harrastukset · kouluttaminen · pohjataidot

Tavoitteellisen pennun pohjataidot: tilaan tutustuminen ja omaehtoinen kontakti – miksi ja miten?

Tilaan tutustuminen aloittaa sarjan tavoitteellisten pentujen pohjataidoista, jossa käyn läpi taitoja, joita opetan omalle pennulleni. Kaikkia harjoituksia voi tehdä myös aikuisen koiran kanssa, niitä ei ole koskaan liian myöhäistä opettaa. Olen valinnut pennun perustaidoksi palkitsemiseen, mielentilaan, asenteeseen, kehonhallintaan, käytöksen aikaansaamiseen sekä treenin rytmiin ja rakenteeseen pohjaa rakentavia harjoituksia. Jätän suosiolla tarkat tekniikkaa ja keskittymistä vaativat harjoitteet siihen, että koira on varmasti niihin sekä fyysisesti että psyykkisesti valmis. Vaikka tavoitteena on useassa lajissa kisaava koira, tai ehkä juuri sen takia, mihinkään ei ole kiire, eikä hyvää tule hosuen. Ensimmäinen taito on tilaan tutustuminen ja omaehtoinen kontakti, joka on kaikkien harjoitusten pohja. Käyn aluksi läpi, miksi aloitan näistä harjoituksista, ja sen jälkeen annan ohjeet, miten harjoitus toteutetaan. Postauksen lopussa on myös esimerkkivideo Glennan treenistä.

Miksi?

Jaana Pohjola kirjoittaa, että kun koiralle antaa mahdollisuuden sopeutua ympäristöön, koira sitoutuu paremmin treeniin (linkki). Pennulle kaikki treeniympäristöt ovat uusia ja ihmeellisiä, ja sitä voi jännittää tai se on muuten vain utelias, niin kuin pennun kuuluukin. Uteliaisuus ja se, että pentu haluaa tutustua asioihin, ovat positiivisia ominaisuuksia, joita ei mielestäni tulisi kitkeä heti koulutuksen alkuvaiheessa pois. Tilaan tutustumisen harjoituksella sen sijaan koiralla on mahdollisuus olla utelias JA saada ohjaajalta palkkioita.

Pennut ovat muutenkin häiriöherkkiä, koska pennun kyky keskittyä yhteen asiaan on rajallinen. Jos ympäristössä on kovin paljon tutkimattomia, kiinnostavia asioita, sen on vielä vaikeampi keskittyä ohjaajaan. Myös aikuinen koira voi olla hyvinkin kiinnostunut ympäristöstä monesta eri syystä. Tällöin koiralle saattaa muodostua tuplakriteerejä, esimerkiksi kriteerinä on samanaikaisesti ”ei saa haistella” ja ”pidä kontakti”. Tuplakriteeri aiheuttaa helposti koirassa, pennussa tai aikuisessa, sisäisen konfliktin, jos sen tekisi mieli tehdä jotain, mitä se ei saa tehdä, ja konflikti voi johtaa motivaation laskuun tai turhaumaan. (lähde.)

Kun koiralla sen sijaan on lupa tutustua tilaan niin kauan kuin se kokee tarpeelliseksi, konfliktin syntyminen on epätodennäköisempää, eikä ohjaajan tarvitse käydä koiran kanssa taistelua siitä, kumman mielihalujen mukaan nyt toimitaan. Kun koiralla on lupa tutkia sitä kiinnostavia asioita, kontaktin ottaminen lähtee koiran omasta halusta ja koiralla on tällöin aito motivaatio kontaktiin. Tällöin ohjaajan ei tarvitse houkutella eikä pakottaa koiraa toimimaan mielensä mukaan, vaan koira valitsee toiminnan itse. Koiralla on myös hallinnan tunne tilanteessa, jolloin sen itsevarmuus kasvaa. Tällä on myös runsaasti positiivisia vaikutuksia koiran ja ohjaajan suhteeseen. Lisäksi hallinnan tunne on eläimelle ensisijainen vahviste, jolloin myös sen hallinnassa olevan tehtävän arvo kasvaa. Koulutusta ohjaava keskeinen arvo on palkkioihin, ei pakottamiseen tai rankaisuihin perustuva oppiminen. Tästä voit lukea, miksi koirasta lähtevä motivaatio kontaktiin on tärkeää esimerkiksi seuraamisessa.

Miten?

Alkuun taas muistutus turvallisuudesta: jos tilassa on useampi koira, pidetään koirat kytkettyinä eikä toisten koirien luokse mennä, jotta tilanne on kaikille koirille turvallinen. Samoin ulkona on syytä käyttää pitkää liinaa, jos alue ei ole aidattu tai on pienikin riski, että korvat katoavat jos vaikkapa rusakko ilmestyy näköpiiriin. Positiiviseen vahvistamiseen perustuva koulutus ei tarkoita, että koiran annettaisi tehdä mitä vain, vaan tilaa rajaamalla ja sopivilla apuvälineillä varmistetaan turvallisuus.

Vapaa tutkiminen kysyy ohjaajalta kärsivällisyyttä, ohjaajan zen-asennetta. Perinteisesti harrastuskoirapiireissä kauhistuttaa pelkkä ajatuskin siitä, että koira saisi haistella ja puuhailla vapaasti hallissa. Kontrollin menettäminen koirasta nähdään koulutuksen epäonnistumisena ja hallinnan puutteena. Itse lähden siitä, että koira itse huolehtii ”hallinnasta”: se valitsee toimia hallinnassani, koska se on kannattavaa ja aidosti motivoivaa. Jos se ei halua tehdä sitä, pitää tutkiskella syitä. Se ei tarkoita, että ohjaaja olisi epäonnistunut tai koira olisi huono.

Tilaan tutustumisen ja omaehtoisen kontaktin harjoitukset ovat yksinkertaisia toteuttaa, ja ne olisi hyvä toistaa samanlaisina jokaisessa treenissä ja kisatilanteessa. Tuntuuko työläältä? Aikaa myöden harjoituksen vaatima aika vähenee, toisaalta sinun ei tarvitse käyttää aikaa eikä energiaa koiran houkutteluun, maanitteluun eikä kontaktimotivaation vahvistamiseen. On myös paljon mukavampaa mennä kisakehään itsestään ja ympäristöstään varman koiran kanssa.

Uuteen tilaan mennessä (hallille tai kentälle) asetu ensin tukikohtaasi eli sinne, missä on häkkisi/alustasi/tavarasi, ja josta harjoitukset alkavat ja jonne ne päättyvät. Anna sen jälkeen koiralle lupa lähteä tutkimaan ympäristöään joko vapaana tai kytkettynä tilanteen antamien mahdollisuuksien mukaan. Jos tilassa on muita koiria, pidä koiriin riittävä välimatka, kisatilanteessa vältä häiritsemästä suorittavaa ja valmistautuvaa koirakkoa. Kiinnitä myös huomiota siihen, ettei koira merkkaile tilaan. Seuraa koiran mukana lähettyvillä. Koira voi käyttää paljonkin aikaa nuuskimiseen ja tutkailuun, ja nyt tulee sen ohjaajan kärsivällisyyden paikka. Koiran siis annetaan tutustua paikkaan niin kauan kuin se haluaa. Kun koira ottaa kontaktia ohjaajaan, kuten se tekee väistämättä ennemmin tai myöhemmin, kontakti palkitaan välittömästi namilla tai lelulla, ja sen jälkeen koira vapautetaan jatkaamaan puuhiaan. Kontakti siis kannattaa ottaa, koska siitä saa palkkion, eikä siitä menetä mitään.

Jossain vaiheessa käy niin, että koira ei enää vapautuksen jälkeen lähde tutkimaan vaan jää katsomaan ohjaajaa. Tällöin jatketaan välittömästi palkkaamista, ja koiraa voi vielä yrittää vapauttaa. Jos koira ei edelleenkään lähde, vaan jatkaa kontaktin hakemista, palkitaan taas. Nyt voi heittää namin poispäin ohjaajasta, ja kokeilla, jääkö koira nyt tutkimaan, vai tuleeko se takaisin kontaktiin. Jos se lähtee tutkimaan, annetaan taas tutkia ja palkkaillaan kontaktia. Jos koira palaa takaisin, voidaan siirtyä muihin harjoituksiin. Koira valitsee itse olla ympäristöstä huolimatta kontaktissa ohjaajan kanssa, joten koiran motivaatio seuraaviin harjoituksiin on todennäköisesti parempi.

Jos haluat harjoitella ohjatusti tilaan tutustumista ja omaehtoista kontaktia, seuraava tavoitteellisten pentujen kurssi alkaa Pawsiteamilla 9.8. Tästä linkistä pääset eteenpäin katsomaan tiedot. Mikäli sinulla ei ole mahdollisuutta tulla paikanpäälle Kaarinaan treenaamaan, voidaan perustaitoja harjoitella pennun tai aikuisen koiran kanssa myös etävalmennuksessa. Loppusyksystä on suunnitteilla tavoitteellisten pentujen verkkokurssi. Mikäli olet siitä kiinnostunut, voit laittaa sähköpostia saara.uljas@gmail.com tai ottaa yhteyttä yhteydenottolomakkeella.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

harrastukset · kouluttaminen

7 syytä käyttää kohteita kouluttamisessa

Kohteiden eli targettien käyttö on pikkuhiljaa levinnyt lajiharrastamisen menetelmävalikoimaan, ja kohteet ovatkin hyvä tapa saada käytöksiä aikaiseksi. Kohteiden käyttö toiminnan käytöksen aikaansaamiseksi tarkoittaa, että koira tekee jonkin käytöksen kohteen läsnäollessa, esimerkiksi kosketusalustan nähdessään tarjoaa etutassunsa laittamista alustalle, jolloin ohjaaja antaa palkkiomerkin ja koiralle palkkion. Kohteena voidaan käyttää lähes mitä tahansa, mikä on koiralle selkeästi hahmotettavaa ja turvallista. Yleisimmin käytettyjä kohteita ovat käsikosketus, kosketuskeppi, kosketusalusta, tasapainotyyny, muut etu- tai takatassutargetit, alustat, joiden päältä pitää liikkua sekä erilaiset asentoalustat.

Miksi käyttää kohteita?

Kohteiden käyttämisestä käytöksen aikaansaamiseksi on seuraavia etuja:

  1. Kohdetta käyttämällä ehdolliseen vahvisteeseen (eli palkkiovihjeeseen) yhdistyvä mielihyvähormooniannos yhdistyy myös kohteeseen ja siten koulutus tehostuu. Opittuaan käyttämään jotakin kohdetta koira tarjoaa sitä mielellään ja tekee kohteella oppimaansa käytöstä mielellään senkin jälkeen, kun kohde on häivytetty.
  2. Ohjaajan liikeapujen tarve vähenee huomattavasti tai poistuu kokonaan, jolloin niitä ei tarvitse myöskään häivyttää. Esimerkiksi rallytokon eteentuloa opetettaessa joko istumisalustalla tai kosketuskepillä poistuu sekä käsiohjauksen että apuaskeleen tarve.
  3. Houkuttelun tarve vähenee huomattavasti tai poistuu kokonaan, jolloin sitä ei tarvitse myöskään häivyttää. Esimerkiksi jo edellä mainitussa eteentulossa käytetään monesti namihoukuttelua, samoin perusasennon opettelussa, mutta kohdetta käytettäessä houkuttelua ei tarvita.
  4. Itse kohteen häivyttäminen on helppoa ja nopeaa. Kun koira on oppinut käytöksen kohteen avulla ja se on nimetty, voidaan kohde yleensä vain poistaa. Mikäli tämä aiheuttaa hämmennystä tai käytös hajoaa myöhemmässä vaiheessa, voidaan kohde tuoda helposti takaisin.
  5. Kohteita käyttämällä ohjaajan on helpompi määritellä kriteeri ja koiran on helpompi ymmärtää se. Esimerkiksi perusasennon suoruus voi näyttää eri kulmista erilaiselta, ja ison koiran kanssa ohjaajan voi olla vaikea nähdä, onko koiran koko linja suora, mutta kun istumisalustan asettaa sivulleen tarkasti suoraan, se kertoo, onko koira sen päällä kokonaan vai ei. Samoin koira tietää, onko se alustalla kokonaan vai onko joku jalka ulkona, toisin kuin koiran on vaikeampi ymmärtää olevansa 5 astetta liikaa vinossa.
  6. Kohteiden käyttämisessä rajana on lähinnä mielikuvitus. Kohteilla voi kouluttaa positioita, perusasentoa, eteentuloa, pyörähdystä, puolenvaihtoja, eteenmenoa, ruutua, kartion kiertoa, jääviä liikkeitä, keppejä, juoksukontakteja, pysäytyskontakteja, etäisyyttä temppuihin, kaukokäskyjä… Mitä laajempi valikoima kouluttajalla on repussaan erilaisia vaihtoehtoja erilaisten käytösten opettamiseen, sitä paremmin hän osaa valita sopivan menetelmän kullekin koiralle.
  7. Jos kohdeharjoittelu menee pieleen – ei haittaa! Mikään ei mennyt pilalle, voit aina kokeilla jotain muuta keinoa käytöksen aikaansaamiseksi. Kohde on vain keino, ei itseisarvo eikä määränpää.

Enemmän irti harjoittelusta

Kohteita käyttäessä kannattaa huomioida muutama koulutusta nopeuttava seikka. Ensinnäkin, koiran olisi hyvä olla tutustunut sheippaamiseen eli tarjoamalla kouluttamiseen jo aiemmin, koska kohteet ovat kaikista tehokkaimpia, jos koira tarjoaa käytöstä niille ja ohjaaja sheippaa haluamansa käytöksen esiin. Näin varmistetaan myös tehokas eteneminen, koska palkkiot voidaan pitää poissa näkyvistä, jolloin koiran on helpompi keskittyä tehtävään. Namia seuratessaan koira usein keskittyy enemmän palkkioon kuin tekemiseen, jolloin oppiminen hidastuu. Toisekseen, kohde kannattaa pitää esillä vain silloin, kun halutaan kouluttaa käytöstä, ja muulloin laittaa se piiloon. Jos koira tarjoaa käytöstä eikä ohjaaja vahvista sitä, käytös alkaa nopeasti sammua ja oppiminen hidastuu. Lisäksi eri tehtäviin kannattaa ainakin aluksi olla eri kohteet tehtävien erottelemiseksi ja roskakäytöksen ja turhautumisen minimoimiseksi, koska koira oppii nopeasti yhdistämään tietyn käytöksen tiettyyn kohteeseen ja tarjoaa aina sitä ensin. Esimerkiksi eteen istumiseen ja seisomiseen ei kannata käyttää samaa kohdetta, mikäli tavoitteena on mahdollisimman tehokas tehtävien oppiminen ja erottelu ilman turhaumaa.

Turvallisuus

Tarjoamalla, ei houkuttelemalla, kouluttaminen liittyy myös turvallisuuteen varsinkin korkeampien kohteiden kanssa, koska koira voi namia seuratessaan astua harhaan ja loukata. Käytöstä tarjotessaan koira ajattelee enemmän ja loukkaantumisen riski vähenee. Lisäksi kohde ei saa liukua alustalla eikä se saa olla liukas koiran tassun alla, jotta ehkäistään liukastumiset. Jos kohde liikkuu yllätyksellisesti, herkkä koira saattaa myös säikähtää ja koulutus voi sen vuoksi ottaa takapakkia. Kohdetta ei myöskään pidä koskaan ottaa pois koiran alta väkisin. Jos haluat koiran pois kohteelta, kiinnitä koiran huomio namiin tai leluun, jonka heität kauemmaksi, ja ota kohde pois sillä aikaa, kun koira lähtee hakemaan palkkiotaan.

Lopuksi vielä linkit lisälukemiseen, täältä löydät vinkkejä erilaisten kohteiden käyttöön arjessa, täältä vinkkejä kosketuskepin käyttöön harrastuksissa.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni @lystitassun ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

harrastukset · kouluttaminen · omat koirat · seuranta

Voihan vihje! Kannattaisiko sinunkin välittää vihjeistä?

Päivi Kokko listasi blogissaan Disco-bordercolliensa vihjeitä, ja sain siitä inspiraatiota tähän postaukseen. Susu harrastaa aktiivisesti neljää eri lajia, joten vihjeitä on kertynyt meille aikamoinen määrä, ja hankaluuksia on aiheutunut matkan varrella siitä, kun vihjeitä ei ole alusta saakka mietitty kunnolla. Ennen meidän listausta kuitenkin ajatuksia siitä, mikä kaikki oikeastaan toimii koiralle vihjeenä, ja millaisia asioita vihjeitä miettiessä kannattaa huomioida. Vihje tarkoittaa tässä jotakin indikaattoria eli ilmaisinta koiralle siitä, että tietyn toiminnon suorittamalla on mahdollista ansaita palkkio. Tekstin lopussa on pari linkkiä, joiden takaa löytyy lisää teoriapohdintaa vihjeistä sitä kaipaaville.

kuva Saila Rappumäki

Mikä voi olla vihje?

Yleensä vihjeeksi ajatellaan suullinen vihje, sana. Lisäksi vihjeitä voivat olla fyysiset eleet sekä konteksti, jossa toimitaan. Vihjeenä toimii toisaalta myös hiljaisuus, sanojen puute. Lajeissa, joissa koiralle ei saa puhua kilpailusuorituksessa (esim. toko), on järkevää opettaa, että niin kauan kuin ohjaaja on hiljaa vihjeiden välillä, koira tekee oikein. Jos sitten vaikkapa rallytokossa ohjaaja alkaa höpöttää koiralle, koska se on sallittua, voi koira mennä pahemman kerran sekaisin luullessaan, että nyt se tekee virheitä kun ohjaaja on ihan kummallinen.

Fyysistä ohjausta ajatellaan usein ennemmin apuna, mutta sekin on vihje koiralle siitä, mitä sen kannattaisi nyt kokeilla. Ihmiset tekevät paljon myös tiedostamatonta fyysistä ohjausta, esimerkiksi heiluvat eri suuntiin ja liikuttavat käsiään. Eleet ja esimerkiksi katseen suuntaa ovat koiralle yleensä paljon merkityksellisimpiä kuin sanat, mikäli koiralle ei ole erikseen yleistetty suullisia vihjeitä siihen, että sana tarkoittaa aina samaa asiaa riippumatta siitä, mitä ohjaaja muuten tekee sillä hetkellä (esim. istuuko vai seisooko, pitääkö käsiä sivulla vai pään päällä).

Vihjeiden eroilla luodaan selkeyttä

Jos fyysistä ohjausta haluaa käyttää tehokkaasti hyödykseen, esimerkiksi käsiohjaukset kannattaa opettaa koiralle alusta saakka mietitysti ja tietoisesti, jolloin ne ovat paljon selkeämpiä ja tehokkaampia. Itse olen joutunut rallyn valiotuloksia hakiessani taistelemaan ”nakkiohjauksen” kanssa. Nakkiohjauksella tarkoitan sitä, että kaikki käsiohjaus on ollut sen näköistä, kuin ohjaajan kädessä olisi nakki, jota koira seuraa, ja koira on ollut ihan sekaisin, kun samanlaisia ohjauksia eri puolilta on vaikka kuinka monta. Kun opetin eri tehtäviin selkeästi erilaiset käsivihjeet ja häivytin yhdestä tehtävästä vihjeen kokonaan pois, näiden tehtävien erottelu on selkeytynyt Susulle huomattavasti.

Eri tehtävien erottelu onkin se syy, miksi vihjeitä pitäisi erityisesti miettiä. Jos touhuilee koiran kanssa kotona omaksi ilokseen, ei ole niin väliä, jos Murre meneekin maahan istumisen sijaan, mutta jos se tapahtuu tokokokeessa ja liike nollaantuu, niin harmittaa eikä homma etene. Vihjeitä valitessa tulisi siksi ottaa muutama asia huomioon: 1) Vihje on lyhyt ja koiralle selkeä ja 2) samassa kontekstissa esiintyvät vihjeet ovat keskenään riittävän erilaiset (suulliset vihjeet kuulostavat erilaiselta, fyysiset vihjeet näyttävät erilaiselta), jotta koira pystyy erottamaan ne toisistaan. Esimerkiksi tokon ja rallytokon jäävissä liikkeissä ”istu” ja ”seiso” ovat monesti liian samanlaiset, molemmissa on painokas ”IS”, jolloin koira tarjoaa vahvempaa käytöstä joka yleensä aina on istuminen.

Kriteeri määrittelee vihjeen sisällön

Vihjeissä tulisi myös miettiä sitä, käytetäänkö samaa vihjettä eri ympäristöissä, jolloin myös kriteeri, eli vihjeen sisältämä vaatimus toiminnalle on mahdollisesti erilainen. Koirille opetetaan usein heti pentuna arjessa ”istu”, jossa ei ole sen kummoisempaa kriteeriä kuin pyrstö penkkiin ja nopeasti, asennosta ja tekniikasta viis. Jos tämän vihjeen siirtää sellaisenaan harrastuskäyttöön, voi joutua varautumaan siihen, että myös samat kriteerit siirtyvät harrastuskontekstiin, eli koira istuu miten sattuu vinossa ja jalat vinksallaan. Ihmiset myös monesti miettivät toiminnan lopputulosta, kun taas koirat yhdistävät vihjeen myös siihen tapaan, millä lopputulokseen päästään.

Jos mietimme, mihin koiran fyysiseen suoritukseen vihje istu useimmiten liitetään, niin se on seisomasta istumaan meneminen. Tässäkin on vielä kolme tapaa toteuttaa liike, eli koira voi joko pitää etujalat paikallaan ja vetää takapään alleen, pitää ”navan” paikallaan ja siirtää siis hiukan sekä etu- että takajalkoja tai pitää takajalat paikallaan ja peruuttaa etujalkoja taaksepäin. Kun sitten haluamme saada koiran maasta istuvaan asentoon, liikerata on varsin erilainen, koska silloin koira joko 1) pitää etujalat paikallaan ja kerää takapään alleen, 2) pitää ”navan” paikallaan ja liikuttaa hiukan molempia tai 3) pitää takajalat paikallaan ja siirtää etujalkoja alleen. Jos tätä ei ole koiralle erikseen opetettu, se ei välttämättä laisinkaan ymmärrä, että sama vihje istu tarkoittaa sekä peffan alaslaskua että etuosan ylösnostoa, ja joskus vielä se pitäisi sitten tehdä ihan tietyllä tavalla (esim. tokon kaukokäskyt). Vihje ei siis aina merkitse koiralle sitä, mitä ihminen olettaa. Toinen hyvä esimerkki on rallytokon pyörähdys, joka monesti opetetaan suoraan visulla. Jotkut koirat oppivat vihjeen tarkoittavan ”käänny poispäin ohjaajasta”, jolloin sama vihje toimii hyvin oikeallakin. Toiset koirat taas oppivat ”käänny vasemmalle” (vaikka koira ei varmasti ymmärrä sinänsä vasemman käsitettä), jolloin oikealla ne törmäävät samalla vihjeellä ohjaajaan ja ovat ihan sekaisin.

Koiralle on kuitenkin mahdollista opettaa, että eri liikeradoilla päästään samaan lopputulokseen, mutta se pitää tosiaan opettaa. Tällöin vihjeen sisältö tarkentuu koiran mielessä. Esimerkiksi itse kuulun siihen koulukuntaan, joka ajattelee seuraamista ns. liikkuvana perustasentona, jolloin perusasento, seuraaminen eteen ja taakse sekä sivuaskeleet ja kaikki käännökset tehdään yhdellä vihjeellä. Tällöin koiralle on opetettu, että yksi vihje merkitsee tietyn sijainnin pitämistä suhteessa ohjaajaan, ja koiralle on erikseen opetettu, miten se onnistuu eri suuntiin. Toinen esimerkki siitä, että yksi vihje käy moneen asiaan, voisi olla nouto, jolloin koiralle taas yleistetään, että sama vihje voi tarkoittaa monien erilaisten esineiden noutamista, tai kierto, jossa samalla vihjeellä koira osaa kiertää puun ja kartion.

Vihje on aina kontekstisidonnainen

Koira muodostaa myös itse vihjeitä ympäristöstä eli siitä kontekstissa, missä yleensä jotakin tapahtuu. Aika monella koiraihmisellä on kokemusta siitä, että koira alkaa hermostua autossa, kun käännytään tutusta mutkasta treenihallille/tuttua metsäpolkua kohti/mummolaan, koira siis kiihtyy, kun se tietää, että jotain mieluisaa on tulossa. Koira oppii toisaalta ympäristöstä nopeasti myös esimerkiksi sellaiset vihjeet kuin kisoissa jännittynyt ohjaaja=ei palkkaa luvassa, koiratanssissa musiikki lähtee soimaan=aina pitkä ja puuduttava palkaton suoritus tulossa, rallytokokyltit maassa=seuraamisesta ei palkata, mikäli treenaaminen on kaavamaista eikä monia eri näkökohtia ympäristön vihjeissä huomioida. Lisäksi koira on hyvin paikkasidonnainen oppija, ja yhdistää oppimansa asiat siihen ympäristöön, jossa asiaa on harjoiteltu. Uudet käytökset ja niiden vihjeet pitää siis yleistää uusiin ympäristöihin, jotta ne ”oikeasti” toimivat.

Koiran kykyä poimia ympäristön vihjeitä voidaan myös käyttää tietoisesti hyödyksi. Eri harrastuslajien ja myös esimerkiksi erityyppisten lenkkien välillä voidaan tehdä erottelua välineillä, jolloin koira oppii toistojen myötä, että esimerkiksi vetovaljaissa mennään kovaa, nosework valjaissa orientoidutaan haisteluun ja ohuessa pannassa on luvassa tottistelua. Koiralle voidaan rakentaa oletusarvoa siihen, että rallytokokylttien läsnäollessa voi saada hyvän palkan koska tahansa, samoin musiikin lähtiessä soimaan. Koiralle voidaan opettaa kisapalkasta rutiini, jossa kisapalkka jätetään kentän laidalle, ja koska tahansa, 5 sekunnin tai parin minuutin kuluttua tai mitä tahansa tästä väliltä, sen voi saada.

Palkkiovihjeillä vältetään pettymyksiä ja hämmennystä

Lopuksi vielä muutama sana palkkiovihjeistä. Koiralle kannattaa opettaa enemmän kuin yksi palkkiovihje sen vuoksi, että voidaan erotella palkkioita. Jos koira arvottaa palkkiot eri arvoisiksi, mitä ne yleensä tekevät, voidaan näin välttyä pettymyksiltä. Lisäksi näin on mahdollista erotella esimerkiksi, että maassa oleva lelu on häiriö, mutta taskusta saa lelun palkaksi. Jos koira luulee saavansa eri paikasta palkkion kuin se tulee saamaan, esimerkiksi se olettaa saavansa heitetyn pallon maassa olevan sijaan ja lähtee juoksemaan valmiiksi, mutta ohjaajalla ei ole heittää palloa vaan koiralle pitää osoittaa maassa oleva pallo, palkkaukseen tulee turhaa sählinkiä ja hämmennystä, joka vesittää palkkauksen tehoa.

Vähintään kannattaa opettaa eri vihjeet namille ja lelulle, jos niitä käyttää. Taas sama esimerkki heitetystä lelusta, eli jos koira ennakoi saavansa himoitsemansa heitetyn pallon ja lähtee juoksemaan odottaen palloa, mutta saakin taskusta namin, voi pettymys olla iso ja palkkio kääntyä jopa rangaistukseksi. Lisäksi kouluttamista tehostaa yleensä huomattavasti se, jos käytössä on naksutin tai naksutinta vastaava muu ehdollinen vahviste, esim. jes-sana, josta seuraa AINA palkkio. Sitä vaan ei sitten käytetä silloin, kun ei aiota antaa palkkiota, koska taas voi aiheutua pettymys. Vihjeiden tehokas käyttö asettaa vaatimuksia siis myös kouluttajalle.

Seuraavaksi sitten se luvattu lista Susun vihjeistä. Jos haluat lukea lisää vihjeistä, suosittelen katsomaan alkuun täältä ja täältä.

Palkkiot

  • jes = namipalkka ohjaajalta
  • zip = lentävä lelu
  • noin = maata pitkin vedettävä lelu
  • jes + vapaa = namipalkka tiedetystä kohteesta, esim. etu- tai takapalkka (tämä ei ole ihan loppuun asti mietitty, toimii Susulla kyllä hyvin, mutta Glennalle mietin jotain muuta)
  • nais = namimaatti
  • vapaa = vapautus palkaksi tutkimaan jotakin, mitä koira haluaa tutkia (esim. haju)
  • vau = tokon sosiaalinen palkka

Toko osa vihjeistä on käytössä myös rallyssa ja koiratanssissa

  • sivu = seuraaminen (sisältää perusasennon, seuruu eteen, peruutus, sivuaskeleet, kaikki käännökset, automaattinen istuminen kun ohjaaja pysähtyy sekä maasta istumaan nousun sivulla)
  • istu = istu + paikalla istumisen jättö
  • pysy = paikalla makaamisen jättö
  • kaukot = kaukokäskyjen jättö
  • luokse = luoksetulon jättö
  • nyt tulee + x = seuraavan liikkeen valmistelu
  • maa = liikkeestä maahanmeno + sivulta maahanmeno + takajalkakaukoissa istumasta maahanmeno
  • sei = takajalkakaukoissa istumasta seisomaan
  • pom = takajalkakaukoissa maasta istumaan
  • nou = takajalkakaukoissa maasta seisomaan
  • down = takajalkakaukoissa seisomasta maahan
  • top = liikkeestä seiso
  • sit = liikkeestä istu
  • missä + x = bongaus, esim. missä ruutu, kierto, tyhjä
  • katso = liikkurin tms. katsominen
  • ruutu = ruutu
  • aller = tyhjään lähetys
  • töt = kartion kierto myötäpäivään (Susu on saanut itse valita suunnan)
  • ota = nouto
  • hämta = tunnistusnouto
  • hyppy = hyppy
  • Sususivu = luoksetulo
  • yhdessä = siirtyminen vasemmalla puolella liikkeiden välillä, ei niin tiukka kriteeri kuin seuraamisessa
  • luoksetulon stopissa käsimerkki

Rallytoko osa vihjeistä on käytössä myös koiratanssissa

  • oikea = seuraaminen oikealla (sisältää perusasennon, seuruu eteen, peruutus, sivuaskeleet, kaikki käännökset, automaattinen istuminen kun ohjaaja pysähtyy sekä maasta istumaan nousun oikealla)
  • pakki = peruutus edessä
  • merkki = merkille meno ja pysähtyminen
  • eteen = eteen istuminen
  • front = edessä seisominen
  • kieppi = pyöriminen vastapäivään
  • pyö = pyöriminen myötäpäivään
  • väli = pujottelu + kasi
  • puoli = puolenvaihto selän takana
  • vaihto = puolenvaihto edessä
  • sisään = käännös kohti ohjaajaa
  • takaa = saksalainen vasemmalla + oikealta vasemmalle perusasentoon
  • bäk = saksalainen oikealla + vasemmalta oikealle perusasentoon
  • hyrrä = ohjaajan ympäri myötäpäivään
  • round = ohjaajan ympäri vastapäivään

Koiratanssi

  • vor = positio 2
  • zwis = positio 9
  • tassu = oikean tassun anto
  • toinen = vasemman tassun anto
  • moi = oikean tassun heilutus

Nose Work

  • Ole hyvä = nose workin etsintävihje
  • Näytä = nose workin tarkennus

Muut

  • ympäri = kartion kierto vastapäivään
  • tassut = etujalkatargetti
  • käpä = takajalkatargetti
  • doit = matkimisvihje (ei olla tehty ”loppuun asti”)
  • täällä = kontakti
  • häkkiin = häkkiinmeno
  • autoon = autoonmeno
  • matto = taukomatto
  • pistämaate = maahanmeno odottamista varten, ”vapaa hengailu”
  • links = lenkillä käännös vasempaan
  • rechts = lenkillä käännös oikeaan
  • suoraan = lenkillä risteyksessä mennään suoraan yli
  • mennään = liikutaan eteenpäin esim. lenkillä
  • tule = luoksetulo arjessa

Nopeasti laskettuna siis 67 erilaista vihjettä! Näiden lisäksi lajien välisiä eroja on luotu varusteilla, eli canicrossia varten on vetovaljaat, omaehtoiselle lenkille mennään pitkässä liinassa, nose workiin on samoin omat valjaat ja muita lajeja tehdään ohuessa pannassa tai ilman varusteita. Kisapalkkaan on oma rutiini, samoin treeneihin ja kisapaikalle saavuttaessa. Myös treenien lopetukseen on luotu rutiini vihjeeksi siihen, että enää ei tehdä, jolloin koira voi rentoutua ja lopettaa odottamisen, jos vielä pääsisi. Samalla estetään se, ettei tavaroiden keräämisestä muodostu vahingossa rangaistusta palkkion poiston muodossa, kun koiralta viedään mahdollisuus suorittaa mieluisia tehtäviä ja ansaita palkkioita.

Tällä vihjemäärällä alkaa itsellä mielikuvituksen rajat tulla vastaan, kun pitäisi keksiä vielä ohjaajan kädessä olevan kepin ympäri kierrolle joku vihje ja uusille HTM:positioille vihjeet, näin alkajaisiksi ainakin. Joudun jo tarkkaan miettimään, että vihjeet kuulostavat tarpeeksi erilaisilta, ettei koira varmasti sekoita niitä keskenään. Mehän ollaan otettu jo käyttöön hiukan englantia, saksaa ja ranskaa, koska itse en muista vihjeitä, jos ne ei jotenkin loogisesti liity itse tehtävään. Yritän pitää kaikilla koirilla mahdollisimman samanlaiset vihjeet oman muistin helpottamiseksi. Millaisia vihjeitä sinulla on käytössä? Kommentoi tässä tai somen puolella.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni @lystitassun ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

harrastukset · koiratanssi · kouluttaminen · rallytoko · toko

Seuraamisen kouluttaminen: pohjana perusasento

Seuraamista pidetään monesti haastavana liikkeenä, ja sitä se tavallaan onkin. Seuraaminen on itseasiassa koiran kropalle raskasta, ja vaatii hyvää kehonhallintaa. Lisäksi pitkäkestoisena suorituksena motivaation tulee olla kohdallaan. Siksi seuraaminen rakennetaan pienistä palasista kriteeri kerrallaan, ja jokaista osaa vahvistetaan kunnolla ennen pitkien kokonaisuuksien rakentamista.

Seuraamisen pohjana on perusasentoon tai positioon (koiratanssissa) hakeutuminen. On tärkeää tehdä erottelu eri tehtävien välillä, tässä puhutaan nyt perusasentoon hakeutumisesta siltä puolelta, jolla koiran tulisi myös seurata, ohjaajan takaa kiertäminen perusasentoon on oma erillinen tehtävänsä. Ohjaajan takaa hakeutumisen harjoittelu ei tue seuraamista kokonaisvaltaisesti siitä syystä, että koiran ei silloin tarvitse ajatella takapään liikettä ollenkaan niin paljon. Perusasentovihje on sama kuin seuraamisvihje, koska tässä seuraamisen koulutusmallissa opetetaan koira ajattelemaan perusasento ja seuraaminen sijaintina suhteessa ohjaajaan, ei erillisinä temppuina.

Koiratanssin Heelwork to Musicissa eli HTM:ssä koira voi seisoa perusasennossa positiossa, muissa lajeissa koira istuu, kun ohjaaja on paikallaan. Rallytokossa koiraa ei ole välttämätöntä opettaa istumaan ilman eri vihjettä ohjaajan pysähtyessä kuten tokossa ja PK-tottiksessa, mutta mielestäni se kannattaa. Monesti tällöin rallytokoilijat tuskailevat sen kanssa, että koira tarjoilee istumista hitaassa vauhdissa ja käännöksissä, mutta se on ”ylitreenattava” asia, joka jää pois riittävällä harjoittelulla eikä siitä tarvitse ottaa turhaa stressiä. Jos istumisen haluaa pitää erillisenä vihjeenä, sitä pitää myös palkata erikseen paljon, ja koira on joka tapauksessa pakko opettaa pysähtymään siististi suorana seisomaan, koska muuten perusasento ja sitä myöten helposti koko kylttitehtävä ovat vinoja. Koiralle on myös mahdollista opettaa, että ohjaajan seistessä jalat yhdessä se istuu ja ohjaajan seistessä jalat erillään ”kuin kesken liikkeen” se jää seisomaan.

Perusasentoa voidaan kouluttaa usealla eri tavalla, esimerkiksi houkuttelemalla namilla, kosketuskepin avulla, käyttäen apuna tasapainotyynyä tai istumisalustaa. Itse olen kouluttanut namihoukuttelulla koirilleni perusasennot alkuun ja lisännyt mukaan tasapainotyynyn auttamaan takapään käytössä myöhemmin, ja olen tällä tekniikalla saanut aikaiseksi siistit suorat perusasennot. Eri koulutusmenetelmiä paljon pohdittuani olen päätynyt kuitenkin kannattamaan istumisalustaa tehokkaimpana menetelmänä, olen myös vahvistanut sillä Susulle perusasentoja eri suunnista. Istumisalustalla aion opettaa Glennalle perusasennon, kun sen aika tulee.

Istumisalustan käytössä on useita etuja: 1) kohteilla opetettujen käytösten yleiset hyödyt: nopea oppiminen, roskakäytösten vähäisyys, tehtävät ovat mieluisia koiralle, 2) kriteeri on koiralle selkeä, 3) kriteeriä on helppo nostaa suunnitelmallisesti vähitellen, 4) koira saa itse kokeilla ja oivaltaa takapään käytön hakeutuessaan istumisalustalle eri suunnista, 5) ohjaaja-apuja ei tarvita lainkaan, 6) istumisalusta ei sulje muita koulutusmenetelmiä pois, vaan niitä voi halutessaan vielä käyttää tukena. Jos haluaa koiratanssia varten opettaa koiran vain seisomaan, saman homman voi tehdä seisomisalustalla.

Perusasennon opettamiseen kannattaa käyttää aikaa ja tehdä se huolella. Istumisalustaa käyttäessä ei tarvitse häivyttää lainkaan ohjaaja-apuja, joten opettaminen on nopeampaa kuin houkutellen opettaessa. Ohjaaja-apujen häivyttäminen on myös meille ihmisille yllättävän hankala homma ja ne jäävät monesti vähän vahingossa käyttöön varmisteluksi, vaikka koira ei niitä tarvitsisi. Toisaalta ihmiset helposti kuvittelevat koiran toimivan vain suullisella vihjeellä, eivätkä huomaa itse tekemiään muita pieniä apuja, jotka sitten ovatkin koiralle yllättäen paljon merkityksellisempiä kuin suullinen vihje. Lajista riippuu, mitä koiralle halutaan opettaa lopulliseen suoritukseen, mutta aluksi kannattaa lähteä siitä, että koira hakeutuu perusasentoon suorana paikallaan ja liikkumattomana seisovan ohjaajan viereen. Tokoa, PK-tottista ja rallytokoa varten perusasentoon hakeutumisen yleistämisen voi jättää siihen, mutta HTM:ää ajatellen on tärkeää, että koira osaa hakeutua perusasentoon, vaikka ohjaajan kädet liikkuvat. Huomaa, että seuraamiseen hakeutuminen ja sen yleistäminen erilaisiin tapoihin liikkua on vielä erikseen opetettava asia.

Perusasentoon hakeutumista ei kannata viedä kokonaan ärsykekontrolliin (jolloin koira tekee tehtävän vain vihjeestä eikä tarjoa sitä enää), vaan koiralla kannattaa säilyttää halu tarjota perusasentoa. Vahva motivaatio perusasentoon ja sen tarjoamiseen paitsi auttaa seuraamisen seuraavien vaiheiden opettamisessa, hyödyttää myös tilanteissa, joissa koira syystä tai toisesta häiriintyy ja sen ajatus katkeaa. Näissä tilanteissa koira palaa siihen käytökseen, mikä sille on opetettu alussa ja mikä on sillä vahva ja mieluisa, eli toivon mukaan perusasentoon (ja siis seuraamiseen, mikäli ohjaaja on liikkeessä). Useimmissa tapauksissa tämä on hyvä asia, tai huonoista vaihtoehdoista vähiten huono. Jos vaikka rallytokon lähtökyltillä kontakti tippuu kun koira kuulee jonkun äänen, on tosi hyvä vaihtoehto, että se itse tarjoaa heti taas perusasentoa, kun se pystyy jälleen keskittymään tehtävään. Tai tokossa kaikkien liikkeiden alkaessa ja päättyessä perusasentoon on monta mahdollisuutta, että jos koira kesken jonkin suorituksen osan menettää hetkeksi fokuksensa, niin perusasennon tarjoaminen on siinä kannattavaa ja voi pelastaa pisteitä. Esimerkiksi noudon palautuksessa koiran häiriintyessä ja alkaessa vilkuilla ympärilleen, ohjaajan luokse palaaminen on aina hyvä juttu. Jos taas koiralla ei edelle kuvatuissa tilanteissa olisi mielessään mitään tehtävää, johon se voisi turvautua, se todennäköisesti hämmentyisi entistä enemmän.

Perusasentoon panostamisessa on siis monia hyötyjä, joten eikun treenaamaan!

harrastukset · kisaaminen · rallytoko

Seuraaminen rallytokossa

Rallytokoa mainostetaan monesti matalan kynnyksen lajina, joka on helppo aloittaa ja jossa pääsee matalalla kynnyksellä kisaamaan. Käytännössä mielikuva on, että opetetaan kylttitemput ja sitten lähdetään tekemään rataa. Ja alokasluokassa tämä saattaa hyvinkin riittää. Itselläni on rallytokoharrastuksen alkuajoilta alokkaassa kahdella koiralla useampi reippaasti yli 90 pisteen tulos, ja nyt kun katson sen ajan treeni- ja kisavideoita, tekisi mieli laittaa kädet silmille. Seuraamisen kouluttamiselle en tuohon aikaan uhrannut juuri ajatustakaan, vaan se tuli mukaan vasta myöhemmässä vaiheessa.

Rallytokossa seuraaminen poikkeaa muista lajeista siinä, että koiran ei sääntöjen mukaan tarvitse olla niin tiukasti määritellyllä paikalla kuin vaikkapa tokossa tai koiratanssin HTM:ssä, eikä sen tarvitse pitää katsekontaktia, jos se on muutoin kontaktissa. Käytännössä kuitenkin monien kylttien suorittaminen oikein vaikeutuu huomattavasti, jos koira on sääntöjen salliman puoli metriä ohjaajan edessä, takana tai sivussa. Esimerkiksi kaikki käännökset kohti koiraa hankaloituvat tällöin huomattavasti, ja oikealla puolella mestariluokassa suoritettavissa jäävissä liikkeissä saa olla todella kartalla vihjeen antamisen kanssa, jotta vielä mahtuu koiran ja kyltin välistä, jos koira edistää puoli metriä.

Myös katsekontaktin puute saattaa tuottaa haasteita verrattuna siihen, että koira pitäisi katsekontaktia. Katseen pitäminen ihmisessä nimittäin sulkee koiran näkökentästä paljon muuta. Kun ei katso ihmistä, on aikaa ihmetellä, mitä siellä houkutksessa on, entä tuomari ja sihteeri ja ajanottaja, entäpä mitäs tuolla aidan takana onkaan… Haasteeksi saattaa muodostua tällöin myös koiran kiinnostus haisteluun. Tarve haistelulle voi syntyä monesta tekijästä, joista hyvät hajut alustassa on vain yksi. Haistelu saattaa olla myös sijaistoiminto, esimerkiksi koska koiraa jännittää kisatilanteessa tai koira ei tiedä, mitä sen pitäisi tehdä.

Koska rallytokossa saa puhua koiralle niin paljon kuin haluaa, kontaktia saatetaan pitää yllä puhumalla koiralle jatkuvasti, mutta tässä on vaarana, että puhe menettää merkityksensä ja tärkeät vihjeet menevät silloin koiralta ohi. Toisaalta jos koiralla ei ole katsekontaktia, se ei välttämättä myöskään huomaa käsivihjeitä, jolloin suullisten vihjeiden pitäisi olla todella vahvat ja hyvin koulutetut. Liian tiukasti ohjaajaa tuijottava koira voi tosin pitää käsivihjeitä vain häiriönä, josta ei pidä välittää, eli käsivihjeisiin reagoiminen seuraamisessa pitää opettaa koiralle erikseen.

Rallytokon seuraamisen erikoisuutena esimerkiksi tokoon verrattua onkin se, että koira ei voi ”vaihtaa vapaalle” ja vain seurata. Koiran täytyy kyetä käsiohjauksen seuraamisen lisäksi irrottautua kontaktista temppuihin, ja toisaalta tempun jälkeen palata seuraamiseen, ja sitten taas nopeasti irrottautua uuteen temppuun. Pitkän seuraamisen harjoittelua ei kuitenkaan saa unohtaa, koska radalla voi parhaimmillaan olla kaksi spiraalia ja pujottelu edestakaisin, sekä vielä 360-tehtäviä ja käännöksiä ja sivuaskeleita. Rallytokon seuraamisessa koiralta vaaditaan myös erinomaista kehonhallintaa ja takapään käyttöä, koska oikeastaan jo alokasluokassa pitäisi tehdä yhdensuuntainen sivuaskel sekä suoran seuraamisen lisäksi osata käännökset oikeaan ja vasempaan sekä pujotella, avoimessa lisäksi pyöriä etutassut paikallaan, voittajassa peruuttaa ja osa tehtävistä oikealla ja mestarissa nämä kaikki pitää hallita molemmin puolin.

Kuulostaako pelottavalta? Seuraamisen kouluttamiseen liittyy monia myyttejä, mutta selkeän prosessin kautta se on mahdollista opettaa koiralle motivoivaksi lempitehtäväksi. Itse olen viimeisen parin vuoden aikana todella innostunut seuraamisen kouluttamisesta ja hionut menetelmääni siitä, millä tavoin seuraamisen tekniikka ja eri suunnat saadaan opetettua koiralle. Tällä hetkellä ajattelen, että onnistuneen seuraamisen avaimet ovat koiran aito motivaatio tehtävää kohtaan, koirasta lähtöisin oleva kontakti, koiran kehon hahmotus ja takapään hallinta. Kun opettaa nämä taidot kriteeri kerrallaan rauhassa ja huolella, tuloksena on iloinen ja motivoitunut seuraaminen rallytokossa, ja myös muissa lajeissa.

harrastukset · kouluttaminen · omat koirat · rallytoko · Tiuhti · treenianalyysi

Miksi tarjoamalla opettaminen ei tunnu onnistuvan

Joskus kuulee väitteitä siitä, että koiralle ei voi opettaa asioita tarjoamalla ja positiivisesti, koska koira ei tajua eikä koulutuksesta tule mitään. Olen pohdiskellut tätä asiaa viime aikoina omien koirieni kanssa, koska meillä Tiuhti melkein 9 v ei tunnu onnistuvan siinä, kun taas nuoremmilta se sujuu tosi hyvin. Olen päätynyt siihen, että kyseessä on sekä ohjaajan taidojen että kyseisen koiran oppimishistorian yhteispeli, ja tilanteeseen on mahdollista vielä vaikuttaa vanhallakin iällä, joskin kaiken oppimishistorian ”poistaminen” voi olla mahdotona.

Tiuhdin kanssa ajauduttiin harrastamiseen vähän vahingossa, ja alkuun treenattiin tokoa. Tiuhdille opetettiin alokasluokan tehtävät ja sitten mentiin kokeeseen. Ikinä ei siis oltu ennen treenattu palkatonta eikä kisamaista ja mitä näitä nyt on, en edes tiennyt, että sellaista on olemassa. Voitte käydä koiranetissä katsomassa, miten hyvin se sujui. Aloitin rallytokon v. 2015 Tiuhdin kanssa. Laji oli juuri tullut viralliseksi, ja halusin kokeilla, miten se sujuisi. Tokotaustaisella koiralla alokasluokka oli helppo, muutamat uudet liikkeet sai kätevästi opetettua namilla houkuttelemalla. Tiuhti kisasi itselleen aika lyhyessä ajassa RTK1 ja RTK2-koulutustunnukset hyvillä pistein, sijoittuen useita kertoja palkintosijoille. Rallytokoradalla tuli kisamaisen treeni vähän kuin vahingossa, ja suoritus kuitenkin on aika lyhyt, koko ajan myös yleensä tapahtuu jotain.

Näiden jälkeen olisi pitänyt siirtyä voittajaluokkaan, mutta se ei sujunutkaan enää ollenkaan niin siististi. Tiuhdille oli tosi vaikea oppia seuraamaan oikealla, ja peruuttaminen ja takapään käyttö oli sille jo vasemmalakin haastavaa, oikealla tosi vaikeaa. Tiuhti kiihtyi treeneissä tosi helposti ja homma meni ihan säheltämiseksi. Toisten pentujen jälkeen alkaneet ihovaivat kuitenkin lopettivat Tiuhdin kisauran, ja näiden asioiden treenaaminen jätettiin. Nykyään Tiuhti puuhailee satunnaisesti pikkujuttuja ja jumppaa, näissäkin keskittyminen on alkuun tosi vaikeaa. Ollaan myös aloiteltu noseworkia, jossa sama homma.

Tuolloin minua harmitti kovasti ja ajattelin, että Tiuhdissa on jotain vikaa, kun se ei opi näitä juttuja. Silloin en myöskään tiennyt murto-osaakaan kouluttamisesta ja koiran oppimisesta verrattuna siihen, mitä tiedän nyt. Tiuhdin knassa kävin esimerkiksi erään yhdistyksen treeneissä, joissa käskettiin kieltää koiraa, kun se hyppää luoksetulossa minua vasten. No Tiuhtihan lakkasi tulemasta luokse, katseli eri suuntaan eikä ottanut kontaktia. Kouluttaja ei osannut auttaa eteenpäin ja olin ihmeissäni. Oikeastaan vasta opiskelun myötä olen alkanut ymmärtää, mitä tuossa tilanteessa on koiran näkökulmasta tapahtunut. Enää en suostuisi tekemään kouluttajan neuvomalla tavalla, mutta eihän aloitteleva koiraharrastaja voi tietää. Esimerkiksi vasta 2016 Juha Korrin seminaarissa kuulin ensimmäisen kerran KOKEENOMAISESTA treenistä.

Tokoa oli opetettu Tiuhdille siihen asti oikeastaan pelkästään houkuttelemalla. Arkihommissa oli mukana tosi paljon pakottamista, esimerkiksi turkin hoidossa ja kynsien leikkuussa. Tiuhti ei osannut olla aktiivinen, vaan se odotti passiivisesti, että sille tavalla tai toisella kerrotaan, mitä sen pitäisi tehdä. Kuitenkin se halusi kovasti palkkoja, ja kun sen pitikin ratkaista joku asia itse, se turhautui melkein välittömästi. Turhautuminen näkyi ohjaajan puremisena seuraamisessa, äänenkäyttönä, säheltämisenä ja tassujen ylenmääräisenä käyttämisenä esimerkiksi kohteisiin. No kun ei se mitään osaa niin autetaan, nyt oli jo komentaminen jäänyt oman oppimisen myötä pois koulutuskeinoista.

Tässä Eläinkoulutusblogin kirjoituksessa ollaan mielestäni sen äärellä, mistä Tiuhdin kanssa oli kysymys. Sille aiheutui virheen pelkoa, koska sitä on kielletty aikaisemmin ja palkkiota on poistettu. Se ei myöskään tiedä, mitä sen pitäisi tehdä, ja tehtävä on liian vaikea. Jos ohjaajalta menee vielä hermo säheltämiseen ja se purkautuu kiukkuna koiralle, soppa on valmis.

Nyt ajattelen, että sheippaaminen ei Tiuhdin kanssa ole onnistunut siksi, että sillä ei ole turvallisuudentunnetta suhteessa treenamiseen. Se ei tiedä, miten se voisi saada palkkion. Sille ei ole opetettu palkkiovihjettä eikä luopumista. Koska siltä puuttuu perustaidot, se turhautuu nopeasti. Ja turhautumiskäytöksestä on joskus seurannut komentamista. Ja kun haluaisi tehdä niitä tehtäviä, niin oma motivaatio kärsii. Nyt kuitenkin kun olen omasta mielestäni tajunnut asian ytimen, koen, että voimme tässä vihdoinkin edistyä. Tehtävät pitäisi pilkkoa aivan mikroskooppisen pieniin osiin ja olla todella nopea palkkaamaan. Koiralla pitää olla koko ajan mahdollisuus onnistua. Palkata voi myös virheistä, jotta ahdistus ei nouse, ja virheen jälkeen miettiä, miten se ennaltaehkäistään seuraavalla kerralla.

Kyse ei ole siitä, ettei tämä koulutusmenetelmä sopisi kaikille koirille, vaan siitä, että sitä pitää osata soveltaa koiran mukaan ja sen aikaisempi oppiminen huomioiden.

 

nose work · Susu · treenianalyysi

Tikkujutun nosework-ilmaisutreenit 29.10.

Koirapalvelu Eva järjesti viime tiistaina Tikkujutun Katja Konnun noseworkin ilmaisutreenit Turussa. Katja kertoi, miten itse treenaa ilmaisua ja antoi siihen vinkkejä, sitten käytiin koirakkopaikkalaisten koirien ilmaisua läpi.

Eräs koirakkopaikkalainen halusi vaihtaa ilmaisua, ja hänen kanssaan alettiin tekemään ”Katjan tyylillä” eli tuijotusilmaisua. Katja kertoi, että tuijotusilmaisu on käytössä esimerkiksi pommikoirilla, joille on tosi tärkeää, ettei koira koske kohdetta. Katja selosti tosi seikkaperäisesti ilmaisun kouluttamisen läpi ja oli mielenkiintoista seurata, miten alkuopetusta lähdettiin tekemään. Katja ohjeisti harjoittelemaan ilmaisun ensin erikseen nameilla ja vaikkapa kongin paloilla, ja toisaalta treenaamaan hajua pitkäänkin ilman ilmaisun liittämistä mukaan. Ilmaisusta ja etsinnästä+löydöstä pitäisi tulla kummastakin ensin todella motivoivat erikseen, ennen kuin ne ketjutetaan yhteen. Susulle en ala enää ilmaisua muuttamaan, koska aikaisempi tapa on alkanut jo vakiintua, mutta nuorempi koirani Tellu päsee tähän menetelmään nyt koekaniiniksi ja seuraavalle pennulle sitten lähdetään tekemään tuijotusta. Susullahan siis on kertova ilmaisu, eli seisahtuu ja katsoo minua. Avun pyytämisestä erottuu sillä, että oikeasti hajulla ollessa siitälähtee tajuton uuhkutusääni ja osaa myös pyydettäessä näyttää ja tarkentaa lähteelle.

Susu ei omalla vuorollaan lähtenyt oikein tekemään etsintää vaan oli epävarma ja pyysi koko ajan apua. Paikka oli kuitenkin tuttu ja siellä on tehty paljon noseworkia, joten ihmettelin hiukan, mistä johtui. Ihan läheltä piiloa lähetettäessä kuitenkin nappasi maassa olevasta piilosta hajun ja ilmaisi sen tosi nätisti. Yläpiiloa Susu ei oikein tarkentanut, ilmaisi sen olevan ”tuolla jossain”. Kun nostin Susun syliin ja vein hajulle, sitten laskin alas, niin ilmaisi hajua paremmin. Yläpiilot on ylipäätään hankalia meille, kun Susu on vähän arka nousemaan seinää tms. vasten ja toisaalta se ei ole ihan kevyt nostaa eikä myöskään oikein nauti nostamisesta.

Katjan kommentti Susun treeniin oli, että palkkaukseni voisi olla parempi ja palkan arvoa pitäisi nostaa, pitäisi olla kunnon bileet. Ja tunnistin kyllä tämän, palkkaukseni on varmaan aika arvattava eikä namitkaan parhaat mahdolliset. Tästä innostuneena lhdin vähän tekemään kokeiluja palkan arvon nostamisella, niistä lisää myöhemmin. Lisäksi Katja selosti, miten Susun tapaiselle vähän huonosti itsenäisesti töitä tekevälle koiralle voisi opettaa, että se tekisi etsintää aina ohjaajan edessä. Niin sen ei tarvitsisi irrota kovasti ja toisaalta noseworkin etsintäalueet saisi systemaattisesti käytyä läpi. Ei mielestäni ollenkaan huono idea.

Sain Katjalta tosi paljon inspiraatiota ja uutta ajateltavaa. On myös ylipäätään ollut todella kiinnostavaa tutustua uuteen lajiin, nenänkäyttö on meille kuitenkin tullut harrastusvalikoimaan vasta alkuvuodesta. Ja se onkin vienyt aivan mukanaan ja nyt entistä enemmän innostaa lähteä opiskelemaan lisää hajutyöstä ja noseworkista.

koiratanssi · kouluttaminen · omat koirat · Susu · toko · treenianalyysi · treenipäiväkirja

Treenianalyysi: luoksetulon stoppi ja positioihin hakeutuminen

Olin tänään aamulla treenaamassa yhdessä Anu Rikkilän kanssa. Anu pitää Koiranhetki-blogia ja kouluttaa Pawsiteamilla. Olemme Anun kanssa treenailleet yhdessä tänä kesänä muutamia kertoja, treeneissä tulee hyvää häiriötä turvallisista ihmisitä ja koirista ja toisaalta on aivan ihanaa pohtia koulutusjuttuja toisen kouluttajan kanssa, joka jakaa saman ajatusmaailman.

Tänään Susun kanssa treenasimme suunnitelmani mukaisesti hiukan tokoa ja koiratanssia. Tokotreenissä teimme noudon palautuksia, luoksetuloa ja paikallaolon. Noudon palautuksissa asetelma oli seuraava: koira istui ohjaajan takana, välissä maassa tunnarikapula. Ohjaaja selin koiraan ja vieressä istumisalusta. Edessä namimaatti palkkaukseen. Koira tuo käskystä kapulan sivulle ja saa palkkioksi vaautuksen namimaatille. Kriteerinä oli, että kapula tulee suussa sivulle saakka. Namimaatti aiheutti Susulle ensin haastetta, kun se on niiiin ihana. Susu pudotti noin kolmannella toistolla kapulan, mielestäni siksi, että ennakoi namimaatille menoa. Ohjasin Susun uudelleen tehtävään. Tälläkin toistolla kapula putosi, mutta Susu nosti sen itse heti, ja sai palkan. Seuraava toisto oli samanlainen, mutta loput toistoista olivat tosi hyviä. Treenillä päästiin siis tavoitteiseen ja seuraavassa treenissä otan ensin muutaman toiston suoraan takaa ja sen jälkeen hiukan vinossa linjassa eri suunnista.

Kokeilin suunnitelmaan kirjaamaani luoksetulon stoppitreeniä kahden palkan välissä, mutta se ei toiminut toivotusti. Kun Susu oli kerran vapautettu takapalkalle, se alkoi tarjota stoppia metrin liikkumisen jälkeen (ja oli tässä vaiheessa mielestäni tietoinen etupalkasta). Tavoitteena siis on, että Susu ei tarjoaisi koko ajan stoppia, vaan tekisi sen vain käskystä ja muutoin laukkaisi koko ajan. Ajattelin kokeilla seuraavaksi pelkkää näkyvillä olevaa etupalkkaa, eli sekä stopista että suorasta juoksusta vapautetaan palkalle kohti ohjaajaa.

Paikallaolossa teimme voittajan paikkiksen. Alkuun tein muutaman jätön palkkauksen, jotta sain hiukan nostettua virettä. Halusin ottaa pidemmän ajan ja katsoa miten Susu reagoi. Olin piilossa 2,5 min ja palatessani Susu oli laittanut pään maahan ja oli aivan sen näköinen, että tässä nyt sitten ollaan 😀 Vaikka se selvästi hiukan tylsistyi, oli suoritus mielestäni onnistunut, koska 1) Susu ei haistellut 2) Susu pysyi paikallaan (se tosin ei ole ollut ongelma) 3) Susu ei vetänyt täysin rennoksi makaamaan. Jatkossa voin keskittyä nyt hyvillä mielin pääasiassa hiukan lyhyempiin toistoihin saadakseni virettä hiukan korkeammalle. Pitkiä paikallaolojakin toki täytyy välillä tehdä, mutta turha on liikaa hinkata sellaista, mikä sujuu.

Koiratanssitreenissä tein Susun kanssa positioihin hakeutumista. Ensimmäisessä setissä oli namimaatti koiran takana ja koiran edessä ohjaaja selin ja jalkojen välissä tasapainotyyny (jonka tarkoitus on helpottaa oikean paikan löytymistä). Mielestäni namimaatti haittasi Susun keskittymistä, se tarjosi monta kertaa väärää positiota avusta huolimatta. Kun otin tauon jälkeen namimaatin pois ja aloin palkata taskusta, väärän position tarjoamiset jäivät pois. Jos namimaattia aion jatkossa käyttää niin pitää selvästi vielä harjoitella siitä luopumista.

Teimme vastaavan setin kaikkiin neljään työn alla olevaan positioon siten, että Susulla oli kohtisuora linja oikeaan paikkaan. Tarkoituksena on vahvistaa positioon hakeutumista ja pikkuhiljaa vaikeuttaa treeniä siten, että hakeutuminen positioon onnistuu sujuvasti eri kulmista yhdellä vihjeellä.

Treeni oli kokonaisuudessaan mielestäni tosi onnistunut, pääsin kokeilemaan ja soveltamaan ajatuksia ja eteenpäin monessa jutussa. Instasta löytyy video positoonhakeutumistreenistä.

kisa-analyysi · koiralähtöisyys · omat koirat

kisa-analyysi 29.6.

Monesti kuulee valitettavan, miten somessa tulee suorituspaineita, kun kaikki hehkuttavat onnistumisia eikä huonommista kokemuksista kerrota. No, tässä tulee rehellistä analyysia pieleen menneistä kisoista ja siihen johtaneista syistä. Kisattiin Susun kanssa rallya viime viikonloppuna ja pieleen meni. Saatiin toki tulos MES74, mutta en ollut kokonaisuuteen tyytyväinen. Susu oli kuin täi tervassa, liikkui todella hitaasti ja haluttomasti. Tuomari oli kiltisti kirjoittanut kommentiksi ”rauhallista yhteistyötä”, mutta en kokenut tätä rauhallisuutta yhtään hyvänä. Jos Susu olisi ollut yhtään rauhallisempi, se olisi pysähtynyt paikalleen. Kyllä harmitti, mutta tsemppasin Susua loppuun asti ja mentiin iloisena radan jälkeen syömään maksalaatikkoa. Nyt viikon jälkeen olen pohtinut kisoja monelta kantilta ja yritän tässä erotella, miksi meni pieleen ja toisaalta mikä oli hyvää ja mitä voin tehdä jatkossa toisin.

Taustasyyt

  1. Liian vähän treeniä ulkona ennen kisoja

Hmm, nyt kun miettii, niin ehkä voisi ennen ensimmäisiä ulkokisoja käydä enemmän kuin 2 kertaa ulkona treenaamassa… Kun nyt oikein ajattelen meidän treenaamista ja kisaamista ylipäätään, niin 90 % kaikista treeneistä tapahtuu sisällä ja kaikki hyvät tulokset olemme saaneet hallikisoissa. Sisällä treenaaminen on osittain tottumusta ja osittain oma valinta omien terveydellisten syiden takia. Nyt on hyvä todeta, että jatkossa kisaamme suosiolla halleissa.

2. Ohjaajan suorituspaineet viimeisen valiotuloksen saamisesta

Vaikka yritin kovasti keskittyä iloiseen suoritukseen ja koiran mielentilan tärkeyteen, niin jännitihän minua ihan h*lvetisti. Toivon, että tämän jälkeen osaan suhtautua paremmin siten, että tulos tulee kun on tullakseen.

3. Liian kuuma sää koiralle

Susu ei vain ole lämpimän sään koira. Ei ole ollut eikä varmaan tule ikinä olemaan. Sillä on muutenkin vire matalammasta päästä ja sen eteen joutuu tekemään töitä, joten miksi kisata olosuhteissa, jotka vievät virettä väärään suuntaan?

4. Valmistautuminen

Jostain syystä en edes ajatellut meidän aikaisempien kisojen valmistautumista, joka on siis ollut muutama päivä treenitaukoa. Sen sijaan olin Susun kanssa kisaa edeltävänä päivänä vesimatolla, lenkillä ja treeneissä. Hmm, mahtaisiko olla vaikutusta? Ohjaajan lahoa päätä voi tästä syyttää, ehkä seuraavalla kerralla muistan meidän rutiinit paremmin.

Nyt jos joku pohtii, että myös muut asiat saattavat vaikuttaa: onhan se aina totta. Susulla kuitenkin oli keväällä steriloinnin yhteydessä 2 vk täystauko treenaamisesta. Sterilointi oli toki kropalle raskasta, mutta se tehtiin tähystyksessä, mitään komlpikaatioita ei ollut ja Susu oli jo seuraavana päivänä omasta mielestään täysin kunnossa, joten en usko sen rasittaneen Susua henkisesti. Edellisestä fyssarin käsittelystä oli vain muutama viikko aikaa, koira oli silloin kolarin jäljiltä jumissa, mutta saatiin auki. Joten en usko, että ainakaan liian vähäisellä levolla tai koiran jumittamisella olisi ollut vaikutusta tässä kisassa.

Mikä oli hyvää

  1. En purkanut harmitusta koiraan ja Susu sai kisapalkan, jolloin sille jäi positiivinen loppuvire
  2. Saimme kuitenkin tuloksen, eli Susu teki pääosin pyydetyt asiat heikosta vireestä huolimatta.
  3. Jouduin ottamaan lusikan kauniiseen käteen ja miettimään syitä tapahtuneelle

Miten tästä eteenpäin

  1. Katso koiraa, havainnoi ja ole rehellinen itsellesi

On epäreilua koiralle ja epärehellistä itselle toivoa, että yhteinen suoritus onnistuisi haastavissa olosuhteissa, joita ei ole juurikaan treenattu.

2. Suunnitteluun panostaminen

Olen ollut aina huono suunnittelemaan etukäteen, mutta nyt on aika ottaa sekin taito haltuun. Aloitan vuositasolla kisakauden suunnittelemisesta ja sen jälkeen rytmitän mukaan treenit ja levot. Haasteita toki asettaa se, että esimerkiksi koiratanssikisoja on aika harvoin, eli jonkin verran suunnitelma elää sen mukaan, koska kisoja järjestetään. Alustava ajatukseni on, että kesällä pidämme taukoa muista lajeista ja keskitymme enemmän noseworkiin. Noseworkiin Susulla on todella kova motivaatio eikä se ole fyysisesti raskasta, lisäksi treenaaminen on mahdollista sisällä ja kestää melko lyhyitä hetkiä kerrallaan, joten se sopii hyvin. Teen suunnitelmasta oman päivityksen, kunhan saan sen valmiiksi.

 

koiratanssi · kouluttaminen · omat koirat · Susu · treenipäiväkirja

Nadja Böckermanin koiratanssin koulutuspäivä 25.5. Ylöjärvellä

Ajelin lauantaina 25.5. Susun kanssa Ylöjärvelle Ylöjärven koirakerhon järjestämään Nadja Böckermanin koulutuspäivään. Koulutus alkoi mukavasti vasta klo. 11, joten ei tarvinnut olla aivan aamuvarhaisella liikenteessä. Tosin silti näin matkalla useamman peuran lauman, onneksi pysyttelivät pientareen puolella.

En ollut aikaisemmin käynyt Ylöjärven koirakerhon uudessa hallissa, vanhssa hallissa kävimme joskus aikoinaan Tiuhdin kanssa kisaamassa rallytokoa. Halli oli mukavan kokoinen ja siellä oli iso häkkialue, joten voisin hyvin harkita lähteväni kyseiseen halliin myös kisaamaan.

En ole myöskään ennen ollut Nadjan koulutettavana, ja odotin sitä kovasti. Nadja osoittautui erittäin mukavaksi ja ystävälliseksi kouluttajaksi. Hän perusteli ohjeensa hyvin ja näytti oman koiransa kanssa esimerkkiä, kun minun tai jonkun toisen oli haastavaa hahmottaa, mitä hän tarkoitti. Nadjalla oli myös moniin temppuihin selkeä ajatus siitä, miten niitä kannattaa pilkkoa ja lähteä tekemään sekä missä vaiheessa temppuja aletaan nimeämään. Pidin erityisesti myös siitä, että Nadja arvosti koiran hyvää mielentilaa korkealle ja kiinnitti huomiota mielentilan vahvistamiseen. Toisaalta hän myös ajatteli, että jos mielentilan korjaaminen ei onnistu, niin sellaisia temppuja ei pidä ottaa kisaohjelmaan mukaan.

Pääsimme mukavasti 2*20 min koulutuksen aikana eteenpäin tempuissa, joita minun on ollut hankala hahmottaa, miten ne kannattaisi opettaa. Nämä temput olivat peruuttamalla pujottelu jalkojen välistä ja ohjaajan ympäri peruuttaminen, jotka lähtivät molemmat hyvin sujumaan. Lisäksi muiden vuoroilla kuunteluoppilaana sain hyvät ohjeet myös kahden meille uuden tempun opettamiseen, jalkojen välistä käsirenkaan läpi hyppäämiseen ja ristiaskeleen opettamiseen.

Koulutuspäivä vahvisti taas osaltaan sitä, miksi olen nyt koiratanssista niin innoissani, eli saimme Susun kanssa molemmat oikeasti uutta ajateltavaa ja pääsimme oppimaan jotain aivan uutta. Rallytokossa keskitymme mielentilaan ja pilkunviilaamiseen ja tokossa taas rakennetaan vanhan päälle, joten ne eivät aktivoi aivoja mielestäni meillä enää samalla tavalla. Ihan uusien juttujen miettiminen on siksi virkistävää. Kiinnostavaa on myös apujen häivyttäminen ja temppujen yleistäminen eri suuntiin ja etäisyyksiin ohjaajasta.

Erityisesti minua ilahdutti myös se, että Susu antoi koulutuspäivässä parastaan ja meillä molemmilla oli todella hyvä mieli. Susu toi esiin kaikki puolensa, joiden takia se on niin mahtava harrastuskoira: aamulla se loikkasi autoon, koisi koko 2 h matkan paikanpäälle, vietti rauhassa aikaansa häkissä paikan päällä ja nukkuin myös kotimatkalla sikeästi. Sillä oli uskomaton motivaatio: Kävimme ennen halliin menoa kävelyllä, ja takaisin tullessamme Susu kiskoi suoraan kohti täysin vieraan hallin sisäänkäyntiä selvästi ajatuksella, että tuolla tapahtuu kaikki hauska. Susu ei halua alku- ja loppuveryttelyissä koskaan syödä namia poispäin hallista kävellessä, mutta hallille mentäessä namit kyllä maistuvat, mielestäni sekin kertoo sen motivaatiosta paljon. Täysin uudessa ympäristössä Susu ei juurikaan ollut kiinnostunut paikoista, se kävi luvan kanssa hiukan tutkimassa seiniä ja tavaroita ja aloitti sen jälkeen nopeasti kontaktin tarjoamisen eikä enää ollut kiinnostunut ympäristöstä. Susu kesti myös hienosti, tapansa mukaan, kaikki vieraat ihmiset ja koirat ja jopa suhtautui täysin välinpitämättömästi paikalla olleeseen rauhalliseen lapseen. Ja tietysti treenitilanteessa Susu keskittyi täysin rennosti silmät loistaen tekemiseen, ei säheltänyt vaan odotti ohjeita eikä lainkaan väsähtänyt treenin aikana. Myös Nadja ihasteli sitä, miten rauhallisen keskittyneenä Susu odotti ohjeita ja oppi uudet asiat todella nopeasti. Illalla Susu vielä halusi pitkäksi aikaa syliin istumaan rapsutettavaksi. Se on jotain aivan spesiaalia, millainen suhde ja yhteys meille on Susun kanssa rakentunut yhteisen 3,5 vuoden aikana <3