kouluttaminen · omat koirat · toko

Susulle TK1 ja avoimen luokan avaus

Susun kanssa saavutimme tokon TK1 koulutustunnuksen 9.7.2017 Hyvinkäällä pistein 169. Koko alokasluokan ajan haasteena on ollut ennenkaikkea Susun liian matala vire, ja koulutustunnuksen saamisen jälkeen lähdimme paneutumaan vireenhallintaan. Kävimme Porissa avoimessa luokassa syyskuussa, tuloksena avo3 216 p. Vireessä oli edelleen parannettavaa, vaikkakin vauhtiliikkeet sujuivat tosi kivasti.

Lokakuun aikana keskityimme treenaamaan liikkeiden välejä ja vauhtia, ja kävimme kokeilemassa avointa uudelleen Lohjalla 28.10. Tuloksena 233 p ja avo2 tulos, alla olevasta kuvasta näkyy pisteytys. Vaikka 1.tulos jäi vielä saavuttamatta, olin suoritukseemme enemmän kuin tyytyväinen. Videolla näkyy Susun aivan huikea 10 arvoinen nouto ja sen jälkeen onnistunut kisapalkka ja siirtyminen seuraavan liikkeen aloituspaikkaan. Koko koesuorituksen ajan Susulla oli todella hyvä vire ja se teki innokkaasti töitä. Viimeiset liikkeet olivat hyppy ja kierto ja niissä hiukan jo huomasi, että palkkaa olisi pitänyt saada. Hypyn jätössä Susu haukotteli ja perusasentoon tulossa hyppäsi minua vasten, samoin kierrossa tuli ylimääräinen hyppy. Muuten suoritus oli kiva ja vauhdikas. Tuomari Kaarina Pirilältä saimme palautetta, että koira osaa liikkeet, kuljetan ja ohjaan sitä hienosti ja koira osaa peruuttaa erinomaisesti. Nyt jäämme odottamaan juoksujen alkua ja treenaamme sillä välin nollat pois.

23000050_10214511586891881_6985577313191889529_o

kouluttaminen

PON koulutettavana

tiuhtiEnsimmäinen postaus, jei! Pohdin tähän blogin pitämisen alkuun virheitä, joita olen tehnyt omien koirieni kouluttamisessa, ja esittelen mielestäni parempia koulutusratkaisuja tilanteeseen.

Kotona meillä on lapsuudessani ollut 2 borderterrieriä, mutta ne olivat kotikoiria, joiden koulutukseen ei juurikaan panostettu. Kun ensimmäinen oma koirani Tiuhti tuli minulle 2011, en tiennyt kouluttamisesta mitään. Ostin Tuire Kaimion Pennun kasvatus -kirjan ja luin sen ennen pennun saapumista 8 vk iässä, ja sen opeilla mentiin eteenpäin. Tiuhti oli mielestäni loppujen lopuksi helppo pentu, vaikka omaa tahtoa löytyi jonkin verran. Totta kai se kuitenkin riehui, kuten pennun kuuluukin, ja niissä tilanteissa tein virheen nro. 1: koiran selättäminen. Koirathan eivät selätä toisiaan, vaan jos joku koirista alistuu, se kääntää vapaaehtoisesti vatsapuolensa ylöspäin. Koira ei ymmärrä, miksi ihminen käy siihen käsiksi ja pakottaa sen epämukavaan asentoon. Koira voi kyllä hetkellisesti rauhoittua, ja jos huonosti käy se voi myös alkaa pelkäämään omistajaansa. Toivon, ettei se ole yhdenkään koiranomistajan mielestä toivottavaa. (Huom! Kaimion kirjassa ei todellakaan kannusteta selättämiseen, vaan sen olin keksinyt jostain muualta, en tiedä mistä.)

Tiuhti ei selättämisestä suinkaan heti rauhoittunut vaan pisti koko pennun voimalla vastaan. Kun se lopulta rauhoittui ja päästin siitä irti, se puri minua samantien täysillä ranteeseen.  Tiuhti on koira, joka ei ole koskaan elämässään vapaaehtoisesti alistunut ihmiselle eikä koiralle, mutta sillä ei myöskään ole ollut tarvetta alistaa muita. Selättämisessä ei sen kouluttamisessa ainakaan mitään hyötyä ollut, ja todennäköisesti se on haitannut meidän suhdettamme jonkin verran. Tästä ”koulutusmenetelmästä” ymmärtsin luopua jo varhaisessa vaiheessa, ja Susulle en ole koskaan sitä tehnyt. Susu todennäköisesti ei sitä myöskään kestäisi vaan menisi aivan lukkoon, ja tilanteen jälkien korjaaminen veisi pitkään.

Jos koiranpentu riehuu, on vaihtoehtoisia toimintatapoja useita. Riehuvan pennun voi ottaa syliin ja pitää siitä hellästi mutta tiukasti kiinni, kunnes se rentoutuu ja päästää sitten rentoutuneen pennun menemään. Riehumisen voi yrittää katkaista myös kiinnittämällä koiran huomio kutsumalla sitä, ja kun se tulee, palkita hyvästä käytöksestä. Sen jälkeen voidaan puuhailla yhdessä jotain mukavaa. Itselläni vaikeuksia tuli erityisesti lenkillä, kun koira vain hyppi ja pomppi ja jopa puri minua. Suuttumisen sijaan olisi kannattanut kiinnittää koiran huomio esimerkiksi makupalaan ja auttanut sitä kävelemään namin perässä kauniisti. Lisäksi todennäköisesti vaadin siltä aivan liikaa liian varhaisessa vaiheessa. Tulee muistaa, että pennun ei kuulukaan käyttäytyä kuten aikuisen, ja joskus on hyvä vain antaa pennun päästellä höyryjä ja jatkaa harjoituksia, kun se on hieman rauhoittunut.

Mikään ohje tai neuvo ei tietenkään päde joka koiralla ja joka tilanteessa, mutta selättäminen on aina huono vaihtoehto. Aikuinenkin koira on mahdollista saada asettumaan pitämällä siitä kiinni ilman, että sitä pitää kääntää selälleen. Selättäminen ei myöskään toimi johtajuuden osoituksena, koska johtajuus pitää ansaita, sitä ei voi ottaa. PON on yleensä sen verran ohjaajapehmeä, että tiukasti mutta rauhallisesti komentaminen ja aloillaan muuten pitäminen riittää kyllä.