harrastukset · palkitseminen

Miten saadaan ”liian hyvä palkkio” toimivaan käyttöön?

Miten saadaan ”liian hyvä palkkio” toimivaan käyttöön?

Onko liian hyviä palkkioita olemassa? Joskus tulee tilanteita, että koiran kouluttaminen on vaikeaa jollakin tietyllä palkkiolla, koska se ei pysty enää keskittymään suhtautuessaan palkkioon niin intohimoisesti. Tai joudutaan treenaamaan ruokanappuloilla, jolloin koiran motivaatio on alhainen, mutta ei voida vaihtaa parempiin palkkioihin, koska koira ei keskity enää tekemiseen vaan palkan saamiseen. Entä jos palkkio kiihdyttää koiraa voimakkaasti? Mikäli harjoituksessa syntyy tällaisia tilanteita, käyttäytymisen taustalla voi olla esimerkiksi puutteet käyttäytymistarpeissa, nälkä, pelko palkkion menettämisestä tai puutteelliset luopumisen taidot. Kun saat koirasi mielestä parhaat palkkiot käyttöön harjoituksissa, saat motivoituneemman koiran ja esimerkiksi pitkäkestoiseen suoritukseen motivoiminen on helpompaa. Pohdi siis ainakin seuraavia tekijöitä, jos joudut tekemisiin ”liian hyvän” palkkion kanssa:

Onko koiran käyttäytymistarpeet täytetty?

Jos koira menee ns. sekaisin palkkiosta, kannattaa ongelma ratkaisu aloittaa miettimällä, onko koiran käyttäytymistarpeet täytetty. Onko koira saanut riittävästi liikuntaa, että sen aktiivisuuden tarve ei ole ylitsevuotava? Onko koira saanut aktivointia ja virikkeitä? Koulutushetken ei pitäisi olla koiralle ainoa merkityksellinen hetki päivässä tai jopa viikossa. Jos näin on, koiran odotukset koulutusta kohtaan ovat kohtuuttoman suuret ja se aiheuttaa liiallista kiihtymistä. Varsinkin nuoret ja aktiiiviset koirat kannaattakin yleensä viedä ulkoilemaan sekä tarjota virikkeitä ja lämmitteleviä harjoituksia ennen varsinaisia treenejä, jotta keskittymiskyky olisi mahdollisimman hyvä. Muista kuitenkin, että koira ei saa väsyä liikaa ennen treeniä, vaan pyri löytämään kultainen keskitie.

Onko koiralla nälkä?

Nälkä ei ole hyvä lähtökohta harjoittelulle. Ihmisen keksimien temppujen tekemiseksi koiralta ei saisi evätä ruokaa tarkoituksella. Kova nälkä aiheuttaa sen, että ruoka muuttuu positiivisesta vahvisteesta negatiiviseksi vahvisteeksi – mielihyvän tuottamisen sijaan palkkio poistaakin epämiellyttävää tunnetta. Tämä muuttaa koiran kokemusta harjoittelusta sekä myös sen mielleyhtymiä harjoiteltavasta tehtävästä olennaisesti. Kova nälkä haittaa keskittymiskykyä ja vaikuttaa mielialaan, joten se ei myöskään tue oikean viretilan kouluttamista. Pientä koiraa tai pentua ei toki kannata ruokkia juuri ennen treenaamista, jotta mahaan vielä mahtuu. Toisaalta koirilla, joilla tuntuu olevan aina nälkä, ruokkiminen juuri ennen harjoittelua (poislukien raskas fyysinen harjoittelu) voi jopa parantaa viretilaa ja keskittymiskykyä.

Pelkääkö koira menettävänsä palkkion?

Pelko siitä, että palkkiota ei tulekaan, voi saada koiran kiihtymään voimakkaasti palkkion ollessa läsnä. Koira, joka pelkää menettävänsä palkkion, voi yrittää varastaa palkan ennen palkkamerkkiä/lupaa ottaa palkka. Pelko palkkion menettämisestä liittyy usein aiempiin kokemuksiin koulutuksesta, joissa koira on ollut epävarma palkkion saamisesta. Koulutus on saattanut olla epäjohdonmukaista, tai koiran koulutuksessa on käytetty paljon negatiivista rankaisua eli palkkion poistoa. Koiralle ei ole syntynyt luottamusta siihen, että se saa aina palkkion tekemisestään, ja siksi yrittää varmistaa palkkion saamisen muuten. Varmista siis aina, että koulutus on selkeää ja johdonmukaista, eikä harjoituksissa käytetä negatiivista rankaisua koulutusmenetelmänä. Voidakseen rauhoittua ja keskittyä koiran täytyy ymmärtää, miten sen on mahdollista saada palkkio.

Osaako koira luopua palkkioista?

Jos palkkio vain on koiran mielestä kerrassaan vastustamaton, kyseisen palkkion käytön lopettamisen sijaan kannattaa pyrkiä opettamaan koiralle, miten se pääsee käsiksi himoitsemaansa palkkaan. Ihanan palkkion läsnäolon harjoitteluun kannattaa suhtautua häiriötreeninä – koiraa opetetaan toimimaan, vaikka häiriö on läsnä, ja tähän kyetessään se saa arvokkaan palkkionsa. Jos tämä on vaikeaa, pitää harjoitus pilkkoa riittävän pieniksi palasiksi, että saadaan paljon onnistumisia ja sitä kautta oikeanlaista oppimista. Aluksi se voi tarkoittaa vaikka sitä, että koira saa palkkion kun se vetää nenäänsä sentin poispäin palkkiosta. Vaikeustasoa kasvatetaan vähitellen pyrkien lopulta siihen, että koira osaa suorittaa erilaisia tehtäviä ja myös harjoitella uusia asioita ”häiriöpalkan” läsnäollessa. Myös tässä tapauksessa on tärkeintä, että koira ymmärtää, millainen käytös johtaa palkkion saamiseen.

Voiko koiraa kouluttaa lelulla, jos se kiihtyy siitä?

Joskus vastassa voi olla tilanne, että koira ei innostu kovinkaan paljon ruokapalkkioista, mutta leluista koira kiihtyy vähän liiankin kanssa. Tällöin ohjaaja saattaa miettiä, kannattaako koiraa palkita lelulla, ettei kiihtynyt mielentila vahvistu. Kannattaa kuitenkin miettiä, mitä tavoittelee – jos meillä on vain yksi toimiva palkkio käytössä, niin meidän täytyy silloin sitä palkkiota käyttää jos ylipäätään haluamme kouluttaa. Itse mielummin valitsen sen, että koulutan koiralle arvokkaalla palkalla vaikka se kiihdyttäisikin, kuin yrittäisin motivoida koiraa puolivillaisilla palkkioilla. Usein on itseasiassa niin, että kun koira pääsee leikkimällä purkamaan energiaa ja kiihtymystä sekä käyttämään kroppaansa, kiihtymys alkaakin tasoittua. Ruokapalkkion arvon kasvattamiseksi voi myös tehdä paljon, täältä voit lukea siitä lisää.

Toimiva palkkio on tärkein työkalu koiran koulutuksessa, joten koiralle arvokkaan palkkion käyttökelpoisuuden eteen kannattaa nähdä aikaa ja vaivaa. Se on työtä, joka maksaa itseään takaisin pitkään suurten korkojen kera. Kerro kommenttikenttään kokemuksistasi, onko sinun koirallasi olemassa jokin tällainen superpalkka ylitse muiden?

arjen tukitaidot · harrastukset · koiralähtöisyys

Saat sen mistä luovut – luopuminen ilman pettymyksiä

Tavoitteellisen pennun pohjataidot- sarja saa jatkoa! Tässä postauksessa puhutaan luopumisen opettamisesta. Koira joutuu sekä arjessa että harrastuksissa luopumaan monista asioista. Ei saa syödä kaikkea herkullista tien pientareilta, ei saa mennä jokaisen kiinnostavan koiran ja ihmisen luokse, ei saa haistella kun pitäisi tehdä tehtäviä ja niin edelleen… Jos luopumista ei ole harjoiteltu, aiheutuu näissä tilanteissa helposti konflikti ja vastakkainasettelu koiran ja ihmisen välille, ja koiran kanssa kulkeminen ja treenaaminen voi tuntua hyvinkin raskaalta.

Kuva: Saila Rappumäki

Koirien välillä on suuria yksilöllisiä eroja siinä, miten impulsiivisia ne ovat, eli miten nopeasti ja ilman harkintaa ne reagoivat. Hyvin impulisiivinen koira toimii ärsykkeiden mukana nopeasti, kun taas hyvän itsehillinnän omaava koira pystyy hillitsemään mielijohteitaan ja toimimaan harkitummin saavuttaakseen päämääränsä. Impulsiivisen koiran kanssa arki voi toisinaan olla todella haastavaa, mutta onneksi luopumista voi harjoitella. Koiran synnynnäiset ominaisuudet vaikuttavat siihen, miten paljon harjoittelua tarvitaan ja miten nopeasti siinä voidaan edetä.

Opetustavalla on merkitystä

Perinteinen tapa opettaa luopumista on, että koiran eteen viedään jotain, mitä se haluaa, esimerkiksi nameja kädessä. Kun koira yrittää ottaa haluamansa, se viedään pois, esimerkiksi namikättä nostetaan ylöspäin. Kun koira ei enää yritä ottaa namia, se saa palkinnon toisesta kädestä. Jos mietimme tilannetta koiran kannalta, se etenee näin: Koira toimii aktiivisesti saadakseen haluamansa, aktiivisesta toiminnasta menettää palkkion = pettymys. Kun koira passivoituu, se saa palkkioksi jotain muuta, kuin mitä se alunperin halusi. Koiralle siis käytännössä opetetaan, ettei kannata kokeilla asioita, koska passivoituminen johtaa nopeammin palkkion saamiseen. Lisäksi koira oppii, että omalla toiminnalla ei ole mahdollista saada sitä, mitä haluaisi. Luopumisesta syntyy konflikti, ja pettymyksen tunteet voivat johtaa turhaumaan, joka voi ilmentyä ylikuumenemisena tai sijaistoimintona.

Jaana Pohjola kirjoittaa luopumisen vaikutuksesta koiran ja ihmisen suhteeseen. Kun ihminen estää pääsyn koiran haluamiin tavoitteisiin, ihminen näyttäytyy ikävässä valossa. Lisäksi, jos luopuminen opetetaan resurssien hallinnan kautta, koira kyllä oppii luopumaan asioista, jotka ovat ihmisellä. Mutta oppiiko koira luopumaan asioista, joita ihminen ei voi hallita? Miten opetetaan esimerkiksi jahtaamista rakastavaa bordercollieta luopumaan autoista tai polkupyöristä, jos luopuminen perustuu sille, että ihminen estää koiran pääsyn resursseille. Jokainen, joka on killuttanut jahtaamaan ampaisevaa koiraa hihnan päässä kerta toisensa jälkeen voi todeta, ettei tämä ole kovin tehokas tapa.

Lisäksi Jaana Pohjola kiinnittää huomiota siihen, mitä tapahtuu, jos ohjaajalta saatu palkkio on jatkuvasti huonompi kuin se, mitä koira oikeasti haluaa. Taas ollaan tekemisissä konfliktin kanssa. Ohjaajalla olevien palkkioiden arvo voi jopa laskea entisestään, jos koira kokee ohjaajan ajatteleman palkkion itseasiassa rankaisuna. Ohjaajakin näyttäytyy tällöin epäedullisessa valossa. Kun taas ihminen mahdollistaa pääsyn koiran haluamille asioille, ihminen alkaa näyttäytyä hyvässä valossa, mahdollistajana.

Saat sen mistä luovut – luopumista ilman palkkion poistoa ja pettymyksiä

Luopumista voi myös harjoitella siten, että koira ei menetä haluamaansa, vaan päin vastoin saa sen, kun luopuu ensin. Koiralle ei voi tietenkään antaa kaikkea, mitä se haluaa: koiraa ei voi esimerkiksi koskaan päästää jahtaamaan autoa palkkioksi siitä luopumisesta. Yksittäisissä tilanteissa luopuminen on kuitenkin todella paljon helpompaa, jos koiralla on kokemusta isosta määrästä toistoja, joissa se saavuttaa haluamansa luopumisen kautta. Jos autoja menee päivässä ohi 5, mutta luopumistreeniä, jossa koira saa palkkion, on kiinnostavilla kohteilla toistoina vaikkapa 15, koiralle syntyy kokemus, että useimmissa tilanteissa luopumisen kautta on mahdollista saavuttaa haluamansa. Silloin, kun koiralle ei voi antaa sen todella haluamaa asiaa, olisi kuitenkin tärkeää olla toinen, mahdollisimman hyvä palkkio tilalla.

Tähän luopumistreeniin liittyy myös ajatus siitä, että luopumiselle ei rakenneta vihjettä. Koiralle voi toki opettaa myös erillisen luopumisvihjeen, mutta itse haluan luopumisen lähtevän koirasta, en ihmisisestä. Kun koira luopuu oma-aloittesesti positiivisessa mielentilassa, oppiminen kantaa paljon kauemmas kuin siihen, että luopuminen tapahtuu palkkion menetyksen tai estämisen pelossa, koira passivoituen. Kun koira voi omalla toiminnallaan vaikuttaa asioihin, sen hallinnan tunne kasvaa. Tästä pääset lukemaan, miten oma-aloitteinen luopuminen auttaa kontaktin vahvistamisessa ja sitä kautta lajitehtävien kouluttamisessa.

Luopumisen harjoittelu todellisilla palkkioilla vaatii ohjaajalta koiran lukemista ja luovuutta. Tällaisessa harjoittelussa hyvä puoli on se, että koiralle on aito motivaatio saavuttaa palkkio. Arjessa kannattaa hyödyntää myös tilanteet, joissa koira on valmiiksi hihnassa. Tällöinkin toki syntyy konfliktia, mutta sitä voidaan myös näillä harjoitteilla purkaa. Esimerkiksi tilanteet, joissa koira haluaa mennä ulos ovesta, tervehtiä ihmisiä tai koiria lenkillä tai kiskoo kohti jotain hajua, ovat hyviä mahdollisuuksia opettaa koiralle, että ensin luopumulla se saavuttaa haluamansa asian.

Luopumista kannattaa kuitenkin harjoitella myös niin, että koiraa ei estetä lainkaan. Tällöin ei synny konfliktia, joten harjoittelu lujittaa koiran ja ihmisen suhdetta enemmän. Perinteisen namitavan sijaan koiraa voidaan opettaa luopumaan niin, että palkkio on sen saavutettavissa jatkuvasti. Suosittelen aloittamaan harjoittelun paikassa, jossa koiraa voi turvallisesti pitää vapaana tai ainakin pitkässä liinassa. Tällöin ei tule tarvetta kieltää koiraa harjoituksen aikana, eikä harjoittelu lähde niin helposti väärille raiteille.

Luopumista voi harjoitella esimerkiksi hajuista. Siihen löydät ohjeen täältä. Ihmisistä ja esimerkiksi tilassa olevista tavaroista luopumisen opettelu tapahtuu samalla logiikalla. Lisäksi luopumista voi harjoitella perinteisellä namimenetelmällä siten, että namit ovat avoimesssa kädessä. Harjoittelu aloitetaan käsi niin korkealla, ettei koira yritä ottaa nameja, ja koiraa palkitaan kun se hiukankin luopuu kädestä. Harjoittelun edetessä namikättä tuodaan vähitellen kohti koiraa. Jos koira yrittää ottaa nameja, kättä ei vedetä pois eli palkkiota ei poisteta eikä oma-aloitteisesta toiminnasta rangaista. Tätä tapaa on lätevä soveltaa kotona myös vaikkapa ruokakuppiin ja puruluihin. Lopulta päästään siihen, että namikäsi voi olla koiran nenän korkeudella, ja se silti luopuu ilman erillistä vihjettä.

Alla video siitä, miten Glennalle on opetettu luopumista pentutreeneissä.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.