Kategoria: kouluttaminen

harrastukset · kouluttaminen · omat koirat · seuranta · Susu

Voihan vihje! Kannattaisiko sinunkin välittää vihjeistä?

Saara UljasKommentoi

Päivi Kokko listasi blogissaan Disco-bordercolliensa vihjeitä, ja sain siitä inspiraatiota tähän postaukseen. Susu harrastaa aktiivisesti neljää eri lajia, joten vihjeitä on kertynyt meille aikamoinen määrä, ja hankaluuksia on aiheutunut matkan varrella siitä, kun vihjeitä ei ole alusta saakka mietitty kunnolla. Ennen meidän listausta kuitenkin ajatuksia siitä, mikä kaikki oikeastaan toimii koiralle vihjeenä, ja millaisia asioita vihjeitä miettiessä kannattaa huomioida. Vihje tarkoittaa tässä jotakin indikaattoria eli ilmaisinta koiralle siitä, että tietyn toiminnon suorittamalla on mahdollista ansaita palkkio. Tekstin lopussa on pari linkkiä, joiden takaa löytyy lisää teoriapohdintaa vihjeistä sitä kaipaaville.

kuva Saila Rappumäki

Mikä voi olla vihje?

Yleensä vihjeeksi ajatellaan suullinen vihje, sana. Lisäksi vihjeitä voivat olla fyysiset eleet sekä konteksti, jossa toimitaan. Vihjeenä toimii toisaalta myös hiljaisuus, sanojen puute. Lajeissa, joissa koiralle ei saa puhua kilpailusuorituksessa (esim. toko), on järkevää opettaa, että niin kauan kuin ohjaaja on hiljaa vihjeiden välillä, koira tekee oikein. Jos sitten vaikkapa rallytokossa ohjaaja alkaa höpöttää koiralle, koska se on sallittua, voi koira mennä pahemman kerran sekaisin luullessaan, että nyt se tekee virheitä kun ohjaaja on ihan kummallinen.

Fyysistä ohjausta ajatellaan usein ennemmin apuna, mutta sekin on vihje koiralle siitä, mitä sen kannattaisi nyt kokeilla. Ihmiset tekevät paljon myös tiedostamatonta fyysistä ohjausta, esimerkiksi heiluvat eri suuntiin ja liikuttavat käsiään. Eleet ja esimerkiksi katseen suuntaa ovat koiralle yleensä paljon merkityksellisimpiä kuin sanat, mikäli koiralle ei ole erikseen yleistetty suullisia vihjeitä siihen, että sana tarkoittaa aina samaa asiaa riippumatta siitä, mitä ohjaaja muuten tekee sillä hetkellä (esim. istuuko vai seisooko, pitääkö käsiä sivulla vai pään päällä).

Vihjeiden eroilla luodaan selkeyttä

Jos fyysistä ohjausta haluaa käyttää tehokkaasti hyödykseen, esimerkiksi käsiohjaukset kannattaa opettaa koiralle alusta saakka mietitysti ja tietoisesti, jolloin ne ovat paljon selkeämpiä ja tehokkaampia. Itse olen joutunut rallyn valiotuloksia hakiessani taistelemaan “nakkiohjauksen” kanssa. Nakkiohjauksella tarkoitan sitä, että kaikki käsiohjaus on ollut sen näköistä, kuin ohjaajan kädessä olisi nakki, jota koira seuraa, ja koira on ollut ihan sekaisin, kun samanlaisia ohjauksia eri puolilta on vaikka kuinka monta. Kun opetin eri tehtäviin selkeästi erilaiset käsivihjeet ja häivytin yhdestä tehtävästä vihjeen kokonaan pois, näiden tehtävien erottelu on selkeytynyt Susulle huomattavasti.

Eri tehtävien erottelu onkin se syy, miksi vihjeitä pitäisi erityisesti miettiä. Jos touhuilee koiran kanssa kotona omaksi ilokseen, ei ole niin väliä, jos Murre meneekin maahan istumisen sijaan, mutta jos se tapahtuu tokokokeessa ja liike nollaantuu, niin harmittaa eikä homma etene. Vihjeitä valitessa tulisi siksi ottaa muutama asia huomioon: 1) Vihje on lyhyt ja koiralle selkeä ja 2) samassa kontekstissa esiintyvät vihjeet ovat keskenään riittävän erilaiset (suulliset vihjeet kuulostavat erilaiselta, fyysiset vihjeet näyttävät erilaiselta), jotta koira pystyy erottamaan ne toisistaan. Esimerkiksi tokon ja rallytokon jäävissä liikkeissä “istu” ja “seiso” ovat monesti liian samanlaiset, molemmissa on painokas “IS”, jolloin koira tarjoaa vahvempaa käytöstä joka yleensä aina on istuminen.

Kriteeri määrittelee vihjeen sisällön

Vihjeissä tulisi myös miettiä sitä, käytetäänkö samaa vihjettä eri ympäristöissä, jolloin myös kriteeri, eli vihjeen sisältämä vaatimus toiminnalle on mahdollisesti erilainen. Koirille opetetaan usein heti pentuna arjessa “istu”, jossa ei ole sen kummoisempaa kriteeriä kuin pyrstö penkkiin ja nopeasti, asennosta ja tekniikasta viis. Jos tämän vihjeen siirtää sellaisenaan harrastuskäyttöön, voi joutua varautumaan siihen, että myös samat kriteerit siirtyvät harrastuskontekstiin, eli koira istuu miten sattuu vinossa ja jalat vinksallaan. Ihmiset myös monesti miettivät toiminnan lopputulosta, kun taas koirat yhdistävät vihjeen myös siihen tapaan, millä lopputulokseen päästään.

Jos mietimme, mihin koiran fyysiseen suoritukseen vihje istu useimmiten liitetään, niin se on seisomasta istumaan meneminen. Tässäkin on vielä kolme tapaa toteuttaa liike, eli koira voi joko pitää etujalat paikallaan ja vetää takapään alleen, pitää “navan” paikallaan ja siirtää siis hiukan sekä etu- että takajalkoja tai pitää takajalat paikallaan ja peruuttaa etujalkoja taaksepäin. Kun sitten haluamme saada koiran maasta istuvaan asentoon, liikerata on varsin erilainen, koska silloin koira joko 1) pitää etujalat paikallaan ja kerää takapään alleen, 2) pitää “navan” paikallaan ja liikuttaa hiukan molempia tai 3) pitää takajalat paikallaan ja siirtää etujalkoja alleen. Jos tätä ei ole koiralle erikseen opetettu, se ei välttämättä laisinkaan ymmärrä, että sama vihje istu tarkoittaa sekä peffan alaslaskua että etuosan ylösnostoa, ja joskus vielä se pitäisi sitten tehdä ihan tietyllä tavalla (esim. tokon kaukokäskyt). Vihje ei siis aina merkitse koiralle sitä, mitä ihminen olettaa. Toinen hyvä esimerkki on rallytokon pyörähdys, joka monesti opetetaan suoraan visulla. Jotkut koirat oppivat vihjeen tarkoittavan “käänny poispäin ohjaajasta”, jolloin sama vihje toimii hyvin oikeallakin. Toiset koirat taas oppivat “käänny vasemmalle” (vaikka koira ei varmasti ymmärrä sinänsä vasemman käsitettä), jolloin oikealla ne törmäävät samalla vihjeellä ohjaajaan ja ovat ihan sekaisin.

Koiralle on kuitenkin mahdollista opettaa, että eri liikeradoilla päästään samaan lopputulokseen, mutta se pitää tosiaan opettaa. Tällöin vihjeen sisältö tarkentuu koiran mielessä. Esimerkiksi itse kuulun siihen koulukuntaan, joka ajattelee seuraamista ns. liikkuvana perustasentona, jolloin perusasento, seuraaminen eteen ja taakse sekä sivuaskeleet ja kaikki käännökset tehdään yhdellä vihjeellä. Tällöin koiralle on opetettu, että yksi vihje merkitsee tietyn sijainnin pitämistä suhteessa ohjaajaan, ja koiralle on erikseen opetettu, miten se onnistuu eri suuntiin. Toinen esimerkki siitä, että yksi vihje käy moneen asiaan, voisi olla nouto, jolloin koiralle taas yleistetään, että sama vihje voi tarkoittaa monien erilaisten esineiden noutamista, tai kierto, jossa samalla vihjeellä koira osaa kiertää puun ja kartion.

Vihje on aina kontekstisidonnainen

Koira muodostaa myös itse vihjeitä ympäristöstä eli siitä kontekstissa, missä yleensä jotakin tapahtuu. Aika monella koiraihmisellä on kokemusta siitä, että koira alkaa hermostua autossa, kun käännytään tutusta mutkasta treenihallille/tuttua metsäpolkua kohti/mummolaan, koira siis kiihtyy, kun se tietää, että jotain mieluisaa on tulossa. Koira oppii toisaalta ympäristöstä nopeasti myös esimerkiksi sellaiset vihjeet kuin kisoissa jännittynyt ohjaaja=ei palkkaa luvassa, koiratanssissa musiikki lähtee soimaan=aina pitkä ja puuduttava palkaton suoritus tulossa, rallytokokyltit maassa=seuraamisesta ei palkata, mikäli treenaaminen on kaavamaista eikä monia eri näkökohtia ympäristön vihjeissä huomioida. Lisäksi koira on hyvin paikkasidonnainen oppija, ja yhdistää oppimansa asiat siihen ympäristöön, jossa asiaa on harjoiteltu. Uudet käytökset ja niiden vihjeet pitää siis yleistää uusiin ympäristöihin, jotta ne “oikeasti” toimivat.

Koiran kykyä poimia ympäristön vihjeitä voidaan myös käyttää tietoisesti hyödyksi. Eri harrastuslajien ja myös esimerkiksi erityyppisten lenkkien välillä voidaan tehdä erottelua välineillä, jolloin koira oppii toistojen myötä, että esimerkiksi vetovaljaissa mennään kovaa, nosework valjaissa orientoidutaan haisteluun ja ohuessa pannassa on luvassa tottistelua. Koiralle voidaan rakentaa oletusarvoa siihen, että rallytokokylttien läsnäollessa voi saada hyvän palkan koska tahansa, samoin musiikin lähtiessä soimaan. Koiralle voidaan opettaa kisapalkasta rutiini, jossa kisapalkka jätetään kentän laidalle, ja koska tahansa, 5 sekunnin tai parin minuutin kuluttua tai mitä tahansa tästä väliltä, sen voi saada.

Palkkiovihjeillä vältetään pettymyksiä ja hämmennystä

Lopuksi vielä muutama sana palkkiovihjeistä. Koiralle kannattaa opettaa enemmän kuin yksi palkkiovihje sen vuoksi, että voidaan erotella palkkioita. Jos koira arvottaa palkkiot eri arvoisiksi, mitä ne yleensä tekevät, voidaan näin välttyä pettymyksiltä. Lisäksi näin on mahdollista erotella esimerkiksi, että maassa oleva lelu on häiriö, mutta taskusta saa lelun palkaksi. Jos koira luulee saavansa eri paikasta palkkion kuin se tulee saamaan, esimerkiksi se olettaa saavansa heitetyn pallon maassa olevan sijaan ja lähtee juoksemaan valmiiksi, mutta ohjaajalla ei ole heittää palloa vaan koiralle pitää osoittaa maassa oleva pallo, palkkaukseen tulee turhaa sählinkiä ja hämmennystä, joka vesittää palkkauksen tehoa.

Vähintään kannattaa opettaa eri vihjeet namille ja lelulle, jos niitä käyttää. Taas sama esimerkki heitetystä lelusta, eli jos koira ennakoi saavansa himoitsemansa heitetyn pallon ja lähtee juoksemaan odottaen palloa, mutta saakin taskusta namin, voi pettymys olla iso ja palkkio kääntyä jopa rangaistukseksi. Lisäksi kouluttamista tehostaa yleensä huomattavasti se, jos käytössä on naksutin tai naksutinta vastaava muu ehdollinen vahviste, esim. jes-sana, josta seuraa AINA palkkio. Sitä vaan ei sitten käytetä silloin, kun ei aiota antaa palkkiota, koska taas voi aiheutua pettymys. Vihjeiden tehokas käyttö asettaa vaatimuksia siis myös kouluttajalle.

Seuraavaksi sitten se luvattu lista Susun vihjeistä. Jos haluat lukea lisää vihjeistä, suosittelen katsomaan alkuun täältä ja täältä.

Palkkiot

  • jes = namipalkka ohjaajalta
  • zip = lentävä lelu
  • noin = maata pitkin vedettävä lelu
  • jes + vapaa = namipalkka tiedetystä kohteesta, esim. etu- tai takapalkka (tämä ei ole ihan loppuun asti mietitty, toimii Susulla kyllä hyvin, mutta Glennalle mietin jotain muuta)
  • nais = namimaatti
  • vapaa = vapautus palkaksi tutkimaan jotakin, mitä koira haluaa tutkia (esim. haju)
  • vau = tokon sosiaalinen palkka

Toko osa vihjeistä on käytössä myös rallyssa ja koiratanssissa

  • sivu = seuraaminen (sisältää perusasennon, seuruu eteen, peruutus, sivuaskeleet, kaikki käännökset, automaattinen istuminen kun ohjaaja pysähtyy sekä maasta istumaan nousun sivulla)
  • istu = istu + paikalla istumisen jättö
  • pysy = paikalla makaamisen jättö
  • kaukot = kaukokäskyjen jättö
  • luokse = luoksetulon jättö
  • nyt tulee + x = seuraavan liikkeen valmistelu
  • maa = liikkeestä maahanmeno + sivulta maahanmeno + takajalkakaukoissa istumasta maahanmeno
  • sei = takajalkakaukoissa istumasta seisomaan
  • pom = takajalkakaukoissa maasta istumaan
  • nou = takajalkakaukoissa maasta seisomaan
  • down = takajalkakaukoissa seisomasta maahan
  • top = liikkeestä seiso
  • sit = liikkeestä istu
  • missä + x = bongaus, esim. missä ruutu, kierto, tyhjä
  • katso = liikkurin tms. katsominen
  • ruutu = ruutu
  • aller = tyhjään lähetys
  • töt = kartion kierto myötäpäivään (Susu on saanut itse valita suunnan)
  • ota = nouto
  • hämta = tunnistusnouto
  • hyppy = hyppy
  • Sususivu = luoksetulo
  • yhdessä = siirtyminen vasemmalla puolella liikkeiden välillä, ei niin tiukka kriteeri kuin seuraamisessa
  • luoksetulon stopissa käsimerkki

Rallytoko osa vihjeistä on käytössä myös koiratanssissa

  • oikea = seuraaminen oikealla (sisältää perusasennon, seuruu eteen, peruutus, sivuaskeleet, kaikki käännökset, automaattinen istuminen kun ohjaaja pysähtyy sekä maasta istumaan nousun oikealla)
  • pakki = peruutus edessä
  • merkki = merkille meno ja pysähtyminen
  • eteen = eteen istuminen
  • front = edessä seisominen
  • kieppi = pyöriminen vastapäivään
  • pyö = pyöriminen myötäpäivään
  • väli = pujottelu + kasi
  • puoli = puolenvaihto selän takana
  • vaihto = puolenvaihto edessä
  • sisään = käännös kohti ohjaajaa
  • takaa = saksalainen vasemmalla + oikealta vasemmalle perusasentoon
  • bäk = saksalainen oikealla + vasemmalta oikealle perusasentoon
  • hyrrä = ohjaajan ympäri myötäpäivään
  • round = ohjaajan ympäri vastapäivään

Koiratanssi

  • vor = positio 2
  • zwis = positio 9
  • tassu = oikean tassun anto
  • toinen = vasemman tassun anto
  • moi = oikean tassun heilutus

Nose Work

  • Ole hyvä = nose workin etsintävihje
  • Näytä = nose workin tarkennus

Muut

  • ympäri = kartion kierto vastapäivään
  • tassut = etujalkatargetti
  • käpä = takajalkatargetti
  • doit = matkimisvihje (ei olla tehty “loppuun asti”)
  • täällä = kontakti
  • häkkiin = häkkiinmeno
  • autoon = autoonmeno
  • matto = taukomatto
  • pistämaate = maahanmeno odottamista varten, “vapaa hengailu”
  • links = lenkillä käännös vasempaan
  • rechts = lenkillä käännös oikeaan
  • suoraan = lenkillä risteyksessä mennään suoraan yli
  • mennään = liikutaan eteenpäin esim. lenkillä
  • tule = luoksetulo arjessa

Nopeasti laskettuna siis 67 erilaista vihjettä! Näiden lisäksi lajien välisiä eroja on luotu varusteilla, eli canicrossia varten on vetovaljaat, omaehtoiselle lenkille mennään pitkässä liinassa, nose workiin on samoin omat valjaat ja muita lajeja tehdään ohuessa pannassa tai ilman varusteita. Kisapalkkaan on oma rutiini, samoin treeneihin ja kisapaikalle saavuttaessa. Myös treenien lopetukseen on luotu rutiini vihjeeksi siihen, että enää ei tehdä, jolloin koira voi rentoutua ja lopettaa odottamisen, jos vielä pääsisi. Samalla estetään se, ettei tavaroiden keräämisestä muodostu vahingossa rangaistusta palkkion poiston muodossa, kun koiralta viedään mahdollisuus suorittaa mieluisia tehtäviä ja ansaita palkkioita.

Tällä vihjemäärällä alkaa itsellä mielikuvituksen rajat tulla vastaan, kun pitäisi keksiä vielä ohjaajan kädessä olevan kepin ympäri kierrolle joku vihje ja uusille HTM:positioille vihjeet, näin alkajaisiksi ainakin. Joudun jo tarkkaan miettimään, että vihjeet kuulostavat tarpeeksi erilaisilta, ettei koira varmasti sekoita niitä keskenään. Mehän ollaan otettu jo käyttöön hiukan englantia, saksaa ja ranskaa, koska itse en muista vihjeitä, jos ne ei jotenkin loogisesti liity itse tehtävään. Yritän pitää kaikilla koirilla mahdollisimman samanlaiset vihjeet oman muistin helpottamiseksi. Millaisia vihjeitä sinulla on käytössä? Kommentoi tässä tai somen puolella.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni @lystitassun ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

arjen tukitaidot · Glenna · kouluttaminen · omat koirat · pentuelämä · vastaehdollistaminen

Glennan ensimmäinen viikko

Saara UljasKommentoi

Miten aika voi mennä näin nopeasti? Jo viikko on mennyt siitä, kun Glenna, Jillaroo’s This Love, liittyi laumaan. Uuden pennun tulo on ollut kaikille tosi jännittävää, mutta kotiutuminen on mennyt niin hyvin kuin toivoa voi.

Kun hain Glennan kasvattajalta, minulla oli Susu mukana, koska en halunnut pennun heti säikähtävän sen vahtihaukkua. Susua vähän pennut ällöttivät, mutta sillä on erittäin tehokas elekieli ja se osaa hyvin näyttää, kun tarvitsee tilaa. Glenna oli oikein nöyrää tyttöä, ja Susu hyväksyi sen nopeasti. Kotimatkalla Glenna läähätti autossa, mutta 20 minuutin ajelun jälkeen rauhoittui. Valitettavasti meillä on ollut auton kanssa ongelmia, joten olen tämän lisäksi vain kerran päässyt Glennan kanssa katsomaan autohäkkiä.

Kotiin päästyämme myös Tiuhti ja Tellu saivat tavata pennun. Tellu aivan pelkäsi pentua, Tiuhti totesi, että ai tuollainen. Glennaa hiukan hirvitti, ja istuin sen kanssa lattialle sillä ajatuksella, että saa olla sylissä niin pitkän ajan kuin tarvitsee. Mutta Glennapa lähti jo muutaman minuutin kuluttua aivan matalana hiipimään seinien vieriä ja sohvien alusia, se tutki tarkasti joka sentin mennessään. Puolen tunnin päästä se juoksi jo häntä tötteröllä ympäriinsä.

Glenna ei välitä alustoista mitään, se vaihtaa sujuvasti matolta laminaatin kautta ulko-oven kynnyksen pellille ja siitä kiveykseltä ruoholle. Se saattaa pomppia jalkansa vesikuppiin eikä huomaa sitä. Tiuhtia inhottaa sellainen vedellä sotkeminen hirveästi. Lisäksi meillä oli vierashuoneen oven edessä esteenä iso, korkea pahvilaatikko, jonka ajattelimme riittävän estämään pennun pääsy huoneeseen. Mitä vielä, Glenna tökkäsi laatikkoa kuonollaan, sitten hyppäsi sitä päin ja kun se kaatui, meni iloisesti mukana ja kirmasi laatikon yli. Ulkona Glenna tassuttelee ritilöillä ja kaivon kansilla epäröimättä. Glenna ei myöskään ensimmäisten ulkoilujen jälkeen ole reagoinut muihin ääniin paitsi läheltä ohi ajavaan moottoripyörään.

Glenna leikkii paljon yksikseen ja kalvaa puruluita ja naruluita, joita on runsaasti ympäri asuntoa. Pikkuisen on maisteltu huonekaluja, mutta ei suuremmin. Se on ollut toisesta päivästä alkaen tehnyt käytännössä 90 % asioistaan ulos, mikä on mielestäni käsittämätöntä. Kun on lämpimät ilmat, meillä on takapihan ovi koko ajan auki, ja Glenna menee omatoimisesti sinne asioilleen. Sisälle tulee ainoastaan yöllä ja jos takaovi on kiinni. Mielestäni tämä on aivan ihmeellistä.

Vaikka oma pihamme ei ole suuri, vain noin 6×4 m, siitä on paljon iloa pennulle. Toistaiseksi vadelmapenkki on saanut olla rauhassa, muuten on kaivettu kuoppaa ja juostu ympäriinsä. Glennalla on käytännössä koko ajan vapaa pääsy ulos, ja se viihtyy siellä yksikseenkin. Pihassa on ympärillä verkkoaita, toistaiseksi karkaamisajatuksia ei ole ollut havaittavissa.

Aloitimme pienissä erissä “ulkomaailmaan” tutustumisen, kun Glenna oli ollut meillä kaksi päivää. Alkuun sitä jännitti paljon, mutta joka kerralla se on hiukan reipastunut. Asenne uusia asioita kohtaan on vielä aluksi jännittynyt, mutta esimerkiksi ihmiset ovat jo hetken tarkkailun jälkeen aivan supermahtavia. Ääniä Glenna ei juurikaan noteeraa ulkona enää, ja olen tehnyt tarkoituksella vastaehdollistamista sitä jännittäneisiin juttuihin heittämällä nameja maahan, jolle ollaan harjoiteltu omaa palkkiovihjettä. Lisäksi olemme alkaneet harjoitella “default behaviour”, olisiko oletuskäytös hyvä suomennos, eli meillä se on istuminen ja kontakti. Näistä teen omat postaukset myöhemmin. Olemme myös harjoitelleet hampaiden katsomista ja niskanahan nostamista rokotuksia ajatellen, ja koirafyssari teki Glennalle pienen käsittelyharjoituksen kun kävi hoitamassa isot koirat, ja Glenna oli siinä todella hieno pentu.

Ensimmäiseen viikkoon on mahtunut valtavan paljon kaikenlaista, vaikka mitään kovin ihmeellistä ei olla tehty. Nyt (sormet ristiin) meidän auto vaikuttaisi olevan vihdoin kunnossa, joten seuraavalla viikolla listalla on autoiluun totuttelu sylissä (mies kuskina) ja erikseen takana olevan kuljeutuslaatikon rakentaminen kivaksi paikaksi. Yritetään saada myös järjestettyä pentupainit ja mennään katsomaan kaverin hevosta sekä tutustutaan lähimetsään enemmän.

arjen tukitaidot · koiralähtöisyys · kouluttaminen · omat koirat

Asenne ratkaisee vai miten se meni?

Saara UljasKommentoi

Tällä viikolla on vihdoin tapahtunut suuri edistysaskel Susun remmikäytöksessä, eritoten vieraiden koirien ohituksissa. Analysoin hiukan sitä, minkä kaiken ajattelen olevan hyvän kehityksen taustalla.

Tottuminen

Susu on asunut elämänsä ensimmäiset 3 vuotta melko rauhallisessa lähiössä. Lenkeillä tuli harvoin koiria vastaan, eikä pihapiirissä näkynyt juuri koskaan ketään. Vajaa vuosi sitten muutimme, ja uusi asuinalue ja uudet lenkkeilymaastot ovat huomattavasti vilkkaampia. Täällä jokaisella ulosmenolla voi nähdä useita juoksevia ja pyöräileviä lapsia, paljon erilaisia koiria, sähköpotkulautoja ja -pyörtuoleja sekä hevosia. Alkuun nämä olivat epäilyttäviä, mutta nykyään lähes kaikesta päästään ohi ilman katsetta kummempaa. Sosiaalistuminen asioihin on tärkeää.

Lenkkeilyn määrä

Voin ihan rehellisesti myöntää, että muuton jälkeen lenkkien määrä sekä pituus on lisääntynyt huomattavasti. Syitä on kaksi: ensinnäkin olen asettanut liikunnan määrän arvoksi sinänsä ja toiseekseen täällä on tosi paljon mukavampi lenkkeillä, kun puitteet ovat paremmat. Nyt kun aamulenkki on tullut rutiiniksi, tuntuu jopa tosi oudolta, jos joskus käykin vaan pissattamassa koirat. Lisääntyneen liikunnan ajattelen vaikuttavan kolmella tavalla: ensinnäkin usein toistuvat, pitkät lenkit vähentävät uloslähdön “pikkujouluristeilytunnelmaa”, eli uutuudenviehätys hieman karisee. Toisekseen liikunnan tarpeen täyttyessä kiihtynyt höyryäminen vähenee. Kolmanneksi, mitä enemmän lenkkeilee, sitä enemmän on myös tilaisuuksia harjoitteluun.

Olosuhteet

Yritän valita reittejä, joilla ei tarvitse ohittaa aivan iholta, ja mennään vähän hiljempaa ja tarvittaessa pysähdytään. Otetaan tilaa niin paljon kuin mahdollista. Täällä nykyisillä hoodeilla on vielä sellainen ihana tilanne, että 90% vastaantulijoista ohittaa kauniisti ja tajuaa ottaa oman koiransa lähelleen, mikä tietenkin helpottaa meidän oppimista kauheasti.

Vahvistaminen ja vahvisteet

Sanomattakin varmaan selvää, että remmikoulutus perustuu meillä positiiviseen vahvistamiseen. Toki joskus menee hermot ja saattaa tulla pari kirosanaa, mutta eivät nuo edes niihin reagoi eivätkä ainakaan mitään siitä opi. Meillä on aina lenkillä namit mukana, tällainen kukkahattu kun olen. Kuitenkaan ne perusnamit eivät ole aina voittaneet vieraan koiran aiheuttamaa kiihtymystä. Nyt mukana onkin perusnamit helpompiin tilanteisiin ja erikoisherkut ohituksiin. Niitä erikoisherkkuja saa vain silloin, kun näköpiiriin ilmaantuu vieras koira. Kun koiran kiihtymys on aiemmin mainituista syistä jo valmiiksi vähäisempi, namit kelpaavat paremmin. Susu on alkanut pitkältä matkalta oma-aloitteisesti tarjota kontaktia, kun se näkee koiran.

Asenne

Aikaisemmin vastaantulevan koiran näkeminen aiheutti itsessäni reaktion: voi he*vetti, hihan kireälle ja kova komento koiralle. Mitäköhän Susu, minua todella herkästi lukeva koira, tästä oikein meinasi? Tuskin ainakaan sitä, että nyt onkin hyvä ottaa lunkisti ja mukavia asioita tapahtuu. Olen tietoisesti alkanut ajatella, että jokainen ohitus on mahdollisuus treeniin ja onnistumiseen. Hihnan kiristäminen on loppunut, sen sijaan hidastan ja kutsun koiraa luokse. Toki nykyään siihenkin on entistä vähemmän tarvetta, koska ison osan lenkeistä Susu kulkee muutenkin vierellä hihna löysällä. Namit kaivetaan valmiiksi esiin ja jokainen toivottu käytös, eli rauhallinen toisen koiran katsominen ja kontakti minuun merkitään ja palkitaan. Ääni ei nouse vaan pysyy iloisena ja pehmeänä. MInua on myös helpottanut tieto siitä, että jos koira on 3 vuotta rähjännyt niin käytös ei korjaannu kahdella lenkillä, vaan vaatii aikaa ja paljon onnistuneita toistoja. Päämäärätietoista lenkkeilyä ei ole oikeastaan koko koiran elämän mittakaavassa kovin isoa määrää takana.

Ja nythän ei jäädä laakereille lepäämään vaan vahvistetaan hyvää suuntaa. Tavoitteena on rento ja iloinen lauma, johon seuraavan pennunkin on hyvä tulla ja ottaa heti isommilta mallia.

kouluttaminen · omat koirat · treenipäiväkirja

Treenianalyysi: luoksetulon stoppi ja positioihin hakeutuminen

Saara UljasKommentoi

Olin tänään aamulla treenaamassa yhdessä Anu Rikkilän kanssa. Anu pitää Koiranhetki-blogia ja kouluttaa Pawsiteamilla. Olemme Anun kanssa treenailleet yhdessä tänä kesänä muutamia kertoja, treeneissä tulee hyvää häiriötä turvallisista ihmisitä ja koirista ja toisaalta on aivan ihanaa pohtia koulutusjuttuja toisen kouluttajan kanssa, joka jakaa saman ajatusmaailman.

Tänään Susun kanssa treenasimme suunnitelmani mukaisesti hiukan tokoa ja koiratanssia. Tokotreenissä teimme noudon palautuksia, luoksetuloa ja paikallaolon. Noudon palautuksissa asetelma oli seuraava: koira istui ohjaajan takana, välissä maassa tunnarikapula. Ohjaaja selin koiraan ja vieressä istumisalusta. Edessä namimaatti palkkaukseen. Koira tuo käskystä kapulan sivulle ja saa palkkioksi vaautuksen namimaatille. Kriteerinä oli, että kapula tulee suussa sivulle saakka. Namimaatti aiheutti Susulle ensin haastetta, kun se on niiiin ihana. Susu pudotti noin kolmannella toistolla kapulan, mielestäni siksi, että ennakoi namimaatille menoa. Ohjasin Susun uudelleen tehtävään. Tälläkin toistolla kapula putosi, mutta Susu nosti sen itse heti, ja sai palkan. Seuraava toisto oli samanlainen, mutta loput toistoista olivat tosi hyviä. Treenillä päästiin siis tavoitteiseen ja seuraavassa treenissä otan ensin muutaman toiston suoraan takaa ja sen jälkeen hiukan vinossa linjassa eri suunnista.

Kokeilin suunnitelmaan kirjaamaani luoksetulon stoppitreeniä kahden palkan välissä, mutta se ei toiminut toivotusti. Kun Susu oli kerran vapautettu takapalkalle, se alkoi tarjota stoppia metrin liikkumisen jälkeen (ja oli tässä vaiheessa mielestäni tietoinen etupalkasta). Tavoitteena siis on, että Susu ei tarjoaisi koko ajan stoppia, vaan tekisi sen vain käskystä ja muutoin laukkaisi koko ajan. Ajattelin kokeilla seuraavaksi pelkkää näkyvillä olevaa etupalkkaa, eli sekä stopista että suorasta juoksusta vapautetaan palkalle kohti ohjaajaa.

Paikallaolossa teimme voittajan paikkiksen. Alkuun tein muutaman jätön palkkauksen, jotta sain hiukan nostettua virettä. Halusin ottaa pidemmän ajan ja katsoa miten Susu reagoi. Olin piilossa 2,5 min ja palatessani Susu oli laittanut pään maahan ja oli aivan sen näköinen, että tässä nyt sitten ollaan 😀 Vaikka se selvästi hiukan tylsistyi, oli suoritus mielestäni onnistunut, koska 1) Susu ei haistellut 2) Susu pysyi paikallaan (se tosin ei ole ollut ongelma) 3) Susu ei vetänyt täysin rennoksi makaamaan. Jatkossa voin keskittyä nyt hyvillä mielin pääasiassa hiukan lyhyempiin toistoihin saadakseni virettä hiukan korkeammalle. Pitkiä paikallaolojakin toki täytyy välillä tehdä, mutta turha on liikaa hinkata sellaista, mikä sujuu.

Koiratanssitreenissä tein Susun kanssa positioihin hakeutumista. Ensimmäisessä setissä oli namimaatti koiran takana ja koiran edessä ohjaaja selin ja jalkojen välissä tasapainotyyny (jonka tarkoitus on helpottaa oikean paikan löytymistä). Mielestäni namimaatti haittasi Susun keskittymistä, se tarjosi monta kertaa väärää positiota avusta huolimatta. Kun otin tauon jälkeen namimaatin pois ja aloin palkata taskusta, väärän position tarjoamiset jäivät pois. Jos namimaattia aion jatkossa käyttää niin pitää selvästi vielä harjoitella siitä luopumista.

Teimme vastaavan setin kaikkiin neljään työn alla olevaan positioon siten, että Susulla oli kohtisuora linja oikeaan paikkaan. Tarkoituksena on vahvistaa positioon hakeutumista ja pikkuhiljaa vaikeuttaa treeniä siten, että hakeutuminen positioon onnistuu sujuvasti eri kulmista yhdellä vihjeellä.

Treeni oli kokonaisuudessaan mielestäni tosi onnistunut, pääsin kokeilemaan ja soveltamaan ajatuksia ja eteenpäin monessa jutussa. Instasta löytyy video positoonhakeutumistreenistä.

bujoilu · omat koirat · seuranta · treenipäiväkirja · virikkeistäminen

Koirabujoilu – listat ja trackerit

Saara Uljas3 kommenttia

No niin, vihdoin juttua koirabujon käytöstä listojen tekemiseen ja eri juttujen seuraamiseen. Bujon pitäminen on kokenut tässä välissä pienen evoluution, koska olen päätynyt toukokuun alusta siihen, että ns. oma bujo ja koirabujo ovat taas yhdistyneet. Päädyin tähän siksi, että kahden bujon jaatkuva pitäminen mukana ja ajantasalla osoittautui haastavaksi.

Kalenteriominaisuuden lisäksi bujosta tekee huikean se, että sen avulla pystyy helposti pitämään kirjaa haluamistaan asioista ja seuraamaan niiden edistymistä. Omasta bujosta koiriin liittyen löytyy seuraavia listoja: hankintalista, lista kiinnostavista podcasteista, blogeista yms., osattujen käskyjen lista Susulle ja Tellulle sekä lista asioista, joita haluaisin kouluttaa. Listat ovat aika simppeli juttu ja niillä on helppo aloittaa, mahdollisuuksia on vaikka kuinka.

Mutta sitten itse koirabujon suola, trackerit eli seuraimet. Erilaisia konsteja seurata erilaisia asioita. Itse olen simppelin ja yksinkertaisen tyylin ystävä, mutta jos on aikaa ja halua taiteilla, niin googlesta lyötyy mitä hienoimpia ideoita.

Omien koirien kohdalla seuraan viikotasolla hoitotoimenpiteitä (pesu, kynnet, harjaus) ja kehonhuoltoa (hieronta, fyssari, osteopaatti). Päivätasolla joka kuukausi ovat seuranssa liikunnan määrä ja laatu sekä erilaiset virikkeet. Susulle olen lisäksi tehnyt treenitrackerit, jossa tokoliikkeet, rallytoko, koiratanssi, nose ja hyppytekniikka on jokainen pilkottu omiksi osa-alueikseen, joita seurataan. Mikäli Tellun kanssa auton omaehtoisesti mukavaksi -prjetki johtaa toivottuun lopputulokseen, sekin saa omat trackerit tavoitteelisen treenin seuraamista varten. Olen kokenut trackerit todella hyödylliseksi siinä, että niihin on helppo ja nopea merkitä, mitä on tehty, ja toisaalta yhdellä silmäyksellä seuraavia treenejä suunnitellessa näkee saman eli mitä on tehty ja jätetty tekemättä. Itse sorrun helposti toistamaan treeneissä aina samaa kaavaa, joten tämä on tosi hyödyllistä. Pidän lisäksi myös sanallista treenipäiväkirjaa, johon kirjoitan fiiliksistä ja siitä. missä olisi vielä kehitettävää, mutta se vaatii aina enemmän aikaa eikä taaksepäin selaaminen ole ollenkaan niin kätevää.

Kuvat kuitenkin kertovat tästä havainnollisemmin, joten tässä vielä lisää räpsyjä omasta bujostani.

bujoilu · omat koirat · seuranta · treenipäiväkirja

Koirabujo -koirien vuoden suunnittelu ja seuraaminen

Saara UljasKommentoi

Pahimmat muuttokiireet ovat nyt helpottaneet, joten aikaa on taas palata blogin pariin. Tänään kirjoitan jo aiemmin lupaamaani postausta bujoilun eli Bullet Journalin hyödyntämisestä koiraharrastuksessa. Esittelen useammassa postuaksessa bujoni eri osia, koska muuten tästä yhdestä tulisi kilometrin mittainen juttu. Tässä potauksessa esittelen koirabujoni peruspalat eli sisällysluettelon, muutaman perussivun, futurelogin ja kuukausinäkymät.

Bullet Journal eli bujo on yksinkertaisuudessaan itse tehty kalenteri, johon kerätään itselle tärkeitä tietoja. Bujoilusta voi lukea lisää metodin keksijän blogista tai suomenkielisistä kirjoista Bullet Journal -metodi ja Bujoilun voima. Itse aloitin bujoilun törmättyäni kirjakaupan alessa viimeksi mainittuun kirjaan, jonka innoittamana tein itselleni viime vuonna ensimmäisen bujoni. Tämän vuoden alusta päädyin käyttämään tavallista kalenteria ja koirille omaa bujoa ajankäytön vuoksi, mutta olen kuin huomaamattani ottanut käyttöön vihkon erilaisille listoille ja huomaan kaipaavani myös muuhun kuin koiriin liittyviä trackereita (eli seuraimia) jne. Metodi on siis osoittautunut ainakin itselleni hyödylliseksi.

Kuten bujoilun kehittäjä Ryder Carroll kirjoittaa, bujossa tärkeintä on toiminnallisuus, ei ulkonäkö. En ole mikään suuri askarteluihminen, mutto bujon koristelu on yllättävän rentouttavaa puuhaa. Se on kai minulle sitä aivojen lepoa ja ilmeisesti pääsen siinä flow-tilaan, koska puuhassa saattaa huomaamatta vierähtää pitkä tovi. Bujoilun myötä arkeen muodostuu ehkäpä siis enemmän hetkiä myös aivojen levolle ja käsillä tekemiselle.

Bujo alkaa sisällysluettelosivulla. Sisällysluettelon avulla pystyy isonkin vihkon kanssa nopeasti tarkistamaan, millä sivulla mitäkin on.

Ensimmäiseksi olen bujooni laittanut ns. jatkuvasti voimassa olevat sivut, eli perustietoja kaikista koirista (juoksut, rokotukset, madotukset, punkkisuojaus tms.) sekä hankintalistan, johon kirjaan koirille hankittavia tarvikkeita. Ostetut tarvikkeet merkataan rastilla, ja uusia hankintoja voi lisätä listan perään. Näitä sivuja voi tehdän bujossa minne tahansa väliin, mutta itse pidin loogisena laittaa ne heti alkuun.

Seuraavaksi bujossani on future log, jonka olen tehnyt koko vuodelle, vaikkei vihko varmaan riitä kuin muutamia kuukausia. Future logiin on merkitty kaikki tulevat treenit ja koulutuspäivät, ja sitä täydennetään ajan mittaan kun uusia tapahtumia ilmaantuu. Siellä pysyvät järjestyksessä kaikki koiramaiset menot, eikä mikään jää välistä. Ne on sieltä myös helppo siirtää kuukausinäkymään.

Kuukausinäkymän teen jokaiselle kuukaudelle erikseen, samoin viikkosivut. Ne auttavat minua hahmottamaan aikaa ja viikkoa, niiden avulla on esimerkiksi helppo suunnitella pääpiirteissään treenien aikataulu ja seurata nopealla vilkaisulla esimerkiksi treenien ja levon sykliä.

Bujon voi aloittaa koska vain, vaikka ihan keskeltä viikkoa ja kuukautta, ja edellä mainittujen avulla pääsee hyvin alkuun bujoilussa. Seuraavassa postauksessa kerron enemmän listoista ja trackereista eli seuraimista, jotka olen kokenut hyödyllisiksi.

arjen tukitaidot · kouluttaminen · omat koirat · Tellu · vastaehdollistaminen

Tellun haasteiden ratkaisu: LAT-tekniikka

Saara UljasYksi kommentti

Tellun kanssa olemme käyttäneet jännittäviin kohteisiin tutustuttaessa myös LAT- eli “look at that” tekniikkaa. Tekniikka on yksinkertainen: heti, kun jännittävä kohde ilmestyy näköpiiriin, naksautetaan tai sanotaan palkkasana, ja koiran katsoessa ohjaajaa se palkitaan. Tavoitteena on, että ajan mittaan koira yhdistää kohteen ilmestymisen ruokapalkkaan, jolloin kohteeseen liittyvä tunnetila muuttuu positiiviseksi, ja koira alkaa kohteen ilmestyessä tarjota kontaktia Käytännössä kyseessä on siis vastaehdollistamisen tekniikka.

Tällä tekniikalla voi myös testata koiran jännityksen tasoa, koska koiran käytöstä seuraamalla saa tietoa sen tunteesta. Jos koira ei irrota katsetta kohteesta palkkasanan kuultuaan, kohde on joko liian jännittävä tai liian kiinnostava, jotta koira voisi luopua siitä. Jännitys voi johtua joko totaalisesta outoudesta tai siitä, että kohde on liian lähellä. Kiinnostava kohde taas on houkuttelevampi kuin omistajalla tarjolla oleva palkkio. Mikäli koira ei reagoi palkkasanaan, kyseessä voi myös olla, että se ei ymmärrä sanaa, tai palkat eivät ole koiran mielestä riittävän hyviä. Jos koira katsoo, mutta ei ota palkkaa, on palkka joko huono tai koira on liian jännittynyt. Olen toiminut siten, että jos Tellu ei ota kontaktia tai ei syö palkkaa, vaihtoehdoksi on tarjottu syliä. Hallitusti kauemmaksi siirtyminen (kävellen tai juosten) onnistuu harvoin Tellun kanssa, koska se ei suostu kävelemään kohteesta poispäin, vaan jää jumiin tuijottamaan sitä.

LAT-tekniikalla olemme lähestyneet kohteita, jotka eivät aiheuta paniikkia, mutta ovat kuitenkin hiukan jännittäviä tai jännittävän kiinnostavia, esimerkiksi vastaantulevat ihmiset ja koirat sekä erilaiset, ns. neutraalin kiinnostavat häiriöt, kuten treeneissä maassa olevat kartiot. Tekniikka on toiminut hyvin myös Susun remmirähjäyksen ja pihan vartioimisen vähentämisessä. Tekniikka on toiminut hyvin myös kiinnostavien kohteiden kanssa, esimerkiksi juuri kentällä tai treenitilanteessa olevien häiriöiden kanssa varsinkin Susulla, joka on oppinut pelin juonen nopeasti ja luopuu kontaktia tarjoten helposti häiriöistä. Kun koira alkaa tarjota kontaktia, palkataan tietenkin siinä. Tekniikkaa voi eri häiriöiden kanssa käyttää eri vaiheissa, ja aina voi palata taaksepäin. Tällä tekniikalla ei saa mitään negatiivista aikaiseksi, koska koiraa ei pakoteta tai rangaista, palkat tulevat ohjaajalta ja koira tekee itse valinnan, kykeneekö se siirtämään katseensa kohteesta ohjaajaan.

kouluttaminen · omat koirat · treenipäiväkirja

Susun tiistaitreenit

Saara UljasKommentoi

Tiistaina treenailtiin taas Tuijan vakiryhmässä. Susulla oli ihan älyttömästi intoa taas vaihteeksi ja teki hyvässä vireessä hommia. Tehtiin taas perussettiä eli jäävien erottelua, seisominen oli taas alkuun vaikea ja tarjosi siihen istumista. Saatiin se kuitenkin lopulta sujumaan. Kaukoissa treenattiin alustan kanssa ylösnousua hypähtäen, onnistui tosi kivasti, joten ei otettu montaa toistoa. Treenattiin myös kaukoja ihan tosi lyhyeltä matkalta, mukana kaikki asennot. Kaikki muut alkaa teknisesti nyt sujua hyvin, paitsi seisomasta maahanmeno, siinä hissi ei suju ollenkaan vaan tulee tosi helposti eteenpäin. Lisäksi seisomassa pysyminen vaatii keston harjoittelua, tosi helposti tarjoaa siitä suoraan istumista.

Tehtiin taas hiukan perusasennon tarjoamista, nyt saatiin suorempaa asentoa kuin viimeksi. Lisäksi otettiin rallya oikealla puolella, onhan meillä itsenäisyyspäivänä kisat tulossa. Tehtiin myös yksi metallihyppynouto, se oli tosi hyvä joten ei otettu enempää. Paikalla istumisessa otin alkuun muutamia lähdön palkkauksia ja pari lyhyttä pätkää, ryhmäliikkeessä otin vain 2 m etäisyyden, Susu jaksoi istua 1 min 15 s tosi hyvin! Seuraavaksi pidempi matka mutta tosi lyhyt aika, ja useita toistoja.

Tunnaria ollaan nyt treenattu sisällä päivittäin ja otettiin myös hallissa. Susu tietää tunnarin idean, mutta jos ei heti löydy oikeaa niin luovuttaa otsi helposti ja palaa takaisin. Kun pyytää uudestaan etsimään niin joko loikkaa ensimmäiselle näkemälleen kapulalle tai keskittyy ja tuo oikean. Aivan tuore haju vieraissa kapuloissa on vielä liikaa. Tätä tunnariasiaa pitää pohtia jonkun kouluttajan kanssa, onneksi meillä on tulossa vielä tänä vuonna useampia mahdollisuuksia siihen.

Omalla treeniajalla otettiin kokeenomaisesti liikkeestä seisominen, hppy, seuraaminen, nouto, liikkeestä maahanmeno ja kartion kierto. Liikkeestä seisomisessa pysähtyi kyllä, mutta lähti perään tassuttelemaan, seisoi kuitenkin lopulta ja sain tehtyä liikkeen loppuun. Seuraamisessa otti häiriötä hallissa olevista muista koirista ja ihmisistä, paikka kuitenkin pysyi pääasiassa hyvin vaikka kontakti tippui kun mentiin kohti häiriötä. Peruutuksessa tuli myös ääntä, mikä ei ole Susulle tyypillistä. Pääasiassa kuitenkin tosi nättiä seuraamista, häiriötreeniä pitänee taas ottaa kokeenomaisesti lisää. Hypyssä perusasentoon tulossa taas loikkasi. Noudossa tosi hyvä vauhti, nosto on paranutnut mutta hiottavaa on vielä, perusasento vähän vino mutta parempaan päin. Liikkeestä maahanmenossa koiraa kohti palatessa alkoi nuuskia maasta nameja, liike muuten kyllä hyvä. Kartion kierto oli täyden 10 lopetus, bongasi hyvin vaikka taustalla oli koiria eikä saatu lähestyttyä oikeassa kulmassa, vauhti oli tosi hyvä ja perusasennossa ei hyppyä vaan tosi nätti. Siitä oli oikeasti tosi mukava koira kunnolla palkata. Kiva oli myös huomata, että Susu jaksoi 6 liikkeen setin hyvin ja kulki halukkaasti mukana liikkeiden välit.

Treenattavaa:

  • Kaukoissa seiso-maahan tekniikan hiontaa, maahan-istu harjoituksia alustalla, seisomiseen kestoa, pikkuhiljaa matkaa lisää.
  • Paikalla istumisessa jätön palkkauksia, palkkauksia kun kävelee pois, lyhyeltä matkalta pidempää aikaa ja pitkältä matkalta ihan lyhyttä aikaa -> anna jonkun muun päättää, ettei tule kaavamaista treeniä.
  • Tunnarissa askel taaksepäin -> ei väärissä ihan tuoretta hajua, paljon toistoja ja tosi hyvä palkka
  • Käskytettyä seuraamista kohti häiriötä
  • Hyppyyn huomio perusasentoon tulossa.
  • Noudon palautuksia ja hyvä palkka siitä
  • Maassaolon asennon treenamista -> kokeile jos namit häiriöksi vierellä auttaa
  • Muista jatkaa hyvien asioiden vahvistusta, erityisesti liikkeiden välien treenaamista.
kouluttaminen · omat koirat · treenipäiväkirja

Tämän viikon treenit

Saara UljasKommentoi

Tällä viikolla Susun kanssa on treenattu tiistaina, torstaina, perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Tiistaina Tuijan Koirakoulun tokon vakioryhmässä tehtiin noudon tarttumisharjoituksia, koska Susulla on tapana tehdä kapulalle ns. myyrähyppy. Treenattiin tarttumista siten, että kapula vietiin kolmion muotoisen verkos taakse, jolloin Susu joutui kapulan saadakseen kiertämään verkon. Ensimmäisellä toistolla Susu oli vähän epävarma, mutta sen jälkeen vauhti kasvoi jo laukaksi. Myyrähyppy jäi pois eli tällä treenillä jatketaan nyt toistaiseksi puukapulan kanssa.

Lisäksi pohdittiin kaukojen ongelmia. Tuija ehdotti, että maasta seisomaan ja istumaan käsimerkit ovat liian samanlaiset ja koira sekoittaa ne. En ollutkaan ajatellut asiaa, mielestäni Tuijan ehdotus maasta seisomaan ksäimerkin siirto toiseen käteen eli vasemmalle oli hyvä. Tätä lähdetään siis viemään Susulle läpi. Paikallaolossa saatiin onnistunut toisto, palkkasin alkua ja välipalkkaa myös.

Torstaina treenattiin Lentsun torstaitokossa hyppynoutoa. Emme olleet aikaisemmin tehneet sitä kokonaisena liikkeenä, joten alkuun tehtiin yksi toisto ohjatun noudon kapulalle. Se oli Susun mielestä hirveän hauskaa ja liike onnistui. Sen jälkeen otettiin metallikapula. Susun kanssa on tehty metallin pitoa, se ei oikein pidä siitä eikä liiku sen kanssa mielellään. Susu hyppäsi ja juoksi metallille innoissaan, otti sen ja pudotti. Annoin uuden noutokäskyn ja loppu onnistui. Seuraavalla toistolla Susu tiputti kapulan useamman kerran, annoin aina uuden käskyn ja sain kapulan itselleni. Lentsu, jonka mielestä Susu on hyvin älykäs koira, oli sitä mieltä, että seuraava toisto onnistuu. Ja niinhän se onnistui, 3. kerralla tuloksena 10 arvoinen metallinouto. Olin aivan hämmästynyt.

Lisäksi torstaina harjoiteltiin seuraamisen täyskäännöksiä. Tokossahan saa itse valita, tekeekö täyskäännöksen oikealle, vasemmalle vai saksalaisena. Me ollaan eniten tehty oikeaa ja se meneekin tosi kivasti. Vasemmalle saatiin läksyä, myös saksalaiseen tarvittaisiin Susulle pikkasen lisää vauhtia.

Perjantaina treenattiin Marianne Asiakaisen kanssa jääviä. Susulle tarvitaan vain lisää käskyjen erottelutreeniä, _paljon_. Lisäksi tehtiin luoksetuloa, häiriönä oli erilaisia kartioita ja noutokapuloita ja nameja laatikon päällä. Susu teki suoran avoluoksarin tosi hienosti eikä loppuunkaan tullut pomppua. Toinen toisto tehtiin pysäytyksellä, Susu pysähtyi hienosti, mutta kääntyi ympäri odottamaan, että taakse lentää palkka. Tähän saatiin neuvoksi heittää palkka Susun jalkoihin, ei taakse.

Lauantain TSKK:n kisaavien treeneissä tehtiin paikallaolo, tein lyhyemmällä matkalla ja välipalkalla. Saatiin taas tosi hyvä onnistuminen. Oli hauska huomata, että Susu on ehdollistunut paikallaistumisen loppuun: kun liikkuri sanoo “Palaa koiran viereen” se nuolaisee huuliaan. Tehtiin myös muutama kehääntulo ja seuraamista käskytettynä, palkkasin aina hyvät kohdat. Lisäksi otettiin muutamia noutoja verkon takaa, menivät tosi kivasti, Susu nosti taas laukan ja nostaminen oli nätti. Ruutua otettiin kaksi toistoa 27 m matkalta, vähän Susu jäi etureunaan mutta korjasi omatoimisesti oikeaan paikkaan ja palkkasin karvanarupallolla, jonka kanssa se on nyt tykännyt kovasti leikkiä. Koska treeni meni kivasti, ei tehty yhtään enempää.

Sunnuntaina eli tänään meillä oli aamupäivällä Lentsun yksäri. Koko kesän meillä oli yksäreitä kerran kuukaudessa ja mielestäni niillä on ollut iso vaikutus meidän edistymiseen. Aloitettiin katsomalla video meidän viime kokeesta, sain kehuja siitä, että meidän kisapalkka ja siirtymät on tosi hyvät. Kahden viimeisen liikkeen kohdalla Susulle alkaa tulla kärsimättömyyttä, Lentsu ehdotti korjaukseksi, että Susu saisi aina kokeen ja treenien jälkeen loppupalkaksi ruoan kiposta. Jos ei voi esim. päivällä syöttää iltaruokaa, voi antaa vaikka maksalaatikkoa köntsäleen. Silloin koiralle myös palkattomuus helpottuu kun tietää, että aina lopuksi saa “jackpotin”.

Videolta näkyi hyvin meidän viime kokeen kompastuskivi eli kaukokäskyt. Ongelma on sekä tekniikka että mielentila. Jätön maahanmenossa Susulla on voimakas kontakti, jota lähdetään purkamaan apparin tai namiautomaatin avulla, eli palkkaa tulee edestäpäin. Lentsu ehdotti myös, että siihen voisi ottaa eri käskyn maahanmenoon kuin muissa liikkeissä. Lisäksi kaukojen tekniikkaa parannetaan ottamalla alusta maasta istumaan treeniin, eli opetetaan tekniikka uutena temppuna uudella käskyllä. Alustan avulla saadaan myös nopeasti matkaa lisää ja sen kanssa voi olla myös käskytys. Ohjeeksi saatiin, että ennen seuraavaa koetta kaukojen pitää sujua 10 m matkalta, jotta kokeessa liike onkin Susulle tosi helppo.

Seuraavaksi treenattiin tunnarin palautusta. Ongelmana on ollut, että Susu leikkii sillä ja jättää sen matkalle. Nyt tehtiin treeniä siten, että matka oli pitkä ja kriteeri aluksi helpompi, jos pudotti niin uusi käsky. Palkka oli kipossa aluksi niin että istuin ja sen jälkeen niin että se oli seistessä selän takana. Kriteeriä nostettiin joka onnistuneen toiston jälkeen ja lopuksi palkka oli muutaman metrin selän takana ja kriteeri oli, että kapula tulee sivulle. Koiralle muistutettiin noston jälkeen sivu-käskyllä, mitä pitää tehdä. Treeni viedään aina siten loppuun, että viimeiseksi toistoksi tulee kapula sivulle. Jos jo aikaisempi toisto onnistuu hyvin, lopetetaan siihen. Ohjeeksi sain merkata kriteerin vaikka törpöllä, jotta se on selkeä.

Ohjatun noudon ongelma oli helposti korjattu: Ohjaajan pitää katsoa sitä kapulaa jonka haluaa koiran noutavan, ei pidä katsoa koiraa. Kuppitreeniä saatiin ohjeeksi tehdä 10 m matkalla ja kapuloiden kanssa 5 m matkalla. Tämä oli hyvä esimerkki asiasta, jota ykdin olisin pähkäillyt loputtomiin, mutta hyvän kouluttajan kanssa ongelma ratkesi 10 minuutissa.

Loppuun pohdittiin vielä paikallaistumista, Lentsu ehdotti rakentaa siihen etutassutargetin kautta tempun ja siitä kestoa. Targetin kanssa kun ei voi mennä maahan ja toisaalta selkeän tehtävän kautta saataisiin mielentilaa paremmaksi. Kokeeseen saa mennä vasta kun 2 min istuminen sujuu ilman ongelmia.

Iltapäivällä oltiin vielä Auran Nuuskujen kisaavien omatoimitreeneissä. Tehtiin ohjatun suuntia namikupeilla, näköjään olin opettanut Susulle, että vuorotellen eri puolet koska sille oli tosi vaikeaa mennä samalle puolelle kaksi kertaa. Pitää varmaan etukäteen kirjata aina ylös, missä järjestyksessä aikoo tehdä. Tehtiin myös metallihyppynouto, ensimmäisell toistolla ei hypännyt neljän laudan yli takaisin, toisella toistolla otettiin 3 lautaa ja onnistunut suoritus. Tehtiin myös muutama nouto verkon takaa ja oli muuten oikein hyviä toistoja, paitsi perusasento lopussa hiukan vino. En kiinnittänyt siihen nyt huomiota, mutta jatkossa pitää taas muistaa niitä palautuksiakin tehdä.

Jäävien erottelu oli edelleen hankalaa, mutta kyllä se paranemaan päin on. Ruudussa 15 m matkalla ennakoi pysäytystä heti nauhan viereen, tehtiin yksi toista alustalle ja meni hyvin. Pitää ottaa seuraavalla kerralla ruutu Tuijan kanssa puheeksi. Luoksetulon pysäytys onnistui hyvin, samoin paikalla istuminen, jossa palkkasin paljon lähtöä, tein yhden pitkän matkan lyhyen jätön ja sen jälkeen noin 20 s lyhyemmältä matkalta, ei yrittänyt kertaakaan maahan.

Treenattavaa:

  • Noudot hetken aikaa pelkästään verkon takaa.
  • Käsimerkkien treenaaminen kaukoissa.
  • Metallinouto – alkuun matalampi hyppy
  • Erilaisten täyskäännösten treenaaminen.
  • Jäävien erottelua PALJON
  • Luoksetulon pysäytys, heitä palkka jalkoihin.
  • Pohdi käskyjä, uudet käskyt kaukoihin. Hanki alusta.
  • Tunnarin palautusta, muista kriteerit.
  • Ohjatussa noudossa katso aina sitä kapulaa, jonka haluat!
  • Liikkeestä istuminen etutassutargetin avulla tempuksi.
  • Erikseen myös noudon palautuksia.

 

Tällä viikolla on treenattu paljon, nyt Susu nukkuu sohvalla ihan väsyneenä. Ensi viikolla otetaan vähän kevyemmin ja kohta pitäisi tulla hetkeksi ihan totaalitauko kun odotan juoksuja alkavaksi.

kouluttaminen · omat koirat · Susu · toko · treenipäiväkirja

sunnuntain toko

Saara UljasKommentoi

Tänään treenattiin Auran Nuuskujen kisaavien ryhmässä. Tehtiin alkuun pari ruutua alustalla, ensimmäinen toisto oli hieno ja siitä pallo palkaksi. Toisella toistolla jäi etureunalle, vaikka alusta oli ruudussa, odotin, että tarjoaa itse alustaa ja siitä pallo. Kolmannella toistolla pysäytin alustalle, käskytin siitä maahan ja pallo palkaksi. Ruututreeni oli onnistunut.

Jäävien erottelu on ollut hankaluus ja sitä tehtiin tänään. Aikaisemmin ongelma oli seisominen, nyt seisominen sujuu niin istuminen on unohtunut. Kerrattiin istumista ihan käsimerkillä ja väliin ylläriksi muutama maahanmeno ja seisominen. Erottelutreeniä syytä edelleen jatkaa, istuminen alkoi taas muistua mieleen mutta täytyy sitäkin kerrata.

Kokeenomaisessa treenissä tehtiin ensin kehääntulo. Susu alkoi taas vinkua, palkkasin kuitenkin seuraamisen alkupaikasta. Mentiin kehästä ulos ja otettiin uudestaan, oli hiljaista. Tehtiin aivan lyhyt seuraaminen, kisapalkka ja siirtyminen kaukojen aloituspaikkaan, siitä palkka. Tehtiin kaukot 1 m matkalta, istu-maahan-istu-maahan, kisapalkka ja siirtyminen jäävien aloitukseen, siitä palkka. Liikkeestä maahanmeno, kisapalkka ja loppupalkaksi pallo. Käskytettyjä kehäänmenoja, joista tulee palkkaa, täytyy tehdä enemmän.

Harjoiteltiin myös maassaolon asennon säilyttämistä. Jouduin yhden kerran korjaamaan asennon, sen jälkeen Susu tajusi juonen ja pysyi asennossa tosi täpäkästi. Näitä täytyy ottaa lisää.

Lopuksi tehtiin taukomaton tarjoamista, alla video. Susu on selvästi ymmärtänyt idean ja saatiin muutama sekuntti kestoakin, seuraavissa treeneissä lisää kestoa.

Treenattavaa:

  • Liikkeestä istuminen ja jäävien erottelu
  • Taukomattoon kestoa ja matkaa
  • Kehäänmenot
  • Maassa asennon pitäminen