Uusi pentu on saapumassa, ja yhden koiran talous muuttuu kahden koiran taloudeksi eli laumaksi. Monet koirat toivottavat uuden perheenjäsenen tervetulleeksi iloisesti, saavathan ne seuraa ja leikkikaverin. Matkaan voi kuitenkin tulla myös mutkia, kun kaiken huomion ja kaikki resurssit saamaan tottunut aikuinen koira joutuukin yhtäkkiä jakamaan kaiken. Omaan talouteeni on koiravuosieni aikana muuttanut Tiuhdin jälkeen 4 uutta pentua, ja jokainen on tuonut mukanaan hiukan erilaista mietittävää. Sarjan ensimmäisessä osassa käsitellään ruokintaan ja herkkuihin liittyviä näkökulmia.

Missä voi tulla haasteita?

Ruoka kuuluu koiran resursseihin, eli sille tärkeisiin asioihin. Resurssiaggressiivisuudella tarkoitetaan aggressiota, joka syntyy tilanteessa, jossa koira pelkää menettävänsä resurssin ja siksi puolustaa sitä. Ruokaan liittyvä resurssiaggressiivisuus on kohtuullisen yleistä, koska ruoka on erittäin arvokas resurssi.

Perheen ainoa koira ei ole tottunut jakamaan ruokaansa eikä puruluitaan. Jotkut koirat hoitavat nämä asiat yhteisymmärryksessä, mutta jossakin välissä erimielisyydet ovat enemmän kuin todennäköisiä. Ruokarauha on taattava molemmille osapuolille: aikuinen ei saa kytätä pennun syömistä ja näin ahdistaa pentua. Toisaalta pentu ei myöskään saa käydä härkkimään aikuisen ruokaa. Sama koskee puruluita. Toinen voi kytätä toisen herkkua, tai röyhkeämpi osapuoli voi jopa häätää toisen omalta kipoltaan tai puruluultaan.

Aluksi todennäköisempää on, että aikuinen koira yrittää päästä osingoille pennun ruoista. Jos aikuinen on kuitenkin alistuvaisempi luonne ja pentu röyhkeä, tilanne voi kääntyä myös toisin päin. Jos aikuinen vie pennulta ruoan tai puruluun, pentu harvoin alkuun vastustaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että näin jatkuisi ikuisesti: pentu voi kasvaessaan kerätä itsevarmuutta sen verran, että puolustaa ruokaansa. Joskus aikuinen uskoo kerrasta, mutta toisinaan tilanteesta voi syntyä myös tappelu.

Samat haasteet voivat koskea myös nameja, joita jaetaan koulutuspaloina, sekä aktivointileluja, joista usein muodostuu arvokkaita resursseja.

Miten ennaltaehkäistään ja hoidetaan ongelmaa?

Toistan vielä: Ruokarauha on taattava molemmille osapuolille. Mikäli pentu ei kykene puolustautumaan aikuiselta, tai pentu ei usko aikuisen varoitusmurahdusta, ihmisen tehtävä on puuttua tilanteeseen ja estää konfliktin kärjistyminen. Kaikkien talouden koirien pitäisi saada kokemus, että toisen koiran läsnäolo ei tarkoita ruoan menettämistä. Seuraavat asiat kannattaa ottaa huomioon, kun miettii koirien ruokintajärjestelyjä:

• Ruoka-ajat. Miten monta kertaa aikuinen koira syö päivässä? Tyypillisimmillään koirat syövät yhden tai kaksi kertaa päivässä, joskus käytössä on myös jatkuva ruokinta. Pentu syö saapuessaan vähintään kolme tai jopa neljä kertaa päivässä. Mitä aikuinen tekee silloin, kun pentu syö? Jos aikuinen ei saa mitään ja se pääsee ihan läheltä seuraamaan pennun syömistä, paineet alkavat helposti kasautua. Jatkuva ruokinta ei myöskään välttämättä ole mahdollista, jos koirat syövät eri ruokaa ja ruokahalun määrä ei kohtaa. Pennun riittävien ravintoaineiden saanti vaarantuu, jos se vetää napansa täyteen aikuisen koiran ruokaa. Meillä aikuiset söivät kaksi kertaa päivässä ja pentu kolme, jolloin pentu sai ruoan eri tilassa ja aikuiset saivat pikkuisen nappulaa lattialle etsittäväksi samaan aikaan.

• Ruokintapaikat. Missä koirat syövät? Aina ei ole viisainta, että koirat söisivät vierekkäisistä kupeista, ei aina edes samassa huoneessa. Jos toinen on toista ennen valmis, tai koirilla olisi mielihaluja syödä mielummin toisen ruoka kuin omansa, välimatkan kasvattaminen kannattaa. Tätä kannattaa miettiä myös puruluiden ja muiden herkkujen kohdalla. Pentu on yleensä paljon hitaampi syömään vähääkään kovia herkkuja, joten se voi joutua helposti rosvouksen kohteeksi. Meillä aikuiset koirat syövät aamuisin pakastetut kongit ja pentu nappulaa sekä oman pikku-konginsa. Pentu ei kuitenkaan malttaisi popsia nappulaa toisten mutustellessa lihaa, ja on myös nopeammin valmis, ja siirtyisi siis mielellään härkkimään aikuisten ruokia. Koska aikuiset tulevat hyvin toimeen keskenään, ne syövät yhdellä puolella porttia, ja pentu yksin toisella puolella.

• Opeta, että toisen koiran lähestymisestä seuraa hyviä asioita. Koirille on mahdollista luoda mielikuva siitä, että toisen koiran lähestyminen saa ruoan lisääntymään. Tätä voi harjoitella esimerkiksi niin, että kun toinen koira tulee kohti, toisen kuppiin lisätään ruokaa/nameja. Samalla on huolehdittava siitä, ettei toinen koira pääse vahingossakaan ryntäämään toisen kupille, esim. portti kiinni välissä.

• Nimi ja järjestys. Koirille on myös mahdollista opettaa, koska on niiden vuoro saada jotain. Opettaminen on yksinkertaista: aina kun koirille annetaan jotain, se tehdään tietyssä järjestyksessä ja lisäksi sanotaan koiran nimi, ennen kuin se saa omansa. Kun järjestys ja nimi toistuvat samanlaisena useita kertoja päivästä toiseen, koirat oppivat rutiinin ja siitä muodostuu niille vihjepolku. Vihjepolku tarkoittaa, että koirat oppivat ennakoimaan asioiden tapahtumista aina samassa järjestyksessä. Nimeäminen ja järjestys luo koiralle hallinnan tunnetta, kun se tietää, mitä milloinkin tapahtuu. Meillä koirat saavat aina ruoan jälkeen puruluut ikäjärjestyksessä nimen kera. Kerran epähuomiossa tarjosin Susulle luuta ensimmäisenä, ja olin aivan hämmästynyt, kun se kieltäytyi ottamasta sitä. Sitten tajusin, että ei ollut Susun vuoro, tarjosin luun Tiuhdille ja Susulle uuden, jonka se otti tyytyväisenä.

Onko sinulla muita hyväksi havaittuja vinkkejä, joilla taataan ruokarauha laumassa? Kommentoi blogia tai sosiaalisessa mediassa ja kerro omat vinkkisi!

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.