Olet ehkä kuullut, kun kouluttaja kehottaa sanomaan koiralle Jes! ja antamaan palkkion sen jälkeen? Treenaajat pitävät kummallisia kimeitä ääniä ennen kuin heittävät koiralle lelun? Mitä merkitystä sillä on, miten koiraa kehuu treenatessa? Tässä artikkelissa käyn läpi, miksi palkkiovihjettä kannattaa käyttää, miten se opetetaan ja miten sitä käytetään.
Miksi palkkiovihjettä tarvitaan?
Palkkiovihje tai palkkiomerkki toimii koulutuksessa ehdollisena vahvisteena. Ehdollinen vahviste kertoo koiralle siitä, että ehdoton vahviste (eli ruoka, leikki tms.) on tulossa. Näiden kahden välinen suhde perustuu siihen, että koira on oppinut palkkion seuraavan palkkiomerkkiä. Kun koira osaa ehdollisen vahvisteen, ohjaaja saa enemmän aikaa toimittaa palkkion koiralle. Ilman ehdollista vahvistetta palkkio pitäisi antaa juuri käytöksen hetkellä, ja tämä on usein paitsi hankalaa, myös aiheuttaa helposti koiralla ylimääräisiä käytöksiä. Ehdollinen vahviste siis helpottaa koulutuksessa erityisesti ajoitusta, koska sen antaminen onnistuu myös niin, ettei koira katso ohjaajaa tai koiran ja ohjaajan välillä on välimatkaa.
Lisäksi koirat hakevat koko ajan tietoa siitä, milloin palkkio on mahdollista saada. Aika moni varmasti tuntee ilmiön, jossa koira katselee muualle, mutta ottaa välittömästi kontaktia kuullessaan käden menevän taskuun. Tai kaikki tekeminen loppuu, kun ohjaajan käsi lähestyy namitaskua. Tällöin liikkeen näkeminen toimii ehdollisena vahvisteena koiralle. Näin ollen erikseen koulutettu ehdollinen vahviste helpottaa palkkion ajoitusta sekä käytöksen yleistämistä ohjaajan erilaisiin liikkeisiin tai liikkumattomuuteen.
Palkkiovihjeen ja palkkion on myös tutkitusti todettu aiheuttavan koirassa enemmän mielihyvähormonien eritystä kuin pelkän palkkion saamisen. Tämän on ajateltu johtuvan siitä, että se aktivoi eläinten aivoissa seeking-systeemiä, ja näin tehostaa myös keskittymistä, oppimista ja muistin toimintaa. Tämä mielihyvän kokemus ketjuttuu taaksepäin edeltäviin käytöksiin, ja tätä kannattaa hyödyntää kun halutaan vahva, koiralle miellyttävä käytös.
Oikein käytettynä palkkiomerkki lisää koulutuksen selkeyttä ja vähentää turhaumaa, koska koiralle on selkeämpää, mistä käyttäytymisestä palkkio on tulossa. Koira oppii myös tehokkaammin, kun se voi olla varma palkkion saamisesta. Palkkion saamisen varmuus korostuu erityisesti tilanteissa, joissa koiran on esimerkiksi vaikea keskittyä tai se menettää kiinnostuksensa harjoitukseen, jos palkkiota ei kuulu.
Millainen palkkiovihjeen kannattaa olla?
Palkkiovihjeen tulisi olla koiralle selkeä vihje, yleensä ääni, jota koira ei sekoita muihin ääniin tai muihin sille opetettuihin vihjeisiin. Ohjaajan tulisi voida antaa palkkiomerkki vaivattomasti ja nopeasti juuri oikealla hetkellä. Esimerkiksi naksutin tai suullisista vihjeistä yleisesti käytetyt jes, zip, zup, vau jne. täyttävät nämä kriteerit.
Palkkiovihjeen toimimisen kannalta on keskeistä, että koira kuulee palkkiovihjeen vain ja ainoastaan silloin, kun palkkio on todella tulossa. Mikäli palkkiovihjettä viljellään arjessa eri tilanteissa, joissa siitä ei seuraakaan palkkiota, sen merkitys koiran mielessä alkaa heiketä. Toisaalta palkkiovihjeen kuuluminen ilman palkkiota voi saada koirassa aikaan hämmennystä ja turhaumaa, ja johtaa sitä kautta ei-toivottuihin käytöksiin. Siksi palkkiovihjeeksi ei kannata valita arjessa usein käytettäviä kehusanoja, kuten vaikka hyvä ja hienosti.
Palkkiovihjeitä tulisi olla vähintään oma jokaiselle erilaiselle palkkiolle, ja mahdollisesti myös erilaisille palkkion toimitustavoille. Ainakin nami- ja lelupalkalle olisi tärkeää olla oma vihjeensä. Lisäksi namipalkalle voi olla erilaisia vihjeitä sen mukaan, annetaanko palkka kädestä, viedäänkö palkka koiralle vai heitetäänkö nami kenties maahan. Lelupalkalle voi myös olla oma vihjeensä sen mukaan, juokseeko koira hakemaan lelun ohjaajalta vai heittääkö ohjaaja lelun koiralle. Lisäksi valmiina olevalle etäpalkalle kannattaa olla myös oma vihje.
Miten palkkiovihje opetetaan?
Palkkiovihjeen opettaminen ei ole vaikeaa. Valitaan palkkiovihje, annetaan se ja toimitetaan palkkio välittömästi vihjeen antamisen jälkeen. Esimerkiksi suullisen Jes-vihjeen opettaminen käy näin: Ole koiran kanssa vastapäätä, koira vapaassa asennossa. Pidä nameja valmiiksi kädessäsi. Sano Jes ja anna koiralle välittömästi yksi nami kädestäsi. Toista parikymmentä kertaa, niin koira osaa vihjeen varmasti, todennäköisesti se oppii sen jo nopeamminkin.
Samaa kaavaa voit soveltaa minkä tahansa palkkiovihjeen kouluttamiseen. Anna palkkiovihje, ja toimita palkkio koiralle vihjeeseen liittyvällä tavalla. Toista parikymmentä kertaa. Tämän jälkeen voit pyytää alkuun koiralta sen hyvin osaamia käytöksiä, ja palkita niistä palkkiovihjettä käyttäen, ennen uusien käytösten kouluttamiseen siirtymistä.
Muuta huomioitavaa palkkiovihjeen käytössä
Palkkiovihjeissä tärkeintä on muistaa itse käyttää niitä systemaattisesti. Palkkiovihjettä käyttäessä koiralle tulee todella joka ikinen kerta myös toimittaa palkkio. Jos annat koiralle opetetun palkkiovihjeen, mutta koira ei saa odottamaansa palkkiota, koira turhautuu harjoitteluun nopeasti. Koirasta riippuen tämä näkyy yleensä joko motivaation laskuna tai voimakkaana kiihtymisenä, joskus jopa ohjaajaan kohdistuvana aggressiivisena käyttäytymisenä. Paljon toistettuna palkkiovihjeen merkitys alkaa koiran mielessä heiketä, jolloin myös motivaatio jälleen heikkenee. Jos siis et aio palkita koiraa, älä sano palkkiovihjettä, vaan kehu koiraa muilla sanoilla. Jos sanot palkkiovihjeen vahingossa, vaikka ei ollut tarkoitus palkita, koiralle kuuluu silti palkkio – virhehän oli ohjaajan, joka sanoi väärän sanan.
Jos usean palkkiovihjeen hallinta tuntuu vaikealta, aloita ensin yhden opettamisesta. Kun osaat käyttää tätä yhtä palkkiovihjettä sujuvasti erilaisissa tilanteissa, ota työn alla toisen palkkiovihjeen opettelu. Näin voit vähän kerrallaan kasvattaa palkkiovihjeiden määrää ilman, että niiden hallitseminen käy ohjaajalle liian työlääksi. Itselläni on aktiivisessa käytössä neljä palkkiovihjettä – jes namille kädestä/heitettynä, nami maahan pudotetulle namille, zip heitetylle lelulle/lelulle kädestä ja teikit (takeit) maassa olevalle, tiedetylle palkkiolle (koira tietää etukäteen, millainen palkkio on ja missä se on).
Huomioi palkkiovihjeitä valitessasi, että ne eivät saa kuulostaa koiran mielestä keskenään samanlaisilta – muuten vaarana on, että koira sekoittaa vihjeitä eikä koulutuksen selkeys parane, vaan päinvastoin koira hämmentyy edelleen.
Ideoita palkkiovihjeiksi
Jes
Naksutin
Kielinaksu
Nami
Vau
Super
Takeit
Zip
Zup
Zap
Whii
Jos sinulla on käytössä palkkiovihje, jota ei löydy listasta, jaa ideasi muillekin kommentoimalla postaukseen.
P.S. Oletko kiinnostunut koulutustekniikasta ja koulutuksen selkiyttämisestä laajemmin? Täältä löydät aiemmin julkaistun koulutuksen peruspilarit-sarjan ensimmäisen osan, jossa käsitellään vahvisteita ja rankaisuja.
Päivi Kokko listasi blogissaan Disco-bordercolliensa vihjeitä, ja sain siitä inspiraatiota tähän postaukseen. Susu harrastaa aktiivisesti neljää eri lajia, joten vihjeitä on kertynyt meille aikamoinen määrä, ja hankaluuksia on aiheutunut matkan varrella siitä, kun vihjeitä ei ole alusta saakka mietitty kunnolla. Ennen meidän listausta kuitenkin ajatuksia siitä, mikä kaikki oikeastaan toimii koiralle vihjeenä, ja millaisia asioita vihjeitä miettiessä kannattaa huomioida. Vihje tarkoittaa tässä jotakin indikaattoria eli ilmaisinta koiralle siitä, että tietyn toiminnon suorittamalla on mahdollista ansaita palkkio. Tekstin lopussa on pari linkkiä, joiden takaa löytyy lisää teoriapohdintaa vihjeistä sitä kaipaaville.
kuva Saila Rappumäki
Mikä voi olla vihje?
Yleensä vihjeeksi ajatellaan suullinen vihje, sana. Lisäksi vihjeitä voivat olla fyysiset eleet sekä konteksti, jossa toimitaan. Vihjeenä toimii toisaalta myös hiljaisuus, sanojen puute. Lajeissa, joissa koiralle ei saa puhua kilpailusuorituksessa (esim. toko), on järkevää opettaa, että niin kauan kuin ohjaaja on hiljaa vihjeiden välillä, koira tekee oikein. Jos sitten vaikkapa rallytokossa ohjaaja alkaa höpöttää koiralle, koska se on sallittua, voi koira mennä pahemman kerran sekaisin luullessaan, että nyt se tekee virheitä kun ohjaaja on ihan kummallinen.
Fyysistä ohjausta ajatellaan usein ennemmin apuna, mutta sekin on vihje koiralle siitä, mitä sen kannattaisi nyt kokeilla. Ihmiset tekevät paljon myös tiedostamatonta fyysistä ohjausta, esimerkiksi heiluvat eri suuntiin ja liikuttavat käsiään. Eleet ja esimerkiksi katseen suuntaa ovat koiralle yleensä paljon merkityksellisimpiä kuin sanat, mikäli koiralle ei ole erikseen yleistetty suullisia vihjeitä siihen, että sana tarkoittaa aina samaa asiaa riippumatta siitä, mitä ohjaaja muuten tekee sillä hetkellä (esim. istuuko vai seisooko, pitääkö käsiä sivulla vai pään päällä).
Vihjeiden eroilla luodaan selkeyttä
Jos fyysistä ohjausta haluaa käyttää tehokkaasti hyödykseen, esimerkiksi käsiohjaukset kannattaa opettaa koiralle alusta saakka mietitysti ja tietoisesti, jolloin ne ovat paljon selkeämpiä ja tehokkaampia. Itse olen joutunut rallyn valiotuloksia hakiessani taistelemaan “nakkiohjauksen” kanssa. Nakkiohjauksella tarkoitan sitä, että kaikki käsiohjaus on ollut sen näköistä, kuin ohjaajan kädessä olisi nakki, jota koira seuraa, ja koira on ollut ihan sekaisin, kun samanlaisia ohjauksia eri puolilta on vaikka kuinka monta. Kun opetin eri tehtäviin selkeästi erilaiset käsivihjeet ja häivytin yhdestä tehtävästä vihjeen kokonaan pois, näiden tehtävien erottelu on selkeytynyt Susulle huomattavasti.
Eri tehtävien erottelu onkin se syy, miksi vihjeitä pitäisi erityisesti miettiä. Jos touhuilee koiran kanssa kotona omaksi ilokseen, ei ole niin väliä, jos Murre meneekin maahan istumisen sijaan, mutta jos se tapahtuu tokokokeessa ja liike nollaantuu, niin harmittaa eikä homma etene. Vihjeitä valitessa tulisi siksi ottaa muutama asia huomioon: 1) Vihje on lyhyt ja koiralle selkeä ja 2) samassa kontekstissa esiintyvät vihjeet ovat keskenään riittävän erilaiset (suulliset vihjeet kuulostavat erilaiselta, fyysiset vihjeet näyttävät erilaiselta), jotta koira pystyy erottamaan ne toisistaan. Esimerkiksi tokon ja rallytokon jäävissä liikkeissä “istu” ja “seiso” ovat monesti liian samanlaiset, molemmissa on painokas “IS”, jolloin koira tarjoaa vahvempaa käytöstä joka yleensä aina on istuminen.
Kriteeri määrittelee vihjeen sisällön
Vihjeissä tulisi myös miettiä sitä, käytetäänkö samaa vihjettä eri ympäristöissä, jolloin myös kriteeri, eli vihjeen sisältämä vaatimus toiminnalle on mahdollisesti erilainen. Koirille opetetaan usein heti pentuna arjessa “istu”, jossa ei ole sen kummoisempaa kriteeriä kuin pyrstö penkkiin ja nopeasti, asennosta ja tekniikasta viis. Jos tämän vihjeen siirtää sellaisenaan harrastuskäyttöön, voi joutua varautumaan siihen, että myös samat kriteerit siirtyvät harrastuskontekstiin, eli koira istuu miten sattuu vinossa ja jalat vinksallaan. Ihmiset myös monesti miettivät toiminnan lopputulosta, kun taas koirat yhdistävät vihjeen myös siihen tapaan, millä lopputulokseen päästään.
Jos mietimme, mihin koiran fyysiseen suoritukseen vihje istu useimmiten liitetään, niin se on seisomasta istumaan meneminen. Tässäkin on vielä kolme tapaa toteuttaa liike, eli koira voi joko pitää etujalat paikallaan ja vetää takapään alleen, pitää “navan” paikallaan ja siirtää siis hiukan sekä etu- että takajalkoja tai pitää takajalat paikallaan ja peruuttaa etujalkoja taaksepäin. Kun sitten haluamme saada koiran maasta istuvaan asentoon, liikerata on varsin erilainen, koska silloin koira joko 1) pitää etujalat paikallaan ja kerää takapään alleen, 2) pitää “navan” paikallaan ja liikuttaa hiukan molempia tai 3) pitää takajalat paikallaan ja siirtää etujalkoja alleen. Jos tätä ei ole koiralle erikseen opetettu, se ei välttämättä laisinkaan ymmärrä, että sama vihje istu tarkoittaa sekä peffan alaslaskua että etuosan ylösnostoa, ja joskus vielä se pitäisi sitten tehdä ihan tietyllä tavalla (esim. tokon kaukokäskyt). Vihje ei siis aina merkitse koiralle sitä, mitä ihminen olettaa. Toinen hyvä esimerkki on rallytokon pyörähdys, joka monesti opetetaan suoraan visulla. Jotkut koirat oppivat vihjeen tarkoittavan “käänny poispäin ohjaajasta”, jolloin sama vihje toimii hyvin oikeallakin. Toiset koirat taas oppivat “käänny vasemmalle” (vaikka koira ei varmasti ymmärrä sinänsä vasemman käsitettä), jolloin oikealla ne törmäävät samalla vihjeellä ohjaajaan ja ovat ihan sekaisin.
Koiralle on kuitenkin mahdollista opettaa, että eri liikeradoilla päästään samaan lopputulokseen, mutta se pitää tosiaan opettaa. Tällöin vihjeen sisältö tarkentuu koiran mielessä. Esimerkiksi itse kuulun siihen koulukuntaan, joka ajattelee seuraamista ns. liikkuvana perustasentona, jolloin perusasento, seuraaminen eteen ja taakse sekä sivuaskeleet ja kaikki käännökset tehdään yhdellä vihjeellä. Tällöin koiralle on opetettu, että yksi vihje merkitsee tietyn sijainnin pitämistä suhteessa ohjaajaan, ja koiralle on erikseen opetettu, miten se onnistuu eri suuntiin. Toinen esimerkki siitä, että yksi vihje käy moneen asiaan, voisi olla nouto, jolloin koiralle taas yleistetään, että sama vihje voi tarkoittaa monien erilaisten esineiden noutamista, tai kierto, jossa samalla vihjeellä koira osaa kiertää puun ja kartion.
Vihje on aina kontekstisidonnainen
Koira muodostaa myös itse vihjeitä ympäristöstä eli siitä kontekstissa, missä yleensä jotakin tapahtuu. Aika monella koiraihmisellä on kokemusta siitä, että koira alkaa hermostua autossa, kun käännytään tutusta mutkasta treenihallille/tuttua metsäpolkua kohti/mummolaan, koira siis kiihtyy, kun se tietää, että jotain mieluisaa on tulossa. Koira oppii toisaalta ympäristöstä nopeasti myös esimerkiksi sellaiset vihjeet kuin kisoissa jännittynyt ohjaaja=ei palkkaa luvassa, koiratanssissa musiikki lähtee soimaan=aina pitkä ja puuduttava palkaton suoritus tulossa, rallytokokyltit maassa=seuraamisesta ei palkata, mikäli treenaaminen on kaavamaista eikä monia eri näkökohtia ympäristön vihjeissä huomioida. Lisäksi koira on hyvin paikkasidonnainen oppija, ja yhdistää oppimansa asiat siihen ympäristöön, jossa asiaa on harjoiteltu. Uudet käytökset ja niiden vihjeet pitää siis yleistää uusiin ympäristöihin, jotta ne “oikeasti” toimivat.
Koiran kykyä poimia ympäristön vihjeitä voidaan myös käyttää tietoisesti hyödyksi. Eri harrastuslajien ja myös esimerkiksi erityyppisten lenkkien välillä voidaan tehdä erottelua välineillä, jolloin koira oppii toistojen myötä, että esimerkiksi vetovaljaissa mennään kovaa, nosework valjaissa orientoidutaan haisteluun ja ohuessa pannassa on luvassa tottistelua. Koiralle voidaan rakentaa oletusarvoa siihen, että rallytokokylttien läsnäollessa voi saada hyvän palkan koska tahansa, samoin musiikin lähtiessä soimaan. Koiralle voidaan opettaa kisapalkasta rutiini, jossa kisapalkka jätetään kentän laidalle, ja koska tahansa, 5 sekunnin tai parin minuutin kuluttua tai mitä tahansa tästä väliltä, sen voi saada.
Palkkiovihjeillä vältetään pettymyksiä ja hämmennystä
Lopuksi vielä muutama sana palkkiovihjeistä. Koiralle kannattaa opettaa enemmän kuin yksi palkkiovihje sen vuoksi, että voidaan erotella palkkioita. Jos koira arvottaa palkkiot eri arvoisiksi, mitä ne yleensä tekevät, voidaan näin välttyä pettymyksiltä. Lisäksi näin on mahdollista erotella esimerkiksi, että maassa oleva lelu on häiriö, mutta taskusta saa lelun palkaksi. Jos koira luulee saavansa eri paikasta palkkion kuin se tulee saamaan, esimerkiksi se olettaa saavansa heitetyn pallon maassa olevan sijaan ja lähtee juoksemaan valmiiksi, mutta ohjaajalla ei ole heittää palloa vaan koiralle pitää osoittaa maassa oleva pallo, palkkaukseen tulee turhaa sählinkiä ja hämmennystä, joka vesittää palkkauksen tehoa.
Vähintään kannattaa opettaa eri vihjeet namille ja lelulle, jos niitä käyttää. Taas sama esimerkki heitetystä lelusta, eli jos koira ennakoi saavansa himoitsemansa heitetyn pallon ja lähtee juoksemaan odottaen palloa, mutta saakin taskusta namin, voi pettymys olla iso ja palkkio kääntyä jopa rangaistukseksi. Lisäksi kouluttamista tehostaa yleensä huomattavasti se, jos käytössä on naksutin tai naksutinta vastaava muu ehdollinen vahviste, esim. jes-sana, josta seuraa AINA palkkio. Sitä vaan ei sitten käytetä silloin, kun ei aiota antaa palkkiota, koska taas voi aiheutua pettymys. Vihjeiden tehokas käyttö asettaa vaatimuksia siis myös kouluttajalle.
Seuraavaksi sitten se luvattu lista Susun vihjeistä. Jos haluat lukea lisää vihjeistä, suosittelen katsomaan alkuun täältä ja täältä.
Palkkiot
jes = namipalkka ohjaajalta
zip = lentävä lelu
noin = maata pitkin vedettävä lelu
jes + vapaa = namipalkka tiedetystä kohteesta, esim. etu- tai takapalkka (tämä ei ole ihan loppuun asti mietitty, toimii Susulla kyllä hyvin, mutta Glennalle mietin jotain muuta)
nais = namimaatti
vapaa = vapautus palkaksi tutkimaan jotakin, mitä koira haluaa tutkia (esim. haju)
vau = tokon sosiaalinen palkka
Toko osa vihjeistä on käytössä myös rallyssa ja koiratanssissa
sivu = seuraaminen (sisältää perusasennon, seuruu eteen, peruutus, sivuaskeleet, kaikki käännökset, automaattinen istuminen kun ohjaaja pysähtyy sekä maasta istumaan nousun sivulla)
missä + x = bongaus, esim. missä ruutu, kierto, tyhjä
katso = liikkurin tms. katsominen
ruutu = ruutu
aller = tyhjään lähetys
töt = kartion kierto myötäpäivään (Susu on saanut itse valita suunnan)
ota = nouto
hämta = tunnistusnouto
hyppy = hyppy
Sususivu = luoksetulo
yhdessä = siirtyminen vasemmalla puolella liikkeiden välillä, ei niin tiukka kriteeri kuin seuraamisessa
luoksetulon stopissa käsimerkki
Rallytoko osa vihjeistä on käytössä myös koiratanssissa
oikea = seuraaminen oikealla (sisältää perusasennon, seuruu eteen, peruutus, sivuaskeleet, kaikki käännökset, automaattinen istuminen kun ohjaaja pysähtyy sekä maasta istumaan nousun oikealla)
pakki = peruutus edessä
merkki = merkille meno ja pysähtyminen
eteen = eteen istuminen
front = edessä seisominen
kieppi = pyöriminen vastapäivään
pyö = pyöriminen myötäpäivään
väli = pujottelu + kasi
puoli = puolenvaihto selän takana
vaihto = puolenvaihto edessä
sisään = käännös kohti ohjaajaa
takaa = saksalainen vasemmalla + oikealta vasemmalle perusasentoon
bäk = saksalainen oikealla + vasemmalta oikealle perusasentoon
hyrrä = ohjaajan ympäri myötäpäivään
round = ohjaajan ympäri vastapäivään
Koiratanssi
vor = positio 2
zwis = positio 9
tassu = oikean tassun anto
toinen = vasemman tassun anto
moi = oikean tassun heilutus
Nose Work
Ole hyvä = nose workin etsintävihje
Näytä = nose workin tarkennus
Muut
ympäri = kartion kierto vastapäivään
tassut = etujalkatargetti
käpä = takajalkatargetti
doit = matkimisvihje (ei olla tehty “loppuun asti”)
täällä = kontakti
häkkiin = häkkiinmeno
autoon = autoonmeno
matto = taukomatto
pistämaate = maahanmeno odottamista varten, “vapaa hengailu”
links = lenkillä käännös vasempaan
rechts = lenkillä käännös oikeaan
suoraan = lenkillä risteyksessä mennään suoraan yli
mennään = liikutaan eteenpäin esim. lenkillä
tule = luoksetulo arjessa
Nopeasti laskettuna siis 67 erilaista vihjettä! Näiden lisäksi lajien välisiä eroja on luotu varusteilla, eli canicrossia varten on vetovaljaat, omaehtoiselle lenkille mennään pitkässä liinassa, nose workiin on samoin omat valjaat ja muita lajeja tehdään ohuessa pannassa tai ilman varusteita. Kisapalkkaan on oma rutiini, samoin treeneihin ja kisapaikalle saavuttaessa. Myös treenien lopetukseen on luotu rutiini vihjeeksi siihen, että enää ei tehdä, jolloin koira voi rentoutua ja lopettaa odottamisen, jos vielä pääsisi. Samalla estetään se, ettei tavaroiden keräämisestä muodostu vahingossa rangaistusta palkkion poiston muodossa, kun koiralta viedään mahdollisuus suorittaa mieluisia tehtäviä ja ansaita palkkioita.
Tällä vihjemäärällä alkaa itsellä mielikuvituksen rajat tulla vastaan, kun pitäisi keksiä vielä ohjaajan kädessä olevan kepin ympäri kierrolle joku vihje ja uusille HTM:positioille vihjeet, näin alkajaisiksi ainakin. Joudun jo tarkkaan miettimään, että vihjeet kuulostavat tarpeeksi erilaisilta, ettei koira varmasti sekoita niitä keskenään. Mehän ollaan otettu jo käyttöön hiukan englantia, saksaa ja ranskaa, koska itse en muista vihjeitä, jos ne ei jotenkin loogisesti liity itse tehtävään. Yritän pitää kaikilla koirilla mahdollisimman samanlaiset vihjeet oman muistin helpottamiseksi. Millaisia vihjeitä sinulla on käytössä? Kommentoi tässä tai somen puolella.
Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni @lystitassun ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.
Sivuilla käytetään evästeitä. Valitsemalla “Hyväksy kaikki”, hyväksyt kaikkien evästeiden käytön. Mikäli haluat hallita evästeasetuksia, valitse "Evästeasetukset".
Tällä sivustolla käytetään sivuston käytön kannalta välttämättömien ja turvallisuuteen liittyvien evästeiden lisäksi evästeitä kurssien suorittamisen mahdollistamiseksi ja kävijämäärien tilastoimiseksi.
Alla voit poistaa käytöstä/ottaa käyttöön evästeitä. Huomioithan, että jos valitset kurssien suorittamiseen liittyvät evästeet pois käytöstä, sivut eivät välttämättä enää toimi suunnitellusti.
Nämä evästeet ovat sivujen toiminnan kannalta välttämättömiä. Niiden avulla mahdollistetaan sivuston perustoiminnot ja kurssien suorittaminen. Evästeiden avulla huolehditaan myös turvallisuudesta. Nämä evästeet ovat aina käytössä.
Tilastoinnin evästeet auttavat meitä analysoimaan ja ymmärtämään miten kävijät käyttävät sivustojamme. Ne keräävät tietoa muumuassa kävijämääristä, liikenteestä jne.
Lystitassun sivuilla käytettävä verkkokurssialusta käyttää evästeitä kurssien sisäänkirjautumiseen, istuntojen kestoon ja suorituksiin liittyviin toimintoihin. Huomoithan, että mikäli kyseiset evästeet otetaan pois käytöstä, kurssialusta ei välttämättä toimi suunnitellusti tunnuksillasi.