Koirapalvelu Eva järjesti viime tiistaina Tikkujutun Katja Konnun noseworkin ilmaisutreenit Turussa. Katja kertoi, miten itse treenaa ilmaisua ja antoi siihen vinkkejä, sitten käytiin koirakkopaikkalaisten koirien ilmaisua läpi.
Eräs koirakkopaikkalainen halusi vaihtaa ilmaisua, ja hänen kanssaan alettiin tekemään “Katjan tyylillä” eli tuijotusilmaisua. Katja kertoi, että tuijotusilmaisu on käytössä esimerkiksi pommikoirilla, joille on tosi tärkeää, ettei koira koske kohdetta. Katja selosti tosi seikkaperäisesti ilmaisun kouluttamisen läpi ja oli mielenkiintoista seurata, miten alkuopetusta lähdettiin tekemään. Katja ohjeisti harjoittelemaan ilmaisun ensin erikseen nameilla ja vaikkapa kongin paloilla, ja toisaalta treenaamaan hajua pitkäänkin ilman ilmaisun liittämistä mukaan. Ilmaisusta ja etsinnästä+löydöstä pitäisi tulla kummastakin ensin todella motivoivat erikseen, ennen kuin ne ketjutetaan yhteen. Susulle en ala enää ilmaisua muuttamaan, koska aikaisempi tapa on alkanut jo vakiintua, mutta nuorempi koirani Tellu päsee tähän menetelmään nyt koekaniiniksi ja seuraavalle pennulle sitten lähdetään tekemään tuijotusta. Susullahan siis on kertova ilmaisu, eli seisahtuu ja katsoo minua. Avun pyytämisestä erottuu sillä, että oikeasti hajulla ollessa siitälähtee tajuton uuhkutusääni ja osaa myös pyydettäessä näyttää ja tarkentaa lähteelle.
Susu ei omalla vuorollaan lähtenyt oikein tekemään etsintää vaan oli epävarma ja pyysi koko ajan apua. Paikka oli kuitenkin tuttu ja siellä on tehty paljon noseworkia, joten ihmettelin hiukan, mistä johtui. Ihan läheltä piiloa lähetettäessä kuitenkin nappasi maassa olevasta piilosta hajun ja ilmaisi sen tosi nätisti. Yläpiiloa Susu ei oikein tarkentanut, ilmaisi sen olevan “tuolla jossain”. Kun nostin Susun syliin ja vein hajulle, sitten laskin alas, niin ilmaisi hajua paremmin. Yläpiilot on ylipäätään hankalia meille, kun Susu on vähän arka nousemaan seinää tms. vasten ja toisaalta se ei ole ihan kevyt nostaa eikä myöskään oikein nauti nostamisesta.
Katjan kommentti Susun treeniin oli, että palkkaukseni voisi olla parempi ja palkan arvoa pitäisi nostaa, pitäisi olla kunnon bileet. Ja tunnistin kyllä tämän, palkkaukseni on varmaan aika arvattava eikä namitkaan parhaat mahdolliset. Tästä innostuneena lhdin vähän tekemään kokeiluja palkan arvon nostamisella, niistä lisää myöhemmin. Lisäksi Katja selosti, miten Susun tapaiselle vähän huonosti itsenäisesti töitä tekevälle koiralle voisi opettaa, että se tekisi etsintää aina ohjaajan edessä. Niin sen ei tarvitsisi irrota kovasti ja toisaalta noseworkin etsintäalueet saisi systemaattisesti käytyä läpi. Ei mielestäni ollenkaan huono idea.
Sain Katjalta tosi paljon inspiraatiota ja uutta ajateltavaa. On myös ylipäätään ollut todella kiinnostavaa tutustua uuteen lajiin, nenänkäyttö on meille kuitenkin tullut harrastusvalikoimaan vasta alkuvuodesta. Ja se onkin vienyt aivan mukanaan ja nyt entistä enemmän innostaa lähteä opiskelemaan lisää hajutyöstä ja noseworkista.
