bujoilu · havainnointi · omat koirat · seuranta · treenipäiväkirja · virikkeistäminen

Koirabujoilu – listat ja trackerit

No niin, vihdoin juttua koirabujon käytöstä listojen tekemiseen ja eri juttujen seuraamiseen. Bujon pitäminen on kokenut tässä välissä pienen evoluution, koska olen päätynyt toukokuun alusta siihen, että ns. oma bujo ja koirabujo ovat taas yhdistyneet. Päädyin tähän siksi, että kahden bujon jaatkuva pitäminen mukana ja ajantasalla osoittautui haastavaksi.

Kalenteriominaisuuden lisäksi bujosta tekee huikean se, että sen avulla pystyy helposti pitämään kirjaa haluamistaan asioista ja seuraamaan niiden edistymistä. Omasta bujosta koiriin liittyen löytyy seuraavia listoja: hankintalista, lista kiinnostavista podcasteista, blogeista yms., osattujen käskyjen lista Susulle ja Tellulle sekä lista asioista, joita haluaisin kouluttaa. Listat ovat aika simppeli juttu ja niillä on helppo aloittaa, mahdollisuuksia on vaikka kuinka.

Mutta sitten itse koirabujon suola, trackerit eli seuraimet. Erilaisia konsteja seurata erilaisia asioita. Itse olen simppelin ja yksinkertaisen tyylin ystävä, mutta jos on aikaa ja halua taiteilla, niin googlesta lyötyy mitä hienoimpia ideoita.

Omien koirien kohdalla seuraan viikotasolla hoitotoimenpiteitä (pesu, kynnet, harjaus) ja kehonhuoltoa (hieronta, fyssari, osteopaatti). Päivätasolla joka kuukausi ovat seuranssa liikunnan määrä ja laatu sekä erilaiset virikkeet. Susulle olen lisäksi tehnyt treenitrackerit, jossa tokoliikkeet, rallytoko, koiratanssi, nose ja hyppytekniikka on jokainen pilkottu omiksi osa-alueikseen, joita seurataan. Mikäli Tellun kanssa auton omaehtoisesti mukavaksi -prjetki johtaa toivottuun lopputulokseen, sekin saa omat trackerit tavoitteelisen treenin seuraamista varten. Olen kokenut trackerit todella hyödylliseksi siinä, että niihin on helppo ja nopea merkitä, mitä on tehty, ja toisaalta yhdellä silmäyksellä seuraavia treenejä suunnitellessa näkee saman eli mitä on tehty ja jätetty tekemättä. Itse sorrun helposti toistamaan treeneissä aina samaa kaavaa, joten tämä on tosi hyödyllistä. Pidän lisäksi myös sanallista treenipäiväkirjaa, johon kirjoitan fiiliksistä ja siitä. missä olisi vielä kehitettävää, mutta se vaatii aina enemmän aikaa eikä taaksepäin selaaminen ole ollenkaan niin kätevää.

Kuvat kuitenkin kertovat tästä havainnollisemmin, joten tässä vielä lisää räpsyjä omasta bujostani.

turkin hoito · valinnanvapaus · virikkeistäminen

Omaehtoisuutta oppimassa: Jaana Pohjolan Tyytyväinen koira, onnellinen omistaja-kurssi

Tässä postauksessa kerron lyhyesti talven ja kevään aikana käymästäni Jaana Pohjolan pitkästä kurssista. Kurssin nimi on Tyytyväinen koira, onnellinen omistaja. Kurssi toteutettiin Turun Murrella ja se sisälsi 7 koko päivän koulutuskertaa. Koulutuksessa keskityttiin erityisesti koiran lajityypilliseen käytökseen, virikkeistämiseen, omaehtoisuuteen ja valinnan vapauteen. Kurssi toteutettiin keskustellen ja yhdessä pohtien.

Itselleni kurssista jäi käteen uusina asioina erityisesti virikkeistämiseen ja hallinan tunteeseen liittyvät asiat. Lisäksi pidin erityisesti Jaanan ohjeistuksesta miettiä aina, miten oma tavoite saadaan konkreettiseen, mitattavaan muotoon. Miten voit tietää, oletko edennyt kohti tavoitetta, jos et voi sitä mitenkään mitata? Esimerkiksi kurssilla tehdyn aikabudjetin avulla havaitsin, miten iso osa aktiivisenkin harrastuskoiran päivästä ilman erityisiä virikkeitä koostuu lepäämisestä, ei minkään tekemisestä. Toki koiran kuuluukin nukkua päivän aikana enemmän kuin ihmisen ja koira viettää suurimman osan päivästä passiivisena (1). Minut myös yllätti se, miten paljon aikaa loppujen lopuksi kuluu autossa ja siirtymissä treeneihin, hierontaan yms. Aikabudjetin teon seurauksena meillä siirryttiin esimerkiksi aamuruokinnassa kupista Kongiin, jolloin syömiseen käytetty aika nousi 2 minuutista noin 20-30 minuuttiin, joka on prosentuaalisesti aivan huima korotus. Pitkän ajan kuluessa olen huomannut, että jos Kongi jonakin aamuna unohtuu, seurauksena on levottomampia koiria työpäivän aikana.

Syy, miksi kurssille alunperin hakeuduin, oli nimenomaan omaehtoisuuden lisääminen, se kiinnosti minua. Ja siitä kurssilla puhuttiinkin paljon. Turkkikoirien omistajana erityisesti omaehtoinen käsittely kiinnosti. Jaanan ohjeilla olen saanut nuoremmat koirani pyytämään kynsien leikkuuta ja harjaamista pakottamisen sijaan.

Tällä muutoksella on ollut todella iso vaikutus sekä minun että koirien kokemukseen turkinhoidosta: se on muuttunut pakollisesta pahasta kaikille osapuolelle erittäin mieluisaksi yhdessäolohetkeksi. Myös Tiuhti, jolla valitettavasti on Pitkin historia pakottamisesta, on alkanut pyytää harjaamista. Myös esimerkiksi tassujen kuivaus ulkoilun jälkeen on muuttunut koirille mukavammaksi.

Suosittelen ehdottomasti kurssin käymistä, mikäli aihepiiri yhtään kiinnostaa. Omassa koulutuksessani ja toiminnassani pyrin korostamaan näitä teemoja ja miettimään asioita koiran näkökulmasta käsin, ja sain Jaanalta siihen erinomaiset eväät. Tarkoitukseni on jatkossa julkaista blogissa kirjoituksia omaehtoisuudesta ja virikkeellistämisestä käytännössä. Mikäli omaehtoinen käsittely kiinnostaa, koulutan sitä tilauksesta. Lisätietoja Koulutuspalvelu-osiossa.