kouluttaminen · palkitseminen

Jes! Zip! Miksi palkkiovihjeet ovat tärkeitä?

Jes! Zip! Miksi palkkiovihjeet ovat tärkeitä?

Olet ehkä kuullut, kun kouluttaja kehottaa sanomaan koiralle Jes! ja antamaan palkkion sen jälkeen? Treenaajat pitävät kummallisia kimeitä ääniä ennen kuin heittävät koiralle lelun? Mitä merkitystä sillä on, miten koiraa kehuu treenatessa? Tässä artikkelissa käyn läpi, miksi palkkiovihjettä kannattaa käyttää, miten se opetetaan ja miten sitä käytetään.

Miksi palkkiovihjettä tarvitaan?

Palkkiovihje tai palkkiomerkki toimii koulutuksessa ehdollisena vahvisteena. Ehdollinen vahviste kertoo koiralle siitä, että ehdoton vahviste (eli ruoka, leikki tms.) on tulossa. Näiden kahden välinen suhde perustuu siihen, että koira on oppinut palkkion seuraavan palkkiomerkkiä. Kun koira osaa ehdollisen vahvisteen, ohjaaja saa enemmän aikaa toimittaa palkkion koiralle. Ilman ehdollista vahvistetta palkkio pitäisi antaa juuri käytöksen hetkellä, ja tämä on usein paitsi hankalaa, myös aiheuttaa helposti koiralla ylimääräisiä käytöksiä. Ehdollinen vahviste siis helpottaa koulutuksessa erityisesti ajoitusta, koska sen antaminen onnistuu myös niin, ettei koira katso ohjaajaa tai koiran ja ohjaajan välillä on välimatkaa.

Lisäksi koirat hakevat koko ajan tietoa siitä, milloin palkkio on mahdollista saada. Aika moni varmasti tuntee ilmiön, jossa koira katselee muualle, mutta ottaa välittömästi kontaktia kuullessaan käden menevän taskuun. Tai kaikki tekeminen loppuu, kun ohjaajan käsi lähestyy namitaskua. Tällöin liikkeen näkeminen toimii ehdollisena vahvisteena koiralle. Näin ollen erikseen koulutettu ehdollinen vahviste helpottaa palkkion ajoitusta sekä käytöksen yleistämistä ohjaajan erilaisiin liikkeisiin tai liikkumattomuuteen.

Palkkiovihjeen ja palkkion on myös tutkitusti todettu aiheuttavan koirassa enemmän mielihyvähormonien eritystä kuin pelkän palkkion saamisen. Tämän on ajateltu johtuvan siitä, että se aktivoi eläinten aivoissa seeking-systeemiä, ja näin tehostaa myös keskittymistä, oppimista ja muistin toimintaa. Tämä mielihyvän kokemus ketjuttuu taaksepäin edeltäviin käytöksiin, ja tätä kannattaa hyödyntää kun halutaan vahva, koiralle miellyttävä käytös.

Oikein käytettynä palkkiomerkki lisää koulutuksen selkeyttä ja vähentää turhaumaa, koska koiralle on selkeämpää, mistä käyttäytymisestä palkkio on tulossa. Koira oppii myös tehokkaammin, kun se voi olla varma palkkion saamisesta. Palkkion saamisen varmuus korostuu erityisesti tilanteissa, joissa koiran on esimerkiksi vaikea keskittyä tai se menettää kiinnostuksensa harjoitukseen, jos palkkiota ei kuulu.

Millainen palkkiovihjeen kannattaa olla?

Palkkiovihjeen tulisi olla koiralle selkeä vihje, yleensä ääni, jota koira ei sekoita muihin ääniin tai muihin sille opetettuihin vihjeisiin. Ohjaajan tulisi voida antaa palkkiomerkki vaivattomasti ja nopeasti juuri oikealla hetkellä. Esimerkiksi naksutin tai suullisista vihjeistä yleisesti käytetyt jes, zip, zup, vau jne. täyttävät nämä kriteerit.

Palkkiovihjeen toimimisen kannalta on keskeistä, että koira kuulee palkkiovihjeen vain ja ainoastaan silloin, kun palkkio on todella tulossa. Mikäli palkkiovihjettä viljellään arjessa eri tilanteissa, joissa siitä ei seuraakaan palkkiota, sen merkitys koiran mielessä alkaa heiketä. Toisaalta palkkiovihjeen kuuluminen ilman palkkiota voi saada koirassa aikaan hämmennystä ja turhaumaa, ja johtaa sitä kautta ei-toivottuihin käytöksiin. Siksi palkkiovihjeeksi ei kannata valita arjessa usein käytettäviä kehusanoja, kuten vaikka hyvä ja hienosti.

Palkkiovihjeitä tulisi olla vähintään oma jokaiselle erilaiselle palkkiolle, ja mahdollisesti myös erilaisille palkkion toimitustavoille. Ainakin nami- ja lelupalkalle olisi tärkeää olla oma vihjeensä. Lisäksi namipalkalle voi olla erilaisia vihjeitä sen mukaan, annetaanko palkka kädestä, viedäänkö palkka koiralle vai heitetäänkö nami kenties maahan. Lelupalkalle voi myös olla oma vihjeensä sen mukaan, juokseeko koira hakemaan lelun ohjaajalta vai heittääkö ohjaaja lelun koiralle. Lisäksi valmiina olevalle etäpalkalle kannattaa olla myös oma vihje.

Miten palkkiovihje opetetaan?

Palkkiovihjeen opettaminen ei ole vaikeaa. Valitaan palkkiovihje, annetaan se ja toimitetaan palkkio välittömästi vihjeen antamisen jälkeen. Esimerkiksi suullisen Jes-vihjeen opettaminen käy näin: Ole koiran kanssa vastapäätä, koira vapaassa asennossa. Pidä nameja valmiiksi kädessäsi. Sano Jes ja anna koiralle välittömästi yksi nami kädestäsi. Toista parikymmentä kertaa, niin koira osaa vihjeen varmasti, todennäköisesti se oppii sen jo nopeamminkin.

Samaa kaavaa voit soveltaa minkä tahansa palkkiovihjeen kouluttamiseen. Anna palkkiovihje, ja toimita palkkio koiralle vihjeeseen liittyvällä tavalla. Toista parikymmentä kertaa. Tämän jälkeen voit pyytää alkuun koiralta sen hyvin osaamia käytöksiä, ja palkita niistä palkkiovihjettä käyttäen, ennen uusien käytösten kouluttamiseen siirtymistä.

Muuta huomioitavaa palkkiovihjeen käytössä

Palkkiovihjeissä tärkeintä on muistaa itse käyttää niitä systemaattisesti. Palkkiovihjettä käyttäessä koiralle tulee todella joka ikinen kerta myös toimittaa palkkio. Jos annat koiralle opetetun palkkiovihjeen, mutta koira ei saa odottamaansa palkkiota, koira turhautuu harjoitteluun nopeasti. Koirasta riippuen tämä näkyy yleensä joko motivaation laskuna tai voimakkaana kiihtymisenä, joskus jopa ohjaajaan kohdistuvana aggressiivisena käyttäytymisenä. Paljon toistettuna palkkiovihjeen merkitys alkaa koiran mielessä heiketä, jolloin myös motivaatio jälleen heikkenee. Jos siis et aio palkita koiraa, älä sano palkkiovihjettä, vaan kehu koiraa muilla sanoilla. Jos sanot palkkiovihjeen vahingossa, vaikka ei ollut tarkoitus palkita, koiralle kuuluu silti palkkio – virhehän oli ohjaajan, joka sanoi väärän sanan.

Jos usean palkkiovihjeen hallinta tuntuu vaikealta, aloita ensin yhden opettamisesta. Kun osaat käyttää tätä yhtä palkkiovihjettä sujuvasti erilaisissa tilanteissa, ota työn alla toisen palkkiovihjeen opettelu. Näin voit vähän kerrallaan kasvattaa palkkiovihjeiden määrää ilman, että niiden hallitseminen käy ohjaajalle liian työlääksi. Itselläni on aktiivisessa käytössä neljä palkkiovihjettä – jes namille kädestä/heitettynä, nami maahan pudotetulle namille, zip heitetylle lelulle/lelulle kädestä ja teikit (takeit) maassa olevalle, tiedetylle palkkiolle (koira tietää etukäteen, millainen palkkio on ja missä se on).

Huomioi palkkiovihjeitä valitessasi, että ne eivät saa kuulostaa koiran mielestä keskenään samanlaisilta – muuten vaarana on, että koira sekoittaa vihjeitä eikä koulutuksen selkeys parane, vaan päinvastoin koira hämmentyy edelleen.

Ideoita palkkiovihjeiksi

Jes

Naksutin

Kielinaksu

Nami

Vau

Super

Takeit

Zip

Zup

Zap

Whii

Jos sinulla on käytössä palkkiovihje, jota ei löydy listasta, jaa ideasi muillekin kommentoimalla postaukseen.

P.S. Oletko kiinnostunut koulutustekniikasta ja koulutuksen selkiyttämisestä laajemmin? Täältä löydät aiemmin julkaistun koulutuksen peruspilarit-sarjan ensimmäisen osan, jossa käsitellään vahvisteita ja rankaisuja.

harrastukset · palkitseminen

Miten saadaan “liian hyvä palkkio” toimivaan käyttöön?

Miten saadaan “liian hyvä palkkio” toimivaan käyttöön?

Onko liian hyviä palkkioita olemassa? Joskus tulee tilanteita, että koiran kouluttaminen on vaikeaa jollakin tietyllä palkkiolla, koska se ei pysty enää keskittymään suhtautuessaan palkkioon niin intohimoisesti. Tai joudutaan treenaamaan ruokanappuloilla, jolloin koiran motivaatio on alhainen, mutta ei voida vaihtaa parempiin palkkioihin, koska koira ei keskity enää tekemiseen vaan palkan saamiseen. Entä jos palkkio kiihdyttää koiraa voimakkaasti? Mikäli harjoituksessa syntyy tällaisia tilanteita, käyttäytymisen taustalla voi olla esimerkiksi puutteet käyttäytymistarpeissa, nälkä, pelko palkkion menettämisestä tai puutteelliset luopumisen taidot. Kun saat koirasi mielestä parhaat palkkiot käyttöön harjoituksissa, saat motivoituneemman koiran ja esimerkiksi pitkäkestoiseen suoritukseen motivoiminen on helpompaa. Pohdi siis ainakin seuraavia tekijöitä, jos joudut tekemisiin “liian hyvän” palkkion kanssa:

Onko koiran käyttäytymistarpeet täytetty?

Jos koira menee ns. sekaisin palkkiosta, kannattaa ongelma ratkaisu aloittaa miettimällä, onko koiran käyttäytymistarpeet täytetty. Onko koira saanut riittävästi liikuntaa, että sen aktiivisuuden tarve ei ole ylitsevuotava? Onko koira saanut aktivointia ja virikkeitä? Koulutushetken ei pitäisi olla koiralle ainoa merkityksellinen hetki päivässä tai jopa viikossa. Jos näin on, koiran odotukset koulutusta kohtaan ovat kohtuuttoman suuret ja se aiheuttaa liiallista kiihtymistä. Varsinkin nuoret ja aktiiiviset koirat kannaattakin yleensä viedä ulkoilemaan sekä tarjota virikkeitä ja lämmitteleviä harjoituksia ennen varsinaisia treenejä, jotta keskittymiskyky olisi mahdollisimman hyvä. Muista kuitenkin, että koira ei saa väsyä liikaa ennen treeniä, vaan pyri löytämään kultainen keskitie.

Onko koiralla nälkä?

Nälkä ei ole hyvä lähtökohta harjoittelulle. Ihmisen keksimien temppujen tekemiseksi koiralta ei saisi evätä ruokaa tarkoituksella. Kova nälkä aiheuttaa sen, että ruoka muuttuu positiivisesta vahvisteesta negatiiviseksi vahvisteeksi – mielihyvän tuottamisen sijaan palkkio poistaakin epämiellyttävää tunnetta. Tämä muuttaa koiran kokemusta harjoittelusta sekä myös sen mielleyhtymiä harjoiteltavasta tehtävästä olennaisesti. Kova nälkä haittaa keskittymiskykyä ja vaikuttaa mielialaan, joten se ei myöskään tue oikean viretilan kouluttamista. Pientä koiraa tai pentua ei toki kannata ruokkia juuri ennen treenaamista, jotta mahaan vielä mahtuu. Toisaalta koirilla, joilla tuntuu olevan aina nälkä, ruokkiminen juuri ennen harjoittelua (poislukien raskas fyysinen harjoittelu) voi jopa parantaa viretilaa ja keskittymiskykyä.

Pelkääkö koira menettävänsä palkkion?

Pelko siitä, että palkkiota ei tulekaan, voi saada koiran kiihtymään voimakkaasti palkkion ollessa läsnä. Koira, joka pelkää menettävänsä palkkion, voi yrittää varastaa palkan ennen palkkamerkkiä/lupaa ottaa palkka. Pelko palkkion menettämisestä liittyy usein aiempiin kokemuksiin koulutuksesta, joissa koira on ollut epävarma palkkion saamisesta. Koulutus on saattanut olla epäjohdonmukaista, tai koiran koulutuksessa on käytetty paljon negatiivista rankaisua eli palkkion poistoa. Koiralle ei ole syntynyt luottamusta siihen, että se saa aina palkkion tekemisestään, ja siksi yrittää varmistaa palkkion saamisen muuten. Varmista siis aina, että koulutus on selkeää ja johdonmukaista, eikä harjoituksissa käytetä negatiivista rankaisua koulutusmenetelmänä. Voidakseen rauhoittua ja keskittyä koiran täytyy ymmärtää, miten sen on mahdollista saada palkkio.

Osaako koira luopua palkkioista?

Jos palkkio vain on koiran mielestä kerrassaan vastustamaton, kyseisen palkkion käytön lopettamisen sijaan kannattaa pyrkiä opettamaan koiralle, miten se pääsee käsiksi himoitsemaansa palkkaan. Ihanan palkkion läsnäolon harjoitteluun kannattaa suhtautua häiriötreeninä – koiraa opetetaan toimimaan, vaikka häiriö on läsnä, ja tähän kyetessään se saa arvokkaan palkkionsa. Jos tämä on vaikeaa, pitää harjoitus pilkkoa riittävän pieniksi palasiksi, että saadaan paljon onnistumisia ja sitä kautta oikeanlaista oppimista. Aluksi se voi tarkoittaa vaikka sitä, että koira saa palkkion kun se vetää nenäänsä sentin poispäin palkkiosta. Vaikeustasoa kasvatetaan vähitellen pyrkien lopulta siihen, että koira osaa suorittaa erilaisia tehtäviä ja myös harjoitella uusia asioita “häiriöpalkan” läsnäollessa. Myös tässä tapauksessa on tärkeintä, että koira ymmärtää, millainen käytös johtaa palkkion saamiseen.

Voiko koiraa kouluttaa lelulla, jos se kiihtyy siitä?

Joskus vastassa voi olla tilanne, että koira ei innostu kovinkaan paljon ruokapalkkioista, mutta leluista koira kiihtyy vähän liiankin kanssa. Tällöin ohjaaja saattaa miettiä, kannattaako koiraa palkita lelulla, ettei kiihtynyt mielentila vahvistu. Kannattaa kuitenkin miettiä, mitä tavoittelee – jos meillä on vain yksi toimiva palkkio käytössä, niin meidän täytyy silloin sitä palkkiota käyttää jos ylipäätään haluamme kouluttaa. Itse mielummin valitsen sen, että koulutan koiralle arvokkaalla palkalla vaikka se kiihdyttäisikin, kuin yrittäisin motivoida koiraa puolivillaisilla palkkioilla. Usein on itseasiassa niin, että kun koira pääsee leikkimällä purkamaan energiaa ja kiihtymystä sekä käyttämään kroppaansa, kiihtymys alkaakin tasoittua. Ruokapalkkion arvon kasvattamiseksi voi myös tehdä paljon, täältä voit lukea siitä lisää.

Toimiva palkkio on tärkein työkalu koiran koulutuksessa, joten koiralle arvokkaan palkkion käyttökelpoisuuden eteen kannattaa nähdä aikaa ja vaivaa. Se on työtä, joka maksaa itseään takaisin pitkään suurten korkojen kera. Kerro kommenttikenttään kokemuksistasi, onko sinun koirallasi olemassa jokin tällainen superpalkka ylitse muiden?

kouluttaminen · palkitseminen

Maistuuko? Ajatuksia ruokapalkkioiden arvon kasvattamisesta

Maistuuko? Ajatuksia ruokapalkkion arvon kasvattamisesta.

Koulutusmenetelmistä puhuttaessa joskus kuulee seuraavan lauseen: “En voi kouluttaa positiivisesti vahvistamalla, koska koirani ei ole kiinnostunut nameista”. Kuulostaako tutulta? Tiesitkö, että ruoan arvoa palkkiona on myös mahdollista kasvattaa? Käyn läpi, miksi ruokapalkkion arvon kasvattamiseksi kannattaa nähdä vaivaa, mitkä asiat vaikuttavat ruoan arvoon, miten arvoa voi kasvattaa ja millaisia taustatekijöitä voi olla silloin, kun namit eivät maistu.

Miksi ruokapalkkion arvon kasvattaminen kannattaa?

Ruokapalkkion toimivuudesta on se yksinkertainen hyöty, että se käytännössä on arjessa ja harrastuksissa usein paljon kätevämpää pelata ohjaajan hallussa olevilla vahvisteilla, kuin pelkkä ympäristön vahvisteiden varassa toimiminen. Ympäristön vahvisteet ovat arvaamattomia, ja suunnitelmallista koulutusta on hyvin vaikea toteutta niiden varassa. Myös ympäristön vahvisteiden hallitsemattomuus aiheuttaa usein hankalia tilanteita, koska esimerkiksi etäisyyteen voi olla paljon vaikeampi vaikuttaa itse.

Varsinkin tilanteessa, jossa koira suhtautuu epäileväisesti johonkin kohteeseen, ympäristön vahviste toimii usein negatiivisena vahvisteena – poispäin ikävästä asiasta pääseminen tuottaa helpotuksen tunteen. Tällöin poispäin pyrkiminen ja sitä edeltävä käytös voivat vahvistua, mutta koiran tunnetila ja odotukset suhteessa kohteeseen eivät juurikaan muutu. Esimerkiksi jos koira ei pidä vieraista ihmisistä, rauhallisella käytöksellä poispäin pääsy perustuu paineen poistoon eli negatiiviseen vahvistamiseen. Toistojenkin myötä vieras ihminen säilyy kohteena, josta parasta on päästä poispäin.

Jos taas opetamme koiralle uuden käytösmallin positiivisella vahvistamisella, esimerkiksi ruokapalkkioilla, ja siirrämme sen uuteen tilanteeseen hallitusti, uuden tilanteen merkitys koiran silmissä muuttuu. Jos aikaisemmin koira halusi poispäin ihmisestä, voimme opettaa sille sen sijaan käytökseski käydä tökkäämästä ihmistä käteen, ja palata sitten ohjaajan luokse syömään herkkuja. Näin vieraasta ihmisestä tulee koiran mielessä mahdollisuus ansaita ruokapalkkio. Kun tilanne toistuu riittävän usein, koira alkaa yleistää vieraiden ihmisten merkitsevän ruokaa, ja sen suhtautuminen ihmisiin ylipäätään muuttuu positiivisemmaksi.

Kun koiran suhtautuminen muuttuu negativiisesta positiiviseksi, koiran kokeman stresssin määrä laskee. Tällä taas on suoria vaikutuksia sekä koiran kokonaishyvinvointiin, että kouluttamisen helpottumiseen tulevaisuudessa. Eettisessä kouluttamisessa ensisijaista on aina varmistaa hyvinvointitekijöiden toteutuminen, ja sitten valita vähiten harmia aiheuttava koulutusmenetelmä toivotun käytösmuutoksen aikaansaamiseksi. Ei siis vain mitä tahansa menetelmää, joka tuottaa toivotun lopputuloksen, vaan se, joka tuottaa eniten positiivisia tunteita ja vähiten negatiivisia.

Syöminen on käyttäytymistä

Myös syöminen on käyttäytymistä, koska se on toimintaa. Kaikki käytös palvelee jotakin tarkoitusta, ja liian vaikeassa tilanteessa jokin muu käytös voi viedä tilaa ja mahdollisuuksia syömisen esiintymiseltä. Jos koira ei kykene syömiskäytökseen jossakin tilanteessa, tilannetta pitäisi helpottaa niin, että käytös taas onnistuu. Syömistä voidaan myös yleistää erilaisiin ympäristöihin. Jos koiraa ei ole pennusta saakka esimerkiksi palkittu lenkeillä, koira ei välttämättä edes tiedä, että myös tässä tilanteessa voidaan edes syödä.

Kuten minkä tahansa muunkin käytöksen, myömiskäytöksen todennäköisyyttä tulevaisuudessa voidaan lisätä harjoittelemalla sitä ahkerasti. Kuten muutkin käytökset, samoin syöminen vahvistuu toistojen myötä. Jotta syömiskäytöksessä saadaan paljon toistoja lyhyessä ajassa, kannattaa valita tuttu harjoitus häiriöttömässä ympäristössä. Näin koiran on helpompoi keskittyä ja se usein motivoituu paremmin. Esim. Control Unleashed pelejä voidaan hyödyntää tässä kätevästi.

Lisäksi, kaikkia käytöksiä, myös syömistä, voidaan vahvistaa positiivisesti vahvistamalla. Syömisestä voidaan palkita jollakin koiran enemmän arvostamalla palkkiolla, joka voi olla myös toimintaa. Esimerkiksi jos koira on kovin kiihtynyt jossakin tilanteessa, koska se haluaa jotakin, se voidaan palkita yhden namin syömisestä sillä, että se pääsee tekemään haluamansa asian (esim. ovesta ulos, tervehtimään tuttua koiraa/ihmistä, sisään koirametsään jne.). Kuitenkin, jos kiihtymys on liian korkea, ei tee mieli syödä. Syömiskäytös vaatii sopivaa viretilaa. Jos koira on liian kiihtynyt, tilannetta pitää helpottaa.

Kannattaa myös välttää omassa mielessään leimaamasta koiraa nirsoksi tai koiraksi, joka ei palkkaudu ulkona ruoalla. Vaikka koira ei tällä hetkellä jossakin tilanteessa söisikään, tilanne voi silti muuttua tulevaisuudessa. Älä siis heitä hanskoja tiskiin, vaan jatka sinnikkäästi harjoittelua tilanteissa, joissa koira psytyy syömään ja palkkautumaan ruoalla.

Ruokapalkkion toimitustavalla on väliä

Toimitustavalla on tosiaankin väliä! Ruokaa voi olla hauskempi esimerkiksi jahdata, nuolla, tonkia, haistella tai repiä esiin. Pelkkä kädestä suuhun annettu nami ei tarjoa kaikille koirille riittävästi elämystä, ruoan tavoittelu eri tavoin sen sijaan tarjoaa sille myös mahdollisuuden erilaisten lajinomaisten käytösten toteuttamiseen. Mieti, mistä sinun koirasi pitää erityisesti, ja pyri tarjoamaan palkkio koiralle tällä tavoin. Yksikään koira ei varmasti pidä siitä, että ruokaa työnnetään kohti koiraa – jos koira ei ota herkkua kädestä, anna asian ennemmin olla kuin tuputa.

Ruokapalkkion arvoa voi nostaa myös siten, että leikittää koiraa ruoalla – koira voi esimerkiksi jahdata kädessä olevaa namia kuin jahtaisi lelua, tai omistaja voi juosta pikku spurtin koiran kanssa ennen herkun antamista. Monille koirille palkkion saaminen purkista tai ruokakiposta nostaa palkkion arvoa korkealle, purkeista on taskuja kätevämpi tarjota esimerkiksi tonnikalla, maksalaatikkoa tai kissanruokaa.

Näe vaivaa koiralle maistuvan palkkion etsimiseksi

Lisäksi myös koirilla voi ja saa olla makumieltymyksiä, kuten ihmisilläkin. Tarkista siis aina tarjolla olevan ruokapalkkion laatu, ja näe vaivaa maistuvan palkan etsimiseen. Oletko kokeillut erilaisia kaupan nameja? Entä nakit ja lihapullat? Toiset koirat innostuvat erityisesti paistetuista ruoista, kuten paistetusta kanasta tai kananmunasta. Myös puolikosteat koiranruoat, kuten Platinum tai SwissNatural, maistuvat monille, samoin “koiranmakkarat” kuten JR Pet ja Naturis. Jos innostut kokkaamaan koiralle itse, koirien herkkuihin on saatavilla useita reseptejä netissä. Jotkut koirat innostuvat vaihtelusta, joten myös “sekoituspusseja” kannattaa kokeilla. Myös palkkion määrä vaikuttaa sen arvoon – isompi herkku tai kasa nameja on yleensä arvokkaampi kuin yksi nami.

Palkkion laadun merkitys voi myös vaihdella tilanteesta toiseen. Kotona, kun vaihtoehtoinen käytös harjoittelulle on usein oleilu, koira voi olla hyvinkin innokas harjoittelemaan vaikkapa kuivanappuloiden voimalla. Ulkona tai treenihallilla taas on monenlaisia muita kiinnostavia tai jännittäviä asioita, jotka vievät koiran huomion, ja palkkion arvon täytyy myös tällöin kaasvaa kyetäkseen kilpailuun ympäristön kanssa. Toisaalta myös tehtävän laatu vaikuttaa – jos koira työskentelee pitkään tai tekee jonkin itselleen vaikeamman tehtävän, voi yksi nami palkaksi olla liian vähäpätöinen.

Syitä, joiden vuoksi ruoka on voinut menettää arvoaan

Jos ruoka ei maistu, pohdi aina ensin ruoansulatusvaivojen mahdollisuutta. Ei tee mieli syödä, jos närästää tai vatsaa vääntää. Ruoansulatusvaivat pitäisi hoitaa nopeasti pois, koska oppimista tapahtuu koko ajan. Luonnossa eläimet oppivat, mikä on syömäkelpoista ja mikä ei, juuri sen perusteella, että sellaista ei syödä jatkosta, josta tulee huono olo. Jos ruoasta tulee huono olo pitkän aikaa, koira voi pahimmillaan oppia, että syömisestä ylipäätään seuraa epämukavuutta. Tällaista oppimiskokemusta voi olla hyvin vaikea poistaa, vaikka ruoansulatusongelma saataisi myöhemmin hoidettua.

Ruokapalkkioiden maistumiseen vaikuttaa myös koiran oppimishistoria sekä koiran ja omistajan suhde. Aikaisemmat kokemukset ovat aina läsnä. Jos koiraa on yritetty ruoan avulla houkutella johonkin koiran mielestä epämielyttävään tilanteeseen, ruoan esiin tuleminen on voinut alkaa koiralle merkitä sitä, että seuraavaksi tapahtuu jotakin ikävää. Tällöin ruoka heräättää koirassa ikäviä mielikuvia, ja se saattaa vältellä ruokaa tai poistua paikalta. Tällaisen tilanteen välttämiseksi houkuttelua ei tulisi koskaan käyttää koiran mielestä epäilyttävissä tilanteissa, vaan mielummin palkita koiraa tilanteessa jostakin aivan pienestäkin toiminnasta.

Samantapainen tilanne voi syntyä myös, jos koiraa yrittää ruoalla houkuttelemalla kuljettaa pois todella kiinnostavan kohteen luota, esimerkiksi ruoalla houkuttaen yrittää kääntää koiraa pois katsomasta toista koiraa. Kun ruoka toistuvasti lisätään tilanteeseen houkuttimena, josta koira ei ole kiinnostunut, se alkaa turtua ruoan läsnäoloon ja sen arvo alkaa laskea.

Joskus koiraa on houkuteltu ruoalla liian pitkiä aikoja ilman, että koira oikeasti käsittää, miten palkan voi saada, ja se ehtii kyllästyä harjoitukseen. Sen seurauksena koiralle on voinut muodostua käsitys, että palkkio on vaikeasti saatava eikä vastaa sen eteen tehdyn työn määrää (varsinkin, jos koira joutuu työskentelemään pitkään yhden pienen herkkupalan eteen). Tämän oppimiskokemuksen korjaamiseksi koira tarvitsee runsaasti palkitsemista pienistä, helpoista tehtävistä, sekä hyvin suunniteltua vaikeustason nostoa.

Onko sinulla kysyttävää tai kommentteja artikkelista? Voit kommentoida tähän alle, tai lähettää minulle sähköpostia saara@lystitassun.net