arjen tukitaidot · hallinnantunne · koiralähtöisyys · omat koirat · Tellu · valinnanvapaus

Tellun haasteiden ratkaisu: turvataito

Toinen erittäin tärkeä ja eteenpäin vienyt ratkaisu Tellun haasteisiin oli turvataidon opettaminen tilanteisiin, jossa Tellua alkoi pelottaa. Nämä tilanteet olivat Tellun kanssa haastavia, koska erityisesti noin 5 kk iästä alkaen sitä pelotti ulkona lähes kaikki vieras tai yllättäen tapahtuva. Reaktiona oli yleensä voimakas pyrkimys pakoon, mikä oli erittäin hankalaa ja vaarallista, koska tilanteita oli monesti vaikea ennakoida ja Tellu kiskaisi remmissä todella voimakkaasti. Vastaehdollistaminen ei näissä tilanteissa toiminut, koska Tellu ei suostunut syömään nameja, eikä koiran pakottaminen tilanteisiin ollut mielestäni hyvä vaihtoehto. Sen vuoksi Tellu opetettiin pyytämään syliin, kun sitä alkoi pelottaa.

Olin jo aikaisemmin huomannut, että Tellu pyrki syliin, viihtyi tosi hyvin sylissä ja pyysi paljon huomiota. Ajatus syliin pyytämisestä lähti, kun Jaana Pohjolan Tyytyväinen koira, onnellinen omistaja-kurssilla kerroin Tellun arkuudesta. Vanha, edelleen elävä ohje koirankoulutukseen on, ettei pelkäävää koiraa saa lohduttaa, koska pelko vahvistuu siitä. Jaanan mukaan pelkoa ei kuitenkaan voi tällä tavoin vahvistaa. Myös toisen, tieteelliseen tietoon menetelmänsä perustavan kouluttajan, nimittäin Jirka Vierimaan mukaan syliin pyytämään opettaminen oli oivaltava ja koiraa tukeva ajatus.

Syliin pyytämisen opettaminen oli todella helppoa: menimme vain ulos, ja kun Tellu muuttui jostain syystä epävarmaksi, taputin mahaani ja se sai sen hyppäämään minua vasten ja se nostettiin syliin. Kokemus oli ilmeisesti Tellulle todella palkitseva, koska se oppi tempun kerrasta. Syliin päästyään se ei enää pyrkinyt pakoon, vaan istui siinä katselemassa maailmaa. Jos Tellulle nykyään syntyy pakoreaktio jossain tilanteessa, pienellä vihjeellä sen saa pyytämään syliin.

Tämän taidon oppiminen on vienyt Tellua ja meidän suhdettamme hurjasti eteenpäin. Ensinnäkin Tellu oppi vaihtoehtoisen tavan reagoida jännittävään tilanteeseen, ja sen käyttäytyminen tuli monipuolisemmaksi. Toisekseen Tellu oppi, että minä olen turvallinen ja luotettava, ja suojelen sitä tilanteessa kuin tilanteessa. Kolmanneksi, ja tämä on ehkä kuitenkin se tärkein anti, MINÄ sain koiran omaehtoisuutta ja tilanteen hallinnan tunnetta tukevan, kaikin puolin turvallisen keinon auttaa Tellua näissä tilanteissa, jolloin oma oloni helpottui hurjasti. Ja sillä on ollut iso vaikutus koiraan.

Syliin pyrkimisestä on myös tullut mittari Tellun kokeman stressin arvioimiseksi eri tilanteissa: vaikka se näyttäisi rauhalliselta, syliin pyytäminen kertoo sen kokevan olonsa jollakin tasolla epämiellyttäväksi. Esimerkiksi treenitilanteessa, jossa se palkitaan lelulla, se vaikuttaa innokkaalta ja rennolta, mutta haluaa kuitenkin syliin esittelemään leluaan, samoin kun kotona leikitään useamman koiran kanssa kerralla (vaikka koirat siis eivät näissä tilanteissa ole koskaan tapelleet leluista). Kun tilassa ei ole muita koiria, tätä ei tapahdu. Kun ole ottanut tellua töihin, olen huomannut, että työhuoneeni ovensuussa pitkään minulle juttelemassa seisovat ihmiset aiheuttavat saman sylipyynnön, vaikka koira ei muuten vaikuta pelkäävän.

Päivi Saarilahden koulutuspäivässä totesimme, että tilanteissa, joissa se kokee epävarmuutta mutta ei vielä pelkää (eli häntä on pystyssä, ei koipien välissä), voi tilanteen mukaan tukea Tellua “seisomaan omin jaloin”, jotta se saisi myös kokemuksia siitä, että se saa tilanteen itse ratkaistua. Tämä vaatii paljon koiran tarkkailua ja sensitiivisyyttä sen tunnetiloille, koska haluan pitää sylin oikeasti kannattavana keinona ratkaista tilanteita.

Tällä hetkellä ulkona sylipyyntöjä esiintyy enää hyvin harvoin, kun Tellun reaktiot kaiken kaikkiaan ovat laantuneet. Uskon, että sillä on merkitystä tässä, että koira tietää tilanteet ratkaisukeinon olevan aivan tassun ulottuvilla kaiken aikaa, joten sen on turvallisempaa tutustua jännitäviin asioihin. Kaikkia koiria ei voi joko niiden koon tai omistajan liikerajoitteiden vuoksi nostaa syliin, jolloin kannattaa miettiä, olisiko olemassa joku vastaavan lopputuloksen tuottava muu ratkaisu. Meille tämä yksinkertainen keino on tuonut arkeen ison helpotuksen.

turkin hoito · valinnanvapaus · virikkeistäminen

Omaehtoisuutta oppimassa: Jaana Pohjolan Tyytyväinen koira, onnellinen omistaja-kurssi

Tässä postauksessa kerron lyhyesti talven ja kevään aikana käymästäni Jaana Pohjolan pitkästä kurssista. Kurssin nimi on Tyytyväinen koira, onnellinen omistaja. Kurssi toteutettiin Turun Murrella ja se sisälsi 7 koko päivän koulutuskertaa. Koulutuksessa keskityttiin erityisesti koiran lajityypilliseen käytökseen, virikkeistämiseen, omaehtoisuuteen ja valinnan vapauteen. Kurssi toteutettiin keskustellen ja yhdessä pohtien.

Itselleni kurssista jäi käteen uusina asioina erityisesti virikkeistämiseen ja hallinan tunteeseen liittyvät asiat. Lisäksi pidin erityisesti Jaanan ohjeistuksesta miettiä aina, miten oma tavoite saadaan konkreettiseen, mitattavaan muotoon. Miten voit tietää, oletko edennyt kohti tavoitetta, jos et voi sitä mitenkään mitata? Esimerkiksi kurssilla tehdyn aikabudjetin avulla havaitsin, miten iso osa aktiivisenkin harrastuskoiran päivästä ilman erityisiä virikkeitä koostuu lepäämisestä, ei minkään tekemisestä. Toki koiran kuuluukin nukkua päivän aikana enemmän kuin ihmisen ja koira viettää suurimman osan päivästä passiivisena (1). Minut myös yllätti se, miten paljon aikaa loppujen lopuksi kuluu autossa ja siirtymissä treeneihin, hierontaan yms. Aikabudjetin teon seurauksena meillä siirryttiin esimerkiksi aamuruokinnassa kupista Kongiin, jolloin syömiseen käytetty aika nousi 2 minuutista noin 20-30 minuuttiin, joka on prosentuaalisesti aivan huima korotus. Pitkän ajan kuluessa olen huomannut, että jos Kongi jonakin aamuna unohtuu, seurauksena on levottomampia koiria työpäivän aikana.

Syy, miksi kurssille alunperin hakeuduin, oli nimenomaan omaehtoisuuden lisääminen, se kiinnosti minua. Ja siitä kurssilla puhuttiinkin paljon. Turkkikoirien omistajana erityisesti omaehtoinen käsittely kiinnosti. Jaanan ohjeilla olen saanut nuoremmat koirani pyytämään kynsien leikkuuta ja harjaamista pakottamisen sijaan.

Tällä muutoksella on ollut todella iso vaikutus sekä minun että koirien kokemukseen turkinhoidosta: se on muuttunut pakollisesta pahasta kaikille osapuolelle erittäin mieluisaksi yhdessäolohetkeksi. Myös Tiuhti, jolla valitettavasti on Pitkin historia pakottamisesta, on alkanut pyytää harjaamista. Myös esimerkiksi tassujen kuivaus ulkoilun jälkeen on muuttunut koirille mukavammaksi.

Suosittelen ehdottomasti kurssin käymistä, mikäli aihepiiri yhtään kiinnostaa. Omassa koulutuksessani ja toiminnassani pyrin korostamaan näitä teemoja ja miettimään asioita koiran näkökulmasta käsin, ja sain Jaanalta siihen erinomaiset eväät. Tarkoitukseni on jatkossa julkaista blogissa kirjoituksia omaehtoisuudesta ja virikkeellistämisestä käytännössä. Mikäli omaehtoinen käsittely kiinnostaa, koulutan sitä tilauksesta. Lisätietoja Koulutuspalvelu-osiossa.