arjen tukitaidot · harrastukset · kisaaminen · kouluttaminen · pentuelämä

Kyllä se kotona osaa – 3 vinkkiä yleistämisharjoituksiin

Kyllä se kotona osaa – 3 vinkkiä yleistämisharjoituksiin

Kaikille koiraharrastajille on varmasti jollakin tavalla tuttu sanonta ”Kyllä se kotona osaa”. Harvemmin kuitenkin pysähdytään todella miettimään, mistä tällainen ilmiö koiran kouluttamisessa johtuu.

Kyllä se kotona osaa-ilmiö kertoo siitä, että koira ei jostakin syystä kykene tekemään kotona osaamaansa asiaa toisessa paikassa. Koira ei siis ole yleistänyt käytöstä muualle kuin kotiin. Esimerkiksi koiraharrastuslajeissa kilpaileminen edellyttää, että koira kykenee tekemään osaamiaan käytöksiä erilaisissa paikoissa, ja jopa uusissa paikoissa, joissa se ei ole voinut etukäteen harjoitella. Myös monien arkikäytöksten kohdalla, vähintäänkin kun puhutaan hihnakäytöksestä, on tärkeää, että koira osaa yleistää käytöstä edes jonkin verran.

Koira on eläimenä aika huono yleistämään, koska eläinten oppiminen ylipäätään on hyvin tilannesidonnaista. Tämä palvelee luonnossa eläintä aivan toisella tavalla, kuin ihmisen kanssa asuvaa koiraa. Koira ottaa myös paljon vihjeitä ympäristöstä, ihmisen asennosta yms. siihen, millainen käytös on missäkin ympäristössä kannattavaa, ja jonkin vihjeen puuttuminen johtaa usein siihen, ettei koira ymmärrä, mitä sen toivotaan tekevän. Lisäksi kilpailevat häiriöt, eli kilpailevat palkkiot vaikuttavat koiran motivaatioon ja myös kykyyn keskittyä tehtävään.

Häiriöiden merkitys

Yksi tärkeimmistä tekijöistä yleistämisen harjoittelussa ovat häiriöt. Häiriöitä voidaan ajatella joko ympäristön tarjoamina kilpailevina vahvisteina tai sitten ympäristön aiheuttamina negatiivisina tunteina riippuen häiriön laadusta ja koiran suhtautumisesta siihen. Koirilla on tutkimuksissa havaittu selviä eroja siinä, suhtautuvatko ne uusiin asioihin optimistisesti (eli odottavat uuden asian olevan mukava) vai pessimistisesti (eli odottavat uuden asian olevan epämukava), ja tämä näkyy koiran käyttäytymisessä. Joskus myös voimakkaan positiivinen suhtautuminen voi haitata harjoittelua ohjaajan kanssa, jos koira kokee vaikkapa ympäristön tutkimisen tai vieraiden ihmisten tai koirien tervehtimisen ohjaajan tarjoamia palkkioita arvokkaammaksi. Koiran suhtautumiseen ympäristöön vaikuttavat ainakin sen perimä, emon käytös pikkupentuaikana, sosiaalistuminen ja oppimiskokemukset sekä mahdolliset traumat. Onneksi koiran suhtautumista ympäristöön voidaan myös muuttaa kouluttamisen keinoin.

Look At That on yksi parhaimmista harjoituksista, mitä koirankoulutuksessa on koskaan kehitetty. Look At That perustuu siihen, että harjoittelun myötä koiran suhtautuminen uusien asioiden havaitsemiseen muuttuu uhasta mahdollisuudeksi. Tämän harjoituksen hyvin osaavan koiran kanssa uusiin häiriöihin totuttelu on helppoa. Voit käydä lukemassa Look At That eli LAT-harjoituksesta enemmän tästä linkistä. Myös muut Control Unleashed-harjoitukset ovat erittäin hyödyllisiä ympäristöön siedättymisen harjoittelussa.

Optimismia lisää tutkitusti myös hajutyöskentelyn harrastaminen. Ei ole väliä, mitä koira etsii, kunhan se saa etsiä omaan tahtiinsa ilman painostusta tai pelkoa rankaisusta, jos löytöä ei tule. Ihan namien piilottelulla erilaisiin paikkoihin saadaan ajan kanssa koira suhtautumaan uusiin paikkoihin positiivisemmin kuin aikaisemmin. Koiraharrastuslajeista erityisesti noseworkin kautta on helppo yleistää etsintää erilaisiin tiloihin ja häiriöihin ,ja sitä kautta tukea koiraa olemaan optimistisempi.

Vihjeet tilanteessa

Koira on mestari poimimaan tilanteesta vihjeitä siihen, millainen käytös missäkin tilanteessa tuottaa koiran toivoman lopputuloksen. On tärkeää aina pysähtyä miettimään, millaisia vihjeitä tiettyyn käytökseen liittyy. Vihjeitä eivät ole vain sanat tai eleet, vaan myös esimerkiksi

  • ihmisen asento
  • ympäristö, jossa harjoitellaan
  • käytöksen aikaansaamisen keinot, kuten kohdealustat tai nami kädessä
  • muut paikalla olevat ihmiset ja koirat
  • vuorokauden aika
  • mitä koiran kanssa on tehty ennen kyseistä harjoitusta
  • hajut

Lista on todennäköisesti loputon, mutta tähän lyhyeen esimerkkiluetteloon on kerätty tekijöitä, jotka ainakin kannattaa huomioida. Varsinkin käytöksen aikaansaamisen keinot ja palkkion sijainti ovat usein vihjeitä, joita ohjaaja ei ajattele vihjeeksi, ja näiden merkitystä usein aliarvioidaan reippaasti.

Voimme toisaalta myös hyödyntää tätä koiran ominaisuutta taitavana vihjeiden poimijana luomalla rutiineja ja ympäristön vihjeitä, jotka suuntaavat koiran keskittymistä ja ajattelua toivomaamme suuntaan. Esimerkiksi jo mainittu Look At That harjoitus paitsi muuttaa koiran suhtautumista, myös muuttaa koiran ympäristössä havaitsemat muutokset vihjeiksi ottaa kontaktia ohjaajaan. Tämä on monin tavoin kätevää, kun koira on yleistänyt sen erilaisiin paikkoihin. Arjessa tästä on toki hyötyä, ja myös harrastuksissa yleisessä häiriösiedossa. Lisäksi olen LAT-harjoituksen avulla opettanut koiralle tokon liikkurin liikkeen ja puheen vihjeeksi ottaa kontaktia ohjaajaan, ja samaa voisi hyvin soveltaa esimerkiksi rally-tokon lähtökyltille.

Muita esimerkkejä ennakoivista vihjeistä ovat esimerkiksi erilaiset varusteet eri tilanteissa (tavalliselle lenkille ja canicrossiin eri valjaat, paimentamaan ja noseworkiin eri varusteet, palveluskoirien ja avustajakoirien liivit jne.). Myös ohjaajan pukeutuminen on eri tilanteissa erilaista, metsälenkille lähdetään usein eri vaatteissa kuin koiranäyttelyyn. Koiralla voi teettää aina jonkin tehtävän ennen toista tehtävää, esimerkiksi noseworkissa aina lähtöhaju ennen ensimmäiseen etsintään lähtemistä, agilityssa lämmittelyksi pujottelu, rallyssa pyörähdykset, tokossa perusasento, käsittelyssä eläinlääkärissä tai näyttelyssä Koske-vihje.

Yleistäminen erilaisiin ympäristöihin 3 vaiheen kautta

Kun koiralle lähdetään opettamaan käytösten yleistämistä erilaisiin paikkoihin, on tärkeää aloittaa käytöksistä, jotka ovat koiralle tuttuja ja helppoja, toisin sanoen sujuvista käytöksistä. Sujuva käytös tarkoittaa, että koira reagoi vihjeeseen nopeasti eikä tee muita käytöksiä. Ihan ensimmäinen erilaisiin paikkoihin yleistettävä asia on palkkaus, koska jos koira ei palkkaudu, emme oikein voi mitään kouluttaakaan. Palkkaus koostuu kahdesta osasta: koiralle etukäteen opetetusta palkkiovihjeestä sekä palkkion ”kuluttamisesta”, käytännössä siis syömisestä tai leikkimisestä. Jos koira ei pysty syömään erilaisissa paikoissa tai edes tiedä, että uusissa paikoissa syöminen on edes mahdollista, ei kouluttamisessa oikein päästä alkuunkaan. Sama koskee tietenkin myös lelupalkkaa, mutta ruoka toimii usein hyvänä mittarina koiran kiihtymyksen tasolle, koska kovin kiihtyneenä syöminen muuttuu tai peräti loppuu kokonaan. Eli yleistäminen aloitetaan siitä, että koiralle maistuvia nameja kuljetetaan ympäriinsä ja niitä annetaan koiralle eri tilanteissa. Tärkeää on käyttää palkkamerkkiä, ja palkita koiraa siihen reagoimisesta, ei yrittää houkutella koiraa namilla.

Kun koira osaa syödä, voidaan siirtyä vahvistamaan jotakin tiettyä käytöstä. Koira voidaan esimerkiksi palkita aina, kun se näkee jotain (LAT), sekä aina, kun se katsoo oma-aloitteisesti ohjaajaa. Ohjaajan oma-aloitteinen tarkkailu on yleistämisen toinen kulmakivi, koska sitä kautta koira oppii, että erilaisissa tilanteissa ohjaajaan huomion suuntaaminen on kannattavaa. Palkkion suunnalla voimme tässä harjoituksessa vaikuttaa siihen, että koira tulee esimerkiksi lähemmäs ohjaajaa hakemaan palkkion, eli vahvistamme samalla ohjaajan luokse hakeutumista.

Kun koira kykenee tilanteessa ottamaan palkkion sekä pitämään oma-aloitteisesti silmällä ohjaajaa, siirrytään harjoittelemaan koiralle tutuilla koulutuspeleillä tai kohteilla. Tutut, hyvin selkeät harjoitukset toimivat koiralle edelleen vihjeenä siitä, että ohjaajan kanssa toimiminen on kannattavaa. Koulutuspelit ja kohdekäytökset soveltuvat tähän hyvin erityisesti siksi, että ne ovat koiralle hyvin selkeitä. Aluksi voidaan käyttää koiralle tuttua kohdetta, kuten käsikosteusta tai tuttua etutassutargettia, ja myöhemmin siirtyä harjoittelemaan tuttua käytöstä uudella kohteella, kuten etutassujen laittamista kiven tai kannon päälle.

Lähtökohtaisesti voidaan todeta, että varsinkin alkuvaiheessa kannattaa jokaisessa uudessa paikassa aloittaa prosessi aina alusta. Kun oppimista tapahtuu, koira kiinnittää aina enemmän huomiota ohjaajaan, ja harjoituksissa voidaan edetä. Uudessa paikassa voi silti olla myös hyvinkin osaavan koiran kanssa järkevää käyttää edes hetki siihen, että tarkistetaan, palkkautuuko koira, pystyykö se tarkkailemaan oma-aloitteisesti ohjaajaa sekä tekemään tuttuja koulutuspelejä tai kohdekäytöksiä ennen vaikeampien asioiden harjoitteluun siirtymistä.

Yleistäminen on prosessi, johon voi vaikuttaa, mutta jota ei voi kiirehtiä. Koirat ovat hyvin erilaisia sen suhteen, miten helppoksi tai vaikeaksi ne kokevat erilaiset ympäristöt ja uudet tapahtumat. Varmaa on, että etenemisen tahtiin vaikuttaa harjoittelun määrä: on aivan eri asia, jos koira on käynyt harjoittelemassa vaikka kolmessa hallissa kuin 15 eri hallissa. Jos toivomme tehokasta yleistäjää, ohjaajan on nähtävä vaiva uusien paikkojen etsimiseksi ja erilaisissa tilanteissa harjoittelemiseksi. Älä kuitenkaan vertaa koiraasi toisiin koiriin, vaan etene koulutuksessa yksilölliseen tahtiin.

harrastukset · kisaaminen · rallytoko

Seuraaminen rallytokossa

Rallytokoa mainostetaan monesti matalan kynnyksen lajina, joka on helppo aloittaa ja jossa pääsee matalalla kynnyksellä kisaamaan. Käytännössä mielikuva on, että opetetaan kylttitemput ja sitten lähdetään tekemään rataa. Ja alokasluokassa tämä saattaa hyvinkin riittää. Itselläni on rallytokoharrastuksen alkuajoilta alokkaassa kahdella koiralla useampi reippaasti yli 90 pisteen tulos, ja nyt kun katson sen ajan treeni- ja kisavideoita, tekisi mieli laittaa kädet silmille. Seuraamisen kouluttamiselle en tuohon aikaan uhrannut juuri ajatustakaan, vaan se tuli mukaan vasta myöhemmässä vaiheessa.

Rallytokossa seuraaminen poikkeaa muista lajeista siinä, että koiran ei sääntöjen mukaan tarvitse olla niin tiukasti määritellyllä paikalla kuin vaikkapa tokossa tai koiratanssin HTM:ssä, eikä sen tarvitse pitää katsekontaktia, jos se on muutoin kontaktissa. Käytännössä kuitenkin monien kylttien suorittaminen oikein vaikeutuu huomattavasti, jos koira on sääntöjen salliman puoli metriä ohjaajan edessä, takana tai sivussa. Esimerkiksi kaikki käännökset kohti koiraa hankaloituvat tällöin huomattavasti, ja oikealla puolella mestariluokassa suoritettavissa jäävissä liikkeissä saa olla todella kartalla vihjeen antamisen kanssa, jotta vielä mahtuu koiran ja kyltin välistä, jos koira edistää puoli metriä.

Myös katsekontaktin puute saattaa tuottaa haasteita verrattuna siihen, että koira pitäisi katsekontaktia. Katseen pitäminen ihmisessä nimittäin sulkee koiran näkökentästä paljon muuta. Kun ei katso ihmistä, on aikaa ihmetellä, mitä siellä houkutksessa on, entä tuomari ja sihteeri ja ajanottaja, entäpä mitäs tuolla aidan takana onkaan… Haasteeksi saattaa muodostua tällöin myös koiran kiinnostus haisteluun. Tarve haistelulle voi syntyä monesta tekijästä, joista hyvät hajut alustassa on vain yksi. Haistelu saattaa olla myös sijaistoiminto, esimerkiksi koska koiraa jännittää kisatilanteessa tai koira ei tiedä, mitä sen pitäisi tehdä.

Koska rallytokossa saa puhua koiralle niin paljon kuin haluaa, kontaktia saatetaan pitää yllä puhumalla koiralle jatkuvasti, mutta tässä on vaarana, että puhe menettää merkityksensä ja tärkeät vihjeet menevät silloin koiralta ohi. Toisaalta jos koiralla ei ole katsekontaktia, se ei välttämättä myöskään huomaa käsivihjeitä, jolloin suullisten vihjeiden pitäisi olla todella vahvat ja hyvin koulutetut. Liian tiukasti ohjaajaa tuijottava koira voi tosin pitää käsivihjeitä vain häiriönä, josta ei pidä välittää, eli käsivihjeisiin reagoiminen seuraamisessa pitää opettaa koiralle erikseen.

Rallytokon seuraamisen erikoisuutena esimerkiksi tokoon verrattua onkin se, että koira ei voi ”vaihtaa vapaalle” ja vain seurata. Koiran täytyy kyetä käsiohjauksen seuraamisen lisäksi irrottautua kontaktista temppuihin, ja toisaalta tempun jälkeen palata seuraamiseen, ja sitten taas nopeasti irrottautua uuteen temppuun. Pitkän seuraamisen harjoittelua ei kuitenkaan saa unohtaa, koska radalla voi parhaimmillaan olla kaksi spiraalia ja pujottelu edestakaisin, sekä vielä 360-tehtäviä ja käännöksiä ja sivuaskeleita. Rallytokon seuraamisessa koiralta vaaditaan myös erinomaista kehonhallintaa ja takapään käyttöä, koska oikeastaan jo alokasluokassa pitäisi tehdä yhdensuuntainen sivuaskel sekä suoran seuraamisen lisäksi osata käännökset oikeaan ja vasempaan sekä pujotella, avoimessa lisäksi pyöriä etutassut paikallaan, voittajassa peruuttaa ja osa tehtävistä oikealla ja mestarissa nämä kaikki pitää hallita molemmin puolin.

Kuulostaako pelottavalta? Seuraamisen kouluttamiseen liittyy monia myyttejä, mutta selkeän prosessin kautta se on mahdollista opettaa koiralle motivoivaksi lempitehtäväksi. Itse olen viimeisen parin vuoden aikana todella innostunut seuraamisen kouluttamisesta ja hionut menetelmääni siitä, millä tavoin seuraamisen tekniikka ja eri suunnat saadaan opetettua koiralle. Tällä hetkellä ajattelen, että onnistuneen seuraamisen avaimet ovat koiran aito motivaatio tehtävää kohtaan, koirasta lähtöisin oleva kontakti, koiran kehon hahmotus ja takapään hallinta. Kun opettaa nämä taidot kriteeri kerrallaan rauhassa ja huolella, tuloksena on iloinen ja motivoitunut seuraaminen rallytokossa, ja myös muissa lajeissa.