Kategoria: koiralähtöisyys

24 vinkkiä koiran hyvinvoinnin parantamiseen – koiran hyvinvointiteot osa 2
hyvää elämää koiran kanssa · hyvinvointi · koiralähtöisyys · koiran käyttäytyminen · virikkeistäminen

24 vinkkiä koiran hyvinvoinnin parantamiseen – koiran hyvinvointiteot osa 2

Saara UljasKommentoi

Koiran hyvinvointiteot osa 2

Tämä postaus on toinen osa koiran hyvinvointitekoja esittelevää sarjaa. Tässä esittelen 12 uutta vinkkiä koiran hyvinvoinnin kohentamiseen. Ensimmäisen osan voit käydä lukemassa tästä.

Vie koira tapaamaan koirakaveria

Sosiaalisuus on koiralle tärkeää. Sosialisoimisen pitää olla kuitenkin koirasta oikeasti kivaa, jotta se parantaa hyvinvointia. Valitse siis koirallesi kaveri, jonka kanssa koiran on hyvä olla ja joiden välillä ei ole jatkuvia jännitteitä. Koirakaverin kanssa ei tarvitse välttämättä leikkiä – mukavaa yhdessä oloa voi olla myös rinta rinnan kävely ja samojen hajujen nuuskuttelu. Koira voi olla sosiaalinen myös muiden eläinten, kuten kissojen kanssa.

Laumassa elävillekin koirille voi tehdä hyvää välillä tavata koirakaveria, joka ei kuulu omaan porukkaan. Sopivan kaverin kanssa myös aikuisen koiran taidot tulla toimeen toisten kanssa paranevat ja pysyvät yllä. Jos koirasi jännittää muita koiria, eikä sopivaa kaveria ole, voit järjestää harjoituksen, jossa koira saa katsella toisia koiria riittävän pitkän välimatkan päästä samalla herkkuja syöden.

Luo koiralle rutiini lenkin varrelle

Rutiinit tuottavat hyvinvointia, koska ennustettavuus poistaa epävarmuutta ja stressiä. Vaikka aina ei ole mahdollista luoda esimerkiksi ajallisia rutiineja, voimme vaikkapa tehdä asioita tietyssä järjestyksessä tai käydä tietyissä paikoissa. Lenkin varrelle rutiinien lisääminen tuottaa ennakoitavuutta, ja laskee koiran stressiä. Näin lenkkeilystä tulee sekä koiralle että omistajalle mukavampaa.

Rutiiniksi sopii vaikkapa yhden päivän lenkin tekeminen aina samana, tietyssä paikassa temppujen teko tai treenihetki tai ison kiven päälle kiipeäminen. Lenkillä voi olla myös useampia “pisteitä”, joissa jokaisessa on oma juttunsa. Koira oppii odottamaan tiettyjä tapahtumia nopeasti. Koira oppii odottamaan tiettyjä tapahtumia nopeasti. Luoduista rutiineista on tärkeä pitää kiinni, koska toteutumaton rutiini aiheuttaa helposti turhaumaa.

Vie koira hierontaan

Hieronnalla on koiralle monia hyvinvointivaikutuksia: se rentouttaa, vähentää kireyden ja kivun tunnetta lihaksissa, vähentää stressiä, rentouttaa ja parantaa mielialaa. Tämä edellyttää, että hieronta toteutetaan koiralähtöisesti, koiran tahdissa. Hierontahetki on myös suhteen ja luottamuksen luomista koiran ja hierojan välille. Hieronta sopii lähes kaikille koirille. Jos mietit, sopiiko hieronta koirallesi, konsultoi eläinlääkäriä. (Lue lisää koirahieronnasta ja varaa aika täältä.)

Voit myös hieroa koiraasi itse. Kevyestäkin hieronnasta on koiralle paljon hyötyä, ja se parantaa koiran ja omistajan suhdetta.

Anna koiran valita ulkoilureitti

Valinnanvapauden lisääminen koiran elämään lisää koiralle mielenkiintoa ja mielekkyyttä. Mahdollisuus vaikuttaa päivän tapahtumiin parantaa koiran hyvinvointia. Antamalla koiran valita lenkin voimme myös saada tietoa koiran suhtautumisesta ulkoiluun ja ympäristöihin. Osa koirista valitsee mieluiten aina uuden polun ja tekisi hyvin pitkiä lenkkejä. Toiset taas suosivat tuttuja ja turvallisia lenkkipolkuja. Joidenkin koirien tekee joskus mieli tuttuihin paikkoihin ja toisinaan taas uusiin. Mikä tahansa onkin koirasi suosikki, sen valinta kertoo koirastasi.

Vie siis koirasi ulkoilulle, jossa koira saa päättää vauhdin ja suunnan. Voit rajoittaa pituutta kuitenkin sen mukaan, miten paljon sinulla on aikaa käytössäsi.

Tarkkaile koiraasi

Koiran tarkkailu ja oman koiran tunteminen auttaa samaan kiinni pienistä muutoksista koiran käyttäytymisessä. Kun opit tuntemaan koirasi käyttäytymisen ja eleet hyvin, opit myös näkemään muutokset koirassasi. Pienet asiat voivat kieliä isoistakin ongelmista – esimerkiksi hiukan huonompi ote lelusta treeneissä voi olla merkki hammasongelmasta, tai vaikkapa piehtaroinnin yhtäkkinen lopettaminen kivusta selässä.

Tarkkaile koiraasi arjessa, kotona, ulkoillessa, muiden koirien kanssa ja harjoitellessa. Millainen minun koirani on, miten se yleensä käyttäytyy, millaisia tapoja sillä on? Ja kiinnitä huomiota myös muutoksiin. Jos yhtäkkiä havaitset, että jokin käytös on muuttunut, syy pitäisi aina selvittää.

Anna koirallesi uusia hajuja tutkittavaksi

Koira elää hajujen maailmassa. Hajut kertovat koirille monia asioita, joista me voimme vain uneksia. Haistelu on koiran hyvinvoinnille keskeisen tärkeää, ja sen on todettu esimerkiksi laskevan koiran sykettä.

Sen lisäksi, että voit viedä koiran ulos haistelemaan (luukku 1), voit myös tuoda koiralle hajuja kotiin. Koirat mielellään tutkivat hyvin erilaisia asioita. Koiralle mielenkiintoista haisteltavaa ovat esimerkiksi ostoskassin sisältö, ystävien lemmikkien karvat tai kivet ja oksat ulkoa. Koirat tykkäävät uutuuksista, joten koiralle tutkittavaksi tuotavia asioita kannattaa vaihdella.

Silitä koiraasi

Koiran silittäminen ja rapsuttelu tekee hyvää sekä koiralle että omistajalle. Se laskee verenpainetta ja vapauttaa mielihyvähormoneja, kunhan molemmat osallistuvat hellittelyhetkeen vapaaehtoisesti. Koiraa voi hyvin rapsutella, kun se pyytää huomiota, se ei ole pomottamista vaan osoitus kaipuusta läheisyyteen.

Koirat tykkäävät kukin erilaisesta tavasta ja paikoista rapsuttaa ja silittää, ja koiran mielipidettä kannattaa ehdottomasti kuunnella. Voit testata, haluaako koira vielä rapsutuksia yksinkertaisesti vain lopettamalla rapsuttamisen. Jos koira lähtee liikkeelle, rapsuja oli sillä kertaa tarpeeksi. Jos koira vinkuu, läpsii tassulla tai tökkää kuonolla, se koittaa kertoa haluavansa vielä lisää kosketusta. Tällainen suostumukseen perustuva silityshetki lujittaa koiran ja ihmisen suhdetta.

Järjestä maistelubuffet

Haju-uutuksien lisäksi voit tarjota koirallesi vaihtelua ja uusia kokemuksia myös makujen muodossa. Erilaiset syötävät tarjoavat koiralle virikettä pitkäksi aikaa. Voit koostaa koiralle maistelubuffetin esimerkiksi erilaisista vihanneksista ja hedelmistä, ja lisätä joukkoon vaikkapa juustoa, jogurttia, kananmunaa ja maapähkinävoita. Nämä voi asetella vaikkapa nuolumaton päälle. Tarkoitus ei ole puuttua koiran syömiseen mitenkään, mutta maistelubuffetin tutkimista on hauska seurata.

Muista, että on olemassa koiralle sopimattomia ruokia, kuten ksylitoli, suklaa ja rusinat – tarkista aina ensin, että valitsemaasi ainesosaa voi turvallisesti antaa koiralle. Jos koirasi on allerginen, valitse ainesosia, jotka sopivat sen ruokavalioon. Herkkävatsaisille ei kannata antaa kovin isoa buffettia kerralla, vaikka kolme erilaista palaa tuo jo virikearvoa.

Tee lista syistä, miksi pidät koirastasi

Jos koiran kanssa on haasteita arjessa tai harrastuksissa, on riskinä ajautua negatiivisten ajatusten kehään. Kun keskitymme sen sijaan siihen, mikä kaikki on hyvin ja mikä tuottaa meille iloa koirassa, suhde koiraan paranee. Tällöin on helpompi huomata myös arjessa ja harrastuksissa onnistumiset ja toivottu käytös, ja myös palkita koiraa niistä useammin.

Tee siis lista kaikesta siitä, mistä pidät koirassasi ja mikä koirasi kanssa elämisessä tuottaa sinulle iloa. Kaikki pienetkin asiat on tärkeää kirjoittaa ylös. Listalla voi esimerkiksi olla, että koira vie minut ulkoilemaan, koira opettaa minulle uusia asioita, tykkään rapsutella koiraa, koira pitää minulle seuraa, koirani on söpö… Mitä tahansa keksit. Jaa lista koirasi hyvistä puolista tarinassasi ja haasta myös muut mukaan listaamaan kaikki hyvät asiat omasta koirasta ja sen kanssa elämisestä.

Palkitse koiraa, kun se tekee jotain toivomaasi oma-aloitteisesti

Eilen teimme listaa koiran hyvistä ominaisuuksista ja hyvistä puolista, ja tänään positiivisuus jatkuu keskittymisellä koiran hyvään käytökseen. Usein arjessa ja joskus treeneissäkin toivottu käytös otetaan itsestäänselvyytenä, ja keskitymme ongelmiin. Kun haluamme muuttaa koiran käyttäytymistä, on kuitenkin keskeistä palkita koiraa onnistumisista. Kun koira kokee käytöksen kannattavaksi, se alkaa tarjota sitä myös oma-aloitteisesti enemmän ja enemmän.

Tarkkaile siis koiraasi arjessa ja treeneissä, ja palkitse koira aina, kun se tekee mielestäsi oikein. Voit ottaa tavoitteeksi palkita koira ainakin 25 kertaa päivän aikana koiran oma-aloitteisesta toiminnasta, mieluiten enemmän. Ajan kuluessa näet, miten se käytös, josta palkitset, alkaa lisääntyä. Kun koira oppii, mikä on kannattavaa, sen kokema stressi ja epävarmuus vähenee, ja lisäksi suhde ohjaajaan paranee. Rutkasti hyvinvointivaikutuksia siis molemmille!

Vastaa koiran viesteihin

Elämä koiran kanssa on elämää toisen ajattelevan ja tuntevan yksilön kanssa, jolla on oma persoona. Koiralla tulee olla oikeus ilmaista itseään ja kertoa tunteistaan ja kokemuksistaan. Koira tekee tämän vain eri tavalla kuin ihminen, koska ei osaa puhua. Koiran viestintä on usein hienovaraista, ja on tärkeää tarkkailla koiraansa huomatakseen sen viestit. Jos koira kokee saavansa vastakaikua viestintäänsä, se alkaa käyttää sitä yhä enemmän. Näin meille kehittyy koiran kanssa vastavuoroinen, vuorovaikutuksellinen suhde, jossa molemmilla osapuolilla on merkitystä. Näin koirasta todella kehittyy se ihmisen paras ystävä, ja suhde koiraan tuottaa iloa ja merkityksellisiä kokemuksia.

Anna koiralle aikaasi

Kaikkein tärkein hyvinvointiteko koiralle ja itsellesi on viettää aikaa koiran kanssa. Kaikenlaisen mukavan tässä kalenterissa esitellyn puuhan lisäksi myös yhdessä oleilu ja lähekkäin nukkuminen ovat laatuaikaa koiralle. Koira on sosiaalinen eläin, ja nauttii omistajansa seurasta. Mitä enemmän vietätte aikaa yhdessä, sitä paremmin opitte tuntemaan toisenne ja luottamaan toisiinne. Koira arvostaa jokaista hetkeä kanssasi ja elää parasta mahdollista elämäänsä.

Game on! 7 syytä pelata koulutuspelejä koiran kanssa
arjen tukitaidot · Control Unleashed · hyvää elämää koiran kanssa · koiralähtöisyys · vastaehdollistaminen

Game on! 7 syytä pelata koulutuspelejä koiran kanssa

Saara UljasKommentoi

Game on! 7 syytä pelata koulutuspelejä koiran kanssa

Koulutuspelit ja “kaavapelit” tarkoittavat sitä, että koiralle opetetaan yksinkertainen harjoitus, josta se saa palkkaa, ja harjoitusta toistetaan useita kertoja, kunnes koira oppii harjoituksen kulun. Koirat usein innostuvat nopeasti näistä yksinkertaisista harjoituksista, kunhan palkkio on riittävän arvokas, koska koirat mielellään toistavat helppoja tehtäviä, joiden tekemisestä ne tietävät saavansa palkkion. Koirat siis mielellään “pelaavat” ihmisen kanssa. Koulutuspelit opettavat yksinkertaisten tehtävien kautta koiralle melkeinpä huomaamatta erilaisia taitoja, ja koiran on usein helpointa aloittaa ihmisen kanssa työskentely uusissa paikoissa pelien kautta. Pelejä hyödyntävät mm. Control Unleashed -menetelmä sekä AbsoluteDogs -koulutuspalvelu. Tähän artikkeliin olen koonnut 7 erinomaista syytä aloittaa myös oman koirasi koulutus koulutuspelien kautta.

Vaihtoehtoisen käytösmallin tarjoaminen kommunikoinnin välineeksi

Control Unleashed-ohjelmassa koiralle opetetaan erilaisia hyvinkin yksinkertaisia nk. koulutuspelejä (englanniksi pattern games, en ole vielä löytänyt oikein hyvältä kuulostavaa suomennosta). Pelit ovat yksinkertaisia, koska tarkoitus on, että myös koira voi oppia pelin kulun. Koulutuspelien toimivuus perustuu useisiin seikkoihin, joista ensimmäinen on uusien tilanteesta selviytymisen tapojen opettaminen.

Jos koiralle ei opeta mitään, se osaa olla koira. Se reagoi temperamenttinsa ja aikaisemmista tilanteista keräämiensä oppimiskokemusten pohjalta koiramaisesti uusiin asioihin. Koirilla on hyvin erilaisia tapoja käsitellä vaikkapa turhaumaa: yksi vinkuu ja haukkuu, toinen alkaa nylkyttää ohjaajaa, kolmas haistelee maata ja neljäs poistuu paikalta. Näiden käytösten toteuttaminen on koiran keino ilmaista itseään ja helpottaa omaa oloaan, mutta ne eivät yleensä edistä opetettavaa asiaa tai toivottua tunnetilaa. Tilanteen purkaminen voi joskus olla hankalaa, ja koira jää ikään kuin jumiin tilanteeseen.

Koira, jolle on opetettu vaikkapa oletuskäytös, voi näiden turhaumaa ilmaisevien koiramaisten toimintatapojen sijaan kertoa ohjaajalle oletuskäytöksen avulla, että nyt on kyllä hankalaa. Eikö olisi paljon mukavampaa, että hämmentyessään koira mielummin istuisi kuin aloittaisi konsertin? Mikäli koulutus on selkeää ja koira tietää, mitä sen pitäisi tehdä, oletuskäytös ei tule esiin “väärissä” paikoissa, vaan sillä on aina tärkeä viesti ihmiselle. Kun ihminen kuuntelee koiran viestin ja muuttaa sen pohjalta omaa toimintaansa, koiran olo paranee ja negatiivisten tunteiden kokeminen vähenee. Varsinainen win-win siis 

Apuväline uusin tilanteisiin tottumiseen

“Kaavapelien” tai koulutuspelien toimivuus perustuu osaltaan myös siihen, että ne tarjoavat erinomaisen keinon totutella tilanteeseen tutun käytöksen kautta. Monille koirille vaikein taito on itseasiassa “ei minkään tekeminen”, oleilu. Varsinkin jos koiralla on tapana reagoida ärsykkeisiin voimakkaasti tai se on kovin vilkas, sille on todennäköisesti helpompaa keskittyä johonkin tekemiseen kuin “vain olla”. Tällöin tuttu peli toimii turvallisena tekemisenä, jonka kautta koiraa voidaan siedättää häiriöihin. Jos koira jännittää vaikkapa autoja, vaikka 1 2 3 pelin pelaaminen tai LAT-harjoituksen tai mattotreenin tekeminen riittävän kaukana ärsykkeestä voi toimia turvallisena, tuttuna tekijänä ja näin nopeuttaa koulutusprosessia.

Arkielämän lisäksi kaavapelit toimivat hienosti myös harrastuskontekstissa esimerkiksi lämmittelynä. Aika harvalle koiralle sopii sellainen, että uudessa paikassa aloitetaan suoraan autosta uuden asian treenillä tai kisasuorituksella. Pelien pelaamisen kautta koiralle voidaan luoda tuttuuden tunnetta uuteen tilanteeseen ja näin kertoa, että tännekin tultiin tekemään yhdessä kivoja juttuja. Kun koira pystyy pelaamaan peliä eikä kiinnostu ympäristön tapahtumista, on todennäköisempää, että se pystyy myös keskittymään uuden asian harjoitteluun tai kilpailusuoritukseen.

Yhteistyön kannattavuuden lisääminen

Kaavamaisten koulutuspelien kautta koiralle on helppo opettaa, että yhteistyö ihmisen kanssa on mukavaa ja koiralle kannattavaa. Jos koiralla ei ole paljon kokemuksia ihmisen kanssa toimimisesta, esimerkiksi koska se on pentu ja kokemusta ei vain ole vielä ehtinyt kertyä, tai se on tullut vaikkapa tarhaoloista, kaavapelien avulla pääsee nopeasti alkuun harjoittelussa. Kaavapelit on suunniteltu niin, että koiran on helppo ymmärtää ne, eikä kouluttamiseen tottumattoman koiran treeniin pääse niin helposti tulemaan esimerkiksi turhautumisen elementtejä. Samalla kaavapelien harjoittelu ennaltaehkäisee monenlaisia tulevaisuuden haasteita opettaessaan koiralle samalla tärkeitä taitoja.

Sama pätee myös koiriin, jotka osaavat ehkä jo kaikenlaista, mutta ovat jostain syystä herkempiä esimerkiksi ympäristön tai paikan muutoksille tai muille häiriöille. Uudessa tilanteessa päästään nopeammin yhteistyön rytmiin tuttujen, mukavien harjoitusten kautta. Myös tilanteissa, joissa koira joutuu syystä tai toisesta opettelemaan yhteistyötä sille vieraan ihmisen kanssa (esim. Pennut, kodinvaihtajat, rescuet…), tutut harjoitukset auttavat koiraa sopeutumaan tilanteeseen ja lämmittelemään harjoitusta varten. Joskus kotoa löytyy aikuinen koira, jonka kanssa ei ole jostain syystä ehditty harjoitella riittävästi, tai koulutukseen on tullut ristiriitoja koiran ja ohjaajan välille. Kaavapelit toimivat loistavasti myös tällaisessa tilanteessa koulutuksen uudelleen käynnistämiseen ja yhteistyön rakentamiseen.

Lisäksi nimenomaan Control Unleashed -pelien hieno puoli on, että ne toimivat monipuolisesti: ne myös vastaehdollistavat ja siedättävät koiraa, antavat koiralle hallinnan tunnetta tilanteessa ja tukevat ihmisen ja koiran keskinäisen vuorovaikutuksen syntyä. Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa yhteinen koulutustaival koiran kanssa?

Ohjaajan ja koiran välisen myönteisen vuorovaikutuksen lisääminen 

Kaavamaisten koulutuspelien kautta on helppo lisätä koiran ja ohjaajan välistä myönteistä vuorovaikutusta. Jos omistaa koiran, jolla on paljon ihmisen näkökulmasta hankalaa käytöstä, voi vuorovaikutus liukua hiljalleen negatiiviseen kehään. Koiraa kielletään jatkuvasti ja se ärsyttää omistajaa. Koira taas aistii negatiivisen tunteen ja vuorovaikutuksen, ei tiedä mitä tehdä, ja koiran itse keksimät keinot usein ärsyttävät omistajaa lisää. Joskus taas koira voi olla herkempi, ja omistaja on tahtomattaan aiheuttanut painetta, joka on jäänyt koiralle mieleen. Toisinaan negatiivinen vuorovaikutus liittyy vain johonkin yksittäiseen tilanteeseen.

Susan Friedman on puhunut eläimen ja ihmisen suhteesta ja vuorovaikutuksesta pankkitilivertauksen avulla. Positiivinen vuorovaikutus on talletus, joka lisää katteen määrää, negatiivinen vuorovaikutus tekee nostoja tililtä. Hyvä suhde kestää pienet nostot, jos talletuksia on ehtinyt kertyä runsaasti ja on mistä ottaa. Jos tilanne on ehtinyt siihen, että pohja vilkkuu jo, tai saldo on jopa miinuksella, tarvitaan pikaisesti katetta. Joskus voimme joutua aloittamaan uuden koiran kanssa nollasta, esimerkiksi pennun kanssa, tai miinukselta, jos meillä on kodinvaihtaja tai rescuekoira, jolla on huonoja kokemuksia vuorovaikutuksesta ihmisen kanssa. Helppojen, koiran omaan valintaan perustuvien koulutuspelien pelaamisen kautta voidaan tehdä paljon talletuksia lyhyessä ajassa.

Joskus alkuun pääseminen voi tuntua tuskastuttavalta, jos koira joutuu lähtemään miinuksen puolelta. Siksi harjoitukset on tärkeää pitää yksinkertaisina, ennakoitavina ja koiran valinnanmahdollisuuksia alleviivaavina, ja tähän CU harjoitukset istuvat kuin nenä päähän. Myönteinen vuorovaikutus ja paksusti voiva suhdepankkitili hyödyttävät sekä koiraa että omistajaa monin tavoin, esimerkiksi parantamalla kummankin yleistä hyvinvointia. Myös positiivisesta vuorovaikutuksesta voidaan saada aikaan kehä, jossa hyvä lisää hyvää.

Tehokas tapa kouluttaa

Vahvan käytöksen opettaminen vaatii paljon toistoja. Tilanteessa kuin tilanteessa toimiva käytös vaatii vielä enemmän. Vaikeassa häiriössä, jossa kenties on jotain koiralle sisäisesti palkitsevia elementtejä, kuten vaikkapa mahdollisuus jahtaamiseen, vaihtoehtoisen käytöksen tulee olla erittäin mieluisa koiralle. Jotta saisimme aikaan käytöksen, jonka toteuttaminen itsessään on koiralle mukavaa ja se valitsee tämän käytöksen itse muiden vaihtoehtojen joukosta, se vaatii iiiison määrän vahvistehistoriaa. Ja tätä voimme rakentaa helposti koulutuspelien kautta.

Kaavapelejä pelaamalla saadaan lyhyessä ajassa paljon toistoja toivotusta käytöksestä. Esimerkiksi yksinkertaista up&down eli ylösalaspeliä pelaamalla saadaan muutamassa minuutissa kymmeniä toistoja katsekontaktin ottamista. Kun koira on oppinut pelin, se on helppo yleistää aina uusiin ympäristöihin ja tuoda harjoituksiin häiriöt mukaan. Selkeän treenirakenteen kautta on helppo luoda koiralle (ja ohjaajalle!) onnistumisen edellytykset. Koska pelit ovat yksinkertaisia ja niistä saa paljon palkkaa lyhyessä ajassa sekä positiivista vuorovaikutusta ohjaajan kanssa, niiden pelaaminen itsessään on koirasta mukavaa. Näin pelissä harjoiteltavaan käytökseen saadaan ladattua helposti ja nopeasti paljon positiivisia tunteita. CU harjoitukset ja koulutuspelit ovat siis hyvin tehokas tapa opettaa koiralle vahvoja käytöksiä ja yleistää niitä erilaisiin tilanteisiin.

Pelit keinona testata koiran mielentilaa

Kun totutamme koiraa uusiin tilanteisiin, ja tavoitteenamme on saada jokin käytös toimimaan häiriöissä, on usein järkevää aloittaa harjoittelu uudessa tilanteessa jollakin muulla käytöksellä kuin tavoitekäytöksellä. Tämä siksi, että emme halua mahdollisesti ei-suotuisan mielentilan yhdistyvän tavoitekäytökseen. Emme myöskään halua koiran keskeyttävän vaikkapa seuraamista siksi, että se kokee tarvetta tarkkailla ympäristöään. Koulutuspelit ovat tässä erinomainen tapa auttaa koiraa sopeutumaan uuteen tilanteeseen tuttujen kaavojen kautta. Näissä peleissä huomion kääntäminen ympäristöön ei ole myöskään virhe, vaan informaatiota ohjaajalle.

Jos koira ei pysty jossakin tilanteessa pelaamaan sille entuudestaan hyvin tuttua peliä, ei voi olettaa, että koira pystyisi suoriutumaan hyvin mistään haastavammastakaan harjoituksesta kyseisessä tilanteessa. Mielentilan testaaminen tutulla pelillä säästää siis sekä koiraa että ohjaajaa turhautumiselta, kun liian vaikeassa tilanteessa ei yritetä harjoitella käytöksiä, jotka ovat siihen nähden liian haastavia.

Koiran hallinnan tunteen kasvaminen

Hallinnan tunteen saaminen ja säilyttäminen on ensisijainen vahviste. Jokainen on ollut elämässään tilanteessa, jossa tuntuu, ettei sitä hallitse. Tiedämme siis, miten epämiellyttävää se on. Hallinnan tunne taas mahdollistaa itsevarmuuden ja tehokkuuden. Kaikki tämä koskee ihmisen lisäksi yhtälailla koiraa. Kun koiralla on sen hyvin osaamien, hallinnan tunnetta vaalivien koulutuspelien kautta mahdollisuus vaikuttaa harjoituksen kulkuun ja ohjaajan toimintaan, se lisää motivaatiota ja itsevarmuutta. Esimerkiksi siedättäminen erilaisiin koiraa jännittäviin asioihin on lopulta nopeampaa ja tuottaa pitkäkestoisemman ja varmemman tunnetilan muutoksen, kun koiralla on tosiasiassa mahdollisuus vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten lähelle se joutuu jännittävää kohdetta. Control Unleashed-menetelmä tarjoaa useita vaihtoehtoja valinnanmahdollisuuden toteuttamiseen eri tilanteissa.

Koiralle valinnan mahdollisuuden antaminen saattaa tuottaa ihmiselle hallinnan menetyksen kokemuksen, jos koira ei valitsekaan sitä, mitä olisimme toivoneet. Tässä kysytään ihmiseltä ensinnäkin halua ja motivaatiota kunnioittaa koiran tunteita ja valintaa, sekä toisekseen kykyä sietää itsessä herääviä epämiellyttäviä tunteita, ja kolmanneksi kärsivällisyyttä. Toivotun käytöksen odottaminen, ehkä pitkiäkin aikoja, voi olla ohjaajalle turhauttavaa, ja tuntua siltä, että koulutus ei edisty. Tällöin on erityisen tärkeää muistaa, että tunnetilan tai motivaation todellinen muutos ei tapahdu hetkessä, ja valinnan mahdollisuuden tarjoamalla vaikutat positiivisesti myös suhteeseesi koirasi kanssa, josta on paljon hyötyä pitkällä aikavälillä.

Jos koulutuspelit kuulostavat kiinnostavilta, niitä pääsee harjoittelemaan tammikuussa alkavalla Control Unleashed-verkkokurssilla. Lisätietoa löydät Control Unleashed-kohdasta ylävalikosta.

Tilanteessa vai tilannetta varten? 6 syytä, miksi etukäteen valmistautuminen kannattaa.
arjen tukitaidot · Control Unleashed · harrastukset · hyvää elämää koiran kanssa · hyvinvointi · koiralähtöisyys · pentuelämä

Tilanteessa vai tilannetta varten? 6 syytä, miksi etukäteen valmistautuminen kannattaa.

Saara UljasYksi kommentti

Tilanteessa vai tilannetta varten? 6 syytä, miksi etukäteen valmistautuminen kannattaa.

Sarah Stremming puhuu The Cog-Dog Radio podcastissaan siitä, miten taitojen rakentaminen ja niiden testaaminen eroavat toisistaan. Koiralle uusien ja toivottavien taitojen opettaminen ei ole tehokasta tilanteessa, jossa on paljon kilpailevia ärsykkeitä, tilanne on koiralle uusi tai siihen liittyy voimakkaita tunteita esimerkiksi aikaisempien kokemusten seurauksena. Sen sijaan taitojen opettaminen ennalta suunnitellusti tutussa, helpossa ympäristössä tuottaa pitkäkestoisimman, toivotun tuloksen. Tässä artikkelissa listaan myös muita syitä sille, miksi tilannetta varten kouluttaminen kannattaa. Lopuksi kerron konkreettisen esimerkin siitä, miten etukäteen osattu pohjataito helpottaa erilaisissa tilanteissa.

Koulutus on tehokkaampaa

Jos haluamme päästä itse mahdollisimman helpolla ja vähällä määrällä toistoja, kannattaa valita tilannetta varten harjoittelu. Kun koulutustilanne on koiralle tuttu ja helppo, koiran on helpompi keskittyä käsillä olevaan tehtävään ja harjoitukseen. Tällöin itse koulutustila on tuttu, häiriöt ovat koiran osaamistasoon nähden helppoja, tilassa ei ole mitään koiran mielestä jännittävää ja välineet ja palkkiot on esitelty koiralle ennen koulutuksen aloitusta. Saamme näin paljon toistoja, ja koira oppii nopeasti päästessään harjoittelemaan toivottua käytöstä tehokkaasti. Kun koira osaa toivotun käytöksen helpossa tilanteessa, asteittainen häiriön lisääminen helpottuu myös.

Koira ei pääse harjoittelemaan ei-toivottua käyttäytymistä

Ei-toivotun käytöksen harjoittelun estäminen on erittäin aliarvostettu, mutta tärkeä tekijä tehokkaassa kouluttamisessa. Oppiminen tapahtuu hyvin yksinkertaistettuna sen kautta, että toteutuneesta käyttäytymisestä tulee joka kerta todennäköisempää tulevaisuudessa, koska käyttäytymiseen liittyvät hermoradat aivoissa vahvistuvat. Jos emme kouluta koiralle etukäteen toivomaamme käytöstä, varsinkin koiralle kiihdyttävässä tilanteessa on hyvin vaikeaa saada sekä toivottu käyttäytyminen esiin että pidettyä ei-toivottu käyttäytyminen poissa. Joka kerta, kun ei-toivottu käytös esiintyy, myös sen todennäköisyys tulevaisuudessa lisääntyy. Etukäteen harjoitellun, toivotun käytöksen vieminen suunnitellusti kohti tavoitetilannetta ehkäisee siis tätä ongelmallista oppimista. Jos tämä kiinnostaa enemmän, suosittelen lukemaan aiemman blogipostauksen siitä, miksi ei-toivotun käytöksen muutos epäonnistuu.

Koulutus on koiralle reilumpaa

Koiran kannalta ongelmallista on, jos se viedään toistuvasti tilanteisiin, joihin sille ei ole opetettu sopivaa tapaa käyttäytyä. Tämä ei tarkoita sitä, että koiran koko elämä pitäisi olla tarkkaan koulutettu – ei, vaan sitä, että huolehdimme etukäteen siitä, että koira hallitsee valikoiman erilaisia taitoja ja käyttäytymismalleja, joita voimme tarvittaessa ottaa käyttöön tilanteessa, jossa vaikuttaa, että koiran itse valitsema käytös ei tule olemaan toivotunlainen. On meille ihmisillekin hyvin epämiellyttävää joutua yllättäen erilaisiin tilanteisiin, joissa meillä ei ole mitään käsitystä siitä, mitä meidän kuuluisi nyt tehdä. Vältetään tällaisen tilanteen luomista siis myös koirillemme.

Koiraa osaa valmiiksi käytökset, joita tietyissä tilanteissa toivotaan

Koska koira osaa toivotun käytöksen valmiiksi, meidän on huomattavasti helpompaa kertoa koiralle, mitä haluamme sen tekevän. Kun tilanne toistuu, koira voi oppia jopa ennakoimaan toivottua käyttäytymistä palkkion toivossa ympäristön vihjeitä apuna käyttäen, ja tarjota meille ilman omaa vaikutustamme haluttua käyttäytymistä. Tämä helpottaa ihmisen ja koiran yhteiseloa, lisää koiran itsevarmuutta ja hallinnan tunnetta ja lisää positiivista vuorovaikutusta ihmisen ja koiran välillä.

Osattu taito yleistyy aina vain nopeammin uusiin tilanteisiin

Vahvasti osattu käyttäytyminen on helpompi yleistää erilaisiin tilanteisiin kuin taito, jota koira ei hallitse hyvin. Myös käyttäytymiseen liittyvä tunnetila yleistyy käyttäytymisen mukana. Kaikkia koiran osaamia taitoja joutuu suunnitelmallisesti yleistämään ainakin jonkun verran, mutta mitä paremmin koira osaa taidon etukäteen, sen nopeammin yleistäminen sujuu. Lopulta suunnitelmallista yleistämistä ei enää tarvita, kun koira on päässyt harjoittelemaan käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa riittävän paljon. Voi käydä jopa niin, että koira alkaa itse yleistää, eli siis tarjota käyttäytymistä täysin uusissa tilanteissa. Voit lukea aiheesta lisää artikkelista Kyllä se kotona osaa!

Antaa ihmisellekin pelivaraa

Kun koiralta toivotut taidot on opetettu etukäteen, ja olemme suunnitelleet niiden yleistämisen erilaisiin tilanteisiin ja häiriöihin, on myös helpompi löytää oikea toimintatapa silloin, kun jotain yllättävää tapahtuu. Opetettuamme koiralle erilaisia taitoja vahvaksi, meidänkin on helpompi vaihtaa toimintasuunnitelmaa, kun kaikki ei menekään “niinkuin Strömsössä”. Koiralle opetetut taidot näet siirtyvät tavallaan myös ihmisen taidoiksi, koska prosessissa opimme itsekin. Jos koira ei osaa mitään, joudumme eri tilanteissa raapimaan päätämme ja itsekin pohtimaan, miten nyt kannattaisi toimia. Koiran taitovalikoiman karttuessa myös ihmisen toiminta näissä tilanteissa käy helpommaksi.

Esimerkkinä taukoalustan osaaminen ja soveltaminen

Taukoalusta, lyhyemmin matto, on erinomainen esimerkki useissa eri tilanteissa sovellettavasta taidosta. Taukoalustan osaaminen toimii koiralle myös itsenäisenä vihjeenä kannattavasta käytöksestä, koska se on koiran konkreettisesti havaitsema asia. Jotta koira oppisi taukoalustan tehokkaasti, sen harjoittelu kannattaa aloittaa kotona tai muussa koiralle tutussa tilanteessa. Kun koira osaa hakeutua alustalle vihjeestä ja siinä on jonkin verran kestoa, voidaan häiriötä lisätä suunnitelmallisesti näissä ympäristöissä. Kun tilanne on helppo, koiran on helppo jatkaa alustakäyttäytymistä sen sijaan, että koira keksisi tehdä jotakin muuta.

Kun myöhemmin menemme koiran kanssa vaikkapa koulutukseen, koiran osaama taukoalusta toimii taukokäytöksenä (jos häiriö on sopivassa suhteessa osaamistasoon), ja taukoalusta myös estää koiraa tekemästä jotakin ei-toivottua. Koska koiran on helppo tehdä sille etukäteen opetettua mattokäytöstä, se vie tilan muilta mahdollisilta käytöksiltä kuten vaikkapa hihnassa kiskomiselta, ohjaajalle haukkumiselta tai lattian haistelulta. Taukoalustaa voi soveltaa vastaavalla perjaatteella myös arjessa, esimerkiksi siirtymissä (uloslähdöissä, vieraiden saapuessa jne.).

Koska koiralle on opetettu alusta etukäteen, voimme erilaisissa tilanteissa pyytää koiraa hakeutumaan alustalle. Näin monet tilanteet ovat helpompia ja säästävät myös ohjaajan hermoja, kun koiralla on olemassa valmis käyttäytyminen, jota se voi erilaisissa tilanteissa toteuttaa. Taukomatto on suhteellisen helppo yleistää, koska myös matto itsessään toimii koiralle vihjeenä toivotusta käytöksestä. Koira voi myös oppia itse ehdottamaan tauolle siirtymistä tilanteessa, jossa se ei ymmärrä pyydettyä tehtävää, tai jos häiriö on liian vaikea. Ja kun koira osaa taukomaton, meillä on mahdollisuus pyytää koiraa matolle, jos jotain yllättävää tapahtuu, tai vaikkapa ohjaaja tarvitsee tauon miettiäkseen, miten harjoittelussa kannattaisi seuraavaksi edetä.

Miten paljon haastavampaa olisi ehkäistä näissä tilanteissa ei-toivottu käyttäytyminen ja ei-toivottu oppiminen, ja kertoa koiralle selkeästi, mitä sen toivotaan tekevän, jos matolle hakeutumista alettaisi harjoitella vasta silloin, kun tilanne on jo päällä?

arjen tukitaidot · arkitaidot · hallinnantunne · harrastukset · koiralähtöisyys · kouluttaminen · pohjataidot · valinnanvapaus

Saat sen mistä luovut – luopuminen ilman pettymyksiä

Saara UljasKommentoi

Tavoitteellisen pennun pohjataidot- sarja saa jatkoa! Tässä postauksessa puhutaan luopumisen opettamisesta. Koira joutuu sekä arjessa että harrastuksissa luopumaan monista asioista. Ei saa syödä kaikkea herkullista tien pientareilta, ei saa mennä jokaisen kiinnostavan koiran ja ihmisen luokse, ei saa haistella kun pitäisi tehdä tehtäviä ja niin edelleen… Jos luopumista ei ole harjoiteltu, aiheutuu näissä tilanteissa helposti konflikti ja vastakkainasettelu koiran ja ihmisen välille, ja koiran kanssa kulkeminen ja treenaaminen voi tuntua hyvinkin raskaalta.

Kuva: Saila Rappumäki

Koirien välillä on suuria yksilöllisiä eroja siinä, miten impulsiivisia ne ovat, eli miten nopeasti ja ilman harkintaa ne reagoivat. Hyvin impulisiivinen koira toimii ärsykkeiden mukana nopeasti, kun taas hyvän itsehillinnän omaava koira pystyy hillitsemään mielijohteitaan ja toimimaan harkitummin saavuttaakseen päämääränsä. Impulsiivisen koiran kanssa arki voi toisinaan olla todella haastavaa, mutta onneksi luopumista voi harjoitella. Koiran synnynnäiset ominaisuudet vaikuttavat siihen, miten paljon harjoittelua tarvitaan ja miten nopeasti siinä voidaan edetä.

Opetustavalla on merkitystä

Perinteinen tapa opettaa luopumista on, että koiran eteen viedään jotain, mitä se haluaa, esimerkiksi nameja kädessä. Kun koira yrittää ottaa haluamansa, se viedään pois, esimerkiksi namikättä nostetaan ylöspäin. Kun koira ei enää yritä ottaa namia, se saa palkinnon toisesta kädestä. Jos mietimme tilannetta koiran kannalta, se etenee näin: Koira toimii aktiivisesti saadakseen haluamansa, aktiivisesta toiminnasta menettää palkkion = pettymys. Kun koira passivoituu, se saa palkkioksi jotain muuta, kuin mitä se alunperin halusi. Koiralle siis käytännössä opetetaan, ettei kannata kokeilla asioita, koska passivoituminen johtaa nopeammin palkkion saamiseen. Lisäksi koira oppii, että omalla toiminnalla ei ole mahdollista saada sitä, mitä haluaisi. Luopumisesta syntyy konflikti, ja pettymyksen tunteet voivat johtaa turhaumaan, joka voi ilmentyä ylikuumenemisena tai sijaistoimintona.

Jaana Pohjola kirjoittaa luopumisen vaikutuksesta koiran ja ihmisen suhteeseen. Kun ihminen estää pääsyn koiran haluamiin tavoitteisiin, ihminen näyttäytyy ikävässä valossa. Lisäksi, jos luopuminen opetetaan resurssien hallinnan kautta, koira kyllä oppii luopumaan asioista, jotka ovat ihmisellä. Mutta oppiiko koira luopumaan asioista, joita ihminen ei voi hallita? Miten opetetaan esimerkiksi jahtaamista rakastavaa bordercollieta luopumaan autoista tai polkupyöristä, jos luopuminen perustuu sille, että ihminen estää koiran pääsyn resursseille. Jokainen, joka on killuttanut jahtaamaan ampaisevaa koiraa hihnan päässä kerta toisensa jälkeen voi todeta, ettei tämä ole kovin tehokas tapa.

Lisäksi Jaana Pohjola kiinnittää huomiota siihen, mitä tapahtuu, jos ohjaajalta saatu palkkio on jatkuvasti huonompi kuin se, mitä koira oikeasti haluaa. Taas ollaan tekemisissä konfliktin kanssa. Ohjaajalla olevien palkkioiden arvo voi jopa laskea entisestään, jos koira kokee ohjaajan ajatteleman palkkion itseasiassa rankaisuna. Ohjaajakin näyttäytyy tällöin epäedullisessa valossa. Kun taas ihminen mahdollistaa pääsyn koiran haluamille asioille, ihminen alkaa näyttäytyä hyvässä valossa, mahdollistajana.

Saat sen mistä luovut – luopumista ilman palkkion poistoa ja pettymyksiä

Luopumista voi myös harjoitella siten, että koira ei menetä haluamaansa, vaan päin vastoin saa sen, kun luopuu ensin. Koiralle ei voi tietenkään antaa kaikkea, mitä se haluaa: koiraa ei voi esimerkiksi koskaan päästää jahtaamaan autoa palkkioksi siitä luopumisesta. Yksittäisissä tilanteissa luopuminen on kuitenkin todella paljon helpompaa, jos koiralla on kokemusta isosta määrästä toistoja, joissa se saavuttaa haluamansa luopumisen kautta. Jos autoja menee päivässä ohi 5, mutta luopumistreeniä, jossa koira saa palkkion, on kiinnostavilla kohteilla toistoina vaikkapa 15, koiralle syntyy kokemus, että useimmissa tilanteissa luopumisen kautta on mahdollista saavuttaa haluamansa. Silloin, kun koiralle ei voi antaa sen todella haluamaa asiaa, olisi kuitenkin tärkeää olla toinen, mahdollisimman hyvä palkkio tilalla.

Tähän luopumistreeniin liittyy myös ajatus siitä, että luopumiselle ei rakenneta vihjettä. Koiralle voi toki opettaa myös erillisen luopumisvihjeen, mutta itse haluan luopumisen lähtevän koirasta, en ihmisisestä. Kun koira luopuu oma-aloittesesti positiivisessa mielentilassa, oppiminen kantaa paljon kauemmas kuin siihen, että luopuminen tapahtuu palkkion menetyksen tai estämisen pelossa, koira passivoituen. Kun koira voi omalla toiminnallaan vaikuttaa asioihin, sen hallinnan tunne kasvaa. Tästä pääset lukemaan, miten oma-aloitteinen luopuminen auttaa kontaktin vahvistamisessa ja sitä kautta lajitehtävien kouluttamisessa.

Luopumisen harjoittelu todellisilla palkkioilla vaatii ohjaajalta koiran lukemista ja luovuutta. Tällaisessa harjoittelussa hyvä puoli on se, että koiralle on aito motivaatio saavuttaa palkkio. Arjessa kannattaa hyödyntää myös tilanteet, joissa koira on valmiiksi hihnassa. Tällöinkin toki syntyy konfliktia, mutta sitä voidaan myös näillä harjoitteilla purkaa. Esimerkiksi tilanteet, joissa koira haluaa mennä ulos ovesta, tervehtiä ihmisiä tai koiria lenkillä tai kiskoo kohti jotain hajua, ovat hyviä mahdollisuuksia opettaa koiralle, että ensin luopumulla se saavuttaa haluamansa asian.

Luopumista kannattaa kuitenkin harjoitella myös niin, että koiraa ei estetä lainkaan. Tällöin ei synny konfliktia, joten harjoittelu lujittaa koiran ja ihmisen suhdetta enemmän. Perinteisen namitavan sijaan koiraa voidaan opettaa luopumaan niin, että palkkio on sen saavutettavissa jatkuvasti. Suosittelen aloittamaan harjoittelun paikassa, jossa koiraa voi turvallisesti pitää vapaana tai ainakin pitkässä liinassa. Tällöin ei tule tarvetta kieltää koiraa harjoituksen aikana, eikä harjoittelu lähde niin helposti väärille raiteille.

Luopumista voi harjoitella esimerkiksi hajuista. Siihen löydät ohjeen täältä. Ihmisistä ja esimerkiksi tilassa olevista tavaroista luopumisen opettelu tapahtuu samalla logiikalla. Lisäksi luopumista voi harjoitella perinteisellä namimenetelmällä siten, että namit ovat avoimesssa kädessä. Harjoittelu aloitetaan käsi niin korkealla, ettei koira yritä ottaa nameja, ja koiraa palkitaan kun se hiukankin luopuu kädestä. Harjoittelun edetessä namikättä tuodaan vähitellen kohti koiraa. Jos koira yrittää ottaa nameja, kättä ei vedetä pois eli palkkiota ei poisteta eikä oma-aloitteisesta toiminnasta rangaista. Tätä tapaa on lätevä soveltaa kotona myös vaikkapa ruokakuppiin ja puruluihin. Lopulta päästään siihen, että namikäsi voi olla koiran nenän korkeudella, ja se silti luopuu ilman erillistä vihjettä.

Alla video siitä, miten Glennalle on opetettu luopumista pentutreeneissä.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

Glenna · harrastukset · havainnointi · koiralähtöisyys · pentuelämä

Glenna SmartDOG-pentutestissä

Saara Uljas2 kommenttia

Kävimme eilen Glennan kanssa SmartDOG-pentutestissä, testaajana Elisa Reunanen Vainuvoimalta. Pentutestin avulla omistaja saa tietoa koiransa persoonallisuudesta, ja testin tuloksia voi hyödyntää koiran kasvatusta ja kouluttamista suunnitellessaan. Testi mittaa koiran sosiaalisuutta vieraita ihmisiä kohtaan, leikkihalukkuutta, aktiivisuutta sekä kognitiivisia ominaisuuksia. Halusin testata Glennan juuri siksi, että saisin lisätietoa siitä, millä osa-alueilla se kaipaa vahvistusta ja onko sen kouluttamisessa jotakin erityistä huomioitavaa. En ollut aikaisemmin käynyt SmartDOG-testissä, joten testitilanne oli myös siltä kannalta erittäin mielenkiintoinen.

Glennan testin kulku

Testi toteutettiin Vainuvoiman tiloissa Turussa, jossa itse olen käynyt ennenkin, mutta Glennalle se oli paikkana uusi. Glenna asteli reippaana sisään ja heti vapaaksi päästyään juoksenteli ympäriinsä tutkimassa paikkoja, kiipesi sohvalle ja sen selkänojaa vasten nuuskimaan ja oli siis kokonaisuudessaan erittäin reippaasti ja iloisesti tutustumassa tilaan. Kun tila oli tarkastettu, sai myös testaaja osuutensa pienen bordercollien rakkaudesta. Ehkä Glenna yritti myös vaikuttaa tuloksiin nuoleskelemalla tuomaria?

Pentua testattiin yhteensä 4 erilaisella testillä, jotka mittasivat kukin hieman erilaisia asioita, lisäksi oli leikki ja aktiivisuusmittari. Testi itsessään kesti hiukan reilun tunnin, ja Glenna oli testin loppuvaiheilla jo jonkin verran väsähtänyt. Se teki innokkaasti tehtäviä ja oli hyvin kiinnostunut siitä, mitä kulloinkin puuhailtiin yhdessä testaajan kanssa. Namipalkkana ei ollut mukana mitään supernameja, mutta Glenna jaksoi koko testin ajan olla niistä kiinnostunut. Testi päättyi leikkiin testaajan kanssa, jossa Glenna oli supermielellään mukana ja halusi vielä jatkaa leikkiä sen loppumisen jälkeen.

Glennan tulokset

Testin kokonaisarvion mukaan

“Glenna on erittäin avoin ja ystävällinen pentu, joka tutustuu koko testitilaan vauhdikkaasti. Koira on erittäin hyvin motivoitunut ruuasta, ja se keskittyy tehtäviin erinomaisesti koko testin ajan. Sylinteritestissä Glennalla on erittäin hyvä itsehillintä. Ihmisen eleitä Glenna lukee erinomaisesti, ja osoittaa hienoa keskittymiskykyä erityisesti tässä tehtävässä. Tilaan liittyvä ongelmanratkaisutehtävä jäi Glennalta ratkaisematta; koira keskittyy pääasiassa pyytämään apua ihmisiltä tai tutkimaan paikkoja. Mahdottomassa tehtävässä koira tekee pääasiassa muuta kuin pyrkii ratkaisemaan ongelmaa, eli koira hylkää tehtävän, eikä osoita vielä suurta sinnikkyyttä tässä osiossa. Suunnatessaan huomionsa tehtävään Glenna työskentelee itsenäisesti. Sosiaalisen oppimisen tehtävässä Glenna osoittaa taipumusta matkia ihmisen toimintaa, vaikka pieni jännitys ja väsymys aiheuttavatkin sen, ettei koira lähde täysin toistamaan tehtävää. Glenna on innokas leikkijä ja selvästi nauttii leikistä ihmisen kanssa. Koira vaihtaa lelun ruokaan, mutta palaa syötyään nopeasti lelun kimppuun. Kumpaakin palkkiota kannattaa ehdottomasti hyödyntää Glennan koulutuksessa. Vaikka Glenna ei mahdottomassa tehtävässä käytä apua pyytävää strategiaa, se osoittaa muissa testin tehtävissä suurta yhteistyöhalukkuutta ja kiinnostusta työskennellä ihmisen kanssa. Koiran parhaat vahvuudet testissä ovat erinomainen itsehillintä ja eleidenlukukyky.”

Yksittäisistä osa-alueista Glenna sai seuraavat arviot:

Suhtautuminen vieraaseen ihmiseen, arkuus-rohkeus: Glenna suhtautuu vieraaseen ihmiseen
ystävällisesti ja avoimesti – koira on avoin ja sosiaalinen vieraita ihmisiä kohtaan.

Aktiivisuus, tilaan tutustuminen: Glenna on erittäin aktiivinen testin alussa ja tutustuu juosten koko huoneeseen. Koiran Fitbark-aktiivisuus testissä oli 24. Pentu on keskimääräistä rauhallisempi testitilanteessa.

Itsehillintä: Glennalla on erinomainen itsehillintä ja impulssikontrolli sylinteritestissä. Sylinteritestissä koira toimii siten, kuin se juuri oppi edellisessä osiossa, eikä palkkio näköärsykkeenä häiritse koiraa. Aikaisemmissa tutkimuksissa koirilla sylinteritestin onnistumisprosentti on ollut keskimäärin 79 % ja susilla 77 % – Glennalla tämä oli 90 %.

Eleet: Glenna lukee ihmisen kommunikointia erinomaisesti tehden vain yhden virheen! Hyvin harva pentu yltää täysin virheettömään suoritukseen tässä osuudessa. Testi vaatii myös hyvää keskittymiskykyä, ja Glennalla on myös tämä ominaisuus vahvana.

Ongelmanratkaisu, V-aita: Glenna ei ratkaissut V-aita tehtävää määräajassa. Koira pyytää pääosin ihmisen apua tehtävän ratkaisuun.

Ongelmanratkaisu, mahdoton tehtävä: Glenna kohdistaa pääasiallisesti huomion muuhun tekemiseen (58 % ajasta) tehtävässä kuin pyrkii ratkaisemaan ongelman. Ollessaan tehtävän kimpussa Glenna työskentelee lähes yksinomaan itsenäisesti.

Leikkihalukkuus: Glenna innostuu heti leikistä ja se leikkii hyvin aktiivisesti. Koira ei halua lopettaa leikkiä. Leikkiä voi hyvin käyttää Glennan palkkiona koulutuksessa.

Sosiaalinen oppiminen: Glenna manipuloi useita kertoja oikeaa nappia ja osoittaa kykyä oppia mallista. Laite on koiran mielestä hieman jännittävä ja lisäksi pentu alkaa olla väsynyt eikä se siksi lähde toistamaan tehtävää voimakkaasti. Koira odottaa myös ihmisten apua tehtävän ratkaisuun.

SmartDOG-tietokannassa pääsee vertailemaan oman koiransa tuloksia muihin saman rotuisiin sekä kaikkien koirien keskiarvoon. Glenna ylittää eleiden luvussa, sosiaalisessa oppimisessa ja itsehillinnässä bordercollien keskiarvon, mutta jää selvästi jälkeen ongelmaratkaisussa. Se oli testissä selkeästi rauhallisempi bordercollieiden pentutestin keskiarvoon nähden.

Omat ajatukset testistä

Itselleni oli yllätys, ettei Glenna yrittänyt mahdottomassa tehtävässä pyytää apua lainkaan, vaikka tilaan liittyvässä ongelmanratkaisutehtävässä se yritti sitä pontevasti. Myös se, ettei tilatehtävä onnistunut, oli itselleni yllätys, koska haahuillessaan Glennan olisi ollut mahdollista saada herkut, mutta se ei sitä tajunnut. Glenna yritti ihan vähän saada nameja väkisin, mutta luovutti nopeasti.

Ajattelen, että väkisin murtautumisesta luopuminen on arjessa hyvä ominaisuus, koska en esimerkiksi toivo, että koira yrittää väkisin päästä porteista ja aidoista läpi, jos se haluaa jotain toisella puolella olevaa. Toisaalta harrastuskoiralla on hyvä olla jonkin verran sinnikkyyttä ja ongelmanratkaisutaitoja, toki niiden tarpeellisuus riippuu kovasti lajista. Tämän ominaisuuden vahvistamisessa on siis syytä olla tarkka harkinta, miten sinnikkyyttä vie eteenpäin.

Mahdottoman tehtävän antama tieto oli myös mielestäni tärkeää: Glenna jaksoi jonkin aikaa yrittää, mutta kun ei onnistunut niin hylkäsi tehtävän ja lähti omille teilleen. Kouluttamisen kannalta on tärkeää tietää, miten koira toimii, jos se ei onnistu yrityksissään, ja testitilanteen käytöksen pohjalta voi pohtia myös syitä käytökselle koulutustilanteissa.

Sosiaalisen oppimisen taipumuksen testaus oli myös kiinnostavaa. Koska Glennalla oli asiaan selvä taipumus, aion ottaa työn alle sen miettimisen, miten voisin sosiaalista oppimista hyödyntää – onhan se myös tutkimuksissa todettu jopa sheippaamista tehokkaamaksi keinoksi opettaa uusia asioita. Myös Do As I Do tulee ehdottomasti meidän treenilistalle, kunhan Glennalta löytyy konseptin opettamiseen liittyvät valmiudet.

Jos testissä olisi tullut esiin epäluuloa, arkuutta tai vaikka voimakasta impulsiivisuutta, se olisi ollut myös erittäin tärkeää tietoa koulutuksen suunnittelun kannalta. Koiran luontaiset taipumukset vaikuttavat siihen, mitä asioita kannattaa harjoitella ja mitkä vaativat erityishuomiota niin arjessa kuin harrastuksissakin. Ne vaikuttavat myös siihen, miten hyvät mahdollisuudet on eri koulutusmenetelmillä onnistua. Samoin esimerkiksi itsenäisyys on asia, josta on toisissa lajeissa paljon hyötyä, mutta toisissa hyvin itsenäisen koiran kanssa voi olla paljon hankalampi edetä.

Testi oli erittäin mielenkiintoinen. Sain siitä mielestäni tarpeellista lisätietoa koirani käyttäytymisestä ja mietittävää, miten otan näitä ominaisuuksia koulutuksessa ja arjessa huomioon. Ennen testiä ajattelin, että kyllä tunnen aikuiset koirani ja niiden testaaminen on “turhaa”, mutta nyt heräsi kiinnostus myös sitä kohtaan. Ehkä vien Susun vielä testiin jossakin vaiheessa, ja Glennan sitten aikuisten testiin kun se on vanhempi. Suosittelen testiä ehdottomasti!

P.S. Vainuvoiman tiloissa oli myös tosi hyvin kaikenlaista treenitarviketta myytävänä, sekä kirjoja! Onnistuin kuitenkin lähteämään ulos vain yhden heräteostoksen kanssa, ostin nimittäin erittäin kätevän märkäruoalle tarkoitetun palkkapurkin.

Mitä hyötyä on omaehtoisesta kontaktista?
arjen tukitaidot · harrastukset · koiralähtöisyys

Mitä hyötyä on omaehtoisesta kontaktista?

Saara UljasYksi kommentti

Omaehtoinen kontakti – mitä se on? Omaehtoisuudella tarkoitan, että toiminto lähtee koirasta. Voisimme puhua myös tarjotusta kontaktista tai koiralähtöisestä kontaktista. Koira siis itse tarjoaa käytöstä, ohjaaja ei mitenkään ilmaise koiralle, mitä haluaa. Ei ole olemassa myöskään koiran kannalta väärää vastausta. Kun koira osaa tarjota kontaktia, ja tarjoaa sitä mielellään, voidaan harjoittelussa helpommin keskittyä muihin asioihin.

Mitä hyötyä on omaehtoisesta kontaktista?

Omaehtoisen kontaktin ehdoton hyöty on se, että silloin koira luopuu häiriöistä oma-aloitteisesti. Kyseessä on pohjimmiltaan myös luopumistreeni, jossa koira valitsee kontaktin kiinnostavan häiriön sijaan. Varsinkin pentu- ja alkeistreenit ovatkin oikeastaan lähinnä luopumista kaikesta kiinnostavasta maailmassa ja ohjaajan rakentamista kiinnostavaksi. Kun kontakti vahvistuu ja siihen rakentuu kestoa, luopumista voidaan ajatella häiriönä kontaktille.

Omaehtoinen kontakti on osa sitä, että koira pitää itse huolta hallinnasta: se ei halua karata häiriöille, vaan haluaa tarjota kontaktia. Kun luopuminen lähtee koiran halusta, se on paljon varmempi käytös kuin muista syistä tapahtuva luopuminen. Kun luopuminen on oma-aloitteista, eikä siihen liity ristiriitaa ohjaajan kanssa, koiralle rakentuu aito sisäinen motivaatio tehtävää kohtaan.

Aito motivaatio on omassa ajattelussani keskeinen asia kaikessa treenaamisessa. Kun koiralla on aito motivaatio tehtävään, sitä ei tarvitse kalastella eikä houkutella pois muiden mielenkiintoisten asioiden ääreltä. Koiran kanssa ei synny vastakkainasettelua, kun ihminen ei yritä väkisin saada koiraa luopumaan sille tärkeästä asiasta. Kun koira oppii, että kontaktin kautta sille päin vastoin syntyy mahdollisuuksia saada sen tavoittelemia asioita, ihminen ja koira pelaavat samalla puolella.

Omaehtoisen kontaktin myötä myös muiden tehtävien harjoittelu helpottuu. Periaatteessa kontakti ei ole vaatimus tehtävien opettamiselle, mutta mistä voimme tietää, että koiran huomio on meissä, jos se ei katso ohjaajaa? Ohjaajaan katsomattomasta koirasta tulee myös ohjaajalle epämiellyttävä olo. Kyse on samasta ilmiöstä, kuin jos puhuisit ihmiselle, joka koko ajan katselee muualle. Koira pitää ystävälliseen ihmiseen mielellään katsekontaktia, jos se ei koe kontaktia uhkaavana, joten muualle katselevan koiran kohdalla pitäisi aina miettiä, mitä käytöksen taustalla on. Onko tilanne tai ohjaaja painostava, vai onko koiran kenties vaikea luopua häiriöistä?

Kun koira on oppinut, että ohjaajan tarkkailu ja kontaktin pitäminen kannattaa, voi harjoittelussa keskittyä muihin asioihin. Tehokkaassa harjoittelussa ei voi harjoitella kuin yhtä kriteeriä kerrallaan. Esimerkiksi seuraamisessa voi olla nopeasti ongelmissa, jos kontaktia joutuu jatkuvasti työstämään ja sen vuoksi joutuu myös palkitsemaan väärää sijaintia tai vinoutta. Jos kontakti on vakio, ja koira huolehtii siitä itse, kriteerinä voidaan pitää jotakin muuta, esimerkiksi seuraamisessa oikeaa paikkaa.

Mitä asioita kannattaa ottaa huomioon omaehtoisen kontaktin rakentamisessa?

On ehdottomasti hyvä, jos on mahdollista harjoitella myös kontrolloiduissa olosuhteissa niin, että häiriöitä voidaan tuoda mukaan koiran sietoikkunan sisällä. Tällöin voidaan pyrkiä ns. virheettömään oppimiseen, jossa tavoitteena on harjoituksen vaatimustason pitäminen koko ajan sellaisella tasolla, että koiran onnistuminen on hyvin todennäköistä. Koska häiriöt ovat kuitenkin asia, jota ei voi täysin hallita, on tarpeen harjoitella myös tilanteita, joissa jokin äkillinen tai hyvin kiinnostava vie koiran huomion. Tämän vuoksi omaehtoisen kontaktin rakentaminen vaatii ohjaajalta joustavuutta muuttaa suunnitelmaa ja omaa toimintaansa tilanteen mukaan.

Selvää on, että koiraa ei saa kuitenkaan pelotella, eikä sille saisi näissä treeneissä aiheutua epävarmuutta, vaan päinvastoin tarkoituksena on opettaa koiralle toimintamalli tilanteeseen, jossa se kadottaa kontaktin hetkellisesti. Näin koiran hallussa oleva käytösvalikoima kasvaa. Kun koiralle tulee käyttöön uusia tapoja selvitä haastavista tilanteista, myös sen hallinnan tunne kasvaa. Hallinnan tunteen kasvaminen näkyy esimerkiksi itsevarmuuden ja reippauden kasvamisena ja siinä, että koira sietää epämiellyttäviä asioita paremmin, kun sillä on keino ohjata tilannetta.

Varsinkin alussa ohjaajan on usein tarpeen hiukan “psyykata” itseään kestämään se, että koira on kuin onkin kiinnostunut myös muista asioista. Aluksi koira saattaa käyttää pitkiä aikoja kaikenlaiseen muuhun toimintaan, ja tässä kysytään ohjaajalta kärsivällisyyttä. Ohjaajan tulisi kuitenkin pysyä koko ajan valppaana, sillä hyvin pienetkin koirasta lähtöisin olevat vilkaisut tulisi merkitä ja palkita. Muutoin koira ei opi kontaktin kannattavuutta.

Omaehtoinen kontakti pitäisi pyrkiä pitämään vapaana ikävistä seurauksista. Koira määrittelee, mikä on ikävää, joten tilanteita on hyvä miettiä koiran näkövinkkelistä. Jos omaehtoisella kontaktilla joutuu kytketyksi vapaana juoksemisesta, se on yleensä ikävää; samoin jos menettää tilaisuuden haistella kiinnostavia hajuja. Jos taas kontaktista saa palkkion ja lisäksi mahdollisuuden jatkaa tätä tai jotain toista kiinnostavaa toimintaa, niin sehän kannattaa. Kun näihin koirasta kiinnostaviin asioihin on lupa ja pääsy, niiden arvo ja samalla kiinnostavuus laskee. Samaan aikaan kontaktin määrä lisääntyy.

Monenlaisia tilaisuuksia harjoitteluun

Tästä linkistä pääset lukemaan, miten omaehtoista kontaktia lähdetään rakentamaan tilaan tutustumisen kautta. Tilaan tutustumisharjoituksen tavoitteena on purkaa konfliktia ohjaajan ja koiran väliltä ja opettaa koiralle, että kontaktin ottaminen on erittäin kannattavaa: siitä saa palkkion, eikä menetä mahdollisuutta puuhata sitä, mikä sillä hetkellä kiinnostaisi eniten.

Kontaktia voi rakentaa kannattavaksi myös arjessa. Meillä kontakti toimii koirille välineenä saada niiden haluamia asioita. Esimerkiksi ruoka-aikoihin kupista luovutaan ja otetaan kontakti, ennen kuin saa luvan syödä; samoin puruluista ja muistakin herkuista; ovesta saa luvan kulkea kontaktilla; hyville hajuille pääsee lenkillä kontaktilla ja lenkin ja vapaana olon aikana on mahdollista ansaita halutessaan ylimääräisiä makupaloja kontaktilla. Myös ihmisten ja toisten koirien tervehtiminen, jos se on koirasta mukavaa, kannattaa viedä kontaktin ja vapautuksen alle, samoin esimerkiksi koirapuistoon meneminen tai autosta ulos hyppääminen.

Aktiivisen omaehtoisen kontaktin myötä yhteiselämä helpottuu, ja ihmisestä tulee mukavien asioiden mahdollistaja. Nämä arjen tavat hyödyttävät myös harrastuskentällä, ja usein myös toisin päin. Ihmisen kokeminen kannattavana on koiran hyvinvoinnille keskeistä, ja omistaja saa hyvän mielen koiran ollessa hallittavissa.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

arjen tukitaidot · koiralähtöisyys

Monikoiratalouden hihnalenkkeilystä

Saara UljasKommentoi

Eilen otin härkää sarvista ja vein kaikki neljä koiraa samaan aikaan hihnalenkille. Glennalla on nyt ikää 11,5 viikkoa, ja aiemmin olen ajatellut, ettei se jaksa mukana. Mutta myönnän kyllä, että tosiasiallinen kannustin tähän kokeiluun oli se, että mieheni ei ollut nyt kotona enkä halunnut viedä koiria erissäkään ulos tai jättää pentua yksin. Joskus ulkoinen pakote toimii ihmiselle parhaiten 😉 Sattuneesta syystä kuvia ei nyt ole montakaan, kännykkää ei viitsi enää kovin usein kaivaa esiin taskusta kuin vain kun on aivan varma, ettei missään lähettyvillä ole ketään.

Silloin aikoinaan, kun Tiuhti tuli minulle, koirakoulussa neuvottiin, ettei koira saa koskaan vetää ja jos se vetää, niin pitää aina pysähtyä. Tiuhti-pennun kanssa ulkoilu oli pitkään todella raskasta, ja sillä kesti kauan oppia lenkkeilyn pelisäännöt. En muista, toteutettiinko tätä samaa toimintamallia Susun kanssa, mutta todella pitkään koirien lenkittämisessä oli minulla sellainen “pakkopullan” sävy. Jos koirat kiskoivat tai tuli joku remmirähjäys, niin koko lenkki oli piloilla. Välillä oli jopa aikoja, etten oikeastaan kovin paljon lenkittänyt koiria.

Sitten tutustuin Jaana Pohjolan lenkkeilyfilosofiaan, josta voit lukea esimerkiksi tästä ja tästä. Jaanan ajatus on, että koko lenkki ei voi olla temppu, ja on hyväksyttävä se, että koira ei käyttäydy koko lenkkiä täydellisesti. Vetäminen ei ole automaattisesti huono asia, ja vetämisestä pysähtyminen harvemmin tuottaa nopeaa koulutustulosta. Se on sitäpaitsi monen koiran kanssa aivan epäjohdonmukaista, koska jos yksi vetää ja silti kaikki pysähtyvät, mitä koirat oikeastaan oppivat? Jaana kehottaa myös miettimään, mikä muu voisi toimia koiralle palkkana kuin namit tai lelut.

Erityisesti ajatus siitä, ettei lenkin tarvitse olla täydellinen ollakseen mukava ja onnistunut, oli itselleni ihan mullistava (mikä tietenkin tuntuu nyt ihan typerältä). Olen hyväksynyt sen, että alkulenkistä meillä koirat yleensä vetävät, joskus aika kovaakin, koska koko päivän sisällä vieton jälkeen niillä on usein aika paljon virtaa. Myös muulloin saa lenkillä hihna kiristyä, rajan olen laittanut siihen, että ns. kauhominen on kielletty, koska sitten menee jo taluttaja nurin. Tuntuma saa siis kuitenkin olla.

Meillä myös koirat saavat aina pysähtyä haistelemaan kun haluavat, poikkeuksena tietenkin keskelle suojatietä tms. Joskus voidaan mennä toooodella hitaasti, joskus aika vauhdikkaasti. Saman lenkin kesto voi päivästä riippuen erota jopa 5-10 min. Tämä on ollut meillä oikeastaan aina. Ajattelen, että lenkille lähdetään koiria varten, ja haistelu on koirien hyvinvoinnille erittäin tärkeää. Mittaan lenkkien kestoa ajassa, en matkassa. Jos on kiire, mitä yleensä ei ole, käännyn aikaisemmin kotiin, jos nenät tuntuvat olevan maassa tavanomaista enemmän. Sellainen sääntö meillä on, että ihmisten ilmoilla liikuttaessa kuljetaan toista tien reunaa, ja sieltä ei saa pomppia toiselle puolelle eikä edes keskellä, ja tästä ei jousteta. Varsinkin vilkkaassa lähiössä työmatkapyöriäilijöiden seassa tämä on turvallisuuskysymyskin. Pyrin nykyään entistä enemmän ulkoilemaan kuitenkin metsäpoluilla ja pururadoilla, joilla on vähemmän liikennettä eikä koirien kulkeminen niin tarkkaa, mutta totta kai keräännymme aina reunaan koko sakki kun joku tulee vastaan.

Tämän “lähes täydellisen säännöttömyyden” seassa sitten palkitaan koiraa siitä, jos se ottaa kontaktia jossain välissä. Usein lenkki menee niin, että ensimmäiset 15 min höyrytään reippaasti eteenpäin, ehkä haistellaan ja merkkaillaan tietyt paikat. Suurimmat höyryt päästettyään koirat kuitenkin rauhoittuvat ja alkavat haistella enemmän, ja, tadaa, ottavat oma-aloitteisesti kontaktia makupalojen toivossa. Nämä kaverit ovat muutenkin ruoalle ahneita, joten sillä on voinut palkita myös lenkillä. Mitä enemmän lenkkeilee, sitä vähemmän on höyryä ja enemmän kontaktia. Ajattelen siksi, että meillä hihnakäytös on pitkälti kiinni muutamasta asiasta, jotka liittyvät toisiinsa:

  1. Kun lenkkeilee paljon, koiran perusliikunnan tarve on tyydytetty.
  2. Se, että koira saa haistella niin paljon kuin haluaa, palvelee montaa asiaa.
  3. Kun lenkkeilee paljon, on enemmän tilaisuuksia harjoitella.
  4. Kun perusliikunnantarve ja haistelun tarve on tyydytetty, makupaloilla koulutus on helpompaa kun ei tarvitse kilpailla ympäristön palkkioiden kanssa niin voimakkaasti.

Takaisin pentulenkkeilyyn, eli siis eilen hiukan kauhuissani lähdin neljän koiran kanssa ulos metsän puolelle. Ja sehän meni hyvin, oikeasti tosi hyvin. Kyllä, koirat vetivät, varsinkin kun mentiin hihnoissa metsään ja varsinkin kun kuumien kelien vuoksi on lenkkeilty vähemmän kuin yleensä (me ei todellakaan surra yhtään helteiden loppumista). Mutta kun nyt ei, toisin kuin edellisillä kerroilla kun olen ottanut pennun ensimmäistä kertaa koko porukan kanssa lenkille joskus vuoden ikäisenä, ollutkaan tavoitteena täydellisyys. Oikeastaan tavoitteena oli se, että pentu ei jää auton eikä pyörän alle eikä mulla murru sormi jos se jää neljän remmin väliin puristuksiin, mutta ei näin tapahtunut.

Aamulenkillä sitten olin oikein rohkea ja vein koko poppoon meidän normi aamukävelylle tuonne asuinalueen puolelle. Glenna otti hienosti isoista mallia ja kulki reunassa niiden perässä, lenkki sujui niin kivasti, että olisi voinut luulla, että on paljon suurempi pentu mukana. Olen tästä kokemuksesta tosi rohkaistunut ja hyvillä mielin, koska oikeasti nautin koirien kanssa kävelystä paljon. Tietenkään pentu ei lähde vielä pitkiin aikoihin mukaan pitkille lenkeille, mutta näillä lyhyillä ulkoiluilla pääsee mukavasti harjoittelemaan porukassa kulkemista. Glenna ei vielä tiedä, millä tavalla niitä nameja voi saada, ja tietysti pentua kiinnostaa monet asiat paljon enemmän kuin aikuisia koiria, mutta eihän sitä voi oppiakaan jos ei anneta tilaisuuksia.

Pennun kanssa maailmaan tutustuminen
arkitaidot · Glenna · hallinnantunne · havainnointi · koiralähtöisyys · omat koirat · pentuelämä · valinnanvapaus

Pennun kanssa maailmaan tutustuminen

Saara UljasKommentoi

Pentuelämää on nyt meidän perheessä eletty reilu 2 viikkoa, ja se tuntuu pieneltä ikuisuudelta. Edellisen pennun tulosta on aikaa se vajaa 3 vuotta, ja moni asia on ehtinyt unohtua, millaista se pikkupennun kanssa olikaan. Toisaalta myös olen tässä välissä oppinut itse aivan hirveän paljon, oma ajatusmaailma on muokkautunut ja koulutustaidot parantuneet huimasti. Ainahan sitä kai sanotaan, että seuraavan koiran kanssa tehdään asiat eri tavalla ja paremmin kuin edellisen kanssa, eikä ainakaan tehdä samoja virheitä. Nyt itse tunnen, että olen onnistunut tekemään ainakin alkuun osan asioista eri tavalla ja nimenomaan niin, että toiminta vastaa omia arvoja ja omaa tietopohjaa.

Glennan kanssa meillä on ensimmäistä kertaa käytössä oma piha, kaikki muut koirat ovat kasvaneet kerrostalossa. Oma piha, vaikka se onkin pieni ja vaatimaton, antaa pennulle aivan toisenlaisen mahdollisuuden saada omaehtoista liikuntaa sekä tutustua turvallisesti maailman ääniin, hajuihin ja sääilmiöihin. Toisekseen Glenna on aivan uskomattoman siisti, minkä se on oppinut aivan itse, kun sillä on jatkuva mahdollisuus käydä ulkona. Nyt lämpimillä keleillä meillä on ovi ulos käytännössä auki koko ajan, ja se voi itse valita, milloin se haluaa ulkoilla.

Oman pihan ja sen tarjoaman siisteyskasvatuksen myötä pentua ei ole ollut välttämätöntä viedä etuovesta ulos “suureen maailmaan” asioilleen, ja se onkin tuntunut omituiselta verrattuna aikaisempiin pentuihin. Olisi ollut liiankin helppoa tuudittautua siihen, että pentu tekee tarpeensa takapihalle, näkee siellä asioita ja saa liikuntaa, eikä siis tarvitse muuta. Eihän se tietenkään niin mene, vaan sosiaalistumisen takia on pikkuhiljaa laajennettava reviiriä omalta pihalta kauemmaksi. Nyt kuitenkin ulkoilusta on poistunut paine tarpeiden tekemisestä hihnan päässä, mikä on ollut yllättävän vapauttavaa.

Olemme aloittaneet maailmaan tutustumisen hyvin omaehtoisella ajatuksella: pentu saa päättää vauhdin ja suunnan. Jos pentu ei liiku mihinkään, olen heittänyt sille nameja maahan saadakseni siihen liikettä. Glenna oli aluksi pieni arkajalka eikä oikein halunnut liikuskella, mutta itsevarmuus on kasvanut huimaa vauhtia. Tähän systeemiin kuuluu myös se, että jos pentu haluaa kotiin, niin mennään kotiin. Yhden kerran Glenna säikähti ohi ajavia autoja niin kovin, että pinkoi etuovelle ja halusi sisään. Sen jälkeen säikähdyksen jälkeinen pyrähdys on saattanut tapahtua jonkin matkaa kotiin päin, mutta Glenna on kuitenkin valinnut vielä jatkaa ulkoilua. Kun pennulla on mahdollisuus aina päästä pois jännittävästä tilanteesta niin halutessaan, sen hallinnan tunne kasvaa ja se voi turvallisemalla mielellä jatkaa ympäristön tutkimista.

Nykyään Glenna ei oikeastaan haluaisi millään tulla retkiltään sisälle, vaikka itse jo huomaa, että se on väsynyt. Alkuun ulkona oltiin ihan maksimissaan 20 minuuttia, mutta nyt ulkoilut ovat pidentyneet ja ne pitenevät ihan huomaamatta vähän turhankin paljon. Matkaa olemme siis tehneet kävellen ehkä enintään 100 m edestakaisin, mutta aikaa tähän saa kyllä kiitettävästi käytettyä kun pentu saa päättää tahdin.

Olemme käyneet myös autoilemassa ja siten saaneet tuntumaa hiukan erilaisiin ympäristöihin. Autoilureissu on tietysti ajallisesti väkisinkin hiukan pidempi, koska autossa menee aikaa ja perillä olisi hyvä saada tehtyä edes jotain. Autoilu jännitti Glennaa aluksi kovasti ja se vinkui ja läähätti voimakkaasti, mutta se on nyt alkanut tottua matkustamiseen. Olemme käyneet eläinkaupassa, meren rannassa, treenihallilla ja puistossa ihmettelemässä maailmaa. Näilläkään retkillä ei ole kävelty pitkää matkaa, puisto oli niin jännä paikka, että siellä ei liikuttu juuri ollenkaan, vaan reissun tavoitteena on ollut erilaisten juttujen näkeminen niin, että tilanne ei kuitenkaan käy liian pelottavaksi.

Valitettavasti minulla päättyy loma huomenna, jolloin ei ole enää ihan yhtä paljon aikaa huolelliseen sosiaalistamiseen, mutta tietenkään sosiaalistaminen ei missään tapauksessa pääty tähän. Nopean oppimisen kautta on meillä vielä hyvän matkaa jäljellä, ja vanhasta viisastuneena sosiaalistamisen otollisen kauden ei kannata ajatella päättyvän siihen.

Ja onhan se oikeastaan ihan luksusta ja melkein meditaatiota seisoa keskellä metsää paikoillaan ja antaa pennun peuhata omiaan, ilman kiirettä tai tavoitteita, vain kuunnellen lintuja ja seuraten, miten eläinlapsi tutustuu maailmaan.

aktivointi · hallinnantunne · koiralähtöisyys · kouluttaminen · valinnanvapaus · virikkeistäminen

Aktivointi saalistuskäytöksen näkökulmasta

Saara UljasYksi kommentti

Kirjoitin juttua PON-kerhon jäsenlehteen koiran aktivoimisesta, ja lähdin pohtimaan erilaisia tapoja virikkeellistää koiraa saalistuskäyttäytymisketjun näkökulmasta. Koen saalistuskäytöksen näkökulman hyvänä siksi, että sen kautta aukeaa näkökulmaa myös koiraan lajina ja ymmärrys siitä, miksi virikkeistäminen on hyödyllistä ja toimii. Tapoja virikkeellistää on useita muitakin, ja jutun lopusta löytyy muutama vinkki lisätiedon hankintaan.

Koiran virikkeistäminen saalistuskäytöksellä

Virikkeistämisellä tarkoitetaan, että koiralle tarjotaan mahdollisuuksia lajityypilliseen käytökseen. Koira on kuuluu koiraeläinten sukuun ja on saalistaja (vrt. esim. kani, joka on saaliseläin). Luonnossa elävän koiraeläimen hereillä oloajasta suurin osa kuluu ruoan etsimiseen, lisäksi aikaa kuluu kiinniottoon, syömiseen ja mahdolliseen piilottamiseen. Koska syöminen on jokaisen eläimen ja myös ihmisen elinehto, saalistamiseen liittyvät käytökset ovat itsessään erittäin palkitsevia, eli tuottavat mielihyvää. Pääasiassa voidaan sanoa, että ne myös rentouttavat koiraa, vaikkakin pelkkään jahtaamiseen keskittyvä aktiviteetti tuottaa myös stressiä ja voi kiihdyttää. Saalistuskäytös voidaan jakaa seuraaviin vaiheisiin: jäljestäminen – vaaniminen – takaa-ajo – tarttumispurenta – tappopuru – paloittelu ja syöminen. Virike on aina jotain mukavaa. Virike on aina myös sellaista, minkä koira valitsee itse. Virikkeistäminen siis lisää koiran omaehtoisesta käytöstä ja valinnanvapautta. Jos leikki tai koulutushetki muuttuu koiran kannalta epämukavaksi tai sitä pitää vahvasti suositella, se lakkaa olemasta virike.

Käyn tässä läpi koira virikkeistämistä saalistuskäytösketjun eri vaiheiden kautta. Koiraa on aina valvottava, kun se leikkii leluilla tai syö luita, jottei se niele isoja paloja tai sellaista materiaalia, mikä ei ole tarkoitettu syötäväksi.

Jäljestäminen

Jäljestäminen eli ruoan etsiminen on se vaihe, johon luonnonvaraiset eläimet käyttävät eniten aikaa. Koiraeläin käyttää ison osan päivästä haistellakseen saaliseläinten jälkiä ja tehden niistä tulkintoja saaliin ohimenon ajankohdasta, määrästä, suunnasta ja mahdollisesti monenlaisesta muusta, mistä ihmiset eivät voi kuvitellakaan olevan mahdollista saada tietoa hajuaistin avulla. Haistelu on koiraa rentouttavaa ja hyvällä tavalla väsyttävää puuhaa. Hajuaistia voi käyttää monipuolisesti hyväksi ruoalla aktivoimisessa. Jäljestämiseen lukeutuu myös tonkiminen ja kaivaminen, jotka ovat myös tapoja etsiä saalista esimerkiksi maan alta.

  • Namien etsintä: Koiralle voi opettaa vihjeen, josta se osaa etsiä nameja. Pyydä koira istumaan paikallaan ja laita sen nähden nami maton reunan alle. Sano koiralle vapautusvihje ja uusi etsimisvihje, esimerkiksi ”etsi”. Toista tätä muutamia kertoja. Sen jälkeen piilota nami niin, ettei koira näe, ja toista taas vihje etsi. Voit myös heittää koiran nähden kourallisen kuivaruokaa maahan sisällä tai ulkona ja kun koira ampaisee ruoan perään, sanoa etsimisvihjeen. Nameja voi piilotella sisällä ympäriinsä, paikat kannattaa valita sen mukaan, ettei haittaa jos koira yrittää vaikkapa kaivaa niitä esiin. Myynnissä on myös namimattoja, snuffle mats, joihin voi piilottaa nameja ja antaa etsiä sieltä. Netistä löytyy myös ohjeet maton tekemiseen itse. Meillä ainakin namimatto on koirien ehdoton lemppari.
  • Aktivointilelun etsiminen: Laitetaan piiloon aktivointilelu, paperirulla tms. jossa on sisällä ruokaa, ja annetaan koiran etsiä sitä. Opetetaan samoin kuin namietsintä. Tässä yhdistyy lisäksi aktivointilelun kanssa pelaaminen sen löydyttyä.
  • Namijälki: Koira seuraa ihmisen tekemää jälkeä, joka on joko tehty ruoalla kokonaan tai jäljen varrelle on ripoteltu ruokaa. Jos jäljen vetää ruoalla, voi laittaa sukkahousuun jotain hiukan valuvaa herkkua, vetää sitä perässään ja kätkeä jäljen päähän purkissa samaa herkkua. Koira ei saa nähdä herkun piilotusta. Koira ohjataan jäljen alkuun ja annetaan sen jälkeen itsenäisesti seurata jälkeä loppupalkkiolle. Jälki on aluksi vain muutaman metrin mittainen, mutta kun koira hoksaa jutun juonen, voi jälkeä alkaa pidentää ja herkkua vaikeuttaa siten, että se on esimerkiksi kiinteämpää, jolloin siitä jää vähemmän hajua. Jälkeä voi tehdä myös siten, että talloo omilla jaloilla jäljen, jossa laittaa ensin joka askeleelle 2 namia ja antaa koiran seurata namivanaa. Myös tässä laitetaan loppupalkkio, josta koira tietää jäljen päättyneen. Namien välimatkaa voi alkaa pidentää pikkuhiljaa, kun koira on keksinyt jutun juonen.
  • Metsälenkki: Vapaana tai pitkässä liinassa kulkiessaan koira saa rauhassa haistella maailman hajuja ja rentoutua.
  • Kiireetön ulkoilu: Uusi paikka, uudet hajut, ja tutkittavaa riittää pitkäksi aikaa. Myös tavallisia lenkkejä voi tehdä joskus niin, että antaa koiran haistella niin paljon kuin se haluaa, eikä repiä sitä hajuilta jatkamaan matkaa. Tällöin kannattaa pukea lämpimästi päälle ja ottaa lenkin tavoitteeksi jonkin ajan kuljetun matkan sijasta.
  • Hajuharrastukset: Nose work, haku, jäljestäminen, esine-etsintä, tunnistusnouto, hajuerottelu… Harrastuslajeissa löytyy paljon valikoimaa siihen, miten koiraa voi opettaa käyttämään nenäänsä palkkion saadakseen.
  • Tonkiminen ja kaivaminen: Koiralle voi tarjota luvallisia kaivamiskokemuksia esimerkiksi täyttämällä pahvilaatikon pahvinpaloilla ja laittamalla sekaan nameja koiran nähden, jotka se saa sitten etsiä. Nameja voi myös laittaa löyhän pyyherullan sisälle tai peittomyttyyn, josta koira voi tonkia namit esiin. Koiralle voi myös tarjota luvallisen paikan kaivuuseen pihamaalla tai koirapuistossa.
  • Haistiaiset: Koiralle voi tuoda haistiaisen, eli haisevan tuliaisen, kun käy itse jossain. Esimerkiksi työmatkan varrelta voi poimia kepin, kiven tai lehden koiralle haisteltavaksi. Koiran kannattaa myös antaa haistella erilaisia tavaroita.

Vaaniminen

Vaaniminen on vaihe, jossa koiraeläin on löytänyt saaliin ja tuijottaa sitä miettien samalla, miten etenisi seuraavaan vaiheeseen ketjua. Paimentamisessa lampaiden tuijottaminen on esimerkki vaanimisesta, samoin esimerkiksi lintukoiran seisonta. Koirat vaanivat toisiaan myös leikin tuoksinnassa, jokainen on varmaan nähnyt koiran hiipivän matalana kohti toista koiraa. Vaanimista voi olla vaikea järjestää aktivoinniksi, ja tulisi huomioida, että vaaniminen voi olla myös stressaavaa ja kiihdyttävää, myös sen kohteena olevalle eläimelle. Joillakin roduilla, esim. bordercollie, vaaniminen voi mennä maanisen puolelle, eikä välttämättä enää lisää koiran kokonaishyvinvointia. Koiran ei saisi myöskään antaa vaania muita koiria (muualla kuin leikissä), autoja, ihmisiä, pyöriä, lapsia.

  • Paimentaminen, lintujen vaaniminen: Muiden eläinten vaaniminen liittyy vahvasti rotuun, eikä sitä välttämättä voi koiralle opettaa. Jos koira vaanii mielellään, sen voi antaa katsella muita eläimiä.
  • Leikkivaaniminen: Leikkimisessä muiden koirien kanssa on paljon muutakin hyötyä, mutta se voi myös sisältää vaanimiskäytöstä.
  • Lelun vaaniminen: Jos koira on leikkisä, leluleikkeihin voi sisällyttää seuraavanlaista vaanimista: ihmisellä on lelu kädessään, jota koira yrittää tavoitella. Lelu jähmettyy, ja koira jähmettyy tuijottamaan lelua, eli vaanimaan. Tästä edetään siihen, että lelu lähtee yllättäen liikkeelle ja koira eteen saalistuskäytöksessä takaa-ajoon.

Takaa-ajo

Takaa-ajossa koira jahtaa saalistaan. Monet leikit koiran kanssa perustuvat tähän. Saalisleikit ovat monelle koiralle mieluisia, mutta ne ovat myös kiihdyttäviä. Esimerkiksi pallon heittoa ei tulisi tehdä päivittäin, pitkiä aikoja kerrallaan eikä kylmillä lihaksilla liiallisen stressin ja vammojen välttämiseksi. Jos koirat jahtaavat leikissä toisiaan, on omistajan tehtävä aina varmistaa, että molemmat osapuolet todella kokevat takaa-ajon mukavana leikkinä.

  • Lelun jahtaaminen / heittäminen: Heitetään koiralle palloa tai annetaan sen jahdata muita leluja. Huom! Tämä ei sisällä taisteluleikkiä ohjaajan kanssa.
  • Viehejuoksu: erityisesti suosittua vinttikoirien keskuudessa, mutta ainakin Turussa myös muun rotuiset saavat toisinaan käydä tutustumassa vieheen perässä juoksemiseen vinttikoiraradalla.
  • Muiden koirien kanssa leikkiminen sisältää usein takaa-ajoleikkiä.
  • Takaa-ajoon liittyy olennaisesti juokseminen, ja koirathan rakastavat juosta. Vaikka koira ei suoranaisesti jahtaisi mitään, juokseminen vapaana tai vaikka koirajuoksu tai muut vetolajit tarjoavat koiralle kokemuksen juoksun hurmasta.

Tarttumispurenta ja tappopuru

Tarttumispurennassa koira saa saaliin kiinni. Käytännössä virikkeistämisessä tarttumispuru toteutuu, kun koira saa lelun tai vieheen kiinni. Koira etenee tappopuruun silloin, kun se lelun voittaessaan ravistaa sitä voimakkaasti. Kaikki koirat eivät tätä tee.

Paloittelu ja syöminen

Syöminen on kaikille eläimille elinehto, ja monesti hukkaan heitetty mahdollisuus aktivointiin. Jos koira on ahne, se vetäisee päivittäisen ruoka-annoksensa napaansa muutamassa sekunnissa. Erilaisilla aktivointileluilla syömiseen kuluvaa aikaa on mahdollista moninkertaistaa ja tarjota koiralle samalla aivopähkinää. Koiraa tulee aina vahtia, kun se syö luita tai leikkii aktivointileluilla.

  • Puruluut: Nahkaiset tai aidot luut. Monet aikuisetkin koirat nauttivat luiden kalvamisesta ja käyttävät siihen mielellään aikaa. Jotkut koirat myös piilottavat luita mielellään. Luiden syönti auttaa lisäksi koiran hammashoidossa.
  • Aktivointikupit: Perustuvat yleensä siihen, että kupin pohja ei ole tasainen vaan siinä on erilaisia kohoumia. Koira joutuu käyttämään enemmän kieltään saadakseen ruokaa, ja ruoka saadaan pienemmissä erissä.
  • Kong: Kong tai muut täytettävät lelut perustuvat perjaatteessa samaan kuin aktivointikupit. Kongin tai muun täytettävän lelun voi täyttää koiran päivittäisellä ruoalla ja pakastaa (nappuloihin lisätään jotain kosteaa sidosaineeksi), jolloin ruoan syömiseen käytettävä aika kasvaa huimasti.
  • Lickimat: Sama kuin Kongi yllä, mutta lickimat on tasainen pinta, johon sivellään pehmeää ruokaa ja pakastetaan, koira saa nuolla pakastetun ruoan.
  • Aktivointilelut ja -pelit: Näitä löytyy jokaisesta eläinkaupasta useampia erilaisia. Kannattaa aloittaa helposta ja edetä sitten vaikeaan, koska tottumaton koira saattaa liian vaikean lelun edessä luovuttaa. Jotkut koirat oppivat lelun mekanismin kerrasta, toiset leikkivät samoilla leluilla uudelleen ja uudelleen.
  • Luvallinen repiminen: Laita nameja vessapaperihylsyyn, maitopurkkiin tai limsapulloon, ja anna koiran repiä tiensä ruoan luokse. Monet koirat pitävät tästä kovasti. Vaikeusastetta voi lisätä laittamalla useamman wc-paperihylsyn päällekkäin tai laittamalla maitopurkin täytteeksi vielä pahvinpaloja tai paperisilppua.
  • KOULUTTAMINEN JA OMAEHTOISET HOITOTOIMET: Aivan, luit oikein. Kun koira saa tehdä työtä ruoan eteen, se lisää syömiseen käytettyä aikaa ja koulutushetki toimii aivovirikkeenä. Koirat, kuten muutkin eläimet, valitsevat yleensä mieluummin tehtävien kautta syömisen kuin suoraan kiposta syömisen. Kun koulutus tapahtuu koiran ehdoilla ja lähtökohtana se, että koira saa hyvällä mielellä keksiä, miten sen tulisi tehdä saadakseen makupalansa, koulutus toimii erinomaisena virikkeenä. Kun koiralla on valinnan vapaus ja hallinnan tunne, sen hyvinvointi kohenee monin tavoin ja myös suhde omistajaan paranee.

Lisävinkkejä:

https://minimuutti.com/

arjen tukitaidot · koiralähtöisyys · omat koirat

Asenne ratkaisee vai miten se meni?

Saara UljasKommentoi

Tällä viikolla on vihdoin tapahtunut suuri edistysaskel Susun remmikäytöksessä, eritoten vieraiden koirien ohituksissa. Analysoin hiukan sitä, minkä kaiken ajattelen olevan hyvän kehityksen taustalla.

Tottuminen

Susu on asunut elämänsä ensimmäiset 3 vuotta melko rauhallisessa lähiössä. Lenkeillä tuli harvoin koiria vastaan, eikä pihapiirissä näkynyt juuri koskaan ketään. Vajaa vuosi sitten muutimme, ja uusi asuinalue ja uudet lenkkeilymaastot ovat huomattavasti vilkkaampia. Täällä jokaisella ulosmenolla voi nähdä useita juoksevia ja pyöräileviä lapsia, paljon erilaisia koiria, sähköpotkulautoja ja -pyörtuoleja sekä hevosia. Alkuun nämä olivat epäilyttäviä, mutta nykyään lähes kaikesta päästään ohi ilman katsetta kummempaa. Sosiaalistuminen asioihin on tärkeää.

Lenkkeilyn määrä

Voin ihan rehellisesti myöntää, että muuton jälkeen lenkkien määrä sekä pituus on lisääntynyt huomattavasti. Syitä on kaksi: ensinnäkin olen asettanut liikunnan määrän arvoksi sinänsä ja toiseekseen täällä on tosi paljon mukavampi lenkkeillä, kun puitteet ovat paremmat. Nyt kun aamulenkki on tullut rutiiniksi, tuntuu jopa tosi oudolta, jos joskus käykin vaan pissattamassa koirat. Lisääntyneen liikunnan ajattelen vaikuttavan kolmella tavalla: ensinnäkin usein toistuvat, pitkät lenkit vähentävät uloslähdön “pikkujouluristeilytunnelmaa”, eli uutuudenviehätys hieman karisee. Toisekseen liikunnan tarpeen täyttyessä kiihtynyt höyryäminen vähenee. Kolmanneksi, mitä enemmän lenkkeilee, sitä enemmän on myös tilaisuuksia harjoitteluun.

Olosuhteet

Yritän valita reittejä, joilla ei tarvitse ohittaa aivan iholta, ja mennään vähän hiljempaa ja tarvittaessa pysähdytään. Otetaan tilaa niin paljon kuin mahdollista. Täällä nykyisillä hoodeilla on vielä sellainen ihana tilanne, että 90% vastaantulijoista ohittaa kauniisti ja tajuaa ottaa oman koiransa lähelleen, mikä tietenkin helpottaa meidän oppimista kauheasti.

Vahvistaminen ja vahvisteet

Sanomattakin varmaan selvää, että remmikoulutus perustuu meillä positiiviseen vahvistamiseen. Toki joskus menee hermot ja saattaa tulla pari kirosanaa, mutta eivät nuo edes niihin reagoi eivätkä ainakaan mitään siitä opi. Meillä on aina lenkillä namit mukana, tällainen kukkahattu kun olen. Kuitenkaan ne perusnamit eivät ole aina voittaneet vieraan koiran aiheuttamaa kiihtymystä. Nyt mukana onkin perusnamit helpompiin tilanteisiin ja erikoisherkut ohituksiin. Niitä erikoisherkkuja saa vain silloin, kun näköpiiriin ilmaantuu vieras koira. Kun koiran kiihtymys on aiemmin mainituista syistä jo valmiiksi vähäisempi, namit kelpaavat paremmin. Susu on alkanut pitkältä matkalta oma-aloitteisesti tarjota kontaktia, kun se näkee koiran.

Asenne

Aikaisemmin vastaantulevan koiran näkeminen aiheutti itsessäni reaktion: voi he*vetti, hihan kireälle ja kova komento koiralle. Mitäköhän Susu, minua todella herkästi lukeva koira, tästä oikein meinasi? Tuskin ainakaan sitä, että nyt onkin hyvä ottaa lunkisti ja mukavia asioita tapahtuu. Olen tietoisesti alkanut ajatella, että jokainen ohitus on mahdollisuus treeniin ja onnistumiseen. Hihnan kiristäminen on loppunut, sen sijaan hidastan ja kutsun koiraa luokse. Toki nykyään siihenkin on entistä vähemmän tarvetta, koska ison osan lenkeistä Susu kulkee muutenkin vierellä hihna löysällä. Namit kaivetaan valmiiksi esiin ja jokainen toivottu käytös, eli rauhallinen toisen koiran katsominen ja kontakti minuun merkitään ja palkitaan. Ääni ei nouse vaan pysyy iloisena ja pehmeänä. MInua on myös helpottanut tieto siitä, että jos koira on 3 vuotta rähjännyt niin käytös ei korjaannu kahdella lenkillä, vaan vaatii aikaa ja paljon onnistuneita toistoja. Päämäärätietoista lenkkeilyä ei ole oikeastaan koko koiran elämän mittakaavassa kovin isoa määrää takana.

Ja nythän ei jäädä laakereille lepäämään vaan vahvistetaan hyvää suuntaa. Tavoitteena on rento ja iloinen lauma, johon seuraavan pennunkin on hyvä tulla ja ottaa heti isommilta mallia.