arjen tukitaidot · arkitaidot · kouluttaminen · omat koirat · Susu · Tellu · vastaehdollistaminen

Tellun haasteiden ratkaisu: LAT-tekniikka

Tellun kanssa olemme käyttäneet jännittäviin kohteisiin tutustuttaessa myös LAT- eli “look at that” tekniikkaa. Tekniikka on yksinkertainen: heti, kun jännittävä kohde ilmestyy näköpiiriin, naksautetaan tai sanotaan palkkasana, ja koiran katsoessa ohjaajaa se palkitaan. Tavoitteena on, että ajan mittaan koira yhdistää kohteen ilmestymisen ruokapalkkaan, jolloin kohteeseen liittyvä tunnetila muuttuu positiiviseksi, ja koira alkaa kohteen ilmestyessä tarjota kontaktia Käytännössä kyseessä on siis vastaehdollistamisen tekniikka.

Tällä tekniikalla voi myös testata koiran jännityksen tasoa, koska koiran käytöstä seuraamalla saa tietoa sen tunteesta. Jos koira ei irrota katsetta kohteesta palkkasanan kuultuaan, kohde on joko liian jännittävä tai liian kiinnostava, jotta koira voisi luopua siitä. Jännitys voi johtua joko totaalisesta outoudesta tai siitä, että kohde on liian lähellä. Kiinnostava kohde taas on houkuttelevampi kuin omistajalla tarjolla oleva palkkio. Mikäli koira ei reagoi palkkasanaan, kyseessä voi myös olla, että se ei ymmärrä sanaa, tai palkat eivät ole koiran mielestä riittävän hyviä. Jos koira katsoo, mutta ei ota palkkaa, on palkka joko huono tai koira on liian jännittynyt. Olen toiminut siten, että jos Tellu ei ota kontaktia tai ei syö palkkaa, vaihtoehdoksi on tarjottu syliä. Hallitusti kauemmaksi siirtyminen (kävellen tai juosten) onnistuu harvoin Tellun kanssa, koska se ei suostu kävelemään kohteesta poispäin, vaan jää jumiin tuijottamaan sitä.

LAT-tekniikalla olemme lähestyneet kohteita, jotka eivät aiheuta paniikkia, mutta ovat kuitenkin hiukan jännittäviä tai jännittävän kiinnostavia, esimerkiksi vastaantulevat ihmiset ja koirat sekä erilaiset, ns. neutraalin kiinnostavat häiriöt, kuten treeneissä maassa olevat kartiot. Tekniikka on toiminut hyvin myös Susun remmirähjäyksen ja pihan vartioimisen vähentämisessä. Tekniikka on toiminut hyvin myös kiinnostavien kohteiden kanssa, esimerkiksi juuri kentällä tai treenitilanteessa olevien häiriöiden kanssa varsinkin Susulla, joka on oppinut pelin juonen nopeasti ja luopuu kontaktia tarjoten helposti häiriöistä. Kun koira alkaa tarjota kontaktia, palkataan tietenkin siinä. Tekniikkaa voi eri häiriöiden kanssa käyttää eri vaiheissa, ja aina voi palata taaksepäin. Tällä tekniikalla ei saa mitään negatiivista aikaiseksi, koska koiraa ei pakoteta tai rangaista, palkat tulevat ohjaajalta ja koira tekee itse valinnan, kykeneekö se siirtämään katseensa kohteesta ohjaajaan.

arjen tukitaidot · hallinnantunne · koiralähtöisyys · omat koirat · Tellu · valinnanvapaus

Tellun haasteiden ratkaisu: turvataito

Toinen erittäin tärkeä ja eteenpäin vienyt ratkaisu Tellun haasteisiin oli turvataidon opettaminen tilanteisiin, jossa Tellua alkoi pelottaa. Nämä tilanteet olivat Tellun kanssa haastavia, koska erityisesti noin 5 kk iästä alkaen sitä pelotti ulkona lähes kaikki vieras tai yllättäen tapahtuva. Reaktiona oli yleensä voimakas pyrkimys pakoon, mikä oli erittäin hankalaa ja vaarallista, koska tilanteita oli monesti vaikea ennakoida ja Tellu kiskaisi remmissä todella voimakkaasti. Vastaehdollistaminen ei näissä tilanteissa toiminut, koska Tellu ei suostunut syömään nameja, eikä koiran pakottaminen tilanteisiin ollut mielestäni hyvä vaihtoehto. Sen vuoksi Tellu opetettiin pyytämään syliin, kun sitä alkoi pelottaa.

Olin jo aikaisemmin huomannut, että Tellu pyrki syliin, viihtyi tosi hyvin sylissä ja pyysi paljon huomiota. Ajatus syliin pyytämisestä lähti, kun Jaana Pohjolan Tyytyväinen koira, onnellinen omistaja-kurssilla kerroin Tellun arkuudesta. Vanha, edelleen elävä ohje koirankoulutukseen on, ettei pelkäävää koiraa saa lohduttaa, koska pelko vahvistuu siitä. Jaanan mukaan pelkoa ei kuitenkaan voi tällä tavoin vahvistaa. Myös toisen, tieteelliseen tietoon menetelmänsä perustavan kouluttajan, nimittäin Jirka Vierimaan mukaan syliin pyytämään opettaminen oli oivaltava ja koiraa tukeva ajatus.

Syliin pyytämisen opettaminen oli todella helppoa: menimme vain ulos, ja kun Tellu muuttui jostain syystä epävarmaksi, taputin mahaani ja se sai sen hyppäämään minua vasten ja se nostettiin syliin. Kokemus oli ilmeisesti Tellulle todella palkitseva, koska se oppi tempun kerrasta. Syliin päästyään se ei enää pyrkinyt pakoon, vaan istui siinä katselemassa maailmaa. Jos Tellulle nykyään syntyy pakoreaktio jossain tilanteessa, pienellä vihjeellä sen saa pyytämään syliin.

Tämän taidon oppiminen on vienyt Tellua ja meidän suhdettamme hurjasti eteenpäin. Ensinnäkin Tellu oppi vaihtoehtoisen tavan reagoida jännittävään tilanteeseen, ja sen käyttäytyminen tuli monipuolisemmaksi. Toisekseen Tellu oppi, että minä olen turvallinen ja luotettava, ja suojelen sitä tilanteessa kuin tilanteessa. Kolmanneksi, ja tämä on ehkä kuitenkin se tärkein anti, MINÄ sain koiran omaehtoisuutta ja tilanteen hallinnan tunnetta tukevan, kaikin puolin turvallisen keinon auttaa Tellua näissä tilanteissa, jolloin oma oloni helpottui hurjasti. Ja sillä on ollut iso vaikutus koiraan.

Syliin pyrkimisestä on myös tullut mittari Tellun kokeman stressin arvioimiseksi eri tilanteissa: vaikka se näyttäisi rauhalliselta, syliin pyytäminen kertoo sen kokevan olonsa jollakin tasolla epämiellyttäväksi. Esimerkiksi treenitilanteessa, jossa se palkitaan lelulla, se vaikuttaa innokkaalta ja rennolta, mutta haluaa kuitenkin syliin esittelemään leluaan, samoin kun kotona leikitään useamman koiran kanssa kerralla (vaikka koirat siis eivät näissä tilanteissa ole koskaan tapelleet leluista). Kun tilassa ei ole muita koiria, tätä ei tapahdu. Kun ole ottanut tellua töihin, olen huomannut, että työhuoneeni ovensuussa pitkään minulle juttelemassa seisovat ihmiset aiheuttavat saman sylipyynnön, vaikka koira ei muuten vaikuta pelkäävän.

Päivi Saarilahden koulutuspäivässä totesimme, että tilanteissa, joissa se kokee epävarmuutta mutta ei vielä pelkää (eli häntä on pystyssä, ei koipien välissä), voi tilanteen mukaan tukea Tellua “seisomaan omin jaloin”, jotta se saisi myös kokemuksia siitä, että se saa tilanteen itse ratkaistua. Tämä vaatii paljon koiran tarkkailua ja sensitiivisyyttä sen tunnetiloille, koska haluan pitää sylin oikeasti kannattavana keinona ratkaista tilanteita.

Tällä hetkellä ulkona sylipyyntöjä esiintyy enää hyvin harvoin, kun Tellun reaktiot kaiken kaikkiaan ovat laantuneet. Uskon, että sillä on merkitystä tässä, että koira tietää tilanteet ratkaisukeinon olevan aivan tassun ulottuvilla kaiken aikaa, joten sen on turvallisempaa tutustua jännitäviin asioihin. Kaikkia koiria ei voi joko niiden koon tai omistajan liikerajoitteiden vuoksi nostaa syliin, jolloin kannattaa miettiä, olisiko olemassa joku vastaavan lopputuloksen tuottava muu ratkaisu. Meille tämä yksinkertainen keino on tuonut arkeen ison helpotuksen.

koiralähtöisyys · omat koirat · Tellu

Tellun haasteiden ratkaisu: stressinhallinta ja palautuminen

Tellun haasteiden ratkaisussa ylipäätään avuksi on ollut Tellun hyvien ominaisuuksien ja sille sopivan elämänrytmin ja koulutustavan yhdistelmä: Tellun kyky palautua ja tottua asioihin, sen älykkyys, omistajan kontrolloima koiran stressinhallinta ja valinnanvapauteen perustuva koulutus. Tässä käsittelen stressinhallintaa ja palautumista.

Kun Tellu saapui ja oli kotiutunut, aloin sosiaalistaa sitä ja käydä sen kanssa treeneissä samalla tavalla kuin aikaisempien koirieni kanssa. Meillä oli oma vakiryhmäpaikka Tuijan koirakoulussa tokoryhmässä. Tellu kävi myös Tiina Kuusiston alkeistokossa ja hiukan myöhemmin Lentsu Välimäen nuorten koirien tokoryhmässä. Tähän päälle sitten leikit koirakavereiden kanssa, muutama kerta paimennuskokeiluja talven ja kevään aikana sekä tietysti normaalit ulkoilut. Muille koirilleni tällainen puuha on sopinut, mutta Tellu ei tuntunut edistyvän arjessa eikä treenissä, ja muuttui ajan mittaa haluttomammaksi lähtemään kotoa. Treeneissä se ei jaksanut innostua tekemisestä ja paineistui todella herkästi. Tellulla oli myös vatsa koko ajan löysällä, ja sillä oli huono ruokahalu. “Koira rentoutuu hyvin metsälenkillä” tai “hajutyöskentely rentouttaa” – tyyppiset vinkit eivät oikein toimineet, kun metsässä kaikki äänet jännittivät eikä koiralle oikein pystynyt opettamaan hajutyöskentelyä, kun uusien asioiden opettelu ei kiinnostanut.

En ymmärtänyt, miksei sosiaalistaminen toimi, ja ajattelin koiran olevan jotenkin “rikki”. Päätin siis lyödä hanskat naulaan harrastusten osalta, eikä Tellu käynyt useampaan kuukauteen juuri missään lenkkejä lukuunottamatta, kun juoksutkin sattuivat keväälle. Toukokuun alussa meillä oli viimeinen kerta Lentsun nuorten koirien tokoryhmää, ja se järjestettiin vieläpä Kupittaan puistossa, jossa siihen aikaan on vieressä jalkapallotreenit ja ympärillä paljon lenkkeilijöitä, lapsia, pyörilijöitä yms. Halusin kuitenkin mennä paikalle, ja Tellu pääsi vielä “viimeisiin” treeneihin. Suureksi yllätyksekseni kaikki meni todella hyvin, Tellu oli innokas eikä juuri reagoinut ympäristön häiriöihin. Olin aivan ihmeissäni, mistä tällainen muutos johtui.

Pohdin asiaa heti muutaman päivän kuluttua olleessa Jaana Pohjolan Tyytyväinen koira, onnellinen omistaja- kurssin lähipäivässä. Jaanan ajatus oli, että Tellu on todennäköisesti päässyt nyt hyvin toipumaan stressistä, ja kykenee siksi toimimaan paremmin. Tästä linkistä pääset lukemaan lisää Jaanan ajatuksia stressistä. Tellun kohdalla stressin merkitys oli mielestäni hyvin looginen ajatus. Tellu esimerkiksi jännitti ulkoiluja, eikä kyennyt lenkin jälkeen enää samana päivänä treenaamaan, koska oli lenkistä niin väsynyt. Sen mieli ei siis ehtinyt palautua riittävästi.

Uusien kokemusten ja liiallisen rasittumisen kanssa tasapainoillakseni tein suunnitelman siitä, miten kokonaiskuormituksen nousua liian suureksi ennaltaehkäistiin. Koska Tellu jännitti asioita ulkona, se ulkoili yksin vain pihapiirissä, missä se ei enää siinä vaiheessa jännittänyt. Pidemmät lenkit ja tutustumiset uusiin lenkkimaastoihin tehtiin aina perheen muiden koirien kanssa, joista Tellu saa paljon henkistä tukea. Pitkät lenkit tehtiin myös 9/10 kertaa aina samalla reitillä, jotta se tulisi Tellulle oikeasti tutuksi ja turvalliseksi. Koska Tellu jännitti autoilua eikä siedättynyt siihen autoilun lisäämisellä, autoilun määrä sen sijaan sitten vähennettiin enintään yhteen edestakaiseen matkaan viikossa. Uusien asioiden opettelu siirrettiin kokonaan kotiin, ja vieraissa paikoissa tehtiin ainoastaan tuttuja juttuja. Treenit tai muu runsaaseen häiriöön sosiaalistaminen vähennettiin samoin kertaan viikossa. Kyllä muuten tuntui aktiiviseen harrastamiseen tottuneesta ohjaajasta vaikealta!

Tellun riittävän palautumisen huomaa siitä, että se pääsee jännittävistä asioista nopeasti yli, tottuu asioihin ja pystyy syömään jännittävissäkin tilanteissa nameja. Vatsan toiminta on muuttunut normaaliksi ja Tellu on muuttunut koko porukan nopeimmaksi syöjäksi, joka on sentään aika paljon sanottu tässä laumassa. Riittävän pienissä annoksissa autoilu jännittää vähemmän ja Tellu pystyy nyt myös tutussa treenihallissa oppimaan uusia taitoja. Myös häiriönsieto on kasvanut.

Tellun kanssa edellä mainittu strategia on siis osoittautunut toimivaksi, ja uskon, että pitkän ja terveen elämän takaamiseksi riittävä palautuminen on myös välttämätöntä. Koira ei voi hyvin, jos se ei pääse riittävästi palautumaan kuormituksesta – se, mikä koiraa kuormittaa ja miten paljon se tarvitsee palautumisaikaa, on yksilöllistä. Tämän myötä olen myös tarkastellut kriittisesti muiden koirieni elämää, olisiko niidenkin palautumisessa vielä parantamisen varaa. Itse koen tärkeäksi elää koiran hyvinvointi edellä, harrastustulokset tulevat sitten bonuksena päälle, jos tulevat. Omaa koiraa oppii lukemaan, kun tarkkailee koiraa riittävästi ja kiinnittää erityistä huomiota sen mielentilaan ja ilmeeseen. Lisäksi pitää olla rehellinen itselleen: on tosi vaikea myöntää, että on omalla toiminnallaan ajanut koiran uupumukseen. On myös tosi vaikea luopua omista tavoitteista, samalla miettien, mitä muutkin nyt ajattelevat kun koira joutuu lomalle. Onneksi tilanne on harvoin peruuttamaton, joten itselleen kannattaa olla armollinen ja antaa sekä ihmiselle että koiralle riittävästi aikaa.

arkitaidot · omat koirat · Tellu

Tellu treenaa: haasteita koiraopettajani kanssa

Aika juoksee niin nopeasti, ja nyt Tellu-pentu onkin jo 1 v 3 kuukautta vanha! Tästä postauksesta alkaa juttusarja, jossa kerron matkastani Tellun kanssa. Tellun kanssa matka on ollut vaiheikas, ja se on sisältänyt myös muutamia epätoivon hetkiä ja hanskojen tiskiinlyömistä. Tellu ei ole osoittautunut olevan aivan sitä, mitä odotin, ja sopeutuminen koiran ehtoihin vaati todella paljon työtä itseni kanssa. Tässä vaiheessa koen, että meillä on kuitenkin hyvä vaihe, ja olen Tellun ansiosta kirkastanut omaa koulutusfilosofiaani ja oppinut huimasti uusia asioita.Tässä osassa taustoitan sitä, millaisia haasteita olen kohdannut tämän koiraopettajani kanssa. Myöhemmin käyn läpi sitä, miten eri haasteita on lähdetty ratkaisemaan.

Tellu syntyi kovasti odotettuna pentuna Marquee-kennelissä Marika Toivosen luona Tampereella 8.7.2017. Tellun emä on oma koirani Tiuhti ja isä Takku (Marquee Mumbo-Jumbo), jonka tunnen usean vuoden ajalta. (Tellu koiranetissä) Odotin saavani hyvin äitinsä kaltaisen pennun, josta löytyy potentiaalia harrastuskoiraksi. Pentueeseen syntyi kaksi narttua, joista sain valita, kumman haluan. Ihastuin jo heti alkuun Tellun lähes kokovalkoiseen väritykseen, mutta lopullisen päätöksen sinetöi pennun hurja ahneus, kun siitä otettiin poseerauskuvia.

Haimme Tellun Marikalta luovutusiässä, ja ensimmäinen haaste oli edessä jo kotimatkalla: Tellu meni täysin paniikkiin autossa. Pentu istui sylissäni etupenkillä ja huusi suoraan huutoa sekä pyrki pakoon koko kahden tunnin ajomatkan Turkuun. Ajattelin, että nyt täytyy sitten ajella kovasti, jotta pentu tottuu, mutta mitä vielä: eihän se tottunut, vaan huusi ja huusi aivan hirmustuksissaan aina vain, vaikka joka päivä ajeltiin. Lopulta ajattelin, että koitan laittaa Susun näyttämään pennulle mallia autoilusta, Susu kun autossa pääasiassa nukkuu. Pentu siis samaan häkkiin takalaatikkoon ja liikkeelle. Tellu alkoi huutaa samantien, mutta Susupa ei sitä suvainnut vaan räppäsi sitä. Normaalisti en suosittele tätät taktiikkaa kenellekään, mutta Tellu huomasi kurinpalautuksesta toivuttuaan, ettei tässä nyt ehkä kuitenkaan olla kuolemassa. Sen jälkeen se ei enää ole autoillessa ollut paniikissa, vaikka jännittää autossa edelleen. Testasin eri paikkoja kuljettaa sitä autossa, ja takalaatikko valikoitua parhaaksi, koska sieltä se ei näe ulos ja rauhoittuu makaamaan paikoilleen hiljaa.

Tellun kanssa ulkoiltiin paljon lähimetsässä ja pentukavereiden kanssa, ja noin 12 viikon iässä alkoi sen erilaisuus aikaisempiin koiriini käydä enemmän esille. Jotain uutta kohdattaessa Tellun ensi reaktio oli jännittynyt, ja jos sitä alkoi pelottaa, esiin tuli erittäin voimakas pakoreaktio. Vieraan koiran haukkuminen sai sen täysin pois tolaltaan kesken painileikin kaverin kanssa, ja se lähti täysillä karkuun aiheuttaen minulle lähes sydänkohtauksen pinkoessaan päättömänä kohti autotietä. Muutaman pelkopaon jälkeen uskalsin pitää sitä onnettomuuksien välttämiseksi vapaana vain paikoissa, joista oli ainakin 500 m lähimmälle autotielle. Myös remmissä tuli esiin voimakas pakoreaktio, ja Tellu onkin ollut aina valjaissa, koska pelkäsin sen pääsevän pannasta karkuun.

Tellu reagoikin pelolla lähes kaikkeen: se jännitti vastaan tulevia ihmisiä, lintujen laulua, veden tippumista rännissä; oikeastaan siis lähes kaikkea. Ulkoilut sen kanssa olivat tuskaa, koska itseäni alkoi jo koiran käytös harmittaa, kun omasta mielestäni (eikä muidenkaan koirien mielestä) mitään pelättävää ei ollut. Vastaehdollistaminenkaan ei onnistunut, koska Tellulla syömisen lopettamisen kynnys oli todella matala: namit eivät kelvanneet lainkaan. Lisäksi sen tempperamentti on hyvin vilkas: se kuulee ja näkee kaiken ja pää pyörii kuin pöllön poikasella.

Osallistuin Tellun kanssa heti tietenkin myös kurssille hallissa, niinkuin kaikkien muidenkin kanssa. Treeneissä tellua jännitti alkuun kaikki niin kovasti, etteivät namit kelvanneet, ja ensimmäiset kerrat kuluivat sen maatessa lattialla ja katsellessa muita koiria. Kun se muutaman kerran jälkeen rohkaistui syömään, treenien aloittaminen oli silti tahmeaa, koska Tellu ei pystynyt keskittymään uuden oppimiseen, jos tilassa oli kovasti häiriötä. Tellu ei myöskään suostunut menemään mihinkään “kapeisiin” väleihin, esimerkiksi ohjaajan ja 1,5 m päässä olevan seinän väliin houkuttelu sai sen lyömään liinat täysillä kiinni. Tellu reagoi muutenkin paineeseen tosi voimakkaasti: jos remmi kiristyi syystä tai toisesta, se alkoi lähes pakonomaisesti nojata painetta vastaan. Ulkoillessa tämä on tietysti myös äärimmäisen rasittavaa, koska hihnan kiristyminen sai 100 % kerroista aikaan järjetöntä vetoa ja riuhtomista.

Tässä siis pääkohdat uusista haasteista, joihin Tellun kanssa olen törmännyt. Todettakoon, että ei elämä sen kanssa kuitenkaan kokonaisuudessaan erityisen hankalaa ole: Kotona sisällä Tellu ei pelännyt eikä välittänyt esim. rappukäytävän äänistä. Tellu oli heti alusta alkaen erittäin koirasosiaalinen ja taitava koirien kielessä, eikä haukkuvia koiria lukuunottamatta pelännyt ollenkaan koiria, vaan oli kutsumassa myös itseään huomattavasti suuremmat koirat leikkiin kanssaan. Laumassamme se tiesi paikkansa eikä aiheuta hankaluuksia, vaan sopeutui porukkaan heti. Tellu oli myös heti kotiuduttuaan todella hellyydenkipeä: se herättää minut aamulla makaamalla vatsani päällä rapsutettavana ja on aina tulossa syliin ja paijattavaksi. Ja olihan se aivan syötävän suloinen, mikä kyllä auttoi erittäin paljon vaikeina hetkinä.

Kaiken edellä sanotun jälkeen Tellun ollessa reilun puolen vuoden iässä olin aivan epätoivoinen, ettei sen kanssa pysty koskaan harrastamaan mitään enkä osaa toimia sen kanssa, ja löin hanskat naulaan. Kuitenkin se sytytti minussa kipinän opiskeluun, koska kuitenkin sisimmässäni halusin saada nämä haasteet hallintaan sekä itseni että koiran takia. Siksi hakeuduin esimerkiksi Jaana Pohjolan kurssille, josta olen aikaisemmin julkaissut lyhyen postauksen.

Seuraavalla kerralla kerron siitä, miten olen Tellun kanssa toiminut ja päässyt haasteissa eteenpäin.

omat koirat · Susu · Tellu

Blogi palaa tauolta, uusia tuulia

Blogi on ollut aika pitkään tauolla, syynä on ollut erityisesti yliopisto-opintojen loppuun saattaminen, joka on nielaissut kaiken vapaa-ajan. Se urakka on nyt todistusta vaille saatu onnellisesti päätökseen, joten koiraharrastukseen ja blogiin on nyt mahdollista keskittyä enemmän. Jatkossa blogia on tarkoitus päivittää aktiivisesti treenipäiväkirjan ja muidenkin pohdintojen osalta.

Edellisen postauksen jälkeen on tapahtunut monia jännittäviä juttuja. Niistä tärkeimpinä Susu saavutti RTK4-koulutustunnuksen ja voitti PON-kerhon rotumestaruuskisoissa sekä rallytokon että tokon rotumestaruuden.

Olen päässyt myös mukaan Lentsu Välimäen Tavoiteryhmään ja Matkalla menestykseen-tiimiin, joissa pääsen kehittämään erityisesti Susua eteenpäin ylempien luokkien kisakoiraksi. Liityin myös mukaan TSAY ry:n toimintaan, ja pääsimme siellä treenaamaan rallytokon valmennusryhmään. Uusia huippujuttuja on siis paljon.

Tellun kanssa treenaamiseen on myös löytynyt kotitreeneissä uudelleen tekemisen ilo. Tellu on nyt 1 v 3 kk ikäinen ja on kehittynyt edukseen viime kuukausien aikana. Kävin Tellun kanssa Päivi Saarilahden (Pro Koirakko) koulutuksessa, ja Päiviltä sain ihanaa kannustavaa palautetta tekemiseen Tellun kanssa. Tellu on viime aikoina rohkaistunut mukavasti ja sen häiriön sieto on parantunut huimasti.

Kesän aikana käynnistyneen Jirka Vierimaan valmennuksen aikana tutustuin Anna Sydänheimoon, joka luotsaa koirakoulu Pawsiteamia Piispanristillä. Valmennuksen päättyessä suunnittelimme yhteistyötä rallytokon koulutuksen saralla. Näin ollen aloitan kouluttamisen Pawsiteamilla 4.11., jolloin pidän muutamia rallytokon teematunteja. Ensi vuodelle on suunnitteilla myös muita juttuja 🙂 Blogiin on myös lisätty Koulutuspalvelu-osio: Mikäli koulutus kiinnostaa, sieltä löytyy lisätietoja.

paimennus · Tellu

Tellu paimentaa

Blogin pitäminen on vähän jäänyt valitettavasti muiden kiireiden jalkoihin, mutta nyt on taas aika aktivoitua. Viimeksi päivitin Tellun treeneistä, joten jatketaan sen harrastuksista.

Tellun kanssa hankaluutta on tuottanut se, että sillä on hyvin vilkas tempperamentti ja uudet asiat jännittävät sitä, lisäksi Tellu myös ottaa helposti ohjaajasta painetta. Niinpä itselläni on hiukan motivaatio laskenut tokon treenaamiseen, varmasti myös siksi, että vertaan sitä kovasti Susuun. Susu kisasi rallytokossa ensimmäisen kerran 10 kk 3 pv ikäisenä ja saavutti RTK1- koulutustunnuksen 10 kk 17 pv ikäisenä; Tellu on nyt 10 kk eikä todellakaan ole kisavalmis.

Varasin jo vuodenvaihteessa kaikille kolmelle paimennuksen Woollandiassa maaliskuussa. Vielä samana aamuna mietin, mitäköhän Tellulla mahtaa touhusta tulla ja kannattaisiko se vain jättää kotiin. Onneksi en jättänyt, koska maatilalla Tellu osoittautui olevan elementissään! Se ei jännittänyt siellä mitään asioita eikä pelännyt yhtään lampaita. Olemme nyt käyneet kolmean eri kertana Woollandiassa ja Karjataidon tilalla, Tellu on ollut lampailla yhteensä 8 kertaa. Se on lampaista kiinnostunut ja on saanut kehuja kouluttajilta, mutta itsevarmuuden puutteessa se ei erkane minusta kovinkaan kauas.

En tiedä tuleeko Tellusta ikinä kisaavaa paimenta, mutta koska paimentaminen on selvästi siitä mukavaa ja se on treeneissä iloinen ja rento, niin jatkamme harrastusta koiran ehdoilla.

arkitaidot · kouluttaminen · omat koirat · Tellu · treenipäiväkirja

Tellun treenit

Tellu on viimeisen kahden viikon aikana treenaillut Tuijan koirakoulun tiistain vakiryhmissä, Lentsun torstaitokossa ja Talent Dogsin tokokurssilla. Tellun kanssa eteneminen on ollut hitaampaa kuin olisin toivonut, koska sairastuin syksyllä ja koirien kanssa tekeminen jäi aivan minimiin. Olen myös yrittänyt opettaa sille asioita ennemmin taitoina kuin valmiina liikkeinä, ja kokeillut uusia juttuja.

Tellu oppi aika nopeasti istumaan ja tarjoaa istumista suoraan eteen. Niinpä aloin opettaa sille rallytokon eteentuloa, ensin suoraan edestäpäin. Tellu keksi jutun juonen nopeasti. Nyt pohdinnassa on, ottaisinko istuma-alustan käyttöön, jotta asennosta tulisi varmasti suora. Se vain täytyisi ensin opettaa… Yritin opettaa Tellulle merkin kiertoa sheippaamalla, mutta ahnehdin liikaa. Pitää aloittaa jo siitä, että se katsoo merkkiä, koska merkki oli Tellulle aivan yhdentekevä. Canis-lehdessä oli mielenkiintoinen juttu kosketusalustan käytöstä, voisin myös sitä kokeilla, mutta alustaakaan ei olla vielä opeteltu 😀 Käsikosketus on oikein hyvä oikeaan käteen ja olen alkanut yleistää sitä myös vasempaan, joka on jo ihan kivasti lähtenyt sujumaan.

Etutassutargetti tasapainotyynylle alkaa sujua ja Tellu osaa liikkua sen päällä minusta poispäin. Eilen Mariannen kanssa hinkutettiin, miten saadaan se liikkumaan KOHTI minua, että päästäisi joskus siihen perusasennon opettamiseen saakka. Kävi ilmi, että ohjaaja edelleen houkuttelee liikaa, vaikka kuvittelee kouluttavansa operantisti… Takapään käyttö muutenkin sujuu kivasti, peruutuksessa vihkeeksi on nyt tullut avoin kämmen sormet alaspäin ja useampi käsky, jolloin Tellu peruuttaa pidemmän matkan. Tellu tarjoaa tosi helposti istumista, joten seuraavaksi aion nousta itse seisomaan. Kun peruuttaminen sujuu hyvin seisoen, alan häivyttää käsimerkkiä ja sen jälkeen vasta vaatia enemmän askelia. Tarkoituksena on myös alkaa opetella peruuttamista korokkeen päälle ja rakentaa siitä takatassutargetti.

Paikalla istumista ollaan myös opeteltu, mutta ohjaaja taas ahnehtii liikaa. Lyhyemmät setit pentukoiralle. Tellu ei ole kiinnostunut muiden ihmisten puheesta eikä rauhallisesta liikkeestä, toiset koirat sen sijaan ovat vaikea häiriö. Nyt kun Tuijan halli on tullut sille tutuksi, se ei reagoi myöskään siellä kuuluviin uusiin ääniin ollenkaan. Olemme harjoitelleet myös odottamista seinään kytkettynä, ensimmäinen kerta oli tosi vaikea, mutta seuraavalla sujui jo paljon paremmin. Iso saavutus tuli eilen myös arkisissa asioissa, kun Tellu kiipesi ensimmäistä kertaa itse autoon. Autoilu on nimittän jännittänyt sitä ja se ei ole vapaaehtoisesti tullut auton luokse, joten tämä oli hieno juttu. Pidän harrastuskoiran hyvinvoinnin kannalta todella tärkeänä, että autoilu ei sitä stressaa.

 

näyttelyt · Tellu

Tellu VSP-pentu Voittaja-pentunäyttelyssä

Tellun näyttelyura lähti kivasti käyntiin Voittaja-pentunäyttelyssä, missä Tellu sijoittui VSP-pennuksi. Tuomarina Jaana Harris, arvostelu: “Hieman pitkälinjainen, varsin lupaava pentu jolla hyvä ylälinja, rintakehä saa vielä täytelöityä. Hyvä kaula. Pää vielä kesken kehityksen. Varsin hyvät kulmaukset. Liikkuu sivusta hyvin, kapea edestä ja takaa.”

Näyttelypaikalla Tellua jännitti alkuun kovasti, Koiramessut ovat koiralle aika stressaavat kun ihmisiä, koiria, hajuja ja melua on niin paljon. Oikein mukavasti se kuitenkin rauhoittui ja esiintyi nätisti kehässä. Isojen polskien kehän aikana vedettiin jo sikeitä kehän laidalla. Tellu myös nukkui autossa koko kotimatkan, ja kotiin palatessa se olikin jo taas täynnä energiaa…

kouluttaminen · näyttelyt · omat koirat · Tellu · toko · treenipäiväkirja

Tellun alkuviikon treenit

Nyt kun Susulla alkoi juoksut, on Tellu päässyt treenailemaan tokoa sen tilalle. Maanantaina ja tiistaina olimme Tuijan koirakoulussa tokotreeneissä. Tellu on hirveän kiinnostunut muista koirista ja häiriintyy herkästi niiden aiheuttamista äänistä jääden tuijottelemaan kavereita, joten edelleen iso osa tunnista menee ihan pelkän kontaktin palkkailuun. Kerta kerralta Tellu kuitenkin jaksaa keskittyä paremmin ja reagoi ääniin vähemmän, eli hyvään suuntaan ollaan menossa.

Maanantain tunnilla treenattiin luoksetuloa ja paikallaoloa. Pysymistreenit istumasta on aloitettu ja Tellu osaa istua paikallaan, kun otan askeleen pois ja kävelen sen edessä ihan lyhyellä etäisyydellä. Sillä alkaa selvästi olla ideaa, mitä “istu” tarkoittaa. Luoksetulossa sillä on kova vauhti, sitä treenattiin niin, että pidettiin kiinni, koska se ei vielä osaa jäädä odottamaan. Tellu myös miellään hyppää päin niinkuin muutkin koirani, sen kohdalla aion nyt alusta asti puuttua hyppymisiin, jotta siitä ei tulisi ongelmaa. Paikallaoloharjoituksessa palkkasin Tellua kontaktista käskyttämisen aikana ja ihan pieneltä matkalta istumassa pysymisestä. Sille aion opettaa molemmat samaan aikaan, jottei luoda samaa ongelmaa kuin Susun kanssa. Maahanmenoa en ole vielä opettanut, koska haluan, että sen lihaskunto ja kehonhallinta kehittyy lisää ensin.

Tiistaina tehtiin tulevaa pentunäyttelyä ajatellen käsittelyharjoituksia pöydällä. Tellu seisoo nätisti paikallaan ja antaa tutkia sekä katsoa hampaat, hiukan pöydällä vielä hirvittää kuitenkin. Nyt suostui syömään Naturis-nameja. Alkuun ajattelin, että Tellu on yhtä ahne kuin nämä kaksi muuta, mutta se onkin nirso! Ei kelpaa kaikki namit vaan ihan sylkee niitä. Toki voi jännityskin vaikuttaa. Laitoin muutamia erilaisia nameja riviin ja nyt näyttää parhaiten maistuvan kuivattu kana, hevonen ja Naturis, kun taas kalkkuna, tonnikala ja Nature’s Menu jäivät kokonaan syömättä… Se, mikä Tellussa on  erityisen mukavaa, on, että se leikkii kanssasi kunnolla vetoleikkejä ja on niistä tosissaan innoissaan. Myös irrottaminen sujuu toistaiseksi hyvin.

Harjoiteltiin myös lisää peruuttamista, Tellu on oppinut yhdistämään nyt käskysanaan ja nyrkissä olevaan käteen muutaman askeleen peruutuksen! Olen tosi tyytyväinen, toivon, että saan sille treenattua hyvän takapään käytön. Käsikosketusta olen alkanut yleistää myös toiseen käteen, Tellu ei ole ihan vielä hoksannut ajatusta. Lisäksi aloimme harjoitella liikkeestä istumista pikkuhiljaa. Tasapainotyynyn kanssa tehtiin nyt hiukan myös takapäätä eli liikkumista oikeaan suuntaan, Tellu otti jo hyvin muutamia askeleita. Tunnin treeni on tässä vaiheessa vielä liian pitkä, joten lopputunnista makailtiin lattialla ja katseltiin kiinnostuneina kavereiden treenejä.

kouluttaminen · omat koirat · Tellu · toko · treenipäiväkirja

Tellun maanantaitoko

Ostin Tellulle muutaman kerran Tuija Seren tokokurssilta, jotta päästään sen kanssa vihdoin tekemään jotain. Tarkoitushan oli siis, että se pääsisi Susun juoksujen aikana Susun tunneille, mutta juoksuja ei näy eikä kuulu. Joten otettiin nyt muutama irtokerta ja Tellun oma vakiryhmäpaikka alkaa joulukuun alussa.

Tellulla suurin osa ajasta meni hallin, muiden koirien ja tavaroiden ihmettelyyn. Tellu on aika varovainen pentu ja kaikki uusi on vähän jännää, pääsee kuitenkin asioiden yli melko nopeasti. Sillä on myös tosi ärsyttävä tapa lyödä liinat kiinni remmissä jos se ei pääse sinne minne haluaisi tai ollaan menossa eri suuntaan. Kyllä tuli treeneissä Susua ikävä 😀 Kuitenkin lopputreenistä se pystyi jo hiukan keskittymään.

Treenailtiin Tellun kanssa luoksepäästävyyttä. Se meni hyvin, Tellu tykkäsi Tuijasta kovasti. Sisätiloissa Tellu ei pelkää ihmisiä vaan menee myös lasten luokse mielellään. Lisäksi tehtiin perusasentoharjoituksia ja saatiin Tuijalta hyvä, minulle uusi vinkki seuraamisen opettamiseen, valitettavasti Tellu ei jaksanut kuitenkaan keskittyä pidempään harjoitukseen. Ehkä ensi kerralla sitten. Naksuttelin Tellulle etutassutargetiksi pyöreää tasapainotyynyä, saatiin jo molemmat tassut tyynylle. Lisäksi alettiin hiukan tehdä peruuttamisen alkeita, kun Tellu alkoi maahanmenoharjoituksessa tarjoamaan sitä maahanmenon sijaan. Ajttelin, että peruuttaminen käy sitten yhtä hyvin. Palkkailin myös paljon pelkästä kontaktista ja leikittiin yhdessä uudella lelulla. Loppupalkkana oli maksalaatikkoa, opetan loppupalkan idean nyt Telluselle heti alusta saakka.

Treenattavaa:

  • Häiriössä kontakti
  • Lisää pyöreää alustaa
  • Erilaiset harjoitukset seuraamiseen ja pikkuhiljaa nimeäminen
  • Peruutus kivana temppuna