arjen tukitaidot · arkitaidot · Glenna · hallinnantunne · hihnakäytös · kouluttaminen · omat koirat · pentuelämä · valinnanvapaus · vastaehdollistaminen

Glennan ensimmäinen viikko

Miten aika voi mennä näin nopeasti? Jo viikko on mennyt siitä, kun Glenna, Jillaroo’s This Love, liittyi laumaan. Uuden pennun tulo on ollut kaikille tosi jännittävää, mutta kotiutuminen on mennyt niin hyvin kuin toivoa voi.

Kun hain Glennan kasvattajalta, minulla oli Susu mukana, koska en halunnut pennun heti säikähtävän sen vahtihaukkua. Susua vähän pennut ällöttivät, mutta sillä on erittäin tehokas elekieli ja se osaa hyvin näyttää, kun tarvitsee tilaa. Glenna oli oikein nöyrää tyttöä, ja Susu hyväksyi sen nopeasti. Kotimatkalla Glenna läähätti autossa, mutta 20 minuutin ajelun jälkeen rauhoittui. Valitettavasti meillä on ollut auton kanssa ongelmia, joten olen tämän lisäksi vain kerran päässyt Glennan kanssa katsomaan autohäkkiä.

Kotiin päästyämme myös Tiuhti ja Tellu saivat tavata pennun. Tellu aivan pelkäsi pentua, Tiuhti totesi, että ai tuollainen. Glennaa hiukan hirvitti, ja istuin sen kanssa lattialle sillä ajatuksella, että saa olla sylissä niin pitkän ajan kuin tarvitsee. Mutta Glennapa lähti jo muutaman minuutin kuluttua aivan matalana hiipimään seinien vieriä ja sohvien alusia, se tutki tarkasti joka sentin mennessään. Puolen tunnin päästä se juoksi jo häntä tötteröllä ympäriinsä.

Glenna ei välitä alustoista mitään, se vaihtaa sujuvasti matolta laminaatin kautta ulko-oven kynnyksen pellille ja siitä kiveykseltä ruoholle. Se saattaa pomppia jalkansa vesikuppiin eikä huomaa sitä. Tiuhtia inhottaa sellainen vedellä sotkeminen hirveästi. Lisäksi meillä oli vierashuoneen oven edessä esteenä iso, korkea pahvilaatikko, jonka ajattelimme riittävän estämään pennun pääsy huoneeseen. Mitä vielä, Glenna tökkäsi laatikkoa kuonollaan, sitten hyppäsi sitä päin ja kun se kaatui, meni iloisesti mukana ja kirmasi laatikon yli. Ulkona Glenna tassuttelee ritilöillä ja kaivon kansilla epäröimättä. Glenna ei myöskään ensimmäisten ulkoilujen jälkeen ole reagoinut muihin ääniin paitsi läheltä ohi ajavaan moottoripyörään.

Glenna leikkii paljon yksikseen ja kalvaa puruluita ja naruluita, joita on runsaasti ympäri asuntoa. Pikkuisen on maisteltu huonekaluja, mutta ei suuremmin. Se on ollut toisesta päivästä alkaen tehnyt käytännössä 90 % asioistaan ulos, mikä on mielestäni käsittämätöntä. Kun on lämpimät ilmat, meillä on takapihan ovi koko ajan auki, ja Glenna menee omatoimisesti sinne asioilleen. Sisälle tulee ainoastaan yöllä ja jos takaovi on kiinni. Mielestäni tämä on aivan ihmeellistä.

Vaikka oma pihamme ei ole suuri, vain noin 6×4 m, siitä on paljon iloa pennulle. Toistaiseksi vadelmapenkki on saanut olla rauhassa, muuten on kaivettu kuoppaa ja juostu ympäriinsä. Glennalla on käytännössä koko ajan vapaa pääsy ulos, ja se viihtyy siellä yksikseenkin. Pihassa on ympärillä verkkoaita, toistaiseksi karkaamisajatuksia ei ole ollut havaittavissa.

Aloitimme pienissä erissä “ulkomaailmaan” tutustumisen, kun Glenna oli ollut meillä kaksi päivää. Alkuun sitä jännitti paljon, mutta joka kerralla se on hiukan reipastunut. Asenne uusia asioita kohtaan on vielä aluksi jännittynyt, mutta esimerkiksi ihmiset ovat jo hetken tarkkailun jälkeen aivan supermahtavia. Ääniä Glenna ei juurikaan noteeraa ulkona enää, ja olen tehnyt tarkoituksella vastaehdollistamista sitä jännittäneisiin juttuihin heittämällä nameja maahan, jolle ollaan harjoiteltu omaa palkkiovihjettä. Lisäksi olemme alkaneet harjoitella “default behaviour”, olisiko oletuskäytös hyvä suomennos, eli meillä se on istuminen ja kontakti. Näistä teen omat postaukset myöhemmin. Olemme myös harjoitelleet hampaiden katsomista ja niskanahan nostamista rokotuksia ajatellen, ja koirafyssari teki Glennalle pienen käsittelyharjoituksen kun kävi hoitamassa isot koirat, ja Glenna oli siinä todella hieno pentu.

Ensimmäiseen viikkoon on mahtunut valtavan paljon kaikenlaista, vaikka mitään kovin ihmeellistä ei olla tehty. Nyt (sormet ristiin) meidän auto vaikuttaisi olevan vihdoin kunnossa, joten seuraavalla viikolla listalla on autoiluun totuttelu sylissä (mies kuskina) ja erikseen takana olevan kuljeutuslaatikon rakentaminen kivaksi paikaksi. Yritetään saada myös järjestettyä pentupainit ja mennään katsomaan kaverin hevosta sekä tutustutaan lähimetsään enemmän.

harrastukset · kouluttaminen · omat koirat · rallytoko · Tiuhti · treenianalyysi

Miksi tarjoamalla opettaminen ei tunnu onnistuvan

Joskus kuulee väitteitä siitä, että koiralle ei voi opettaa asioita tarjoamalla ja positiivisesti, koska koira ei tajua eikä koulutuksesta tule mitään. Olen pohdiskellut tätä asiaa viime aikoina omien koirieni kanssa, koska meillä Tiuhti melkein 9 v ei tunnu onnistuvan siinä, kun taas nuoremmilta se sujuu tosi hyvin. Olen päätynyt siihen, että kyseessä on sekä ohjaajan taidojen että kyseisen koiran oppimishistorian yhteispeli, ja tilanteeseen on mahdollista vielä vaikuttaa vanhallakin iällä, joskin kaiken oppimishistorian “poistaminen” voi olla mahdotona.

Tiuhdin kanssa ajauduttiin harrastamiseen vähän vahingossa, ja alkuun treenattiin tokoa. Tiuhdille opetettiin alokasluokan tehtävät ja sitten mentiin kokeeseen. Ikinä ei siis oltu ennen treenattu palkatonta eikä kisamaista ja mitä näitä nyt on, en edes tiennyt, että sellaista on olemassa. Voitte käydä koiranetissä katsomassa, miten hyvin se sujui. Aloitin rallytokon v. 2015 Tiuhdin kanssa. Laji oli juuri tullut viralliseksi, ja halusin kokeilla, miten se sujuisi. Tokotaustaisella koiralla alokasluokka oli helppo, muutamat uudet liikkeet sai kätevästi opetettua namilla houkuttelemalla. Tiuhti kisasi itselleen aika lyhyessä ajassa RTK1 ja RTK2-koulutustunnukset hyvillä pistein, sijoittuen useita kertoja palkintosijoille. Rallytokoradalla tuli kisamaisen treeni vähän kuin vahingossa, ja suoritus kuitenkin on aika lyhyt, koko ajan myös yleensä tapahtuu jotain.

Näiden jälkeen olisi pitänyt siirtyä voittajaluokkaan, mutta se ei sujunutkaan enää ollenkaan niin siististi. Tiuhdille oli tosi vaikea oppia seuraamaan oikealla, ja peruuttaminen ja takapään käyttö oli sille jo vasemmalakin haastavaa, oikealla tosi vaikeaa. Tiuhti kiihtyi treeneissä tosi helposti ja homma meni ihan säheltämiseksi. Toisten pentujen jälkeen alkaneet ihovaivat kuitenkin lopettivat Tiuhdin kisauran, ja näiden asioiden treenaaminen jätettiin. Nykyään Tiuhti puuhailee satunnaisesti pikkujuttuja ja jumppaa, näissäkin keskittyminen on alkuun tosi vaikeaa. Ollaan myös aloiteltu noseworkia, jossa sama homma.

Tuolloin minua harmitti kovasti ja ajattelin, että Tiuhdissa on jotain vikaa, kun se ei opi näitä juttuja. Silloin en myöskään tiennyt murto-osaakaan kouluttamisesta ja koiran oppimisesta verrattuna siihen, mitä tiedän nyt. Tiuhdin knassa kävin esimerkiksi erään yhdistyksen treeneissä, joissa käskettiin kieltää koiraa, kun se hyppää luoksetulossa minua vasten. No Tiuhtihan lakkasi tulemasta luokse, katseli eri suuntaan eikä ottanut kontaktia. Kouluttaja ei osannut auttaa eteenpäin ja olin ihmeissäni. Oikeastaan vasta opiskelun myötä olen alkanut ymmärtää, mitä tuossa tilanteessa on koiran näkökulmasta tapahtunut. Enää en suostuisi tekemään kouluttajan neuvomalla tavalla, mutta eihän aloitteleva koiraharrastaja voi tietää. Esimerkiksi vasta 2016 Juha Korrin seminaarissa kuulin ensimmäisen kerran KOKEENOMAISESTA treenistä.

Tokoa oli opetettu Tiuhdille siihen asti oikeastaan pelkästään houkuttelemalla. Arkihommissa oli mukana tosi paljon pakottamista, esimerkiksi turkin hoidossa ja kynsien leikkuussa. Tiuhti ei osannut olla aktiivinen, vaan se odotti passiivisesti, että sille tavalla tai toisella kerrotaan, mitä sen pitäisi tehdä. Kuitenkin se halusi kovasti palkkoja, ja kun sen pitikin ratkaista joku asia itse, se turhautui melkein välittömästi. Turhautuminen näkyi ohjaajan puremisena seuraamisessa, äänenkäyttönä, säheltämisenä ja tassujen ylenmääräisenä käyttämisenä esimerkiksi kohteisiin. No kun ei se mitään osaa niin autetaan, nyt oli jo komentaminen jäänyt oman oppimisen myötä pois koulutuskeinoista.

Tässä Eläinkoulutusblogin kirjoituksessa ollaan mielestäni sen äärellä, mistä Tiuhdin kanssa oli kysymys. Sille aiheutui virheen pelkoa, koska sitä on kielletty aikaisemmin ja palkkiota on poistettu. Se ei myöskään tiedä, mitä sen pitäisi tehdä, ja tehtävä on liian vaikea. Jos ohjaajalta menee vielä hermo säheltämiseen ja se purkautuu kiukkuna koiralle, soppa on valmis.

Nyt ajattelen, että sheippaaminen ei Tiuhdin kanssa ole onnistunut siksi, että sillä ei ole turvallisuudentunnetta suhteessa treenamiseen. Se ei tiedä, miten se voisi saada palkkion. Sille ei ole opetettu palkkiovihjettä eikä luopumista. Koska siltä puuttuu perustaidot, se turhautuu nopeasti. Ja turhautumiskäytöksestä on joskus seurannut komentamista. Ja kun haluaisi tehdä niitä tehtäviä, niin oma motivaatio kärsii. Nyt kuitenkin kun olen omasta mielestäni tajunnut asian ytimen, koen, että voimme tässä vihdoinkin edistyä. Tehtävät pitäisi pilkkoa aivan mikroskooppisen pieniin osiin ja olla todella nopea palkkaamaan. Koiralla pitää olla koko ajan mahdollisuus onnistua. Palkata voi myös virheistä, jotta ahdistus ei nouse, ja virheen jälkeen miettiä, miten se ennaltaehkäistään seuraavalla kerralla.

Kyse ei ole siitä, ettei tämä koulutusmenetelmä sopisi kaikille koirille, vaan siitä, että sitä pitää osata soveltaa koiran mukaan ja sen aikaisempi oppiminen huomioiden.

 

koiratanssi · kouluttaminen · omat koirat · Susu · toko · treenianalyysi · treenipäiväkirja

Treenianalyysi: luoksetulon stoppi ja positioihin hakeutuminen

Olin tänään aamulla treenaamassa yhdessä Anu Rikkilän kanssa. Anu pitää Koiranhetki-blogia ja kouluttaa Pawsiteamilla. Olemme Anun kanssa treenailleet yhdessä tänä kesänä muutamia kertoja, treeneissä tulee hyvää häiriötä turvallisista ihmisitä ja koirista ja toisaalta on aivan ihanaa pohtia koulutusjuttuja toisen kouluttajan kanssa, joka jakaa saman ajatusmaailman.

Tänään Susun kanssa treenasimme suunnitelmani mukaisesti hiukan tokoa ja koiratanssia. Tokotreenissä teimme noudon palautuksia, luoksetuloa ja paikallaolon. Noudon palautuksissa asetelma oli seuraava: koira istui ohjaajan takana, välissä maassa tunnarikapula. Ohjaaja selin koiraan ja vieressä istumisalusta. Edessä namimaatti palkkaukseen. Koira tuo käskystä kapulan sivulle ja saa palkkioksi vaautuksen namimaatille. Kriteerinä oli, että kapula tulee suussa sivulle saakka. Namimaatti aiheutti Susulle ensin haastetta, kun se on niiiin ihana. Susu pudotti noin kolmannella toistolla kapulan, mielestäni siksi, että ennakoi namimaatille menoa. Ohjasin Susun uudelleen tehtävään. Tälläkin toistolla kapula putosi, mutta Susu nosti sen itse heti, ja sai palkan. Seuraava toisto oli samanlainen, mutta loput toistoista olivat tosi hyviä. Treenillä päästiin siis tavoitteiseen ja seuraavassa treenissä otan ensin muutaman toiston suoraan takaa ja sen jälkeen hiukan vinossa linjassa eri suunnista.

Kokeilin suunnitelmaan kirjaamaani luoksetulon stoppitreeniä kahden palkan välissä, mutta se ei toiminut toivotusti. Kun Susu oli kerran vapautettu takapalkalle, se alkoi tarjota stoppia metrin liikkumisen jälkeen (ja oli tässä vaiheessa mielestäni tietoinen etupalkasta). Tavoitteena siis on, että Susu ei tarjoaisi koko ajan stoppia, vaan tekisi sen vain käskystä ja muutoin laukkaisi koko ajan. Ajattelin kokeilla seuraavaksi pelkkää näkyvillä olevaa etupalkkaa, eli sekä stopista että suorasta juoksusta vapautetaan palkalle kohti ohjaajaa.

Paikallaolossa teimme voittajan paikkiksen. Alkuun tein muutaman jätön palkkauksen, jotta sain hiukan nostettua virettä. Halusin ottaa pidemmän ajan ja katsoa miten Susu reagoi. Olin piilossa 2,5 min ja palatessani Susu oli laittanut pään maahan ja oli aivan sen näköinen, että tässä nyt sitten ollaan 😀 Vaikka se selvästi hiukan tylsistyi, oli suoritus mielestäni onnistunut, koska 1) Susu ei haistellut 2) Susu pysyi paikallaan (se tosin ei ole ollut ongelma) 3) Susu ei vetänyt täysin rennoksi makaamaan. Jatkossa voin keskittyä nyt hyvillä mielin pääasiassa hiukan lyhyempiin toistoihin saadakseni virettä hiukan korkeammalle. Pitkiä paikallaolojakin toki täytyy välillä tehdä, mutta turha on liikaa hinkata sellaista, mikä sujuu.

Koiratanssitreenissä tein Susun kanssa positioihin hakeutumista. Ensimmäisessä setissä oli namimaatti koiran takana ja koiran edessä ohjaaja selin ja jalkojen välissä tasapainotyyny (jonka tarkoitus on helpottaa oikean paikan löytymistä). Mielestäni namimaatti haittasi Susun keskittymistä, se tarjosi monta kertaa väärää positiota avusta huolimatta. Kun otin tauon jälkeen namimaatin pois ja aloin palkata taskusta, väärän position tarjoamiset jäivät pois. Jos namimaattia aion jatkossa käyttää niin pitää selvästi vielä harjoitella siitä luopumista.

Teimme vastaavan setin kaikkiin neljään työn alla olevaan positioon siten, että Susulla oli kohtisuora linja oikeaan paikkaan. Tarkoituksena on vahvistaa positioon hakeutumista ja pikkuhiljaa vaikeuttaa treeniä siten, että hakeutuminen positioon onnistuu sujuvasti eri kulmista yhdellä vihjeellä.

Treeni oli kokonaisuudessaan mielestäni tosi onnistunut, pääsin kokeilemaan ja soveltamaan ajatuksia ja eteenpäin monessa jutussa. Instasta löytyy video positoonhakeutumistreenistä.

kisa-analyysi · koiralähtöisyys · omat koirat · rallytoko · Susu

kisa-analyysi 29.6.

Monesti kuulee valitettavan, miten somessa tulee suorituspaineita, kun kaikki hehkuttavat onnistumisia eikä huonommista kokemuksista kerrota. No, tässä tulee rehellistä analyysia pieleen menneistä kisoista ja siihen johtaneista syistä. Kisattiin Susun kanssa rallya viime viikonloppuna ja pieleen meni. Saatiin toki tulos MES74, mutta en ollut kokonaisuuteen tyytyväinen. Susu oli kuin täi tervassa, liikkui todella hitaasti ja haluttomasti. Tuomari oli kiltisti kirjoittanut kommentiksi “rauhallista yhteistyötä”, mutta en kokenut tätä rauhallisuutta yhtään hyvänä. Jos Susu olisi ollut yhtään rauhallisempi, se olisi pysähtynyt paikalleen. Kyllä harmitti, mutta tsemppasin Susua loppuun asti ja mentiin iloisena radan jälkeen syömään maksalaatikkoa. Nyt viikon jälkeen olen pohtinut kisoja monelta kantilta ja yritän tässä erotella, miksi meni pieleen ja toisaalta mikä oli hyvää ja mitä voin tehdä jatkossa toisin.

Taustasyyt

  1. Liian vähän treeniä ulkona ennen kisoja

Hmm, nyt kun miettii, niin ehkä voisi ennen ensimmäisiä ulkokisoja käydä enemmän kuin 2 kertaa ulkona treenaamassa… Kun nyt oikein ajattelen meidän treenaamista ja kisaamista ylipäätään, niin 90 % kaikista treeneistä tapahtuu sisällä ja kaikki hyvät tulokset olemme saaneet hallikisoissa. Sisällä treenaaminen on osittain tottumusta ja osittain oma valinta omien terveydellisten syiden takia. Nyt on hyvä todeta, että jatkossa kisaamme suosiolla halleissa.

2. Ohjaajan suorituspaineet viimeisen valiotuloksen saamisesta

Vaikka yritin kovasti keskittyä iloiseen suoritukseen ja koiran mielentilan tärkeyteen, niin jännitihän minua ihan h*lvetisti. Toivon, että tämän jälkeen osaan suhtautua paremmin siten, että tulos tulee kun on tullakseen.

3. Liian kuuma sää koiralle

Susu ei vain ole lämpimän sään koira. Ei ole ollut eikä varmaan tule ikinä olemaan. Sillä on muutenkin vire matalammasta päästä ja sen eteen joutuu tekemään töitä, joten miksi kisata olosuhteissa, jotka vievät virettä väärään suuntaan?

4. Valmistautuminen

Jostain syystä en edes ajatellut meidän aikaisempien kisojen valmistautumista, joka on siis ollut muutama päivä treenitaukoa. Sen sijaan olin Susun kanssa kisaa edeltävänä päivänä vesimatolla, lenkillä ja treeneissä. Hmm, mahtaisiko olla vaikutusta? Ohjaajan lahoa päätä voi tästä syyttää, ehkä seuraavalla kerralla muistan meidän rutiinit paremmin.

Nyt jos joku pohtii, että myös muut asiat saattavat vaikuttaa: onhan se aina totta. Susulla kuitenkin oli keväällä steriloinnin yhteydessä 2 vk täystauko treenaamisesta. Sterilointi oli toki kropalle raskasta, mutta se tehtiin tähystyksessä, mitään komlpikaatioita ei ollut ja Susu oli jo seuraavana päivänä omasta mielestään täysin kunnossa, joten en usko sen rasittaneen Susua henkisesti. Edellisestä fyssarin käsittelystä oli vain muutama viikko aikaa, koira oli silloin kolarin jäljiltä jumissa, mutta saatiin auki. Joten en usko, että ainakaan liian vähäisellä levolla tai koiran jumittamisella olisi ollut vaikutusta tässä kisassa.

Mikä oli hyvää

  1. En purkanut harmitusta koiraan ja Susu sai kisapalkan, jolloin sille jäi positiivinen loppuvire
  2. Saimme kuitenkin tuloksen, eli Susu teki pääosin pyydetyt asiat heikosta vireestä huolimatta.
  3. Jouduin ottamaan lusikan kauniiseen käteen ja miettimään syitä tapahtuneelle

Miten tästä eteenpäin

  1. Katso koiraa, havainnoi ja ole rehellinen itsellesi

On epäreilua koiralle ja epärehellistä itselle toivoa, että yhteinen suoritus onnistuisi haastavissa olosuhteissa, joita ei ole juurikaan treenattu.

2. Suunnitteluun panostaminen

Olen ollut aina huono suunnittelemaan etukäteen, mutta nyt on aika ottaa sekin taito haltuun. Aloitan vuositasolla kisakauden suunnittelemisesta ja sen jälkeen rytmitän mukaan treenit ja levot. Haasteita toki asettaa se, että esimerkiksi koiratanssikisoja on aika harvoin, eli jonkin verran suunnitelma elää sen mukaan, koska kisoja järjestetään. Alustava ajatukseni on, että kesällä pidämme taukoa muista lajeista ja keskitymme enemmän noseworkiin. Noseworkiin Susulla on todella kova motivaatio eikä se ole fyysisesti raskasta, lisäksi treenaaminen on mahdollista sisällä ja kestää melko lyhyitä hetkiä kerrallaan, joten se sopii hyvin. Teen suunnitelmasta oman päivityksen, kunhan saan sen valmiiksi.

 

bujoilu · havainnointi · omat koirat · seuranta · treenipäiväkirja · virikkeistäminen

Koirabujoilu – listat ja trackerit

No niin, vihdoin juttua koirabujon käytöstä listojen tekemiseen ja eri juttujen seuraamiseen. Bujon pitäminen on kokenut tässä välissä pienen evoluution, koska olen päätynyt toukokuun alusta siihen, että ns. oma bujo ja koirabujo ovat taas yhdistyneet. Päädyin tähän siksi, että kahden bujon jaatkuva pitäminen mukana ja ajantasalla osoittautui haastavaksi.

Kalenteriominaisuuden lisäksi bujosta tekee huikean se, että sen avulla pystyy helposti pitämään kirjaa haluamistaan asioista ja seuraamaan niiden edistymistä. Omasta bujosta koiriin liittyen löytyy seuraavia listoja: hankintalista, lista kiinnostavista podcasteista, blogeista yms., osattujen käskyjen lista Susulle ja Tellulle sekä lista asioista, joita haluaisin kouluttaa. Listat ovat aika simppeli juttu ja niillä on helppo aloittaa, mahdollisuuksia on vaikka kuinka.

Mutta sitten itse koirabujon suola, trackerit eli seuraimet. Erilaisia konsteja seurata erilaisia asioita. Itse olen simppelin ja yksinkertaisen tyylin ystävä, mutta jos on aikaa ja halua taiteilla, niin googlesta lyötyy mitä hienoimpia ideoita.

Omien koirien kohdalla seuraan viikotasolla hoitotoimenpiteitä (pesu, kynnet, harjaus) ja kehonhuoltoa (hieronta, fyssari, osteopaatti). Päivätasolla joka kuukausi ovat seuranssa liikunnan määrä ja laatu sekä erilaiset virikkeet. Susulle olen lisäksi tehnyt treenitrackerit, jossa tokoliikkeet, rallytoko, koiratanssi, nose ja hyppytekniikka on jokainen pilkottu omiksi osa-alueikseen, joita seurataan. Mikäli Tellun kanssa auton omaehtoisesti mukavaksi -prjetki johtaa toivottuun lopputulokseen, sekin saa omat trackerit tavoitteelisen treenin seuraamista varten. Olen kokenut trackerit todella hyödylliseksi siinä, että niihin on helppo ja nopea merkitä, mitä on tehty, ja toisaalta yhdellä silmäyksellä seuraavia treenejä suunnitellessa näkee saman eli mitä on tehty ja jätetty tekemättä. Itse sorrun helposti toistamaan treeneissä aina samaa kaavaa, joten tämä on tosi hyödyllistä. Pidän lisäksi myös sanallista treenipäiväkirjaa, johon kirjoitan fiiliksistä ja siitä. missä olisi vielä kehitettävää, mutta se vaatii aina enemmän aikaa eikä taaksepäin selaaminen ole ollenkaan niin kätevää.

Kuvat kuitenkin kertovat tästä havainnollisemmin, joten tässä vielä lisää räpsyjä omasta bujostani.

bujoilu · havainnointi · omat koirat · seuranta · treenipäiväkirja

Koirabujo -koirien vuoden suunnittelu ja seuraaminen

Pahimmat muuttokiireet ovat nyt helpottaneet, joten aikaa on taas palata blogin pariin. Tänään kirjoitan jo aiemmin lupaamaani postausta bujoilun eli Bullet Journalin hyödyntämisestä koiraharrastuksessa. Esittelen useammassa postuaksessa bujoni eri osia, koska muuten tästä yhdestä tulisi kilometrin mittainen juttu. Tässä potauksessa esittelen koirabujoni peruspalat eli sisällysluettelon, muutaman perussivun, futurelogin ja kuukausinäkymät.

Bullet Journal eli bujo on yksinkertaisuudessaan itse tehty kalenteri, johon kerätään itselle tärkeitä tietoja. Bujoilusta voi lukea lisää metodin keksijän blogista tai suomenkielisistä kirjoista Bullet Journal -metodi ja Bujoilun voima. Itse aloitin bujoilun törmättyäni kirjakaupan alessa viimeksi mainittuun kirjaan, jonka innoittamana tein itselleni viime vuonna ensimmäisen bujoni. Tämän vuoden alusta päädyin käyttämään tavallista kalenteria ja koirille omaa bujoa ajankäytön vuoksi, mutta olen kuin huomaamattani ottanut käyttöön vihkon erilaisille listoille ja huomaan kaipaavani myös muuhun kuin koiriin liittyviä trackereita (eli seuraimia) jne. Metodi on siis osoittautunut ainakin itselleni hyödylliseksi.

Kuten bujoilun kehittäjä Ryder Carroll kirjoittaa, bujossa tärkeintä on toiminnallisuus, ei ulkonäkö. En ole mikään suuri askarteluihminen, mutto bujon koristelu on yllättävän rentouttavaa puuhaa. Se on kai minulle sitä aivojen lepoa ja ilmeisesti pääsen siinä flow-tilaan, koska puuhassa saattaa huomaamatta vierähtää pitkä tovi. Bujoilun myötä arkeen muodostuu ehkäpä siis enemmän hetkiä myös aivojen levolle ja käsillä tekemiselle.

Bujo alkaa sisällysluettelosivulla. Sisällysluettelon avulla pystyy isonkin vihkon kanssa nopeasti tarkistamaan, millä sivulla mitäkin on.

Ensimmäiseksi olen bujooni laittanut ns. jatkuvasti voimassa olevat sivut, eli perustietoja kaikista koirista (juoksut, rokotukset, madotukset, punkkisuojaus tms.) sekä hankintalistan, johon kirjaan koirille hankittavia tarvikkeita. Ostetut tarvikkeet merkataan rastilla, ja uusia hankintoja voi lisätä listan perään. Näitä sivuja voi tehdän bujossa minne tahansa väliin, mutta itse pidin loogisena laittaa ne heti alkuun.

Seuraavaksi bujossani on future log, jonka olen tehnyt koko vuodelle, vaikkei vihko varmaan riitä kuin muutamia kuukausia. Future logiin on merkitty kaikki tulevat treenit ja koulutuspäivät, ja sitä täydennetään ajan mittaan kun uusia tapahtumia ilmaantuu. Siellä pysyvät järjestyksessä kaikki koiramaiset menot, eikä mikään jää välistä. Ne on sieltä myös helppo siirtää kuukausinäkymään.

Kuukausinäkymän teen jokaiselle kuukaudelle erikseen, samoin viikkosivut. Ne auttavat minua hahmottamaan aikaa ja viikkoa, niiden avulla on esimerkiksi helppo suunnitella pääpiirteissään treenien aikataulu ja seurata nopealla vilkaisulla esimerkiksi treenien ja levon sykliä.

Bujon voi aloittaa koska vain, vaikka ihan keskeltä viikkoa ja kuukautta, ja edellä mainittujen avulla pääsee hyvin alkuun bujoilussa. Seuraavassa postauksessa kerron enemmän listoista ja trackereista eli seuraimista, jotka olen kokenut hyödyllisiksi.