Avainsana: sheippaaminen

Kouluttamisen peruspilarit osa 3: Käytöksen aikaansaamisen keinot
Yleinen

Kouluttamisen peruspilarit osa 3: Käytöksen aikaansaamisen keinot

Saara Uljas2 kommenttia

Kouluttamisen peruspilarien sarjan kolmannessa osassa käydään läpi keinoja, joilla erilaisia käytöksiä voidaan saada aikaan (jotta niitä päästään sitten vahvistamaan). Ensimmäisessä osassa käsiteltiin palkkioita ja rankaisuja (sen pääset lukemaan tästä), ja toisessa osassa koulutustekniikkaa (sen pääset puolestaan lukemaan tästä). Käytöksen aikaansaamisen keinoja ovat houkuttelu, sieppaaminen, sheippaaminen, kohteiden käyttö, matkiminen, fyysinen manipulointi ja ympäristön rajaaminen. Näitä voidaan myös yhdistää.

Houkuttelu

Houkuttelu tarkoittaa, että eläintä sananmukaisesti houkutellaan palkkion avulla suorittamaan jokin tietty käytös. Tyypillisin esimerkki on, että ihmisellä on kädessään herkkupala, jonka saadakseen eläin seuraa kättä ja suorittaa erilaisia liikkeitä. Ian Dunbar suosittelee houkuttelua hyvänä keinona saada aikaan käytöksiä ja vähentää annettavien palkkioiden määrää, koska eläin voi suorittaa useita tehtäviä yhden herkkupalan voimin. Houkuttelu onkin hyvä keino saada käytöksiä aikaan.

Haaste houkuttelulla kouluttamisessa voi tulla eteen, kun houkuttelusta pitäisi luopua. Houkuttelusta luopuminen on usein ohjaajalle aika vaikeaa, ohjaaja tarvitsee “turvanamia”, ja toisaalta eläin saattaa oppia, että kannattaa olla aktiivinen vain, kun palkkiot ovat esillä. Jos eläin seuraa herkkua liian tiiviisti, se ei välttämättä ajattele, mitä se tekee, eikä ymmärrä tehtävän ideaa. Houkutteluun liittyvät käsiavut koetaan myös joskus hankaliksi vaihtaa suullisiin vihjeisiin.

Sieppaaminen

Sieppaaminen tarkoittaa, että siepataan valmis käytös, kun koira suorittaa sen omasta aloitteestaan. Esimerkiksi istumista tai maahanmenoa voidaan siepata, kun koira suorittaa käytöksen itsekseen, samoin vaikkapa katsekontaktia. Sieppaaminen on hyvä keino, joskin se voi olla melko hidas, jos koira suorittaa haluttua käytöstä vain harvoin, opettaa erilaisia käytöksiä, eikä sen avulla pysty viemään vihjeen alle käytöksiä, joita koira ei luonnostaan tee.

Sheippaaminen

Sheippaamisen avulla käytös rakennetaan pienistä paloista kohti valmista käytöstä niin, että koira tarjoaa oma-aloitteisesti käytöksiä. Esimerkiksi pyörähdys voitaisiin sheipata niin, että ensin palkitaan vilkaisua vasemmalle, sitten pään kääntämistä, sitten etupään kääntämistä jne. Sheippaamisessa on tärkeää miettiä riittävän pienet kriteerit sekä säädellä kriteerin nousua eläimen mukaan. Toiset eläimet eivät kestä kovin nopeaa kriteerin nousua, toiset alkavat vakioida välivaiheita kovinkin nopeasti, jolloin eteneminen vaikeutuu. Sheippaaminen edellyttää myös toimivaa ehdollista vahvistetta, mieluiten nopeaa kuten nkasutin tai jes, zip-tyyppinen suullinen vihje. Sheippaaminen on ohjaajalle opeteltava taito, joka voi tuntua aluksi haastavalta, mutta käy helpommaksi harjoittelun myötä. Koirat tuntuvat pitävän sheippaamalla opetettuja tehtäviä mukavina ja suorittavan niitä mielellään.

Kohteiden käyttö

Kohteiden käyttö käytöksen aikaansaamisen menetelmänä merkitsee sitä, että eläin opetetaan suorittamaan jollekin kohteelle eli targetille (esim. kosketusalusta, kosketuskeppi) jokin käytös, jota sitten hyödynnetään jonkin toisen käytöksen opettamiseen. Esimerkiksi eläin koskee nenällään kosketuskeppiä ja seuraa sitä, jonka jälkeen sen avulla vooidaan opettaa seuraamista, pyörähdyksiä, ohjaajan eteen pää poispäin seisahtumista, asennon vaihtoja jne. Monet tehtävät on helpompi opettaa kohteen kauttaa, koska kohteen kanssa opetetusti vuorovaikutuksessa oleminen on yksi kriteeri, josta eläin huolehtii itse. Esimerkiksi takapään käyttö etutassut paikallaan on helpompi opettaa, jos eläimellä on käsitys siitä, että etutassujen kuuluu pysyä alustalla. Tuotantoeläinpuolella eläimiä voidaan siirrellä paikasta toiseen, kun ne ovat oppineet kohteen merkityksen. Kohteet yleensä itsessään opetetaan tarjoamisen kautta eli sheippaamalla. Koirat pitävät yleensä kohteilla opetetuista käytöksistä.

Matkiminen

Matkiminen tai mallioppiminen on melko vähän käytetty menetelmä uusien käytösten opettamiseen. Matkimista käytösten opettamisessa on tutkinut erityisesti Claudia Fugazza, joka on kehittänyt Do As I Do eli DAID protokollan. Protokollan avulla koira opetetaan matkimaan ihmisen käytöstä vihjeestä. Fugazzan tutkimusten mukaan DAID-meentelmällä käytösten opettaminen on nopeampaa ja koira muistaa käytökset paremmin kuin sheippaamalla opetetut käytökset. Tällä protokollalla opetetun käytöksen pitää olla sellainen, että ihminen pystyy näyttämään sen koiralle, esimerkiksi kohteelle meneminen, peruutus, kohteen kierto jne. Esimerkiksi seuraamisen opettamiseen se ei sovi. Protokolla on varmasti mahdollista opettaa myös muille eläimille kuin koirille.

Fyysinen manipuloiminen

Fyysisellä manipuoloinnilla tarkoitetaan, että ohjaaja fyysisesti “avustaa” eläintä suorittamaan käytöksen, esimerkiksi painaa takapuolesta, jotta koira istuisi. Fyysinen manipulointi otetaan monesti käyttöön tilanteissa, joissa eläin ei halua tehdä jotain ja ihminen haluaa pakottaa. Se ei ole kovin tehokas menetelmä eläimelle mieluisten, luotettavien käytösten opettamiseen, vaan parempiakin menetelmiä löytyy.

Ympäristön rajaaminen

Ympäristöä rajaamalla voidaan estää eläintätekemästä jotain ei toivottua ja ohjata käytöstä toisaalta toivottuun suuntaan. Esimerkiksi pitämällä koiraa hihnassa voidaan sitä estää karkaamasta pois ohjaajan luota. Monesti varsinkin alkuvaiheen koulutuksessa jonkinlainen rajaus on hyödyksi, ja rajauksia voidaan purkaa asteittain. Toisaalta taas esimerkiksi suoraa peruuttamista voidaan opettaa vaikka siten, että eöäin peruuttaa seinän vieressä tai jonkinlaista käytävää pitkin. Tämä voi aiheuttaa sen haasteen, että rajausten poistuessa eläin palaa vanhaan käytökseen. Jos siis käyttää vaikkapa kujaa peruutuksessa, se pitää olla käytössä niin kauan, että liikerata on kunnolla koiran lihasmuistissa.

Matolle meneminen on opetettu sheippaamalla, mutta matto toimii myös kohteena.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

7 syytä käyttää kohteita kouluttamisessa
harrastukset

7 syytä käyttää kohteita kouluttamisessa

Saara Uljas2 kommenttia

Kohteiden eli targettien käyttö on pikkuhiljaa levinnyt lajiharrastamisen menetelmävalikoimaan, ja kohteet ovatkin hyvä tapa saada käytöksiä aikaiseksi. Kohteiden käyttö toiminnan käytöksen aikaansaamiseksi tarkoittaa, että koira tekee jonkin käytöksen kohteen läsnäollessa, esimerkiksi kosketusalustan nähdessään tarjoaa etutassunsa laittamista alustalle, jolloin ohjaaja antaa palkkiomerkin ja koiralle palkkion. Kohteena voidaan käyttää lähes mitä tahansa, mikä on koiralle selkeästi hahmotettavaa ja turvallista. Yleisimmin käytettyjä kohteita ovat käsikosketus, kosketuskeppi, kosketusalusta, tasapainotyyny, muut etu- tai takatassutargetit, alustat, joiden päältä pitää liikkua sekä erilaiset asentoalustat.

Miksi käyttää kohteita?

Kohteiden käyttämisestä käytöksen aikaansaamiseksi on seuraavia etuja:

  1. Kohdetta käyttämällä ehdolliseen vahvisteeseen (eli palkkiovihjeeseen) yhdistyvä mielihyvähormooniannos yhdistyy myös kohteeseen ja siten koulutus tehostuu. Opittuaan käyttämään jotakin kohdetta koira tarjoaa sitä mielellään ja tekee kohteella oppimaansa käytöstä mielellään senkin jälkeen, kun kohde on häivytetty.
  2. Ohjaajan liikeapujen tarve vähenee huomattavasti tai poistuu kokonaan, jolloin niitä ei tarvitse myöskään häivyttää. Esimerkiksi rallytokon eteentuloa opetettaessa joko istumisalustalla tai kosketuskepillä poistuu sekä käsiohjauksen että apuaskeleen tarve.
  3. Houkuttelun tarve vähenee huomattavasti tai poistuu kokonaan, jolloin sitä ei tarvitse myöskään häivyttää. Esimerkiksi jo edellä mainitussa eteentulossa käytetään monesti namihoukuttelua, samoin perusasennon opettelussa, mutta kohdetta käytettäessä houkuttelua ei tarvita.
  4. Itse kohteen häivyttäminen on helppoa ja nopeaa. Kun koira on oppinut käytöksen kohteen avulla ja se on nimetty, voidaan kohde yleensä vain poistaa. Mikäli tämä aiheuttaa hämmennystä tai käytös hajoaa myöhemmässä vaiheessa, voidaan kohde tuoda helposti takaisin.
  5. Kohteita käyttämällä ohjaajan on helpompi määritellä kriteeri ja koiran on helpompi ymmärtää se. Esimerkiksi perusasennon suoruus voi näyttää eri kulmista erilaiselta, ja ison koiran kanssa ohjaajan voi olla vaikea nähdä, onko koiran koko linja suora, mutta kun istumisalustan asettaa sivulleen tarkasti suoraan, se kertoo, onko koira sen päällä kokonaan vai ei. Samoin koira tietää, onko se alustalla kokonaan vai onko joku jalka ulkona, toisin kuin koiran on vaikeampi ymmärtää olevansa 5 astetta liikaa vinossa.
  6. Kohteiden käyttämisessä rajana on lähinnä mielikuvitus. Kohteilla voi kouluttaa positioita, perusasentoa, eteentuloa, pyörähdystä, puolenvaihtoja, eteenmenoa, ruutua, kartion kiertoa, jääviä liikkeitä, keppejä, juoksukontakteja, pysäytyskontakteja, etäisyyttä temppuihin, kaukokäskyjä… Mitä laajempi valikoima kouluttajalla on repussaan erilaisia vaihtoehtoja erilaisten käytösten opettamiseen, sitä paremmin hän osaa valita sopivan menetelmän kullekin koiralle.
  7. Jos kohdeharjoittelu menee pieleen – ei haittaa! Mikään ei mennyt pilalle, voit aina kokeilla jotain muuta keinoa käytöksen aikaansaamiseksi. Kohde on vain keino, ei itseisarvo eikä määränpää.

Enemmän irti harjoittelusta

Kohteita käyttäessä kannattaa huomioida muutama koulutusta nopeuttava seikka. Ensinnäkin, koiran olisi hyvä olla tutustunut sheippaamiseen eli tarjoamalla kouluttamiseen jo aiemmin, koska kohteet ovat kaikista tehokkaimpia, jos koira tarjoaa käytöstä niille ja ohjaaja sheippaa haluamansa käytöksen esiin. Näin varmistetaan myös tehokas eteneminen, koska palkkiot voidaan pitää poissa näkyvistä, jolloin koiran on helpompi keskittyä tehtävään. Namia seuratessaan koira usein keskittyy enemmän palkkioon kuin tekemiseen, jolloin oppiminen hidastuu. Toisekseen, kohde kannattaa pitää esillä vain silloin, kun halutaan kouluttaa käytöstä, ja muulloin laittaa se piiloon. Jos koira tarjoaa käytöstä eikä ohjaaja vahvista sitä, käytös alkaa nopeasti sammua ja oppiminen hidastuu. Lisäksi eri tehtäviin kannattaa ainakin aluksi olla eri kohteet tehtävien erottelemiseksi ja roskakäytöksen ja turhautumisen minimoimiseksi, koska koira oppii nopeasti yhdistämään tietyn käytöksen tiettyyn kohteeseen ja tarjoaa aina sitä ensin. Esimerkiksi eteen istumiseen ja seisomiseen ei kannata käyttää samaa kohdetta, mikäli tavoitteena on mahdollisimman tehokas tehtävien oppiminen ja erottelu ilman turhaumaa.

Turvallisuus

Tarjoamalla, ei houkuttelemalla, kouluttaminen liittyy myös turvallisuuteen varsinkin korkeampien kohteiden kanssa, koska koira voi namia seuratessaan astua harhaan ja loukata. Käytöstä tarjotessaan koira ajattelee enemmän ja loukkaantumisen riski vähenee. Lisäksi kohde ei saa liukua alustalla eikä se saa olla liukas koiran tassun alla, jotta ehkäistään liukastumiset. Jos kohde liikkuu yllätyksellisesti, herkkä koira saattaa myös säikähtää ja koulutus voi sen vuoksi ottaa takapakkia. Kohdetta ei myöskään pidä koskaan ottaa pois koiran alta väkisin. Jos haluat koiran pois kohteelta, kiinnitä koiran huomio namiin tai leluun, jonka heität kauemmaksi, ja ota kohde pois sillä aikaa, kun koira lähtee hakemaan palkkiotaan.

Lopuksi vielä linkit lisälukemiseen, täältä löydät vinkkejä erilaisten kohteiden käyttöön arjessa, täältä vinkkejä kosketuskepin käyttöön harrastuksissa.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni @lystitassun ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

Seuraamisen kouluttaminen: pohjana perusasento
harrastukset

Seuraamisen kouluttaminen: pohjana perusasento

Saara UljasYksi kommentti

Seuraamista pidetään monesti haastavana liikkeenä, ja sitä se tavallaan onkin. Seuraaminen on itseasiassa koiran kropalle raskasta, ja vaatii hyvää kehonhallintaa. Lisäksi pitkäkestoisena suorituksena motivaation tulee olla kohdallaan. Siksi seuraaminen rakennetaan pienistä palasista kriteeri kerrallaan, ja jokaista osaa vahvistetaan kunnolla ennen pitkien kokonaisuuksien rakentamista.

Seuraamisen pohjana on perusasentoon tai positioon (koiratanssissa) hakeutuminen. On tärkeää tehdä erottelu eri tehtävien välillä, tässä puhutaan nyt perusasentoon hakeutumisesta siltä puolelta, jolla koiran tulisi myös seurata, ohjaajan takaa kiertäminen perusasentoon on oma erillinen tehtävänsä. Ohjaajan takaa hakeutumisen harjoittelu ei tue seuraamista kokonaisvaltaisesti siitä syystä, että koiran ei silloin tarvitse ajatella takapään liikettä ollenkaan niin paljon. Perusasentovihje on sama kuin seuraamisvihje, koska tässä seuraamisen koulutusmallissa opetetaan koira ajattelemaan perusasento ja seuraaminen sijaintina suhteessa ohjaajaan, ei erillisinä temppuina.

Koiratanssin Heelwork to Musicissa eli HTM:ssä koira voi seisoa perusasennossa positiossa, muissa lajeissa koira istuu, kun ohjaaja on paikallaan. Rallytokossa koiraa ei ole välttämätöntä opettaa istumaan ilman eri vihjettä ohjaajan pysähtyessä kuten tokossa ja PK-tottiksessa, mutta mielestäni se kannattaa. Monesti tällöin rallytokoilijat tuskailevat sen kanssa, että koira tarjoilee istumista hitaassa vauhdissa ja käännöksissä, mutta se on “ylitreenattava” asia, joka jää pois riittävällä harjoittelulla eikä siitä tarvitse ottaa turhaa stressiä. Jos istumisen haluaa pitää erillisenä vihjeenä, sitä pitää myös palkata erikseen paljon, ja koira on joka tapauksessa pakko opettaa pysähtymään siististi suorana seisomaan, koska muuten perusasento ja sitä myöten helposti koko kylttitehtävä ovat vinoja. Koiralle on myös mahdollista opettaa, että ohjaajan seistessä jalat yhdessä se istuu ja ohjaajan seistessä jalat erillään “kuin kesken liikkeen” se jää seisomaan.

Perusasentoa voidaan kouluttaa usealla eri tavalla, esimerkiksi houkuttelemalla namilla, kosketuskepin avulla, käyttäen apuna tasapainotyynyä tai istumisalustaa. Itse olen kouluttanut namihoukuttelulla koirilleni perusasennot alkuun ja lisännyt mukaan tasapainotyynyn auttamaan takapään käytössä myöhemmin, ja olen tällä tekniikalla saanut aikaiseksi siistit suorat perusasennot. Eri koulutusmenetelmiä paljon pohdittuani olen päätynyt kuitenkin kannattamaan istumisalustaa tehokkaimpana menetelmänä, olen myös vahvistanut sillä Susulle perusasentoja eri suunnista. Istumisalustalla aion opettaa Glennalle perusasennon, kun sen aika tulee.

Istumisalustan käytössä on useita etuja: 1) kohteilla opetettujen käytösten yleiset hyödyt: nopea oppiminen, roskakäytösten vähäisyys, tehtävät ovat mieluisia koiralle, 2) kriteeri on koiralle selkeä, 3) kriteeriä on helppo nostaa suunnitelmallisesti vähitellen, 4) koira saa itse kokeilla ja oivaltaa takapään käytön hakeutuessaan istumisalustalle eri suunnista, 5) ohjaaja-apuja ei tarvita lainkaan, 6) istumisalusta ei sulje muita koulutusmenetelmiä pois, vaan niitä voi halutessaan vielä käyttää tukena. Jos haluaa koiratanssia varten opettaa koiran vain seisomaan, saman homman voi tehdä seisomisalustalla.

Perusasennon opettamiseen kannattaa käyttää aikaa ja tehdä se huolella. Istumisalustaa käyttäessä ei tarvitse häivyttää lainkaan ohjaaja-apuja, joten opettaminen on nopeampaa kuin houkutellen opettaessa. Ohjaaja-apujen häivyttäminen on myös meille ihmisille yllättävän hankala homma ja ne jäävät monesti vähän vahingossa käyttöön varmisteluksi, vaikka koira ei niitä tarvitsisi. Toisaalta ihmiset helposti kuvittelevat koiran toimivan vain suullisella vihjeellä, eivätkä huomaa itse tekemiään muita pieniä apuja, jotka sitten ovatkin koiralle yllättäen paljon merkityksellisempiä kuin suullinen vihje. Lajista riippuu, mitä koiralle halutaan opettaa lopulliseen suoritukseen, mutta aluksi kannattaa lähteä siitä, että koira hakeutuu perusasentoon suorana paikallaan ja liikkumattomana seisovan ohjaajan viereen. Tokoa, PK-tottista ja rallytokoa varten perusasentoon hakeutumisen yleistämisen voi jättää siihen, mutta HTM:ää ajatellen on tärkeää, että koira osaa hakeutua perusasentoon, vaikka ohjaajan kädet liikkuvat. Huomaa, että seuraamiseen hakeutuminen ja sen yleistäminen erilaisiin tapoihin liikkua on vielä erikseen opetettava asia.

Perusasentoon hakeutumista ei kannata viedä kokonaan ärsykekontrolliin (jolloin koira tekee tehtävän vain vihjeestä eikä tarjoa sitä enää), vaan koiralla kannattaa säilyttää halu tarjota perusasentoa. Vahva motivaatio perusasentoon ja sen tarjoamiseen paitsi auttaa seuraamisen seuraavien vaiheiden opettamisessa, hyödyttää myös tilanteissa, joissa koira syystä tai toisesta häiriintyy ja sen ajatus katkeaa. Näissä tilanteissa koira palaa siihen käytökseen, mikä sille on opetettu alussa ja mikä on sillä vahva ja mieluisa, eli toivon mukaan perusasentoon (ja siis seuraamiseen, mikäli ohjaaja on liikkeessä). Useimmissa tapauksissa tämä on hyvä asia, tai huonoista vaihtoehdoista vähiten huono. Jos vaikka rallytokon lähtökyltillä kontakti tippuu kun koira kuulee jonkun äänen, on tosi hyvä vaihtoehto, että se itse tarjoaa heti taas perusasentoa, kun se pystyy jälleen keskittymään tehtävään. Tai tokossa kaikkien liikkeiden alkaessa ja päättyessä perusasentoon on monta mahdollisuutta, että jos koira kesken jonkin suorituksen osan menettää hetkeksi fokuksensa, niin perusasennon tarjoaminen on siinä kannattavaa ja voi pelastaa pisteitä. Esimerkiksi noudon palautuksessa koiran häiriintyessä ja alkaessa vilkuilla ympärilleen, ohjaajan luokse palaaminen on aina hyvä juttu. Jos taas koiralla ei edelle kuvatuissa tilanteissa olisi mielessään mitään tehtävää, johon se voisi turvautua, se todennäköisesti hämmentyisi entistä enemmän.

Perusasentoon panostamisessa on siis monia hyötyjä, joten eikun treenaamaan!