kouluttaminen · palkitseminen

Maistuuko? Ajatuksia ruokapalkkioiden arvon kasvattamisesta

Maistuuko? Ajatuksia ruokapalkkion arvon kasvattamisesta.

Koulutusmenetelmistä puhuttaessa joskus kuulee seuraavan lauseen: ”En voi kouluttaa positiivisesti vahvistamalla, koska koirani ei ole kiinnostunut nameista”. Kuulostaako tutulta? Tiesitkö, että ruoan arvoa palkkiona on myös mahdollista kasvattaa? Käyn läpi, miksi ruokapalkkion arvon kasvattamiseksi kannattaa nähdä vaivaa, mitkä asiat vaikuttavat ruoan arvoon, miten arvoa voi kasvattaa ja millaisia taustatekijöitä voi olla silloin, kun namit eivät maistu.

Miksi ruokapalkkion arvon kasvattaminen kannattaa?

Ruokapalkkion toimivuudesta on se yksinkertainen hyöty, että se käytännössä on arjessa ja harrastuksissa usein paljon kätevämpää pelata ohjaajan hallussa olevilla vahvisteilla, kuin pelkkä ympäristön vahvisteiden varassa toimiminen. Ympäristön vahvisteet ovat arvaamattomia, ja suunnitelmallista koulutusta on hyvin vaikea toteutta niiden varassa. Myös ympäristön vahvisteiden hallitsemattomuus aiheuttaa usein hankalia tilanteita, koska esimerkiksi etäisyyteen voi olla paljon vaikeampi vaikuttaa itse.

Varsinkin tilanteessa, jossa koira suhtautuu epäileväisesti johonkin kohteeseen, ympäristön vahviste toimii usein negatiivisena vahvisteena – poispäin ikävästä asiasta pääseminen tuottaa helpotuksen tunteen. Tällöin poispäin pyrkiminen ja sitä edeltävä käytös voivat vahvistua, mutta koiran tunnetila ja odotukset suhteessa kohteeseen eivät juurikaan muutu. Esimerkiksi jos koira ei pidä vieraista ihmisistä, rauhallisella käytöksellä poispäin pääsy perustuu paineen poistoon eli negatiiviseen vahvistamiseen. Toistojenkin myötä vieras ihminen säilyy kohteena, josta parasta on päästä poispäin.

Jos taas opetamme koiralle uuden käytösmallin positiivisella vahvistamisella, esimerkiksi ruokapalkkioilla, ja siirrämme sen uuteen tilanteeseen hallitusti, uuden tilanteen merkitys koiran silmissä muuttuu. Jos aikaisemmin koira halusi poispäin ihmisestä, voimme opettaa sille sen sijaan käytökseski käydä tökkäämästä ihmistä käteen, ja palata sitten ohjaajan luokse syömään herkkuja. Näin vieraasta ihmisestä tulee koiran mielessä mahdollisuus ansaita ruokapalkkio. Kun tilanne toistuu riittävän usein, koira alkaa yleistää vieraiden ihmisten merkitsevän ruokaa, ja sen suhtautuminen ihmisiin ylipäätään muuttuu positiivisemmaksi.

Kun koiran suhtautuminen muuttuu negativiisesta positiiviseksi, koiran kokeman stresssin määrä laskee. Tällä taas on suoria vaikutuksia sekä koiran kokonaishyvinvointiin, että kouluttamisen helpottumiseen tulevaisuudessa. Eettisessä kouluttamisessa ensisijaista on aina varmistaa hyvinvointitekijöiden toteutuminen, ja sitten valita vähiten harmia aiheuttava koulutusmenetelmä toivotun käytösmuutoksen aikaansaamiseksi. Ei siis vain mitä tahansa menetelmää, joka tuottaa toivotun lopputuloksen, vaan se, joka tuottaa eniten positiivisia tunteita ja vähiten negatiivisia.

Syöminen on käyttäytymistä

Myös syöminen on käyttäytymistä, koska se on toimintaa. Kaikki käytös palvelee jotakin tarkoitusta, ja liian vaikeassa tilanteessa jokin muu käytös voi viedä tilaa ja mahdollisuuksia syömisen esiintymiseltä. Jos koira ei kykene syömiskäytökseen jossakin tilanteessa, tilannetta pitäisi helpottaa niin, että käytös taas onnistuu. Syömistä voidaan myös yleistää erilaisiin ympäristöihin. Jos koiraa ei ole pennusta saakka esimerkiksi palkittu lenkeillä, koira ei välttämättä edes tiedä, että myös tässä tilanteessa voidaan edes syödä.

Kuten minkä tahansa muunkin käytöksen, myömiskäytöksen todennäköisyyttä tulevaisuudessa voidaan lisätä harjoittelemalla sitä ahkerasti. Kuten muutkin käytökset, samoin syöminen vahvistuu toistojen myötä. Jotta syömiskäytöksessä saadaan paljon toistoja lyhyessä ajassa, kannattaa valita tuttu harjoitus häiriöttömässä ympäristössä. Näin koiran on helpompoi keskittyä ja se usein motivoituu paremmin. Esim. Control Unleashed pelejä voidaan hyödyntää tässä kätevästi.

Lisäksi, kaikkia käytöksiä, myös syömistä, voidaan vahvistaa positiivisesti vahvistamalla. Syömisestä voidaan palkita jollakin koiran enemmän arvostamalla palkkiolla, joka voi olla myös toimintaa. Esimerkiksi jos koira on kovin kiihtynyt jossakin tilaanteessa, koska se haluaa jotakin, se voidaan palkita yhden namin syömisestä sillä, että se pääsee tekemään haluamansa asian (esim. ovesta ulos, tervehtimään tuttua koiraa/ihmistä, sisään koirametsään jne.). Kuitenkin, jos kiihtymys on liian korkea, ei tee mieli syödä. Syömiskäytös vaatii sopivaa viretilaa. Jos koira on liian kiihtynyt, tilannetta pitää helpottaa.

Kannattaa myös välttää omassa mielessään leimaamasta koiraa nirsoksi tai koiraksi, joka ei palkkaudu ulkona ruoalla. Vaikka koira ei tällä hetkellä jossakin tilanteessa söisikään, tilanne voi silti muuttua tulevaisuudessa. Älä siis heitä hanskoja tiskiin, vaan jatka sinnikkäästi harjoittelua tilanteissa, joissa koira psytyy syömään ja palkkautumaan ruoalla.

Ruokapalkkion toimitustavalla on väliä

Toimitustavalla on tosiaankin väliä! Ruokaa voi olla hauskempi esimerkiksi jahdata, nuolla, tonkia, haistella tai repiä esiin. Pelkkä kädestä suuhun annettu nami ei tarjoa kaikille koirille riittävästi elämystä, ruoan tavoittelu eri tavoin sen sijaan tarjoaa sille myös mahdollisuuden erilaisten lajinomaisten käytösten toteuttamiseen. Mieti, mistä sinun koirasi pitää erityisesti, ja pyri tarjoamaan palkkio koiralle tällä tavoin. Yksikään koira ei varmasti pidä siitä, että ruokaa työnnetään kohti koiraa – jos koira ei ota herkkua kädestä, anna asian ennemmin olla kuin tuputa.

Ruokapalkkion arvoa voi nostaa myös siten, että leikittää koiraa ruoalla – koira voi esimerkiksi jahdata kädessä olevaa namia kuin jahtaisi lelua, tai omistaja voi juosta pikku spurtin koiran kanssa ennen herkun antamista. Monille koirille palkkion saaminen purkista tai ruokakiposta nostaa palkkion arvoa korkealle, purkeista on taskuja kätevämpi tarjota esimerkiksi tonnikalla, maksalaatikkoa tai kissanruokaa.

Näe vaivaa koiralle maistuvan palkkion etsimiseksi

Lisäksi myös koirilla voi ja saa olla makumieltymyksiä, kuten ihmisilläkin. Tarkista siis aina tarjolla olevan ruokapalkkion laatu, ja näe vaivaa maistuvan palkan etsimiseen. Oletko kokeillut erilaisia kaupan nameja? Entä nakit ja lihapullat? Toiset koirat innostuvat erityisesti paistetuista ruoista, kuten paistetusta kanasta tai kananmunasta. Myös puolikosteat koiranruoat, kuten Platinum tai SwissNatural, maistuvat monille, samoin ”koiranmakkarat” kuten JR Pet ja Naturis. Jos innostut kokkaamaan koiralle itse, koirien herkkuihin on saatavilla useita reseptejä netissä. Jotkut koirat innostuvat vaihtelusta, joten myös ”sekoituspusseja” kannattaa kokeilla. Myös palkkion määrä vaikuttaa sen arvoon – isompi herkku tai kasa nameja on yleensä arvokkaampi kuin yksi nami.

Palkkion laadun merkitys voi myös vaihdella tilanteesta toiseen. Kotona, kun vaihtoehtoinen käytös harjoittelulle on usein oleilu, koira voi olla hyvinkin innokas harjoittelemaan vaikkapa kuivanappuloiden voimalla. Ulkona tai treenihallilla taas on monenlaisia muita kiinnostavia tai jännittäviä asioita, jotka vievät koiran huomion, ja palkkion arvon täytyy myös tällöin kaasvaa kyetäkseen kilpailuun ympäristön kanssa. Toisaalta myös tehtävän laatu vaikuttaa – jos koira työskentelee pitkään tai tekee jonkin itselleen vaikeamman tehtävän, voi yksi nami palkaksi olla liian vähäpätöinen.

Syitä, joiden vuoksi ruoka on voinut menettää arvoaan

Jos ruoka ei maistu, pohdi aina ensin ruoansulatusvaivojen mahdollisuutta. Ei tee mieli syödä, jos närästää tai vatsaa vääntää. Ruoansulatusvaivat pitäisi hoitaa nopeasti pois, koska oppimista tapahtuu koko ajan. Luonnossa eläimet oppivat, mikä on syömäkelpoista ja mikä ei, juuri sen perusteella, että sellaista ei syödä jatkosta, josta tulee huono olo. Jos ruoasta tulee huono olo pitkän aikaa, koira voi pahimmillaan oppia, että syömisestä ylipäätään seuraa epämukavuutta. Tällaista oppimiskokemusta voi olla hyvin vaikea poistaa, vaikka ruoansulatusongelma saataisi myöhemmin hoidettua.

Ruokapalkkioiden maistumiseen vaikuttaa myös koiran oppimishistoria sekä koiran ja omistajan suhde. Aikaisemmat kokemukset ovat aina läsnä. Jos koiraa on yritetty ruoan avulla houkutella johonkin koiran mielestä epämielyttävään tilanteeseen, ruoan esiin tuleminen on voinut alkaa koiralle merkitä sitä, että seuraavaksi tapahtuu jotakin ikävää. Tällöin ruoka heräättää koirassa ikäviä mielikuvia, ja se saattaa vältellä ruokaa tai poistua paikalta. Tällaisen tilanteen välttämiseksi houkuttelua ei tulisi koskaan käyttää koiran mielestä epäilyttävissä tilanteissa, vaan mielummin palkita koiraa tilanteessa jostakin aivan pienestäkin toiminnasta.

Samantapainen tilanne voi syntyä myös, jos koiraa yrittää ruoalla houkuttelemalla kuljettaa pois todella kiinnostavan kohteen luota, esimerkiksi ruoalla houkuttaen yrittää kääntää koiraa pois katsomasta toista koiraa. Kun ruoka toistuvasti lisätään tilanteeseen houkuttimena, josta koira ei ole kiinnostunut, se alkaa turtua ruoan läsnäoloon ja sen arvo alkaa laskea.

Joskus koiraa on houkuteltu ruoalla liian pitkiä aikoja ilman, että koira oikeasti käsittää, miten palkan voi saada, ja se ehtii kyllästyä harjoitukseen. Sen seurauksena koiralle on voinut muodostua käsitys, että palkkio on vaikeasti saatava eikä vastaa sen eteen tehdyn työn määrää (varsinkin, jos koira joutuu työskentelemään pitkään yhden pienen herkkupalan eteen). Tämän oppimiskokemuksen korjaamiseksi koira tarvitsee runsaasti palkitsemista pienistä, helpoista tehtävistä, sekä hyvin suunniteltua vaikeustason nostoa.

Onko sinulla kysyttävää tai kommentteja artikkelista? Voit kommentoida tähän alle, tai lähettää minulle sähköpostia saara@lystitassun.net

arjen tukitaidot · Control Unleashed · vastaehdollistaminen

Look At That – LAT eli vastaehdollistamista operantilla perustalla

Look At That – LAT eli vastaehdollistamista operantilla perustalla

Look At That eli LAT on yksi tunnetuimmista ja laajalle levinneimmistä Control Unleashed-harjoituksista. Control Unleashed on Yhdysvaltalaisen Leslie McDevittin kehittämä koulutusmenetelmä, joka on kehitetty alun perin agilitykoirien vireenhallinnan haasteisiin. Leslie on myöhemmin täydentänyt menetelmäänsä reaktiivisille koirille suunnatuilla harjoituksilla sekä pentuohjelmalla. Control Unleashed-harjoitusten avulla koiraa voidaan siedättää ja vastaehdollistaa erilaisiin häiriöihin koiralähtöisesti ja suunnitelmallisesti helppojen koulutuspelien (pattern games) kautta. Käyn tässä postauksessa läpi Look At That-harjoituksen taustaperjaatteet, miten harjoitus koulutetaan ja millaisia haasteita koulutuksessa saattaa kohdata.

Miksi Look At That?

Look At That on menetelmä, jossa koiraa vastaehdollistetaan ympäristön häiriöihin. Vastaehdollistamisella tarkoitetaan, että koiran tunnetilaa suhteessa ympäristön tapahtumaan (esim. toisen koiran tai muun häiriön ilmaantuminen, autot, äkillinen ääni) muutetaan suunnitelmallisen harjoittelun kautta. Kun vastaehdollistamisharjoituksia tehdään riittävän pitkään, eläimen tunnetila muuttuu pysyvästi. Koiran tunnetilan muuttaminen tapahtuu liittämällä koiran mielessä häiriön ilmaantuminen palkkion ilmaantumiseen assosiatiivisen oppimisen avulla siten, että häiriön ilmaantumista seuraa välittömästi palkkio. Koira siis oppii, että kaksi asiaa seuraavat toisiaan – häiriötä seuraa palkkio.

Miksi sitten LAT-harjoitus toimii niin nerokkaasti? Koska se hyödyntää oppimisteoriaa niin yksinkertaisen oivaltavasti seuraavalla tavalla: Nähdessään jonkin asian, vaikkapa toisen koira, koira kuulee ohjaajalta palkkiomerkin. Palkkiomerkin kuullessaan (palkkion pitää olla koiran tavoittelema asia kyseisessä tilanteessa) koira kääntyy kohti ohjaaja poispäin häiriöstä saadakseen palkkion. Palkkiomerkin eli ehdollisen vahvisteen ja palkkion saamisen välissä tapahtuva käytös, eli tässä ohjaaja kohti kääntyminen, vahvistuu voimakkaasti.

Kun harjoitusta toistaa riittävän monta kertaa (toistomäärä riippuu useista eri tekijöistä, kuten koiran yksilöllisistä ominaisuuksista ja aikaisemmasta oppimishistoriasta), koira oppii ennakoimaan, että tietyn häiriön, vaikkapa toisen koiran nähdessään, sillä on mahdollisuus saada palkkio ohjaajalta. Kun koira on oppinut tämän, se alkaa itse jo odottaa palkkiota toisen koiran nähdessään, ja kääntyy kohti ohjaajaa palkkion toivossa jo ennen kuin se kuulee palkkiomerkin. Tällöin koiran havaitseman häiriön merkitys on koiran mielessä muuttunut mahdollisuudeksi saada palkkio ohjaajalta, eli koiran ennakko-oletukset siitä, miten tilanne tulee etenemään, ovat muuttuneet. Kun harjoitusta (eli kohteen katsomisesta palkkaamista) harjoittelee erilaisilla kohteilla eli yleistää taitoa, koira alkaa jossakin vaiheessa myös itse yleistämään eli tarjoamaan käytöstä erilaisille kohteille.

Koska koira alkaa itse ennakoida palkkioita, se myös osallistuu itse omaan vastaehdollistamisprosessiinsa. Kuten Ken Ramirez on todennut, LAT on ”Counterconditioning with an operant base” eli vastaehdollistamista operantilla perustalla. Koiralla on siis tilanteessa mahdollisuus kommunikoida käytöksensä keinoin, että nyt olen ok tilanteen kanssa, ja tarjotaitse vastaehdollistamista kyseiseen kohteeseen. Koira on siis harjoituksessa aktiivinen toimija.

Miten Look At That opetetaan?

Look At That voidaan opettaa kahden erilaisen treenirakenteen kautta. Leslie suosittelee tällä hetkellä Mat-training-menetelmää ensisijaisena, mutta harjoituksen voi tehdä myös ilman mattotaitoa. Näet alla olevilla videoilla harjoituksen opettamisen periaatteen kummallakin tavalla (huomaa, että Mattoharjoittelussa on aiempia vaiheita, joiden kautta etenemistä Leslie suosittelee). Mikäli koirasi osaa hakeutua alustalle, voit soveltaa myös ensimmäisen videon harjoitusta siten, että koirasi makaa tai istuu sen päällä. Molemmissa tapauksissa koiran tarvitsee osata vahvasti ehdollisen vahvisteen merkitys.

Harjoittelu kannattaa aloittaa mahdollisimman häiriöttömässä ympäristössä, kuten kotona tai tyhjässä treenitilassa. Alkuharjoitus tehdään niin, että koira vaikkapa istuu ohjaajan edessä ja ohjaajalla on selkänsä takana piilossa jokin esine, joka tuodaan sitten esiin.

Kun koira katsoo esinettä, anna palkkiomerkki heti ja palkitse koira ohjaajan suunnasta. Toista tätä niin kauan kuin koira vilkuilee esinettä. Jos koira vain vilkaisee nopeasti ja sitten ottaa kontaktin, palkitse koira välittömästi. Jos taas koira jää herkun syömisen jälkeen heti kontaktiin, voit myös palkita kontaktia. Pelissä siis on tärkeää, että ohjaaja muokkaa omaa toimintaansa koiran toiminnan mukaan siinä vaiheessa, kun koira on oppinut pelin: Jos koira katsoo esinettä kauemmin kuin 2 s, palkkiovihje tulee esineen katsomisesta. Jos koira ehtii katsoa takaisin ohjaajaan nopeammin kuin 2 s, palkitaan kontaktista. Jos koira jää kontaktiin, palkitaan hetken päästä kontaktista. Koira on ymmärtänyt pelin, kun se katsoo häiriötä ja nopeasti sen perään katsoo ohjaajaan.

Huom! Myös esimerkiksi korvan kääntäminen kohti häiriötä on häiriön huomioimista. Pyri merkitsemään aivan pienetkin reaktiot häiriön suuntaan ehdollisella vahvisteella ja palkitsemaan niistä. Kun huomaamme kuiskaamisen, huutamiselle ei ole tarvetta.

Kun selän takaa tuotava esine saa aikaan välittömän katsee kohti ohjaajaa, tai se lakkaa kiinnostamasta koiraa kokonaan, voidaan harjoitusta muokata esimerkiksi jonkin koiraa kohtuullisesti kiinnostavan esineen kanssa siten, että koira tuodaan tilaan, jossa esine on valmiiksi keskellä lattiaa. Alkuharjoittelussa koira pidetään hihnassa, jotta se ei pääse karkaamaan häiriön luokse. Kun käytös sujuu esineen kanssa, voi lisätä liikkuvaa häiriötä, esimerkiksi kauempana kävelevän ihmisen. Control Unleashed-kursseilla ohjaan harjoituksen mattoharjoituksen yhteydessä kävelevän ihmisen avulla suoraan.

Kun koira osaa LAT-harjoituksen ja sitä toistaa erilaisissa tilanteissa, jossain vaiheessa käy usein niin, että koira lakkaa reagoimasta häiriöön lainkaan ja jää kontaktiin. Tällöin sen voi palkita kerran ja sitten siirtyä muihin harjoituksiin – LAT ei ole enää tässä tilanteessa tarpeellista. Sen pariin voi kuitenkin palata tarvittaessa nopeastikin uudelleen.

Tässä häiriö on kuvan ulkopuolella.

Tavallaisia haasteita LAT-harjoitusta sovellettaessa

Kun Look At That-harjoituksesta keskustelee koiranomistajien kanssa tai lukee vaikkapa Facebookin keskustelupalstoja, yleisimmin törmää kahteen erilaiseen haasteeseen LAT-harjoituksen soveltamisessa.

  1. Koira ei reagoi palkkiomerkkiin
  2. Koira ei tarjoa oma-aloitteisesti kontaktia.

Käyn seuraavaksi läpi, mistä nämä haasteet voivat johtua ja miten niitä voi välttää tai korjata.

Koira ei reagoi palkkiomerkkiin.

Jos koira ei reagoi palkkiomerkkiin nähdessään häiriön, syitä voi olla useita. Tavallisimman kyse on siitä, että palkkion arvo ei ole kyseisessä tilanteessa riittävä suhteessa tilanteen huolestuttavuuteen tai palkitsevuuteen. Eli häiriö on koiran mielestä niin jännittävä, ettei tiedossa oleva palkkio riitä muuttamaan tunnetilaa (esimerkiksi koira pelkää vieraita koiria paljon eikä uskalla kääntää niille selkää), tai tapahtuman muut mahdolliset palkitsevat elementit ovat suurempia (esimerkiksi koira rakastaa toisia koiria, ja toisen koiran tervehtiminen on koiran mielestä arvokkaampaa kuin ohjaajalta tarjolla oleva palkkio). Alla olevalta videolta näet esimerkin siitä, kun koira katsoo sen mielestä erittäin kiinnostavaa häiriötä, eikä reagoi itse huonoksi arvottamaansa palkkiomerkkiin. Näet myös miten koira reagoi, kun luvassa onkin sen mielestä arvokas palkkio.

Kyse voi olla myös siitä, että koiran tunnetila nousee joko negatiivisessa (pelko, jännitys) tai positiivisessa (mukavan asian odotus) mielessä niin korkeaksi, ettei koiran enää tee mieli syödä. Näin käy usein, jos kyseessä on nuori koira tai ylipäätään helposti kiihtyvä koira. Tällöin on tarpeen usein sekä vahvistaa syömiskäytöstä osana LAT-harjoitusta helpommissa tilanteissa sekä lisätä etäisyyttä vaikeammassa tilanteessa.

Kannattaa myös miettiä, tietääkö koira palkkiomerkin merkityksen. Jos koiralle on epäselvää, mikä luvattu palkkio on, tai saako sitä edes joka kerta, sen reagointikynnys laskee, kun ympäristöön ilmaantuu jotain muuta kiinnostavaa. Koiralle selkeä, tilanteesta toiseen johdonmukainen palkkiosysteemi on tässä(kin) tärkeää.

Joskus koira ei reagoi palkkiomerkkiin, koska se ei ole yleistänyt palkkion saamista ja käyttämistä kyseiseen tilanteeseen. Esimerkiksi koirat, joita ei juuri koskaan palkita lenkillä, eivät välttämättä tiedä, että myös lenkillä voi ylipäätään saada palkkioita. Kannattaa aina muistaa, että myös syöminen (ja leikkiminen) on käytös, joka pitää ja jota voi yleistää eri tilanteisiin. Tällöin harjoittelu uudessa tilanteessa tai paikassa kannattaa aloittaa jollakin koiran hyvin osaamalla käytöksellä, ja valita näihin ensimmäisiin harjoituksiin mahdollisimman häiriötön ympäristö ja arvokkaat palkkiot.

Toisinaan voi käydä niinkin, että koira alkaa palkkiomerkin kuultuaan katsella ympärilleen, että mitäs nähtävää täällä on. Tällöin koira on oppinut yhdistämään palkkiomerkin kyseisessä tilanteessa siihen, että seuraavaksi tapahtuu jotakin. Jos näin on päässyt käymään, koiraa on joko alettu palkita ennen kuin koira on huomannut häiriön, eli harjoitus on edennyt nurinkurisessa järjestyksessä, tai harjoitus on viety liian nopeasti liian vaikeisiin häiriöihin. Tässäkin tapauksessa paluu perusteisiin eli neutraalin kohteen havaitsemisesta palkitseminen toimii.

Jos koira ei reagoi palkkiomerkkiin, suosittelen palaamaan perusharjoituksiin. LAT-harjoitusta EI PIDÄ koskaan aloittaa harjoittelemaan suoraan koiralle vaikealla kohteella, vaan se tulisi aina huolellisesti opettaa ensin esineellä tai osana mat-training-ohjelmaa, sitten yleistää neutraaliin tai lievästi positiiviseen liikkuvaan kohteeseen, ja vasta sen jälkeen siirtää vaikeampiin kohteisiin. Jos koira ei reagoi palkkiomerkkiin, sitä ei pidä toistaa. Palkkiomerkin toistaminen ilman reaktiota voi johtaa palkkiomerkin arvon alenemiseen. Jos koira reagoi viiveellä palkkiomerkkiin, palkitse koira silti. Latenssin kasvaminen kertoo siitä, että harjoitus on joko vaikea tai palkkion arvo ei ole kovin hyvä. Tilanne ei parane sillä, että vain nopeat reaktiot vahvistetaan.

Älä myöskään vie palkkiota koiran nenän eteen, jos koira ei käänny kohti sinua palkkiomerkin kuullessaan. Ensinnäkin, negatiivisessa tunnetilassa palkkiolla houkuttelu voi pahimmillaan johtaa siihen, että palkkion esiintulo alkaa ennakoida ikäviä asioita, jolloin palkkion arvo laskee hyvin nopeasti. Toisekseen, koiran nenän eteen palkkiota vietäessä poistetaan harjoituksen tärkeä osa, eli ohjaajaa päin omatoimisesti kääntyminen. Jos koira ymmärtää palkkiomerkin merkityksen, ja tarjolla olevat palkkiot ovat riittävän arvokkaita suhteessa tilanteeseen, se kääntyy kyllä. Jos ei käänny, jompaa kumpaa edellä mainituista pitää muuttaa.

Koira ei tarjoa oma-aloitteisesti kontaktia ilman, että se kuulee palkkiomerkin.

Jos koira ei tarjoa itse kontaktia nähdessään jonkin häiriön, palkkion saamisen mahdollisuus ei ole liittynyt kyseiseen tapahtumaan koiran mielessä. Koira ei joko osaa harjoitusta ylipäätään (pohjatyön tekemisessä on kenties oikaistu), tilanne on koiralle vielä liian vaikea tai koira ei ole mielessään yleistänyt käytöstä kyseiseen kohteeseen. Nyrkkisääntö on, että jos koira ei aivan muutaman sekunnin kuluessa häiriön katsomisesta tarjoa kontaktia, palaa harjoituksessa taaksepäin ja siirry taas vahvistamaan häiriön katsomista antamalla palkkiomerkki välittömästi, kun koira katsoo häiriötä.

Koira saattaa myös katsoa häiriötä uudelleen saatuaan palkkion. Tämä johtuu siitä, että koiran mielestä häiriö on joko kiinnostava tai jännittävä, ja se haluaa vielä saada häiriöstä lisätietoa. Myös tässä tilanteessa palaa taaksepäin harjoituksessa, ja palkitse koiran jokainen vilkaisu kohti häiriötä niin kauan, että koira jää palkkion jälkeen kontaktiin.

Muita huomioon otettavia asioita

Koira ei opi LAT-harjoitusta omatoimisesti, jos koiraa aina kutsutaan ennen kuin sitä palkitaan. Tässä harjoituksessa koiran ei siis tarvitse ottaa kontaktia ennen palkkiota, vaan se saa palkkion pelkästään katsomalla kohdetta.

Jos koira ei reagoi palkkiomerkkiin tai ei halua palkkiota, kyse ei ole siitä, etteikö tämä harjoitus toimisi. Kyse on tällöin siitä, ettei tämä kyseinen toisto onnistunut alun perinkään. Koira ei tee yhtäkään Look AT That-harjoituksen toistoa, jos se ei käänny kohti ohjaajaa saadakseen palkkion, kuten koira ei vaikkapa tee yhtään istumisharjoitustakaan, jos se ei laske takapuoltaan maaahan kertaakaan harjoituksen aikana. LAT ei ole sen ihmeellisempi harjoitus kuin mikään muukaan harjoitus, eli oppiminen edellyttää onnistuneita toistoja ja niiden palkitsemista koiran mielestä arvokkaalla palkkiolla.

LAT-harjoituksesta ei myöskään ole tarkoitus häivyttää palkkiota pois. Jos harjoitusta tarvitaan tai koira tarjoaa sitä itse, taito ei ole vielä sillä tasolla, että koiran voisi odottaa työskentelevän palkatta. Kun koira on tosiasiassa sinut ympäristönsä kanssa, se lopettaa LATin tarjoamisen, ja tällöin voidaan siirtyä muihin harjoituksiin. Jos koira jää uudelleen katselemaan jotakin asiaa tai vaikuttaa muuten huolestuneelta, LAT-harjoituksen pariin voidaan aina palata uudelleen.

Harjoitus voi tuntua alkuun monivaiheiselta ja työläältä, mutta koiran mielentilan muuttamisessa ei ole oikoteitä onneen. Toisaalta, neutraaleilla kohteilla harjoitellessa saa lyhyessä ajassa paljon toistoja, jolloin myös oppiminen on tehokasta. Muutaman kuukauden intensiivisellä harjoittelulla saa jo paljon aikaan. Tällöin voi olla tarpeen järjestää erikseen harjoitustilanteita, joissa päästään kasvattamaan vaikeustasoa vähitellen. Kannattaa muistaa, että LAT on samanlaista kuin minkä tahansa muunkin harjoituksen kouluttaminen – joskus tulee ”virheitä”, jokainen toisto ei aina onnistu täydellisesti, ja koiran yleinen hyvinvointi vaikuttaa suuresti siihen, miten helppoa tai vaikeaa erilaisten käytösten tekeminen koiralle on. Look At That on kuitenkin koiralle vahvaksi opetettuna erinomainen taito, josta on valtavasti hyötyä niin arjessa kuin harrastuksissakin. Kun koira osaa LAT-harjoituksen, sitä voidaan hyödyntää esimerkiksi ihmisten, koirien, polkupyörien, autojen, mäkeä laskevien lasten, kovien äänien, oikeastaan siis lähes minkä tahansa ärsykkeen ilmaantuessa muuttamaan koiran tunnetilaa neutraaliksi tai positiiviseksi.

Jos sinulla on kysyttävää, voit kommentoida artikkelin alle tai lähettää minulle sähköpostia saara@lystitassun.net

Mikäli olet kiinnostunut Control Unleashed-menetelmästä, klikkaa tästä saadaksesi lisätietoa. Linkin takaa löydät myös tiedot alkavista koulutuksista ja verkkokursseista.

koulutustekniikka

Kouluttamisen peruspilarit osa 3: Käytöksen aikaansaamisen keinot

Kouluttamisen peruspilarien sarjan kolmannessa osassa käydään läpi keinoja, joilla erilaisia käytöksiä voidaan saada aikaan (jotta niitä päästään sitten vahvistamaan). Ensimmäisessä osassa käsiteltiin palkkioita ja rankaisuja (sen pääset lukemaan tästä), ja toisessa osassa koulutustekniikkaa (sen pääset puolestaan lukemaan tästä). Käytöksen aikaansaamisen keinoja ovat houkuttelu, sieppaaminen, sheippaaminen, kohteiden käyttö, matkiminen, fyysinen manipulointi ja ympäristön rajaaminen. Näitä voidaan myös yhdistää.

Houkuttelu

Houkuttelu tarkoittaa, että eläintä sananmukaisesti houkutellaan palkkion avulla suorittamaan jokin tietty käytös. Tyypillisin esimerkki on, että ihmisellä on kädessään herkkupala, jonka saadakseen eläin seuraa kättä ja suorittaa erilaisia liikkeitä. Ian Dunbar suosittelee houkuttelua hyvänä keinona saada aikaan käytöksiä ja vähentää annettavien palkkioiden määrää, koska eläin voi suorittaa useita tehtäviä yhden herkkupalan voimin. Houkuttelu onkin hyvä keino saada käytöksiä aikaan.

Haaste houkuttelulla kouluttamisessa voi tulla eteen, kun houkuttelusta pitäisi luopua. Houkuttelusta luopuminen on usein ohjaajalle aika vaikeaa, ohjaaja tarvitsee ”turvanamia”, ja toisaalta eläin saattaa oppia, että kannattaa olla aktiivinen vain, kun palkkiot ovat esillä. Jos eläin seuraa herkkua liian tiiviisti, se ei välttämättä ajattele, mitä se tekee, eikä ymmärrä tehtävän ideaa. Houkutteluun liittyvät käsiavut koetaan myös joskus hankaliksi vaihtaa suullisiin vihjeisiin.

Sieppaaminen

Sieppaaminen tarkoittaa, että siepataan valmis käytös, kun koira suorittaa sen omasta aloitteestaan. Esimerkiksi istumista tai maahanmenoa voidaan siepata, kun koira suorittaa käytöksen itsekseen, samoin vaikkapa katsekontaktia. Sieppaaminen on hyvä keino, joskin se voi olla melko hidas, jos koira suorittaa haluttua käytöstä vain harvoin, opettaa erilaisia käytöksiä, eikä sen avulla pysty viemään vihjeen alle käytöksiä, joita koira ei luonnostaan tee.

Sheippaaminen

Sheippaamisen avulla käytös rakennetaan pienistä paloista kohti valmista käytöstä niin, että koira tarjoaa oma-aloitteisesti käytöksiä. Esimerkiksi pyörähdys voitaisiin sheipata niin, että ensin palkitaan vilkaisua vasemmalle, sitten pään kääntämistä, sitten etupään kääntämistä jne. Sheippaamisessa on tärkeää miettiä riittävän pienet kriteerit sekä säädellä kriteerin nousua eläimen mukaan. Toiset eläimet eivät kestä kovin nopeaa kriteerin nousua, toiset alkavat vakioida välivaiheita kovinkin nopeasti, jolloin eteneminen vaikeutuu. Sheippaaminen edellyttää myös toimivaa ehdollista vahvistetta, mieluiten nopeaa kuten nkasutin tai jes, zip-tyyppinen suullinen vihje. Sheippaaminen on ohjaajalle opeteltava taito, joka voi tuntua aluksi haastavalta, mutta käy helpommaksi harjoittelun myötä. Koirat tuntuvat pitävän sheippaamalla opetettuja tehtäviä mukavina ja suorittavan niitä mielellään.

Kohteiden käyttö

Kohteiden käyttö käytöksen aikaansaamisen menetelmänä merkitsee sitä, että eläin opetetaan suorittamaan jollekin kohteelle eli targetille (esim. kosketusalusta, kosketuskeppi) jokin käytös, jota sitten hyödynnetään jonkin toisen käytöksen opettamiseen. Esimerkiksi eläin koskee nenällään kosketuskeppiä ja seuraa sitä, jonka jälkeen sen avulla vooidaan opettaa seuraamista, pyörähdyksiä, ohjaajan eteen pää poispäin seisahtumista, asennon vaihtoja jne. Monet tehtävät on helpompi opettaa kohteen kauttaa, koska kohteen kanssa opetetusti vuorovaikutuksessa oleminen on yksi kriteeri, josta eläin huolehtii itse. Esimerkiksi takapään käyttö etutassut paikallaan on helpompi opettaa, jos eläimellä on käsitys siitä, että etutassujen kuuluu pysyä alustalla. Tuotantoeläinpuolella eläimiä voidaan siirrellä paikasta toiseen, kun ne ovat oppineet kohteen merkityksen. Kohteet yleensä itsessään opetetaan tarjoamisen kautta eli sheippaamalla. Koirat pitävät yleensä kohteilla opetetuista käytöksistä.

Matkiminen

Matkiminen tai mallioppiminen on melko vähän käytetty menetelmä uusien käytösten opettamiseen. Matkimista käytösten opettamisessa on tutkinut erityisesti Claudia Fugazza, joka on kehittänyt Do As I Do eli DAID protokollan. Protokollan avulla koira opetetaan matkimaan ihmisen käytöstä vihjeestä. Fugazzan tutkimusten mukaan DAID-meentelmällä käytösten opettaminen on nopeampaa ja koira muistaa käytökset paremmin kuin sheippaamalla opetetut käytökset. Tällä protokollalla opetetun käytöksen pitää olla sellainen, että ihminen pystyy näyttämään sen koiralle, esimerkiksi kohteelle meneminen, peruutus, kohteen kierto jne. Esimerkiksi seuraamisen opettamiseen se ei sovi. Protokolla on varmasti mahdollista opettaa myös muille eläimille kuin koirille.

Fyysinen manipuloiminen

Fyysisellä manipuoloinnilla tarkoitetaan, että ohjaaja fyysisesti ”avustaa” eläintä suorittamaan käytöksen, esimerkiksi painaa takapuolesta, jotta koira istuisi. Fyysinen manipulointi otetaan monesti käyttöön tilanteissa, joissa eläin ei halua tehdä jotain ja ihminen haluaa pakottaa. Se ei ole kovin tehokas menetelmä eläimelle mieluisten, luotettavien käytösten opettamiseen, vaan parempiakin menetelmiä löytyy.

Ympäristön rajaaminen

Ympäristöä rajaamalla voidaan estää eläintätekemästä jotain ei toivottua ja ohjata käytöstä toisaalta toivottuun suuntaan. Esimerkiksi pitämällä koiraa hihnassa voidaan sitä estää karkaamasta pois ohjaajan luota. Monesti varsinkin alkuvaiheen koulutuksessa jonkinlainen rajaus on hyödyksi, ja rajauksia voidaan purkaa asteittain. Toisaalta taas esimerkiksi suoraa peruuttamista voidaan opettaa vaikka siten, että eöäin peruuttaa seinän vieressä tai jonkinlaista käytävää pitkin. Tämä voi aiheuttaa sen haasteen, että rajausten poistuessa eläin palaa vanhaan käytökseen. Jos siis käyttää vaikkapa kujaa peruutuksessa, se pitää olla käytössä niin kauan, että liikerata on kunnolla koiran lihasmuistissa.

Matolle meneminen on opetettu sheippaamalla, mutta matto toimii myös kohteena.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

koulutustekniikka

Kouluttamisen peruspilarit osa 2: koulutustekniikka

Koulutuksen peruspilarit-sarjan toisessa osassa käsitellään koulutustekniikan merkitystä. Koulutustekniikka on keskeistä, jotta eläimen koulutus on tehokasta ja edistyy. Se on monesti myös keskeistä eläimen motivaation kannalta. Ensimmäisessä osassa käsiteltiin palkkioita ja rankaisuja, sen pääset lukemaan tästä. Kolmannessa osassa käydään läpi erilaisia käytöksen aikaansaamisen keinoja.

Koulutustekniikka jakautuu kolmeen osa-alueeseen: ajoitukseen, kriteeriin ja vahvistetiheyteen. Kaikki nämä ovat tärkeitä, kun halutaan tehokkaasti opettaa eläimelle jotakin.

Ajoitus

Ajoitus merkitsee sitä, miten lyhyt aikaväli on toiminnan ja seurauksen välillä. Vahvisteen tai rankaisun on seurattava nopeasti käytöksen jälkeen, jotta eläimellä on mahdollisuus yhdistää ne toisiinsa. Eläin ei pysty päättelemään jälkikäteen, että palkkio tai rankaisu olisi seurausta jostain aiemmin tapahtuneesta, vaan se yhdistää kaksi peräkkäistä tapahtumaa toisiinsa. Esimerkiksi yksin ollessaan sisälle tarpeensa tehnyttä koiraa on turha torua, koska se ei voi käsittää torumisen ja tarpeiden teon jopa tunteja aiemmin olevan toisiinsa yhteydessä.

Oman kokemukseni mukaan ajoituksen ongelmat ovat melko tavallisia. Jos ajoitus on jatkuvasti myöhässä, koiran on vaikea ymmärtää, mistä toiminnasta palkattiin eli miten on mahdollista saada palkkio. Tämä aiheuttaa helposti turhaumaa, joka ilmenee koirasta riippuen esimerkiksi kuumumisena tai motivaation menettämisenä.

Ajoitus liittyy myös kiinteästi ehdolliseen vahvisteeseen. Ehdollinen vahviste on signaali, jonka koira on oppinut merkitsevän palkkion tuloa, voidaan puhua myös palkkiovihjeestä. Esimerkiksi naksutin ->nami, jes -> nami, zip -> lelu. Vahviste voi perjaatteessa olla mikä vain, mutta sen käyttökelpoisuutta kannattaa pohtia käytännön kannalta. Naksutin on tutkitusti nopeampi kuin suullinen palkkiovihje, mutta ainakin itse koen sen hiukan hankalaksi, varsinkin jos koiraa täytyy pitää hihnassa. Suullisen vihjeen kannattaa olla lyhyt, ja sellainen, ettei sitä käytetä muutoin.

Ehdollinen vahviste aiheuttaa koirassa mielihyvän tunteen, ja koulutuksen edetessä ehdollisen vahvisteen aikaansaama mielihyvä vahvistuu jopa itse vahvisteen saamista suuremmaksi. Ilmiö on sama kuin ihmisillä uhkapeleissä: pelaaminen eli palkkion odotus on palkitsevampaa kuin itse voittaminen. On helppo nähdä, miksi tästä on hyötyä koulutuksessa. Ehdollisen vahvisteen voiman säilymiseksi sitä pitäisi aina seurata palkkio. Naksuttimen tai jes-vihjeen kanssa ei siis aleta harrastaa palkitsemisen satunnaistamista. Jos ei aiota palkita, ei anneta ehdollista vahvistetta, simppeliä!

Ehdollinen vahviste on tärkeä myös siksi, että se helpottaa ajoitusta juuri oikeaan toimintaan. Jos emme käytä ehdollista vahvistetta, vahvistaminen tapahtuu sillä hetkellä, kun eläin saa tosiasiassa palkkion. Käytännössä tätä edeltää kuitenkin aina jokin ohjaajan liike tai ele, kun palkkiota kaivellaan esiin. Kaikille lienee tuttua, että koira keskeyttää tekemänsä tehtävän, kun käsi menee taskuun. Sitten pitääkin ohjata uudelleen tehtävälle, jotta saadaan palkittua siitä mistä haluttiin. Tässä on myös suuri vaaran paikka turhaumalle. Jos taas meillä on käytössä ehdollinen vahviste, sillä voidaan merkitä oikea käytös, ja koira saa vahvisteesta vapautua ja ohjaaja ehtii kaivella palkkiota. Toki kovin pitkä viive ei ole hyväksi, joten palkkion pitäisi silti olla helposti saatavilla.

Ajoitus on ohjaajan tekninen taito. On sanottu, että ihmiseltä menee noin 8000-10 000 toistoa siihen, että hallitsee jonkin taidon ”täydellisesti”, joten jos koulutat koiraa 5 toiston sarjoissa ja pidät välissä tauon, sarjoja vaaditaan ohjaajalta 1800. Jos näit sarjoja on päivässä vaikkapa 10, taidon oppimiseen menee 180 päivää eli 3 kuukautta. Ei kuulosta loppujen lopuksi kovin pitkältä ajalta, jos harjoittelee säännöllisesti. Hyvä kuivaharjoitus ajoitukseen on, että pyytää kaveri heittämään tennispalloa lattiaan, ja itse naksauttaa tai sanoo vahvisteen sillä hetkellä, kun pallo osuu lattiaan.

Kriteeri

Kriteerillä tarkoitetaan sen määrittelyä, mistä käytöksestä palkkio annetaan. Epäselvä kriteeri aiheuttaa eläimessä helposti samaa turhaumaa kuin huono ajoitus, ja se onkin oikeastaan eläimen näkökulmasta sama asia: eläimen on vaikea tietää, mikä toiminta tuottaa palkkion. Jos kriteeri heittelee, ei voida myöskään olettaa valmiin käytöksen olevan yhdenmukaista.

Kriteerin ajatteleminen voi olla joskus tosi vaikeaa, jos ei tiedä, miltä lopullisen käytöksen pitäisi näyttää. Siksi suosittelen miettimään tarkkaan etukäteen, miltä haluaa suorituksen näyttävän. Jos ei tiedä, miltä sen kuuluisi näyttää, netti on nykyään pullollaan videoita, joista voi hakea mallia. Kun on selvillä, miltä lopullisen käytöksen tulisi näyttää, pitää miettiä, miten sen saa pilkottua mahdollisimman pieniin osiin. Jokaisen osan sisällä voi vielä olla nousevat kriteerit.

Kriteerin nosto on asia, joka riippuu osittain koulutettavasta yksilöstä. Toisille eläimille tehtävä muuttuu tylsäksi, jos niiden osaamaa asiaa toistetaan liian kauan. Toiset oppivat nopeasti välivaiheen, ja jos siihen juututaan liian pitkäksi aikaa, eteneminen lopulliseen käytökseen voi käydä vaikeaksi. Toiset yksilöt taas tarvitsevat ison määrän toistoja ja varmuutta jokaiseen vaiheeseen, ennen kuin eteneminen on mahdollista. Pääsääntönä voidaan pitää, että kun 80 % toistoista onnistuu, kriteeriä voidaan hiukan nostaa.

Eläin ei myöskään pysty ymmärtämään kuin yhden kriteerin kerrallaan, ja ongelmia seuraa helposti, jos ohjaaja vaatii useampaa kriteeriä samanaikaisesti. Seuraaminen on tyyppillisesti liike, jossa yritetään kouluttaa useita kriteerejä samanaikaisesti: paikan pitää olla oikea, asennon suora ja vielä kontaktin katkeamaton. Koira ei ymmärrä tehtävää, eikä homma tunnu onnistuvan. Sama pätee usein hihnakäytökseen, ja sitä usein lähestytään vielä kieltojen kautta: ei saa vetää, ei saa rähistä, ei saa seilata. Koiran näkökulmasta on haastavaa ymmärtää nämä kaikki kerralla.

Vahvistetiheys

Koulutus etenee varsinkin alkuvaiheessa sitä nopeammin, mitä tiheämpään eläintä on mahdollista palkita eli tarjota eläimelle positiivinen vahviste. Jos vahvisteiden väli venyy liian pitkäksi, eläin ei välttämättä enää muista, mistä se sai viimeksi vahvisteen. Kuten edellisessä osassa todettiin, rankaisujen välin pitäisi sen sijaan pidentyä, jos koira kokee toimintansa seurauksen rankaisevana. Jos rankaisujen väli pysyy samana tai jopa tihenee, rankaisu ei ole koiralle rankaisu eikä toimi oikein koulutuksellisessa mielessä. Edellisestä osasta voit kurkata, mitä hankaluuksia rankaisun käyttöön koulutuksessa liittyy.

Uusia asioita harjoitellessa eläimen tulisi ihannetapauksessa saada vahviste 5 sekunnin välein, eli 12 vahvistetta minuutissa. Tällöin vahvisteen tuisi olla pieni, helposti nieltävä namipala, jotta tämä on mahdollista toteuttaa. Korkeaan vahvistetiheyteen kannattaa aina pyrkiä, mutta hiukan hitaampi tahti ei estä oppimista: siinä vain kestää ajallisesti kauemmin. Vahvistetiheys myös laskee aika nopeasti, kun käytöksen kriteerit nousevat. Esimerkiksi kontaktia opettaessa aluksi palkitaan heti uudelleen, kun edellinen nami on syöty. Kun kriteeri nousee, kontaktin aika pitenee ja palkkioiden väli kasvaa, eli vahvistetiheys laskee.

Kuitenkin esimerkiksi omaehtoisen kontaktin harjoituksessa vahvistetiheys on aluksi usein pieni, kun koira on kiinnostunut kaikesta muusta. Kun kiinnostus muuhun vähenee ja kiinnostus ohjaajan tarjoamiin palkkioihin kasvaa, vahvistetiheys nousee. Jos ohjaajalla ei ole koulutuksen alussa hallussaan käteviä palkkioita (vaikka haistelu on hyvä palkkio, ei se oikeasti ole kovin kätevä), on pakko edetä näin, jotta päästään eteenpäin. Jos koira ei ole innostunut ohjaajan tarjoamista palkkioista, ne eivät palkitse sitä eli positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta ei voida edes käyttää koulutusmenetelmänä, joten palkkioiden kanssa on syytä olla luova.

Vahvistetiheys on siis näistä kriteereistä se, josta voidaan tarpeen tullen joustaa, mutta matala vahvistetiheys uutta käytöstä harjoitellessa pidentää käytöksen oppimiseen menevää aikaa, ehkä lisää myös toistojen määrää, vaikkakaan ei välttämättä.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara@lystitassun.net tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

koulutustekniikka

Kouluttamisen peruspilarit osa 1: vahvisteet ja rankaisut

Mitä enemmän olen koirien kouluttamiseen syventynyt, sitä vakuuttuneemmaksi itse tulen koko ajan perusteiden ymmärtämisen ja koulutustekniikan merkityksestä. Siksi halusin kirjoittaa kolmeosaisen sarjan, jossa käydään läpi vahvisteiden ja rankaisujen sekä koulutustekniikan perusasiat hyvin simppelisti käytännön esimerkein, omien viimeaikaisten pohdintojeni ja oivallusteni sävyttämänä. Tekstini ovat vain pintaraapaisu aiheeseen, mutta monesti koulutushaasteiden kohdalla lopulta aina palataan kuitenkin näiden perusasioiden pariin.

Tässä ensimmäisessä osassa pohditaan palkkioita ja rankaisuja, eli toiminnan seurauksia, joita manipuloimalla yritämme vaikuttaa eläimen käytökseen. Toisessa osassa käsitellään koulutustekniikkaa ajoituksen, kriteerin ja vahvistetiheyden näkökulmasta. Kolmannessa osassa käydään läpi erilaisia toiminnan aikaansaamisen keinoja.

Mitä ovat vahvisteet ja rankaisut

Minkä tahansa eläimen kouluttamiseen pätevät samat säännöt: vahviste lisää sitä edeltänyttä käytöstä, rankaisu vähentää. Positiivinen vahviste tarkoittaa, että tilanteeseen lisätään jotain koiralle mieluisaa, ja sitä edeltänyt käytös lisääntyy, esimerkiksi koira saa namipalkan. Negatiivinen vahviste puolestaan tarkoittaa, että poistetaan jotain epämielyttävää, jolloin käytös lisääntyy. Rimpuileva koira vaikkapa pääsee sylistä pois, kun on hetken paikoillaan. Positiivinen rankaisu tarkoittaa, että tilanteeseen lisätään jotain koiralle epämiellyttävää, jolloin käytös vähenee, esimerkiksi fyysinen rankaisu tai henkinen paine. Negatiivinen rankaisu tarkoittaa, että poistetaan jotain koiralle miellyttävää, jolloin käytös vähenee, esimerkiksi palkkio laitetaan selän taakse jos koira yrittää sitä tavoitella.

Vahvistamisella siis lisätään käytöstä, rankaisemalla vähennetään. Tätä kannattaa pysähtyä todella miettimään.

Joskus kuulee puhuttavan siitä, että jos koira ei ole kiinnostunut nameista, leluista tai muista ihmisen tarjoamista vahvisteista, sitä ei voi kouluttaa positiivisesti vahvistamalla. Tämä toteamus ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Jos koira ei ole kiinnostunut sille tarjotuista palkkioista, ne eivät toimi sille vahvisteina, eli positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta ei ole käytetty. Koiraa voidaan kouluttaa positiivisesti vahvistaen vasta sitten, kun löytyy sopiva vahviste. Valitettavasti vahvisteen arvon voi määritellä vain koira.

Jotta sitten taas rankaisu määritelmällisesti toimisi rankaisuna, sen käyttövälin tulisi joka toiston myötä kasvaa, koska käytöksen pitäisi vähentyä rankaisun jälkeen. Mikäli samasta käytöksestä pitää rankaista toistuvasti, rankaisu ei toimi koiran näkökulmasta siis rankaisuna, ja koulutus on tällöin tehotonta. Rankaisun käyttöön liittyy toki paljon riskejä, joista ei kaikkia edes tässä tekstissä mainita kaikkia, enkä suosittele rankaisun käyttämistä, mutta tätä pointtia kannattaa miettiä.

Voimmeko edes sanoa kouluttamiseksi toimintaa eläimen kanssa, jos meillä ei ole käytössä vahvisteita eikä rankaisuja, joita manipuloimalla onnistuisimme vaikuttamaan eläimen toimintaan? Vaikka eläimen kanssa toimiva ihminen yrittäisi kuitenkin kovasti kouluttaa?

Mistä löydän mä palkkion

Palkkion, eli koiralle mieluisan vahvisteen löytämiseksi voi joutua joskus näkemään paljon vaivaa. Siihen on kuitenkin olemassa keinoja. Esimerkiksi Jaana Pohjola puhuu paljon palkkion valinnasta, jossa eläin opetetaan symbolien avulla valitsemaan, minkä palkkion se haluaa. Palkkion arvo myös monesti kasvaa jo siitäkin, kun se on itse valittu. Tästä saa myös arvokasta tietoa siitä, mikä on eläimen mielestä hyvä palkkio. Palkkion valintaa voidaan toteuttaa myös ilman symboleita, esimerkiksi laittamalla kasa leluja maahan ja antamalla koiran valita niistä mieluinen.

Namien ja lelujen arvoa voi myös nostaa eri tavoin. Monelle koiralle ”kuollut” lelu, eli vain maassa oleva tai siihen tiputettu, voi olla tosi tylsä, mutta heitetty tai maata pitkin vedetty sytyttää saalisvietin. Jotkut koirat voivat myös innostua aivan toisella tavalla aidoista eläintenkarvoista tehdyistä leluista, joita voit ostaa esimerkiksi täältä. Namin arvoa voi nostaa piilottamalla sitä, heittämällä sitä, pelaamalla erilaisia pelejä nameilla. Absolute Dogsilta löytyy monia koulutuspelejä, joiden pelaamisen kautta yhdessä ohjaajan kanssa namipalkkioilla tekemisen arvoa saa nostettua.

Jos eläin ei ole kiinnostunut ruoasta tai leluista, joudutaan miettimään palkkion käsitettä laajemmin. Ympäristö ja ne asiat, joita ihmiset pitävät häiriöinä, toimivat usein eläimelle vahvisteena. Mikä olisi sen parempi vahviste ajokoiralle, kuin mahdollisuus päästä hetkeksi haistelemaan jäniksen jälkiä? Tai labradorinnoutajalle (jolla yleensä ei kyllä ole haasteita ruokapalkkioiden kanssa) päästä luvan kanssa uimaan? Jos koira ei ole halliin tullessaan kiinnostunut ohjaajasta vaan hajuista, voi haistelun kääntää häiriön sijasta palkkioksi. Haistelun käsittelemisestä lajitreenauksen yhteydessä voit lukea lisää tästä linkistä.

Palkkioiden arvoa voi joutua tarkistamaan, kun häiriöitä tulee enemmän mukaan. Olohuoneessa ruokanappulalla treenaaminen voi toimia oikein hyvin, mutta ulkona muiden eläinten, ihmisten äänien ja ties minkä muun seassa ne voivat olla liian tuttuja ja tylsiä. Palkkioita pitää siis upgreidata tilanteen mukaan.

Jos sopivaa palkkiota ei tunnu löytyvän, eli käytös ei lisäänny siitä huolimatta, että koira saattaa jopa syödä namin, kannattaa miettiä hetki myös sitä, kokeeko koira ohjaajasta johtuvaa painetta, tai onko sen hyvinvoinnissa jotain haasteita. Herkkä koira voi paineistua siitä, että se kokee ohjaajasta johtuvia odotuksia. Jos taas koiralla on esimerkiksi närästystä tai ruoansulatusongelmia, ei syöminen välttämättä huvita, vaikka palkkio sen ollessa hyvässä voinnissa olisikin arvokas. Koira voi myös alkaa hylkiä ruokaa ylipäätään, jos se oppii, että syömisestä tulee paha olo. Tämä reaktio on syvällä biologiassa, koska eläimille huono olo ruoasta voi usein tarkoittaa myrkytystä, ja näin luonnossa opitaan mikä on sopivaa syötävää ja mikä ei.

Negatiivinen vahviste, eli paineen tai muun epämiellyttävän asiana poisto, sopii tilanteisiin, joihin liittyy koiralle jo jotain epämiellyttävää luonnostaan. Esimerkiksi monissa pelottavissa tai jännittävissä tilanteissa voidaan positiivisella vahvistamisella tehtyyn vastaehdollistamiseen (kun jännittävä asia esiintyy, seuraa siitä mukavia asioita), yhdistää negatiivinen vahvistaminen palkkion suuntaa hyväksi käyttämällä. Esimerkiksi jos koira jännittää jotakin, se palkitaan vaikka pienestä kontaktista tai kohteen rauhallisesta katsomisesta poispäin kohteesta, jolloin paine vähenee. Näin koiralle voidaan myös opettaa, että on ok pysytellä kauempana, koska monet koirat voivat jännityksestä huolimatta olla uteliaita, ja ajautua pikkuisen liian hankaliin tilanteisiin sen seurauksena.

Rankaisun käyttö kouluttamisessa

Rankaisun käyttöön kouluttamisessa liittyy monia haittapuolia. Suurin osa näistä koskee sekä positiivista että negatiivista rankaisua.

Ensinnäkin rankaisun hankaluus on siinä, että se on kovin tehoton koulutusmenetelmä. Jos rankaisemme yhdestä käytöksestä, eläin voi sen sijaan siirtyä tekemään jotain muuta käytöstä, jota emme sitäkään halua. Rankaistavia käytöksiä on perjaatteessa olemassa rajaton määrä, ja vain kielletystä rankaisemalla koulutukseen voi mennä aivan järkyttävä määrä aikaa. Kun taas käytämme positiivista vahvistetta, meillä on vain yksi käytös, jota vahvistamme. Kun käytöksen vielä rakentaa pala kerrallaan osista, eläimen oikeaan osumisen mahdollisuus on paljon suurempi, ja koska oikea käytös lisääntyy, muut käytökset jäävät itsestään pois.

Rankaisua käyttäessä on myös mahdoton tietää, mihin tilanteessa koira oikeastaan yhdistää rangaistuksen, varsinkin positiivisen rankaisun yhteydessä. Jos koira haistelee maata seuraamisessa, onko oikeastaan kielletty maan haistelu vai eteenpäin liikkuminen? Vai ihmisen lähellä ylipäätään oleminen?

Lisäksi rankaisussa on se ongelma, että rankaisua pitäisi käyttää joka kerta, kun eläin tekee käytöksen, mikäli halutaan säilyttää oppimistulos. Monesti rankaisulla koulutetut eläimet tekevät kiellettyjä asioita esimerkiksi silloin, kun ihminen ei ole näkemässä, ts. ei ole mahdollista saada rankaisua. Jos pentua rankaisee sisälle pisaamisesta, se menee pissalle sohvan taakse, ihmisen näkymättömiin. Mikään tässä ei kuitenkaan kerro sille, minne se pissa oikeastaan kannattaisi tehdä. Kun koira on koulutettu positiivisella vahvisteella, toiminnasta tulee itsessään palkitsevaa ja alun jälkeen voidaan palkitseminen satunnaistaa.

Rankaisun ongelmana voi myös olla, että koira tottuu tai turtuu rankaisuun, tai se on vähemmän häiritsevä kuin itse tilanne. Esimerkiksi voimakkaasti eroahdistunut koira voi haukkua sitruunapannan tyhjäksi, koska haukkumisen tuoma helpotus oloon on suurempi kuin sitruunasuihkeen tuoma inhotus. Tai lenkillä pupun jäljen perään lähteminen on niin kiinnostavaa, että hihnasta nykiminen ei ole riittävän epämiellyttävää vähentämään käytöstä. On kuitenkin eettisesti kestämätöntä lähteä ”pahentamaan” rankaisuja siksi, että lievä rankaisu ei toimi, ja rankaisun intensiteettiä ei voi muutenkaan nostaa loputtomasti.

Rankaisua käytettäessä on myös riskinä saada eläin passivoitumaan tai jopa menemään opitun avuttomuuden tilaan, jolloin eläin ei uskalla enää tehdä mitään. Opitun avuttomuuden tila syntyy, kun eläin kokee, ettei se voi toiminnallaan vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu. Opittu avuttomuus on erittäin haitallista eläimen hyvinvoinnille, ja sitä voi olla vaikea korjata. Kun eläin passivoituu, se kokee paremmaksi olla tekemättä mitään, kuin kokeilla asioita ja saada mahdollisesti rankaisuja. Ei kuulosta sekään kovin mukavalta tavalta elää? Ns. kiltteys, eli se ettei eläin reagoi asioihin, joita sille tehdään, voi olla itseasiassa tätä. Vastaan tappeleminen on eläimen hyvinvoinnin kannalta parempi, vaikka ihmisistä se on monesti ärsyttävämpää.

Rankaisun käytöllä on myös vaikutusta eläimen ja ihmisen suhteeseen. Jos rankaisu on säännöllinen osa eläimen kanssa toimimista, eläin ei luota ihmiseen. Haluaistiko eläimesi ajattelevan, että ihminen voi koska vain satuttaa tai pelotella, vai että ihminen on erittäin mielenkiintoinen ja tarjoaa ihania asioita? Itse tiedän, kumman valitsen.

Kaikki tämä ei ole kuitenkaan ihan näin suoraviivaista, vaan koulutusteknisillä asioilla on myös iso merkitys. Niistä sitten sarjan seuraavassa osassa.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

kouluttaminen

Lisätietoa netistä – esittelyssä koira-aiheisia sivustoja

Internetistä on nykyään saatavilla huikea määrä tietoa. Joskus voi olla kuitenkin vaikea erottaa, kuka on kirjoittaja sekä millainen tausta ja ammattitaito hänellä on. Kokosin listalle omat suosikkini, jotka perustuvat varmasti positiivisen vahvistamisen tekniikoihin.

  1. Eläinkoulutus.fi

Eläinkoulutus.fi -sivustolta löytyy maksullisen jäsensisällön lisäksi suuri määrä ilmaista materiaalia, josta on paljon hyötyä jokaiselle. Sivuston takaa löytyy Jaana Pohjola, joka on opiskellut eläinten käyttäytymistiedettä Portsmouthin yliopistossa. Vastaava koulutusta ei ole Suomessa tarjolla! Jaanalla on uniikki, erittäin eläinlähtöinen ote, jonka mukaan toimimalla et voi mennä metsään.

2. ZenKoira

ZenKoira -sivuston blogista löytyy suuri määrä materiaalia, erityisesti käytösongelmista ja arjen taidoista. ZenKoiran materiaalit on kirjoittanut Saara Junttila, joka on opiskellut eläinten käyttäytymistä ulkomailla ja suorittanut kliinisen eläinten käyttäytymistieteen maisterintutkinnon Lincolnin yliopistossa. Saara on Jaana Pohjolan tapaan erittäin koiralähtöinen kouluttaja.

3. Masseter

Koirakoulu Masseterin sivuilta löytyy kattava valikoima artikkeileita koulutuksesta, arkitottelevaisuudesta ja ongelmakäytöksestä aina koiran hyvinvointiin asti. Artikkelit on kirjoittanut eläintenkouluttaja (at), SmartDOG-lisenssitestaaja Liisa Tikka, jolla on kokemusta myös bull-tyyppisistä koirista.

4. Koiraharrastaja.fi

Koiraharrastaja.fi on positiivista metsästyskoiran koulutusta! Sitä ei nimittäin monesta paikasta löydä. Myös muut kuin metsästyskoiran omistajat voivat saada paljon oppia ja ajatuksia metsästyskoirapuolelta, koska ei ole aina ihan helppoa kouluttaa korkeassa vietissä olevaa koiraa malttamaan ja kuuntelemaan. Sivustoa pyörittää Ulla Ruistola, joka lisäksi kasvattaa koiria ja on SmartDOG-lisenssitestaaja.

Lisäksi muutama englanninkielinen tuttavuus:

5. Denise Fenzi

Denise Fenzi on suomalaisille usein vieraampi, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen! Training geek- sisältöä, joka on kuitenkin viety käytännön sovelluksiin. Denise Fenzi kilpailee ja kouluttaa useita lajeja, ja hän on luonut Fenzi Dog’s Sport Academy-koulutusyhteisön.

6. Hannah Branigan

Hannah Braniganilta löytyy Drinking from the toilet -podcastin lisäksi kotisivuiltaan iso kokoelma artikkeleita. Sisältö on taattua training geek -laatua, eli jos haluat paneutua yksityiskohtiin, tämä on sinun valintasi.

Puuttuuko oma suosikkisi listalta? Vinkkaa se minulle kommentissa, somessa tai sähköpostilla. Jaetaan omat parhaat vinkkimme muillekin!

kouluttaminen

Suullisia vihjeitä vai käsiapuja? Vertailussa hyvät ja huonot puolet

Monissa lajeissa on vaatimuksena, että koiran on toteltava suullisia vihjeitä eikä käsiapujen tai muun vartalo-ohjauksen käyttöä sallita. Tokossa käsiavut ovat sallittuja suullisten vihjeiden lisäksi kaukokäskyissä ja ohjatun noudon sekä kiertohyppynoudon suunnan osoittamisessa. Lisäksi tokossa käsiapu voi korvata suullisen vihjeen luoksetulon stopissa. Koiratanssissa käsiohjaus ja vartalo-ohjaus tulisi naamioida mahdollisimman hyvin osaksi ohjelmaa, jos niitä haluaa käyttää. Rallytokossa sen sijaan vartaloavut ovat sallittuja alokasluokassa, ja käsiapuja saa käyttää ylimmässä luokassa saakka.

Käsiavut – hyvät ja huonot puolet

Käsiapujen tai käsiohjauksen hyvä puoli on se, että jos koiraa opettaa houkuttelemalla, käsiavut syntyvät kuin itsekseen. Käsiavun opettaminen on nopeaa: koira seuraa namikättä, kun se saa ideasta kiinni niin nami poistetaan ja kun koira seuraa namitonta kättä, se palkitaan taskusta. Toisaalta jos namiin jää liian pitkäksi aikaa kiinni, koira ei välttämättä ole enää kädestä kiinnostunut, kun siellä ei ole namia.

Koirat ovat hyviä lukemaan ihmisen eleitä, ja saattavat reagoida käsiohjaukseen hyvinkin herkästi. Lisäksi koiran ei käsiohjausta seuratessaan tarvitse kuulla, mitä ohjaaja sanoo, joten esimerkiksi kuurojen koirien ohjauksessa käsiavut ovat hyvin käytännöllisiä. Sama koskee myös pitkää etäisyyttä tai meluista ympäristöä.

Käsiapujen haasteet liittyvät kiinteästi niiden hyviin puoliin. Ihmisen on vaikeampi toistaa käsiohjaus toistosta toiseen samanlaisena kuin sanoa jokin sana useita kertoja peräkkäin samanlaisena ja samalla sävyllä. Ohjaukselle herkkä koira lukee tarkasti ihmistä, ja voi suorittaa väärän tehtävän tulkitessaan apua nopeasti. Käsivihjeillä on siksi haastavaa opettaa koiralle mitään pikkutarkkaa, esimerkiksi asentojen suoruutta. Toisaalta käsiohjaus edellyttää myös katsekontaktia: jos koira ei katsoa käsiä, se ei voi nähdä ohjausta.

Haastetta aiheuttaa myös se, jos jossain tilanteessa olisi tarvetta ohjaukselle, ja toisessa tilanteessa ei saisi reagoida käsien liikkeeseen. Esimerkiksi Susu on opetettu alun perin pyörähtämään vastapäivään sivulla namilla ohjaten ja sitten käsiapu häivyttäen. Vaikka se osaa nyt tehtävän pelkällä suullisella vihjeellä, tietynlainen käden heilautus saa sen pyörähtämään. Kun koiratanssissa haluaisin HTM:ssä liikuttaa käsiä ja koiran pitäisi edelleen seurata, on hankalaa kun koira joka kerta pyörähtää.

Usein sanotaan, että kättä seuraava koira ei todella osaa tehtävää. Kysymys on mielenkiintoinen, koska jos tarkkoja ollaan, koira osaa tehtävän siitä vihjeestä, mille se on opetettu, eli elevihjeestä. Jos suullisilla käskyillä toimiva koira muuttuisi kuuroksi, siitäkin voitaisi sanoa, ettei se osaa yhtään tehtävää, koska se ei enää saa tietoa vihjeistä. Toinen asia on sitten se, minkä asian koira oikeastaan tehtävästä oppii. Esimerkiksi eteen istumista käsivihjeellä kouluttaessa koira oppii monesti liikeradan, jota sen pitää seurata, mutta se ei oikeastaan opi loppuasentoa ja istumisen paikkaa niin hyvin.

Suulliset vihjeet – hyvät ja huonot puolet

Suullisten vihjeiden kouluttaminen on pidempi prosessi kuin käsiapujen kouluttaminen. Jos koiraa opettaa houkuttelemalla, suulliseen vihjeeseen päästäkseen pitää apu häivyttää pois. Kuitenkaan houkuttelun käyttö alkuopetusmentelmänä ei missääntapauksessa sulje pois sitä, etteikö tehtävää voisi myöhemmin siirtää pelkälle suulliselle vihjeelle.

Suullisia vihjeitä käytettäessä joutuu tekemään myös erottelutreeniä, mitä harvemmin tehdään käsivihjeiden kanssa (vaikkakin erilaisia eleitä käyttäessä se on myös käsivihjeillä järkevää). Erottelutreeniä voi tarvita koirasta riippuen paljonkin. Ihmisen puheen kuuntelu ja sanojen erottelu ei ole koiralle niin luontaista kuin eleiden luku. Suullisia vihjeitä valitessa on myös oltava tarkka siitä, että vihjeet eroavat keskenään riittävän paljon. Vihjeiden tulee olla lyhyitä, koska koira yleensä kuuntelee vain alkuosan vihjeestä, varsinkin jos se on hyvin innokas.

Muita koulutusmenetelmiä kuin houkuttelua käytettäessä suullinen vihje on luonnollinen tapa opettaa koira suorittamaan tehtävä suullisesta vihjeestä. Suullisen vihjeen avulla on helpompi kertoa pikkutarkasti, mitä halutaan, kuin käden heilautuksella.

Suullisia vihjeitä käytettäessä ohjaajat monesti sortuvat siihen, että he kuvittelevat koiran osaavan tehtävän pelkästä suullisesta vihjeestä kun kerran käsiä ei käytetä, vaikka he voivat huomaamattaan antaa koiralle paljon vihjeitä vartalollaan. Myös konteksti on koiralle vihje: koira voi osata vaikkapa istua suullisesta vihjeestä ulko-ovella, mutta ei enää ulkona. Tällöin koira on voinut yhdistää istumisen tilanteeseen, eli siihen, että ilman istumista ei pääse ulos. Toisaalta koira voi kyetä vihjeestä luopumaan asioista treenikontekstissa, koska on oppinut sen olevan turvallista ja ennakoitavaa, mutta lenkillä samoista asioista luopuminen on mahdotonta. Vartaloavut ja konteksti on siis syytä ottaa huomioon suullisia vihjeitä kouluttaessa.

Suulliset vihjeet eivät vaadi koiralta katsekontaktia ohjaajaan. Esimerkiksi luoksetulo on järkevää opettaa suulliselle vihjeelle, jotta se toimisi myös silloin, kun koira on menossa poispäin. Tokossa vaikkapa ruutuun pysähtyminen ei mitenkään edes onnistuisi käsiavulla, koska koira on selkä päin. Koiran täytyy kuitenkin kuulla vihjeet, eli kova meteli voi haitata ohjausta.

Suulliset vihjeet on myös mahdollista opettaa niin vahvoiksi, että vaikka koiran keskittyminen kontaktiin herpaantuisi, se pystyy silti suorittamaan käytöksen kuullessaan vihjeen. Esimerkiksi viime viikonlopun tokokokeessa paikallaolossa Susu katsoi liikkuria, kun hän tuli antamaan meille luvan laittaa koira maahan, mutta Susu meni maahan vihjeestä ilman katsekontaktia.

Kumman valitset?

Itse kallistun tällä hetkellä siihen, että ainakin harrastuspuolella olisi järkevää viedä tehtävät mahdollisimman pitkälle suullisille vihjeille ja häivyttää mahdolliset avut pois. Tämä perustuu paitsi useiden lajien sääntövaatimuksiin, myös siihen, että suulliset vihjeet on helpompi pitää samanlaisina kerrasta toiseen, ja niitä on harjoituksen kautta helpompi opettaa koira erottelemaan. Vaikka suullisten vihjeiden opettaminen todella niin, että koira osaa suorittaa tehtävän ohjaajan toiminnasta riippumatta, on aikaa vievää puuhaa, niin se on myös palkitsevaa ja mahdollistaa eri lajeissa hienot suoritukset.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

arjen tukitaidot · arkitaidot · hallinnantunne · harrastukset · koiralähtöisyys · kouluttaminen · pohjataidot · valinnanvapaus

Saat sen mistä luovut – luopuminen ilman pettymyksiä

Tavoitteellisen pennun pohjataidot- sarja saa jatkoa! Tässä postauksessa puhutaan luopumisen opettamisesta. Koira joutuu sekä arjessa että harrastuksissa luopumaan monista asioista. Ei saa syödä kaikkea herkullista tien pientareilta, ei saa mennä jokaisen kiinnostavan koiran ja ihmisen luokse, ei saa haistella kun pitäisi tehdä tehtäviä ja niin edelleen… Jos luopumista ei ole harjoiteltu, aiheutuu näissä tilanteissa helposti konflikti ja vastakkainasettelu koiran ja ihmisen välille, ja koiran kanssa kulkeminen ja treenaaminen voi tuntua hyvinkin raskaalta.

Kuva: Saila Rappumäki

Koirien välillä on suuria yksilöllisiä eroja siinä, miten impulsiivisia ne ovat, eli miten nopeasti ja ilman harkintaa ne reagoivat. Hyvin impulisiivinen koira toimii ärsykkeiden mukana nopeasti, kun taas hyvän itsehillinnän omaava koira pystyy hillitsemään mielijohteitaan ja toimimaan harkitummin saavuttaakseen päämääränsä. Impulsiivisen koiran kanssa arki voi toisinaan olla todella haastavaa, mutta onneksi luopumista voi harjoitella. Koiran synnynnäiset ominaisuudet vaikuttavat siihen, miten paljon harjoittelua tarvitaan ja miten nopeasti siinä voidaan edetä.

Opetustavalla on merkitystä

Perinteinen tapa opettaa luopumista on, että koiran eteen viedään jotain, mitä se haluaa, esimerkiksi nameja kädessä. Kun koira yrittää ottaa haluamansa, se viedään pois, esimerkiksi namikättä nostetaan ylöspäin. Kun koira ei enää yritä ottaa namia, se saa palkinnon toisesta kädestä. Jos mietimme tilannetta koiran kannalta, se etenee näin: Koira toimii aktiivisesti saadakseen haluamansa, aktiivisesta toiminnasta menettää palkkion = pettymys. Kun koira passivoituu, se saa palkkioksi jotain muuta, kuin mitä se alunperin halusi. Koiralle siis käytännössä opetetaan, ettei kannata kokeilla asioita, koska passivoituminen johtaa nopeammin palkkion saamiseen. Lisäksi koira oppii, että omalla toiminnalla ei ole mahdollista saada sitä, mitä haluaisi. Luopumisesta syntyy konflikti, ja pettymyksen tunteet voivat johtaa turhaumaan, joka voi ilmentyä ylikuumenemisena tai sijaistoimintona.

Jaana Pohjola kirjoittaa luopumisen vaikutuksesta koiran ja ihmisen suhteeseen. Kun ihminen estää pääsyn koiran haluamiin tavoitteisiin, ihminen näyttäytyy ikävässä valossa. Lisäksi, jos luopuminen opetetaan resurssien hallinnan kautta, koira kyllä oppii luopumaan asioista, jotka ovat ihmisellä. Mutta oppiiko koira luopumaan asioista, joita ihminen ei voi hallita? Miten opetetaan esimerkiksi jahtaamista rakastavaa bordercollieta luopumaan autoista tai polkupyöristä, jos luopuminen perustuu sille, että ihminen estää koiran pääsyn resursseille. Jokainen, joka on killuttanut jahtaamaan ampaisevaa koiraa hihnan päässä kerta toisensa jälkeen voi todeta, ettei tämä ole kovin tehokas tapa.

Lisäksi Jaana Pohjola kiinnittää huomiota siihen, mitä tapahtuu, jos ohjaajalta saatu palkkio on jatkuvasti huonompi kuin se, mitä koira oikeasti haluaa. Taas ollaan tekemisissä konfliktin kanssa. Ohjaajalla olevien palkkioiden arvo voi jopa laskea entisestään, jos koira kokee ohjaajan ajatteleman palkkion itseasiassa rankaisuna. Ohjaajakin näyttäytyy tällöin epäedullisessa valossa. Kun taas ihminen mahdollistaa pääsyn koiran haluamille asioille, ihminen alkaa näyttäytyä hyvässä valossa, mahdollistajana.

Saat sen mistä luovut – luopumista ilman palkkion poistoa ja pettymyksiä

Luopumista voi myös harjoitella siten, että koira ei menetä haluamaansa, vaan päin vastoin saa sen, kun luopuu ensin. Koiralle ei voi tietenkään antaa kaikkea, mitä se haluaa: koiraa ei voi esimerkiksi koskaan päästää jahtaamaan autoa palkkioksi siitä luopumisesta. Yksittäisissä tilanteissa luopuminen on kuitenkin todella paljon helpompaa, jos koiralla on kokemusta isosta määrästä toistoja, joissa se saavuttaa haluamansa luopumisen kautta. Jos autoja menee päivässä ohi 5, mutta luopumistreeniä, jossa koira saa palkkion, on kiinnostavilla kohteilla toistoina vaikkapa 15, koiralle syntyy kokemus, että useimmissa tilanteissa luopumisen kautta on mahdollista saavuttaa haluamansa. Silloin, kun koiralle ei voi antaa sen todella haluamaa asiaa, olisi kuitenkin tärkeää olla toinen, mahdollisimman hyvä palkkio tilalla.

Tähän luopumistreeniin liittyy myös ajatus siitä, että luopumiselle ei rakenneta vihjettä. Koiralle voi toki opettaa myös erillisen luopumisvihjeen, mutta itse haluan luopumisen lähtevän koirasta, en ihmisisestä. Kun koira luopuu oma-aloittesesti positiivisessa mielentilassa, oppiminen kantaa paljon kauemmas kuin siihen, että luopuminen tapahtuu palkkion menetyksen tai estämisen pelossa, koira passivoituen. Kun koira voi omalla toiminnallaan vaikuttaa asioihin, sen hallinnan tunne kasvaa. Tästä pääset lukemaan, miten oma-aloitteinen luopuminen auttaa kontaktin vahvistamisessa ja sitä kautta lajitehtävien kouluttamisessa.

Luopumisen harjoittelu todellisilla palkkioilla vaatii ohjaajalta koiran lukemista ja luovuutta. Tällaisessa harjoittelussa hyvä puoli on se, että koiralle on aito motivaatio saavuttaa palkkio. Arjessa kannattaa hyödyntää myös tilanteet, joissa koira on valmiiksi hihnassa. Tällöinkin toki syntyy konfliktia, mutta sitä voidaan myös näillä harjoitteilla purkaa. Esimerkiksi tilanteet, joissa koira haluaa mennä ulos ovesta, tervehtiä ihmisiä tai koiria lenkillä tai kiskoo kohti jotain hajua, ovat hyviä mahdollisuuksia opettaa koiralle, että ensin luopumulla se saavuttaa haluamansa asian.

Luopumista kannattaa kuitenkin harjoitella myös niin, että koiraa ei estetä lainkaan. Tällöin ei synny konfliktia, joten harjoittelu lujittaa koiran ja ihmisen suhdetta enemmän. Perinteisen namitavan sijaan koiraa voidaan opettaa luopumaan niin, että palkkio on sen saavutettavissa jatkuvasti. Suosittelen aloittamaan harjoittelun paikassa, jossa koiraa voi turvallisesti pitää vapaana tai ainakin pitkässä liinassa. Tällöin ei tule tarvetta kieltää koiraa harjoituksen aikana, eikä harjoittelu lähde niin helposti väärille raiteille.

Luopumista voi harjoitella esimerkiksi hajuista. Siihen löydät ohjeen täältä. Ihmisistä ja esimerkiksi tilassa olevista tavaroista luopumisen opettelu tapahtuu samalla logiikalla. Lisäksi luopumista voi harjoitella perinteisellä namimenetelmällä siten, että namit ovat avoimesssa kädessä. Harjoittelu aloitetaan käsi niin korkealla, ettei koira yritä ottaa nameja, ja koiraa palkitaan kun se hiukankin luopuu kädestä. Harjoittelun edetessä namikättä tuodaan vähitellen kohti koiraa. Jos koira yrittää ottaa nameja, kättä ei vedetä pois eli palkkiota ei poisteta eikä oma-aloitteisesta toiminnasta rangaista. Tätä tapaa on lätevä soveltaa kotona myös vaikkapa ruokakuppiin ja puruluihin. Lopulta päästään siihen, että namikäsi voi olla koiran nenän korkeudella, ja se silti luopuu ilman erillistä vihjettä.

Alla video siitä, miten Glennalle on opetettu luopumista pentutreeneissä.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

Glenna · harrastukset · havainnointi · koiralähtöisyys · pentuelämä

Glenna SmartDOG-pentutestissä

Kävimme eilen Glennan kanssa SmartDOG-pentutestissä, testaajana Elisa Reunanen Vainuvoimalta. Pentutestin avulla omistaja saa tietoa koiransa persoonallisuudesta, ja testin tuloksia voi hyödyntää koiran kasvatusta ja kouluttamista suunnitellessaan. Testi mittaa koiran sosiaalisuutta vieraita ihmisiä kohtaan, leikkihalukkuutta, aktiivisuutta sekä kognitiivisia ominaisuuksia. Halusin testata Glennan juuri siksi, että saisin lisätietoa siitä, millä osa-alueilla se kaipaa vahvistusta ja onko sen kouluttamisessa jotakin erityistä huomioitavaa. En ollut aikaisemmin käynyt SmartDOG-testissä, joten testitilanne oli myös siltä kannalta erittäin mielenkiintoinen.

Glennan testin kulku

Testi toteutettiin Vainuvoiman tiloissa Turussa, jossa itse olen käynyt ennenkin, mutta Glennalle se oli paikkana uusi. Glenna asteli reippaana sisään ja heti vapaaksi päästyään juoksenteli ympäriinsä tutkimassa paikkoja, kiipesi sohvalle ja sen selkänojaa vasten nuuskimaan ja oli siis kokonaisuudessaan erittäin reippaasti ja iloisesti tutustumassa tilaan. Kun tila oli tarkastettu, sai myös testaaja osuutensa pienen bordercollien rakkaudesta. Ehkä Glenna yritti myös vaikuttaa tuloksiin nuoleskelemalla tuomaria?

Pentua testattiin yhteensä 4 erilaisella testillä, jotka mittasivat kukin hieman erilaisia asioita, lisäksi oli leikki ja aktiivisuusmittari. Testi itsessään kesti hiukan reilun tunnin, ja Glenna oli testin loppuvaiheilla jo jonkin verran väsähtänyt. Se teki innokkaasti tehtäviä ja oli hyvin kiinnostunut siitä, mitä kulloinkin puuhailtiin yhdessä testaajan kanssa. Namipalkkana ei ollut mukana mitään supernameja, mutta Glenna jaksoi koko testin ajan olla niistä kiinnostunut. Testi päättyi leikkiin testaajan kanssa, jossa Glenna oli supermielellään mukana ja halusi vielä jatkaa leikkiä sen loppumisen jälkeen.

Glennan tulokset

Testin kokonaisarvion mukaan

”Glenna on erittäin avoin ja ystävällinen pentu, joka tutustuu koko testitilaan vauhdikkaasti. Koira on erittäin hyvin motivoitunut ruuasta, ja se keskittyy tehtäviin erinomaisesti koko testin ajan. Sylinteritestissä Glennalla on erittäin hyvä itsehillintä. Ihmisen eleitä Glenna lukee erinomaisesti, ja osoittaa hienoa keskittymiskykyä erityisesti tässä tehtävässä. Tilaan liittyvä ongelmanratkaisutehtävä jäi Glennalta ratkaisematta; koira keskittyy pääasiassa pyytämään apua ihmisiltä tai tutkimaan paikkoja. Mahdottomassa tehtävässä koira tekee pääasiassa muuta kuin pyrkii ratkaisemaan ongelmaa, eli koira hylkää tehtävän, eikä osoita vielä suurta sinnikkyyttä tässä osiossa. Suunnatessaan huomionsa tehtävään Glenna työskentelee itsenäisesti. Sosiaalisen oppimisen tehtävässä Glenna osoittaa taipumusta matkia ihmisen toimintaa, vaikka pieni jännitys ja väsymys aiheuttavatkin sen, ettei koira lähde täysin toistamaan tehtävää. Glenna on innokas leikkijä ja selvästi nauttii leikistä ihmisen kanssa. Koira vaihtaa lelun ruokaan, mutta palaa syötyään nopeasti lelun kimppuun. Kumpaakin palkkiota kannattaa ehdottomasti hyödyntää Glennan koulutuksessa. Vaikka Glenna ei mahdottomassa tehtävässä käytä apua pyytävää strategiaa, se osoittaa muissa testin tehtävissä suurta yhteistyöhalukkuutta ja kiinnostusta työskennellä ihmisen kanssa. Koiran parhaat vahvuudet testissä ovat erinomainen itsehillintä ja eleidenlukukyky.”

Yksittäisistä osa-alueista Glenna sai seuraavat arviot:

Suhtautuminen vieraaseen ihmiseen, arkuus-rohkeus: Glenna suhtautuu vieraaseen ihmiseen
ystävällisesti ja avoimesti – koira on avoin ja sosiaalinen vieraita ihmisiä kohtaan.

Aktiivisuus, tilaan tutustuminen: Glenna on erittäin aktiivinen testin alussa ja tutustuu juosten koko huoneeseen. Koiran Fitbark-aktiivisuus testissä oli 24. Pentu on keskimääräistä rauhallisempi testitilanteessa.

Itsehillintä: Glennalla on erinomainen itsehillintä ja impulssikontrolli sylinteritestissä. Sylinteritestissä koira toimii siten, kuin se juuri oppi edellisessä osiossa, eikä palkkio näköärsykkeenä häiritse koiraa. Aikaisemmissa tutkimuksissa koirilla sylinteritestin onnistumisprosentti on ollut keskimäärin 79 % ja susilla 77 % – Glennalla tämä oli 90 %.

Eleet: Glenna lukee ihmisen kommunikointia erinomaisesti tehden vain yhden virheen! Hyvin harva pentu yltää täysin virheettömään suoritukseen tässä osuudessa. Testi vaatii myös hyvää keskittymiskykyä, ja Glennalla on myös tämä ominaisuus vahvana.

Ongelmanratkaisu, V-aita: Glenna ei ratkaissut V-aita tehtävää määräajassa. Koira pyytää pääosin ihmisen apua tehtävän ratkaisuun.

Ongelmanratkaisu, mahdoton tehtävä: Glenna kohdistaa pääasiallisesti huomion muuhun tekemiseen (58 % ajasta) tehtävässä kuin pyrkii ratkaisemaan ongelman. Ollessaan tehtävän kimpussa Glenna työskentelee lähes yksinomaan itsenäisesti.

Leikkihalukkuus: Glenna innostuu heti leikistä ja se leikkii hyvin aktiivisesti. Koira ei halua lopettaa leikkiä. Leikkiä voi hyvin käyttää Glennan palkkiona koulutuksessa.

Sosiaalinen oppiminen: Glenna manipuloi useita kertoja oikeaa nappia ja osoittaa kykyä oppia mallista. Laite on koiran mielestä hieman jännittävä ja lisäksi pentu alkaa olla väsynyt eikä se siksi lähde toistamaan tehtävää voimakkaasti. Koira odottaa myös ihmisten apua tehtävän ratkaisuun.

SmartDOG-tietokannassa pääsee vertailemaan oman koiransa tuloksia muihin saman rotuisiin sekä kaikkien koirien keskiarvoon. Glenna ylittää eleiden luvussa, sosiaalisessa oppimisessa ja itsehillinnässä bordercollien keskiarvon, mutta jää selvästi jälkeen ongelmaratkaisussa. Se oli testissä selkeästi rauhallisempi bordercollieiden pentutestin keskiarvoon nähden.

Omat ajatukset testistä

Itselleni oli yllätys, ettei Glenna yrittänyt mahdottomassa tehtävässä pyytää apua lainkaan, vaikka tilaan liittyvässä ongelmanratkaisutehtävässä se yritti sitä pontevasti. Myös se, ettei tilatehtävä onnistunut, oli itselleni yllätys, koska haahuillessaan Glennan olisi ollut mahdollista saada herkut, mutta se ei sitä tajunnut. Glenna yritti ihan vähän saada nameja väkisin, mutta luovutti nopeasti.

Ajattelen, että väkisin murtautumisesta luopuminen on arjessa hyvä ominaisuus, koska en esimerkiksi toivo, että koira yrittää väkisin päästä porteista ja aidoista läpi, jos se haluaa jotain toisella puolella olevaa. Toisaalta harrastuskoiralla on hyvä olla jonkin verran sinnikkyyttä ja ongelmanratkaisutaitoja, toki niiden tarpeellisuus riippuu kovasti lajista. Tämän ominaisuuden vahvistamisessa on siis syytä olla tarkka harkinta, miten sinnikkyyttä vie eteenpäin.

Mahdottoman tehtävän antama tieto oli myös mielestäni tärkeää: Glenna jaksoi jonkin aikaa yrittää, mutta kun ei onnistunut niin hylkäsi tehtävän ja lähti omille teilleen. Kouluttamisen kannalta on tärkeää tietää, miten koira toimii, jos se ei onnistu yrityksissään, ja testitilanteen käytöksen pohjalta voi pohtia myös syitä käytökselle koulutustilanteissa.

Sosiaalisen oppimisen taipumuksen testaus oli myös kiinnostavaa. Koska Glennalla oli asiaan selvä taipumus, aion ottaa työn alle sen miettimisen, miten voisin sosiaalista oppimista hyödyntää – onhan se myös tutkimuksissa todettu jopa sheippaamista tehokkaamaksi keinoksi opettaa uusia asioita. Myös Do As I Do tulee ehdottomasti meidän treenilistalle, kunhan Glennalta löytyy konseptin opettamiseen liittyvät valmiudet.

Jos testissä olisi tullut esiin epäluuloa, arkuutta tai vaikka voimakasta impulsiivisuutta, se olisi ollut myös erittäin tärkeää tietoa koulutuksen suunnittelun kannalta. Koiran luontaiset taipumukset vaikuttavat siihen, mitä asioita kannattaa harjoitella ja mitkä vaativat erityishuomiota niin arjessa kuin harrastuksissakin. Ne vaikuttavat myös siihen, miten hyvät mahdollisuudet on eri koulutusmenetelmillä onnistua. Samoin esimerkiksi itsenäisyys on asia, josta on toisissa lajeissa paljon hyötyä, mutta toisissa hyvin itsenäisen koiran kanssa voi olla paljon hankalampi edetä.

Testi oli erittäin mielenkiintoinen. Sain siitä mielestäni tarpeellista lisätietoa koirani käyttäytymisestä ja mietittävää, miten otan näitä ominaisuuksia koulutuksessa ja arjessa huomioon. Ennen testiä ajattelin, että kyllä tunnen aikuiset koirani ja niiden testaaminen on ”turhaa”, mutta nyt heräsi kiinnostus myös sitä kohtaan. Ehkä vien Susun vielä testiin jossakin vaiheessa, ja Glennan sitten aikuisten testiin kun se on vanhempi. Suosittelen testiä ehdottomasti!

P.S. Vainuvoiman tiloissa oli myös tosi hyvin kaikenlaista treenitarviketta myytävänä, sekä kirjoja! Onnistuin kuitenkin lähteämään ulos vain yhden heräteostoksen kanssa, ostin nimittäin erittäin kätevän märkäruoalle tarkoitetun palkkapurkin.

arjen tukitaidot · hallinnantunne · harrastukset · koiralähtöisyys · kouluttaminen · pohjataidot · valinnanvapaus

Mitä hyötyä on omaehtoisesta kontaktista?

Omaehtoinen kontakti – mitä se on? Omaehtoisuudella tarkoitan, että toiminto lähtee koirasta. Voisimme puhua myös tarjotusta kontaktista tai koiralähtöisestä kontaktista. Koira siis itse tarjoaa käytöstä, ohjaaja ei mitenkään ilmaise koiralle, mitä haluaa. Ei ole olemassa myöskään koiran kannalta väärää vastausta. Kun koira osaa tarjota kontaktia, ja tarjoaa sitä mielellään, voidaan harjoittelussa helpommin keskittyä muihin asioihin.

Mitä hyötyä on omaehtoisesta kontaktista?

Omaehtoisen kontaktin ehdoton hyöty on se, että silloin koira luopuu häiriöistä oma-aloitteisesti. Kyseessä on pohjimmiltaan myös luopumistreeni, jossa koira valitsee kontaktin kiinnostavan häiriön sijaan. Varsinkin pentu- ja alkeistreenit ovatkin oikeastaan lähinnä luopumista kaikesta kiinnostavasta maailmassa ja ohjaajan rakentamista kiinnostavaksi. Kun kontakti vahvistuu ja siihen rakentuu kestoa, luopumista voidaan ajatella häiriönä kontaktille.

Omaehtoinen kontakti on osa sitä, että koira pitää itse huolta hallinnasta: se ei halua karata häiriöille, vaan haluaa tarjota kontaktia. Kun luopuminen lähtee koiran halusta, se on paljon varmempi käytös kuin muista syistä tapahtuva luopuminen. Kun luopuminen on oma-aloitteista, eikä siihen liity ristiriitaa ohjaajan kanssa, koiralle rakentuu aito sisäinen motivaatio tehtävää kohtaan.

Aito motivaatio on omassa ajattelussani keskeinen asia kaikessa treenaamisessa. Kun koiralla on aito motivaatio tehtävään, sitä ei tarvitse kalastella eikä houkutella pois muiden mielenkiintoisten asioiden ääreltä. Koiran kanssa ei synny vastakkainasettelua, kun ihminen ei yritä väkisin saada koiraa luopumaan sille tärkeästä asiasta. Kun koira oppii, että kontaktin kautta sille päin vastoin syntyy mahdollisuuksia saada sen tavoittelemia asioita, ihminen ja koira pelaavat samalla puolella.

Omaehtoisen kontaktin myötä myös muiden tehtävien harjoittelu helpottuu. Periaatteessa kontakti ei ole vaatimus tehtävien opettamiselle, mutta mistä voimme tietää, että koiran huomio on meissä, jos se ei katso ohjaajaa? Ohjaajaan katsomattomasta koirasta tulee myös ohjaajalle epämiellyttävä olo. Kyse on samasta ilmiöstä, kuin jos puhuisit ihmiselle, joka koko ajan katselee muualle. Koira pitää ystävälliseen ihmiseen mielellään katsekontaktia, jos se ei koe kontaktia uhkaavana, joten muualle katselevan koiran kohdalla pitäisi aina miettiä, mitä käytöksen taustalla on. Onko tilanne tai ohjaaja painostava, vai onko koiran kenties vaikea luopua häiriöistä?

Kun koira on oppinut, että ohjaajan tarkkailu ja kontaktin pitäminen kannattaa, voi harjoittelussa keskittyä muihin asioihin. Tehokkaassa harjoittelussa ei voi harjoitella kuin yhtä kriteeriä kerrallaan. Esimerkiksi seuraamisessa voi olla nopeasti ongelmissa, jos kontaktia joutuu jatkuvasti työstämään ja sen vuoksi joutuu myös palkitsemaan väärää sijaintia tai vinoutta. Jos kontakti on vakio, ja koira huolehtii siitä itse, kriteerinä voidaan pitää jotakin muuta, esimerkiksi seuraamisessa oikeaa paikkaa.

Mitä asioita kannattaa ottaa huomioon omaehtoisen kontaktin rakentamisessa?

On ehdottomasti hyvä, jos on mahdollista harjoitella myös kontrolloiduissa olosuhteissa niin, että häiriöitä voidaan tuoda mukaan koiran sietoikkunan sisällä. Tällöin voidaan pyrkiä ns. virheettömään oppimiseen, jossa tavoitteena on harjoituksen vaatimustason pitäminen koko ajan sellaisella tasolla, että koiran onnistuminen on hyvin todennäköistä. Koska häiriöt ovat kuitenkin asia, jota ei voi täysin hallita, on tarpeen harjoitella myös tilanteita, joissa jokin äkillinen tai hyvin kiinnostava vie koiran huomion. Tämän vuoksi omaehtoisen kontaktin rakentaminen vaatii ohjaajalta joustavuutta muuttaa suunnitelmaa ja omaa toimintaansa tilanteen mukaan.

Selvää on, että koiraa ei saa kuitenkaan pelotella, eikä sille saisi näissä treeneissä aiheutua epävarmuutta, vaan päinvastoin tarkoituksena on opettaa koiralle toimintamalli tilanteeseen, jossa se kadottaa kontaktin hetkellisesti. Näin koiran hallussa oleva käytösvalikoima kasvaa. Kun koiralle tulee käyttöön uusia tapoja selvitä haastavista tilanteista, myös sen hallinnan tunne kasvaa. Hallinnan tunteen kasvaminen näkyy esimerkiksi itsevarmuuden ja reippauden kasvamisena ja siinä, että koira sietää epämiellyttäviä asioita paremmin, kun sillä on keino ohjata tilannetta.

Varsinkin alussa ohjaajan on usein tarpeen hiukan ”psyykata” itseään kestämään se, että koira on kuin onkin kiinnostunut myös muista asioista. Aluksi koira saattaa käyttää pitkiä aikoja kaikenlaiseen muuhun toimintaan, ja tässä kysytään ohjaajalta kärsivällisyyttä. Ohjaajan tulisi kuitenkin pysyä koko ajan valppaana, sillä hyvin pienetkin koirasta lähtöisin olevat vilkaisut tulisi merkitä ja palkita. Muutoin koira ei opi kontaktin kannattavuutta.

Omaehtoinen kontakti pitäisi pyrkiä pitämään vapaana ikävistä seurauksista. Koira määrittelee, mikä on ikävää, joten tilanteita on hyvä miettiä koiran näkövinkkelistä. Jos omaehtoisella kontaktilla joutuu kytketyksi vapaana juoksemisesta, se on yleensä ikävää; samoin jos menettää tilaisuuden haistella kiinnostavia hajuja. Jos taas kontaktista saa palkkion ja lisäksi mahdollisuuden jatkaa tätä tai jotain toista kiinnostavaa toimintaa, niin sehän kannattaa. Kun näihin koirasta kiinnostaviin asioihin on lupa ja pääsy, niiden arvo ja samalla kiinnostavuus laskee. Samaan aikaan kontaktin määrä lisääntyy.

Monenlaisia tilaisuuksia harjoitteluun

Tästä linkistä pääset lukemaan, miten omaehtoista kontaktia lähdetään rakentamaan tilaan tutustumisen kautta. Tilaan tutustumisharjoituksen tavoitteena on purkaa konfliktia ohjaajan ja koiran väliltä ja opettaa koiralle, että kontaktin ottaminen on erittäin kannattavaa: siitä saa palkkion, eikä menetä mahdollisuutta puuhata sitä, mikä sillä hetkellä kiinnostaisi eniten.

Kontaktia voi rakentaa kannattavaksi myös arjessa. Meillä kontakti toimii koirille välineenä saada niiden haluamia asioita. Esimerkiksi ruoka-aikoihin kupista luovutaan ja otetaan kontakti, ennen kuin saa luvan syödä; samoin puruluista ja muistakin herkuista; ovesta saa luvan kulkea kontaktilla; hyville hajuille pääsee lenkillä kontaktilla ja lenkin ja vapaana olon aikana on mahdollista ansaita halutessaan ylimääräisiä makupaloja kontaktilla. Myös ihmisten ja toisten koirien tervehtiminen, jos se on koirasta mukavaa, kannattaa viedä kontaktin ja vapautuksen alle, samoin esimerkiksi koirapuistoon meneminen tai autosta ulos hyppääminen.

Aktiivisen omaehtoisen kontaktin myötä yhteiselämä helpottuu, ja ihmisestä tulee mukavien asioiden mahdollistaja. Nämä arjen tavat hyödyttävät myös harrastuskentällä, ja usein myös toisin päin. Ihmisen kokeminen kannattavana on koiran hyvinvoinnille keskeistä, ja omistaja saa hyvän mielen koiran ollessa hallittavissa.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.