harrastukset · palkitseminen

Miten saadaan “liian hyvä palkkio” toimivaan käyttöön?

Miten saadaan “liian hyvä palkkio” toimivaan käyttöön?

Onko liian hyviä palkkioita olemassa? Joskus tulee tilanteita, että koiran kouluttaminen on vaikeaa jollakin tietyllä palkkiolla, koska se ei pysty enää keskittymään suhtautuessaan palkkioon niin intohimoisesti. Tai joudutaan treenaamaan ruokanappuloilla, jolloin koiran motivaatio on alhainen, mutta ei voida vaihtaa parempiin palkkioihin, koska koira ei keskity enää tekemiseen vaan palkan saamiseen. Entä jos palkkio kiihdyttää koiraa voimakkaasti? Mikäli harjoituksessa syntyy tällaisia tilanteita, käyttäytymisen taustalla voi olla esimerkiksi puutteet käyttäytymistarpeissa, nälkä, pelko palkkion menettämisestä tai puutteelliset luopumisen taidot. Kun saat koirasi mielestä parhaat palkkiot käyttöön harjoituksissa, saat motivoituneemman koiran ja esimerkiksi pitkäkestoiseen suoritukseen motivoiminen on helpompaa. Pohdi siis ainakin seuraavia tekijöitä, jos joudut tekemisiin “liian hyvän” palkkion kanssa:

Onko koiran käyttäytymistarpeet täytetty?

Jos koira menee ns. sekaisin palkkiosta, kannattaa ongelma ratkaisu aloittaa miettimällä, onko koiran käyttäytymistarpeet täytetty. Onko koira saanut riittävästi liikuntaa, että sen aktiivisuuden tarve ei ole ylitsevuotava? Onko koira saanut aktivointia ja virikkeitä? Koulutushetken ei pitäisi olla koiralle ainoa merkityksellinen hetki päivässä tai jopa viikossa. Jos näin on, koiran odotukset koulutusta kohtaan ovat kohtuuttoman suuret ja se aiheuttaa liiallista kiihtymistä. Varsinkin nuoret ja aktiiiviset koirat kannaattakin yleensä viedä ulkoilemaan sekä tarjota virikkeitä ja lämmitteleviä harjoituksia ennen varsinaisia treenejä, jotta keskittymiskyky olisi mahdollisimman hyvä. Muista kuitenkin, että koira ei saa väsyä liikaa ennen treeniä, vaan pyri löytämään kultainen keskitie.

Onko koiralla nälkä?

Nälkä ei ole hyvä lähtökohta harjoittelulle. Ihmisen keksimien temppujen tekemiseksi koiralta ei saisi evätä ruokaa tarkoituksella. Kova nälkä aiheuttaa sen, että ruoka muuttuu positiivisesta vahvisteesta negatiiviseksi vahvisteeksi – mielihyvän tuottamisen sijaan palkkio poistaakin epämiellyttävää tunnetta. Tämä muuttaa koiran kokemusta harjoittelusta sekä myös sen mielleyhtymiä harjoiteltavasta tehtävästä olennaisesti. Kova nälkä haittaa keskittymiskykyä ja vaikuttaa mielialaan, joten se ei myöskään tue oikean viretilan kouluttamista. Pientä koiraa tai pentua ei toki kannata ruokkia juuri ennen treenaamista, jotta mahaan vielä mahtuu. Toisaalta koirilla, joilla tuntuu olevan aina nälkä, ruokkiminen juuri ennen harjoittelua (poislukien raskas fyysinen harjoittelu) voi jopa parantaa viretilaa ja keskittymiskykyä.

Pelkääkö koira menettävänsä palkkion?

Pelko siitä, että palkkiota ei tulekaan, voi saada koiran kiihtymään voimakkaasti palkkion ollessa läsnä. Koira, joka pelkää menettävänsä palkkion, voi yrittää varastaa palkan ennen palkkamerkkiä/lupaa ottaa palkka. Pelko palkkion menettämisestä liittyy usein aiempiin kokemuksiin koulutuksesta, joissa koira on ollut epävarma palkkion saamisesta. Koulutus on saattanut olla epäjohdonmukaista, tai koiran koulutuksessa on käytetty paljon negatiivista rankaisua eli palkkion poistoa. Koiralle ei ole syntynyt luottamusta siihen, että se saa aina palkkion tekemisestään, ja siksi yrittää varmistaa palkkion saamisen muuten. Varmista siis aina, että koulutus on selkeää ja johdonmukaista, eikä harjoituksissa käytetä negatiivista rankaisua koulutusmenetelmänä. Voidakseen rauhoittua ja keskittyä koiran täytyy ymmärtää, miten sen on mahdollista saada palkkio.

Osaako koira luopua palkkioista?

Jos palkkio vain on koiran mielestä kerrassaan vastustamaton, kyseisen palkkion käytön lopettamisen sijaan kannattaa pyrkiä opettamaan koiralle, miten se pääsee käsiksi himoitsemaansa palkkaan. Ihanan palkkion läsnäolon harjoitteluun kannattaa suhtautua häiriötreeninä – koiraa opetetaan toimimaan, vaikka häiriö on läsnä, ja tähän kyetessään se saa arvokkaan palkkionsa. Jos tämä on vaikeaa, pitää harjoitus pilkkoa riittävän pieniksi palasiksi, että saadaan paljon onnistumisia ja sitä kautta oikeanlaista oppimista. Aluksi se voi tarkoittaa vaikka sitä, että koira saa palkkion kun se vetää nenäänsä sentin poispäin palkkiosta. Vaikeustasoa kasvatetaan vähitellen pyrkien lopulta siihen, että koira osaa suorittaa erilaisia tehtäviä ja myös harjoitella uusia asioita “häiriöpalkan” läsnäollessa. Myös tässä tapauksessa on tärkeintä, että koira ymmärtää, millainen käytös johtaa palkkion saamiseen.

Voiko koiraa kouluttaa lelulla, jos se kiihtyy siitä?

Joskus vastassa voi olla tilanne, että koira ei innostu kovinkaan paljon ruokapalkkioista, mutta leluista koira kiihtyy vähän liiankin kanssa. Tällöin ohjaaja saattaa miettiä, kannattaako koiraa palkita lelulla, ettei kiihtynyt mielentila vahvistu. Kannattaa kuitenkin miettiä, mitä tavoittelee – jos meillä on vain yksi toimiva palkkio käytössä, niin meidän täytyy silloin sitä palkkiota käyttää jos ylipäätään haluamme kouluttaa. Itse mielummin valitsen sen, että koulutan koiralle arvokkaalla palkalla vaikka se kiihdyttäisikin, kuin yrittäisin motivoida koiraa puolivillaisilla palkkioilla. Usein on itseasiassa niin, että kun koira pääsee leikkimällä purkamaan energiaa ja kiihtymystä sekä käyttämään kroppaansa, kiihtymys alkaakin tasoittua. Ruokapalkkion arvon kasvattamiseksi voi myös tehdä paljon, täältä voit lukea siitä lisää.

Toimiva palkkio on tärkein työkalu koiran koulutuksessa, joten koiralle arvokkaan palkkion käyttökelpoisuuden eteen kannattaa nähdä aikaa ja vaivaa. Se on työtä, joka maksaa itseään takaisin pitkään suurten korkojen kera. Kerro kommenttikenttään kokemuksistasi, onko sinun koirallasi olemassa jokin tällainen superpalkka ylitse muiden?

kouluttaminen

Kouluttamisen peruspilarit osa 1: vahvisteet ja rankaisut

Mitä enemmän olen koirien kouluttamiseen syventynyt, sitä vakuuttuneemmaksi itse tulen koko ajan perusteiden ymmärtämisen ja koulutustekniikan merkityksestä. Siksi halusin kirjoittaa kolmeosaisen sarjan, jossa käydään läpi vahvisteiden ja rankaisujen sekä koulutustekniikan perusasiat hyvin simppelisti käytännön esimerkein, omien viimeaikaisten pohdintojeni ja oivallusteni sävyttämänä. Tekstini ovat vain pintaraapaisu aiheeseen, mutta monesti koulutushaasteiden kohdalla lopulta aina palataan kuitenkin näiden perusasioiden pariin.

Tässä ensimmäisessä osassa pohditaan palkkioita ja rankaisuja, eli toiminnan seurauksia, joita manipuloimalla yritämme vaikuttaa eläimen käytökseen. Toisessa osassa käsitellään koulutustekniikkaa ajoituksen, kriteerin ja vahvistetiheyden näkökulmasta. Kolmannessa osassa käydään läpi erilaisia toiminnan aikaansaamisen keinoja.

Mitä ovat vahvisteet ja rankaisut

Minkä tahansa eläimen kouluttamiseen pätevät samat säännöt: vahviste lisää sitä edeltänyttä käytöstä, rankaisu vähentää. Positiivinen vahviste tarkoittaa, että tilanteeseen lisätään jotain koiralle mieluisaa, ja sitä edeltänyt käytös lisääntyy, esimerkiksi koira saa namipalkan. Negatiivinen vahviste puolestaan tarkoittaa, että poistetaan jotain epämielyttävää, jolloin käytös lisääntyy. Rimpuileva koira vaikkapa pääsee sylistä pois, kun on hetken paikoillaan. Positiivinen rankaisu tarkoittaa, että tilanteeseen lisätään jotain koiralle epämiellyttävää, jolloin käytös vähenee, esimerkiksi fyysinen rankaisu tai henkinen paine. Negatiivinen rankaisu tarkoittaa, että poistetaan jotain koiralle miellyttävää, jolloin käytös vähenee, esimerkiksi palkkio laitetaan selän taakse jos koira yrittää sitä tavoitella.

Vahvistamisella siis lisätään käytöstä, rankaisemalla vähennetään. Tätä kannattaa pysähtyä todella miettimään.

Joskus kuulee puhuttavan siitä, että jos koira ei ole kiinnostunut nameista, leluista tai muista ihmisen tarjoamista vahvisteista, sitä ei voi kouluttaa positiivisesti vahvistamalla. Tämä toteamus ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Jos koira ei ole kiinnostunut sille tarjotuista palkkioista, ne eivät toimi sille vahvisteina, eli positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta ei ole käytetty. Koiraa voidaan kouluttaa positiivisesti vahvistaen vasta sitten, kun löytyy sopiva vahviste. Valitettavasti vahvisteen arvon voi määritellä vain koira.

Jotta sitten taas rankaisu määritelmällisesti toimisi rankaisuna, sen käyttövälin tulisi joka toiston myötä kasvaa, koska käytöksen pitäisi vähentyä rankaisun jälkeen. Mikäli samasta käytöksestä pitää rankaista toistuvasti, rankaisu ei toimi koiran näkökulmasta siis rankaisuna, ja koulutus on tällöin tehotonta. Rankaisun käyttöön liittyy toki paljon riskejä, joista ei kaikkia edes tässä tekstissä mainita kaikkia, enkä suosittele rankaisun käyttämistä, mutta tätä pointtia kannattaa miettiä.

Voimmeko edes sanoa kouluttamiseksi toimintaa eläimen kanssa, jos meillä ei ole käytössä vahvisteita eikä rankaisuja, joita manipuloimalla onnistuisimme vaikuttamaan eläimen toimintaan? Vaikka eläimen kanssa toimiva ihminen yrittäisi kuitenkin kovasti kouluttaa?

Mistä löydän mä palkkion

Palkkion, eli koiralle mieluisan vahvisteen löytämiseksi voi joutua joskus näkemään paljon vaivaa. Siihen on kuitenkin olemassa keinoja. Esimerkiksi Jaana Pohjola puhuu paljon palkkion valinnasta, jossa eläin opetetaan symbolien avulla valitsemaan, minkä palkkion se haluaa. Palkkion arvo myös monesti kasvaa jo siitäkin, kun se on itse valittu. Tästä saa myös arvokasta tietoa siitä, mikä on eläimen mielestä hyvä palkkio. Palkkion valintaa voidaan toteuttaa myös ilman symboleita, esimerkiksi laittamalla kasa leluja maahan ja antamalla koiran valita niistä mieluinen.

Namien ja lelujen arvoa voi myös nostaa eri tavoin. Monelle koiralle “kuollut” lelu, eli vain maassa oleva tai siihen tiputettu, voi olla tosi tylsä, mutta heitetty tai maata pitkin vedetty sytyttää saalisvietin. Jotkut koirat voivat myös innostua aivan toisella tavalla aidoista eläintenkarvoista tehdyistä leluista, joita voit ostaa esimerkiksi täältä. Namin arvoa voi nostaa piilottamalla sitä, heittämällä sitä, pelaamalla erilaisia pelejä nameilla. Absolute Dogsilta löytyy monia koulutuspelejä, joiden pelaamisen kautta yhdessä ohjaajan kanssa namipalkkioilla tekemisen arvoa saa nostettua.

Jos eläin ei ole kiinnostunut ruoasta tai leluista, joudutaan miettimään palkkion käsitettä laajemmin. Ympäristö ja ne asiat, joita ihmiset pitävät häiriöinä, toimivat usein eläimelle vahvisteena. Mikä olisi sen parempi vahviste ajokoiralle, kuin mahdollisuus päästä hetkeksi haistelemaan jäniksen jälkiä? Tai labradorinnoutajalle (jolla yleensä ei kyllä ole haasteita ruokapalkkioiden kanssa) päästä luvan kanssa uimaan? Jos koira ei ole halliin tullessaan kiinnostunut ohjaajasta vaan hajuista, voi haistelun kääntää häiriön sijasta palkkioksi. Haistelun käsittelemisestä lajitreenauksen yhteydessä voit lukea lisää tästä linkistä.

Palkkioiden arvoa voi joutua tarkistamaan, kun häiriöitä tulee enemmän mukaan. Olohuoneessa ruokanappulalla treenaaminen voi toimia oikein hyvin, mutta ulkona muiden eläinten, ihmisten äänien ja ties minkä muun seassa ne voivat olla liian tuttuja ja tylsiä. Palkkioita pitää siis upgreidata tilanteen mukaan.

Jos sopivaa palkkiota ei tunnu löytyvän, eli käytös ei lisäänny siitä huolimatta, että koira saattaa jopa syödä namin, kannattaa miettiä hetki myös sitä, kokeeko koira ohjaajasta johtuvaa painetta, tai onko sen hyvinvoinnissa jotain haasteita. Herkkä koira voi paineistua siitä, että se kokee ohjaajasta johtuvia odotuksia. Jos taas koiralla on esimerkiksi närästystä tai ruoansulatusongelmia, ei syöminen välttämättä huvita, vaikka palkkio sen ollessa hyvässä voinnissa olisikin arvokas. Koira voi myös alkaa hylkiä ruokaa ylipäätään, jos se oppii, että syömisestä tulee paha olo. Tämä reaktio on syvällä biologiassa, koska eläimille huono olo ruoasta voi usein tarkoittaa myrkytystä, ja näin luonnossa opitaan mikä on sopivaa syötävää ja mikä ei.

Negatiivinen vahviste, eli paineen tai muun epämiellyttävän asiana poisto, sopii tilanteisiin, joihin liittyy koiralle jo jotain epämiellyttävää luonnostaan. Esimerkiksi monissa pelottavissa tai jännittävissä tilanteissa voidaan positiivisella vahvistamisella tehtyyn vastaehdollistamiseen (kun jännittävä asia esiintyy, seuraa siitä mukavia asioita), yhdistää negatiivinen vahvistaminen palkkion suuntaa hyväksi käyttämällä. Esimerkiksi jos koira jännittää jotakin, se palkitaan vaikka pienestä kontaktista tai kohteen rauhallisesta katsomisesta poispäin kohteesta, jolloin paine vähenee. Näin koiralle voidaan myös opettaa, että on ok pysytellä kauempana, koska monet koirat voivat jännityksestä huolimatta olla uteliaita, ja ajautua pikkuisen liian hankaliin tilanteisiin sen seurauksena.

Rankaisun käyttö kouluttamisessa

Rankaisun käyttöön kouluttamisessa liittyy monia haittapuolia. Suurin osa näistä koskee sekä positiivista että negatiivista rankaisua.

Ensinnäkin rankaisun hankaluus on siinä, että se on kovin tehoton koulutusmenetelmä. Jos rankaisemme yhdestä käytöksestä, eläin voi sen sijaan siirtyä tekemään jotain muuta käytöstä, jota emme sitäkään halua. Rankaistavia käytöksiä on perjaatteessa olemassa rajaton määrä, ja vain kielletystä rankaisemalla koulutukseen voi mennä aivan järkyttävä määrä aikaa. Kun taas käytämme positiivista vahvistetta, meillä on vain yksi käytös, jota vahvistamme. Kun käytöksen vielä rakentaa pala kerrallaan osista, eläimen oikeaan osumisen mahdollisuus on paljon suurempi, ja koska oikea käytös lisääntyy, muut käytökset jäävät itsestään pois.

Rankaisua käyttäessä on myös mahdoton tietää, mihin tilanteessa koira oikeastaan yhdistää rangaistuksen, varsinkin positiivisen rankaisun yhteydessä. Jos koira haistelee maata seuraamisessa, onko oikeastaan kielletty maan haistelu vai eteenpäin liikkuminen? Vai ihmisen lähellä ylipäätään oleminen?

Lisäksi rankaisussa on se ongelma, että rankaisua pitäisi käyttää joka kerta, kun eläin tekee käytöksen, mikäli halutaan säilyttää oppimistulos. Monesti rankaisulla koulutetut eläimet tekevät kiellettyjä asioita esimerkiksi silloin, kun ihminen ei ole näkemässä, ts. ei ole mahdollista saada rankaisua. Jos pentua rankaisee sisälle pisaamisesta, se menee pissalle sohvan taakse, ihmisen näkymättömiin. Mikään tässä ei kuitenkaan kerro sille, minne se pissa oikeastaan kannattaisi tehdä. Kun koira on koulutettu positiivisella vahvisteella, toiminnasta tulee itsessään palkitsevaa ja alun jälkeen voidaan palkitseminen satunnaistaa.

Rankaisun ongelmana voi myös olla, että koira tottuu tai turtuu rankaisuun, tai se on vähemmän häiritsevä kuin itse tilanne. Esimerkiksi voimakkaasti eroahdistunut koira voi haukkua sitruunapannan tyhjäksi, koska haukkumisen tuoma helpotus oloon on suurempi kuin sitruunasuihkeen tuoma inhotus. Tai lenkillä pupun jäljen perään lähteminen on niin kiinnostavaa, että hihnasta nykiminen ei ole riittävän epämiellyttävää vähentämään käytöstä. On kuitenkin eettisesti kestämätöntä lähteä “pahentamaan” rankaisuja siksi, että lievä rankaisu ei toimi, ja rankaisun intensiteettiä ei voi muutenkaan nostaa loputtomasti.

Rankaisua käytettäessä on riskinä saada eläin passivoitumaan tai jopa menemään opitun avuttomuuden tilaan, jolloin eläin ei uskalla enää tehdä mitään. Opitun avuttomuuden tila syntyy, kun eläin kokee, ettei se voi toiminnallaan vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu. Opittu avuttomuus on erittäin haitallista eläimen hyvinvoinnille, ja sitä voi olla vaikea korjata. Kun eläin passivoituu, se kokee paremmaksi olla tekemättä mitään, kuin kokeilla asioita ja saada mahdollisesti rankaisuja. Ei kuulosta sekään kovin mukavalta tavalta elää? Ns. kiltteys, eli se ettei eläin reagoi asioihin, joita sille tehdään, voi olla itseasiassa tätä. Vastaan tappeleminen on eläimen hyvinvoinnin kannalta parempi, vaikka ihmisistä se on monesti ärsyttävämpää.

Rankaisun käytöllä on vaikutusta eläimen ja ihmisen suhteeseen. Jos rankaisu on säännöllinen osa eläimen kanssa toimimista, eläin ei luota ihmiseen. Haluaistiko eläimesi ajattelevan, että ihminen voi koska vain satuttaa tai pelotella, vai että ihminen on erittäin mielenkiintoinen ja tarjoaa ihania asioita? Itse tiedän, kumman valitsen.

Kaikki tämä ei ole kuitenkaan ihan näin suoraviivaista, vaan koulutusteknisillä asioilla on myös iso merkitys. Niistä sitten sarjan seuraavassa osassa.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.