Avainsana: rallytoko

Rally-tokovinkit osa 1: Milloin olet valmis ensimmäisiin kilpailuihin?
harrastukset · kisaaminen

Rally-tokovinkit osa 1: Milloin olet valmis ensimmäisiin kilpailuihin?

Saara UljasKommentoi

Milloin olet valmis ensimmäisiin rally-tokokilpailuihin?

Kiinnostaako rally-toko? Rally-tokovinkit on uusi postaussarja, jossa käydään läpi erilaisia rally-tokon kouluttamiseen ja rally-tokossa kilpailemiseen liittyviä vinkkejä. Vinkkisarjan ensimmäinen osassa käsitellään sitä, mistä tietää, milloin on valmis ensimmäisiin rally-tokokilpailuihin koiran kanssa.

Koira osaa tehtävät

Kun mietit osallistumista rally-tokokilpailuun (tai mihin tahansa muuhun kilpailuun), tulisi ensimmäiseksi lähteä liikkeelle sen arvioinnista, osaako koira kaikki kyseisessä kilpailussa siltä vaadittavat tehtävät. Rally-toko on matalan kynnyksen kisalaji, ja alokasluokassa saa auttaa koiraa esimerkiksi kumartumalla ja monin eri tavoin koiraa kannustamalla. Usein tämä laskee kisaamisen kynnystä muihin lajeihin verrattuna. Koiran tulisi kuitenkin tuntea kaikki kylttitehtävät sekä niihin liittyvät vihjeet ja myös osata seurata kylttien välit. Koiralle on reilua, että sillä on todella mahdollisuus onnistua. Koiran tulisi osata myös ratasuoritus, eli sen kanssa pitäisi olla harjoiteltu tehtävien tekemistä peräjälkeen kylttien kanssa. Jos koira ei osaa kunnolla jotakin tehtävää, ei ohjaaja ainakaan voi olla pettynyt, jos se ei kilpailutilanteessa onnistu. Osa koirista myös paineistuu voimakkaasti siitä, jos ne kokevat, etteivät osaa, ja koiralle saattaa jäädä huono kokemus kilpailutilanteesta.

Koiran kanssa on harjoiteltu kilpailunomaista suoritusta

Sen lisäksi, että koira osaa tehtävät, sen tulisi osata suorittaa ne ilman, että omistaja auttaa makupalalla tai palkitsee koiraa namilla tai lelulla jokaisen tehtävän jälkeen. Rally-tokon alokasluokan kilpailussa on suoritettavana 10-15 tehtävän rata, jonka aikana koiraa saa kannustaa ja kehua, mutta koiralle ei saa antaa ns. fyysistä palkkaa, eli nameja tai leluja, kesken suorituksen. Jos koira joutuu kilpailussa ensimmäisen kerran tilanteeseen, jossa sitä ei palkita jatkuvasti tehtävistä, kilpailu ei todennäköisesti mene kovin hyvin. Koira voi myös nopeasti oppia, että kilpailutilanne on ainoa paikka, jossa tehtävistä ei makseta hyvin, jolloin edessä on nopeasti mielentilaongelmia. Satunnaisvahvistamista ja sosiaalista palkkaa on siis syytä harjoitella hyvissä ajoin ennen kilpailuun osallistumista.

Koira on käynyt erilaisissa paikoissa ja erilaisissa häiriöissä harjoittelemassa

Jos rally-tokokilpailu järjestetään muussa paikassa kuin ohjaajan ja koiran vakitreenipaikassa, on tärkeää, että kisapäivä ei ole koiran ensimmäinen päivä tehdä rally-tokoa vieraassa ympäristössä. Mitä erilaisemmissa paikoissa koira on tottunut harjoittelemaan eri tehtäviä, sen helpompaa koiran on suoriutua myös vieraassa kisaympäristössä. Kilpailuja järjestetään talvikaudella yleensä halleissa, kesäkaudella myös runsaasti ulkokisoina, joten koiran on hyvä olla tottunut harjoittelemaan sekä sisällä että ulkona. Ulkotreenejä on helppo järjestää vaikkapa normaalien lenkkien yhteyteen lähikoulun pihalla tai kaupan parkkipaikan reunalla. Erilaisista halliympäristöistä saa kätevästi kokemusta esimerkiksi käymällä peruutuspaikoilla eri koirakoulujen rally-tokokoulutuksista. Vaikka koulutuksen aihe olisikin jo tuttu, koira hyötyy aina uudesta paikasta ja vieraiden koirien seurassa harjoittelusta. Jos totutusta poikkeavassa paikassa harjoittelu on koiralle vaikeaa, koira hyötyy erilaisista yleistämisharjoituksista. Täältä löydät vinkit yleistämisharjoituksiin.

Koiran kanssa on tärkeää harjoitella myös erilaisia häiriöitä, kuten ihmisiä katselemassa suorituksia, toisia koiria melko lähellä, ja ulkokisoja ajatellen esimerkiksi ohi lentäviä lintuja. Jos treenaa aina yksin tai samassa tutussa paikassa ja porukassa, jo vieraat koirat ja ihmiset uudessa kisaympäristössä voivat olla koiralle vaikea häiriö. Ulkotreenit puistoissa, parkkipaikkojen reunoilla ja eri koirakoulujen treenit tarjoavat myös häiriöharjoitteluun hyviä mahdollisuuksia.

Koira osaa odottaa omaa vuoroaan

Rally-tokokilpailuissa koira joutuu aina odottamaan omaa vuoroaan jonkin aikaa, vähintäänkin rataantutustmisen ajan, usein huomattavasti pidempään. Aina ei kisapaikalla ole mahdollisuutta tuoda koiraa häkissä halliin, vaan koira joutuu odottelemaan omaa vuoroaan autossa. Jos koira hermostuu autossa, tuhoaa sen sisäpuolta tai haukkuu pitkään yksinään, sen keskittyminen ja energia voi olla aivan lopussa, kun oma suoritusvuoro koittaa. Autossa rauhallisesti odottaminen on muutenkin käytännöllinen taito, jonka opettamiseen kannattaa jo pennun kanssa panostaa. Myöhäistä se ei ole koskaan!

Ohjaaja tuntee rally-tokon tehtävät ja kylttien oikeat suoritustavat

Kisoissa on hyvin vaikea onnistua, jos ohjaaja on epävarma siitä, millä tavoin eri kyltit tulee suorittaa. Ohjaajan tulee tietää esimerkiksi, milloin koira saa istua ja milloin ei, miltä puolelta ensimmäistä kartiota pujottelu suoritetaan sekä mitä erilaiset nuolet kylteissä tarkoittavat. Se, että ohjaaja osaa kyltit ja niiden oikeat suoritustavat, helpottaa myös jännitystä ja antaa itsevarmuutta kilpailuissa. Epäviralliset kilpailut ja eri koirakoulujen järjestämät ratatreenit ovat erinomaisia paikkoja käydä testaamassa omaa kylttiosaamista ennen virallisiin kilpailuihin osallistumista.

Ohjaaja tuntee rally-tokon säännöt ja kilpailuohjeen

Kilpailussa onnistuminen vaatii myös, että ohjaaja on perehtynyt kylttien lisäksi rally-tokon sääntöihin ja kilpailuohjeeseen. On tylsää ottaa hylkäys kilpailussa esimerkiksi sen vuoksi, että koiralla on vääränlainen panta tai ohjaaja ilmoittaa uusivansa kolmannen kerran. Ohjaajan on helpompi olla rennompi, kun oikeat toimintatavat ovat selvillä. Usein ensimmäisissä kilpailuissa silti saattaa sattua ja tapahtua, koska kaikki on uutta ja jännittävää, ja tämä kannattaa ensisijaisesti ottaa oppimiskokemuksena. Kuten kylttiselosteetkin, kilpailuohje ja säännöt löytyvät Palveluskoiraliiton sivuilta. Suosittelen myös aina ensimmäiseen kilpailuun osallistumista pohtiville, että kannattaa käydä katsomassa rally-tokokilpailuja turistin roolissa etukäteen. Monet toimintatavat selkiytyvät, kun saa rauhassa seurailla kilpailun etenemistä ilman jännitystä omasta suorituksesta.

Rally-tokossa arvostetaan erityisesti koirakon iloista yhteistyötä. Vaikka varsinkin ensimmäinen kilpailu on usein ohjaajalle hyvin jännittävää, on tärkeää muistaa myös nauttia! Koiran kanssa harrastamisen pitäisi olla ensisijaisesti kivaa.

Kiinnostaako rally-tokon harjoittelun aloittaminen tai alokasluokan taitojen hiominen? Rally-tokon alokasluokka -verkkokurssi starttaa jälleen 7.5.2023, lisätiedot tästä.

5 syytä harrastaa rally-tokoa
harrastukset

5 syytä harrastaa rally-tokoa

Saara UljasKommentoi

5 syytä harrastaa rally-tokoa

Rally-toko on Yhdysvalloista lähtöisin oleva laji, joka yhdistää tottelevaisuutta, agilitya ja koiratanssia. Rally-tokossa tärkeää on koirakon yhteistyö ja iloinen suoritus. Innostuin itse hauskalta vaikuttaneesta rallysta 2015, kun laji virallistettiin Suomessa. Olen sen jälkeen perehtynyt lajiin kisaamalla kahden koiran kanssa, toisen kanssa aina ylimpään luokkaan saakka, sekä järjestämällä kokeita ja kouluttautumalla. Olen rally-tokon koetoimitsija, koulutusohjaaja ja pätevöidyn lajin viralliseksi tuomariksi alkuvuonna 2023. Tässä blogipostauksessa esittelen 5 syytä, miksi koiran kanssa kannattaa aloittaa rally-tokoharrastus.

Sopii useimmille koirille ja ohjaajille

Rally-toko on matalan kynnyksen laji, jossa alokasluokassa kilpaillessa koira saa olla hihnassa. Koiran ei tarvitse kyetä työskentelemään kaukana ohjaajasta, vaan valtaosa tehtävistä tehdään ohjaajan lähellä. Rally-toko ei myöskään sisällä pitkiä paikallaoloja eikä ryhmäliikkeitä toisten koirien kanssa. Koiraa saa kehua ja kannustaa myös kilpailuissa koko suorituksen ajan, ja koiraa voi ohjata suullisten vihjeiden lisäksi käsivihjeillä. Rally-toko vaatii koiralta kehonhallintaa ja voimaa staattisten asentojen (seuraaminen) ylläpitoon, mutta ei kuitenkaan ole tokoon tai agilityyn verrattavaa fyysisesti raskasta harjoittelua. Rally-toko sopii siis hyvin eri rakenteisille ja eri ikäisille koirille. Ohjaajalle rally-toko tarjoaa haasteita mielenvirkistykseksi, fyysisesti laji ei ole kovin raskas. Ohjaaja voi saada vapautuksen juoksutehtävistä, jos liikkumista rajoittaa jokin sairaus, ja rallya voi kisata myös pyörätuolista käsin.

Kouluttamisen aloittaminen ei vaadi välineitä eikä paljon tilaa

Lähes kaikki rally-tokon kylttitehtävät tai vähintään niiden osat mahtuu harjoittelemaan ihan olohuoneessa. Perusasento, erilaiset ohjaajan kierrot, asennot, paikallaolot ja monet muut tehtävät onnistuvat hyvin ilman välineitä tai suurta treenihallia. Pidemmälle treenatessa toki tarvitaan tilaa ratatreeniä varten sekä kyltit telineineen ja esteitä, mutta myös ylemmissä luokissa suurimman osan tekniikkatreeneistä voi halutessaan hyvin tehdä kotosalla. Harjoittelun aloittamiseen on siis matala kynnys, koska kotiläksyt alkeiskurssilta on kätevä tehdä arjen lomassa.

Mukavaa yhteistä puuhaa

Useat rally-tokon tehtävät ovat mukavia temppuja, joiden opettaminen on mukava yhteinen koulutushetki. Rallyn temppuja voi opettaa koiralle myös ilman kilpailutavoitteita, yhteisenä puuhana koiran kanssa. Uusien tehtävien harjoittelu on sekä koiralle että ohjaajalle hyvää aivojumppaa, ja koulutushetken päätteeksi koira on tyytyväinen saatuaan hiukan voimistella mieltään. Rally-tokossa riittää paljon erilaisia tehtäviä, joiden parissa kotitreenaajan ideat eivät pääse ihan heti loppumaan kesken. Myös pidemmälle ehtineelle harrastajalle rally tarjoaa vaihtelua erilaisten kylttiyhdistelmien ja häiriöiden harjoittelussa.

Useat tehtävät ovat tarpeellisia myös muissa lajeissa ja taidot hyödyttävät lisäksi arjessa

Koska rally-toko yhdistelee eri lajeja, monet tehtävät ovat yhteisiä muiden lajien kanssa. Esimerkiksi seuraamista on useissa eri lajeissa, samoin vaikkapa maahanmeno, lyhyt paikallaan istuminen ja erilaiset asennon vaihdot. Rally-tokossa harjoittellut taidot, kuten takapään käyttö, sivuaskeleet ja peruutus ovat koiralle erinomaista jumppaa, ja monipuoliset kehon hahmottamisen ja käytön taidot hyödyttävät myös vaikkapa agilityssa. Lyhyt paikallaolo, seuraaminen ja perusasento ovat myös arjessa käytännöllisiä taitoja, kun halutaan koiran käyttäytyvän hetken aikaa hillitysti. Ylipäätään koiran kouluttaminen palkkioiden avulla lisää sen koulutettavuutta myös muualla.

Parantaa koiran ja ohjaajan yhteistyötä

Kaikki positiivisella vahvistamisella tapahtuva kouluttaminen hyödyttää koiran ja omistajan suhdetta, mutta rally-toko on yksi niistä lajeista, joiden harjoittelu todella parantaa yhteistyötä. Rally-tokoa treenatessa koira oppii kulkemaan lähellä ja kiinnostumaan ohjaajasta sekä noudattamaan erilaisia vihjeitä pyynnöstä. Koira myös oppii, että ohjaajan kuunteleminen on kannattavaa, koska pyyntö voi olla hauska ja siitä seuraa mieluisa palkkio. Rallya voi hyvin hyödyntää myös ulkoilun lomassa tehtävinä harjoituksina, ja temppuja on helppo tehdä useimmissa paikoissa – näin voidaan koiralle eri paikoissa muistuttaa, miten kannattavaa se yhteistyö ohjaajan kanssa onkaan. Koira oppii näkemään ohjaajan paljon mukavammassa valossa yhteisen, hauskan puuhailun kautta.

Innostuitko rally-tokosta? Lystitassun järjestää useita rally-tokoilijoille sopivia verkkokursseja, kuten Rally-tokon alokasluokka, VOI-MES-verkkovalmennus sekä seuraamisvalmennus. Löydät alkavat verkkokurssit Verkkokurssit-välilehdeltä.

Miten hyödyntää kohteita rally-tokon tehtävien kouluttamisessa?
Yleinen

Miten hyödyntää kohteita rally-tokon tehtävien kouluttamisessa?

Saara UljasYksi kommentti

Haluaisitko opettaa tehtävät koirallesi nopeasti ja tehokkaasti, kerralla oikein? Ilman suurta vaivaa apujen häivyttämisessä ja tehtävän suulliselle vihjeelle viemisessä? Kohteiden käyttö eli targetin on tähän sopiva menetelmä! Kohdetta käytetään tällöin käytöksen aikaansaamisen keinona, eli koira tarjoaa kohteelle jotain käytöstä, jota lähdetään sitten viemään eteenpäin ja nimeämään. Esittelen seuraavaksi 5 peruskohdetta, joiden avulla voidaan saada aikaan useita erilaisia käytöksiä. Peruskohteet ovat etutassutarget, kosketuskeppi, takatassutarget, kosketusalusta sekä istumis/seisomisalusta Tässä postauksessa kerrotaan kohteiden käyttämisen yleisistä hyödyistä.

Etutassutarget

Etutassutargetilla tarkoitetaan kohdetta, jonka päälle koira asettaa molemmat etutassunsa. Etutassutarget on erittäin monikäyttöinen, ja niitä kannattaa olla erilaisia eri käyttötarkoituksia varten. Puolipallojen avulla voidaan opettaa esimerkiksi istu-seiso-istu-asennon vaihtoja etutassut paikallaan, pyöreän tasapainotyynyn avulla takapään käyttöä ja sen myötä käännöksiä, perusasentoa ja puolenvaihtokäännöksiä sekä pitkulaisen etutassutargetin avulla sivuaskelia. Etutassutargetin avulla tehtävät liikkeet ovat myös hyvää lihaskuntoharjoittelua koiralle.

Kosketuskeppi

Kosketuskeppi tarkoittaa kohdetta, jossa on varren päässä esimerkiksi pallo, ja koira opetetaan koskemaan siihen nenällään. Kun koira oppii tehtävän, se seuraa kosketuskepin mukana, ja sille voidaan näin opettaa erilaisia liikeratoja. Kosketuskepin avulla voidaan opettaa esimerkiksi pyörähdykset, kaikki puolenvaihtotehtävät sekä asennon vaihtoja. Kosketuskepin hyöty namikäden seuraamisella opettamiseen nähden on, että koska keppi itsessään ei ole koiralle merkityksellinen, vaan sen arvo on välineellinen, koira ajattelee enemmän harjoitellessaan sokean namin seuraamisen sijaan. Näin myös kosketuskepin häivyttäminen on helpompaa ja nopeampaa.

Takatassutarget

Takatassutarget tarkoittaa alustaa, jonka päälle koira laittaa takatassunsa. Takatassutarget on helppo opettaa etutassutargettia soveltaen. Takatassutarget on rally-tokossa kaikkein käyttökelpoisin peruutuksen opettamisessa (sekä edessä että sivulla), ja tokossa se on hyödyllinen myös kaukokäskyjen opettamiseen. Lisäksi sen avulla voidaan opettaa koiralle kuin koiralle takajalkojen hahmottamista jumppamielessä.

Kosketusalusta

Kosketusalusta on kohde, jota koira täppää tassullaan. KosketusalustaKosketusalustan avulla voidaan saada koira irtaantumaan ohjaajasta poispäin tai jäämään kauemmas ohjaajasta, mikä voi ilman kohdetta olla haastavaa. Kosketusalustaa voidaan rally-tokossa hyödyntää merkille lähetyksen opettamisessa sekä liikkeestä seisomisen opettamisessa. Tokossa kosketusalustaa käytetään usein ruudun sekä tyhjään lähetyksen opettamiseen.

kuva: Saila Rappumäki

Asentoalusta

Asentoalustalla tarkoitetaan yleensä joko istumis- tai seisomisalustaa. Tällöin otetaan kohde, jonka avulla koira tekee aina tietyn asennon. Alusta voi olla osittainen tai kokonaan koiran alla. Kokonaisen alustan hyvä puoli on, että alustaa voidaan muokata siten, että koiran ollessa kokonaan alustan päällä saadaan suorat asennot automaattisesti. Asentoalustan kanssa voidaan opettaa perusasennot oikealle ja vasemmalle sekä koiratanssissa myös muut positiot, eteentulo, liikkeestä seisominen, paikallaan istuminen ja seisominen sekä edessä seisominen. Asentoalustaa voidaan hyödyntää myös asennon vaihtojen suoruuden harjoittelussa.

Tästä pääset lukemaan, miten istumisalustaa voidaan hyödyntää perusasennon opettamisessa.

Huomioitavaa kohteiden kanssa harjoitellessa

Muutama seikka kannattaa ottaa huomioon, kun kohteita alkaa harjoitella koiran kanssa. Kohteiden käytössä on aina huomioitava muutama turvallisuusnäkökohta: kohteen tulee olla pitävä sekä koiran tassujen alla, että vasten pohjamateriaalia. Kohde ei saa siis liikkua pois alta, kun koira osuu siihen, eikä koira saa luistella sen päällä.

Harjoitusvaiheessa usein sekaannusta aiheutuu, kun koira tarjoaa uudelle kohteelle edellistä oppimaansa kohdekäytöstä. Tämä on aivan tavallista, eikä se tarkoita koulutuksen epäonnistumista. Koiraa voidaan hiukan auttaa uuden käytöksen alkuun vaikka sitten namilla houkuttelemalla. Jos jokaiseen käytökseen käyttää erilaista kohdetta, koira oppii kyllä, mikä käytös kuuluu millekin kohteelle, ja lopettaa muiden käytösten tarjoamisen siihen.

Kun kohteita harjoittelee, ohjaajan tulee keskittyä kokonaan harjoitukseen. Varsinkin alussa kaikki käytös kohteiden suuntaan tulee vahvistaa. Kun haluat pitää taukoa, ota kohde pois. Jos koira tarjoaa käytöstä etkä vahvista sitä, käytös alkaa samalla myös sammua, ja oppiminen hidastuu. Koiraa ei saa koskaan fyysisesti siirtää pois kohteelta, ja myös pois kutsumista on vältettävä. Tassukohteita ei saa koskaan ottaa väkisin pois koiran alta. Kun koira halutaan pois kohteelta, helpoin tapa on heittää nami syrjään, jolloin koira lähtee namin perään. Sillä aikaa ohjaaja saa kohteen pois, tai saadaan aikaan uusi lähestyminen.

Kohteita opettaessa kannattaa myös miettiä, haluaako käytöksen kohteelle nimetä, vai annetaanko koiran vain tarjota käytöstä sille. Nimeämisessä on se hyvä puoli, että silloin on mahdollista käyttää samaa kohdetta eri tehtäviin, esimerkiksi samaa alustaa etu- ja takatassutargettiin. Toisaalta kohteen nimeäminen voi aiheuttaa haastetta itse valmiin tehtävän nimeämiseen. Itse olen päätynyt siihen, että olen nimennyt etu- ja takatassukäytöksen, mutta käytän vihjeitä itseasiassa aika harvoin. Yleensä käytän ennemmin erilaisia kohteita eri käytöksille. Syy tähän on, että myös tarpeet vaihtelevat: takapään käyttöä on vaikea tai mahdoton harjoitella isolla kohteella, sivuaskeleet taas vaativat enemmän tilaa, jotta koira mahtuu ottamaan askeleita.

P.S. Kohteiden käytön verkkokurssi starttaa 2.11.2020. Kurssilla harjoitellaan postauksessa mainitun 5 eri peruskohteen opettaminen, ja lisäksi saat kattavat ohjeet useiden eri kylttitehtävien opettamiseen kohteita hyödyntäen. Tästä linkistä saat lisätietoa kohteiden käytön verkkokurssista.

harrastukset · kisaaminen · rallytoko

Seuraaminen rallytokossa

Saara UljasYksi kommentti

Rallytokoa mainostetaan monesti matalan kynnyksen lajina, joka on helppo aloittaa ja jossa pääsee matalalla kynnyksellä kisaamaan. Käytännössä mielikuva on, että opetetaan kylttitemput ja sitten lähdetään tekemään rataa. Ja alokasluokassa tämä saattaa hyvinkin riittää. Itselläni on rallytokoharrastuksen alkuajoilta alokkaassa kahdella koiralla useampi reippaasti yli 90 pisteen tulos, ja nyt kun katson sen ajan treeni- ja kisavideoita, tekisi mieli laittaa kädet silmille. Seuraamisen kouluttamiselle en tuohon aikaan uhrannut juuri ajatustakaan, vaan se tuli mukaan vasta myöhemmässä vaiheessa.

Rallytokossa seuraaminen poikkeaa muista lajeista siinä, että koiran ei sääntöjen mukaan tarvitse olla niin tiukasti määritellyllä paikalla kuin vaikkapa tokossa tai koiratanssin HTM:ssä, eikä sen tarvitse pitää katsekontaktia, jos se on muutoin kontaktissa. Käytännössä kuitenkin monien kylttien suorittaminen oikein vaikeutuu huomattavasti, jos koira on sääntöjen salliman puoli metriä ohjaajan edessä, takana tai sivussa. Esimerkiksi kaikki käännökset kohti koiraa hankaloituvat tällöin huomattavasti, ja oikealla puolella mestariluokassa suoritettavissa jäävissä liikkeissä saa olla todella kartalla vihjeen antamisen kanssa, jotta vielä mahtuu koiran ja kyltin välistä, jos koira edistää puoli metriä.

Myös katsekontaktin puute saattaa tuottaa haasteita verrattuna siihen, että koira pitäisi katsekontaktia. Katseen pitäminen ihmisessä nimittäin sulkee koiran näkökentästä paljon muuta. Kun ei katso ihmistä, on aikaa ihmetellä, mitä siellä houkutksessa on, entä tuomari ja sihteeri ja ajanottaja, entäpä mitäs tuolla aidan takana onkaan… Haasteeksi saattaa muodostua tällöin myös koiran kiinnostus haisteluun. Tarve haistelulle voi syntyä monesta tekijästä, joista hyvät hajut alustassa on vain yksi. Haistelu saattaa olla myös sijaistoiminto, esimerkiksi koska koiraa jännittää kisatilanteessa tai koira ei tiedä, mitä sen pitäisi tehdä.

Koska rallytokossa saa puhua koiralle niin paljon kuin haluaa, kontaktia saatetaan pitää yllä puhumalla koiralle jatkuvasti, mutta tässä on vaarana, että puhe menettää merkityksensä ja tärkeät vihjeet menevät silloin koiralta ohi. Toisaalta jos koiralla ei ole katsekontaktia, se ei välttämättä myöskään huomaa käsivihjeitä, jolloin suullisten vihjeiden pitäisi olla todella vahvat ja hyvin koulutetut. Liian tiukasti ohjaajaa tuijottava koira voi tosin pitää käsivihjeitä vain häiriönä, josta ei pidä välittää, eli käsivihjeisiin reagoiminen seuraamisessa pitää opettaa koiralle erikseen.

Rallytokon seuraamisen erikoisuutena esimerkiksi tokoon verrattua onkin se, että koira ei voi “vaihtaa vapaalle” ja vain seurata. Koiran täytyy kyetä käsiohjauksen seuraamisen lisäksi irrottautua kontaktista temppuihin, ja toisaalta tempun jälkeen palata seuraamiseen, ja sitten taas nopeasti irrottautua uuteen temppuun. Pitkän seuraamisen harjoittelua ei kuitenkaan saa unohtaa, koska radalla voi parhaimmillaan olla kaksi spiraalia ja pujottelu edestakaisin, sekä vielä 360-tehtäviä ja käännöksiä ja sivuaskeleita. Rallytokon seuraamisessa koiralta vaaditaan myös erinomaista kehonhallintaa ja takapään käyttöä, koska oikeastaan jo alokasluokassa pitäisi tehdä yhdensuuntainen sivuaskel sekä suoran seuraamisen lisäksi osata käännökset oikeaan ja vasempaan sekä pujotella, avoimessa lisäksi pyöriä etutassut paikallaan, voittajassa peruuttaa ja osa tehtävistä oikealla ja mestarissa nämä kaikki pitää hallita molemmin puolin.

Kuulostaako pelottavalta? Seuraamisen kouluttamiseen liittyy monia myyttejä, mutta selkeän prosessin kautta se on mahdollista opettaa koiralle motivoivaksi lempitehtäväksi. Itse olen viimeisen parin vuoden aikana todella innostunut seuraamisen kouluttamisesta ja hionut menetelmääni siitä, millä tavoin seuraamisen tekniikka ja eri suunnat saadaan opetettua koiralle. Tällä hetkellä ajattelen, että onnistuneen seuraamisen avaimet ovat koiran aito motivaatio tehtävää kohtaan, koirasta lähtöisin oleva kontakti, koiran kehon hahmotus ja takapään hallinta. Kun opettaa nämä taidot kriteeri kerrallaan rauhassa ja huolella, tuloksena on iloinen ja motivoitunut seuraaminen rallytokossa, ja myös muissa lajeissa.

harrastukset · kouluttaminen · omat koirat · rallytoko · Tiuhti · treenianalyysi

Miksi tarjoamalla opettaminen ei tunnu onnistuvan

Saara UljasKommentoi

Joskus kuulee väitteitä siitä, että koiralle ei voi opettaa asioita tarjoamalla ja positiivisesti, koska koira ei tajua eikä koulutuksesta tule mitään. Olen pohdiskellut tätä asiaa viime aikoina omien koirieni kanssa, koska meillä Tiuhti melkein 9 v ei tunnu onnistuvan siinä, kun taas nuoremmilta se sujuu tosi hyvin. Olen päätynyt siihen, että kyseessä on sekä ohjaajan taidojen että kyseisen koiran oppimishistorian yhteispeli, ja tilanteeseen on mahdollista vielä vaikuttaa vanhallakin iällä, joskin kaiken oppimishistorian “poistaminen” voi olla mahdotona.

Tiuhdin kanssa ajauduttiin harrastamiseen vähän vahingossa, ja alkuun treenattiin tokoa. Tiuhdille opetettiin alokasluokan tehtävät ja sitten mentiin kokeeseen. Ikinä ei siis oltu ennen treenattu palkatonta eikä kisamaista ja mitä näitä nyt on, en edes tiennyt, että sellaista on olemassa. Voitte käydä koiranetissä katsomassa, miten hyvin se sujui. Aloitin rallytokon v. 2015 Tiuhdin kanssa. Laji oli juuri tullut viralliseksi, ja halusin kokeilla, miten se sujuisi. Tokotaustaisella koiralla alokasluokka oli helppo, muutamat uudet liikkeet sai kätevästi opetettua namilla houkuttelemalla. Tiuhti kisasi itselleen aika lyhyessä ajassa RTK1 ja RTK2-koulutustunnukset hyvillä pistein, sijoittuen useita kertoja palkintosijoille. Rallytokoradalla tuli kisamaisen treeni vähän kuin vahingossa, ja suoritus kuitenkin on aika lyhyt, koko ajan myös yleensä tapahtuu jotain.

Näiden jälkeen olisi pitänyt siirtyä voittajaluokkaan, mutta se ei sujunutkaan enää ollenkaan niin siististi. Tiuhdille oli tosi vaikea oppia seuraamaan oikealla, ja peruuttaminen ja takapään käyttö oli sille jo vasemmalakin haastavaa, oikealla tosi vaikeaa. Tiuhti kiihtyi treeneissä tosi helposti ja homma meni ihan säheltämiseksi. Toisten pentujen jälkeen alkaneet ihovaivat kuitenkin lopettivat Tiuhdin kisauran, ja näiden asioiden treenaaminen jätettiin. Nykyään Tiuhti puuhailee satunnaisesti pikkujuttuja ja jumppaa, näissäkin keskittyminen on alkuun tosi vaikeaa. Ollaan myös aloiteltu noseworkia, jossa sama homma.

Tuolloin minua harmitti kovasti ja ajattelin, että Tiuhdissa on jotain vikaa, kun se ei opi näitä juttuja. Silloin en myöskään tiennyt murto-osaakaan kouluttamisesta ja koiran oppimisesta verrattuna siihen, mitä tiedän nyt. Tiuhdin knassa kävin esimerkiksi erään yhdistyksen treeneissä, joissa käskettiin kieltää koiraa, kun se hyppää luoksetulossa minua vasten. No Tiuhtihan lakkasi tulemasta luokse, katseli eri suuntaan eikä ottanut kontaktia. Kouluttaja ei osannut auttaa eteenpäin ja olin ihmeissäni. Oikeastaan vasta opiskelun myötä olen alkanut ymmärtää, mitä tuossa tilanteessa on koiran näkökulmasta tapahtunut. Enää en suostuisi tekemään kouluttajan neuvomalla tavalla, mutta eihän aloitteleva koiraharrastaja voi tietää. Esimerkiksi vasta 2016 Juha Korrin seminaarissa kuulin ensimmäisen kerran KOKEENOMAISESTA treenistä.

Tokoa oli opetettu Tiuhdille siihen asti oikeastaan pelkästään houkuttelemalla. Arkihommissa oli mukana tosi paljon pakottamista, esimerkiksi turkin hoidossa ja kynsien leikkuussa. Tiuhti ei osannut olla aktiivinen, vaan se odotti passiivisesti, että sille tavalla tai toisella kerrotaan, mitä sen pitäisi tehdä. Kuitenkin se halusi kovasti palkkoja, ja kun sen pitikin ratkaista joku asia itse, se turhautui melkein välittömästi. Turhautuminen näkyi ohjaajan puremisena seuraamisessa, äänenkäyttönä, säheltämisenä ja tassujen ylenmääräisenä käyttämisenä esimerkiksi kohteisiin. No kun ei se mitään osaa niin autetaan, nyt oli jo komentaminen jäänyt oman oppimisen myötä pois koulutuskeinoista.

Tässä Eläinkoulutusblogin kirjoituksessa ollaan mielestäni sen äärellä, mistä Tiuhdin kanssa oli kysymys. Sille aiheutui virheen pelkoa, koska sitä on kielletty aikaisemmin ja palkkiota on poistettu. Se ei myöskään tiedä, mitä sen pitäisi tehdä, ja tehtävä on liian vaikea. Jos ohjaajalta menee vielä hermo säheltämiseen ja se purkautuu kiukkuna koiralle, soppa on valmis.

Nyt ajattelen, että sheippaaminen ei Tiuhdin kanssa ole onnistunut siksi, että sillä ei ole turvallisuudentunnetta suhteessa treenamiseen. Se ei tiedä, miten se voisi saada palkkion. Sille ei ole opetettu palkkiovihjettä eikä luopumista. Koska siltä puuttuu perustaidot, se turhautuu nopeasti. Ja turhautumiskäytöksestä on joskus seurannut komentamista. Ja kun haluaisi tehdä niitä tehtäviä, niin oma motivaatio kärsii. Nyt kuitenkin kun olen omasta mielestäni tajunnut asian ytimen, koen, että voimme tässä vihdoinkin edistyä. Tehtävät pitäisi pilkkoa aivan mikroskooppisen pieniin osiin ja olla todella nopea palkkaamaan. Koiralla pitää olla koko ajan mahdollisuus onnistua. Palkata voi myös virheistä, jotta ahdistus ei nouse, ja virheen jälkeen miettiä, miten se ennaltaehkäistään seuraavalla kerralla.

Kyse ei ole siitä, ettei tämä koulutusmenetelmä sopisi kaikille koirille, vaan siitä, että sitä pitää osata soveltaa koiran mukaan ja sen aikaisempi oppiminen huomioiden.

 

kisa-analyysi · omat koirat

Kisatunnelmia kolmen eri lajin kisoista

Saara UljasKommentoi

Neljän kuukauden kisatauon jälkeen palattiin Susun kanssa ryminällä kehiin, nimittäin 27.4. kisattiin rallytokoa, 28.4. tokoa ja 5.5. koiratanssia. Aikaisemmin olen yleensä pitäytynyt vain yhdessä lajissa lyhyen ajan sisään, mutta nyt sattui useampi kisa niin sopivasti, että oli pakko kokeilla, miten Susu jaksaa tällaista. Ja jaksoihan se 🙂

27.4. kisattiin siis lähes puolen vuoden tauon jälkeen rallytokoa oman seuran kisoissa. RTK4-koulutustunnuksen saavuttamisen jälkeen Susun kanssa on ollut haasteena kisavire, eli se ei ole keskittynyt radalla ja pisteitä on siksi tippunut liikkeistä, jotka Susu kyllä osaa. Virettä on työstetty rallytokon valmennusrenkaan koulutuksissa Riitta Kivimäen johdolla, olemme esimerkiksi vaihtaneet radalla namipalkan lelupalkkaan ja palkka on tullut hienosta seuraamisesta ja vireestä. Ratatreeniä on myös tehty aiempaa enemmän, mutta entistä harvemmin koko rata palkatta, palkka on tullut 4-10 kyltin välein vaihdellen. Lisäksi kehääntuloja on palkattu paljon.

Treeni on selvästi kantanut, koska 27.4. Susu oli huippuvireessä eikä nuuskinut lainkaan! Kun vire saatiin kohdalleen ja teknisesti koira on taitava, niin pisteitä kertyi 99 näin ollen pistettiin myös valiokello käyntiin. Pisteet riittivät myös hienosti luokkavoittoon isossa lähes 20 koiran luokassa. Ainoa -1 tvä saatiin etuperuutuksessa ohjaajan omituisesta venkoilusta, etuperuutus on kylläkin epävarma liike ja sitä pitää vielä vahvistaa. Seuraavaksi rallytokoa kisataan 2.6. Varsinais-Suomen Kennelpiirin piirimestaruuskisoissa, ja sinnekin lähdetään ensisijaisesti hakemaan hyvää virettä ja iloista fiilistä, tulokset tulevat kun ovat tullakseen. Nyt taas riittää uskoa siihen, että rodun ensimmäinen RTVA-arvo on meille mahdollista saavuttaa.

28.5. kisattiin tokoa avoimessa luokassa neljän kuukauden kisatauon jälkeen niin ikään oman seuran kisoissa. Tokossa on ollut ehkä myös pientä virehaastetta, mutta lopulta pisteitä on aikaisemmin kuitenkin verottanut väärä mielentila ja toimimaton tekniikka erityisesti liikkeestä istumisessa ja kaukokäskyissä. Näitä haasteita on ratkottu Kennel Tendingin Riitta Jantunen-Korrin ja Pekka Korrin koulutuspäivässä sekä Lentsu Välimäen MM-tiimin kahdella leirillä ja tavoiteryhmässä. Kokeeseen lähdettiin hyvillä mielin, etukäteen oli fiilis, että pakka on kasassa. Ja olihan se! Kokeessa tosin ei ollut liikkeestä istumista vaan maahanmeno, joka on Susulla vahva liike. Kaukot eivät vieläkään ole ihan siellä missä haluaisin, mutta nyt kuitenkin kerättiin niistä 8 pistettä eikä Susun vire lässähtänyt täysin, vaikka ei myöskään ihan optimivireesä oltu. 6 koiran avoimessa luokassa Susu oli myös ainoa koira, joka löysi merkin ensimmäisellä yrittämällä, vaikka olikin hieman epävarma alkuun, jotenkin merkki oli todella hankalasti erottuva.

Yhteensä pisteitä kertyi 295, 1-tulos, KP ja sijoitus luokan toiseksi. Tokossa siirrymme suoraan voittajaan. Voittajassa haasteena edelleen ovat kaukot, joita lähdetään nyt tehotreenaamaan, lisäksi pitää varmaan hiukan harjoitella piilopaikkista 😀 Muuten Susulla on jo hallussa kaikki voittajaluokan liikkeet. Tavoitteena olisi päästä kisaamaan voittajassa elokuun SM-kisoissa, mutta olen kuitenkin sen suhteen maltillinen. Tänä vuonna voittajassa on joka tapauksessa aivan realistinen tavoite.

Viime viikonloppuna, eilen 5.5., teimme vielä aivan uuden aluevaltauksen ja kisasimme koiratanssia HTM-luokassa ensimmäisenä PONina Suomessa. Edellisen viikonlopun karkelot olivat tutussa paikassa lyhyen ajomatkan päässä, mutta koiratanssiin ajelimme reilu 2 h Janakkalaan molemmille aivan vieraaseen paikkaan. Aivan uuden lajin korkkaaminen jännitti hirveästi, ja esityksen aikana käteni aivan tärisivät. Susupa ei siitä ollut moksiskaan ja suoritti ohjelman juuri niinkuin kuuluikin. Pisteitä saimme esityksestä 162, kunniamaininnan ja luokkavoiton. Tuomarit toivoivat palautteessa koreografian ja kehän käytön pohtimista, kehuja Susu sai taitavasta positioiden hallinnasta. Omaa mieltä lämmitti myös huikeasti palkintojenjaossa Nadja Böckermanilta saatu positiivinen palaute Susun kauniista työskentelystä ja taitavasta postioiden pitämisestä. Myös koiratanssissa siirrymme suoraan avoimeen luokkaan. Se ei kuitenkaan tapahdu ihan hetkessä, sillä ensin täytyisi opettaa muutama uusi positio, valita musiikki ja suunnitella ohjelma 😀 Tällä hetkellä ajatuksissa on osallistuminen SM-kisoihin syksyllä Tampereella. Koiratanssikisoja järjestetään valitettavan vähän, ja harmittavasti seuraavat lähikisat sattuvat päivälle, jolloin olen lupautunut rallytokokilpailuihin vastaavaksi koetoimitsijaksi.

Reilussa viikossa saavutimme Susun kanssa 3 eri lajissa siis huikeita tuloksia, ja täytyy sanoa, että kyllähän se hyvältä tuntuu, kun kova työ näin upeasti palkitaan. Olemme treenanneet paljon ja hakeneet oppia monilta huippuosaajilta eri paikoista. Erityisesti Riitta Kivimäen ja Lentsu Välimäen valmennus on ollut meille tärkeää. Oman asenteen hiomisella on myös ollut iso vaikutus: treeneissä, ja kisoissa, tavoitteena on ensijaisesti se, että Susulla olisi aivan huippuhauskaa. Toki ei voi koskaan kieltää, etteivätkö ne tulostavoitteet väikkyisi taustalla hiukan, mutta nyt tuntuu, että olemme oikeasti kehittyneet Susun kanssa _tiiminä_. Se, mitä olen tavoitellut ja mistä olen puhunut, on vihdoin realisoitunut käytännössä. Tästä on huippua jatkaa kohti uusia luokkia ja seuraavien valiotulosten metsästystä.

kisa-analyysi · omat koirat

Rallytokorenkaan näyttökoe

Saara UljasKommentoi

Osallistuimme Susun kanssa lauantaina 15.12. rallytokorenkaan näyttökokeeseen Jyväskylässä, Haukkuvaaran koiraharrastushallilla. Valmennusrenkaan toiminnasta saat lisätietoa tästä. Susun kanssa haluaisin mukaan valmennusrenkaaseen, koska tarvitsen nykyisten ryhmiemme lisäksi vielä enemmän huipputason koulutusta, jotta pääsemme rallytokossa valiotuloksiin vaadittavalle tasolle. Jos saan suorituksemme hiottua huippukuntoon, minua kiinnostaa osallistuminen SM-kisoihin ja mahdollisesti myös kisaaminen Ruotsissa ja rallytokon PM-kisoissa.

Myös eräs kaverini osallistui näyttökokeeseen, joten lähdimme kimppakyydillä ajelemaan Turusta Jyväskylään lauantaiaamuna klo. 5. Matka sujui hyvin, eikä yhtäkään peuraa onneksi näkynyt. Perillä ehdimme hyvin ulkoiluttaa koirat ja laittaa tavarat kuntoon ennen kokeen alkamista klo. 10. Näyttäkoe oli mestariluokan rata, ja lisäksi radalla oli häiriönä muutama pehmolelu, ylimääräisiä kartioita ja ratamitta, ja kentän laidoilla oli sivuun kasattuna agilityesteitä. Olimme Susun kanssa 6. suoritusvuorossa.

Rata ei sinänsä ollut meille vaikea, vaan kaikki kyltit olivat sellaisia, jotka Susu aivan hyvin osaa. Suorituksessa tuli kuitenkin hyvin esiin se, miksi olemme saaneet RTK4, mutta emme valiotuloksia. Susua kiinnostivat ns. oudot häiriöt, eli kentän laidoille kasatut tavarat ja pehmolelut, ja se katseli niitä aika paljon. Kartioista, esteestä tai tuomarista, jotka ovat ns. normaalihäiriöitä, se ei sen sijaan piitannut lainkaan. Yleisöä ja kehästä poistumistietä kohti mentäessä se jäi nuuskimaan. Kun se oli kuulolla, kaikki kyltit kuitenkin onnistuivat.

Näyttökokeen jälkeen jokainen hakija vielä haastateltiin erikseen. Haastattelussa käytiin näyttöä läpi, ja kehityskohtina tuomarit olivat kiinnitäneet huomiota samoihin asioihin kuin itsekin. Lisäksi saimme palautetta siitä, että oikeaa puolta pitäisi treenata vielä sujuvammaksi, samoin kehään tuloa ja sieltä poistumista. Positiivista palautetta saimme siitä, että Susulla on tosi hyvä motivaatio työskennellä kanssani ja häiriöistä huolimatta se kuuntelee hyvin puhettani. Lisäksi saimme hyvää palautetta kisapalkkauksesta. Haastatellussa puhuttiin näyttökokeen lisäksi tavoitteista ja valmiudesta sitoutua valmennusrenkaan toimintaan.

Renkaaseen pääsemisestä riippumatta näyttökoe oli antoisa, koska se antoi tietoa siitä, että Susu jaksaa työskennellä aikaisen herätyksen ja pitkän ajon jälkeen, ja rauhoittuu vielä sen jälkeen mukavasti häkkiin nukkumaan. Sain myös hyvää ja harvinaista analyysia suorituksestamme kahdelta tuomarilta, minkä perusteella voin taas tehdä treenisuunnitelmia eteenpäin. Jos pääsemme renkaaseen, se tietenkin lisää omaa motivaatiota ja sitoutumista entisestään, sekä tietenkin tarjoaa arvokasta koulutusta ja muiden renkaan jäsenten tukea. Tieto valmennusrenkaaseen pääsemisestä tulee tammikuussa 2019, koska lopullisen valinnan renkaaseen pääsemisestä tekee rallytokoyhdistys. Onneksi välissä on joulu ja muutenkin tapahtuu kaikenlaista, joten odottavan aika ei (toivottavasti) käy kovin pitkäksi.

omat koirat

Oman toiminnan tarkastelu: arjen ja toisen lajin vaikutus rallytreeniin

Saara UljasKommentoi

Liityin lokakuun alussa TSAU ry:hyn ja pääsin siellä treenaamaan rallytokon valmennusryhmään. Ryhmä on omatoiminen treeniryhmä, jossa treenaajat auttavat toisiaan. Tarvitsen Susun kanssa säännöllistä rallytreeniä muiden valvovan silmän alla, koska seuraavana atvoitteena meillä on rallytokossa valiotulokset. Nyt ne ovat vielä kaukaisena haaveena, koska paras tuloksemme mestariluokassa on tällä hetkellä 84 p.

Ryhmässä sain heti ensimmäisessä treenissä pohdittavaa siitä, miksi koiran nenä menee maahan aina, kun sanon “hyvä”. “Hyvä” ei siis selvästikään ole Susulle keep-going-signaali, niin kuin haluaisin sen olevan, vaan Susu tulkitsee sen vapauttavana. Toiset huomasivat myös, että Susu häiriintyy, jos sitä kehuu ylipäätään seuraamispätkän aikana.

Jäin pohtimaan näitä asioita, mistä ne johtuvat ja mitä olisi tarpeen tehdä. Susun kanssa lenkillä ollessani lamppu syttyi, kun huomasin, mitä teen: Kun lenkillä Susu tarjoaa seuraamista, sanon “hyvä” ja näytän tyhjiä käsiä, jotta se vapautuu haistelemaan. Ei ihme, että se siirsi saman toiminnan myös rallyradalle. Puhumisen seuraamista häiritsevän vaikutuksen päättelin johtuvan siitä, että tokoa treenatessa en tietenkään puhu koiralle seuraamisen aikana. Tokoseuraamista on harjoiteltu huomattavasti enemmän kuin seuraamista rallyradalla, joten on loogista, että siihen liittyvät rutiinit ovat Susulle vahvempia.

Näiden pohdintojen jälkeen tein suunnitelman, että harjoittelemme Susun kanssa rallyrataa jatkossa niin, että se vain seuraa radan läpi yhdellä käskyllä, toki palkaten ja pituutta vaihdellen. Kun radalla kontakti on toivomaani luokkaa, alan lisätä joukkoon yksittäisiä temppuja. Pysäyttävistä tempuista, esim. sivulle istumisesta, eteentulosta yms. voi kehua, mutta minun tulisi välttää hyvä-sanan käyttöä. Näin rallyn ja tokon kokonaisuussuoritukset alkavat lähentyä toisiaan ja kokonaisuudesta tulee Susun näkökulmasta loogisempi. Olen huomannut, että Susu on koira, jota rutiinit auttavat varsinkin kisatilanteessa, ja näin saamme vahvistettua rutiinia kahteen lajiin yhdellä kertaa.

Jos siis lajitreenissä on hankaluus, kannattaa pysähtyä pohtimaan sen mahdollisia taustoja, ja vasta sen jälkeen miettiä korjauskeinoja. Aina ei tarvita esimerkiksi tempun helpottamista, vaan puitteita järjestelemällä voidaankin saada aikaan toivottu muutos.