kouluttaminen · omat koirat · treenipäiväkirja

sunnuntain toko

Tänään treenattiin Auran Nuuskujen kisaavien ryhmässä. Tehtiin alkuun pari ruutua alustalla, ensimmäinen toisto oli hieno ja siitä pallo palkaksi. Toisella toistolla jäi etureunalle, vaikka alusta oli ruudussa, odotin, että tarjoaa itse alustaa ja siitä pallo. Kolmannella toistolla pysäytin alustalle, käskytin siitä maahan ja pallo palkaksi. Ruututreeni oli onnistunut.

Jäävien erottelu on ollut hankaluus ja sitä tehtiin tänään. Aikaisemmin ongelma oli seisominen, nyt seisominen sujuu niin istuminen on unohtunut. Kerrattiin istumista ihan käsimerkillä ja väliin ylläriksi muutama maahanmeno ja seisominen. Erottelutreeniä syytä edelleen jatkaa, istuminen alkoi taas muistua mieleen mutta täytyy sitäkin kerrata.

Kokeenomaisessa treenissä tehtiin ensin kehääntulo. Susu alkoi taas vinkua, palkkasin kuitenkin seuraamisen alkupaikasta. Mentiin kehästä ulos ja otettiin uudestaan, oli hiljaista. Tehtiin aivan lyhyt seuraaminen, kisapalkka ja siirtyminen kaukojen aloituspaikkaan, siitä palkka. Tehtiin kaukot 1 m matkalta, istu-maahan-istu-maahan, kisapalkka ja siirtyminen jäävien aloitukseen, siitä palkka. Liikkeestä maahanmeno, kisapalkka ja loppupalkaksi pallo. Käskytettyjä kehäänmenoja, joista tulee palkkaa, täytyy tehdä enemmän.

Harjoiteltiin myös maassaolon asennon säilyttämistä. Jouduin yhden kerran korjaamaan asennon, sen jälkeen Susu tajusi juonen ja pysyi asennossa tosi täpäkästi. Näitä täytyy ottaa lisää.

Lopuksi tehtiin taukomaton tarjoamista, alla video. Susu on selvästi ymmärtänyt idean ja saatiin muutama sekuntti kestoakin, seuraavissa treeneissä lisää kestoa.

Treenattavaa:

  • Liikkeestä istuminen ja jäävien erottelu
  • Taukomattoon kestoa ja matkaa
  • Kehäänmenot
  • Maassa asennon pitäminen
kouluttaminen · omat koirat · treenipäiväkirja

Lauantain tokoilut

Eilen aamupäivällä olin TSAU:n järjestämässä Pekka Korrin ja Riitta Jantunen-Korrin (kennel Tending) tokopäivässä kuunteluoppilaana. Kuuntelin pääasiassa Pekan koulutusta ja sain taas monia vinkkejä ja ajattelemisen aihetta. Tein myös paljon muistiinpanoja, niin voin palata asiaan myöhemmin. Korrien koulutuksiin palaan jossain kohtaa erillisessä postauksessa.

Iltapäivällä olimme Susun kanssa TSKK:n kisaavien treeneissä. Treenit alkoivat paikallaololla, palkkasin taas jätön muutaman kerran ja sen jälkeen siirryin n. 5 metrin matkalle. Muutaman kerran 1 min paikallaistumisen aikana kehuin Susua rauhallisesti. Saimme tosi hyvän onnistumisen.

Paikallaolon jälkeen teimme kokeenomaisesti alokasluokan kaukot, ruudun ja seuraamista sekä tuomarin puhuttelun. Alokasluokan kaukot olivat ihan hyvät, kisapalkka ja siirtyminen ruudun lähtöpisteeseen toimi myös. Ruutuun Susu jäi kovin eteen, mutta korjasi itse paikan kun käskyä ei tullut ja loppuliike meni hyvin. Ruudun jälkeen ei innostunut niin kovasti kisapalkasta, kuitenkin hiukan lähti mukaan. Seuraaminen oli muuten hyvää, mutta ensimmäistä kertaa Susu alkoi vinkua seuraamisessa. Ääntä on nyt muutenkin ollut jonkin verran, mietin voiko kyse olla juoksujen lähestymisessä vai pitäisikö asiaan nyt todella puuttua. Meillä on ensi viikolla Lentsun yksäri, jos juoksut ei ole vielä alkaneet niin taidan ottaa vinkumisen siellä puheeksi.

Loppuun harjoiteltiin vielä tuomarin puhuttelu. Laitoin Susun parin metrin päähän maahan siksi aikaa ja se toimi ihan hyvin. Maa-käskyllä se pysyi rauhassa eikä vinkunut tai yrittänyt liikkua. Puhuttelun jälkeen lähdimme yhdessä ns pois kehästä, palkkasin Susun matkalla pallolla. Vinkumista lukuunottamatta hyvä setti.

Teimme lisää ruutua, otettiin yksi toista käskytyksellä ja palkka tuli perusasennosta, Susu tuntui yllättyvän palkasta joten se oli hyvä valinta. Sen jälkeen tehtiin vielä yksi toista kosketusalustalle ja palkka pysähtymisestä. Tehtiin myös kaukoja ja palkkasin hyvästä asennosta alasmenossa, koska Susulla on ollut ongelmana kellahtaa lonkalle. 5 m matkalta käskytettynä ei noussut ekalla käskyllä, tätä jouduttiin hiukan hinkkaamaan. Lopulta nousi ekalla n. 4 m matkalla ja siitä hyvä palkka. Tehtiin myös lähempää enemmän toistoja. Kaukokäskyissä täytynee ottaa askelia taaksepäin tekniikan takia, koska nyt helposti nostaa ylösnousussa myös peppua, vaikka tarkoitus olisi pitää se koko ajan maassa. Perusasennon tarjoamisessa hyppäsi ensin, mutta tuntuu alkavan ymmätrtää, että hyppäämisellä ei pääse tavoitteeseen. Treenasimme myös taukomattoa, Susu alkoi tarjoamaan siihen jo kivasti maahanmenoa, seuravaksi lähdetään kasvattamaan aikaa.

Treenattavaa:

  • Paikallaolo: palkkaa lähtöjä välillä, älä ahnehdi matkaa ja aikaa samalla kertaa. Tarkoitus on saada virheettömiä toistoja!
  • Ruutu: Ota tarpeeksi toistoja targetille, palkkaa välillä myös ilman targettia pydähtymine, muista palkata myös viereltä maahan joskus.
  • Seuraaminen: Miksi vinkuu? Johtuiko kokeenomaisuudesta? Testaa tämän päivän treeneissä, tuleeko ääntä ns. normaalitreenissä?
  • Kaukot: Paljon tekniikkatreeniä lähempää, jos väärä tekniikka, ota väliin temppu ja uusi toisto -> ei pääse jatkamaan jos peppu liikkuu. Läheltä käskytystreeniä niin, että saa eri kohdissa palkkaa, myös jättö joskus hyvä palkata.
  • Jatka perusasentotreeniä.
  • Taukomattotreenissä seuraavaksi hitaasti keston kasvattaminen tarjoamalla.
kouluttaminen · omat koirat · treenipäiväkirja

Päivän treeni: avoimen seuraaminen, ruutu, nouto, kaukokäskyt


Tässä nyt pidempään olen pohtinut eri mahdollisuuksia treenipäiväkirjan pitämiseksi. Nyt varsinkin kun taloudessa on kolme enemmän ja vähemmän harrastavaa koiraa, dokumentointi tulee entistä tärkeämmäksi, ettei mene koirat sekaisin. Siis päätin, että treenipäiväkirja muuttaa myös tänne Lystitassun sivustolle. Täältä sitä on helppo seurata, kun jokainen päivitys kategorioidaan koiran nimen mukaan. Joten tässä siis tämän päivän treenit.

Käytiin Susun kanssa treenaamassa tokoa Doxx-areenalla Raisiossa. Itse olen kyseisessä paikassa käynyt joskus vuosia sitten ja Susu ei koskaan, joten oli hyvä tilaisuus treenata kokeenomaista vieraassa hallissa. Doxx-areenan isompi halli oli kuitenkin aika pieni, avo-ruudun mahtui juuri ja juuri tekemään ja seuraamiskaaviota piti todella miettiä hallissa olevien palkkien takia. Joten kokeenomaiseen suoritukseen varsinkaan ylemmissä luokissa ei paras valinta, mutta ihan toimiva alempiin luokkiin ja pieneen hiomiseen.

Susulla oli kova into päällä, joka tänään näkyi poikkeuksellisesti vinkumisena. Yleensä Susu on tosi hiljainen, esimerkiksi viime viikonlopun kokeessa saimme erikseen palautetta tuomarilta siitä, miten mukavan hiljainen koira se on. Tiistain treeneissä Susu myös odotellessa komensi minulta palkkaa. Pohdinkin nyt, johtuuko vinkuminen juoksujen lähestymisestä, kun niitä tässä odotellaan, vai ollaanko nyt treenattu liikaa vauhtia rauhoittumisen kustannuksella. Esimerkiksi ruutuun lähetyksessä Susu vinkui käskytyksen aikana. Rauhtoittumiseen ja luopumiseen pitää nyt kiinnittää enemmän huomiota.

Seuraaminen oli ihan mukiinmenevää “uuden hallin seuraamista”, eli jonkin verran oli välillä väljyyttä ja Susu mennessä ikäänkuin tarkastelee paikkaa eli kontakti putoaa välillä. Häiriönä oli matalalla pöydällä pari ruokakuppia, joita en itse edes huomannut ennen kuin Susu lähti katsomaan ne. Hitaassa kävelyssä edisti jonkin verran, siinä täytyy kiinnittää huomiota paikkaan ja rauhallisuuteen. Toinen pätkä oli paljon parempi kontakti, kun paikka oli jo tuttu. Kerrankin meillä oli liikkuriapua, liikkuriin Susu ei kiinnitä huomiota.

Seuraamisesta siirryttiin kokeenomaisesti suoraan kaukokäskyihin, joista palkattiin ensimmäinen nousu suunnitelman mukaan, koska viimeksi kokeessa jäätiin maahan. Susu nousi hyvin, mutta matkan kasvaessa on alkanut tulla liikkumista eteenpäin hiukan. Lisäksi nyt kun olemme ottaneet istu-seiso-vaihdon mukaan ja harjoitellet myös maasta-seisomaan-vaihtoa, on Susu toisinaan istumisen sijaan noussut seisomaan. Kaukoissa meillä on erityisenä haasteena mielentila ja vire: liian matalassa vireessä Susu ei liiku tai on hidas makaroni, korkeassa vireessä se liikkuu eteenpäin. Kaukoissa täytynee siis palata lähemmäs hiomaan tekniikkaa ja toisaalta myös ottaa mukaan pidemmät setit, joihin sisältyy useita eri vaihtoja ennen palkkaa.

Ruutu oli tänään Susulle vaikea. Jouduimme rakentamaan sen ihan lähelle seinää, mutta se ei yleensä ole haitannut. Susu harhautui ruudusta oikealle paikkaan, jossa olimme aikaisemmin treenanneet, vaikka se kuitenkin bongasi ruudun hyvin. Tämäkin on asia, jota varmaan ei ole tarpeeksi harjoiteltu: ensin tehdään jotain ruudun lähellä ja sen jälkeen juostaan sinne. Ihan mahdollista kuitenkin, että kokeessa näin käy, vaikkakaan kokeessa ei tietenkään saa palkkaa. Saatiin kuitenkin näytön jälkeen onnistunut toisto ja pysähdys oli todella hyvä.

Lisäksi teimme perusasentotreeniä, ongelmana on ollut, että Susu hypähtää vierelle tullessa. Tään otin harjoituksen, jossa Susun hyoähtäessä lähdin liikkeelle, jolloin se ei pystynyt tulemaan sivulle, annoin uuden käskyn ja pysähdyin. Jos uudella toistolla ei tullut hyppyä, hyvä palkka. Tällä hetkellä en treenaa vauhtiliikkeitä lainkaan sivulle saakka vaan annan vauhtipalkan ja sitten nämä perusasennot erikseen, koska en halua olla palkkaamatta hyvää kiertoa/luoksetuloa/hyppyä vain siksi, että perusasento ei ole halutunlainen. Lisäksi minun pitää nyt itse nostaa kriteeriä eli palkkaa ei enää kertakaikkiaan tule jos hyppää. Kieltämiseen ja rankaisuun en usko, Susulle on ihan riittävää jo tämä.

Noutoon teimme alle muutaman pidon, muutaman läheltä noston ja perusasennon ja sitten yhden avonoudon. Susulle on auttanut kovasti se, ettei se enää pudota kapulaa vaan otan sen pois, ilmeisesti sitä jännitti, kun sorvattu kapula saattoi tipahtaa varpaille. Perusasentoa itää vielä treenata lisää, mutta eteepäin se on mennyt ja mikä parasta, mälvääminen on vähentynyt! Noudossa oli ehkä toivottua vähemmän vauhtia, pohdin voisiko se johtua hallin pienestä koosta ja siksi heittomatka lyhyydestä.

Lopuksi otimme paikallaistumista, joka on se meidän kompastuskivi. Susu on myös makaamisessa ollut aikaisemminkin levoton ja tässä liikkeessä voikin tulla ääntä odottaessa ja käskytyksen aikana. Istumisessa ongelma on, että Susulla on ollut vaikeuksia hahmottaa, että siellä todellakin _istutaan_ eli siis menee helposti maahan. Jos ehdin äänellä puuttumaan pään laskemiseen tai jalan siirtoon, ei toteuta maahanmenoa, mutta paikallaistumisen mielentila ylipäätään ei ole toivotunlainen. Saimme lopuksi 10 s onnistuneen istumisen puolella matkalla, johon oli hyvä päättää treeni.

Treenattavaa:

  • Seuraamiseen lisää häiriötreeniä: kohti seinää, kohti ihmisiä, kohti tavaroita…
  • Kaukot: lähemmäs hiomaan tekniikkaa, takatassutargetti? Väliin myös settejä, joissa monta eri vaihtoa ennen palkkaa, sekä käskytettyä kisamaista treeniä, josta yllätyspalkka.
  • Treenaaminen ensin ruudun vieressä ja sen jälkeen lähetys ruutuun.
  • Suunnitelma vinkumisen varalle: jos vinkuu käskytyksessä tai lähestyessä, keskeytetään tekeminen ja lähdetään toiseen suuntaan. Kun hiljenee, kehuminen ja uusi lähestyminen. Vain hiljaisen koiran lähetys vauhtitehtävään.
  • Lisää perusasentotreeniä: ei palkkaa jos hyppää!
  • Noudon palautukset hyvällä palkalla: muista harjoitella eri kapuloilla.
  • Paikallaistuminen: Lyhyitä treenejä pitkällä matkalla, pidempiä treenejä lyhyellä matkalla, muista tehdä myös kokeenomaisia ksäkytyksiä (ei palkkaa) ja toisaalta palkata myös heti jätön jälkeen.
kouluttaminen

PON koulutettavana

tiuhtiEnsimmäinen postaus, jei! Pohdin tähän blogin pitämisen alkuun virheitä, joita olen tehnyt omien koirieni kouluttamisessa, ja esittelen mielestäni parempia koulutusratkaisuja tilanteeseen.

Kotona meillä on lapsuudessani ollut 2 borderterrieriä, mutta ne olivat kotikoiria, joiden koulutukseen ei juurikaan panostettu. Kun ensimmäinen oma koirani Tiuhti tuli minulle 2011, en tiennyt kouluttamisesta mitään. Ostin Tuire Kaimion Pennun kasvatus -kirjan ja luin sen ennen pennun saapumista 8 vk iässä, ja sen opeilla mentiin eteenpäin. Tiuhti oli mielestäni loppujen lopuksi helppo pentu, vaikka omaa tahtoa löytyi jonkin verran. Totta kai se kuitenkin riehui, kuten pennun kuuluukin, ja niissä tilanteissa tein virheen nro. 1: koiran selättäminen. Koirathan eivät selätä toisiaan, vaan jos joku koirista alistuu, se kääntää vapaaehtoisesti vatsapuolensa ylöspäin. Koira ei ymmärrä, miksi ihminen käy siihen käsiksi ja pakottaa sen epämukavaan asentoon. Koira voi kyllä hetkellisesti rauhoittua, ja jos huonosti käy se voi myös alkaa pelkäämään omistajaansa. Toivon, ettei se ole yhdenkään koiranomistajan mielestä toivottavaa. (Huom! Kaimion kirjassa ei todellakaan kannusteta selättämiseen, vaan sen olin keksinyt jostain muualta, en tiedä mistä.)

Tiuhti ei selättämisestä suinkaan heti rauhoittunut vaan pisti koko pennun voimalla vastaan. Kun se lopulta rauhoittui ja päästin siitä irti, se puri minua samantien täysillä ranteeseen.  Tiuhti on koira, joka ei ole koskaan elämässään vapaaehtoisesti alistunut ihmiselle eikä koiralle, mutta sillä ei myöskään ole ollut tarvetta alistaa muita. Selättämisessä ei sen kouluttamisessa ainakaan mitään hyötyä ollut, ja todennäköisesti se on haitannut meidän suhdettamme jonkin verran. Tästä “koulutusmenetelmästä” ymmärtsin luopua jo varhaisessa vaiheessa, ja Susulle en ole koskaan sitä tehnyt. Susu todennäköisesti ei sitä myöskään kestäisi vaan menisi aivan lukkoon, ja tilanteen jälkien korjaaminen veisi pitkään.

Jos koiranpentu riehuu, on vaihtoehtoisia toimintatapoja useita. Riehuvan pennun voi ottaa syliin ja pitää siitä hellästi mutta tiukasti kiinni, kunnes se rentoutuu ja päästää sitten rentoutuneen pennun menemään. Riehumisen voi yrittää katkaista myös kiinnittämällä koiran huomio kutsumalla sitä, ja kun se tulee, palkita hyvästä käytöksestä. Sen jälkeen voidaan puuhailla yhdessä jotain mukavaa. Itselläni vaikeuksia tuli erityisesti lenkillä, kun koira vain hyppi ja pomppi ja jopa puri minua. Suuttumisen sijaan olisi kannattanut kiinnittää koiran huomio esimerkiksi makupalaan ja auttanut sitä kävelemään namin perässä kauniisti. Lisäksi todennäköisesti vaadin siltä aivan liikaa liian varhaisessa vaiheessa. Tulee muistaa, että pennun ei kuulukaan käyttäytyä kuten aikuisen, ja joskus on hyvä vain antaa pennun päästellä höyryjä ja jatkaa harjoituksia, kun se on hieman rauhoittunut.

Mikään ohje tai neuvo ei tietenkään päde joka koiralla ja joka tilanteessa, mutta selättäminen on aina huono vaihtoehto. Aikuinenkin koira on mahdollista saada asettumaan pitämällä siitä kiinni ilman, että sitä pitää kääntää selälleen. Selättäminen ei myöskään toimi johtajuuden osoituksena, koska johtajuus pitää ansaita, sitä ei voi ottaa. PON on yleensä sen verran ohjaajapehmeä, että tiukasti mutta rauhallisesti komentaminen ja aloillaan muuten pitäminen riittää kyllä.