Olet ehkä kuullut, kun kouluttaja kehottaa sanomaan koiralle Jes! ja antamaan palkkion sen jälkeen? Treenaajat pitävät kummallisia kimeitä ääniä ennen kuin heittävät koiralle lelun? Mitä merkitystä sillä on, miten koiraa kehuu treenatessa? Tässä artikkelissa käyn läpi, miksi palkkiovihjettä kannattaa käyttää, miten se opetetaan ja miten sitä käytetään.
Miksi palkkiovihjettä tarvitaan?
Palkkiovihje tai palkkiomerkki toimii koulutuksessa ehdollisena vahvisteena. Ehdollinen vahviste kertoo koiralle siitä, että ehdoton vahviste (eli ruoka, leikki tms.) on tulossa. Näiden kahden välinen suhde perustuu siihen, että koira on oppinut palkkion seuraavan palkkiomerkkiä. Kun koira osaa ehdollisen vahvisteen, ohjaaja saa enemmän aikaa toimittaa palkkion koiralle. Ilman ehdollista vahvistetta palkkio pitäisi antaa juuri käytöksen hetkellä, ja tämä on usein paitsi hankalaa, myös aiheuttaa helposti koiralla ylimääräisiä käytöksiä. Ehdollinen vahviste siis helpottaa koulutuksessa erityisesti ajoitusta, koska sen antaminen onnistuu myös niin, ettei koira katso ohjaajaa tai koiran ja ohjaajan välillä on välimatkaa.
Lisäksi koirat hakevat koko ajan tietoa siitä, milloin palkkio on mahdollista saada. Aika moni varmasti tuntee ilmiön, jossa koira katselee muualle, mutta ottaa välittömästi kontaktia kuullessaan käden menevän taskuun. Tai kaikki tekeminen loppuu, kun ohjaajan käsi lähestyy namitaskua. Tällöin liikkeen näkeminen toimii ehdollisena vahvisteena koiralle. Näin ollen erikseen koulutettu ehdollinen vahviste helpottaa palkkion ajoitusta sekä käytöksen yleistämistä ohjaajan erilaisiin liikkeisiin tai liikkumattomuuteen.
Palkkiovihjeen ja palkkion on myös tutkitusti todettu aiheuttavan koirassa enemmän mielihyvähormonien eritystä kuin pelkän palkkion saamisen. Tämän on ajateltu johtuvan siitä, että se aktivoi eläinten aivoissa seeking-systeemiä, ja näin tehostaa myös keskittymistä, oppimista ja muistin toimintaa. Tämä mielihyvän kokemus ketjuttuu taaksepäin edeltäviin käytöksiin, ja tätä kannattaa hyödyntää kun halutaan vahva, koiralle miellyttävä käytös.
Oikein käytettynä palkkiomerkki lisää koulutuksen selkeyttä ja vähentää turhaumaa, koska koiralle on selkeämpää, mistä käyttäytymisestä palkkio on tulossa. Koira oppii myös tehokkaammin, kun se voi olla varma palkkion saamisesta. Palkkion saamisen varmuus korostuu erityisesti tilanteissa, joissa koiran on esimerkiksi vaikea keskittyä tai se menettää kiinnostuksensa harjoitukseen, jos palkkiota ei kuulu.
Millainen palkkiovihjeen kannattaa olla?
Palkkiovihjeen tulisi olla koiralle selkeä vihje, yleensä ääni, jota koira ei sekoita muihin ääniin tai muihin sille opetettuihin vihjeisiin. Ohjaajan tulisi voida antaa palkkiomerkki vaivattomasti ja nopeasti juuri oikealla hetkellä. Esimerkiksi naksutin tai suullisista vihjeistä yleisesti käytetyt jes, zip, zup, vau jne. täyttävät nämä kriteerit.
Palkkiovihjeen toimimisen kannalta on keskeistä, että koira kuulee palkkiovihjeen vain ja ainoastaan silloin, kun palkkio on todella tulossa. Mikäli palkkiovihjettä viljellään arjessa eri tilanteissa, joissa siitä ei seuraakaan palkkiota, sen merkitys koiran mielessä alkaa heiketä. Toisaalta palkkiovihjeen kuuluminen ilman palkkiota voi saada koirassa aikaan hämmennystä ja turhaumaa, ja johtaa sitä kautta ei-toivottuihin käytöksiin. Siksi palkkiovihjeeksi ei kannata valita arjessa usein käytettäviä kehusanoja, kuten vaikka hyvä ja hienosti.
Palkkiovihjeitä tulisi olla vähintään oma jokaiselle erilaiselle palkkiolle, ja mahdollisesti myös erilaisille palkkion toimitustavoille. Ainakin nami- ja lelupalkalle olisi tärkeää olla oma vihjeensä. Lisäksi namipalkalle voi olla erilaisia vihjeitä sen mukaan, annetaanko palkka kädestä, viedäänkö palkka koiralle vai heitetäänkö nami kenties maahan. Lelupalkalle voi myös olla oma vihjeensä sen mukaan, juokseeko koira hakemaan lelun ohjaajalta vai heittääkö ohjaaja lelun koiralle. Lisäksi valmiina olevalle etäpalkalle kannattaa olla myös oma vihje.
Miten palkkiovihje opetetaan?
Palkkiovihjeen opettaminen ei ole vaikeaa. Valitaan palkkiovihje, annetaan se ja toimitetaan palkkio välittömästi vihjeen antamisen jälkeen. Esimerkiksi suullisen Jes-vihjeen opettaminen käy näin: Ole koiran kanssa vastapäätä, koira vapaassa asennossa. Pidä nameja valmiiksi kädessäsi. Sano Jes ja anna koiralle välittömästi yksi nami kädestäsi. Toista parikymmentä kertaa, niin koira osaa vihjeen varmasti, todennäköisesti se oppii sen jo nopeamminkin.
Samaa kaavaa voit soveltaa minkä tahansa palkkiovihjeen kouluttamiseen. Anna palkkiovihje, ja toimita palkkio koiralle vihjeeseen liittyvällä tavalla. Toista parikymmentä kertaa. Tämän jälkeen voit pyytää alkuun koiralta sen hyvin osaamia käytöksiä, ja palkita niistä palkkiovihjettä käyttäen, ennen uusien käytösten kouluttamiseen siirtymistä.
Muuta huomioitavaa palkkiovihjeen käytössä
Palkkiovihjeissä tärkeintä on muistaa itse käyttää niitä systemaattisesti. Palkkiovihjettä käyttäessä koiralle tulee todella joka ikinen kerta myös toimittaa palkkio. Jos annat koiralle opetetun palkkiovihjeen, mutta koira ei saa odottamaansa palkkiota, koira turhautuu harjoitteluun nopeasti. Koirasta riippuen tämä näkyy yleensä joko motivaation laskuna tai voimakkaana kiihtymisenä, joskus jopa ohjaajaan kohdistuvana aggressiivisena käyttäytymisenä. Paljon toistettuna palkkiovihjeen merkitys alkaa koiran mielessä heiketä, jolloin myös motivaatio jälleen heikkenee. Jos siis et aio palkita koiraa, älä sano palkkiovihjettä, vaan kehu koiraa muilla sanoilla. Jos sanot palkkiovihjeen vahingossa, vaikka ei ollut tarkoitus palkita, koiralle kuuluu silti palkkio – virhehän oli ohjaajan, joka sanoi väärän sanan.
Jos usean palkkiovihjeen hallinta tuntuu vaikealta, aloita ensin yhden opettamisesta. Kun osaat käyttää tätä yhtä palkkiovihjettä sujuvasti erilaisissa tilanteissa, ota työn alla toisen palkkiovihjeen opettelu. Näin voit vähän kerrallaan kasvattaa palkkiovihjeiden määrää ilman, että niiden hallitseminen käy ohjaajalle liian työlääksi. Itselläni on aktiivisessa käytössä neljä palkkiovihjettä – jes namille kädestä/heitettynä, nami maahan pudotetulle namille, zip heitetylle lelulle/lelulle kädestä ja teikit (takeit) maassa olevalle, tiedetylle palkkiolle (koira tietää etukäteen, millainen palkkio on ja missä se on).
Huomioi palkkiovihjeitä valitessasi, että ne eivät saa kuulostaa koiran mielestä keskenään samanlaisilta – muuten vaarana on, että koira sekoittaa vihjeitä eikä koulutuksen selkeys parane, vaan päinvastoin koira hämmentyy edelleen.
Ideoita palkkiovihjeiksi
Jes
Naksutin
Kielinaksu
Nami
Vau
Super
Takeit
Zip
Zup
Zap
Whii
Jos sinulla on käytössä palkkiovihje, jota ei löydy listasta, jaa ideasi muillekin kommentoimalla postaukseen.
P.S. Oletko kiinnostunut koulutustekniikasta ja koulutuksen selkiyttämisestä laajemmin? Täältä löydät aiemmin julkaistun koulutuksen peruspilarit-sarjan ensimmäisen osan, jossa käsitellään vahvisteita ja rankaisuja.
Tuntuuko joskus, että koirasi toiminnassa ei ole järkeä? Koira ei opi jotakin asiaa, tai ei tee jo oppimaansa käytöstä? Vai tekeekö koira jotakin ei-toivottua, kuten haukkuu, hyppii tai varastaa pöydältä? Kun pohditaan eläimen käyttäytymistä, lähdetään liikkeelle siitä, että käyttäytymisellä on aina jokin funktio eli tarkoitus. Kaikella koiran käytöksellä on siis aina jokin syy, joka on koiran näkökulmasta looginen. Vain kuollut eläin ei käyttäydy mitenkään.
Kaikkea käyttäytymistä ohjaa toinen kahdesta taustasyystä
Pohjimmiltaan kaikkien eläinten, myös ihmisten, käyttäytymistä ohjaavat kaksi päätekijää: 1) Pyrkimys kokea mielihyvää ja 2) Pyrkimys välttää epämiellyttäviä tunteita aiheuttavia asioita. Nämä ovat motivaatiotekijät kaiken käyttäytymisen taustalla, kun vähän kaivetaan syvemmältä. Kaikki eloonjäämisen kannalta keskeisiin tekijöihin, kuten syömiseen, nukkumiseen, turvallisuuteen ja lisääntymiseen, liittyvä toiminta perustuu mielihyvään ja ikävän tunteen välttämiseen. Esimerkiksi syöminen tuottaa sekä mielihyvää että poistaa epämiellyttävää nälän tunnetta, epämiellyttävä väsymys poistuu nukkumalla jne.
Koska eläimet ovat erilaistuneet luonnossa elämään jokainen omassa ekologisessa lokerossaan eli elinympäristössään, hankkimaan ruokaa eri tavoin ja välttämään erilaisia asioita, niiden käyttäytyminen poikkeaa toisistaan sen mukaan, miten samanlaiset tai erilaiset niiden olosuhteet ovat olleet. Vaikka koira on asunut pitkään ihmisen seurassa, eikä koiraa voi verrata suteen, koiran perimästä löytyy kuitenkin useita kaikille koiraeläimille yhteisiä käytösmalleja. Näitä kutsutaan lajinomaisiksi käyttäytymistarpeiksi. Koiraeläimet syövät luonnossa pääasiassa toisia eläimiä, ja metsästävät niitä aistiensa avulla joko yksin tai ryhmässä. Metsästyskäyttäytymiseen kuuluu esimerkiksi haistelu ja kaivaminen, mutta myös pureskelu ja hautaaminen.
Kotikoiralle läheisin koiraeläin eli susi on laumaeläin, ja seuran kaipuu näkyy myös koirassa vahvana. Nämä ruoanetsintään ja sosiaalisuuteen liittyvät tekijät ovat olleet keskeisiä eläimen henkiinjäämiselle, ja niinpä niitä toteuttavista käytösmalleista on tullut koiralle mielihyvää tuottavia. Mikäli koiralla ei ole mahdollisuuksia toteuttaa näitä käyttäytymisiä, se alkaa voida huonosti. Iso osa ihmisen ongelmalliseksi kokemasta käyttäytymisestä johtuu itseasiassa siitä, että koiralla ei ole ihmisen luomassa ympäristössä riittävästi mahdollisuuksia toteuttaa lajinomaisia käyttäytymistarpeitaan.
Koira elää hetkessä
Koira ei kykene nykytiedon valossa pitkäkestoiseen tulevaisuuden suunnitteluun kuten ihminen. Me voimme pakottaa itsemme tekemään epämiellyttäviä asioita, kuten istumaan epämiellyttävässä hammaslääkärin tuolissa, koska tiedämme, että hyvin hoidetut hampaat estävät epämiellyttäviä tunteita myöhemmin tulevaisuudessa. Koira ei tällaista käsitä, vaan sille mielihyvä ja epämiellyttävyyden välttäminen ovat konkreettisia, nyt käsillä olevia tilanteita. Koiralle siis hampaiden hoito voi olla erittäinkin epäilyttävää, koska se ei pysty ajattelemaan myöhempää hyötyä. Siksi esimerkiksi hoitotoimenpiteet on syytä kouluttaa koiralle mahdollisimman mukaviksi. On tärkeää aina myös muistaa, että koira ei ymmärrä luonnostaan, ettei vaikkapa hammasharja ole vaarallinen. Ihmisen näkökulmasta harmittomat asiat voivat olla koirasta hyvinkin pelottavia, ja pelko on koiran näkökulmasta aito kokemus. Myös tästä syystä koiraa on tärkeää positiivisen vahvistamisen kautta kouluttaa suhtautumaan erilaisiin tilanteisiin myönteisesti.
Koska koiralta puuttuu kyky tulevaisuuden suunnitteluun, koira, tai mikään muukaan eläin, ei tee mitään “tahallaan” tai “kiusallaan”, vaan toimii aina sen mukaan, minkä kokee missäkin tilanteessa kannattavimpana. Tarkoituksellista, eläintä itseään hyödyttämätöntä kiusantekoa ei ole havaittu muilla eläimillä kuin ihmisellä. Eläimet saattavat kyllä vaikkapa huijata toisiaan, mutta tällöin kyseessä on aina oman hyödyn tavoittelu, ei tarkoitus jättää toinen ilman. Kaikki käytös ei myöskään ole tahdonalaista – esimerkiksi yksin peloissaan oleva tai kovin kiihtynyt koira ei tietoisesti päätä pissata alleen, vaan se ei kykene tilanteessa hallitsemaan kehonsa reaktioita. Koiralta ei ole tutkimuksissa löytynyt kykyä sellaisiin tunteisiin ja käytöksiin kuin “kettuilu” tai kostaminen.
Oppimisen vaikutus käyttäytymiseen
Eläimet eivät kuitenkaan ole vain viettiensä vietävissä, vaan ne oppivat ympäristöstään ja oman toimintansa seurauksista. Kannattava käytös on sellaista, jonka avulla koira kokee saavuttavansa miellyttäviä asioita tai välttävänsä epämiellyttäviä. Siihen, mikä koiran mielestä on kannattavinta, vaikuttavat monet asiat, kuten koiran temperamentti, geenit ja oppimishistoria. Koira kykenee ketjuttamaan tehokkaasti asioita, jotka tapahtuvat ajallisesti lähellä toisiaan. Jos johonkin asiaan liittyy voimakas mielihyvä tai toisaalta epämiellyttävä tunne, koira oppii tehokkaasti ennakoimaan sitä erilaisista ympäristön merkeistä. Esimerkiksi ensimmäinen koirani Tiuhti inhosi vettä kaikissa muodoissaan, ja oppi, että ihminen ottaa sukat pois mutta jättää muut vaatteet päälle, kun koira joutuu pesulle (hänen nuoruusvuosinaan en vielä ollut tutustunut yhteistyössä tehtäviin hoitotoimenpiteisiin). Niinpä hän oppi pakenemaan paikalta, kun sukkia alettiin riisua. Jos riisumisen aloitti jostain muusta vaatteesta, hän ei reagoinut mitenkään. Samaten bordercollieni Glenna on oppinut, että treenikassin esiin ottaminen tarkoittaa, että lähdetään hallille, ja treenaaminen on Glennalle erittäin arvokasta. Kun kassiin koskee eteisessä, hän herää sikeimmästäkin unesta välittömästi ja saapuu paikalle varmistamaan mukaan pääsemisen. Koirat ovat todella tehokkaita poimimaan tällaisia itselleen merkityksellisiä tapahtumia ennakoivia merkkejä, ja alkavat ennakoida myöhemmin tulevia tapahtumia oppimisensa perusteella. On epäselvää, miten pitkälle tulevaan ennakointi ja tapahtumien ketjutus jatkuu, mutta kokemukseni mukaan ainakin tunnin sisällä tapahtuvat asiat koiran on mahdollista yhdistää toisiinsa.
Koirat oppivat myös oman toimintansa seurauksista. Jos toiminnan seuraus on koiralle erittäin merkityksellinen, käytös vahvistuu nopeasti. Esimerkiksi jos hoitotoimenpiteissä jättää toistuvasti huomioimatta koiran pienet epämukavuudesta kertovat eleet, koira voimistaa viestintäänsä ja saattaa lopulta purra. Pureminen yleensä keskeyttää toiminnan tehokkaasti, jolloin koira oppii, että tämä käytös toimii. Seuraavalla kerralla koira saattaa siirtyä suoraan puremiseen, koska se oli tehokasta. Toinen esimerkki on ääntely tauolla treeneissä – jos koiralle ei ole opetettu taukokäytöstä, treenin yhtäkkinen päättyminen on koiran mielestä erittäin epäloogista. Koira koittaa kiinnittää ohjaajansa huomion, jotta saisi treenin jatkumaan. Se kokeilee erilaisia käytöksiä, ja huomaa pian, että kun alkaa vinkumaan, ohjaaja kaivaa äkkiä herkut esille saadakseen koiran hiljaiseksi. Vinkuminen osoittautuu siis tehokkaaksi keinoksi saada lisää makupaloja, kun treeni keskeytyy. Kummastakin tilanteesta olisi selvitty ilman ihmisen kannalta hankalaa, mutta koiran kannalta erittäin tarkoituksenmukaista käyttäytymistä, mikäli koiralle olisi opetettu etukäteen sen tarvitsemia taitoja kyseiseen tilanteeseen.
Koira osaa olla koira
Kaikki eläimet oppivat koko ajan, halusimme tai emme. Jos koiraa ei kouluteta tarkoituksella, sen osaamat käytökset ovat niitä, jotka kumpuavat sen perimästä ja joita se on itsekseen oppinut eri tilanteissa seurailemalla, mitkä asiat tapahtuvat peräjälkeen sekä oppimalla oman toimintansa seurauksista. Jos haluamme koiralta tietynlaista käytöstä, sen oppimista ei kannata jättää koiran omaan varaan vaan tarkoituksellisesti opettaa koiralle erilaisia käytöksiä.
Kuten aluksi totesin, vain kuollut eläin ei käyttäydy. Elävät eläimet käyttäytyvät koko ajan jotenkin. Koiran on vaikeaa ymmärtää sellaisia asioita kuin “Älä hypi” tai “Älä hauku”. Keskittyessämme siihen, millaista käytöstä emme halua, mikään ei kerro koiralle, millainen käytös sitten olisi kannattavaa ja johtaisi koiran kannalta toivottuun lopputulokseen (mielihyvän kokeminen tai epämiellyttävien asioiden välttäminen). Sen sijaan opettaessamme koiralle, että neljä tassua maassa johtaa palkkioihin ja korvaavan käytöksen ääntelyä aiheuttaviin tilanteisiin, voimme opettaa koiraa myös valitsemaan näitä käytöksiä oma-aloitteisesti niissä tilanteissa, joissa niiden tekeminen on aiemmin ollut kannattavaa. Esimerkiksi yksinkertainen taukoalustalle hakeutuminen on erittäin monikäyttöinen taito niin taukona treeneissä kuin myös tilanteessa, jossa kotiin saapuu vieraita tai koiran pitäisi ulos lähtiessä odottaa rauhallisena, että omistaja saa vaatteet päällensä. Voit ladata ilmaisen oppaan taukomaton kouluttamiseen tämän sivun alalaidasta.
Mikäli koiran käyttäytymiseen vaikuttaminen tehokkaasti kiinnostaa sinua enemmän, lisälukemista löydät seuraavista blogiartikkeleista
Miten saadaan “liian hyvä palkkio” toimivaan käyttöön?
Onko liian hyviä palkkioita olemassa? Joskus tulee tilanteita, että koiran kouluttaminen on vaikeaa jollakin tietyllä palkkiolla, koska se ei pysty enää keskittymään suhtautuessaan palkkioon niin intohimoisesti. Tai joudutaan treenaamaan ruokanappuloilla, jolloin koiran motivaatio on alhainen, mutta ei voida vaihtaa parempiin palkkioihin, koska koira ei keskity enää tekemiseen vaan palkan saamiseen. Entä jos palkkio kiihdyttää koiraa voimakkaasti? Mikäli harjoituksessa syntyy tällaisia tilanteita, käyttäytymisen taustalla voi olla esimerkiksi puutteet käyttäytymistarpeissa, nälkä, pelko palkkion menettämisestä tai puutteelliset luopumisen taidot. Kun saat koirasi mielestä parhaat palkkiot käyttöön harjoituksissa, saat motivoituneemman koiran ja esimerkiksi pitkäkestoiseen suoritukseen motivoiminen on helpompaa. Pohdi siis ainakin seuraavia tekijöitä, jos joudut tekemisiin “liian hyvän” palkkion kanssa:
Onko koiran käyttäytymistarpeet täytetty?
Jos koira menee ns. sekaisin palkkiosta, kannattaa ongelma ratkaisu aloittaa miettimällä, onko koiran käyttäytymistarpeet täytetty. Onko koira saanut riittävästi liikuntaa, että sen aktiivisuuden tarve ei ole ylitsevuotava? Onko koira saanut aktivointia ja virikkeitä? Koulutushetken ei pitäisi olla koiralle ainoa merkityksellinen hetki päivässä tai jopa viikossa. Jos näin on, koiran odotukset koulutusta kohtaan ovat kohtuuttoman suuret ja se aiheuttaa liiallista kiihtymistä. Varsinkin nuoret ja aktiiiviset koirat kannaattakin yleensä viedä ulkoilemaan sekä tarjota virikkeitä ja lämmitteleviä harjoituksia ennen varsinaisia treenejä, jotta keskittymiskyky olisi mahdollisimman hyvä. Muista kuitenkin, että koira ei saa väsyä liikaa ennen treeniä, vaan pyri löytämään kultainen keskitie.
Onko koiralla nälkä?
Nälkä ei ole hyvä lähtökohta harjoittelulle. Ihmisen keksimien temppujen tekemiseksi koiralta ei saisi evätä ruokaa tarkoituksella. Kova nälkä aiheuttaa sen, että ruoka muuttuu positiivisesta vahvisteesta negatiiviseksi vahvisteeksi – mielihyvän tuottamisen sijaan palkkio poistaakin epämiellyttävää tunnetta. Tämä muuttaa koiran kokemusta harjoittelusta sekä myös sen mielleyhtymiä harjoiteltavasta tehtävästä olennaisesti. Kova nälkä haittaa keskittymiskykyä ja vaikuttaa mielialaan, joten se ei myöskään tue oikean viretilan kouluttamista. Pientä koiraa tai pentua ei toki kannata ruokkia juuri ennen treenaamista, jotta mahaan vielä mahtuu. Toisaalta koirilla, joilla tuntuu olevan aina nälkä, ruokkiminen juuri ennen harjoittelua (poislukien raskas fyysinen harjoittelu) voi jopa parantaa viretilaa ja keskittymiskykyä.
Pelkääkö koira menettävänsä palkkion?
Pelko siitä, että palkkiota ei tulekaan, voi saada koiran kiihtymään voimakkaasti palkkion ollessa läsnä. Koira, joka pelkää menettävänsä palkkion, voi yrittää varastaa palkan ennen palkkamerkkiä/lupaa ottaa palkka. Pelko palkkion menettämisestä liittyy usein aiempiin kokemuksiin koulutuksesta, joissa koira on ollut epävarma palkkion saamisesta. Koulutus on saattanut olla epäjohdonmukaista, tai koiran koulutuksessa on käytetty paljon negatiivista rankaisua eli palkkion poistoa. Koiralle ei ole syntynyt luottamusta siihen, että se saa aina palkkion tekemisestään, ja siksi yrittää varmistaa palkkion saamisen muuten. Varmista siis aina, että koulutus on selkeää ja johdonmukaista, eikä harjoituksissa käytetä negatiivista rankaisua koulutusmenetelmänä. Voidakseen rauhoittua ja keskittyä koiran täytyy ymmärtää, miten sen on mahdollista saada palkkio.
Osaako koira luopua palkkioista?
Jos palkkio vain on koiran mielestä kerrassaan vastustamaton, kyseisen palkkion käytön lopettamisen sijaan kannattaa pyrkiä opettamaan koiralle, miten se pääsee käsiksi himoitsemaansa palkkaan. Ihanan palkkion läsnäolon harjoitteluun kannattaa suhtautua häiriötreeninä – koiraa opetetaan toimimaan, vaikka häiriö on läsnä, ja tähän kyetessään se saa arvokkaan palkkionsa. Jos tämä on vaikeaa, pitää harjoitus pilkkoa riittävän pieniksi palasiksi, että saadaan paljon onnistumisia ja sitä kautta oikeanlaista oppimista. Aluksi se voi tarkoittaa vaikka sitä, että koira saa palkkion kun se vetää nenäänsä sentin poispäin palkkiosta. Vaikeustasoa kasvatetaan vähitellen pyrkien lopulta siihen, että koira osaa suorittaa erilaisia tehtäviä ja myös harjoitella uusia asioita “häiriöpalkan” läsnäollessa. Myös tässä tapauksessa on tärkeintä, että koira ymmärtää, millainen käytös johtaa palkkion saamiseen.
Voiko koiraa kouluttaa lelulla, jos se kiihtyy siitä?
Joskus vastassa voi olla tilanne, että koira ei innostu kovinkaan paljon ruokapalkkioista, mutta leluista koira kiihtyy vähän liiankin kanssa. Tällöin ohjaaja saattaa miettiä, kannattaako koiraa palkita lelulla, ettei kiihtynyt mielentila vahvistu. Kannattaa kuitenkin miettiä, mitä tavoittelee – jos meillä on vain yksi toimiva palkkio käytössä, niin meidän täytyy silloin sitä palkkiota käyttää jos ylipäätään haluamme kouluttaa. Itse mielummin valitsen sen, että koulutan koiralle arvokkaalla palkalla vaikka se kiihdyttäisikin, kuin yrittäisin motivoida koiraa puolivillaisilla palkkioilla. Usein on itseasiassa niin, että kun koira pääsee leikkimällä purkamaan energiaa ja kiihtymystä sekä käyttämään kroppaansa, kiihtymys alkaakin tasoittua. Ruokapalkkion arvon kasvattamiseksi voi myös tehdä paljon, täältä voit lukea siitä lisää.
Toimiva palkkio on tärkein työkalu koiran koulutuksessa, joten koiralle arvokkaan palkkion käyttökelpoisuuden eteen kannattaa nähdä aikaa ja vaivaa. Se on työtä, joka maksaa itseään takaisin pitkään suurten korkojen kera. Kerro kommenttikenttään kokemuksistasi, onko sinun koirallasi olemassa jokin tällainen superpalkka ylitse muiden?
Game on! 7 syytä pelata koulutuspelejä koiran kanssa
Koulutuspelit ja “kaavapelit” tarkoittavat sitä, että koiralle opetetaan yksinkertainen harjoitus, josta se saa palkkaa, ja harjoitusta toistetaan useita kertoja, kunnes koira oppii harjoituksen kulun. Koirat usein innostuvat nopeasti näistä yksinkertaisista harjoituksista, kunhan palkkio on riittävän arvokas, koska koirat mielellään toistavat helppoja tehtäviä, joiden tekemisestä ne tietävät saavansa palkkion. Koirat siis mielellään “pelaavat” ihmisen kanssa. Koulutuspelit opettavat yksinkertaisten tehtävien kautta koiralle melkeinpä huomaamatta erilaisia taitoja, ja koiran on usein helpointa aloittaa ihmisen kanssa työskentely uusissa paikoissa pelien kautta. Pelejä hyödyntävät mm. Control Unleashed -menetelmä sekä AbsoluteDogs -koulutuspalvelu. Tähän artikkeliin olen koonnut 7 erinomaista syytä aloittaa myös oman koirasi koulutus koulutuspelien kautta.
Control Unleashed-ohjelmassa koiralle opetetaan erilaisia hyvinkin yksinkertaisia nk. koulutuspelejä (englanniksi pattern games, en ole vielä löytänyt oikein hyvältä kuulostavaa suomennosta). Pelit ovat yksinkertaisia, koska tarkoitus on, että myös koira voi oppia pelin kulun. Koulutuspelien toimivuus perustuu useisiin seikkoihin, joista ensimmäinen on uusien tilanteesta selviytymisen tapojen opettaminen.
Jos koiralle ei opeta mitään, se osaa olla koira. Se reagoi temperamenttinsa ja aikaisemmista tilanteista keräämiensä oppimiskokemusten pohjalta koiramaisesti uusiin asioihin. Koirilla on hyvin erilaisia tapoja käsitellä vaikkapa turhaumaa: yksi vinkuu ja haukkuu, toinen alkaa nylkyttää ohjaajaa, kolmas haistelee maata ja neljäs poistuu paikalta. Näiden käytösten toteuttaminen on koiran keino ilmaista itseään ja helpottaa omaa oloaan, mutta ne eivät yleensä edistä opetettavaa asiaa tai toivottua tunnetilaa. Tilanteen purkaminen voi joskus olla hankalaa, ja koira jää ikään kuin jumiin tilanteeseen.
Koira, jolle on opetettu vaikkapa oletuskäytös, voi näiden turhaumaa ilmaisevien koiramaisten toimintatapojen sijaan kertoa ohjaajalle oletuskäytöksen avulla, että nyt on kyllä hankalaa. Eikö olisi paljon mukavampaa, että hämmentyessään koira mielummin istuisi kuin aloittaisi konsertin? Mikäli koulutus on selkeää ja koira tietää, mitä sen pitäisi tehdä, oletuskäytös ei tule esiin “väärissä” paikoissa, vaan sillä on aina tärkeä viesti ihmiselle. Kun ihminen kuuntelee koiran viestin ja muuttaa sen pohjalta omaa toimintaansa, koiran olo paranee ja negatiivisten tunteiden kokeminen vähenee. Varsinainen win-win siis
Apuväline uusin tilanteisiin tottumiseen
“Kaavapelien” tai koulutuspelien toimivuus perustuu osaltaan myös siihen, että ne tarjoavat erinomaisen keinon totutella tilanteeseen tutun käytöksen kautta. Monille koirille vaikein taito on itseasiassa “ei minkään tekeminen”, oleilu. Varsinkin jos koiralla on tapana reagoida ärsykkeisiin voimakkaasti tai se on kovin vilkas, sille on todennäköisesti helpompaa keskittyä johonkin tekemiseen kuin “vain olla”. Tällöin tuttu peli toimii turvallisena tekemisenä, jonka kautta koiraa voidaan siedättää häiriöihin. Jos koira jännittää vaikkapa autoja, vaikka 1 2 3 pelin pelaaminen tai LAT-harjoituksen tai mattotreenin tekeminen riittävän kaukana ärsykkeestä voi toimia turvallisena, tuttuna tekijänä ja näin nopeuttaa koulutusprosessia.
Arkielämän lisäksi kaavapelit toimivat hienosti myös harrastuskontekstissa esimerkiksi lämmittelynä. Aika harvalle koiralle sopii sellainen, että uudessa paikassa aloitetaan suoraan autosta uuden asian treenillä tai kisasuorituksella. Pelien pelaamisen kautta koiralle voidaan luoda tuttuuden tunnetta uuteen tilanteeseen ja näin kertoa, että tännekin tultiin tekemään yhdessä kivoja juttuja. Kun koira pystyy pelaamaan peliä eikä kiinnostu ympäristön tapahtumista, on todennäköisempää, että se pystyy myös keskittymään uuden asian harjoitteluun tai kilpailusuoritukseen.
Yhteistyön kannattavuuden lisääminen
Kaavamaisten koulutuspelien kautta koiralle on helppo opettaa, että yhteistyö ihmisen kanssa on mukavaa ja koiralle kannattavaa. Jos koiralla ei ole paljon kokemuksia ihmisen kanssa toimimisesta, esimerkiksi koska se on pentu ja kokemusta ei vain ole vielä ehtinyt kertyä, tai se on tullut vaikkapa tarhaoloista, kaavapelien avulla pääsee nopeasti alkuun harjoittelussa. Kaavapelit on suunniteltu niin, että koiran on helppo ymmärtää ne, eikä kouluttamiseen tottumattoman koiran treeniin pääse niin helposti tulemaan esimerkiksi turhautumisen elementtejä. Samalla kaavapelien harjoittelu ennaltaehkäisee monenlaisia tulevaisuuden haasteita opettaessaan koiralle samalla tärkeitä taitoja.
Sama pätee myös koiriin, jotka osaavat ehkä jo kaikenlaista, mutta ovat jostain syystä herkempiä esimerkiksi ympäristön tai paikan muutoksille tai muille häiriöille. Uudessa tilanteessa päästään nopeammin yhteistyön rytmiin tuttujen, mukavien harjoitusten kautta. Myös tilanteissa, joissa koira joutuu syystä tai toisesta opettelemaan yhteistyötä sille vieraan ihmisen kanssa (esim. Pennut, kodinvaihtajat, rescuet…), tutut harjoitukset auttavat koiraa sopeutumaan tilanteeseen ja lämmittelemään harjoitusta varten. Joskus kotoa löytyy aikuinen koira, jonka kanssa ei ole jostain syystä ehditty harjoitella riittävästi, tai koulutukseen on tullut ristiriitoja koiran ja ohjaajan välille. Kaavapelit toimivat loistavasti myös tällaisessa tilanteessa koulutuksen uudelleen käynnistämiseen ja yhteistyön rakentamiseen.
Lisäksi nimenomaan Control Unleashed -pelien hieno puoli on, että ne toimivat monipuolisesti: ne myös vastaehdollistavat ja siedättävät koiraa, antavat koiralle hallinnan tunnetta tilanteessa ja tukevat ihmisen ja koiran keskinäisen vuorovaikutuksen syntyä. Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa yhteinen koulutustaival koiran kanssa?
Ohjaajan ja koiran välisen myönteisen vuorovaikutuksen lisääminen
Kaavamaisten koulutuspelien kautta on helppo lisätä koiran ja ohjaajan välistä myönteistä vuorovaikutusta. Jos omistaa koiran, jolla on paljon ihmisen näkökulmasta hankalaa käytöstä, voi vuorovaikutus liukua hiljalleen negatiiviseen kehään. Koiraa kielletään jatkuvasti ja se ärsyttää omistajaa. Koira taas aistii negatiivisen tunteen ja vuorovaikutuksen, ei tiedä mitä tehdä, ja koiran itse keksimät keinot usein ärsyttävät omistajaa lisää. Joskus taas koira voi olla herkempi, ja omistaja on tahtomattaan aiheuttanut painetta, joka on jäänyt koiralle mieleen. Toisinaan negatiivinen vuorovaikutus liittyy vain johonkin yksittäiseen tilanteeseen.
Susan Friedman on puhunut eläimen ja ihmisen suhteesta ja vuorovaikutuksesta pankkitilivertauksen avulla. Positiivinen vuorovaikutus on talletus, joka lisää katteen määrää, negatiivinen vuorovaikutus tekee nostoja tililtä. Hyvä suhde kestää pienet nostot, jos talletuksia on ehtinyt kertyä runsaasti ja on mistä ottaa. Jos tilanne on ehtinyt siihen, että pohja vilkkuu jo, tai saldo on jopa miinuksella, tarvitaan pikaisesti katetta. Joskus voimme joutua aloittamaan uuden koiran kanssa nollasta, esimerkiksi pennun kanssa, tai miinukselta, jos meillä on kodinvaihtaja tai rescuekoira, jolla on huonoja kokemuksia vuorovaikutuksesta ihmisen kanssa. Helppojen, koiran omaan valintaan perustuvien koulutuspelien pelaamisen kautta voidaan tehdä paljon talletuksia lyhyessä ajassa.
Joskus alkuun pääseminen voi tuntua tuskastuttavalta, jos koira joutuu lähtemään miinuksen puolelta. Siksi harjoitukset on tärkeää pitää yksinkertaisina, ennakoitavina ja koiran valinnanmahdollisuuksia alleviivaavina, ja tähän CU harjoitukset istuvat kuin nenä päähän. Myönteinen vuorovaikutus ja paksusti voiva suhdepankkitili hyödyttävät sekä koiraa että omistajaa monin tavoin, esimerkiksi parantamalla kummankin yleistä hyvinvointia. Myös positiivisesta vuorovaikutuksesta voidaan saada aikaan kehä, jossa hyvä lisää hyvää.
Tehokas tapa kouluttaa
Vahvan käytöksen opettaminen vaatii paljon toistoja. Tilanteessa kuin tilanteessa toimiva käytös vaatii vielä enemmän. Vaikeassa häiriössä, jossa kenties on jotain koiralle sisäisesti palkitsevia elementtejä, kuten vaikkapa mahdollisuus jahtaamiseen, vaihtoehtoisen käytöksen tulee olla erittäin mieluisa koiralle. Jotta saisimme aikaan käytöksen, jonka toteuttaminen itsessään on koiralle mukavaa ja se valitsee tämän käytöksen itse muiden vaihtoehtojen joukosta, se vaatii iiiison määrän vahvistehistoriaa. Ja tätä voimme rakentaa helposti koulutuspelien kautta.
Kaavapelejä pelaamalla saadaan lyhyessä ajassa paljon toistoja toivotusta käytöksestä. Esimerkiksi yksinkertaista up&down eli ylösalaspeliä pelaamalla saadaan muutamassa minuutissa kymmeniä toistoja katsekontaktin ottamista. Kun koira on oppinut pelin, se on helppo yleistää aina uusiin ympäristöihin ja tuoda harjoituksiin häiriöt mukaan. Selkeän treenirakenteen kautta on helppo luoda koiralle (ja ohjaajalle!) onnistumisen edellytykset. Koska pelit ovat yksinkertaisia ja niistä saa paljon palkkaa lyhyessä ajassa sekä positiivista vuorovaikutusta ohjaajan kanssa, niiden pelaaminen itsessään on koirasta mukavaa. Näin pelissä harjoiteltavaan käytökseen saadaan ladattua helposti ja nopeasti paljon positiivisia tunteita. CU harjoitukset ja koulutuspelit ovat siis hyvin tehokas tapa opettaa koiralle vahvoja käytöksiä ja yleistää niitä erilaisiin tilanteisiin.
Pelit keinona testata koiran mielentilaa
Kun totutamme koiraa uusiin tilanteisiin, ja tavoitteenamme on saada jokin käytös toimimaan häiriöissä, on usein järkevää aloittaa harjoittelu uudessa tilanteessa jollakin muulla käytöksellä kuin tavoitekäytöksellä. Tämä siksi, että emme halua mahdollisesti ei-suotuisan mielentilan yhdistyvän tavoitekäytökseen. Emme myöskään halua koiran keskeyttävän vaikkapa seuraamista siksi, että se kokee tarvetta tarkkailla ympäristöään. Koulutuspelit ovat tässä erinomainen tapa auttaa koiraa sopeutumaan uuteen tilanteeseen tuttujen kaavojen kautta. Näissä peleissä huomion kääntäminen ympäristöön ei ole myöskään virhe, vaan informaatiota ohjaajalle.
Jos koira ei pysty jossakin tilanteessa pelaamaan sille entuudestaan hyvin tuttua peliä, ei voi olettaa, että koira pystyisi suoriutumaan hyvin mistään haastavammastakaan harjoituksesta kyseisessä tilanteessa. Mielentilan testaaminen tutulla pelillä säästää siis sekä koiraa että ohjaajaa turhautumiselta, kun liian vaikeassa tilanteessa ei yritetä harjoitella käytöksiä, jotka ovat siihen nähden liian haastavia.
Koiran hallinnan tunteen kasvaminen
Hallinnan tunteen saaminen ja säilyttäminen on ensisijainen vahviste. Jokainen on ollut elämässään tilanteessa, jossa tuntuu, ettei sitä hallitse. Tiedämme siis, miten epämiellyttävää se on. Hallinnan tunne taas mahdollistaa itsevarmuuden ja tehokkuuden. Kaikki tämä koskee ihmisen lisäksi yhtälailla koiraa. Kun koiralla on sen hyvin osaamien, hallinnan tunnetta vaalivien koulutuspelien kautta mahdollisuus vaikuttaa harjoituksen kulkuun ja ohjaajan toimintaan, se lisää motivaatiota ja itsevarmuutta. Esimerkiksi siedättäminen erilaisiin koiraa jännittäviin asioihin on lopulta nopeampaa ja tuottaa pitkäkestoisemman ja varmemman tunnetilan muutoksen, kun koiralla on tosiasiassa mahdollisuus vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten lähelle se joutuu jännittävää kohdetta. Control Unleashed-menetelmä tarjoaa useita vaihtoehtoja valinnanmahdollisuuden toteuttamiseen eri tilanteissa.
Koiralle valinnan mahdollisuuden antaminen saattaa tuottaa ihmiselle hallinnan menetyksen kokemuksen, jos koira ei valitsekaan sitä, mitä olisimme toivoneet. Tässä kysytään ihmiseltä ensinnäkin halua ja motivaatiota kunnioittaa koiran tunteita ja valintaa, sekä toisekseen kykyä sietää itsessä herääviä epämiellyttäviä tunteita, ja kolmanneksi kärsivällisyyttä. Toivotun käytöksen odottaminen, ehkä pitkiäkin aikoja, voi olla ohjaajalle turhauttavaa, ja tuntua siltä, että koulutus ei edisty. Tällöin on erityisen tärkeää muistaa, että tunnetilan tai motivaation todellinen muutos ei tapahdu hetkessä, ja valinnan mahdollisuuden tarjoamalla vaikutat positiivisesti myös suhteeseesi koirasi kanssa, josta on paljon hyötyä pitkällä aikavälillä.
Jos koulutuspelit kuulostavat kiinnostavilta, niitä pääsee harjoittelemaan tammikuussa alkavalla Control Unleashed-verkkokurssilla. Lisätietoa löydät Control Unleashed-kohdasta ylävalikosta.
Tilanteessa vai tilannetta varten? 6 syytä, miksi etukäteen valmistautuminen kannattaa.
Sarah Stremming puhuu The Cog-Dog Radio podcastissaan siitä, miten taitojen rakentaminen ja niiden testaaminen eroavat toisistaan. Koiralle uusien ja toivottavien taitojen opettaminen ei ole tehokasta tilanteessa, jossa on paljon kilpailevia ärsykkeitä, tilanne on koiralle uusi tai siihen liittyy voimakkaita tunteita esimerkiksi aikaisempien kokemusten seurauksena. Sen sijaan taitojen opettaminen ennalta suunnitellusti tutussa, helpossa ympäristössä tuottaa pitkäkestoisimman, toivotun tuloksen. Tässä artikkelissa listaan myös muita syitä sille, miksi tilannetta varten kouluttaminen kannattaa. Lopuksi kerron konkreettisen esimerkin siitä, miten etukäteen osattu pohjataito helpottaa erilaisissa tilanteissa.
Koulutus on tehokkaampaa
Jos haluamme päästä itse mahdollisimman helpolla ja vähällä määrällä toistoja, kannattaa valita tilannetta varten harjoittelu. Kun koulutustilanne on koiralle tuttu ja helppo, koiran on helpompi keskittyä käsillä olevaan tehtävään ja harjoitukseen. Tällöin itse koulutustila on tuttu, häiriöt ovat koiran osaamistasoon nähden helppoja, tilassa ei ole mitään koiran mielestä jännittävää ja välineet ja palkkiot on esitelty koiralle ennen koulutuksen aloitusta. Saamme näin paljon toistoja, ja koira oppii nopeasti päästessään harjoittelemaan toivottua käytöstä tehokkaasti. Kun koira osaa toivotun käytöksen helpossa tilanteessa, asteittainen häiriön lisääminen helpottuu myös.
Koira ei pääse harjoittelemaan ei-toivottua käyttäytymistä
Ei-toivotun käytöksen harjoittelun estäminen on erittäin aliarvostettu, mutta tärkeä tekijä tehokkaassa kouluttamisessa. Oppiminen tapahtuu hyvin yksinkertaistettuna sen kautta, että toteutuneesta käyttäytymisestä tulee joka kerta todennäköisempää tulevaisuudessa, koska käyttäytymiseen liittyvät hermoradat aivoissa vahvistuvat. Jos emme kouluta koiralle etukäteen toivomaamme käytöstä, varsinkin koiralle kiihdyttävässä tilanteessa on hyvin vaikeaa saada sekä toivottu käyttäytyminen esiin että pidettyä ei-toivottu käyttäytyminen poissa. Joka kerta, kun ei-toivottu käytös esiintyy, myös sen todennäköisyys tulevaisuudessa lisääntyy. Etukäteen harjoitellun, toivotun käytöksen vieminen suunnitellusti kohti tavoitetilannetta ehkäisee siis tätä ongelmallista oppimista. Jos tämä kiinnostaa enemmän, suosittelen lukemaan aiemman blogipostauksen siitä, miksi ei-toivotun käytöksen muutos epäonnistuu.
Koulutus on koiralle reilumpaa
Koiran kannalta ongelmallista on, jos se viedään toistuvasti tilanteisiin, joihin sille ei ole opetettu sopivaa tapaa käyttäytyä. Tämä ei tarkoita sitä, että koiran koko elämä pitäisi olla tarkkaan koulutettu – ei, vaan sitä, että huolehdimme etukäteen siitä, että koira hallitsee valikoiman erilaisia taitoja ja käyttäytymismalleja, joita voimme tarvittaessa ottaa käyttöön tilanteessa, jossa vaikuttaa, että koiran itse valitsema käytös ei tule olemaan toivotunlainen. On meille ihmisillekin hyvin epämiellyttävää joutua yllättäen erilaisiin tilanteisiin, joissa meillä ei ole mitään käsitystä siitä, mitä meidän kuuluisi nyt tehdä. Vältetään tällaisen tilanteen luomista siis myös koirillemme.
Koiraa osaa valmiiksi käytökset, joita tietyissä tilanteissa toivotaan
Koska koira osaa toivotun käytöksen valmiiksi, meidän on huomattavasti helpompaa kertoa koiralle, mitä haluamme sen tekevän. Kun tilanne toistuu, koira voi oppia jopa ennakoimaan toivottua käyttäytymistä palkkion toivossa ympäristön vihjeitä apuna käyttäen, ja tarjota meille ilman omaa vaikutustamme haluttua käyttäytymistä. Tämä helpottaa ihmisen ja koiran yhteiseloa, lisää koiran itsevarmuutta ja hallinnan tunnetta ja lisää positiivista vuorovaikutusta ihmisen ja koiran välillä.
Osattu taito yleistyy aina vain nopeammin uusiin tilanteisiin
Vahvasti osattu käyttäytyminen on helpompi yleistää erilaisiin tilanteisiin kuin taito, jota koira ei hallitse hyvin. Myös käyttäytymiseen liittyvä tunnetila yleistyy käyttäytymisen mukana. Kaikkia koiran osaamia taitoja joutuu suunnitelmallisesti yleistämään ainakin jonkun verran, mutta mitä paremmin koira osaa taidon etukäteen, sen nopeammin yleistäminen sujuu. Lopulta suunnitelmallista yleistämistä ei enää tarvita, kun koira on päässyt harjoittelemaan käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa riittävän paljon. Voi käydä jopa niin, että koira alkaa itse yleistää, eli siis tarjota käyttäytymistä täysin uusissa tilanteissa. Voit lukea aiheesta lisää artikkelista Kyllä se kotona osaa!
Antaa ihmisellekin pelivaraa
Kun koiralta toivotut taidot on opetettu etukäteen, ja olemme suunnitelleet niiden yleistämisen erilaisiin tilanteisiin ja häiriöihin, on myös helpompi löytää oikea toimintatapa silloin, kun jotain yllättävää tapahtuu. Opetettuamme koiralle erilaisia taitoja vahvaksi, meidänkin on helpompi vaihtaa toimintasuunnitelmaa, kun kaikki ei menekään “niinkuin Strömsössä”. Koiralle opetetut taidot näet siirtyvät tavallaan myös ihmisen taidoiksi, koska prosessissa opimme itsekin. Jos koira ei osaa mitään, joudumme eri tilanteissa raapimaan päätämme ja itsekin pohtimaan, miten nyt kannattaisi toimia. Koiran taitovalikoiman karttuessa myös ihmisen toiminta näissä tilanteissa käy helpommaksi.
Esimerkkinä taukoalustan osaaminen ja soveltaminen
Taukoalusta, lyhyemmin matto, on erinomainen esimerkki useissa eri tilanteissa sovellettavasta taidosta. Taukoalustan osaaminen toimii koiralle myös itsenäisenä vihjeenä kannattavasta käytöksestä, koska se on koiran konkreettisesti havaitsema asia. Jotta koira oppisi taukoalustan tehokkaasti, sen harjoittelu kannattaa aloittaa kotona tai muussa koiralle tutussa tilanteessa. Kun koira osaa hakeutua alustalle vihjeestä ja siinä on jonkin verran kestoa, voidaan häiriötä lisätä suunnitelmallisesti näissä ympäristöissä. Kun tilanne on helppo, koiran on helppo jatkaa alustakäyttäytymistä sen sijaan, että koira keksisi tehdä jotakin muuta.
Kun myöhemmin menemme koiran kanssa vaikkapa koulutukseen, koiran osaama taukoalusta toimii taukokäytöksenä (jos häiriö on sopivassa suhteessa osaamistasoon), ja taukoalusta myös estää koiraa tekemästä jotakin ei-toivottua. Koska koiran on helppo tehdä sille etukäteen opetettua mattokäytöstä, se vie tilan muilta mahdollisilta käytöksiltä kuten vaikkapa hihnassa kiskomiselta, ohjaajalle haukkumiselta tai lattian haistelulta. Taukoalustaa voi soveltaa vastaavalla perjaatteella myös arjessa, esimerkiksi siirtymissä (uloslähdöissä, vieraiden saapuessa jne.).
Koska koiralle on opetettu alusta etukäteen, voimme erilaisissa tilanteissa pyytää koiraa hakeutumaan alustalle. Näin monet tilanteet ovat helpompia ja säästävät myös ohjaajan hermoja, kun koiralla on olemassa valmis käyttäytyminen, jota se voi erilaisissa tilanteissa toteuttaa. Taukomatto on suhteellisen helppo yleistää, koska myös matto itsessään toimii koiralle vihjeenä toivotusta käytöksestä. Koira voi myös oppia itse ehdottamaan tauolle siirtymistä tilanteessa, jossa se ei ymmärrä pyydettyä tehtävää, tai jos häiriö on liian vaikea. Ja kun koira osaa taukomaton, meillä on mahdollisuus pyytää koiraa matolle, jos jotain yllättävää tapahtuu, tai vaikkapa ohjaaja tarvitsee tauon miettiäkseen, miten harjoittelussa kannattaisi seuraavaksi edetä.
Miten paljon haastavampaa olisi ehkäistä näissä tilanteissa ei-toivottu käyttäytyminen ja ei-toivottu oppiminen, ja kertoa koiralle selkeästi, mitä sen toivotaan tekevän, jos matolle hakeutumista alettaisi harjoitella vasta silloin, kun tilanne on jo päällä?
4 syytä siihen, miksi ei-toivotun käyttäytymisen muuttaminen epäonnistuu
Koira voi käyttäytyä omistajan mielestä epätoivotulla tavalla monesta eri syystä. Yhtä monta toimintatapaa käyttäytymisen muuttamiselle voi löytää vaikkapa Facebookin keskusteluryhmistä. Ennen ei-toivotun käyttäytymisen poiskouluttamisen aloitusta kannattaa kuitenkin uhrata hetki aikaa sekä käyttäytymisen syiden että sitä ylläpitävien tekijöiden miettimiselle. Ilman näiden arvioimista kouluttaminen ei välttämättä onnistu ollenkaan niin tehokkaasti. Ensisijaista on myös aina varmistaa, että koira on varmasti terve, ja sen elämässä ovat hyvinvointitekijät kohdallaan (liikunta, lepo, virikkeet). Seuraavassa käydään läpi 4 yleisintä syytä, miksi kouluttaminen ei tunnu onnistuvan, sekä muutamia vinkkejä siihen, miten näitä tekijöitä voisi muuttaa.
Ei-toivottu käyttäytyminen on koiralle luontaista käytöstä
Iso osa ei-toivotusta käytöksestä on itseasiassa joko koiralle lajina tai tietyille roduille täysin luontaista, lajin- ja rodunomaista käytöstä, jota on aiemmin vaalittu ja rotuun tarkoituksella jalostettu. Vähän aikaa sitten silmiini sattui uutinen koirasta, joka karkotti suden pihasta. Aika toivottavaa käytöstä, eikö? Nimenomaan vahtiminen on todennäköisesti yksi ensimmäisistä syistä, miksi ihminen alunperin halusi koiraeläimiä lähettyvilleen. Naapureita tai muita epäilyttäviä heppuja se sijaan ei tulisi vahtia, paitsi jos ne ovat oikeasti vaarallisia, kuten murtomiehiä. Miten koiran olisi tarkoitus ymmärtää tämä erottelu ilman huolellista opetusta?
Toinen vastaava esimerkki on riista- ja saalisvietti. Vietti sanana on hiukan hankala, mutta kuvaa tässä nyt lyhyesti sitä, että koiralla on sisäsyntyisesti voimakas halu seurata eläinten jälkiä tai jahdata liikkuvia kohteita. Taas kyseessä on ensinnäkin koiraeläimen hengissä pysymisen kannalta välttämätön käytös, joka on evoluution aikana muodostunut itsessään palkitsevaksi, jotta eläin jaksaa toistaa käyttäytymistä toistuvista epäonnistumisista huolimatta (koska luonnossa suurin osa saalistusyrityksista ei onnistu). Toisekseen tätä ominaisuutta on tarkoituksella jalostettu erilaisiin metsästyksessä ja paimennuksessa käytettäviin rotuihin.
Kaupungissa tai taajamassa, ilman työtehtäviä elävä koira on hyvin uusi keksintö (vaikka toki seurakoira on ollut ja on edelleen myös tärkeä käyttöominaisuus). Koira ei pääse satojen, jopa tuhansien vuosien aikana siihen valituista ominaisuuksista mihinkään muutamassa vuosikymmenessä. Sen vuoksi lajin- ja rodunomaisten käytösten “poisopettaminen” ei käy hetkessä. Koska nämä käytökset vahvistuvat ihan sillä, että niiden tekemisen saa aloittaa, kouluttaminen käy sitä vaikeammaksi, mitä kauemmin sen aloittamista lykätään.
Koiralle ei ole opetettu toivottavaa käytöstä
Jos koira on jo valmiiksi kovin kiihtynyt, uusien asioiden opettaminen käy hankalaksi tai on jopa mahdotonta. Koira voi myös yhdistää tavoitekäytökseen ei-toivotun mielentilan. Joten ei vielä riitä, että omistajalla on mielessä vaihtoehtoinen käytös itse tilanteessa, vaan tehokkainta on opettaa käytös koiralle irrallaan tavoiteympäristöstä. Kun vaihtoehtoinen käytös on opetettu palkkioilla vahvaksi ja siihen liittyy jokin vihje, voidaan sitä lähteä asteittain siirtämään kohti tavoitetilannetta. Tällöin koiran on helppo ymmärtää, millainen käytös on kannattavaa. Kaikkein vähimmällä pääsee, jos ennakoi erilaisia tilanteita ja pyrkii opettamaan niihin toivotut käytösmallit jo ennalta, jolloin ei-toivottavaa käytöstä ei välttämättä esiinny lainkaan tai se on vähintään paljon helpompi korjata.
Aina tämä ei ole ollenkaan näin yksinkertaista, varsinkaan jos tilanteeseen liittyy koiralla voimakas tunnelataus tai pitkä oppimishistoria. Ilman vaihtoehtoisen käytöksen opettamista ei kuitenkaan myöskään näissä tilanteissa päästä tehokkaasti eteenpäin.
Ei-toivottu käytös on koiralle kannattavaa
Käytöksen toteuttaminen itsessään tuottaa koiralle palkkion. Esimerkiksi ensimmäisessä osassa mainitut metsästyskäyttäytymisketjuun liittyvät käytökset, kuten saaliin jäljitys ja jahtaaminen, ovat itsessään palkitsevia käytöksiä. Niiden tekemisen aloittaminen on jo palkitsevaa, vaikka koira ei saavuttaisi lopputulosta. Samoin koira voi esimerkiksi käsittelytilanteessa oppia puremaan, koska pureminen lopettaa pelottavan tilanteen, tai rähisemään hihnassa, koska koiran näkökulmasta rähinä voi olla tehokas tapa karkottaa sen kohde. Koirahan ei tiedä, että ohikulkija oli lenkillä ja olisi mennyt pois muutenkin. Käytöksellä koira siis saavuttaa jonkin itselleen tärkeän tavoitteen. On tärkeää muistaa, että käyttäytymisellä on aina jokin päämäärä, se on eläimen kannalta tarkoituksenmukaista.
Jos käytöksen toteuttamisen tuottama palkkio on koiralle arvokas ja tilanteeseen liittyy voimakas tunnelataus, palkkion tarjoaminen tilalle ei välttämättä riitä. Kun koira on taistele tai pakene-tilassa, elimistö vähentää ruoansulatuksen toimintaa eikä muutoin ahneen koiran tee välttämättä edes mieli syödä. Koira saattaa myös oksentaa tai ripuloida, koska ruoansulatuselimistö ei toimi täydellä teholla. Myös leikkiminen vaatii tietyn määrän rentoutta, jotta se olisi oikeasti palkitsevaa, eikä vain tapa purkaa kiihtymystä. Kiihtymyksen purkukin saattaa toimia palkkiona, mutta helpotuksen tunne on negatiivinen, ei positiivinen vahviste eikä tuota pitkällä aikavälillä samaa lopputulosta.
Jos kyseessä on tilanne, jossa ongelmallinen käytös on koiralle kannattavaa sisäisistä tai ulkoisista syistä, nousee entistä tärkeämmäksi koiralle liian vaikeiden tilanteiden välttäminen harjoitteluvaiheessa. Joka ikinen kerta, kun koira käyttäytyy tietyllä tavalla ja kokee käytöksen kannattavaksi, sen todennäköisyys tulevaisuudessa kasvaa. Tämä korostaa myös ennaltaehkäisyn merkitystä, eli sitä, että koiralle opetetaan jo varhaisessa vaiheessa toivotut käytökset positiivisesti vahvistaen.
Ei-toivottuun käytökseen liittyy pitkä oppimishistoria
Oppimisella on suuri, usein unohdettu rooli käyttäytymisen muuttamisessa nimenomaan siitä näkökulmasta, että myös ei-toivotun käytöksen esiintymiseen liittyy paljon oppimista. Koira oppii jatkuvasti, myös silloin kun emme yritä opettaa mitään. Oppiminen tapahtuu siten, että käytetyt hermoverkot aivoissa vahvistuvat. Joten, käytöksen tekeminen ja tilanteen toistuminen opettaa koiraa, ja lisää käytöksen todennäköisyyttä tulevaisuudessa.
Oppimisen vuoksi ennaltaehkäisy sekä ongelmatilanteiden välttely ovat keskeisessä osassa ei-toivotun käytöksen muuttamisessa. Käytöksen ennaltaehkäisy estää vääränlaista harjoittelua! Voimme ajatella käytöksen aiheuttavaa ärsykettä vihjeenä käytöksen toteuttamiselle. Jos koira systemaattisesti toistaa tietyn ärsykkeen jälkeen tietyn käytöksen, meillähän on sujuvasti vihjeellä oleva käytös. Jos koira vaikkapa jahtaa yhtä autoa jokaisella ulkoilullaan 3 kertaa päivässä, sille tulee vuodessa 1095 toistoa autojen jahtaamista. 1095 kertaa vihjeen jälkeen seuraa tietty käytös, siinäpä vasta puhutaan sujuvasta harjoittelusta! Jos meillä on tiettyä vihjettä seuraavana näin hyvin harjoiteltu käytös, ei ole ihmekään, että samalle vihjeelle uuden käytöksen opettaminen tuntuu työläältä.
Jotta päästään tasoihin tämän vihjeen kanssa, myös vaihtoehtoista käytöstä tulisi harjoitella vähintään yhtä paljon. Tosiasiassa vaihtoehtoinen käytös vaatii enemmän toistoja, koska ensin opittu on yleensä aina vahvempi, ja usein tämäntyyppisiin käytöksiin liittyy voimakas palkitsevuus. Jos koira pääsee jatkamaan ei-toivottua käytöstä harjoittelun aikana, se kerää koko ajan lisää toistohistoriaa vanhalle käytökselle, ja se puolestaan siirtää uuden käytöksen sujuvoitumista aina eteenpäin.
Control Unleashed on menetelmä, jolla voidaan opettaa koiralle yksinkertaisia vaihtoehtoisia käytöksiä, sekä tavoitteellisesti lisätä ruokapalkkioiden arvoa sekä siedättää ja vastaehdollistaa koiraa eri tavoin kiihdyttäviin ärsykkeisiin. Löydät lisätietoa mentelmästä Control Unleashed – välilehdeltä.
Maistuuko? Ajatuksia ruokapalkkion arvon kasvattamisesta.
Koulutusmenetelmistä puhuttaessa joskus kuulee seuraavan lauseen: “En voi kouluttaa positiivisesti vahvistamalla, koska koirani ei ole kiinnostunut nameista”. Kuulostaako tutulta? Tiesitkö, että ruoan arvoa palkkiona on myös mahdollista kasvattaa? Käyn läpi, miksi ruokapalkkion arvon kasvattamiseksi kannattaa nähdä vaivaa, mitkä asiat vaikuttavat ruoan arvoon, miten arvoa voi kasvattaa ja millaisia taustatekijöitä voi olla silloin, kun namit eivät maistu.
Miksi ruokapalkkion arvon kasvattaminen kannattaa?
Ruokapalkkion toimivuudesta on se yksinkertainen hyöty, että se käytännössä on arjessa ja harrastuksissa usein paljon kätevämpää pelata ohjaajan hallussa olevilla vahvisteilla, kuin pelkkä ympäristön vahvisteiden varassa toimiminen. Ympäristön vahvisteet ovat arvaamattomia, ja suunnitelmallista koulutusta on hyvin vaikea toteutta niiden varassa. Myös ympäristön vahvisteiden hallitsemattomuus aiheuttaa usein hankalia tilanteita, koska esimerkiksi etäisyyteen voi olla paljon vaikeampi vaikuttaa itse.
Varsinkin tilanteessa, jossa koira suhtautuu epäileväisesti johonkin kohteeseen, ympäristön vahviste toimii usein negatiivisena vahvisteena – poispäin ikävästä asiasta pääseminen tuottaa helpotuksen tunteen. Tällöin poispäin pyrkiminen ja sitä edeltävä käytös voivat vahvistua, mutta koiran tunnetila ja odotukset suhteessa kohteeseen eivät juurikaan muutu. Esimerkiksi jos koira ei pidä vieraista ihmisistä, rauhallisella käytöksellä poispäin pääsy perustuu paineen poistoon eli negatiiviseen vahvistamiseen. Toistojenkin myötä vieras ihminen säilyy kohteena, josta parasta on päästä poispäin.
Jos taas opetamme koiralle uuden käytösmallin positiivisella vahvistamisella, esimerkiksi ruokapalkkioilla, ja siirrämme sen uuteen tilanteeseen hallitusti, uuden tilanteen merkitys koiran silmissä muuttuu. Jos aikaisemmin koira halusi poispäin ihmisestä, voimme opettaa sille sen sijaan käytökseski käydä tökkäämästä ihmistä käteen, ja palata sitten ohjaajan luokse syömään herkkuja. Näin vieraasta ihmisestä tulee koiran mielessä mahdollisuus ansaita ruokapalkkio. Kun tilanne toistuu riittävän usein, koira alkaa yleistää vieraiden ihmisten merkitsevän ruokaa, ja sen suhtautuminen ihmisiin ylipäätään muuttuu positiivisemmaksi.
Kun koiran suhtautuminen muuttuu negativiisesta positiiviseksi, koiran kokeman stresssin määrä laskee. Tällä taas on suoria vaikutuksia sekä koiran kokonaishyvinvointiin, että kouluttamisen helpottumiseen tulevaisuudessa. Eettisessä kouluttamisessa ensisijaista on aina varmistaa hyvinvointitekijöiden toteutuminen, ja sitten valita vähiten harmia aiheuttava koulutusmenetelmä toivotun käytösmuutoksen aikaansaamiseksi. Ei siis vain mitä tahansa menetelmää, joka tuottaa toivotun lopputuloksen, vaan se, joka tuottaa eniten positiivisia tunteita ja vähiten negatiivisia.
Syöminen on käyttäytymistä
Myös syöminen on käyttäytymistä, koska se on toimintaa. Kaikki käytös palvelee jotakin tarkoitusta, ja liian vaikeassa tilanteessa jokin muu käytös voi viedä tilaa ja mahdollisuuksia syömisen esiintymiseltä. Jos koira ei kykene syömiskäytökseen jossakin tilanteessa, tilannetta pitäisi helpottaa niin, että käytös taas onnistuu. Syömistä voidaan myös yleistää erilaisiin ympäristöihin. Jos koiraa ei ole pennusta saakka esimerkiksi palkittu lenkeillä, koira ei välttämättä edes tiedä, että myös tässä tilanteessa voidaan edes syödä.
Kuten minkä tahansa muunkin käytöksen, myömiskäytöksen todennäköisyyttä tulevaisuudessa voidaan lisätä harjoittelemalla sitä ahkerasti. Kuten muutkin käytökset, samoin syöminen vahvistuu toistojen myötä. Jotta syömiskäytöksessä saadaan paljon toistoja lyhyessä ajassa, kannattaa valita tuttu harjoitus häiriöttömässä ympäristössä. Näin koiran on helpompoi keskittyä ja se usein motivoituu paremmin. Esim. Control Unleashed pelejä voidaan hyödyntää tässä kätevästi.
Lisäksi, kaikkia käytöksiä, myös syömistä, voidaan vahvistaa positiivisesti vahvistamalla. Syömisestä voidaan palkita jollakin koiran enemmän arvostamalla palkkiolla, joka voi olla myös toimintaa. Esimerkiksi jos koira on kovin kiihtynyt jossakin tilanteessa, koska se haluaa jotakin, se voidaan palkita yhden namin syömisestä sillä, että se pääsee tekemään haluamansa asian (esim. ovesta ulos, tervehtimään tuttua koiraa/ihmistä, sisään koirametsään jne.). Kuitenkin, jos kiihtymys on liian korkea, ei tee mieli syödä. Syömiskäytös vaatii sopivaa viretilaa. Jos koira on liian kiihtynyt, tilannetta pitää helpottaa.
Kannattaa myös välttää omassa mielessään leimaamasta koiraa nirsoksi tai koiraksi, joka ei palkkaudu ulkona ruoalla. Vaikka koira ei tällä hetkellä jossakin tilanteessa söisikään, tilanne voi silti muuttua tulevaisuudessa. Älä siis heitä hanskoja tiskiin, vaan jatka sinnikkäästi harjoittelua tilanteissa, joissa koira psytyy syömään ja palkkautumaan ruoalla.
Ruokapalkkion toimitustavalla on väliä
Toimitustavalla on tosiaankin väliä! Ruokaa voi olla hauskempi esimerkiksi jahdata, nuolla, tonkia, haistella tai repiä esiin. Pelkkä kädestä suuhun annettu nami ei tarjoa kaikille koirille riittävästi elämystä, ruoan tavoittelu eri tavoin sen sijaan tarjoaa sille myös mahdollisuuden erilaisten lajinomaisten käytösten toteuttamiseen. Mieti, mistä sinun koirasi pitää erityisesti, ja pyri tarjoamaan palkkio koiralle tällä tavoin. Yksikään koira ei varmasti pidä siitä, että ruokaa työnnetään kohti koiraa – jos koira ei ota herkkua kädestä, anna asian ennemmin olla kuin tuputa.
Ruokapalkkion arvoa voi nostaa myös siten, että leikittää koiraa ruoalla – koira voi esimerkiksi jahdata kädessä olevaa namia kuin jahtaisi lelua, tai omistaja voi juosta pikku spurtin koiran kanssa ennen herkun antamista. Monille koirille palkkion saaminen purkista tai ruokakiposta nostaa palkkion arvoa korkealle, purkeista on taskuja kätevämpi tarjota esimerkiksi tonnikalla, maksalaatikkoa tai kissanruokaa.
Lisäksi myös koirilla voi ja saa olla makumieltymyksiä, kuten ihmisilläkin. Tarkista siis aina tarjolla olevan ruokapalkkion laatu, ja näe vaivaa maistuvan palkan etsimiseen. Oletko kokeillut erilaisia kaupan nameja? Entä nakit ja lihapullat? Toiset koirat innostuvat erityisesti paistetuista ruoista, kuten paistetusta kanasta tai kananmunasta. Myös puolikosteat koiranruoat, kuten Platinum tai SwissNatural, maistuvat monille, samoin “koiranmakkarat” kuten JR Pet ja Naturis. Jos innostut kokkaamaan koiralle itse, koirien herkkuihin on saatavilla useita reseptejä netissä. Jotkut koirat innostuvat vaihtelusta, joten myös “sekoituspusseja” kannattaa kokeilla. Myös palkkion määrä vaikuttaa sen arvoon – isompi herkku tai kasa nameja on yleensä arvokkaampi kuin yksi nami.
Palkkion laadun merkitys voi myös vaihdella tilanteesta toiseen. Kotona, kun vaihtoehtoinen käytös harjoittelulle on usein oleilu, koira voi olla hyvinkin innokas harjoittelemaan vaikkapa kuivanappuloiden voimalla. Ulkona tai treenihallilla taas on monenlaisia muita kiinnostavia tai jännittäviä asioita, jotka vievät koiran huomion, ja palkkion arvon täytyy myös tällöin kaasvaa kyetäkseen kilpailuun ympäristön kanssa. Toisaalta myös tehtävän laatu vaikuttaa – jos koira työskentelee pitkään tai tekee jonkin itselleen vaikeamman tehtävän, voi yksi nami palkaksi olla liian vähäpätöinen.
Syitä, joiden vuoksi ruoka on voinut menettää arvoaan
Jos ruoka ei maistu, pohdi aina ensin ruoansulatusvaivojen mahdollisuutta. Ei tee mieli syödä, jos närästää tai vatsaa vääntää. Ruoansulatusvaivat pitäisi hoitaa nopeasti pois, koska oppimista tapahtuu koko ajan. Luonnossa eläimet oppivat, mikä on syömäkelpoista ja mikä ei, juuri sen perusteella, että sellaista ei syödä jatkosta, josta tulee huono olo. Jos ruoasta tulee huono olo pitkän aikaa, koira voi pahimmillaan oppia, että syömisestä ylipäätään seuraa epämukavuutta. Tällaista oppimiskokemusta voi olla hyvin vaikea poistaa, vaikka ruoansulatusongelma saataisi myöhemmin hoidettua.
Ruokapalkkioiden maistumiseen vaikuttaa myös koiran oppimishistoria sekä koiran ja omistajan suhde. Aikaisemmat kokemukset ovat aina läsnä. Jos koiraa on yritetty ruoan avulla houkutella johonkin koiran mielestä epämielyttävään tilanteeseen, ruoan esiin tuleminen on voinut alkaa koiralle merkitä sitä, että seuraavaksi tapahtuu jotakin ikävää. Tällöin ruoka heräättää koirassa ikäviä mielikuvia, ja se saattaa vältellä ruokaa tai poistua paikalta. Tällaisen tilanteen välttämiseksi houkuttelua ei tulisi koskaan käyttää koiran mielestä epäilyttävissä tilanteissa, vaan mielummin palkita koiraa tilanteessa jostakin aivan pienestäkin toiminnasta.
Samantapainen tilanne voi syntyä myös, jos koiraa yrittää ruoalla houkuttelemalla kuljettaa pois todella kiinnostavan kohteen luota, esimerkiksi ruoalla houkuttaen yrittää kääntää koiraa pois katsomasta toista koiraa. Kun ruoka toistuvasti lisätään tilanteeseen houkuttimena, josta koira ei ole kiinnostunut, se alkaa turtua ruoan läsnäoloon ja sen arvo alkaa laskea.
Joskus koiraa on houkuteltu ruoalla liian pitkiä aikoja ilman, että koira oikeasti käsittää, miten palkan voi saada, ja se ehtii kyllästyä harjoitukseen. Sen seurauksena koiralle on voinut muodostua käsitys, että palkkio on vaikeasti saatava eikä vastaa sen eteen tehdyn työn määrää (varsinkin, jos koira joutuu työskentelemään pitkään yhden pienen herkkupalan eteen). Tämän oppimiskokemuksen korjaamiseksi koira tarvitsee runsaasti palkitsemista pienistä, helpoista tehtävistä, sekä hyvin suunniteltua vaikeustason nostoa.
Onko sinulla kysyttävää tai kommentteja artikkelista? Voit kommentoida tähän alle, tai lähettää minulle sähköpostia saara@lystitassun.net
Look At That – LAT eli vastaehdollistamista operantilla perustalla
Look At That eli LAT on yksi tunnetuimmista ja laajalle levinneimmistä Control Unleashed-harjoituksista. Control Unleashed on Yhdysvaltalaisen Leslie McDevittin kehittämä koulutusmenetelmä, joka on kehitetty alun perin agilitykoirien vireenhallinnan haasteisiin. Leslie on myöhemmin täydentänyt menetelmäänsä reaktiivisille koirille suunnatuilla harjoituksilla sekä pentuohjelmalla. Control Unleashed-harjoitusten avulla koiraa voidaan siedättää ja vastaehdollistaa erilaisiin häiriöihin koiralähtöisesti ja suunnitelmallisesti helppojen koulutuspelien (pattern games) kautta. Käyn tässä postauksessa läpi Look At That-harjoituksen taustaperjaatteet, miten harjoitus koulutetaan ja millaisia haasteita koulutuksessa saattaa kohdata.
Miksi Look At That?
Look At That on menetelmä, jossa koiraa vastaehdollistetaan ympäristön häiriöihin. Vastaehdollistamisella tarkoitetaan, että koiran tunnetilaa suhteessa ympäristön tapahtumaan (esim. toisen koiran tai muun häiriön ilmaantuminen, autot, äkillinen ääni) muutetaan suunnitelmallisen harjoittelun kautta. Kun vastaehdollistamisharjoituksia tehdään riittävän pitkään, eläimen tunnetila muuttuu pysyvästi. Koiran tunnetilan muuttaminen tapahtuu liittämällä koiran mielessä häiriön ilmaantuminen palkkion ilmaantumiseen assosiatiivisen oppimisen avulla siten, että häiriön ilmaantumista seuraa välittömästi palkkio. Koira siis oppii, että kaksi asiaa seuraavat toisiaan – häiriötä seuraa palkkio.
Miksi sitten LAT-harjoitus toimii niin nerokkaasti? Koska se hyödyntää oppimisteoriaa niin yksinkertaisen oivaltavasti seuraavalla tavalla: Nähdessään jonkin asian, vaikkapa toisen koira, koira kuulee ohjaajalta palkkiomerkin. Palkkiomerkin kuullessaan (palkkion pitää olla koiran tavoittelema asia kyseisessä tilanteessa) koira kääntyy kohti ohjaaja poispäin häiriöstä saadakseen palkkion. Palkkiomerkin eli ehdollisen vahvisteen ja palkkion saamisen välissä tapahtuva käytös, eli tässä ohjaaja kohti kääntyminen, vahvistuu voimakkaasti.
Kun harjoitusta toistaa riittävän monta kertaa (toistomäärä riippuu useista eri tekijöistä, kuten koiran yksilöllisistä ominaisuuksista ja aikaisemmasta oppimishistoriasta), koira oppii ennakoimaan, että tietyn häiriön, vaikkapa toisen koiran nähdessään, sillä on mahdollisuus saada palkkio ohjaajalta. Kun koira on oppinut tämän, se alkaa itse jo odottaa palkkiota toisen koiran nähdessään, ja kääntyy kohti ohjaajaa palkkion toivossa jo ennen kuin se kuulee palkkiomerkin. Tällöin koiran havaitseman häiriön merkitys on koiran mielessä muuttunut mahdollisuudeksi saada palkkio ohjaajalta, eli koiran ennakko-oletukset siitä, miten tilanne tulee etenemään, ovat muuttuneet. Kun harjoitusta (eli kohteen katsomisesta palkkaamista) harjoittelee erilaisilla kohteilla eli yleistää taitoa, koira alkaa jossakin vaiheessa myös itse yleistämään eli tarjoamaan käytöstä erilaisille kohteille.
Koska koira alkaa itse ennakoida palkkioita, se myös osallistuu itse omaan vastaehdollistamisprosessiinsa. Kuten Ken Ramirez on todennut, LAT on “Counterconditioning with an operant base” eli vastaehdollistamista operantilla perustalla. Koiralla on siis tilanteessa mahdollisuus kommunikoida käytöksensä keinoin, että nyt olen ok tilanteen kanssa, ja tarjotaitse vastaehdollistamista kyseiseen kohteeseen. Koira on siis harjoituksessa aktiivinen toimija.
Miten Look At That opetetaan?
Look At That voidaan opettaa kahden erilaisen treenirakenteen kautta. Leslie suosittelee tällä hetkellä Mat-training-menetelmää ensisijaisena, mutta harjoituksen voi tehdä myös ilman mattotaitoa. Näet alla olevilla videoilla harjoituksen opettamisen periaatteen kummallakin tavalla (huomaa, että Mattoharjoittelussa on aiempia vaiheita, joiden kautta etenemistä Leslie suosittelee). Mikäli koirasi osaa hakeutua alustalle, voit soveltaa myös ensimmäisen videon harjoitusta siten, että koirasi makaa tai istuu sen päällä. Molemmissa tapauksissa koiran tarvitsee osata vahvasti ehdollisen vahvisteen merkitys.
Harjoittelu kannattaa aloittaa mahdollisimman häiriöttömässä ympäristössä, kuten kotona tai tyhjässä treenitilassa. Alkuharjoitus tehdään niin, että koira vaikkapa istuu ohjaajan edessä ja ohjaajalla on selkänsä takana piilossa jokin esine, joka tuodaan sitten esiin.
Kun koira katsoo esinettä, anna palkkiomerkki heti ja palkitse koira ohjaajan suunnasta. Toista tätä niin kauan kuin koira vilkuilee esinettä. Jos koira vain vilkaisee nopeasti ja sitten ottaa kontaktin, palkitse koira välittömästi. Jos taas koira jää herkun syömisen jälkeen heti kontaktiin, voit myös palkita kontaktia. Pelissä siis on tärkeää, että ohjaaja muokkaa omaa toimintaansa koiran toiminnan mukaan siinä vaiheessa, kun koira on oppinut pelin: Jos koira katsoo esinettä kauemmin kuin 2 s, palkkiovihje tulee esineen katsomisesta. Jos koira ehtii katsoa takaisin ohjaajaan nopeammin kuin 2 s, palkitaan kontaktista. Jos koira jää kontaktiin, palkitaan hetken päästä kontaktista. Koira on ymmärtänyt pelin, kun se katsoo häiriötä ja nopeasti sen perään katsoo ohjaajaan.
Huom! Myös esimerkiksi korvan kääntäminen kohti häiriötä on häiriön huomioimista. Pyri merkitsemään aivan pienetkin reaktiot häiriön suuntaan ehdollisella vahvisteella ja palkitsemaan niistä. Kun huomaamme kuiskaamisen, huutamiselle ei ole tarvetta.
Kun selän takaa tuotava esine saa aikaan välittömän katsee kohti ohjaajaa, tai se lakkaa kiinnostamasta koiraa kokonaan, voidaan harjoitusta muokata esimerkiksi jonkin koiraa kohtuullisesti kiinnostavan esineen kanssa siten, että koira tuodaan tilaan, jossa esine on valmiiksi keskellä lattiaa. Alkuharjoittelussa koira pidetään hihnassa, jotta se ei pääse karkaamaan häiriön luokse. Kun käytös sujuu esineen kanssa, voi lisätä liikkuvaa häiriötä, esimerkiksi kauempana kävelevän ihmisen. Control Unleashed-kursseilla ohjaan harjoituksen mattoharjoituksen yhteydessä kävelevän ihmisen avulla suoraan.
Kun koira osaa LAT-harjoituksen ja sitä toistaa erilaisissa tilanteissa, jossain vaiheessa käy usein niin, että koira lakkaa reagoimasta häiriöön lainkaan ja jää kontaktiin. Tällöin sen voi palkita kerran ja sitten siirtyä muihin harjoituksiin – LAT ei ole enää tässä tilanteessa tarpeellista. Sen pariin voi kuitenkin palata tarvittaessa nopeastikin uudelleen.
Kun Look At That-harjoituksesta keskustelee koiranomistajien kanssa tai lukee vaikkapa Facebookin keskustelupalstoja, yleisimmin törmää kahteen erilaiseen haasteeseen LAT-harjoituksen soveltamisessa.
Koira ei reagoi palkkiomerkkiin
Koira ei tarjoa oma-aloitteisesti kontaktia.
Käyn seuraavaksi läpi, mistä nämä haasteet voivat johtua ja miten niitä voi välttää tai korjata.
Koira ei reagoi palkkiomerkkiin.
Jos koira ei reagoi palkkiomerkkiin nähdessään häiriön, syitä voi olla useita. Tavallisimman kyse on siitä, että palkkion arvo ei ole kyseisessä tilanteessa riittävä suhteessa tilanteen huolestuttavuuteen tai palkitsevuuteen. Eli häiriö on koiran mielestä niin jännittävä, ettei tiedossa oleva palkkio riitä muuttamaan tunnetilaa (esimerkiksi koira pelkää vieraita koiria paljon eikä uskalla kääntää niille selkää), tai tapahtuman muut mahdolliset palkitsevat elementit ovat suurempia (esimerkiksi koira rakastaa toisia koiria, ja toisen koiran tervehtiminen on koiran mielestä arvokkaampaa kuin ohjaajalta tarjolla oleva palkkio). Alla olevalta videolta näet esimerkin siitä, kun koira katsoo sen mielestä erittäin kiinnostavaa häiriötä, eikä reagoi itse huonoksi arvottamaansa palkkiomerkkiin. Näet myös miten koira reagoi, kun luvassa onkin sen mielestä arvokas palkkio.
Kyse voi olla myös siitä, että koiran tunnetila nousee joko negatiivisessa (pelko, jännitys) tai positiivisessa (mukavan asian odotus) mielessä niin korkeaksi, ettei koiran enää tee mieli syödä. Näin käy usein, jos kyseessä on nuori koira tai ylipäätään helposti kiihtyvä koira. Tällöin on tarpeen usein sekä vahvistaa syömiskäytöstä osana LAT-harjoitusta helpommissa tilanteissa sekä lisätä etäisyyttä vaikeammassa tilanteessa.
Kannattaa myös miettiä, tietääkö koira palkkiomerkin merkityksen. Jos koiralle on epäselvää, mikä luvattu palkkio on, tai saako sitä edes joka kerta, sen reagointikynnys laskee, kun ympäristöön ilmaantuu jotain muuta kiinnostavaa. Koiralle selkeä, tilanteesta toiseen johdonmukainen palkkiosysteemi on tässä(kin) tärkeää.
Joskus koira ei reagoi palkkiomerkkiin, koska se ei ole yleistänyt palkkion saamista ja käyttämistä kyseiseen tilanteeseen. Esimerkiksi koirat, joita ei juuri koskaan palkita lenkillä, eivät välttämättä tiedä, että myös lenkillä voi ylipäätään saada palkkioita. Kannattaa aina muistaa, että myös syöminen (ja leikkiminen) on käytös, joka pitää ja jota voi yleistää eri tilanteisiin. Tällöin harjoittelu uudessa tilanteessa tai paikassa kannattaa aloittaa jollakin koiran hyvin osaamalla käytöksellä, ja valita näihin ensimmäisiin harjoituksiin mahdollisimman häiriötön ympäristö ja arvokkaat palkkiot.
Toisinaan voi käydä niinkin, että koira alkaa palkkiomerkin kuultuaan katsella ympärilleen, että mitäs nähtävää täällä on. Tällöin koira on oppinut yhdistämään palkkiomerkin kyseisessä tilanteessa siihen, että seuraavaksi tapahtuu jotakin. Jos näin on päässyt käymään, koiraa on joko alettu palkita ennen kuin koira on huomannut häiriön, eli harjoitus on edennyt nurinkurisessa järjestyksessä, tai harjoitus on viety liian nopeasti liian vaikeisiin häiriöihin. Tässäkin tapauksessa paluu perusteisiin eli neutraalin kohteen havaitsemisesta palkitseminen toimii.
Jos koira ei reagoi palkkiomerkkiin, suosittelen palaamaan perusharjoituksiin. LAT-harjoitusta EI PIDÄ koskaan aloittaa harjoittelemaan suoraan koiralle vaikealla kohteella, vaan se tulisi aina huolellisesti opettaa ensin esineellä tai osana mat-training-ohjelmaa, sitten yleistää neutraaliin tai lievästi positiiviseen liikkuvaan kohteeseen, ja vasta sen jälkeen siirtää vaikeampiin kohteisiin. Jos koira ei reagoi palkkiomerkkiin, sitä ei pidä toistaa. Palkkiomerkin toistaminen ilman reaktiota voi johtaa palkkiomerkin arvon alenemiseen. Jos koira reagoi viiveellä palkkiomerkkiin, palkitse koira silti. Latenssin kasvaminen kertoo siitä, että harjoitus on joko vaikea tai palkkion arvo ei ole kovin hyvä. Tilanne ei parane sillä, että vain nopeat reaktiot vahvistetaan.
Älä myöskään vie palkkiota koiran nenän eteen, jos koira ei käänny kohti sinua palkkiomerkin kuullessaan. Ensinnäkin, negatiivisessa tunnetilassa palkkiolla houkuttelu voi pahimmillaan johtaa siihen, että palkkion esiintulo alkaa ennakoida ikäviä asioita, jolloin palkkion arvo laskee hyvin nopeasti. Toisekseen, koiran nenän eteen palkkiota vietäessä poistetaan harjoituksen tärkeä osa, eli ohjaajaa päin omatoimisesti kääntyminen. Jos koira ymmärtää palkkiomerkin merkityksen, ja tarjolla olevat palkkiot ovat riittävän arvokkaita suhteessa tilanteeseen, se kääntyy kyllä. Jos ei käänny, jompaa kumpaa edellä mainituista pitää muuttaa.
Koira ei tarjoa oma-aloitteisesti kontaktia ilman, että se kuulee palkkiomerkin.
Jos koira ei tarjoa itse kontaktia nähdessään jonkin häiriön, palkkion saamisen mahdollisuus ei ole liittynyt kyseiseen tapahtumaan koiran mielessä. Koira ei joko osaa harjoitusta ylipäätään (pohjatyön tekemisessä on kenties oikaistu), tilanne on koiralle vielä liian vaikea tai koira ei ole mielessään yleistänyt käytöstä kyseiseen kohteeseen. Nyrkkisääntö on, että jos koira ei aivan muutaman sekunnin kuluessa häiriön katsomisesta tarjoa kontaktia, palaa harjoituksessa taaksepäin ja siirry taas vahvistamaan häiriön katsomista antamalla palkkiomerkki välittömästi, kun koira katsoo häiriötä.
Koira saattaa myös katsoa häiriötä uudelleen saatuaan palkkion. Tämä johtuu siitä, että koiran mielestä häiriö on joko kiinnostava tai jännittävä, ja se haluaa vielä saada häiriöstä lisätietoa. Myös tässä tilanteessa palaa taaksepäin harjoituksessa, ja palkitse koiran jokainen vilkaisu kohti häiriötä niin kauan, että koira jää palkkion jälkeen kontaktiin.
Muita huomioon otettavia asioita
Koira ei opi LAT-harjoitusta omatoimisesti, jos koiraa aina kutsutaan ennen kuin sitä palkitaan. Tässä harjoituksessa koiran ei siis tarvitse ottaa kontaktia ennen palkkiota, vaan se saa palkkion pelkästään katsomalla kohdetta.
Jos koira ei reagoi palkkiomerkkiin tai ei halua palkkiota, kyse ei ole siitä, etteikö tämä harjoitus toimisi. Kyse on tällöin siitä, ettei tämä kyseinen toisto onnistunut alun perinkään. Koira ei tee yhtäkään Look AT That-harjoituksen toistoa, jos se ei käänny kohti ohjaajaa saadakseen palkkion, kuten koira ei vaikkapa tee yhtään istumisharjoitustakaan, jos se ei laske takapuoltaan maaahan kertaakaan harjoituksen aikana. LAT ei ole sen ihmeellisempi harjoitus kuin mikään muukaan harjoitus, eli oppiminen edellyttää onnistuneita toistoja ja niiden palkitsemista koiran mielestä arvokkaalla palkkiolla.
LAT-harjoituksesta ei myöskään ole tarkoitus häivyttää palkkiota pois. Jos harjoitusta tarvitaan tai koira tarjoaa sitä itse, taito ei ole vielä sillä tasolla, että koiran voisi odottaa työskentelevän palkatta. Kun koira on tosiasiassa sinut ympäristönsä kanssa, se lopettaa LATin tarjoamisen, ja tällöin voidaan siirtyä muihin harjoituksiin. Jos koira jää uudelleen katselemaan jotakin asiaa tai vaikuttaa muuten huolestuneelta, LAT-harjoituksen pariin voidaan aina palata uudelleen.
Harjoitus voi tuntua alkuun monivaiheiselta ja työläältä, mutta koiran mielentilan muuttamisessa ei ole oikoteitä onneen. Toisaalta, neutraaleilla kohteilla harjoitellessa saa lyhyessä ajassa paljon toistoja, jolloin myös oppiminen on tehokasta. Muutaman kuukauden intensiivisellä harjoittelulla saa jo paljon aikaan. Tällöin voi olla tarpeen järjestää erikseen harjoitustilanteita, joissa päästään kasvattamaan vaikeustasoa vähitellen. Kannattaa muistaa, että LAT on samanlaista kuin minkä tahansa muunkin harjoituksen kouluttaminen – joskus tulee “virheitä”, jokainen toisto ei aina onnistu täydellisesti, ja koiran yleinen hyvinvointi vaikuttaa suuresti siihen, miten helppoa tai vaikeaa erilaisten käytösten tekeminen koiralle on. Look At That on kuitenkin koiralle vahvaksi opetettuna erinomainen taito, josta on valtavasti hyötyä niin arjessa kuin harrastuksissakin. Kun koira osaa LAT-harjoituksen, sitä voidaan hyödyntää esimerkiksi ihmisten, koirien, polkupyörien, autojen, mäkeä laskevien lasten, kovien äänien, oikeastaan siis lähes minkä tahansa ärsykkeen ilmaantuessa muuttamaan koiran tunnetilaa neutraaliksi tai positiiviseksi.
Internetistä on nykyään saatavilla huikea määrä tietoa. Joskus voi olla kuitenkin vaikea erottaa, kuka on kirjoittaja sekä millainen tausta ja ammattitaito hänellä on. Kokosin listalle omat suosikkini, jotka perustuvat varmasti positiivisen vahvistamisen tekniikoihin.
Eläinkoulutus.fi
Eläinkoulutus.fi -sivustolta löytyy maksullisen jäsensisällön lisäksi suuri määrä ilmaista materiaalia, josta on paljon hyötyä jokaiselle. Sivuston takaa löytyy Jaana Pohjola, joka on opiskellut eläinten käyttäytymistiedettä Portsmouthin yliopistossa. Vastaava koulutusta ei ole Suomessa tarjolla! Jaanalla on uniikki, erittäin eläinlähtöinen ote, jonka mukaan toimimalla et voi mennä metsään.
2. ZenKoira
ZenKoira -sivuston blogista löytyy suuri määrä materiaalia, erityisesti käytösongelmista ja arjen taidoista. ZenKoiran materiaalit on kirjoittanut Saara Junttila, joka on opiskellut eläinten käyttäytymistä ulkomailla ja suorittanut kliinisen eläinten käyttäytymistieteen maisterintutkinnon Lincolnin yliopistossa. Saara on Jaana Pohjolan tapaan erittäin koiralähtöinen kouluttaja.
3. Masseter
Koirakoulu Masseterin sivuilta löytyy kattava valikoima artikkeileita koulutuksesta, arkitottelevaisuudesta ja ongelmakäytöksestä aina koiran hyvinvointiin asti. Artikkelit on kirjoittanut eläintenkouluttaja (at), SmartDOG-lisenssitestaaja Liisa Tikka, jolla on kokemusta myös bull-tyyppisistä koirista.
4. Koiraharrastaja.fi
Koiraharrastaja.fi on positiivista metsästyskoiran koulutusta! Sitä ei nimittäin monesta paikasta löydä. Myös muut kuin metsästyskoiran omistajat voivat saada paljon oppia ja ajatuksia metsästyskoirapuolelta, koska ei ole aina ihan helppoa kouluttaa korkeassa vietissä olevaa koiraa malttamaan ja kuuntelemaan. Sivustoa pyörittää Ulla Ruistola, joka lisäksi kasvattaa koiria ja on SmartDOG-lisenssitestaaja.
Lisäksi muutama englanninkielinen tuttavuus:
5. Denise Fenzi
Denise Fenzi on suomalaisille usein vieraampi, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen! Training geek- sisältöä, joka on kuitenkin viety käytännön sovelluksiin. Denise Fenzi kilpailee ja kouluttaa useita lajeja, ja hän on luonut Fenzi Dog’s Sport Academy-koulutusyhteisön.
6. Hannah Branigan
Hannah Braniganilta löytyy Drinking from the toilet -podcastin lisäksi kotisivuiltaan iso kokoelma artikkeleita. Sisältö on taattua training geek -laatua, eli jos haluat paneutua yksityiskohtiin, tämä on sinun valintasi.
Puuttuuko oma suosikkisi listalta? Vinkkaa se minulle kommentissa, somessa tai sähköpostilla. Jaetaan omat parhaat vinkkimme muillekin!
Monissa lajeissa on vaatimuksena, että koiran on toteltava suullisia vihjeitä eikä käsiapujen tai muun vartalo-ohjauksen käyttöä sallita. Tokossa käsiavut ovat sallittuja suullisten vihjeiden lisäksi kaukokäskyissä ja ohjatun noudon sekä kiertohyppynoudon suunnan osoittamisessa. Lisäksi tokossa käsiapu voi korvata suullisen vihjeen luoksetulon stopissa. Koiratanssissa käsiohjaus ja vartalo-ohjaus tulisi naamioida mahdollisimman hyvin osaksi ohjelmaa, jos niitä haluaa käyttää. Rallytokossa sen sijaan vartaloavut ovat sallittuja alokasluokassa, ja käsiapuja saa käyttää ylimmässä luokassa saakka.
Käsiavut – hyvät ja huonot puolet
Käsiapujen tai käsiohjauksen hyvä puoli on se, että jos koiraa opettaa houkuttelemalla, käsiavut syntyvät kuin itsekseen. Käsiavun opettaminen on nopeaa: koira seuraa namikättä, kun se saa ideasta kiinni niin nami poistetaan ja kun koira seuraa namitonta kättä, se palkitaan taskusta. Toisaalta jos namiin jää liian pitkäksi aikaa kiinni, koira ei välttämättä ole enää kädestä kiinnostunut, kun siellä ei ole namia.
Koirat ovat hyviä lukemaan ihmisen eleitä, ja saattavat reagoida käsiohjaukseen hyvinkin herkästi. Lisäksi koiran ei käsiohjausta seuratessaan tarvitse kuulla, mitä ohjaaja sanoo, joten esimerkiksi kuurojen koirien ohjauksessa käsiavut ovat hyvin käytännöllisiä. Sama koskee myös pitkää etäisyyttä tai meluista ympäristöä.
Käsiapujen haasteet liittyvät kiinteästi niiden hyviin puoliin. Ihmisen on vaikeampi toistaa käsiohjaus toistosta toiseen samanlaisena kuin sanoa jokin sana useita kertoja peräkkäin samanlaisena ja samalla sävyllä. Ohjaukselle herkkä koira lukee tarkasti ihmistä, ja voi suorittaa väärän tehtävän tulkitessaan apua nopeasti. Käsivihjeillä on siksi haastavaa opettaa koiralle mitään pikkutarkkaa, esimerkiksi asentojen suoruutta. Toisaalta käsiohjaus edellyttää myös katsekontaktia: jos koira ei katsoa käsiä, se ei voi nähdä ohjausta.
Haastetta aiheuttaa myös se, jos jossain tilanteessa olisi tarvetta ohjaukselle, ja toisessa tilanteessa ei saisi reagoida käsien liikkeeseen. Esimerkiksi Susu on opetettu alun perin pyörähtämään vastapäivään sivulla namilla ohjaten ja sitten käsiapu häivyttäen. Vaikka se osaa nyt tehtävän pelkällä suullisella vihjeellä, tietynlainen käden heilautus saa sen pyörähtämään. Kun koiratanssissa haluaisin HTM:ssä liikuttaa käsiä ja koiran pitäisi edelleen seurata, on hankalaa kun koira joka kerta pyörähtää.
Usein sanotaan, että kättä seuraava koira ei todella osaa tehtävää. Kysymys on mielenkiintoinen, koska jos tarkkoja ollaan, koira osaa tehtävän siitä vihjeestä, mille se on opetettu, eli elevihjeestä. Jos suullisilla käskyillä toimiva koira muuttuisi kuuroksi, siitäkin voitaisi sanoa, ettei se osaa yhtään tehtävää, koska se ei enää saa tietoa vihjeistä. Toinen asia on sitten se, minkä asian koira oikeastaan tehtävästä oppii. Esimerkiksi eteen istumista käsivihjeellä kouluttaessa koira oppii monesti liikeradan, jota sen pitää seurata, mutta se ei oikeastaan opi loppuasentoa ja istumisen paikkaa niin hyvin.
Suulliset vihjeet – hyvät ja huonot puolet
Suullisten vihjeiden kouluttaminen on pidempi prosessi kuin käsiapujen kouluttaminen. Jos koiraa opettaa houkuttelemalla, suulliseen vihjeeseen päästäkseen pitää apu häivyttää pois. Kuitenkaan houkuttelun käyttö alkuopetusmentelmänä ei missääntapauksessa sulje pois sitä, etteikö tehtävää voisi myöhemmin siirtää pelkälle suulliselle vihjeelle.
Suullisia vihjeitä käytettäessä joutuu tekemään myös erottelutreeniä, mitä harvemmin tehdään käsivihjeiden kanssa (vaikkakin erilaisia eleitä käyttäessä se on myös käsivihjeillä järkevää). Erottelutreeniä voi tarvita koirasta riippuen paljonkin. Ihmisen puheen kuuntelu ja sanojen erottelu ei ole koiralle niin luontaista kuin eleiden luku. Suullisia vihjeitä valitessa on myös oltava tarkka siitä, että vihjeet eroavat keskenään riittävän paljon. Vihjeiden tulee olla lyhyitä, koska koira yleensä kuuntelee vain alkuosan vihjeestä, varsinkin jos se on hyvin innokas.
Muita koulutusmenetelmiä kuin houkuttelua käytettäessä suullinen vihje on luonnollinen tapa opettaa koira suorittamaan tehtävä suullisesta vihjeestä. Suullisen vihjeen avulla on helpompi kertoa pikkutarkasti, mitä halutaan, kuin käden heilautuksella.
Suullisia vihjeitä käytettäessä ohjaajat monesti sortuvat siihen, että he kuvittelevat koiran osaavan tehtävän pelkästä suullisesta vihjeestä kun kerran käsiä ei käytetä, vaikka he voivat huomaamattaan antaa koiralle paljon vihjeitä vartalollaan. Myös konteksti on koiralle vihje: koira voi osata vaikkapa istua suullisesta vihjeestä ulko-ovella, mutta ei enää ulkona. Tällöin koira on voinut yhdistää istumisen tilanteeseen, eli siihen, että ilman istumista ei pääse ulos. Toisaalta koira voi kyetä vihjeestä luopumaan asioista treenikontekstissa, koska on oppinut sen olevan turvallista ja ennakoitavaa, mutta lenkillä samoista asioista luopuminen on mahdotonta. Vartaloavut ja konteksti on siis syytä ottaa huomioon suullisia vihjeitä kouluttaessa.
Suulliset vihjeet eivät vaadi koiralta katsekontaktia ohjaajaan. Esimerkiksi luoksetulo on järkevää opettaa suulliselle vihjeelle, jotta se toimisi myös silloin, kun koira on menossa poispäin. Tokossa vaikkapa ruutuun pysähtyminen ei mitenkään edes onnistuisi käsiavulla, koska koira on selkä päin. Koiran täytyy kuitenkin kuulla vihjeet, eli kova meteli voi haitata ohjausta.
Suulliset vihjeet on myös mahdollista opettaa niin vahvoiksi, että vaikka koiran keskittyminen kontaktiin herpaantuisi, se pystyy silti suorittamaan käytöksen kuullessaan vihjeen. Esimerkiksi viime viikonlopun tokokokeessa paikallaolossa Susu katsoi liikkuria, kun hän tuli antamaan meille luvan laittaa koira maahan, mutta Susu meni maahan vihjeestä ilman katsekontaktia.
Kumman valitset?
Itse kallistun tällä hetkellä siihen, että ainakin harrastuspuolella olisi järkevää viedä tehtävät mahdollisimman pitkälle suullisille vihjeille ja häivyttää mahdolliset avut pois. Tämä perustuu paitsi useiden lajien sääntövaatimuksiin, myös siihen, että suulliset vihjeet on helpompi pitää samanlaisina kerrasta toiseen, ja niitä on harjoituksen kautta helpompi opettaa koira erottelemaan. Vaikka suullisten vihjeiden opettaminen todella niin, että koira osaa suorittaa tehtävän ohjaajan toiminnasta riippumatta, on aikaa vievää puuhaa, niin se on myös palkitsevaa ja mahdollistaa eri lajeissa hienot suoritukset.
Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.
Sivuilla käytetään evästeitä. Valitsemalla “Hyväksy kaikki”, hyväksyt kaikkien evästeiden käytön. Mikäli haluat hallita evästeasetuksia, valitse "Evästeasetukset".
Tällä sivustolla käytetään sivuston käytön kannalta välttämättömien ja turvallisuuteen liittyvien evästeiden lisäksi evästeitä kurssien suorittamisen mahdollistamiseksi ja kävijämäärien tilastoimiseksi.
Alla voit poistaa käytöstä/ottaa käyttöön evästeitä. Huomioithan, että jos valitset kurssien suorittamiseen liittyvät evästeet pois käytöstä, sivut eivät välttämättä enää toimi suunnitellusti.
Nämä evästeet ovat sivujen toiminnan kannalta välttämättömiä. Niiden avulla mahdollistetaan sivuston perustoiminnot ja kurssien suorittaminen. Evästeiden avulla huolehditaan myös turvallisuudesta. Nämä evästeet ovat aina käytössä.
Tilastoinnin evästeet auttavat meitä analysoimaan ja ymmärtämään miten kävijät käyttävät sivustojamme. Ne keräävät tietoa muumuassa kävijämääristä, liikenteestä jne.
Lystitassun sivuilla käytettävä verkkokurssialusta käyttää evästeitä kurssien sisäänkirjautumiseen, istuntojen kestoon ja suorituksiin liittyviin toimintoihin. Huomoithan, että mikäli kyseiset evästeet otetaan pois käytöstä, kurssialusta ei välttämättä toimi suunnitellusti tunnuksillasi.
