turkin hoito · valinnanvapaus · virikkeistäminen

Omaehtoisuutta oppimassa: Jaana Pohjolan Tyytyväinen koira, onnellinen omistaja-kurssi

Tässä postauksessa kerron lyhyesti talven ja kevään aikana käymästäni Jaana Pohjolan pitkästä kurssista. Kurssin nimi on Tyytyväinen koira, onnellinen omistaja. Kurssi toteutettiin Turun Murrella ja se sisälsi 7 koko päivän koulutuskertaa. Koulutuksessa keskityttiin erityisesti koiran lajityypilliseen käytökseen, virikkeistämiseen, omaehtoisuuteen ja valinnan vapauteen. Kurssi toteutettiin keskustellen ja yhdessä pohtien.

Itselleni kurssista jäi käteen uusina asioina erityisesti virikkeistämiseen ja hallinan tunteeseen liittyvät asiat. Lisäksi pidin erityisesti Jaanan ohjeistuksesta miettiä aina, miten oma tavoite saadaan konkreettiseen, mitattavaan muotoon. Miten voit tietää, oletko edennyt kohti tavoitetta, jos et voi sitä mitenkään mitata? Esimerkiksi kurssilla tehdyn aikabudjetin avulla havaitsin, miten iso osa aktiivisenkin harrastuskoiran päivästä ilman erityisiä virikkeitä koostuu lepäämisestä, ei minkään tekemisestä. Toki koiran kuuluukin nukkua päivän aikana enemmän kuin ihmisen ja koira viettää suurimman osan päivästä passiivisena (1). Minut myös yllätti se, miten paljon aikaa loppujen lopuksi kuluu autossa ja siirtymissä treeneihin, hierontaan yms. Aikabudjetin teon seurauksena meillä siirryttiin esimerkiksi aamuruokinnassa kupista Kongiin, jolloin syömiseen käytetty aika nousi 2 minuutista noin 20-30 minuuttiin, joka on prosentuaalisesti aivan huima korotus. Pitkän ajan kuluessa olen huomannut, että jos Kongi jonakin aamuna unohtuu, seurauksena on levottomampia koiria työpäivän aikana.

Syy, miksi kurssille alunperin hakeuduin, oli nimenomaan omaehtoisuuden lisääminen, se kiinnosti minua. Ja siitä kurssilla puhuttiinkin paljon. Turkkikoirien omistajana erityisesti omaehtoinen käsittely kiinnosti. Jaanan ohjeilla olen saanut nuoremmat koirani pyytämään kynsien leikkuuta ja harjaamista pakottamisen sijaan.

Tällä muutoksella on ollut todella iso vaikutus sekä minun että koirien kokemukseen turkinhoidosta: se on muuttunut pakollisesta pahasta kaikille osapuolelle erittäin mieluisaksi yhdessäolohetkeksi. Myös Tiuhti, jolla valitettavasti on Pitkin historia pakottamisesta, on alkanut pyytää harjaamista. Myös esimerkiksi tassujen kuivaus ulkoilun jälkeen on muuttunut koirille mukavammaksi.

Suosittelen ehdottomasti kurssin käymistä, mikäli aihepiiri yhtään kiinnostaa. Omassa koulutuksessani ja toiminnassani pyrin korostamaan näitä teemoja ja miettimään asioita koiran näkökulmasta käsin, ja sain Jaanalta siihen erinomaiset eväät. Tarkoitukseni on jatkossa julkaista blogissa kirjoituksia omaehtoisuudesta ja virikkeellistämisestä käytännössä. Mikäli omaehtoinen käsittely kiinnostaa, koulutan sitä tilauksesta. Lisätietoja Koulutuspalvelu-osiossa.

kouluttaminen · näyttelyt · omat koirat · Tellu · toko · treenipäiväkirja

Tellun alkuviikon treenit

Nyt kun Susulla alkoi juoksut, on Tellu päässyt treenailemaan tokoa sen tilalle. Maanantaina ja tiistaina olimme Tuijan koirakoulussa tokotreeneissä. Tellu on hirveän kiinnostunut muista koirista ja häiriintyy herkästi niiden aiheuttamista äänistä jääden tuijottelemaan kavereita, joten edelleen iso osa tunnista menee ihan pelkän kontaktin palkkailuun. Kerta kerralta Tellu kuitenkin jaksaa keskittyä paremmin ja reagoi ääniin vähemmän, eli hyvään suuntaan ollaan menossa.

Maanantain tunnilla treenattiin luoksetuloa ja paikallaoloa. Pysymistreenit istumasta on aloitettu ja Tellu osaa istua paikallaan, kun otan askeleen pois ja kävelen sen edessä ihan lyhyellä etäisyydellä. Sillä alkaa selvästi olla ideaa, mitä “istu” tarkoittaa. Luoksetulossa sillä on kova vauhti, sitä treenattiin niin, että pidettiin kiinni, koska se ei vielä osaa jäädä odottamaan. Tellu myös miellään hyppää päin niinkuin muutkin koirani, sen kohdalla aion nyt alusta asti puuttua hyppymisiin, jotta siitä ei tulisi ongelmaa. Paikallaoloharjoituksessa palkkasin Tellua kontaktista käskyttämisen aikana ja ihan pieneltä matkalta istumassa pysymisestä. Sille aion opettaa molemmat samaan aikaan, jottei luoda samaa ongelmaa kuin Susun kanssa. Maahanmenoa en ole vielä opettanut, koska haluan, että sen lihaskunto ja kehonhallinta kehittyy lisää ensin.

Tiistaina tehtiin tulevaa pentunäyttelyä ajatellen käsittelyharjoituksia pöydällä. Tellu seisoo nätisti paikallaan ja antaa tutkia sekä katsoa hampaat, hiukan pöydällä vielä hirvittää kuitenkin. Nyt suostui syömään Naturis-nameja. Alkuun ajattelin, että Tellu on yhtä ahne kuin nämä kaksi muuta, mutta se onkin nirso! Ei kelpaa kaikki namit vaan ihan sylkee niitä. Toki voi jännityskin vaikuttaa. Laitoin muutamia erilaisia nameja riviin ja nyt näyttää parhaiten maistuvan kuivattu kana, hevonen ja Naturis, kun taas kalkkuna, tonnikala ja Nature’s Menu jäivät kokonaan syömättä… Se, mikä Tellussa on  erityisen mukavaa, on, että se leikkii kanssasi kunnolla vetoleikkejä ja on niistä tosissaan innoissaan. Myös irrottaminen sujuu toistaiseksi hyvin.

Harjoiteltiin myös lisää peruuttamista, Tellu on oppinut yhdistämään nyt käskysanaan ja nyrkissä olevaan käteen muutaman askeleen peruutuksen! Olen tosi tyytyväinen, toivon, että saan sille treenattua hyvän takapään käytön. Käsikosketusta olen alkanut yleistää myös toiseen käteen, Tellu ei ole ihan vielä hoksannut ajatusta. Lisäksi aloimme harjoitella liikkeestä istumista pikkuhiljaa. Tasapainotyynyn kanssa tehtiin nyt hiukan myös takapäätä eli liikkumista oikeaan suuntaan, Tellu otti jo hyvin muutamia askeleita. Tunnin treeni on tässä vaiheessa vielä liian pitkä, joten lopputunnista makailtiin lattialla ja katseltiin kiinnostuneina kavereiden treenejä.