kouluttaminen

PON koulutettavana

tiuhtiEnsimmäinen postaus, jei! Pohdin tähän blogin pitämisen alkuun virheitä, joita olen tehnyt omien koirieni kouluttamisessa, ja esittelen mielestäni parempia koulutusratkaisuja tilanteeseen.

Kotona meillä on lapsuudessani ollut 2 borderterrieriä, mutta ne olivat kotikoiria, joiden koulutukseen ei juurikaan panostettu. Kun ensimmäinen oma koirani Tiuhti tuli minulle 2011, en tiennyt kouluttamisesta mitään. Ostin Tuire Kaimion Pennun kasvatus -kirjan ja luin sen ennen pennun saapumista 8 vk iässä, ja sen opeilla mentiin eteenpäin. Tiuhti oli mielestäni loppujen lopuksi helppo pentu, vaikka omaa tahtoa löytyi jonkin verran. Totta kai se kuitenkin riehui, kuten pennun kuuluukin, ja niissä tilanteissa tein virheen nro. 1: koiran selättäminen. Koirathan eivät selätä toisiaan, vaan jos joku koirista alistuu, se kääntää vapaaehtoisesti vatsapuolensa ylöspäin. Koira ei ymmärrä, miksi ihminen käy siihen käsiksi ja pakottaa sen epämukavaan asentoon. Koira voi kyllä hetkellisesti rauhoittua, ja jos huonosti käy se voi myös alkaa pelkäämään omistajaansa. Toivon, ettei se ole yhdenkään koiranomistajan mielestä toivottavaa. (Huom! Kaimion kirjassa ei todellakaan kannusteta selättämiseen, vaan sen olin keksinyt jostain muualta, en tiedä mistä.)

Tiuhti ei selättämisestä suinkaan heti rauhoittunut vaan pisti koko pennun voimalla vastaan. Kun se lopulta rauhoittui ja päästin siitä irti, se puri minua samantien täysillä ranteeseen.  Tiuhti on koira, joka ei ole koskaan elämässään vapaaehtoisesti alistunut ihmiselle eikä koiralle, mutta sillä ei myöskään ole ollut tarvetta alistaa muita. Selättämisessä ei sen kouluttamisessa ainakaan mitään hyötyä ollut, ja todennäköisesti se on haitannut meidän suhdettamme jonkin verran. Tästä “koulutusmenetelmästä” ymmärtsin luopua jo varhaisessa vaiheessa, ja Susulle en ole koskaan sitä tehnyt. Susu todennäköisesti ei sitä myöskään kestäisi vaan menisi aivan lukkoon, ja tilanteen jälkien korjaaminen veisi pitkään.

Jos koiranpentu riehuu, on vaihtoehtoisia toimintatapoja useita. Riehuvan pennun voi ottaa syliin ja pitää siitä hellästi mutta tiukasti kiinni, kunnes se rentoutuu ja päästää sitten rentoutuneen pennun menemään. Riehumisen voi yrittää katkaista myös kiinnittämällä koiran huomio kutsumalla sitä, ja kun se tulee, palkita hyvästä käytöksestä. Sen jälkeen voidaan puuhailla yhdessä jotain mukavaa. Itselläni vaikeuksia tuli erityisesti lenkillä, kun koira vain hyppi ja pomppi ja jopa puri minua. Suuttumisen sijaan olisi kannattanut kiinnittää koiran huomio esimerkiksi makupalaan ja auttanut sitä kävelemään namin perässä kauniisti. Lisäksi todennäköisesti vaadin siltä aivan liikaa liian varhaisessa vaiheessa. Tulee muistaa, että pennun ei kuulukaan käyttäytyä kuten aikuisen, ja joskus on hyvä vain antaa pennun päästellä höyryjä ja jatkaa harjoituksia, kun se on hieman rauhoittunut.

Mikään ohje tai neuvo ei tietenkään päde joka koiralla ja joka tilanteessa, mutta selättäminen on aina huono vaihtoehto. Aikuinenkin koira on mahdollista saada asettumaan pitämällä siitä kiinni ilman, että sitä pitää kääntää selälleen. Selättäminen ei myöskään toimi johtajuuden osoituksena, koska johtajuus pitää ansaita, sitä ei voi ottaa. PON on yleensä sen verran ohjaajapehmeä, että tiukasti mutta rauhallisesti komentaminen ja aloillaan muuten pitäminen riittää kyllä.

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.