yksi toista käskytyksellä ja palkka tuli perusasennosta, Susu tuntui yllättyvän palkasta joten se oli hyvä valinta. Sen jälkeen tehtiin vielä yksi toista kosketusalustalle ja palkka pysähtymisestä. Tehtiin myös kaukoja ja palkkasin hyvästä asennosta alasmenossa, koska Susulla on ollut ongelmana kellahtaa lonkalle. 5 m matkalta käskytettynä ei noussut ekalla käskyllä, tätä jouduttiin hiukan hinkkaamaan. Lopulta nousi ekalla n. 4 m matkalla ja siitä hyvä palkka. Tehtiin myös lähempää enemmän toistoja. Kaukokäskyissä täytynee ottaa askelia taaksepäin tekniikan takia, koska nyt helposti nostaa ylösnousussa myös peppua, vaikka tarkoitus olisi pitää se koko ajan maassa. Perusasennon tarjoamisessa hyppäsi ensin, mutta tuntuu alkavan ymmätrtää, että hyppäämisellä ei pääse tavoitteeseen. Treenasimme myös taukomattoa, Susu alkoi tarjoamaan siihen jo kivasti maahanmenoa, seuravaksi lähdetään kasvattamaan aikaa.

Treenattavaa:

  • Paikallaolo: palkkaa lähtöjä välillä, älä ahnehdi matkaa ja aikaa samalla kertaa. Tarkoitus on saada virheettömiä toistoja!
  • Ruutu: Ota tarpeeksi toistoja targetille, palkkaa välillä myös ilman targettia pydähtymine, muista palkata myös viereltä maahan joskus.
  • Seuraaminen: Miksi vinkuu? Johtuiko kokeenomaisuudesta? Testaa tämän päivän treeneissä, tuleeko ääntä ns. normaalitreenissä?
  • Kaukot: Paljon tekniikkatreeniä lähempää, jos väärä tekniikka, ota väliin temppu ja uusi toisto -> ei pääse jatkamaan jos peppu liikkuu. Läheltä käskytystreeniä niin, että saa eri kohdissa palkkaa, myös jättö joskus hyvä palkata.
  • Jatka perusasentotreeniä.
  • Taukomattotreenissä seuraavaksi hitaasti keston kasvattaminen tarjoamalla.