Kategoria: harrastukset

Rally-tokovinkit osa 1: Milloin olet valmis ensimmäisiin kilpailuihin?
harrastukset · kisaaminen

Rally-tokovinkit osa 1: Milloin olet valmis ensimmäisiin kilpailuihin?

Saara UljasKommentoi

Milloin olet valmis ensimmäisiin rally-tokokilpailuihin?

Kiinnostaako rally-toko? Rally-tokovinkit on uusi postaussarja, jossa käydään läpi erilaisia rally-tokon kouluttamiseen ja rally-tokossa kilpailemiseen liittyviä vinkkejä. Vinkkisarjan ensimmäinen osassa käsitellään sitä, mistä tietää, milloin on valmis ensimmäisiin rally-tokokilpailuihin koiran kanssa.

Koira osaa tehtävät

Kun mietit osallistumista rally-tokokilpailuun (tai mihin tahansa muuhun kilpailuun), tulisi ensimmäiseksi lähteä liikkeelle sen arvioinnista, osaako koira kaikki kyseisessä kilpailussa siltä vaadittavat tehtävät. Rally-toko on matalan kynnyksen kisalaji, ja alokasluokassa saa auttaa koiraa esimerkiksi kumartumalla ja monin eri tavoin koiraa kannustamalla. Usein tämä laskee kisaamisen kynnystä muihin lajeihin verrattuna. Koiran tulisi kuitenkin tuntea kaikki kylttitehtävät sekä niihin liittyvät vihjeet ja myös osata seurata kylttien välit. Koiralle on reilua, että sillä on todella mahdollisuus onnistua. Koiran tulisi osata myös ratasuoritus, eli sen kanssa pitäisi olla harjoiteltu tehtävien tekemistä peräjälkeen kylttien kanssa. Jos koira ei osaa kunnolla jotakin tehtävää, ei ohjaaja ainakaan voi olla pettynyt, jos se ei kilpailutilanteessa onnistu. Osa koirista myös paineistuu voimakkaasti siitä, jos ne kokevat, etteivät osaa, ja koiralle saattaa jäädä huono kokemus kilpailutilanteesta.

Koiran kanssa on harjoiteltu kilpailunomaista suoritusta

Sen lisäksi, että koira osaa tehtävät, sen tulisi osata suorittaa ne ilman, että omistaja auttaa makupalalla tai palkitsee koiraa namilla tai lelulla jokaisen tehtävän jälkeen. Rally-tokon alokasluokan kilpailussa on suoritettavana 10-15 tehtävän rata, jonka aikana koiraa saa kannustaa ja kehua, mutta koiralle ei saa antaa ns. fyysistä palkkaa, eli nameja tai leluja, kesken suorituksen. Jos koira joutuu kilpailussa ensimmäisen kerran tilanteeseen, jossa sitä ei palkita jatkuvasti tehtävistä, kilpailu ei todennäköisesti mene kovin hyvin. Koira voi myös nopeasti oppia, että kilpailutilanne on ainoa paikka, jossa tehtävistä ei makseta hyvin, jolloin edessä on nopeasti mielentilaongelmia. Satunnaisvahvistamista ja sosiaalista palkkaa on siis syytä harjoitella hyvissä ajoin ennen kilpailuun osallistumista.

Koira on käynyt erilaisissa paikoissa ja erilaisissa häiriöissä harjoittelemassa

Jos rally-tokokilpailu järjestetään muussa paikassa kuin ohjaajan ja koiran vakitreenipaikassa, on tärkeää, että kisapäivä ei ole koiran ensimmäinen päivä tehdä rally-tokoa vieraassa ympäristössä. Mitä erilaisemmissa paikoissa koira on tottunut harjoittelemaan eri tehtäviä, sen helpompaa koiran on suoriutua myös vieraassa kisaympäristössä. Kilpailuja järjestetään talvikaudella yleensä halleissa, kesäkaudella myös runsaasti ulkokisoina, joten koiran on hyvä olla tottunut harjoittelemaan sekä sisällä että ulkona. Ulkotreenejä on helppo järjestää vaikkapa normaalien lenkkien yhteyteen lähikoulun pihalla tai kaupan parkkipaikan reunalla. Erilaisista halliympäristöistä saa kätevästi kokemusta esimerkiksi käymällä peruutuspaikoilla eri koirakoulujen rally-tokokoulutuksista. Vaikka koulutuksen aihe olisikin jo tuttu, koira hyötyy aina uudesta paikasta ja vieraiden koirien seurassa harjoittelusta. Jos totutusta poikkeavassa paikassa harjoittelu on koiralle vaikeaa, koira hyötyy erilaisista yleistämisharjoituksista. Täältä löydät vinkit yleistämisharjoituksiin.

Koiran kanssa on tärkeää harjoitella myös erilaisia häiriöitä, kuten ihmisiä katselemassa suorituksia, toisia koiria melko lähellä, ja ulkokisoja ajatellen esimerkiksi ohi lentäviä lintuja. Jos treenaa aina yksin tai samassa tutussa paikassa ja porukassa, jo vieraat koirat ja ihmiset uudessa kisaympäristössä voivat olla koiralle vaikea häiriö. Ulkotreenit puistoissa, parkkipaikkojen reunoilla ja eri koirakoulujen treenit tarjoavat myös häiriöharjoitteluun hyviä mahdollisuuksia.

Koira osaa odottaa omaa vuoroaan

Rally-tokokilpailuissa koira joutuu aina odottamaan omaa vuoroaan jonkin aikaa, vähintäänkin rataantutustmisen ajan, usein huomattavasti pidempään. Aina ei kisapaikalla ole mahdollisuutta tuoda koiraa häkissä halliin, vaan koira joutuu odottelemaan omaa vuoroaan autossa. Jos koira hermostuu autossa, tuhoaa sen sisäpuolta tai haukkuu pitkään yksinään, sen keskittyminen ja energia voi olla aivan lopussa, kun oma suoritusvuoro koittaa. Autossa rauhallisesti odottaminen on muutenkin käytännöllinen taito, jonka opettamiseen kannattaa jo pennun kanssa panostaa. Myöhäistä se ei ole koskaan!

Ohjaaja tuntee rally-tokon tehtävät ja kylttien oikeat suoritustavat

Kisoissa on hyvin vaikea onnistua, jos ohjaaja on epävarma siitä, millä tavoin eri kyltit tulee suorittaa. Ohjaajan tulee tietää esimerkiksi, milloin koira saa istua ja milloin ei, miltä puolelta ensimmäistä kartiota pujottelu suoritetaan sekä mitä erilaiset nuolet kylteissä tarkoittavat. Se, että ohjaaja osaa kyltit ja niiden oikeat suoritustavat, helpottaa myös jännitystä ja antaa itsevarmuutta kilpailuissa. Epäviralliset kilpailut ja eri koirakoulujen järjestämät ratatreenit ovat erinomaisia paikkoja käydä testaamassa omaa kylttiosaamista ennen virallisiin kilpailuihin osallistumista.

Ohjaaja tuntee rally-tokon säännöt ja kilpailuohjeen

Kilpailussa onnistuminen vaatii myös, että ohjaaja on perehtynyt kylttien lisäksi rally-tokon sääntöihin ja kilpailuohjeeseen. On tylsää ottaa hylkäys kilpailussa esimerkiksi sen vuoksi, että koiralla on vääränlainen panta tai ohjaaja ilmoittaa uusivansa kolmannen kerran. Ohjaajan on helpompi olla rennompi, kun oikeat toimintatavat ovat selvillä. Usein ensimmäisissä kilpailuissa silti saattaa sattua ja tapahtua, koska kaikki on uutta ja jännittävää, ja tämä kannattaa ensisijaisesti ottaa oppimiskokemuksena. Kuten kylttiselosteetkin, kilpailuohje ja säännöt löytyvät Palveluskoiraliiton sivuilta. Suosittelen myös aina ensimmäiseen kilpailuun osallistumista pohtiville, että kannattaa käydä katsomassa rally-tokokilpailuja turistin roolissa etukäteen. Monet toimintatavat selkiytyvät, kun saa rauhassa seurailla kilpailun etenemistä ilman jännitystä omasta suorituksesta.

Rally-tokossa arvostetaan erityisesti koirakon iloista yhteistyötä. Vaikka varsinkin ensimmäinen kilpailu on usein ohjaajalle hyvin jännittävää, on tärkeää muistaa myös nauttia! Koiran kanssa harrastamisen pitäisi olla ensisijaisesti kivaa.

Kiinnostaako rally-tokon harjoittelun aloittaminen tai alokasluokan taitojen hiominen? Rally-tokon alokasluokka -verkkokurssi starttaa jälleen 7.5.2023, lisätiedot tästä.

Miten saadaan “liian hyvä palkkio” toimivaan käyttöön?
harrastukset · palkitseminen

Miten saadaan “liian hyvä palkkio” toimivaan käyttöön?

Saara UljasKommentoi

Miten saadaan “liian hyvä palkkio” toimivaan käyttöön?

Onko liian hyviä palkkioita olemassa? Joskus tulee tilanteita, että koiran kouluttaminen on vaikeaa jollakin tietyllä palkkiolla, koska se ei pysty enää keskittymään suhtautuessaan palkkioon niin intohimoisesti. Tai joudutaan treenaamaan ruokanappuloilla, jolloin koiran motivaatio on alhainen, mutta ei voida vaihtaa parempiin palkkioihin, koska koira ei keskity enää tekemiseen vaan palkan saamiseen. Entä jos palkkio kiihdyttää koiraa voimakkaasti? Mikäli harjoituksessa syntyy tällaisia tilanteita, käyttäytymisen taustalla voi olla esimerkiksi puutteet käyttäytymistarpeissa, nälkä, pelko palkkion menettämisestä tai puutteelliset luopumisen taidot. Kun saat koirasi mielestä parhaat palkkiot käyttöön harjoituksissa, saat motivoituneemman koiran ja esimerkiksi pitkäkestoiseen suoritukseen motivoiminen on helpompaa. Pohdi siis ainakin seuraavia tekijöitä, jos joudut tekemisiin “liian hyvän” palkkion kanssa:

Onko koiran käyttäytymistarpeet täytetty?

Jos koira menee ns. sekaisin palkkiosta, kannattaa ongelma ratkaisu aloittaa miettimällä, onko koiran käyttäytymistarpeet täytetty. Onko koira saanut riittävästi liikuntaa, että sen aktiivisuuden tarve ei ole ylitsevuotava? Onko koira saanut aktivointia ja virikkeitä? Koulutushetken ei pitäisi olla koiralle ainoa merkityksellinen hetki päivässä tai jopa viikossa. Jos näin on, koiran odotukset koulutusta kohtaan ovat kohtuuttoman suuret ja se aiheuttaa liiallista kiihtymistä. Varsinkin nuoret ja aktiiiviset koirat kannaattakin yleensä viedä ulkoilemaan sekä tarjota virikkeitä ja lämmitteleviä harjoituksia ennen varsinaisia treenejä, jotta keskittymiskyky olisi mahdollisimman hyvä. Muista kuitenkin, että koira ei saa väsyä liikaa ennen treeniä, vaan pyri löytämään kultainen keskitie.

Onko koiralla nälkä?

Nälkä ei ole hyvä lähtökohta harjoittelulle. Ihmisen keksimien temppujen tekemiseksi koiralta ei saisi evätä ruokaa tarkoituksella. Kova nälkä aiheuttaa sen, että ruoka muuttuu positiivisesta vahvisteesta negatiiviseksi vahvisteeksi – mielihyvän tuottamisen sijaan palkkio poistaakin epämiellyttävää tunnetta. Tämä muuttaa koiran kokemusta harjoittelusta sekä myös sen mielleyhtymiä harjoiteltavasta tehtävästä olennaisesti. Kova nälkä haittaa keskittymiskykyä ja vaikuttaa mielialaan, joten se ei myöskään tue oikean viretilan kouluttamista. Pientä koiraa tai pentua ei toki kannata ruokkia juuri ennen treenaamista, jotta mahaan vielä mahtuu. Toisaalta koirilla, joilla tuntuu olevan aina nälkä, ruokkiminen juuri ennen harjoittelua (poislukien raskas fyysinen harjoittelu) voi jopa parantaa viretilaa ja keskittymiskykyä.

Pelkääkö koira menettävänsä palkkion?

Pelko siitä, että palkkiota ei tulekaan, voi saada koiran kiihtymään voimakkaasti palkkion ollessa läsnä. Koira, joka pelkää menettävänsä palkkion, voi yrittää varastaa palkan ennen palkkamerkkiä/lupaa ottaa palkka. Pelko palkkion menettämisestä liittyy usein aiempiin kokemuksiin koulutuksesta, joissa koira on ollut epävarma palkkion saamisesta. Koulutus on saattanut olla epäjohdonmukaista, tai koiran koulutuksessa on käytetty paljon negatiivista rankaisua eli palkkion poistoa. Koiralle ei ole syntynyt luottamusta siihen, että se saa aina palkkion tekemisestään, ja siksi yrittää varmistaa palkkion saamisen muuten. Varmista siis aina, että koulutus on selkeää ja johdonmukaista, eikä harjoituksissa käytetä negatiivista rankaisua koulutusmenetelmänä. Voidakseen rauhoittua ja keskittyä koiran täytyy ymmärtää, miten sen on mahdollista saada palkkio.

Osaako koira luopua palkkioista?

Jos palkkio vain on koiran mielestä kerrassaan vastustamaton, kyseisen palkkion käytön lopettamisen sijaan kannattaa pyrkiä opettamaan koiralle, miten se pääsee käsiksi himoitsemaansa palkkaan. Ihanan palkkion läsnäolon harjoitteluun kannattaa suhtautua häiriötreeninä – koiraa opetetaan toimimaan, vaikka häiriö on läsnä, ja tähän kyetessään se saa arvokkaan palkkionsa. Jos tämä on vaikeaa, pitää harjoitus pilkkoa riittävän pieniksi palasiksi, että saadaan paljon onnistumisia ja sitä kautta oikeanlaista oppimista. Aluksi se voi tarkoittaa vaikka sitä, että koira saa palkkion kun se vetää nenäänsä sentin poispäin palkkiosta. Vaikeustasoa kasvatetaan vähitellen pyrkien lopulta siihen, että koira osaa suorittaa erilaisia tehtäviä ja myös harjoitella uusia asioita “häiriöpalkan” läsnäollessa. Myös tässä tapauksessa on tärkeintä, että koira ymmärtää, millainen käytös johtaa palkkion saamiseen.

Voiko koiraa kouluttaa lelulla, jos se kiihtyy siitä?

Joskus vastassa voi olla tilanne, että koira ei innostu kovinkaan paljon ruokapalkkioista, mutta leluista koira kiihtyy vähän liiankin kanssa. Tällöin ohjaaja saattaa miettiä, kannattaako koiraa palkita lelulla, ettei kiihtynyt mielentila vahvistu. Kannattaa kuitenkin miettiä, mitä tavoittelee – jos meillä on vain yksi toimiva palkkio käytössä, niin meidän täytyy silloin sitä palkkiota käyttää jos ylipäätään haluamme kouluttaa. Itse mielummin valitsen sen, että koulutan koiralle arvokkaalla palkalla vaikka se kiihdyttäisikin, kuin yrittäisin motivoida koiraa puolivillaisilla palkkioilla. Usein on itseasiassa niin, että kun koira pääsee leikkimällä purkamaan energiaa ja kiihtymystä sekä käyttämään kroppaansa, kiihtymys alkaakin tasoittua. Ruokapalkkion arvon kasvattamiseksi voi myös tehdä paljon, täältä voit lukea siitä lisää.

Toimiva palkkio on tärkein työkalu koiran koulutuksessa, joten koiralle arvokkaan palkkion käyttökelpoisuuden eteen kannattaa nähdä aikaa ja vaivaa. Se on työtä, joka maksaa itseään takaisin pitkään suurten korkojen kera. Kerro kommenttikenttään kokemuksistasi, onko sinun koirallasi olemassa jokin tällainen superpalkka ylitse muiden?

5 syytä harrastaa rally-tokoa
harrastukset

5 syytä harrastaa rally-tokoa

Saara UljasKommentoi

5 syytä harrastaa rally-tokoa

Rally-toko on Yhdysvalloista lähtöisin oleva laji, joka yhdistää tottelevaisuutta, agilitya ja koiratanssia. Rally-tokossa tärkeää on koirakon yhteistyö ja iloinen suoritus. Innostuin itse hauskalta vaikuttaneesta rallysta 2015, kun laji virallistettiin Suomessa. Olen sen jälkeen perehtynyt lajiin kisaamalla kahden koiran kanssa, toisen kanssa aina ylimpään luokkaan saakka, sekä järjestämällä kokeita ja kouluttautumalla. Olen rally-tokon koetoimitsija, koulutusohjaaja ja pätevöidyn lajin viralliseksi tuomariksi alkuvuonna 2023. Tässä blogipostauksessa esittelen 5 syytä, miksi koiran kanssa kannattaa aloittaa rally-tokoharrastus.

Sopii useimmille koirille ja ohjaajille

Rally-toko on matalan kynnyksen laji, jossa alokasluokassa kilpaillessa koira saa olla hihnassa. Koiran ei tarvitse kyetä työskentelemään kaukana ohjaajasta, vaan valtaosa tehtävistä tehdään ohjaajan lähellä. Rally-toko ei myöskään sisällä pitkiä paikallaoloja eikä ryhmäliikkeitä toisten koirien kanssa. Koiraa saa kehua ja kannustaa myös kilpailuissa koko suorituksen ajan, ja koiraa voi ohjata suullisten vihjeiden lisäksi käsivihjeillä. Rally-toko vaatii koiralta kehonhallintaa ja voimaa staattisten asentojen (seuraaminen) ylläpitoon, mutta ei kuitenkaan ole tokoon tai agilityyn verrattavaa fyysisesti raskasta harjoittelua. Rally-toko sopii siis hyvin eri rakenteisille ja eri ikäisille koirille. Ohjaajalle rally-toko tarjoaa haasteita mielenvirkistykseksi, fyysisesti laji ei ole kovin raskas. Ohjaaja voi saada vapautuksen juoksutehtävistä, jos liikkumista rajoittaa jokin sairaus, ja rallya voi kisata myös pyörätuolista käsin.

Kouluttamisen aloittaminen ei vaadi välineitä eikä paljon tilaa

Lähes kaikki rally-tokon kylttitehtävät tai vähintään niiden osat mahtuu harjoittelemaan ihan olohuoneessa. Perusasento, erilaiset ohjaajan kierrot, asennot, paikallaolot ja monet muut tehtävät onnistuvat hyvin ilman välineitä tai suurta treenihallia. Pidemmälle treenatessa toki tarvitaan tilaa ratatreeniä varten sekä kyltit telineineen ja esteitä, mutta myös ylemmissä luokissa suurimman osan tekniikkatreeneistä voi halutessaan hyvin tehdä kotosalla. Harjoittelun aloittamiseen on siis matala kynnys, koska kotiläksyt alkeiskurssilta on kätevä tehdä arjen lomassa.

Mukavaa yhteistä puuhaa

Useat rally-tokon tehtävät ovat mukavia temppuja, joiden opettaminen on mukava yhteinen koulutushetki. Rallyn temppuja voi opettaa koiralle myös ilman kilpailutavoitteita, yhteisenä puuhana koiran kanssa. Uusien tehtävien harjoittelu on sekä koiralle että ohjaajalle hyvää aivojumppaa, ja koulutushetken päätteeksi koira on tyytyväinen saatuaan hiukan voimistella mieltään. Rally-tokossa riittää paljon erilaisia tehtäviä, joiden parissa kotitreenaajan ideat eivät pääse ihan heti loppumaan kesken. Myös pidemmälle ehtineelle harrastajalle rally tarjoaa vaihtelua erilaisten kylttiyhdistelmien ja häiriöiden harjoittelussa.

Useat tehtävät ovat tarpeellisia myös muissa lajeissa ja taidot hyödyttävät lisäksi arjessa

Koska rally-toko yhdistelee eri lajeja, monet tehtävät ovat yhteisiä muiden lajien kanssa. Esimerkiksi seuraamista on useissa eri lajeissa, samoin vaikkapa maahanmeno, lyhyt paikallaan istuminen ja erilaiset asennon vaihdot. Rally-tokossa harjoittellut taidot, kuten takapään käyttö, sivuaskeleet ja peruutus ovat koiralle erinomaista jumppaa, ja monipuoliset kehon hahmottamisen ja käytön taidot hyödyttävät myös vaikkapa agilityssa. Lyhyt paikallaolo, seuraaminen ja perusasento ovat myös arjessa käytännöllisiä taitoja, kun halutaan koiran käyttäytyvän hetken aikaa hillitysti. Ylipäätään koiran kouluttaminen palkkioiden avulla lisää sen koulutettavuutta myös muualla.

Parantaa koiran ja ohjaajan yhteistyötä

Kaikki positiivisella vahvistamisella tapahtuva kouluttaminen hyödyttää koiran ja omistajan suhdetta, mutta rally-toko on yksi niistä lajeista, joiden harjoittelu todella parantaa yhteistyötä. Rally-tokoa treenatessa koira oppii kulkemaan lähellä ja kiinnostumaan ohjaajasta sekä noudattamaan erilaisia vihjeitä pyynnöstä. Koira myös oppii, että ohjaajan kuunteleminen on kannattavaa, koska pyyntö voi olla hauska ja siitä seuraa mieluisa palkkio. Rallya voi hyvin hyödyntää myös ulkoilun lomassa tehtävinä harjoituksina, ja temppuja on helppo tehdä useimmissa paikoissa – näin voidaan koiralle eri paikoissa muistuttaa, miten kannattavaa se yhteistyö ohjaajan kanssa onkaan. Koira oppii näkemään ohjaajan paljon mukavammassa valossa yhteisen, hauskan puuhailun kautta.

Innostuitko rally-tokosta? Lystitassun järjestää useita rally-tokoilijoille sopivia verkkokursseja, kuten Rally-tokon alokasluokka, VOI-MES-verkkovalmennus sekä seuraamisvalmennus. Löydät alkavat verkkokurssit Verkkokurssit-välilehdeltä.

Tilanteessa vai tilannetta varten? 6 syytä, miksi etukäteen valmistautuminen kannattaa.
arjen tukitaidot · Control Unleashed · harrastukset · hyvää elämää koiran kanssa · hyvinvointi · koiralähtöisyys · kouluttaminen · pentuelämä

Tilanteessa vai tilannetta varten? 6 syytä, miksi etukäteen valmistautuminen kannattaa.

Saara UljasYksi kommentti

Tilanteessa vai tilannetta varten? 6 syytä, miksi etukäteen valmistautuminen kannattaa.

Sarah Stremming puhuu The Cog-Dog Radio podcastissaan siitä, miten taitojen rakentaminen ja niiden testaaminen eroavat toisistaan. Koiralle uusien ja toivottavien taitojen opettaminen ei ole tehokasta tilanteessa, jossa on paljon kilpailevia ärsykkeitä, tilanne on koiralle uusi tai siihen liittyy voimakkaita tunteita esimerkiksi aikaisempien kokemusten seurauksena. Sen sijaan taitojen opettaminen ennalta suunnitellusti tutussa, helpossa ympäristössä tuottaa pitkäkestoisimman, toivotun tuloksen. Tässä artikkelissa listaan myös muita syitä sille, miksi tilannetta varten kouluttaminen kannattaa. Lopuksi kerron konkreettisen esimerkin siitä, miten etukäteen osattu pohjataito helpottaa erilaisissa tilanteissa.

Koulutus on tehokkaampaa

Jos haluamme päästä itse mahdollisimman helpolla ja vähällä määrällä toistoja, kannattaa valita tilannetta varten harjoittelu. Kun koulutustilanne on koiralle tuttu ja helppo, koiran on helpompi keskittyä käsillä olevaan tehtävään ja harjoitukseen. Tällöin itse koulutustila on tuttu, häiriöt ovat koiran osaamistasoon nähden helppoja, tilassa ei ole mitään koiran mielestä jännittävää ja välineet ja palkkiot on esitelty koiralle ennen koulutuksen aloitusta. Saamme näin paljon toistoja, ja koira oppii nopeasti päästessään harjoittelemaan toivottua käytöstä tehokkaasti. Kun koira osaa toivotun käytöksen helpossa tilanteessa, asteittainen häiriön lisääminen helpottuu myös.

Koira ei pääse harjoittelemaan ei-toivottua käyttäytymistä

Ei-toivotun käytöksen harjoittelun estäminen on erittäin aliarvostettu, mutta tärkeä tekijä tehokkaassa kouluttamisessa. Oppiminen tapahtuu hyvin yksinkertaistettuna sen kautta, että toteutuneesta käyttäytymisestä tulee joka kerta todennäköisempää tulevaisuudessa, koska käyttäytymiseen liittyvät hermoradat aivoissa vahvistuvat. Jos emme kouluta koiralle etukäteen toivomaamme käytöstä, varsinkin koiralle kiihdyttävässä tilanteessa on hyvin vaikeaa saada sekä toivottu käyttäytyminen esiin että pidettyä ei-toivottu käyttäytyminen poissa. Joka kerta, kun ei-toivottu käytös esiintyy, myös sen todennäköisyys tulevaisuudessa lisääntyy. Etukäteen harjoitellun, toivotun käytöksen vieminen suunnitellusti kohti tavoitetilannetta ehkäisee siis tätä ongelmallista oppimista. Jos tämä kiinnostaa enemmän, suosittelen lukemaan aiemman blogipostauksen siitä, miksi ei-toivotun käytöksen muutos epäonnistuu.

Koulutus on koiralle reilumpaa

Koiran kannalta ongelmallista on, jos se viedään toistuvasti tilanteisiin, joihin sille ei ole opetettu sopivaa tapaa käyttäytyä. Tämä ei tarkoita sitä, että koiran koko elämä pitäisi olla tarkkaan koulutettu – ei, vaan sitä, että huolehdimme etukäteen siitä, että koira hallitsee valikoiman erilaisia taitoja ja käyttäytymismalleja, joita voimme tarvittaessa ottaa käyttöön tilanteessa, jossa vaikuttaa, että koiran itse valitsema käytös ei tule olemaan toivotunlainen. On meille ihmisillekin hyvin epämiellyttävää joutua yllättäen erilaisiin tilanteisiin, joissa meillä ei ole mitään käsitystä siitä, mitä meidän kuuluisi nyt tehdä. Vältetään tällaisen tilanteen luomista siis myös koirillemme.

Koiraa osaa valmiiksi käytökset, joita tietyissä tilanteissa toivotaan

Koska koira osaa toivotun käytöksen valmiiksi, meidän on huomattavasti helpompaa kertoa koiralle, mitä haluamme sen tekevän. Kun tilanne toistuu, koira voi oppia jopa ennakoimaan toivottua käyttäytymistä palkkion toivossa ympäristön vihjeitä apuna käyttäen, ja tarjota meille ilman omaa vaikutustamme haluttua käyttäytymistä. Tämä helpottaa ihmisen ja koiran yhteiseloa, lisää koiran itsevarmuutta ja hallinnan tunnetta ja lisää positiivista vuorovaikutusta ihmisen ja koiran välillä.

Osattu taito yleistyy aina vain nopeammin uusiin tilanteisiin

Vahvasti osattu käyttäytyminen on helpompi yleistää erilaisiin tilanteisiin kuin taito, jota koira ei hallitse hyvin. Myös käyttäytymiseen liittyvä tunnetila yleistyy käyttäytymisen mukana. Kaikkia koiran osaamia taitoja joutuu suunnitelmallisesti yleistämään ainakin jonkun verran, mutta mitä paremmin koira osaa taidon etukäteen, sen nopeammin yleistäminen sujuu. Lopulta suunnitelmallista yleistämistä ei enää tarvita, kun koira on päässyt harjoittelemaan käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa riittävän paljon. Voi käydä jopa niin, että koira alkaa itse yleistää, eli siis tarjota käyttäytymistä täysin uusissa tilanteissa. Voit lukea aiheesta lisää artikkelista Kyllä se kotona osaa!

Antaa ihmisellekin pelivaraa

Kun koiralta toivotut taidot on opetettu etukäteen, ja olemme suunnitelleet niiden yleistämisen erilaisiin tilanteisiin ja häiriöihin, on myös helpompi löytää oikea toimintatapa silloin, kun jotain yllättävää tapahtuu. Opetettuamme koiralle erilaisia taitoja vahvaksi, meidänkin on helpompi vaihtaa toimintasuunnitelmaa, kun kaikki ei menekään “niinkuin Strömsössä”. Koiralle opetetut taidot näet siirtyvät tavallaan myös ihmisen taidoiksi, koska prosessissa opimme itsekin. Jos koira ei osaa mitään, joudumme eri tilanteissa raapimaan päätämme ja itsekin pohtimaan, miten nyt kannattaisi toimia. Koiran taitovalikoiman karttuessa myös ihmisen toiminta näissä tilanteissa käy helpommaksi.

Esimerkkinä taukoalustan osaaminen ja soveltaminen

Taukoalusta, lyhyemmin matto, on erinomainen esimerkki useissa eri tilanteissa sovellettavasta taidosta. Taukoalustan osaaminen toimii koiralle myös itsenäisenä vihjeenä kannattavasta käytöksestä, koska se on koiran konkreettisesti havaitsema asia. Jotta koira oppisi taukoalustan tehokkaasti, sen harjoittelu kannattaa aloittaa kotona tai muussa koiralle tutussa tilanteessa. Kun koira osaa hakeutua alustalle vihjeestä ja siinä on jonkin verran kestoa, voidaan häiriötä lisätä suunnitelmallisesti näissä ympäristöissä. Kun tilanne on helppo, koiran on helppo jatkaa alustakäyttäytymistä sen sijaan, että koira keksisi tehdä jotakin muuta.

Kun myöhemmin menemme koiran kanssa vaikkapa koulutukseen, koiran osaama taukoalusta toimii taukokäytöksenä (jos häiriö on sopivassa suhteessa osaamistasoon), ja taukoalusta myös estää koiraa tekemästä jotakin ei-toivottua. Koska koiran on helppo tehdä sille etukäteen opetettua mattokäytöstä, se vie tilan muilta mahdollisilta käytöksiltä kuten vaikkapa hihnassa kiskomiselta, ohjaajalle haukkumiselta tai lattian haistelulta. Taukoalustaa voi soveltaa vastaavalla perjaatteella myös arjessa, esimerkiksi siirtymissä (uloslähdöissä, vieraiden saapuessa jne.).

Koska koiralle on opetettu alusta etukäteen, voimme erilaisissa tilanteissa pyytää koiraa hakeutumaan alustalle. Näin monet tilanteet ovat helpompia ja säästävät myös ohjaajan hermoja, kun koiralla on olemassa valmis käyttäytyminen, jota se voi erilaisissa tilanteissa toteuttaa. Taukomatto on suhteellisen helppo yleistää, koska myös matto itsessään toimii koiralle vihjeenä toivotusta käytöksestä. Koira voi myös oppia itse ehdottamaan tauolle siirtymistä tilanteessa, jossa se ei ymmärrä pyydettyä tehtävää, tai jos häiriö on liian vaikea. Ja kun koira osaa taukomaton, meillä on mahdollisuus pyytää koiraa matolle, jos jotain yllättävää tapahtuu, tai vaikkapa ohjaaja tarvitsee tauon miettiäkseen, miten harjoittelussa kannattaisi seuraavaksi edetä.

Miten paljon haastavampaa olisi ehkäistä näissä tilanteissa ei-toivottu käyttäytyminen ja ei-toivottu oppiminen, ja kertoa koiralle selkeästi, mitä sen toivotaan tekevän, jos matolle hakeutumista alettaisi harjoitella vasta silloin, kun tilanne on jo päällä?

Kyllä se kotona osaa – 3 vinkkiä yleistämisharjoituksiin
arjen tukitaidot · harrastukset · kisaaminen · kouluttaminen · pentuelämä

Kyllä se kotona osaa – 3 vinkkiä yleistämisharjoituksiin

Saara UljasYksi kommentti

Kyllä se kotona osaa – 3 vinkkiä yleistämisharjoituksiin

Kaikille koiraharrastajille on varmasti jollakin tavalla tuttu sanonta “Kyllä se kotona osaa”. Harvemmin kuitenkin pysähdytään todella miettimään, mistä tällainen ilmiö koiran kouluttamisessa johtuu.

Kyllä se kotona osaa-ilmiö kertoo siitä, että koira ei jostakin syystä kykene tekemään kotona osaamaansa asiaa toisessa paikassa. Koira ei siis ole yleistänyt käytöstä muualle kuin kotiin. Esimerkiksi koiraharrastuslajeissa kilpaileminen edellyttää, että koira kykenee tekemään osaamiaan käytöksiä erilaisissa paikoissa, ja jopa uusissa paikoissa, joissa se ei ole voinut etukäteen harjoitella. Myös monien arkikäytöksten kohdalla, vähintäänkin kun puhutaan hihnakäytöksestä, on tärkeää, että koira osaa yleistää käytöstä edes jonkin verran.

Koira on eläimenä aika huono yleistämään, koska eläinten oppiminen ylipäätään on hyvin tilannesidonnaista. Tämä palvelee luonnossa eläintä aivan toisella tavalla, kuin ihmisen kanssa asuvaa koiraa. Koira ottaa myös paljon vihjeitä ympäristöstä, ihmisen asennosta yms. siihen, millainen käytös on missäkin ympäristössä kannattavaa, ja jonkin vihjeen puuttuminen johtaa usein siihen, ettei koira ymmärrä, mitä sen toivotaan tekevän. Lisäksi kilpailevat häiriöt, eli kilpailevat palkkiot vaikuttavat koiran motivaatioon ja myös kykyyn keskittyä tehtävään.

Häiriöiden merkitys

Yksi tärkeimmistä tekijöistä yleistämisen harjoittelussa ovat häiriöt. Häiriöitä voidaan ajatella joko ympäristön tarjoamina kilpailevina vahvisteina tai sitten ympäristön aiheuttamina negatiivisina tunteina riippuen häiriön laadusta ja koiran suhtautumisesta siihen. Koirilla on tutkimuksissa havaittu selviä eroja siinä, suhtautuvatko ne uusiin asioihin optimistisesti (eli odottavat uuden asian olevan mukava) vai pessimistisesti (eli odottavat uuden asian olevan epämukava), ja tämä näkyy koiran käyttäytymisessä. Joskus myös voimakkaan positiivinen suhtautuminen voi haitata harjoittelua ohjaajan kanssa, jos koira kokee vaikkapa ympäristön tutkimisen tai vieraiden ihmisten tai koirien tervehtimisen ohjaajan tarjoamia palkkioita arvokkaammaksi. Koiran suhtautumiseen ympäristöön vaikuttavat ainakin sen perimä, emon käytös pikkupentuaikana, sosiaalistuminen ja oppimiskokemukset sekä mahdolliset traumat. Onneksi koiran suhtautumista ympäristöön voidaan myös muuttaa kouluttamisen keinoin.

Look At That on yksi parhaimmista harjoituksista, mitä koirankoulutuksessa on koskaan kehitetty. Look At That perustuu siihen, että harjoittelun myötä koiran suhtautuminen uusien asioiden havaitsemiseen muuttuu uhasta mahdollisuudeksi. Tämän harjoituksen hyvin osaavan koiran kanssa uusiin häiriöihin totuttelu on helppoa. Voit käydä lukemassa Look At That eli LAT-harjoituksesta enemmän tästä linkistä. Myös muut Control Unleashed-harjoitukset ovat erittäin hyödyllisiä ympäristöön siedättymisen harjoittelussa.

Optimismia lisää tutkitusti myös hajutyöskentelyn harrastaminen. Ei ole väliä, mitä koira etsii, kunhan se saa etsiä omaan tahtiinsa ilman painostusta tai pelkoa rankaisusta, jos löytöä ei tule. Ihan namien piilottelulla erilaisiin paikkoihin saadaan ajan kanssa koira suhtautumaan uusiin paikkoihin positiivisemmin kuin aikaisemmin. Koiraharrastuslajeista erityisesti noseworkin kautta on helppo yleistää etsintää erilaisiin tiloihin ja häiriöihin ,ja sitä kautta tukea koiraa olemaan optimistisempi.

Vihjeet tilanteessa

Koira on mestari poimimaan tilanteesta vihjeitä siihen, millainen käytös missäkin tilanteessa tuottaa koiran toivoman lopputuloksen. On tärkeää aina pysähtyä miettimään, millaisia vihjeitä tiettyyn käytökseen liittyy. Vihjeitä eivät ole vain sanat tai eleet, vaan myös esimerkiksi

  • ihmisen asento
  • ympäristö, jossa harjoitellaan
  • käytöksen aikaansaamisen keinot, kuten kohdealustat tai nami kädessä
  • muut paikalla olevat ihmiset ja koirat
  • vuorokauden aika
  • mitä koiran kanssa on tehty ennen kyseistä harjoitusta
  • hajut

Lista on todennäköisesti loputon, mutta tähän lyhyeen esimerkkiluetteloon on kerätty tekijöitä, jotka ainakin kannattaa huomioida. Varsinkin käytöksen aikaansaamisen keinot ja palkkion sijainti ovat usein vihjeitä, joita ohjaaja ei ajattele vihjeeksi, ja näiden merkitystä usein aliarvioidaan reippaasti.

Voimme toisaalta myös hyödyntää tätä koiran ominaisuutta taitavana vihjeiden poimijana luomalla rutiineja ja ympäristön vihjeitä, jotka suuntaavat koiran keskittymistä ja ajattelua toivomaamme suuntaan. Esimerkiksi jo mainittu Look At That harjoitus paitsi muuttaa koiran suhtautumista, myös muuttaa koiran ympäristössä havaitsemat muutokset vihjeiksi ottaa kontaktia ohjaajaan. Tämä on monin tavoin kätevää, kun koira on yleistänyt sen erilaisiin paikkoihin. Arjessa tästä on toki hyötyä, ja myös harrastuksissa yleisessä häiriösiedossa. Lisäksi olen LAT-harjoituksen avulla opettanut koiralle tokon liikkurin liikkeen ja puheen vihjeeksi ottaa kontaktia ohjaajaan, ja samaa voisi hyvin soveltaa esimerkiksi rally-tokon lähtökyltille.

Muita esimerkkejä ennakoivista vihjeistä ovat esimerkiksi erilaiset varusteet eri tilanteissa (tavalliselle lenkille ja canicrossiin eri valjaat, paimentamaan ja noseworkiin eri varusteet, palveluskoirien ja avustajakoirien liivit jne.). Myös ohjaajan pukeutuminen on eri tilanteissa erilaista, metsälenkille lähdetään usein eri vaatteissa kuin koiranäyttelyyn. Koiralla voi teettää aina jonkin tehtävän ennen toista tehtävää, esimerkiksi noseworkissa aina lähtöhaju ennen ensimmäiseen etsintään lähtemistä, agilityssa lämmittelyksi pujottelu, rallyssa pyörähdykset, tokossa perusasento, käsittelyssä eläinlääkärissä tai näyttelyssä Koske-vihje.

Yleistäminen erilaisiin ympäristöihin 3 vaiheen kautta

Kun koiralle lähdetään opettamaan käytösten yleistämistä erilaisiin paikkoihin, on tärkeää aloittaa käytöksistä, jotka ovat koiralle tuttuja ja helppoja, toisin sanoen sujuvista käytöksistä. Sujuva käytös tarkoittaa, että koira reagoi vihjeeseen nopeasti eikä tee muita käytöksiä. Ihan ensimmäinen erilaisiin paikkoihin yleistettävä asia on palkkaus, koska jos koira ei palkkaudu, emme oikein voi mitään kouluttaakaan. Palkkaus koostuu kahdesta osasta: koiralle etukäteen opetetusta palkkiovihjeestä sekä palkkion “kuluttamisesta”, käytännössä siis syömisestä tai leikkimisestä. Jos koira ei pysty syömään erilaisissa paikoissa tai edes tiedä, että uusissa paikoissa syöminen on edes mahdollista, ei kouluttamisessa oikein päästä alkuunkaan. Sama koskee tietenkin myös lelupalkkaa, mutta ruoka toimii usein hyvänä mittarina koiran kiihtymyksen tasolle, koska kovin kiihtyneenä syöminen muuttuu tai peräti loppuu kokonaan. Eli yleistäminen aloitetaan siitä, että koiralle maistuvia nameja kuljetetaan ympäriinsä ja niitä annetaan koiralle eri tilanteissa. Tärkeää on käyttää palkkamerkkiä, ja palkita koiraa siihen reagoimisesta, ei yrittää houkutella koiraa namilla.

Kun koira osaa syödä, voidaan siirtyä vahvistamaan jotakin tiettyä käytöstä. Koira voidaan esimerkiksi palkita aina, kun se näkee jotain (LAT), sekä aina, kun se katsoo oma-aloitteisesti ohjaajaa. Ohjaajan oma-aloitteinen tarkkailu on yleistämisen toinen kulmakivi, koska sitä kautta koira oppii, että erilaisissa tilanteissa ohjaajaan huomion suuntaaminen on kannattavaa. Palkkion suunnalla voimme tässä harjoituksessa vaikuttaa siihen, että koira tulee esimerkiksi lähemmäs ohjaajaa hakemaan palkkion, eli vahvistamme samalla ohjaajan luokse hakeutumista.

Kun koira kykenee tilanteessa ottamaan palkkion sekä pitämään oma-aloitteisesti silmällä ohjaajaa, siirrytään harjoittelemaan koiralle tutuilla koulutuspeleillä tai kohteilla. Tutut, hyvin selkeät harjoitukset toimivat koiralle edelleen vihjeenä siitä, että ohjaajan kanssa toimiminen on kannattavaa. Koulutuspelit ja kohdekäytökset soveltuvat tähän hyvin erityisesti siksi, että ne ovat koiralle hyvin selkeitä. Aluksi voidaan käyttää koiralle tuttua kohdetta, kuten käsikosteusta tai tuttua etutassutargettia, ja myöhemmin siirtyä harjoittelemaan tuttua käytöstä uudella kohteella, kuten etutassujen laittamista kiven tai kannon päälle.

Lähtökohtaisesti voidaan todeta, että varsinkin alkuvaiheessa kannattaa jokaisessa uudessa paikassa aloittaa prosessi aina alusta. Kun oppimista tapahtuu, koira kiinnittää aina enemmän huomiota ohjaajaan, ja harjoituksissa voidaan edetä. Uudessa paikassa voi silti olla myös hyvinkin osaavan koiran kanssa järkevää käyttää edes hetki siihen, että tarkistetaan, palkkautuuko koira, pystyykö se tarkkailemaan oma-aloitteisesti ohjaajaa sekä tekemään tuttuja koulutuspelejä tai kohdekäytöksiä ennen vaikeampien asioiden harjoitteluun siirtymistä.

Yleistäminen on prosessi, johon voi vaikuttaa, mutta jota ei voi kiirehtiä. Koirat ovat hyvin erilaisia sen suhteen, miten helppoksi tai vaikeaksi ne kokevat erilaiset ympäristöt ja uudet tapahtumat. Varmaa on, että etenemisen tahtiin vaikuttaa harjoittelun määrä: on aivan eri asia, jos koira on käynyt harjoittelemassa vaikka kolmessa hallissa kuin 15 eri hallissa. Jos toivomme tehokasta yleistäjää, ohjaajan on nähtävä vaiva uusien paikkojen etsimiseksi ja erilaisissa tilanteissa harjoittelemiseksi. Älä kuitenkaan vertaa koiraasi toisiin koiriin, vaan etene koulutuksessa yksilölliseen tahtiin.

harrastukset

Etsitkö kuunneltavaa? Esittelyssä top 5 koirapodcastit

Saara UljasKommentoi

Itse intouduin podcastien kuuntelusta pari vuotta sitten, kun kävin töissä toisella paikkakunnalla. Silloin autossa tuli istuttua kaksi tuntia päivittäin, joten jotakin viihdykettä piti olla. En enää muista, miten törmäsin ensimmäiseen podcastiini, joka oli Sarah Stremmingin hostaama Cog-Dog Radio. Koska olen minä, kuuntelin kaikki jaksot alusta alkaen järjestyksessä, ja sain työmatkakuuntelussa jaksot kiinni. Seuraavaksi aloitin Hannah Branniganin Drinking from the Toilet-podcastin. Näiden vuosien jälkeen on tullut myös uusia suomenkielisiä podcasteja.

Podcastien kuuntelussa ei kannata rajoittua vain omien lajien podcasteihin. Monet aiheet koskettavat kaikkia harrastus- ja urheilukoiria sekä ohjaajia lajista riippumatta, ja muiden lajien parista voi saada yllätävänkin hyviä näkökulmia omaan tekemiseen. Tässä postauksessa esittelen top 5 omat suosikkini.

Suomenkieliset podcastit

Eläinkoulutus.fi yhteistyökumppanit vieraana Eläinkoulutusblogin podcast, jossa Jaana Pohjola keskustelee yhteistyökumppaneidensa kanssa kunkin omaan erikoisosaamiseen liittyvistä asioista. Ensimmäisessä jaksossa olen vieraana itse puhumassa harrastavan pennun taidoista. Jaksoja on julkaistu 7, ja pentujuttujen lisäksi käsittelyssä ovat mm. koiranäyttelyt, koirien erilaisuus ja kynsien hoito. Taatusti omaehtoisuuden, valinnanvapauden ja hallinnantunteen näkökulmasta.

Vainuvoima Vainuvoima on turkulainen hajutyöskentelyyn erikoistunut koirakoulu, jonka kantavat voimat ovat Anna Loimaranta ja Elisa Reunanen. Vainuvoiman podcastissa puhutaan siis hajutöistä alan ammattilaisten ja harrastajien kanssa. Anna ja Elisa ovat myös Eläinkoulutusblogin yhteistyökouluttajia ja monessa mukana hajutöiden saralla, joten tämän asiantuntevampaa hajuasiaa saa hakea! Podcast on aivan tuore, jaksoja on julkaistu 3, joten nyt ehtii hypätä heti alusta mukaan. Uusi jakso joka toinen keskiviikko.

Perusasento podcast käsittelee harrastamista ja koira-arkea yli lajirajojen. Perusasentopodcastissa äänessä ovat Koirakeskus Haukkuvaaran Elli Kinnunen ja Ninja Korpela, joilla on pitkä kokemus koiraurheilusta ja valmentamisesta. Podcastin aihepiirit vaihtelevat tottiksesta hihnakävelyyn, ja jokaiselle löytyy varmasti jotakin. Jaksoissa pureudutaan aiheiden taustoihin syvällisesti.

Englanninkieliset podcastit

Cog-Dog Radio on yhdysvaltalaisen agilityvalmentajan Sarah Stremmingin podcast. Aiheet käsittelevät osittain agilitya, mutta melkeinpä enemmän puhetta on myös urheilukoiran fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista sekä erilaisista koulutustekniikoista. Podcastissa on myös paljon mielenkiintoisia kansainvälisiä vieraita.

Drinking from the Toilet on toinen yhdysvaltainen podcast, jonka takaa löytyy Hannah Branningan. Tätä podcastia luonnehtii hyvin “training geeks”, koulukseen liittyviin asioihin keskitytään erittäin yksityiskohtaisesti ja intohimoisesti. Lajeista näkökulma on eniten tottelevaisuudessa, mutta näitä ajatuksia voi soveltaa mihin vain.

Mukavia kuunteluhetkiä podcastien parissa!

arjen tukitaidot · harrastukset · koiralähtöisyys · kouluttaminen

Saat sen mistä luovut – luopuminen ilman pettymyksiä

Saara UljasKommentoi

Tavoitteellisen pennun pohjataidot- sarja saa jatkoa! Tässä postauksessa puhutaan luopumisen opettamisesta. Koira joutuu sekä arjessa että harrastuksissa luopumaan monista asioista. Ei saa syödä kaikkea herkullista tien pientareilta, ei saa mennä jokaisen kiinnostavan koiran ja ihmisen luokse, ei saa haistella kun pitäisi tehdä tehtäviä ja niin edelleen… Jos luopumista ei ole harjoiteltu, aiheutuu näissä tilanteissa helposti konflikti ja vastakkainasettelu koiran ja ihmisen välille, ja koiran kanssa kulkeminen ja treenaaminen voi tuntua hyvinkin raskaalta.

Kuva: Saila Rappumäki

Koirien välillä on suuria yksilöllisiä eroja siinä, miten impulsiivisia ne ovat, eli miten nopeasti ja ilman harkintaa ne reagoivat. Hyvin impulisiivinen koira toimii ärsykkeiden mukana nopeasti, kun taas hyvän itsehillinnän omaava koira pystyy hillitsemään mielijohteitaan ja toimimaan harkitummin saavuttaakseen päämääränsä. Impulsiivisen koiran kanssa arki voi toisinaan olla todella haastavaa, mutta onneksi luopumista voi harjoitella. Koiran synnynnäiset ominaisuudet vaikuttavat siihen, miten paljon harjoittelua tarvitaan ja miten nopeasti siinä voidaan edetä.

Opetustavalla on merkitystä

Perinteinen tapa opettaa luopumista on, että koiran eteen viedään jotain, mitä se haluaa, esimerkiksi nameja kädessä. Kun koira yrittää ottaa haluamansa, se viedään pois, esimerkiksi namikättä nostetaan ylöspäin. Kun koira ei enää yritä ottaa namia, se saa palkinnon toisesta kädestä. Jos mietimme tilannetta koiran kannalta, se etenee näin: Koira toimii aktiivisesti saadakseen haluamansa, aktiivisesta toiminnasta menettää palkkion = pettymys. Kun koira passivoituu, se saa palkkioksi jotain muuta, kuin mitä se alunperin halusi. Koiralle siis käytännössä opetetaan, ettei kannata kokeilla asioita, koska passivoituminen johtaa nopeammin palkkion saamiseen. Lisäksi koira oppii, että omalla toiminnalla ei ole mahdollista saada sitä, mitä haluaisi. Luopumisesta syntyy konflikti, ja pettymyksen tunteet voivat johtaa turhaumaan, joka voi ilmentyä ylikuumenemisena tai sijaistoimintona.

Jaana Pohjola kirjoittaa luopumisen vaikutuksesta koiran ja ihmisen suhteeseen. Kun ihminen estää pääsyn koiran haluamiin tavoitteisiin, ihminen näyttäytyy ikävässä valossa. Lisäksi, jos luopuminen opetetaan resurssien hallinnan kautta, koira kyllä oppii luopumaan asioista, jotka ovat ihmisellä. Mutta oppiiko koira luopumaan asioista, joita ihminen ei voi hallita? Miten opetetaan esimerkiksi jahtaamista rakastavaa bordercollieta luopumaan autoista tai polkupyöristä, jos luopuminen perustuu sille, että ihminen estää koiran pääsyn resursseille. Jokainen, joka on killuttanut jahtaamaan ampaisevaa koiraa hihnan päässä kerta toisensa jälkeen voi todeta, ettei tämä ole kovin tehokas tapa.

Lisäksi Jaana Pohjola kiinnittää huomiota siihen, mitä tapahtuu, jos ohjaajalta saatu palkkio on jatkuvasti huonompi kuin se, mitä koira oikeasti haluaa. Taas ollaan tekemisissä konfliktin kanssa. Ohjaajalla olevien palkkioiden arvo voi jopa laskea entisestään, jos koira kokee ohjaajan ajatteleman palkkion itseasiassa rankaisuna. Ohjaajakin näyttäytyy tällöin epäedullisessa valossa. Kun taas ihminen mahdollistaa pääsyn koiran haluamille asioille, ihminen alkaa näyttäytyä hyvässä valossa, mahdollistajana.

Saat sen mistä luovut – luopumista ilman palkkion poistoa ja pettymyksiä

Luopumista voi myös harjoitella siten, että koira ei menetä haluamaansa, vaan päin vastoin saa sen, kun luopuu ensin. Koiralle ei voi tietenkään antaa kaikkea, mitä se haluaa: koiraa ei voi esimerkiksi koskaan päästää jahtaamaan autoa palkkioksi siitä luopumisesta. Yksittäisissä tilanteissa luopuminen on kuitenkin todella paljon helpompaa, jos koiralla on kokemusta isosta määrästä toistoja, joissa se saavuttaa haluamansa luopumisen kautta. Jos autoja menee päivässä ohi 5, mutta luopumistreeniä, jossa koira saa palkkion, on kiinnostavilla kohteilla toistoina vaikkapa 15, koiralle syntyy kokemus, että useimmissa tilanteissa luopumisen kautta on mahdollista saavuttaa haluamansa. Silloin, kun koiralle ei voi antaa sen todella haluamaa asiaa, olisi kuitenkin tärkeää olla toinen, mahdollisimman hyvä palkkio tilalla.

Tähän luopumistreeniin liittyy myös ajatus siitä, että luopumiselle ei rakenneta vihjettä. Koiralle voi toki opettaa myös erillisen luopumisvihjeen, mutta itse haluan luopumisen lähtevän koirasta, en ihmisisestä. Kun koira luopuu oma-aloittesesti positiivisessa mielentilassa, oppiminen kantaa paljon kauemmas kuin siihen, että luopuminen tapahtuu palkkion menetyksen tai estämisen pelossa, koira passivoituen. Kun koira voi omalla toiminnallaan vaikuttaa asioihin, sen hallinnan tunne kasvaa. Tästä pääset lukemaan, miten oma-aloitteinen luopuminen auttaa kontaktin vahvistamisessa ja sitä kautta lajitehtävien kouluttamisessa.

Luopumisen harjoittelu todellisilla palkkioilla vaatii ohjaajalta koiran lukemista ja luovuutta. Tällaisessa harjoittelussa hyvä puoli on se, että koiralle on aito motivaatio saavuttaa palkkio. Arjessa kannattaa hyödyntää myös tilanteet, joissa koira on valmiiksi hihnassa. Tällöinkin toki syntyy konfliktia, mutta sitä voidaan myös näillä harjoitteilla purkaa. Esimerkiksi tilanteet, joissa koira haluaa mennä ulos ovesta, tervehtiä ihmisiä tai koiria lenkillä tai kiskoo kohti jotain hajua, ovat hyviä mahdollisuuksia opettaa koiralle, että ensin luopumulla se saavuttaa haluamansa asian.

Luopumista kannattaa kuitenkin harjoitella myös niin, että koiraa ei estetä lainkaan. Tällöin ei synny konfliktia, joten harjoittelu lujittaa koiran ja ihmisen suhdetta enemmän. Perinteisen namitavan sijaan koiraa voidaan opettaa luopumaan niin, että palkkio on sen saavutettavissa jatkuvasti. Suosittelen aloittamaan harjoittelun paikassa, jossa koiraa voi turvallisesti pitää vapaana tai ainakin pitkässä liinassa. Tällöin ei tule tarvetta kieltää koiraa harjoituksen aikana, eikä harjoittelu lähde niin helposti väärille raiteille.

Luopumista voi harjoitella esimerkiksi hajuista. Siihen löydät ohjeen täältä. Ihmisistä ja esimerkiksi tilassa olevista tavaroista luopumisen opettelu tapahtuu samalla logiikalla. Lisäksi luopumista voi harjoitella perinteisellä namimenetelmällä siten, että namit ovat avoimesssa kädessä. Harjoittelu aloitetaan käsi niin korkealla, ettei koira yritä ottaa nameja, ja koiraa palkitaan kun se hiukankin luopuu kädestä. Harjoittelun edetessä namikättä tuodaan vähitellen kohti koiraa. Jos koira yrittää ottaa nameja, kättä ei vedetä pois eli palkkiota ei poisteta eikä oma-aloitteisesta toiminnasta rangaista. Tätä tapaa on lätevä soveltaa kotona myös vaikkapa ruokakuppiin ja puruluihin. Lopulta päästään siihen, että namikäsi voi olla koiran nenän korkeudella, ja se silti luopuu ilman erillistä vihjettä.

Alla video siitä, miten Glennalle on opetettu luopumista pentutreeneissä.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

Glenna · harrastukset · koiralähtöisyys · pentuelämä

Glenna SmartDOG-pentutestissä

Saara Uljas2 kommenttia

Kävimme eilen Glennan kanssa SmartDOG-pentutestissä, testaajana Elisa Reunanen Vainuvoimalta. Pentutestin avulla omistaja saa tietoa koiransa persoonallisuudesta, ja testin tuloksia voi hyödyntää koiran kasvatusta ja kouluttamista suunnitellessaan. Testi mittaa koiran sosiaalisuutta vieraita ihmisiä kohtaan, leikkihalukkuutta, aktiivisuutta sekä kognitiivisia ominaisuuksia. Halusin testata Glennan juuri siksi, että saisin lisätietoa siitä, millä osa-alueilla se kaipaa vahvistusta ja onko sen kouluttamisessa jotakin erityistä huomioitavaa. En ollut aikaisemmin käynyt SmartDOG-testissä, joten testitilanne oli myös siltä kannalta erittäin mielenkiintoinen.

Glennan testin kulku

Testi toteutettiin Vainuvoiman tiloissa Turussa, jossa itse olen käynyt ennenkin, mutta Glennalle se oli paikkana uusi. Glenna asteli reippaana sisään ja heti vapaaksi päästyään juoksenteli ympäriinsä tutkimassa paikkoja, kiipesi sohvalle ja sen selkänojaa vasten nuuskimaan ja oli siis kokonaisuudessaan erittäin reippaasti ja iloisesti tutustumassa tilaan. Kun tila oli tarkastettu, sai myös testaaja osuutensa pienen bordercollien rakkaudesta. Ehkä Glenna yritti myös vaikuttaa tuloksiin nuoleskelemalla tuomaria?

Pentua testattiin yhteensä 4 erilaisella testillä, jotka mittasivat kukin hieman erilaisia asioita, lisäksi oli leikki ja aktiivisuusmittari. Testi itsessään kesti hiukan reilun tunnin, ja Glenna oli testin loppuvaiheilla jo jonkin verran väsähtänyt. Se teki innokkaasti tehtäviä ja oli hyvin kiinnostunut siitä, mitä kulloinkin puuhailtiin yhdessä testaajan kanssa. Namipalkkana ei ollut mukana mitään supernameja, mutta Glenna jaksoi koko testin ajan olla niistä kiinnostunut. Testi päättyi leikkiin testaajan kanssa, jossa Glenna oli supermielellään mukana ja halusi vielä jatkaa leikkiä sen loppumisen jälkeen.

Glennan tulokset

Testin kokonaisarvion mukaan

“Glenna on erittäin avoin ja ystävällinen pentu, joka tutustuu koko testitilaan vauhdikkaasti. Koira on erittäin hyvin motivoitunut ruuasta, ja se keskittyy tehtäviin erinomaisesti koko testin ajan. Sylinteritestissä Glennalla on erittäin hyvä itsehillintä. Ihmisen eleitä Glenna lukee erinomaisesti, ja osoittaa hienoa keskittymiskykyä erityisesti tässä tehtävässä. Tilaan liittyvä ongelmanratkaisutehtävä jäi Glennalta ratkaisematta; koira keskittyy pääasiassa pyytämään apua ihmisiltä tai tutkimaan paikkoja. Mahdottomassa tehtävässä koira tekee pääasiassa muuta kuin pyrkii ratkaisemaan ongelmaa, eli koira hylkää tehtävän, eikä osoita vielä suurta sinnikkyyttä tässä osiossa. Suunnatessaan huomionsa tehtävään Glenna työskentelee itsenäisesti. Sosiaalisen oppimisen tehtävässä Glenna osoittaa taipumusta matkia ihmisen toimintaa, vaikka pieni jännitys ja väsymys aiheuttavatkin sen, ettei koira lähde täysin toistamaan tehtävää. Glenna on innokas leikkijä ja selvästi nauttii leikistä ihmisen kanssa. Koira vaihtaa lelun ruokaan, mutta palaa syötyään nopeasti lelun kimppuun. Kumpaakin palkkiota kannattaa ehdottomasti hyödyntää Glennan koulutuksessa. Vaikka Glenna ei mahdottomassa tehtävässä käytä apua pyytävää strategiaa, se osoittaa muissa testin tehtävissä suurta yhteistyöhalukkuutta ja kiinnostusta työskennellä ihmisen kanssa. Koiran parhaat vahvuudet testissä ovat erinomainen itsehillintä ja eleidenlukukyky.”

Yksittäisistä osa-alueista Glenna sai seuraavat arviot:

Suhtautuminen vieraaseen ihmiseen, arkuus-rohkeus: Glenna suhtautuu vieraaseen ihmiseen
ystävällisesti ja avoimesti – koira on avoin ja sosiaalinen vieraita ihmisiä kohtaan.

Aktiivisuus, tilaan tutustuminen: Glenna on erittäin aktiivinen testin alussa ja tutustuu juosten koko huoneeseen. Koiran Fitbark-aktiivisuus testissä oli 24. Pentu on keskimääräistä rauhallisempi testitilanteessa.

Itsehillintä: Glennalla on erinomainen itsehillintä ja impulssikontrolli sylinteritestissä. Sylinteritestissä koira toimii siten, kuin se juuri oppi edellisessä osiossa, eikä palkkio näköärsykkeenä häiritse koiraa. Aikaisemmissa tutkimuksissa koirilla sylinteritestin onnistumisprosentti on ollut keskimäärin 79 % ja susilla 77 % – Glennalla tämä oli 90 %.

Eleet: Glenna lukee ihmisen kommunikointia erinomaisesti tehden vain yhden virheen! Hyvin harva pentu yltää täysin virheettömään suoritukseen tässä osuudessa. Testi vaatii myös hyvää keskittymiskykyä, ja Glennalla on myös tämä ominaisuus vahvana.

Ongelmanratkaisu, V-aita: Glenna ei ratkaissut V-aita tehtävää määräajassa. Koira pyytää pääosin ihmisen apua tehtävän ratkaisuun.

Ongelmanratkaisu, mahdoton tehtävä: Glenna kohdistaa pääasiallisesti huomion muuhun tekemiseen (58 % ajasta) tehtävässä kuin pyrkii ratkaisemaan ongelman. Ollessaan tehtävän kimpussa Glenna työskentelee lähes yksinomaan itsenäisesti.

Leikkihalukkuus: Glenna innostuu heti leikistä ja se leikkii hyvin aktiivisesti. Koira ei halua lopettaa leikkiä. Leikkiä voi hyvin käyttää Glennan palkkiona koulutuksessa.

Sosiaalinen oppiminen: Glenna manipuloi useita kertoja oikeaa nappia ja osoittaa kykyä oppia mallista. Laite on koiran mielestä hieman jännittävä ja lisäksi pentu alkaa olla väsynyt eikä se siksi lähde toistamaan tehtävää voimakkaasti. Koira odottaa myös ihmisten apua tehtävän ratkaisuun.

SmartDOG-tietokannassa pääsee vertailemaan oman koiransa tuloksia muihin saman rotuisiin sekä kaikkien koirien keskiarvoon. Glenna ylittää eleiden luvussa, sosiaalisessa oppimisessa ja itsehillinnässä bordercollien keskiarvon, mutta jää selvästi jälkeen ongelmaratkaisussa. Se oli testissä selkeästi rauhallisempi bordercollieiden pentutestin keskiarvoon nähden.

Omat ajatukset testistä

Itselleni oli yllätys, ettei Glenna yrittänyt mahdottomassa tehtävässä pyytää apua lainkaan, vaikka tilaan liittyvässä ongelmanratkaisutehtävässä se yritti sitä pontevasti. Myös se, ettei tilatehtävä onnistunut, oli itselleni yllätys, koska haahuillessaan Glennan olisi ollut mahdollista saada herkut, mutta se ei sitä tajunnut. Glenna yritti ihan vähän saada nameja väkisin, mutta luovutti nopeasti.

Ajattelen, että väkisin murtautumisesta luopuminen on arjessa hyvä ominaisuus, koska en esimerkiksi toivo, että koira yrittää väkisin päästä porteista ja aidoista läpi, jos se haluaa jotain toisella puolella olevaa. Toisaalta harrastuskoiralla on hyvä olla jonkin verran sinnikkyyttä ja ongelmanratkaisutaitoja, toki niiden tarpeellisuus riippuu kovasti lajista. Tämän ominaisuuden vahvistamisessa on siis syytä olla tarkka harkinta, miten sinnikkyyttä vie eteenpäin.

Mahdottoman tehtävän antama tieto oli myös mielestäni tärkeää: Glenna jaksoi jonkin aikaa yrittää, mutta kun ei onnistunut niin hylkäsi tehtävän ja lähti omille teilleen. Kouluttamisen kannalta on tärkeää tietää, miten koira toimii, jos se ei onnistu yrityksissään, ja testitilanteen käytöksen pohjalta voi pohtia myös syitä käytökselle koulutustilanteissa.

Sosiaalisen oppimisen taipumuksen testaus oli myös kiinnostavaa. Koska Glennalla oli asiaan selvä taipumus, aion ottaa työn alle sen miettimisen, miten voisin sosiaalista oppimista hyödyntää – onhan se myös tutkimuksissa todettu jopa sheippaamista tehokkaamaksi keinoksi opettaa uusia asioita. Myös Do As I Do tulee ehdottomasti meidän treenilistalle, kunhan Glennalta löytyy konseptin opettamiseen liittyvät valmiudet.

Jos testissä olisi tullut esiin epäluuloa, arkuutta tai vaikka voimakasta impulsiivisuutta, se olisi ollut myös erittäin tärkeää tietoa koulutuksen suunnittelun kannalta. Koiran luontaiset taipumukset vaikuttavat siihen, mitä asioita kannattaa harjoitella ja mitkä vaativat erityishuomiota niin arjessa kuin harrastuksissakin. Ne vaikuttavat myös siihen, miten hyvät mahdollisuudet on eri koulutusmenetelmillä onnistua. Samoin esimerkiksi itsenäisyys on asia, josta on toisissa lajeissa paljon hyötyä, mutta toisissa hyvin itsenäisen koiran kanssa voi olla paljon hankalampi edetä.

Testi oli erittäin mielenkiintoinen. Sain siitä mielestäni tarpeellista lisätietoa koirani käyttäytymisestä ja mietittävää, miten otan näitä ominaisuuksia koulutuksessa ja arjessa huomioon. Ennen testiä ajattelin, että kyllä tunnen aikuiset koirani ja niiden testaaminen on “turhaa”, mutta nyt heräsi kiinnostus myös sitä kohtaan. Ehkä vien Susun vielä testiin jossakin vaiheessa, ja Glennan sitten aikuisten testiin kun se on vanhempi. Suosittelen testiä ehdottomasti!

P.S. Vainuvoiman tiloissa oli myös tosi hyvin kaikenlaista treenitarviketta myytävänä, sekä kirjoja! Onnistuin kuitenkin lähteämään ulos vain yhden heräteostoksen kanssa, ostin nimittäin erittäin kätevän märkäruoalle tarkoitetun palkkapurkin.

Mitä hyötyä on omaehtoisesta kontaktista?
arjen tukitaidot · harrastukset · koiralähtöisyys · kouluttaminen

Mitä hyötyä on omaehtoisesta kontaktista?

Saara UljasYksi kommentti

Omaehtoinen kontakti – mitä se on? Omaehtoisuudella tarkoitan, että toiminto lähtee koirasta. Voisimme puhua myös tarjotusta kontaktista tai koiralähtöisestä kontaktista. Koira siis itse tarjoaa käytöstä, ohjaaja ei mitenkään ilmaise koiralle, mitä haluaa. Ei ole olemassa myöskään koiran kannalta väärää vastausta. Kun koira osaa tarjota kontaktia, ja tarjoaa sitä mielellään, voidaan harjoittelussa helpommin keskittyä muihin asioihin.

Mitä hyötyä on omaehtoisesta kontaktista?

Omaehtoisen kontaktin ehdoton hyöty on se, että silloin koira luopuu häiriöistä oma-aloitteisesti. Kyseessä on pohjimmiltaan myös luopumistreeni, jossa koira valitsee kontaktin kiinnostavan häiriön sijaan. Varsinkin pentu- ja alkeistreenit ovatkin oikeastaan lähinnä luopumista kaikesta kiinnostavasta maailmassa ja ohjaajan rakentamista kiinnostavaksi. Kun kontakti vahvistuu ja siihen rakentuu kestoa, luopumista voidaan ajatella häiriönä kontaktille.

Omaehtoinen kontakti on osa sitä, että koira pitää itse huolta hallinnasta: se ei halua karata häiriöille, vaan haluaa tarjota kontaktia. Kun luopuminen lähtee koiran halusta, se on paljon varmempi käytös kuin muista syistä tapahtuva luopuminen. Kun luopuminen on oma-aloitteista, eikä siihen liity ristiriitaa ohjaajan kanssa, koiralle rakentuu aito sisäinen motivaatio tehtävää kohtaan.

Aito motivaatio on omassa ajattelussani keskeinen asia kaikessa treenaamisessa. Kun koiralla on aito motivaatio tehtävään, sitä ei tarvitse kalastella eikä houkutella pois muiden mielenkiintoisten asioiden ääreltä. Koiran kanssa ei synny vastakkainasettelua, kun ihminen ei yritä väkisin saada koiraa luopumaan sille tärkeästä asiasta. Kun koira oppii, että kontaktin kautta sille päin vastoin syntyy mahdollisuuksia saada sen tavoittelemia asioita, ihminen ja koira pelaavat samalla puolella.

Omaehtoisen kontaktin myötä myös muiden tehtävien harjoittelu helpottuu. Periaatteessa kontakti ei ole vaatimus tehtävien opettamiselle, mutta mistä voimme tietää, että koiran huomio on meissä, jos se ei katso ohjaajaa? Ohjaajaan katsomattomasta koirasta tulee myös ohjaajalle epämiellyttävä olo. Kyse on samasta ilmiöstä, kuin jos puhuisit ihmiselle, joka koko ajan katselee muualle. Koira pitää ystävälliseen ihmiseen mielellään katsekontaktia, jos se ei koe kontaktia uhkaavana, joten muualle katselevan koiran kohdalla pitäisi aina miettiä, mitä käytöksen taustalla on. Onko tilanne tai ohjaaja painostava, vai onko koiran kenties vaikea luopua häiriöistä?

Kun koira on oppinut, että ohjaajan tarkkailu ja kontaktin pitäminen kannattaa, voi harjoittelussa keskittyä muihin asioihin. Tehokkaassa harjoittelussa ei voi harjoitella kuin yhtä kriteeriä kerrallaan. Esimerkiksi seuraamisessa voi olla nopeasti ongelmissa, jos kontaktia joutuu jatkuvasti työstämään ja sen vuoksi joutuu myös palkitsemaan väärää sijaintia tai vinoutta. Jos kontakti on vakio, ja koira huolehtii siitä itse, kriteerinä voidaan pitää jotakin muuta, esimerkiksi seuraamisessa oikeaa paikkaa.

Mitä asioita kannattaa ottaa huomioon omaehtoisen kontaktin rakentamisessa?

On ehdottomasti hyvä, jos on mahdollista harjoitella myös kontrolloiduissa olosuhteissa niin, että häiriöitä voidaan tuoda mukaan koiran sietoikkunan sisällä. Tällöin voidaan pyrkiä ns. virheettömään oppimiseen, jossa tavoitteena on harjoituksen vaatimustason pitäminen koko ajan sellaisella tasolla, että koiran onnistuminen on hyvin todennäköistä. Koska häiriöt ovat kuitenkin asia, jota ei voi täysin hallita, on tarpeen harjoitella myös tilanteita, joissa jokin äkillinen tai hyvin kiinnostava vie koiran huomion. Tämän vuoksi omaehtoisen kontaktin rakentaminen vaatii ohjaajalta joustavuutta muuttaa suunnitelmaa ja omaa toimintaansa tilanteen mukaan.

Selvää on, että koiraa ei saa kuitenkaan pelotella, eikä sille saisi näissä treeneissä aiheutua epävarmuutta, vaan päinvastoin tarkoituksena on opettaa koiralle toimintamalli tilanteeseen, jossa se kadottaa kontaktin hetkellisesti. Näin koiran hallussa oleva käytösvalikoima kasvaa. Kun koiralle tulee käyttöön uusia tapoja selvitä haastavista tilanteista, myös sen hallinnan tunne kasvaa. Hallinnan tunteen kasvaminen näkyy esimerkiksi itsevarmuuden ja reippauden kasvamisena ja siinä, että koira sietää epämiellyttäviä asioita paremmin, kun sillä on keino ohjata tilannetta.

Varsinkin alussa ohjaajan on usein tarpeen hiukan “psyykata” itseään kestämään se, että koira on kuin onkin kiinnostunut myös muista asioista. Aluksi koira saattaa käyttää pitkiä aikoja kaikenlaiseen muuhun toimintaan, ja tässä kysytään ohjaajalta kärsivällisyyttä. Ohjaajan tulisi kuitenkin pysyä koko ajan valppaana, sillä hyvin pienetkin koirasta lähtöisin olevat vilkaisut tulisi merkitä ja palkita. Muutoin koira ei opi kontaktin kannattavuutta.

Omaehtoinen kontakti pitäisi pyrkiä pitämään vapaana ikävistä seurauksista. Koira määrittelee, mikä on ikävää, joten tilanteita on hyvä miettiä koiran näkövinkkelistä. Jos omaehtoisella kontaktilla joutuu kytketyksi vapaana juoksemisesta, se on yleensä ikävää; samoin jos menettää tilaisuuden haistella kiinnostavia hajuja. Jos taas kontaktista saa palkkion ja lisäksi mahdollisuuden jatkaa tätä tai jotain toista kiinnostavaa toimintaa, niin sehän kannattaa. Kun näihin koirasta kiinnostaviin asioihin on lupa ja pääsy, niiden arvo ja samalla kiinnostavuus laskee. Samaan aikaan kontaktin määrä lisääntyy.

Monenlaisia tilaisuuksia harjoitteluun

Tästä linkistä pääset lukemaan, miten omaehtoista kontaktia lähdetään rakentamaan tilaan tutustumisen kautta. Tilaan tutustumisharjoituksen tavoitteena on purkaa konfliktia ohjaajan ja koiran väliltä ja opettaa koiralle, että kontaktin ottaminen on erittäin kannattavaa: siitä saa palkkion, eikä menetä mahdollisuutta puuhata sitä, mikä sillä hetkellä kiinnostaisi eniten.

Kontaktia voi rakentaa kannattavaksi myös arjessa. Meillä kontakti toimii koirille välineenä saada niiden haluamia asioita. Esimerkiksi ruoka-aikoihin kupista luovutaan ja otetaan kontakti, ennen kuin saa luvan syödä; samoin puruluista ja muistakin herkuista; ovesta saa luvan kulkea kontaktilla; hyville hajuille pääsee lenkillä kontaktilla ja lenkin ja vapaana olon aikana on mahdollista ansaita halutessaan ylimääräisiä makupaloja kontaktilla. Myös ihmisten ja toisten koirien tervehtiminen, jos se on koirasta mukavaa, kannattaa viedä kontaktin ja vapautuksen alle, samoin esimerkiksi koirapuistoon meneminen tai autosta ulos hyppääminen.

Aktiivisen omaehtoisen kontaktin myötä yhteiselämä helpottuu, ja ihmisestä tulee mukavien asioiden mahdollistaja. Nämä arjen tavat hyödyttävät myös harrastuskentällä, ja usein myös toisin päin. Ihmisen kokeminen kannattavana on koiran hyvinvoinnille keskeistä, ja omistaja saa hyvän mielen koiran ollessa hallittavissa.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

Pylly pyörimään – hyvästä takapään hallinnasta on paljon hyötyä
harrastukset · kouluttaminen

Pylly pyörimään – hyvästä takapään hallinnasta on paljon hyötyä

Saara UljasKommentoi

Takapään käytön merkitys on tullut yhä useammalle koiraharrastajalle tutuksi rallytokon suosion nousun myötä, sillä takapään hyvästä hallinasta on paljon hyötyä koiraa kohti tehtävissä käännöksissä. Takapään hallinnasta hyötyvät kuitenkin myös muiden lajien harrastajat, erityisesti tokoilijat ja koiratanssijat, sekä kotikoirat, joille lihaskunnon harjoittelu on myös tärkeää.

Takapään käyttöä voi opettaa jo pennuille, mutta silloin hyvin lyhyissä pätkissä pienillä toistomäärillä. Mitä vanhemmasta koirasta on kyse, sen kauemmin opetus yleensä kestää, koska vanhempi koira ei ole fyysisesti enää niin sopeutuva. Uusi tapa liikkua vaatii uusien lihasten ja uudenlaisen hermotuksen käyttöönottoa, mikä käy nuorelta nopeammin. Vanhemmankaan koiran kanssa oppiminen ei silti ole mahdotonta, kunhan ottaa huomioon hitaamaan tahdin.

Käyn ensin läpi, miksi takapään hallinnasta on hyötyä, ja sen jälkeen annan ohjeet takapään käytön opettamiseen havainnollistavan videon kanssa.

Ymmärrys takapäästä on hyödyksi monessa eri tehtävässä

Koirat eivät luonnostaan hallitse takajalkojaan kovin hyvin, vaan ne ovat vähän kuin etuvetoinen auto: etupää määrää suunnan ja takapää seuraa mukana. Takapää kuitenkin tuottaa liikettä ja voimaa. Siksi takapään käyttöä on järkevää harjoitella huolella erikseen. Tällöin koira hoksaa itse oikean suoritustavan, ja harjoitus toimii lajitaitojen kehittämisen lisäksi oivana lihaskuntoharjoituksena koiralle kuin koiralle. Vaikka esimerkiksi agilityssa ei ole lainkaan tämänkaltaisia tehtäviä, sisältyy takapäänkäytön harjoittaminen yleensä tavoitteellisten agilitykoirien lihaskunto-ohjelmaan.

Takapään hallinnan puutteet näkyvät yleensä ensimmäiseksi koiraa kohti tehtävissä käännöksissä, rallytokossa ja tokossa koiran seuratessa vasemmalla käännöksissä vasempaan. Rallytokossa ja koiratanssissa hankaluuksia aiheuttavat myös 360 astetta vasempaan (koiratanssissa pivot) sekä 270 astetta vasempaan. Kun seuraamispositioita rallytokossa ja koiratanssissa tulee lisää, haasteet kertautuvat.

Käännösten lisäksi hyvä takapään hallinta on hyödyksi myös perusasentoon tulossa ja seuraamisessa esimerkiksi pujottelussa ja spiraalissa. Perusasentoon tulossa koiran kropan hallinta, sisältäen myös takapään, korostuu etenkin pitemmillä matkoilla ja kovassa vauhdissa, esimerkiksi luoksetulossa. Hyvä takapään hallinta on tärkeää myös silloin, kun koiran kropan painopiste muuttuu esimerkiksi kun sillä on suussa jotain, kuten noudoissa. Korokkeella tehdyn takapään käytön kautta voidaan opettaa myös rallytokon puolenvaihtokäännöksiä, joista saadaan näin opetettuna vahvat ja koiralle mieluisat tehtävät.

Takapään käyttö on helppo opettaa kohteen avulla

Takapään käyttöä on helppo ja mukava opettaa etutassutargettia hyödyntäen. Etutassutarget on takapäänkäytön opettamisessa kätevä, koska se pitää etutassut paikallaan, jolloin on helpompi päästä vahvistamaan haluttua asiaa. Koira ei pääse seilaamaan eri suuntiin, jolloin ei myöskään tarvitse korjata virheitä. Tästä voit lukea lisää siitä, miksi kohteiden käyttö uusien käytösten opettamisessa kannattaa.

Takapäänkäyttöharjoituksessa kohteelle on muutama vaatimus. Ensinnäkin kohteen tulee olla sen verran korkea, että koira pystyy ymmärtämään, milloin se on kohteella ja milloin ei. Kohteen tulee olla niin suuri, että koiran molemmat etutassut mahtuvat vaivattomasti sen päälle ja siinä on myös hiukan tilaa liikkua. Kohde ei saa liukua pitkin alustaa eikä koiran tassujen alla. Muodon tulee olla sellainen, että sen ympäri mahtuu pyörimään, esimerkiksi pyöreä tai neliskulmainen, pitkulainen kohde on tässä hankala. Tarkoitukseen sopii yleensä tasapainotyyny, joita myydään edullisesti ihmispuolella jumppatarvikkeena, tai vaikkapa vati tai iso kirja.

Alkuun päästäkseen koiralle täytyy olla ymmärrys etutassutargetista. Takapään käytön alkuharjoitteessa olen käyttänyt kohteen lisäksi käytöksen aikaansaamiseksi menetelmänä houkuttelua. Kun koiralle opetetaan takapään käyttöä seuruuseen vasemmalla, koiran takapää pyörii vastapäivään, ja oikealle opetettaessa myötäpäivään. Ota käteesi useampi nami ja laita kädet koiran nenän korkeudelle. Alkuasennossa ohjaaja ja koira ovat vastakkain, koiran vartalo suorana. Lähde sitten liikkumaan jompaan kumpaan suuntaan hitaasti. Koiran pää todennäköisesti seuraa mukana, ja kohta se ottaa askeleen takajalallaan eri suuntaan. Palkkaa tästä yhdestäkin askeleesta ja palaa itse aloitusasentoon.

Askeleiden määrää nostetaan hiljakseen sitä mukaa kun koiran lihashallinta kehittyy. Namit jätetään kädestä pois, kun koira on hoksannut tehtävän, ja pikkuhiljaa häivytetään ohjaajan käsi ja ohjaajan vartalon taivutus eteenpäin. Tässä vaiheessa kohteesta on taas paljon hyötyä, koska se toimii koiralle vihjeenä siitä, mitä ollaan tekemässä, ja apujen häivytys käy nopeammin.

Suosittelen opettamaan koiralle molemmat suunnat mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Jos jää kovin pitkäksi aikaa vahvistamaan vain toista suuntaa, toisen suunnan oppiminen hidastuu. Lisäksi vain toisen suunnaan treenaamisella koiran lihaksisto kehittyy toispuoleisesti, mikä voi aiheuttaa pahimmillaan kipua ja virheasentoja. Molempia suuntia harjoittamalla lihaksisto ja kehonhallinta kehittyvät tasaisesti ja harjoitus tukee koiran hyvinvointia.

Takapään käytön opettaminen. Aloittelevaa koiraa palkitaan ensin yhdestä askeleesta, sitten kahdesta jne.
Kun koira osaa käyttää takapäätään etutassutargetilla, sitä voidaan hyödyntää esimerkiksi rallytokon puolenvaihtokäännösten opettamisessa.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.