Avainsana: tulokset

harrastukset · kouluttaminen · omat koirat · rallytoko · Tiuhti · treenianalyysi

Miksi tarjoamalla opettaminen ei tunnu onnistuvan

Saara UljasKommentoi

Joskus kuulee väitteitä siitä, että koiralle ei voi opettaa asioita tarjoamalla ja positiivisesti, koska koira ei tajua eikä koulutuksesta tule mitään. Olen pohdiskellut tätä asiaa viime aikoina omien koirieni kanssa, koska meillä Tiuhti melkein 9 v ei tunnu onnistuvan siinä, kun taas nuoremmilta se sujuu tosi hyvin. Olen päätynyt siihen, että kyseessä on sekä ohjaajan taidojen että kyseisen koiran oppimishistorian yhteispeli, ja tilanteeseen on mahdollista vielä vaikuttaa vanhallakin iällä, joskin kaiken oppimishistorian “poistaminen” voi olla mahdotona.

Tiuhdin kanssa ajauduttiin harrastamiseen vähän vahingossa, ja alkuun treenattiin tokoa. Tiuhdille opetettiin alokasluokan tehtävät ja sitten mentiin kokeeseen. Ikinä ei siis oltu ennen treenattu palkatonta eikä kisamaista ja mitä näitä nyt on, en edes tiennyt, että sellaista on olemassa. Voitte käydä koiranetissä katsomassa, miten hyvin se sujui. Aloitin rallytokon v. 2015 Tiuhdin kanssa. Laji oli juuri tullut viralliseksi, ja halusin kokeilla, miten se sujuisi. Tokotaustaisella koiralla alokasluokka oli helppo, muutamat uudet liikkeet sai kätevästi opetettua namilla houkuttelemalla. Tiuhti kisasi itselleen aika lyhyessä ajassa RTK1 ja RTK2-koulutustunnukset hyvillä pistein, sijoittuen useita kertoja palkintosijoille. Rallytokoradalla tuli kisamaisen treeni vähän kuin vahingossa, ja suoritus kuitenkin on aika lyhyt, koko ajan myös yleensä tapahtuu jotain.

Näiden jälkeen olisi pitänyt siirtyä voittajaluokkaan, mutta se ei sujunutkaan enää ollenkaan niin siististi. Tiuhdille oli tosi vaikea oppia seuraamaan oikealla, ja peruuttaminen ja takapään käyttö oli sille jo vasemmalakin haastavaa, oikealla tosi vaikeaa. Tiuhti kiihtyi treeneissä tosi helposti ja homma meni ihan säheltämiseksi. Toisten pentujen jälkeen alkaneet ihovaivat kuitenkin lopettivat Tiuhdin kisauran, ja näiden asioiden treenaaminen jätettiin. Nykyään Tiuhti puuhailee satunnaisesti pikkujuttuja ja jumppaa, näissäkin keskittyminen on alkuun tosi vaikeaa. Ollaan myös aloiteltu noseworkia, jossa sama homma.

Tuolloin minua harmitti kovasti ja ajattelin, että Tiuhdissa on jotain vikaa, kun se ei opi näitä juttuja. Silloin en myöskään tiennyt murto-osaakaan kouluttamisesta ja koiran oppimisesta verrattuna siihen, mitä tiedän nyt. Tiuhdin knassa kävin esimerkiksi erään yhdistyksen treeneissä, joissa käskettiin kieltää koiraa, kun se hyppää luoksetulossa minua vasten. No Tiuhtihan lakkasi tulemasta luokse, katseli eri suuntaan eikä ottanut kontaktia. Kouluttaja ei osannut auttaa eteenpäin ja olin ihmeissäni. Oikeastaan vasta opiskelun myötä olen alkanut ymmärtää, mitä tuossa tilanteessa on koiran näkökulmasta tapahtunut. Enää en suostuisi tekemään kouluttajan neuvomalla tavalla, mutta eihän aloitteleva koiraharrastaja voi tietää. Esimerkiksi vasta 2016 Juha Korrin seminaarissa kuulin ensimmäisen kerran KOKEENOMAISESTA treenistä.

Tokoa oli opetettu Tiuhdille siihen asti oikeastaan pelkästään houkuttelemalla. Arkihommissa oli mukana tosi paljon pakottamista, esimerkiksi turkin hoidossa ja kynsien leikkuussa. Tiuhti ei osannut olla aktiivinen, vaan se odotti passiivisesti, että sille tavalla tai toisella kerrotaan, mitä sen pitäisi tehdä. Kuitenkin se halusi kovasti palkkoja, ja kun sen pitikin ratkaista joku asia itse, se turhautui melkein välittömästi. Turhautuminen näkyi ohjaajan puremisena seuraamisessa, äänenkäyttönä, säheltämisenä ja tassujen ylenmääräisenä käyttämisenä esimerkiksi kohteisiin. No kun ei se mitään osaa niin autetaan, nyt oli jo komentaminen jäänyt oman oppimisen myötä pois koulutuskeinoista.

Tässä Eläinkoulutusblogin kirjoituksessa ollaan mielestäni sen äärellä, mistä Tiuhdin kanssa oli kysymys. Sille aiheutui virheen pelkoa, koska sitä on kielletty aikaisemmin ja palkkiota on poistettu. Se ei myöskään tiedä, mitä sen pitäisi tehdä, ja tehtävä on liian vaikea. Jos ohjaajalta menee vielä hermo säheltämiseen ja se purkautuu kiukkuna koiralle, soppa on valmis.

Nyt ajattelen, että sheippaaminen ei Tiuhdin kanssa ole onnistunut siksi, että sillä ei ole turvallisuudentunnetta suhteessa treenamiseen. Se ei tiedä, miten se voisi saada palkkion. Sille ei ole opetettu palkkiovihjettä eikä luopumista. Koska siltä puuttuu perustaidot, se turhautuu nopeasti. Ja turhautumiskäytöksestä on joskus seurannut komentamista. Ja kun haluaisi tehdä niitä tehtäviä, niin oma motivaatio kärsii. Nyt kuitenkin kun olen omasta mielestäni tajunnut asian ytimen, koen, että voimme tässä vihdoinkin edistyä. Tehtävät pitäisi pilkkoa aivan mikroskooppisen pieniin osiin ja olla todella nopea palkkaamaan. Koiralla pitää olla koko ajan mahdollisuus onnistua. Palkata voi myös virheistä, jotta ahdistus ei nouse, ja virheen jälkeen miettiä, miten se ennaltaehkäistään seuraavalla kerralla.

Kyse ei ole siitä, ettei tämä koulutusmenetelmä sopisi kaikille koirille, vaan siitä, että sitä pitää osata soveltaa koiran mukaan ja sen aikaisempi oppiminen huomioiden.

 

kisa-analyysi · koiralähtöisyys · omat koirat

kisa-analyysi 29.6.

Saara UljasKommentoi

Monesti kuulee valitettavan, miten somessa tulee suorituspaineita, kun kaikki hehkuttavat onnistumisia eikä huonommista kokemuksista kerrota. No, tässä tulee rehellistä analyysia pieleen menneistä kisoista ja siihen johtaneista syistä. Kisattiin Susun kanssa rallya viime viikonloppuna ja pieleen meni. Saatiin toki tulos MES74, mutta en ollut kokonaisuuteen tyytyväinen. Susu oli kuin täi tervassa, liikkui todella hitaasti ja haluttomasti. Tuomari oli kiltisti kirjoittanut kommentiksi “rauhallista yhteistyötä”, mutta en kokenut tätä rauhallisuutta yhtään hyvänä. Jos Susu olisi ollut yhtään rauhallisempi, se olisi pysähtynyt paikalleen. Kyllä harmitti, mutta tsemppasin Susua loppuun asti ja mentiin iloisena radan jälkeen syömään maksalaatikkoa. Nyt viikon jälkeen olen pohtinut kisoja monelta kantilta ja yritän tässä erotella, miksi meni pieleen ja toisaalta mikä oli hyvää ja mitä voin tehdä jatkossa toisin.

Taustasyyt

  1. Liian vähän treeniä ulkona ennen kisoja

Hmm, nyt kun miettii, niin ehkä voisi ennen ensimmäisiä ulkokisoja käydä enemmän kuin 2 kertaa ulkona treenaamassa… Kun nyt oikein ajattelen meidän treenaamista ja kisaamista ylipäätään, niin 90 % kaikista treeneistä tapahtuu sisällä ja kaikki hyvät tulokset olemme saaneet hallikisoissa. Sisällä treenaaminen on osittain tottumusta ja osittain oma valinta omien terveydellisten syiden takia. Nyt on hyvä todeta, että jatkossa kisaamme suosiolla halleissa.

2. Ohjaajan suorituspaineet viimeisen valiotuloksen saamisesta

Vaikka yritin kovasti keskittyä iloiseen suoritukseen ja koiran mielentilan tärkeyteen, niin jännitihän minua ihan h*lvetisti. Toivon, että tämän jälkeen osaan suhtautua paremmin siten, että tulos tulee kun on tullakseen.

3. Liian kuuma sää koiralle

Susu ei vain ole lämpimän sään koira. Ei ole ollut eikä varmaan tule ikinä olemaan. Sillä on muutenkin vire matalammasta päästä ja sen eteen joutuu tekemään töitä, joten miksi kisata olosuhteissa, jotka vievät virettä väärään suuntaan?

4. Valmistautuminen

Jostain syystä en edes ajatellut meidän aikaisempien kisojen valmistautumista, joka on siis ollut muutama päivä treenitaukoa. Sen sijaan olin Susun kanssa kisaa edeltävänä päivänä vesimatolla, lenkillä ja treeneissä. Hmm, mahtaisiko olla vaikutusta? Ohjaajan lahoa päätä voi tästä syyttää, ehkä seuraavalla kerralla muistan meidän rutiinit paremmin.

Nyt jos joku pohtii, että myös muut asiat saattavat vaikuttaa: onhan se aina totta. Susulla kuitenkin oli keväällä steriloinnin yhteydessä 2 vk täystauko treenaamisesta. Sterilointi oli toki kropalle raskasta, mutta se tehtiin tähystyksessä, mitään komlpikaatioita ei ollut ja Susu oli jo seuraavana päivänä omasta mielestään täysin kunnossa, joten en usko sen rasittaneen Susua henkisesti. Edellisestä fyssarin käsittelystä oli vain muutama viikko aikaa, koira oli silloin kolarin jäljiltä jumissa, mutta saatiin auki. Joten en usko, että ainakaan liian vähäisellä levolla tai koiran jumittamisella olisi ollut vaikutusta tässä kisassa.

Mikä oli hyvää

  1. En purkanut harmitusta koiraan ja Susu sai kisapalkan, jolloin sille jäi positiivinen loppuvire
  2. Saimme kuitenkin tuloksen, eli Susu teki pääosin pyydetyt asiat heikosta vireestä huolimatta.
  3. Jouduin ottamaan lusikan kauniiseen käteen ja miettimään syitä tapahtuneelle

Miten tästä eteenpäin

  1. Katso koiraa, havainnoi ja ole rehellinen itsellesi

On epäreilua koiralle ja epärehellistä itselle toivoa, että yhteinen suoritus onnistuisi haastavissa olosuhteissa, joita ei ole juurikaan treenattu.

2. Suunnitteluun panostaminen

Olen ollut aina huono suunnittelemaan etukäteen, mutta nyt on aika ottaa sekin taito haltuun. Aloitan vuositasolla kisakauden suunnittelemisesta ja sen jälkeen rytmitän mukaan treenit ja levot. Haasteita toki asettaa se, että esimerkiksi koiratanssikisoja on aika harvoin, eli jonkin verran suunnitelma elää sen mukaan, koska kisoja järjestetään. Alustava ajatukseni on, että kesällä pidämme taukoa muista lajeista ja keskitymme enemmän noseworkiin. Noseworkiin Susulla on todella kova motivaatio eikä se ole fyysisesti raskasta, lisäksi treenaaminen on mahdollista sisällä ja kestää melko lyhyitä hetkiä kerrallaan, joten se sopii hyvin. Teen suunnitelmasta oman päivityksen, kunhan saan sen valmiiksi.

 

kisa-analyysi · omat koirat

Kisatunnelmia kolmen eri lajin kisoista

Saara UljasKommentoi

Neljän kuukauden kisatauon jälkeen palattiin Susun kanssa ryminällä kehiin, nimittäin 27.4. kisattiin rallytokoa, 28.4. tokoa ja 5.5. koiratanssia. Aikaisemmin olen yleensä pitäytynyt vain yhdessä lajissa lyhyen ajan sisään, mutta nyt sattui useampi kisa niin sopivasti, että oli pakko kokeilla, miten Susu jaksaa tällaista. Ja jaksoihan se 🙂

27.4. kisattiin siis lähes puolen vuoden tauon jälkeen rallytokoa oman seuran kisoissa. RTK4-koulutustunnuksen saavuttamisen jälkeen Susun kanssa on ollut haasteena kisavire, eli se ei ole keskittynyt radalla ja pisteitä on siksi tippunut liikkeistä, jotka Susu kyllä osaa. Virettä on työstetty rallytokon valmennusrenkaan koulutuksissa Riitta Kivimäen johdolla, olemme esimerkiksi vaihtaneet radalla namipalkan lelupalkkaan ja palkka on tullut hienosta seuraamisesta ja vireestä. Ratatreeniä on myös tehty aiempaa enemmän, mutta entistä harvemmin koko rata palkatta, palkka on tullut 4-10 kyltin välein vaihdellen. Lisäksi kehääntuloja on palkattu paljon.

Treeni on selvästi kantanut, koska 27.4. Susu oli huippuvireessä eikä nuuskinut lainkaan! Kun vire saatiin kohdalleen ja teknisesti koira on taitava, niin pisteitä kertyi 99 näin ollen pistettiin myös valiokello käyntiin. Pisteet riittivät myös hienosti luokkavoittoon isossa lähes 20 koiran luokassa. Ainoa -1 tvä saatiin etuperuutuksessa ohjaajan omituisesta venkoilusta, etuperuutus on kylläkin epävarma liike ja sitä pitää vielä vahvistaa. Seuraavaksi rallytokoa kisataan 2.6. Varsinais-Suomen Kennelpiirin piirimestaruuskisoissa, ja sinnekin lähdetään ensisijaisesti hakemaan hyvää virettä ja iloista fiilistä, tulokset tulevat kun ovat tullakseen. Nyt taas riittää uskoa siihen, että rodun ensimmäinen RTVA-arvo on meille mahdollista saavuttaa.

28.5. kisattiin tokoa avoimessa luokassa neljän kuukauden kisatauon jälkeen niin ikään oman seuran kisoissa. Tokossa on ollut ehkä myös pientä virehaastetta, mutta lopulta pisteitä on aikaisemmin kuitenkin verottanut väärä mielentila ja toimimaton tekniikka erityisesti liikkeestä istumisessa ja kaukokäskyissä. Näitä haasteita on ratkottu Kennel Tendingin Riitta Jantunen-Korrin ja Pekka Korrin koulutuspäivässä sekä Lentsu Välimäen MM-tiimin kahdella leirillä ja tavoiteryhmässä. Kokeeseen lähdettiin hyvillä mielin, etukäteen oli fiilis, että pakka on kasassa. Ja olihan se! Kokeessa tosin ei ollut liikkeestä istumista vaan maahanmeno, joka on Susulla vahva liike. Kaukot eivät vieläkään ole ihan siellä missä haluaisin, mutta nyt kuitenkin kerättiin niistä 8 pistettä eikä Susun vire lässähtänyt täysin, vaikka ei myöskään ihan optimivireesä oltu. 6 koiran avoimessa luokassa Susu oli myös ainoa koira, joka löysi merkin ensimmäisellä yrittämällä, vaikka olikin hieman epävarma alkuun, jotenkin merkki oli todella hankalasti erottuva.

Yhteensä pisteitä kertyi 295, 1-tulos, KP ja sijoitus luokan toiseksi. Tokossa siirrymme suoraan voittajaan. Voittajassa haasteena edelleen ovat kaukot, joita lähdetään nyt tehotreenaamaan, lisäksi pitää varmaan hiukan harjoitella piilopaikkista 😀 Muuten Susulla on jo hallussa kaikki voittajaluokan liikkeet. Tavoitteena olisi päästä kisaamaan voittajassa elokuun SM-kisoissa, mutta olen kuitenkin sen suhteen maltillinen. Tänä vuonna voittajassa on joka tapauksessa aivan realistinen tavoite.

Viime viikonloppuna, eilen 5.5., teimme vielä aivan uuden aluevaltauksen ja kisasimme koiratanssia HTM-luokassa ensimmäisenä PONina Suomessa. Edellisen viikonlopun karkelot olivat tutussa paikassa lyhyen ajomatkan päässä, mutta koiratanssiin ajelimme reilu 2 h Janakkalaan molemmille aivan vieraaseen paikkaan. Aivan uuden lajin korkkaaminen jännitti hirveästi, ja esityksen aikana käteni aivan tärisivät. Susupa ei siitä ollut moksiskaan ja suoritti ohjelman juuri niinkuin kuuluikin. Pisteitä saimme esityksestä 162, kunniamaininnan ja luokkavoiton. Tuomarit toivoivat palautteessa koreografian ja kehän käytön pohtimista, kehuja Susu sai taitavasta positioiden hallinnasta. Omaa mieltä lämmitti myös huikeasti palkintojenjaossa Nadja Böckermanilta saatu positiivinen palaute Susun kauniista työskentelystä ja taitavasta postioiden pitämisestä. Myös koiratanssissa siirrymme suoraan avoimeen luokkaan. Se ei kuitenkaan tapahdu ihan hetkessä, sillä ensin täytyisi opettaa muutama uusi positio, valita musiikki ja suunnitella ohjelma 😀 Tällä hetkellä ajatuksissa on osallistuminen SM-kisoihin syksyllä Tampereella. Koiratanssikisoja järjestetään valitettavan vähän, ja harmittavasti seuraavat lähikisat sattuvat päivälle, jolloin olen lupautunut rallytokokilpailuihin vastaavaksi koetoimitsijaksi.

Reilussa viikossa saavutimme Susun kanssa 3 eri lajissa siis huikeita tuloksia, ja täytyy sanoa, että kyllähän se hyvältä tuntuu, kun kova työ näin upeasti palkitaan. Olemme treenanneet paljon ja hakeneet oppia monilta huippuosaajilta eri paikoista. Erityisesti Riitta Kivimäen ja Lentsu Välimäen valmennus on ollut meille tärkeää. Oman asenteen hiomisella on myös ollut iso vaikutus: treeneissä, ja kisoissa, tavoitteena on ensijaisesti se, että Susulla olisi aivan huippuhauskaa. Toki ei voi koskaan kieltää, etteivätkö ne tulostavoitteet väikkyisi taustalla hiukan, mutta nyt tuntuu, että olemme oikeasti kehittyneet Susun kanssa _tiiminä_. Se, mitä olen tavoitellut ja mistä olen puhunut, on vihdoin realisoitunut käytännössä. Tästä on huippua jatkaa kohti uusia luokkia ja seuraavien valiotulosten metsästystä.