arjen tukitaidot · Control Unleashed · hyvää elämää koiran kanssa · koiralähtöisyys · kouluttaminen · vastaehdollistaminen

Game on! 7 syytä pelata koulutuspelejä koiran kanssa

Game on! 7 syytä pelata koulutuspelejä koiran kanssa

Koulutuspelit ja ”kaavapelit” tarkoittavat sitä, että koiralle opetetaan yksinkertainen harjoitus, josta se saa palkkaa, ja harjoitusta toistetaan useita kertoja, kunnes koira oppii harjoituksen kulun. Koirat usein innostuvat nopeasti näistä yksinkertaisista harjoituksista, kunhan palkkio on riittävän arvokas, koska koirat mielellään toistavat helppoja tehtäviä, joiden tekemisestä ne tietävät saavansa palkkion. Koirat siis mielellään ”pelaavat” ihmisen kanssa. Koulutuspelit opettavat yksinkertaisten tehtävien kautta koiralle melkeinpä huomaamatta erilaisia taitoja, ja koiran on usein helpointa aloittaa ihmisen kanssa työskentely uusissa paikoissa pelien kautta. Pelejä hyödyntävät mm. Control Unleashed -menetelmä sekä AbsoluteDogs -koulutuspalvelu. Tähän artikkeliin olen koonnut 7 erinomaista syytä aloittaa myös oman koirasi koulutus koulutuspelien kautta.

Vaihtoehtoisen käytösmallin tarjoaminen kommunikoinnin välineeksi

Control Unleashed-ohjelmassa koiralle opetetaan erilaisia hyvinkin yksinkertaisia nk. koulutuspelejä (englanniksi pattern games, en ole vielä löytänyt oikein hyvältä kuulostavaa suomennosta). Pelit ovat yksinkertaisia, koska tarkoitus on, että myös koira voi oppia pelin kulun. Koulutuspelien toimivuus perustuu useisiin seikkoihin, joista ensimmäinen on uusien tilanteesta selviytymisen tapojen opettaminen.

Jos koiralle ei opeta mitään, se osaa olla koira. Se reagoi temperamenttinsa ja aikaisemmista tilanteista keräämiensä oppimiskokemusten pohjalta koiramaisesti uusiin asioihin. Koirilla on hyvin erilaisia tapoja käsitellä vaikkapa turhaumaa: yksi vinkuu ja haukkuu, toinen alkaa nylkyttää ohjaajaa, kolmas haistelee maata ja neljäs poistuu paikalta. Näiden käytösten toteuttaminen on koiran keino ilmaista itseään ja helpottaa omaa oloaan, mutta ne eivät yleensä edistä opetettavaa asiaa tai toivottua tunnetilaa. Tilanteen purkaminen voi joskus olla hankalaa, ja koira jää ikään kuin jumiin tilanteeseen.

Koira, jolle on opetettu vaikkapa oletuskäytös, voi näiden turhaumaa ilmaisevien koiramaisten toimintatapojen sijaan kertoa ohjaajalle oletuskäytöksen avulla, että nyt on kyllä hankalaa. Eikö olisi paljon mukavampaa, että hämmentyessään koira mielummin istuisi kuin aloittaisi konsertin? Mikäli koulutus on selkeää ja koira tietää, mitä sen pitäisi tehdä, oletuskäytös ei tule esiin ”väärissä” paikoissa, vaan sillä on aina tärkeä viesti ihmiselle. Kun ihminen kuuntelee koiran viestin ja muuttaa sen pohjalta omaa toimintaansa, koiran olo paranee ja negatiivisten tunteiden kokeminen vähenee. Varsinainen win-win siis 

Apuväline uusin tilanteisiin tottumiseen

”Kaavapelien” tai koulutuspelien toimivuus perustuu osaltaan myös siihen, että ne tarjoavat erinomaisen keinon totutella tilanteeseen tutun käytöksen kautta. Monille koirille vaikein taito on itseasiassa ”ei minkään tekeminen”, oleilu. Varsinkin jos koiralla on tapana reagoida ärsykkeisiin voimakkaasti tai se on kovin vilkas, sille on todennäköisesti helpompaa keskittyä johonkin tekemiseen kuin ”vain olla”. Tällöin tuttu peli toimii turvallisena tekemisenä, jonka kautta koiraa voidaan siedättää häiriöihin. Jos koira jännittää vaikkapa autoja, vaikka 1 2 3 pelin pelaaminen tai LAT-harjoituksen tai mattotreenin tekeminen riittävän kaukana ärsykkeestä voi toimia turvallisena, tuttuna tekijänä ja näin nopeuttaa koulutusprosessia.

Arkielämän lisäksi kaavapelit toimivat hienosti myös harrastuskontekstissa esimerkiksi lämmittelynä. Aika harvalle koiralle sopii sellainen, että uudessa paikassa aloitetaan suoraan autosta uuden asian treenillä tai kisasuorituksella. Pelien pelaamisen kautta koiralle voidaan luoda tuttuuden tunnetta uuteen tilanteeseen ja näin kertoa, että tännekin tultiin tekemään yhdessä kivoja juttuja. Kun koira pystyy pelaamaan peliä eikä kiinnostu ympäristön tapahtumista, on todennäköisempää, että se pystyy myös keskittymään uuden asian harjoitteluun tai kilpailusuoritukseen.

Yhteistyön kannattavuuden lisääminen

Kaavamaisten koulutuspelien kautta koiralle on helppo opettaa, että yhteistyö ihmisen kanssa on mukavaa ja koiralle kannattavaa. Jos koiralla ei ole paljon kokemuksia ihmisen kanssa toimimisesta, esimerkiksi koska se on pentu ja kokemusta ei vain ole vielä ehtinyt kertyä, tai se on tullut vaikkapa tarhaoloista, kaavapelien avulla pääsee nopeasti alkuun harjoittelussa. Kaavapelit on suunniteltu niin, että koiran on helppo ymmärtää ne, eikä kouluttamiseen tottumattoman koiran treeniin pääse niin helposti tulemaan esimerkiksi turhautumisen elementtejä. Samalla kaavapelien harjoittelu ennaltaehkäisee monenlaisia tulevaisuuden haasteita opettaessaan koiralle samalla tärkeitä taitoja.

Sama pätee myös koiriin, jotka osaavat ehkä jo kaikenlaista, mutta ovat jostain syystä herkempiä esimerkiksi ympäristön tai paikan muutoksille tai muille häiriöille. Uudessa tilanteessa päästään nopeammin yhteistyön rytmiin tuttujen, mukavien harjoitusten kautta. Myös tilanteissa, joissa koira joutuu syystä tai toisesta opettelemaan yhteistyötä sille vieraan ihmisen kanssa (esim. Pennut, kodinvaihtajat, rescuet…), tutut harjoitukset auttavat koiraa sopeutumaan tilanteeseen ja lämmittelemään harjoitusta varten. Joskus kotoa löytyy aikuinen koira, jonka kanssa ei ole jostain syystä ehditty harjoitella riittävästi, tai koulutukseen on tullut ristiriitoja koiran ja ohjaajan välille. Kaavapelit toimivat loistavasti myös tällaisessa tilanteessa koulutuksen uudelleen käynnistämiseen ja yhteistyön rakentamiseen.

Lisäksi nimenomaan Control Unleashed -pelien hieno puoli on, että ne toimivat monipuolisesti: ne myös vastaehdollistavat ja siedättävät koiraa, antavat koiralle hallinnan tunnetta tilanteessa ja tukevat ihmisen ja koiran keskinäisen vuorovaikutuksen syntyä. Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa yhteinen koulutustaival koiran kanssa?

Ohjaajan ja koiran välisen myönteisen vuorovaikutuksen lisääminen 

Kaavamaisten koulutuspelien kautta on helppo lisätä koiran ja ohjaajan välistä myönteistä vuorovaikutusta. Jos omistaa koiran, jolla on paljon ihmisen näkökulmasta hankalaa käytöstä, voi vuorovaikutus liukua hiljalleen negatiiviseen kehään. Koiraa kielletään jatkuvasti ja se ärsyttää omistajaa. Koira taas aistii negatiivisen tunteen ja vuorovaikutuksen, ei tiedä mitä tehdä, ja koiran itse keksimät keinot usein ärsyttävät omistajaa lisää. Joskus taas koira voi olla herkempi, ja omistaja on tahtomattaan aiheuttanut painetta, joka on jäänyt koiralle mieleen. Toisinaan negatiivinen vuorovaikutus liittyy vain johonkin yksittäiseen tilanteeseen.

Susan Friedman on puhunut eläimen ja ihmisen suhteesta ja vuorovaikutuksesta pankkitilivertauksen avulla. Positiivinen vuorovaikutus on talletus, joka lisää katteen määrää, negatiivinen vuorovaikutus tekee nostoja tililtä. Hyvä suhde kestää pienet nostot, jos talletuksia on ehtinyt kertyä runsaasti ja on mistä ottaa. Jos tilanne on ehtinyt siihen, että pohja vilkkuu jo, tai saldo on jopa miinuksella, tarvitaan pikaisesti katetta. Joskus voimme joutua aloittamaan uuden koiran kanssa nollasta, esimerkiksi pennun kanssa, tai miinukselta, jos meillä on kodinvaihtaja tai rescuekoira, jolla on huonoja kokemuksia vuorovaikutuksesta ihmisen kanssa. Helppojen, koiran omaan valintaan perustuvien koulutuspelien pelaamisen kautta voidaan tehdä paljon talletuksia lyhyessä ajassa.

Joskus alkuun pääseminen voi tuntua tuskastuttavalta, jos koira joutuu lähtemään miinuksen puolelta. Siksi harjoitukset on tärkeää pitää yksinkertaisina, ennakoitavina ja koiran valinnanmahdollisuuksia alleviivaavina, ja tähän CU harjoitukset istuvat kuin nenä päähän. Myönteinen vuorovaikutus ja paksusti voiva suhdepankkitili hyödyttävät sekä koiraa että omistajaa monin tavoin, esimerkiksi parantamalla kummankin yleistä hyvinvointia. Myös positiivisesta vuorovaikutuksesta voidaan saada aikaan kehä, jossa hyvä lisää hyvää.

Tehokas tapa kouluttaa

Vahvan käytöksen opettaminen vaatii paljon toistoja. Tilanteessa kuin tilanteessa toimiva käytös vaatii vielä enemmän. Vaikeassa häiriössä, jossa kenties on jotain koiralle sisäisesti palkitsevia elementtejä, kuten vaikkapa mahdollisuus jahtaamiseen, vaihtoehtoisen käytöksen tulee olla erittäin mieluisa koiralle. Jotta saisimme aikaan käytöksen, jonka toteuttaminen itsessään on koiralle mukavaa ja se valitsee tämän käytöksen itse muiden vaihtoehtojen joukosta, se vaatii iiiison määrän vahvistehistoriaa. Ja tätä voimme rakentaa helposti koulutuspelien kautta.

Kaavapelejä pelaamalla saadaan lyhyessä ajassa paljon toistoja toivotusta käytöksestä. Esimerkiksi yksinkertaista up&down eli ylösalaspeliä pelaamalla saadaan muutamassa minuutissa kymmeniä toistoja katsekontaktin ottamista. Kun koira on oppinut pelin, se on helppo yleistää aina uusiin ympäristöihin ja tuoda harjoituksiin häiriöt mukaan. Selkeän treenirakenteen kautta on helppo luoda koiralle (ja ohjaajalle!) onnistumisen edellytykset. Koska pelit ovat yksinkertaisia ja niistä saa paljon palkkaa lyhyessä ajassa sekä positiivista vuorovaikutusta ohjaajan kanssa, niiden pelaaminen itsessään on koirasta mukavaa. Näin pelissä harjoiteltavaan käytökseen saadaan ladattua helposti ja nopeasti paljon positiivisia tunteita. CU harjoitukset ja koulutuspelit ovat siis hyvin tehokas tapa opettaa koiralle vahvoja käytöksiä ja yleistää niitä erilaisiin tilanteisiin.

Pelit keinona testata koiran mielentilaa

Kun totutamme koiraa uusiin tilanteisiin, ja tavoitteenamme on saada jokin käytös toimimaan häiriöissä, on usein järkevää aloittaa harjoittelu uudessa tilanteessa jollakin muulla käytöksellä kuin tavoitekäytöksellä. Tämä siksi, että emme halua mahdollisesti ei-suotuisan mielentilan yhdistyvän tavoitekäytökseen. Emme myöskään halua koiran keskeyttävän vaikkapa seuraamista siksi, että se kokee tarvetta tarkkailla ympäristöään. Koulutuspelit ovat tässä erinomainen tapa auttaa koiraa sopeutumaan uuteen tilanteeseen tuttujen kaavojen kautta. Näissä peleissä huomion kääntäminen ympäristöön ei ole myöskään virhe, vaan informaatiota ohjaajalle.

Jos koira ei pysty jossakin tilanteessa pelaamaan sille entuudestaan hyvin tuttua peliä, ei voi olettaa, että koira pystyisi suoriutumaan hyvin mistään haastavammastakaan harjoituksesta kyseisessä tilanteessa. Mielentilan testaaminen tutulla pelillä säästää siis sekä koiraa että ohjaajaa turhautumiselta, kun liian vaikeassa tilanteessa ei yritetä harjoitella käytöksiä, jotka ovat siihen nähden liian haastavia.

Koiran hallinnan tunteen kasvaminen

Hallinnan tunteen saaminen ja säilyttäminen on ensisijainen vahviste. Jokainen on ollut elämässään tilanteessa, jossa tuntuu, ettei sitä hallitse. Tiedämme siis, miten epämiellyttävää se on. Hallinnan tunne taas mahdollistaa itsevarmuuden ja tehokkuuden. Kaikki tämä koskee ihmisen lisäksi yhtälailla koiraa. Kun koiralla on sen hyvin osaamien, hallinnan tunnetta vaalivien koulutuspelien kautta mahdollisuus vaikuttaa harjoituksen kulkuun ja ohjaajan toimintaan, se lisää motivaatiota ja itsevarmuutta. Esimerkiksi siedättäminen erilaisiin koiraa jännittäviin asioihin on lopulta nopeampaa ja tuottaa pitkäkestoisemman ja varmemman tunnetilan muutoksen, kun koiralla on tosiasiassa mahdollisuus vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten lähelle se joutuu jännittävää kohdetta. Control Unleashed-menetelmä tarjoaa useita vaihtoehtoja valinnanmahdollisuuden toteuttamiseen eri tilanteissa.

Koiralle valinnan mahdollisuuden antaminen saattaa tuottaa ihmiselle hallinnan menetyksen kokemuksen, jos koira ei valitsekaan sitä, mitä olisimme toivoneet. Tässä kysytään ihmiseltä ensinnäkin halua ja motivaatiota kunnioittaa koiran tunteita ja valintaa, sekä toisekseen kykyä sietää itsessä herääviä epämiellyttäviä tunteita, ja kolmanneksi kärsivällisyyttä. Toivotun käytöksen odottaminen, ehkä pitkiäkin aikoja, voi olla ohjaajalle turhauttavaa, ja tuntua siltä, että koulutus ei edisty. Tällöin on erityisen tärkeää muistaa, että tunnetilan tai motivaation todellinen muutos ei tapahdu hetkessä, ja valinnan mahdollisuuden tarjoamalla vaikutat positiivisesti myös suhteeseesi koirasi kanssa, josta on paljon hyötyä pitkällä aikavälillä.

Jos koulutuspelit kuulostavat kiinnostavilta, niitä pääsee harjoittelemaan tammikuussa alkavalla Control Unleashed-verkkokurssilla. Lisätietoa löydät Control Unleashed-kohdasta ylävalikosta.

arjen tukitaidot · Control Unleashed · harrastukset · hyvää elämää koiran kanssa · hyvinvointi · koiralähtöisyys · pentuelämä

Tilanteessa vai tilannetta varten? 6 syytä, miksi etukäteen valmistautuminen kannattaa.

Tilanteessa vai tilannetta varten? 6 syytä, miksi etukäteen valmistautuminen kannattaa.

Sarah Stremming puhuu The Cog-Dog Radio podcastissaan siitä, miten taitojen rakentaminen ja niiden testaaminen eroavat toisistaan. Koiralle uusien ja toivottavien taitojen opettaminen ei ole tehokasta tilanteessa, jossa on paljon kilpailevia ärsykkeitä, tilanne on koiralle uusi tai siihen liittyy voimakkaita tunteita esimerkiksi aikaisempien kokemusten seurauksena. Sen sijaan taitojen opettaminen ennalta suunnitellusti tutussa, helpossa ympäristössä tuottaa pitkäkestoisimman, toivotun tuloksen. Tässä artikkelissa listaan myös muita syitä sille, miksi tilannetta varten kouluttaminen kannattaa. Lopuksi kerron konkreettisen esimerkin siitä, miten etukäteen osattu pohjataito helpottaa erilaisissa tilanteissa.

Koulutus on tehokkaampaa

Jos haluamme päästä itse mahdollisimman helpolla ja vähällä määrällä toistoja, kannattaa valita tilannetta varten harjoittelu. Kun koulutustilanne on koiralle tuttu ja helppo, koiran on helpompi keskittyä käsillä olevaan tehtävään ja harjoitukseen. Tällöin itse koulutustila on tuttu, häiriöt ovat koiran osaamistasoon nähden helppoja, tilassa ei ole mitään koiran mielestä jännittävää ja välineet ja palkkiot on esitelty koiralle ennen koulutuksen aloitusta. Saamme näin paljon toistoja, ja koira oppii nopeasti päästessään harjoittelemaan toivottua käytöstä tehokkaasti. Kun koira osaa toivotun käytöksen helpossa tilanteessa, asteittainen häiriön lisääminen helpottuu myös.

Koira ei pääse harjoittelemaan ei-toivottua käyttäytymistä

Ei-toivotun käytöksen harjoittelun estäminen on erittäin aliarvostettu, mutta tärkeä tekijä tehokkaassa kouluttamisessa. Oppiminen tapahtuu hyvin yksinkertaistettuna sen kautta, että toteutuneesta käyttäytymisestä tulee joka kerta todennäköisempää tulevaisuudessa, koska käyttäytymiseen liittyvät hermoradat aivoissa vahvistuvat. Jos emme kouluta koiralle etukäteen toivomaamme käytöstä, varsinkin koiralle kiihdyttävässä tilanteessa on hyvin vaikeaa saada sekä toivottu käyttäytyminen esiin että pidettyä ei-toivottu käyttäytyminen poissa. Joka kerta, kun ei-toivottu käytös esiintyy, myös sen todennäköisyys tulevaisuudessa lisääntyy. Etukäteen harjoitellun, toivotun käytöksen vieminen suunnitellusti kohti tavoitetilannetta ehkäisee siis tätä ongelmallista oppimista. Jos tämä kiinnostaa enemmän, suosittelen lukemaan aiemman blogipostauksen siitä, miksi ei-toivotun käytöksen muutos epäonnistuu.

Koulutus on koiralle reilumpaa

Koiran kannalta ongelmallista on, jos se viedään toistuvasti tilanteisiin, joihin sille ei ole opetettu sopivaa tapaa käyttäytyä. Tämä ei tarkoita sitä, että koiran koko elämä pitäisi olla tarkkaan koulutettu – ei, vaan sitä, että huolehdimme etukäteen siitä, että koira hallitsee valikoiman erilaisia taitoja ja käyttäytymismalleja, joita voimme tarvittaessa ottaa käyttöön tilanteessa, jossa vaikuttaa, että koiran itse valitsema käytös ei tule olemaan toivotunlainen. On meille ihmisillekin hyvin epämiellyttävää joutua yllättäen erilaisiin tilanteisiin, joissa meillä ei ole mitään käsitystä siitä, mitä meidän kuuluisi nyt tehdä. Vältetään tällaisen tilanteen luomista siis myös koirillemme.

Koiraa osaa valmiiksi käytökset, joita tietyissä tilanteissa toivotaan

Koska koira osaa toivotun käytöksen valmiiksi, meidän on huomattavasti helpompaa kertoa koiralle, mitä haluamme sen tekevän. Kun tilanne toistuu, koira voi oppia jopa ennakoimaan toivottua käyttäytymistä palkkion toivossa ympäristön vihjeitä apuna käyttäen, ja tarjota meille ilman omaa vaikutustamme haluttua käyttäytymistä. Tämä helpottaa ihmisen ja koiran yhteiseloa, lisää koiran itsevarmuutta ja hallinnan tunnetta ja lisää positiivista vuorovaikutusta ihmisen ja koiran välillä.

Osattu taito yleistyy aina vain nopeammin uusiin tilanteisiin

Vahvasti osattu käyttäytyminen on helpompi yleistää erilaisiin tilanteisiin kuin taito, jota koira ei hallitse hyvin. Myös käyttäytymiseen liittyvä tunnetila yleistyy käyttäytymisen mukana. Kaikkia koiran osaamia taitoja joutuu suunnitelmallisesti yleistämään ainakin jonkun verran, mutta mitä paremmin koira osaa taidon etukäteen, sen nopeammin yleistäminen sujuu. Lopulta suunnitelmallista yleistämistä ei enää tarvita, kun koira on päässyt harjoittelemaan käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa riittävän paljon. Voi käydä jopa niin, että koira alkaa itse yleistää, eli siis tarjota käyttäytymistä täysin uusissa tilanteissa. Voit lukea aiheesta lisää artikkelista Kyllä se kotona osaa!

Antaa ihmisellekin pelivaraa

Kun koiralta toivotut taidot on opetettu etukäteen, ja olemme suunnitelleet niiden yleistämisen erilaisiin tilanteisiin ja häiriöihin, on myös helpompi löytää oikea toimintatapa silloin, kun jotain yllättävää tapahtuu. Opetettuamme koiralle erilaisia taitoja vahvaksi, meidänkin on helpompi vaihtaa toimintasuunnitelmaa, kun kaikki ei menekään ”niinkuin Strömsössä”. Koiralle opetetut taidot näet siirtyvät tavallaan myös ihmisen taidoiksi, koska prosessissa opimme itsekin. Jos koira ei osaa mitään, joudumme eri tilanteissa raapimaan päätämme ja itsekin pohtimaan, miten nyt kannattaisi toimia. Koiran taitovalikoiman karttuessa myös ihmisen toiminta näissä tilanteissa käy helpommaksi.

Esimerkkinä taukoalustan osaaminen ja soveltaminen

Taukoalusta, lyhyemmin matto, on erinomainen esimerkki useissa eri tilanteissa sovellettavasta taidosta. Taukoalustan osaaminen toimii koiralle myös itsenäisenä vihjeenä kannattavasta käytöksestä, koska se on koiran konkreettisesti havaitsema asia. Jotta koira oppisi taukoalustan tehokkaasti, sen harjoittelu kannattaa aloittaa kotona tai muussa koiralle tutussa tilanteessa. Kun koira osaa hakeutua alustalle vihjeestä ja siinä on jonkin verran kestoa, voidaan häiriötä lisätä suunnitelmallisesti näissä ympäristöissä. Kun tilanne on helppo, koiran on helppo jatkaa alustakäyttäytymistä sen sijaan, että koira keksisi tehdä jotakin muuta.

Kun myöhemmin menemme koiran kanssa vaikkapa koulutukseen, koiran osaama taukoalusta toimii taukokäytöksenä (jos häiriö on sopivassa suhteessa osaamistasoon), ja taukoalusta myös estää koiraa tekemästä jotakin ei-toivottua. Koska koiran on helppo tehdä sille etukäteen opetettua mattokäytöstä, se vie tilan muilta mahdollisilta käytöksiltä kuten vaikkapa hihnassa kiskomiselta, ohjaajalle haukkumiselta tai lattian haistelulta. Taukoalustaa voi soveltaa vastaavalla perjaatteella myös arjessa, esimerkiksi siirtymissä (uloslähdöissä, vieraiden saapuessa jne.).

Koska koiralle on opetettu alusta etukäteen, voimme erilaisissa tilanteissa pyytää koiraa hakeutumaan alustalle. Näin monet tilanteet ovat helpompia ja säästävät myös ohjaajan hermoja, kun koiralla on olemassa valmis käyttäytyminen, jota se voi erilaisissa tilanteissa toteuttaa. Taukomatto on suhteellisen helppo yleistää, koska myös matto itsessään toimii koiralle vihjeenä toivotusta käytöksestä. Koira voi myös oppia itse ehdottamaan tauolle siirtymistä tilanteessa, jossa se ei ymmärrä pyydettyä tehtävää, tai jos häiriö on liian vaikea. Ja kun koira osaa taukomaton, meillä on mahdollisuus pyytää koiraa matolle, jos jotain yllättävää tapahtuu, tai vaikkapa ohjaaja tarvitsee tauon miettiäkseen, miten harjoittelussa kannattaisi seuraavaksi edetä.

Miten paljon haastavampaa olisi ehkäistä näissä tilanteissa ei-toivottu käyttäytyminen ja ei-toivottu oppiminen, ja kertoa koiralle selkeästi, mitä sen toivotaan tekevän, jos matolle hakeutumista alettaisi harjoitella vasta silloin, kun tilanne on jo päällä?

arjen tukitaidot · harrastukset · kisaaminen · kouluttaminen · pentuelämä

Kyllä se kotona osaa – 3 vinkkiä yleistämisharjoituksiin

Kyllä se kotona osaa – 3 vinkkiä yleistämisharjoituksiin

Kaikille koiraharrastajille on varmasti jollakin tavalla tuttu sanonta ”Kyllä se kotona osaa”. Harvemmin kuitenkin pysähdytään todella miettimään, mistä tällainen ilmiö koiran kouluttamisessa johtuu.

Kyllä se kotona osaa-ilmiö kertoo siitä, että koira ei jostakin syystä kykene tekemään kotona osaamaansa asiaa toisessa paikassa. Koira ei siis ole yleistänyt käytöstä muualle kuin kotiin. Esimerkiksi koiraharrastuslajeissa kilpaileminen edellyttää, että koira kykenee tekemään osaamiaan käytöksiä erilaisissa paikoissa, ja jopa uusissa paikoissa, joissa se ei ole voinut etukäteen harjoitella. Myös monien arkikäytöksten kohdalla, vähintäänkin kun puhutaan hihnakäytöksestä, on tärkeää, että koira osaa yleistää käytöstä edes jonkin verran.

Koira on eläimenä aika huono yleistämään, koska eläinten oppiminen ylipäätään on hyvin tilannesidonnaista. Tämä palvelee luonnossa eläintä aivan toisella tavalla, kuin ihmisen kanssa asuvaa koiraa. Koira ottaa myös paljon vihjeitä ympäristöstä, ihmisen asennosta yms. siihen, millainen käytös on missäkin ympäristössä kannattavaa, ja jonkin vihjeen puuttuminen johtaa usein siihen, ettei koira ymmärrä, mitä sen toivotaan tekevän. Lisäksi kilpailevat häiriöt, eli kilpailevat palkkiot vaikuttavat koiran motivaatioon ja myös kykyyn keskittyä tehtävään.

Häiriöiden merkitys

Yksi tärkeimmistä tekijöistä yleistämisen harjoittelussa ovat häiriöt. Häiriöitä voidaan ajatella joko ympäristön tarjoamina kilpailevina vahvisteina tai sitten ympäristön aiheuttamina negatiivisina tunteina riippuen häiriön laadusta ja koiran suhtautumisesta siihen. Koirilla on tutkimuksissa havaittu selviä eroja siinä, suhtautuvatko ne uusiin asioihin optimistisesti (eli odottavat uuden asian olevan mukava) vai pessimistisesti (eli odottavat uuden asian olevan epämukava), ja tämä näkyy koiran käyttäytymisessä. Joskus myös voimakkaan positiivinen suhtautuminen voi haitata harjoittelua ohjaajan kanssa, jos koira kokee vaikkapa ympäristön tutkimisen tai vieraiden ihmisten tai koirien tervehtimisen ohjaajan tarjoamia palkkioita arvokkaammaksi. Koiran suhtautumiseen ympäristöön vaikuttavat ainakin sen perimä, emon käytös pikkupentuaikana, sosiaalistuminen ja oppimiskokemukset sekä mahdolliset traumat. Onneksi koiran suhtautumista ympäristöön voidaan myös muuttaa kouluttamisen keinoin.

Look At That on yksi parhaimmista harjoituksista, mitä koirankoulutuksessa on koskaan kehitetty. Look At That perustuu siihen, että harjoittelun myötä koiran suhtautuminen uusien asioiden havaitsemiseen muuttuu uhasta mahdollisuudeksi. Tämän harjoituksen hyvin osaavan koiran kanssa uusiin häiriöihin totuttelu on helppoa. Voit käydä lukemassa Look At That eli LAT-harjoituksesta enemmän tästä linkistä. Myös muut Control Unleashed-harjoitukset ovat erittäin hyödyllisiä ympäristöön siedättymisen harjoittelussa.

Optimismia lisää tutkitusti myös hajutyöskentelyn harrastaminen. Ei ole väliä, mitä koira etsii, kunhan se saa etsiä omaan tahtiinsa ilman painostusta tai pelkoa rankaisusta, jos löytöä ei tule. Ihan namien piilottelulla erilaisiin paikkoihin saadaan ajan kanssa koira suhtautumaan uusiin paikkoihin positiivisemmin kuin aikaisemmin. Koiraharrastuslajeista erityisesti noseworkin kautta on helppo yleistää etsintää erilaisiin tiloihin ja häiriöihin ,ja sitä kautta tukea koiraa olemaan optimistisempi.

Vihjeet tilanteessa

Koira on mestari poimimaan tilanteesta vihjeitä siihen, millainen käytös missäkin tilanteessa tuottaa koiran toivoman lopputuloksen. On tärkeää aina pysähtyä miettimään, millaisia vihjeitä tiettyyn käytökseen liittyy. Vihjeitä eivät ole vain sanat tai eleet, vaan myös esimerkiksi

  • ihmisen asento
  • ympäristö, jossa harjoitellaan
  • käytöksen aikaansaamisen keinot, kuten kohdealustat tai nami kädessä
  • muut paikalla olevat ihmiset ja koirat
  • vuorokauden aika
  • mitä koiran kanssa on tehty ennen kyseistä harjoitusta
  • hajut

Lista on todennäköisesti loputon, mutta tähän lyhyeen esimerkkiluetteloon on kerätty tekijöitä, jotka ainakin kannattaa huomioida. Varsinkin käytöksen aikaansaamisen keinot ja palkkion sijainti ovat usein vihjeitä, joita ohjaaja ei ajattele vihjeeksi, ja näiden merkitystä usein aliarvioidaan reippaasti.

Voimme toisaalta myös hyödyntää tätä koiran ominaisuutta taitavana vihjeiden poimijana luomalla rutiineja ja ympäristön vihjeitä, jotka suuntaavat koiran keskittymistä ja ajattelua toivomaamme suuntaan. Esimerkiksi jo mainittu Look At That harjoitus paitsi muuttaa koiran suhtautumista, myös muuttaa koiran ympäristössä havaitsemat muutokset vihjeiksi ottaa kontaktia ohjaajaan. Tämä on monin tavoin kätevää, kun koira on yleistänyt sen erilaisiin paikkoihin. Arjessa tästä on toki hyötyä, ja myös harrastuksissa yleisessä häiriösiedossa. Lisäksi olen LAT-harjoituksen avulla opettanut koiralle tokon liikkurin liikkeen ja puheen vihjeeksi ottaa kontaktia ohjaajaan, ja samaa voisi hyvin soveltaa esimerkiksi rally-tokon lähtökyltille.

Muita esimerkkejä ennakoivista vihjeistä ovat esimerkiksi erilaiset varusteet eri tilanteissa (tavalliselle lenkille ja canicrossiin eri valjaat, paimentamaan ja noseworkiin eri varusteet, palveluskoirien ja avustajakoirien liivit jne.). Myös ohjaajan pukeutuminen on eri tilanteissa erilaista, metsälenkille lähdetään usein eri vaatteissa kuin koiranäyttelyyn. Koiralla voi teettää aina jonkin tehtävän ennen toista tehtävää, esimerkiksi noseworkissa aina lähtöhaju ennen ensimmäiseen etsintään lähtemistä, agilityssa lämmittelyksi pujottelu, rallyssa pyörähdykset, tokossa perusasento, käsittelyssä eläinlääkärissä tai näyttelyssä Koske-vihje.

Yleistäminen erilaisiin ympäristöihin 3 vaiheen kautta

Kun koiralle lähdetään opettamaan käytösten yleistämistä erilaisiin paikkoihin, on tärkeää aloittaa käytöksistä, jotka ovat koiralle tuttuja ja helppoja, toisin sanoen sujuvista käytöksistä. Sujuva käytös tarkoittaa, että koira reagoi vihjeeseen nopeasti eikä tee muita käytöksiä. Ihan ensimmäinen erilaisiin paikkoihin yleistettävä asia on palkkaus, koska jos koira ei palkkaudu, emme oikein voi mitään kouluttaakaan. Palkkaus koostuu kahdesta osasta: koiralle etukäteen opetetusta palkkiovihjeestä sekä palkkion ”kuluttamisesta”, käytännössä siis syömisestä tai leikkimisestä. Jos koira ei pysty syömään erilaisissa paikoissa tai edes tiedä, että uusissa paikoissa syöminen on edes mahdollista, ei kouluttamisessa oikein päästä alkuunkaan. Sama koskee tietenkin myös lelupalkkaa, mutta ruoka toimii usein hyvänä mittarina koiran kiihtymyksen tasolle, koska kovin kiihtyneenä syöminen muuttuu tai peräti loppuu kokonaan. Eli yleistäminen aloitetaan siitä, että koiralle maistuvia nameja kuljetetaan ympäriinsä ja niitä annetaan koiralle eri tilanteissa. Tärkeää on käyttää palkkamerkkiä, ja palkita koiraa siihen reagoimisesta, ei yrittää houkutella koiraa namilla.

Kun koira osaa syödä, voidaan siirtyä vahvistamaan jotakin tiettyä käytöstä. Koira voidaan esimerkiksi palkita aina, kun se näkee jotain (LAT), sekä aina, kun se katsoo oma-aloitteisesti ohjaajaa. Ohjaajan oma-aloitteinen tarkkailu on yleistämisen toinen kulmakivi, koska sitä kautta koira oppii, että erilaisissa tilanteissa ohjaajaan huomion suuntaaminen on kannattavaa. Palkkion suunnalla voimme tässä harjoituksessa vaikuttaa siihen, että koira tulee esimerkiksi lähemmäs ohjaajaa hakemaan palkkion, eli vahvistamme samalla ohjaajan luokse hakeutumista.

Kun koira kykenee tilanteessa ottamaan palkkion sekä pitämään oma-aloitteisesti silmällä ohjaajaa, siirrytään harjoittelemaan koiralle tutuilla koulutuspeleillä tai kohteilla. Tutut, hyvin selkeät harjoitukset toimivat koiralle edelleen vihjeenä siitä, että ohjaajan kanssa toimiminen on kannattavaa. Koulutuspelit ja kohdekäytökset soveltuvat tähän hyvin erityisesti siksi, että ne ovat koiralle hyvin selkeitä. Aluksi voidaan käyttää koiralle tuttua kohdetta, kuten käsikosteusta tai tuttua etutassutargettia, ja myöhemmin siirtyä harjoittelemaan tuttua käytöstä uudella kohteella, kuten etutassujen laittamista kiven tai kannon päälle.

Lähtökohtaisesti voidaan todeta, että varsinkin alkuvaiheessa kannattaa jokaisessa uudessa paikassa aloittaa prosessi aina alusta. Kun oppimista tapahtuu, koira kiinnittää aina enemmän huomiota ohjaajaan, ja harjoituksissa voidaan edetä. Uudessa paikassa voi silti olla myös hyvinkin osaavan koiran kanssa järkevää käyttää edes hetki siihen, että tarkistetaan, palkkautuuko koira, pystyykö se tarkkailemaan oma-aloitteisesti ohjaajaa sekä tekemään tuttuja koulutuspelejä tai kohdekäytöksiä ennen vaikeampien asioiden harjoitteluun siirtymistä.

Yleistäminen on prosessi, johon voi vaikuttaa, mutta jota ei voi kiirehtiä. Koirat ovat hyvin erilaisia sen suhteen, miten helppoksi tai vaikeaksi ne kokevat erilaiset ympäristöt ja uudet tapahtumat. Varmaa on, että etenemisen tahtiin vaikuttaa harjoittelun määrä: on aivan eri asia, jos koira on käynyt harjoittelemassa vaikka kolmessa hallissa kuin 15 eri hallissa. Jos toivomme tehokasta yleistäjää, ohjaajan on nähtävä vaiva uusien paikkojen etsimiseksi ja erilaisissa tilanteissa harjoittelemiseksi. Älä kuitenkaan vertaa koiraasi toisiin koiriin, vaan etene koulutuksessa yksilölliseen tahtiin.

arjen tukitaidot · Control Unleashed · vastaehdollistaminen

Look At That – LAT eli vastaehdollistamista operantilla perustalla

Look At That – LAT eli vastaehdollistamista operantilla perustalla

Look At That eli LAT on yksi tunnetuimmista ja laajalle levinneimmistä Control Unleashed-harjoituksista. Control Unleashed on Yhdysvaltalaisen Leslie McDevittin kehittämä koulutusmenetelmä, joka on kehitetty alun perin agilitykoirien vireenhallinnan haasteisiin. Leslie on myöhemmin täydentänyt menetelmäänsä reaktiivisille koirille suunnatuilla harjoituksilla sekä pentuohjelmalla. Control Unleashed-harjoitusten avulla koiraa voidaan siedättää ja vastaehdollistaa erilaisiin häiriöihin koiralähtöisesti ja suunnitelmallisesti helppojen koulutuspelien (pattern games) kautta. Käyn tässä postauksessa läpi Look At That-harjoituksen taustaperjaatteet, miten harjoitus koulutetaan ja millaisia haasteita koulutuksessa saattaa kohdata.

Miksi Look At That?

Look At That on menetelmä, jossa koiraa vastaehdollistetaan ympäristön häiriöihin. Vastaehdollistamisella tarkoitetaan, että koiran tunnetilaa suhteessa ympäristön tapahtumaan (esim. toisen koiran tai muun häiriön ilmaantuminen, autot, äkillinen ääni) muutetaan suunnitelmallisen harjoittelun kautta. Kun vastaehdollistamisharjoituksia tehdään riittävän pitkään, eläimen tunnetila muuttuu pysyvästi. Koiran tunnetilan muuttaminen tapahtuu liittämällä koiran mielessä häiriön ilmaantuminen palkkion ilmaantumiseen assosiatiivisen oppimisen avulla siten, että häiriön ilmaantumista seuraa välittömästi palkkio. Koira siis oppii, että kaksi asiaa seuraavat toisiaan – häiriötä seuraa palkkio.

Miksi sitten LAT-harjoitus toimii niin nerokkaasti? Koska se hyödyntää oppimisteoriaa niin yksinkertaisen oivaltavasti seuraavalla tavalla: Nähdessään jonkin asian, vaikkapa toisen koira, koira kuulee ohjaajalta palkkiomerkin. Palkkiomerkin kuullessaan (palkkion pitää olla koiran tavoittelema asia kyseisessä tilanteessa) koira kääntyy kohti ohjaaja poispäin häiriöstä saadakseen palkkion. Palkkiomerkin eli ehdollisen vahvisteen ja palkkion saamisen välissä tapahtuva käytös, eli tässä ohjaaja kohti kääntyminen, vahvistuu voimakkaasti.

Kun harjoitusta toistaa riittävän monta kertaa (toistomäärä riippuu useista eri tekijöistä, kuten koiran yksilöllisistä ominaisuuksista ja aikaisemmasta oppimishistoriasta), koira oppii ennakoimaan, että tietyn häiriön, vaikkapa toisen koiran nähdessään, sillä on mahdollisuus saada palkkio ohjaajalta. Kun koira on oppinut tämän, se alkaa itse jo odottaa palkkiota toisen koiran nähdessään, ja kääntyy kohti ohjaajaa palkkion toivossa jo ennen kuin se kuulee palkkiomerkin. Tällöin koiran havaitseman häiriön merkitys on koiran mielessä muuttunut mahdollisuudeksi saada palkkio ohjaajalta, eli koiran ennakko-oletukset siitä, miten tilanne tulee etenemään, ovat muuttuneet. Kun harjoitusta (eli kohteen katsomisesta palkkaamista) harjoittelee erilaisilla kohteilla eli yleistää taitoa, koira alkaa jossakin vaiheessa myös itse yleistämään eli tarjoamaan käytöstä erilaisille kohteille.

Koska koira alkaa itse ennakoida palkkioita, se myös osallistuu itse omaan vastaehdollistamisprosessiinsa. Kuten Ken Ramirez on todennut, LAT on ”Counterconditioning with an operant base” eli vastaehdollistamista operantilla perustalla. Koiralla on siis tilanteessa mahdollisuus kommunikoida käytöksensä keinoin, että nyt olen ok tilanteen kanssa, ja tarjotaitse vastaehdollistamista kyseiseen kohteeseen. Koira on siis harjoituksessa aktiivinen toimija.

Miten Look At That opetetaan?

Look At That voidaan opettaa kahden erilaisen treenirakenteen kautta. Leslie suosittelee tällä hetkellä Mat-training-menetelmää ensisijaisena, mutta harjoituksen voi tehdä myös ilman mattotaitoa. Näet alla olevilla videoilla harjoituksen opettamisen periaatteen kummallakin tavalla (huomaa, että Mattoharjoittelussa on aiempia vaiheita, joiden kautta etenemistä Leslie suosittelee). Mikäli koirasi osaa hakeutua alustalle, voit soveltaa myös ensimmäisen videon harjoitusta siten, että koirasi makaa tai istuu sen päällä. Molemmissa tapauksissa koiran tarvitsee osata vahvasti ehdollisen vahvisteen merkitys.

Harjoittelu kannattaa aloittaa mahdollisimman häiriöttömässä ympäristössä, kuten kotona tai tyhjässä treenitilassa. Alkuharjoitus tehdään niin, että koira vaikkapa istuu ohjaajan edessä ja ohjaajalla on selkänsä takana piilossa jokin esine, joka tuodaan sitten esiin.

Kun koira katsoo esinettä, anna palkkiomerkki heti ja palkitse koira ohjaajan suunnasta. Toista tätä niin kauan kuin koira vilkuilee esinettä. Jos koira vain vilkaisee nopeasti ja sitten ottaa kontaktin, palkitse koira välittömästi. Jos taas koira jää herkun syömisen jälkeen heti kontaktiin, voit myös palkita kontaktia. Pelissä siis on tärkeää, että ohjaaja muokkaa omaa toimintaansa koiran toiminnan mukaan siinä vaiheessa, kun koira on oppinut pelin: Jos koira katsoo esinettä kauemmin kuin 2 s, palkkiovihje tulee esineen katsomisesta. Jos koira ehtii katsoa takaisin ohjaajaan nopeammin kuin 2 s, palkitaan kontaktista. Jos koira jää kontaktiin, palkitaan hetken päästä kontaktista. Koira on ymmärtänyt pelin, kun se katsoo häiriötä ja nopeasti sen perään katsoo ohjaajaan.

Huom! Myös esimerkiksi korvan kääntäminen kohti häiriötä on häiriön huomioimista. Pyri merkitsemään aivan pienetkin reaktiot häiriön suuntaan ehdollisella vahvisteella ja palkitsemaan niistä. Kun huomaamme kuiskaamisen, huutamiselle ei ole tarvetta.

Kun selän takaa tuotava esine saa aikaan välittömän katsee kohti ohjaajaa, tai se lakkaa kiinnostamasta koiraa kokonaan, voidaan harjoitusta muokata esimerkiksi jonkin koiraa kohtuullisesti kiinnostavan esineen kanssa siten, että koira tuodaan tilaan, jossa esine on valmiiksi keskellä lattiaa. Alkuharjoittelussa koira pidetään hihnassa, jotta se ei pääse karkaamaan häiriön luokse. Kun käytös sujuu esineen kanssa, voi lisätä liikkuvaa häiriötä, esimerkiksi kauempana kävelevän ihmisen. Control Unleashed-kursseilla ohjaan harjoituksen mattoharjoituksen yhteydessä kävelevän ihmisen avulla suoraan.

Kun koira osaa LAT-harjoituksen ja sitä toistaa erilaisissa tilanteissa, jossain vaiheessa käy usein niin, että koira lakkaa reagoimasta häiriöön lainkaan ja jää kontaktiin. Tällöin sen voi palkita kerran ja sitten siirtyä muihin harjoituksiin – LAT ei ole enää tässä tilanteessa tarpeellista. Sen pariin voi kuitenkin palata tarvittaessa nopeastikin uudelleen.

Tässä häiriö on kuvan ulkopuolella.

Tavallaisia haasteita LAT-harjoitusta sovellettaessa

Kun Look At That-harjoituksesta keskustelee koiranomistajien kanssa tai lukee vaikkapa Facebookin keskustelupalstoja, yleisimmin törmää kahteen erilaiseen haasteeseen LAT-harjoituksen soveltamisessa.

  1. Koira ei reagoi palkkiomerkkiin
  2. Koira ei tarjoa oma-aloitteisesti kontaktia.

Käyn seuraavaksi läpi, mistä nämä haasteet voivat johtua ja miten niitä voi välttää tai korjata.

Koira ei reagoi palkkiomerkkiin.

Jos koira ei reagoi palkkiomerkkiin nähdessään häiriön, syitä voi olla useita. Tavallisimman kyse on siitä, että palkkion arvo ei ole kyseisessä tilanteessa riittävä suhteessa tilanteen huolestuttavuuteen tai palkitsevuuteen. Eli häiriö on koiran mielestä niin jännittävä, ettei tiedossa oleva palkkio riitä muuttamaan tunnetilaa (esimerkiksi koira pelkää vieraita koiria paljon eikä uskalla kääntää niille selkää), tai tapahtuman muut mahdolliset palkitsevat elementit ovat suurempia (esimerkiksi koira rakastaa toisia koiria, ja toisen koiran tervehtiminen on koiran mielestä arvokkaampaa kuin ohjaajalta tarjolla oleva palkkio). Alla olevalta videolta näet esimerkin siitä, kun koira katsoo sen mielestä erittäin kiinnostavaa häiriötä, eikä reagoi itse huonoksi arvottamaansa palkkiomerkkiin. Näet myös miten koira reagoi, kun luvassa onkin sen mielestä arvokas palkkio.

Kyse voi olla myös siitä, että koiran tunnetila nousee joko negatiivisessa (pelko, jännitys) tai positiivisessa (mukavan asian odotus) mielessä niin korkeaksi, ettei koiran enää tee mieli syödä. Näin käy usein, jos kyseessä on nuori koira tai ylipäätään helposti kiihtyvä koira. Tällöin on tarpeen usein sekä vahvistaa syömiskäytöstä osana LAT-harjoitusta helpommissa tilanteissa sekä lisätä etäisyyttä vaikeammassa tilanteessa.

Kannattaa myös miettiä, tietääkö koira palkkiomerkin merkityksen. Jos koiralle on epäselvää, mikä luvattu palkkio on, tai saako sitä edes joka kerta, sen reagointikynnys laskee, kun ympäristöön ilmaantuu jotain muuta kiinnostavaa. Koiralle selkeä, tilanteesta toiseen johdonmukainen palkkiosysteemi on tässä(kin) tärkeää.

Joskus koira ei reagoi palkkiomerkkiin, koska se ei ole yleistänyt palkkion saamista ja käyttämistä kyseiseen tilanteeseen. Esimerkiksi koirat, joita ei juuri koskaan palkita lenkillä, eivät välttämättä tiedä, että myös lenkillä voi ylipäätään saada palkkioita. Kannattaa aina muistaa, että myös syöminen (ja leikkiminen) on käytös, joka pitää ja jota voi yleistää eri tilanteisiin. Tällöin harjoittelu uudessa tilanteessa tai paikassa kannattaa aloittaa jollakin koiran hyvin osaamalla käytöksellä, ja valita näihin ensimmäisiin harjoituksiin mahdollisimman häiriötön ympäristö ja arvokkaat palkkiot.

Toisinaan voi käydä niinkin, että koira alkaa palkkiomerkin kuultuaan katsella ympärilleen, että mitäs nähtävää täällä on. Tällöin koira on oppinut yhdistämään palkkiomerkin kyseisessä tilanteessa siihen, että seuraavaksi tapahtuu jotakin. Jos näin on päässyt käymään, koiraa on joko alettu palkita ennen kuin koira on huomannut häiriön, eli harjoitus on edennyt nurinkurisessa järjestyksessä, tai harjoitus on viety liian nopeasti liian vaikeisiin häiriöihin. Tässäkin tapauksessa paluu perusteisiin eli neutraalin kohteen havaitsemisesta palkitseminen toimii.

Jos koira ei reagoi palkkiomerkkiin, suosittelen palaamaan perusharjoituksiin. LAT-harjoitusta EI PIDÄ koskaan aloittaa harjoittelemaan suoraan koiralle vaikealla kohteella, vaan se tulisi aina huolellisesti opettaa ensin esineellä tai osana mat-training-ohjelmaa, sitten yleistää neutraaliin tai lievästi positiiviseen liikkuvaan kohteeseen, ja vasta sen jälkeen siirtää vaikeampiin kohteisiin. Jos koira ei reagoi palkkiomerkkiin, sitä ei pidä toistaa. Palkkiomerkin toistaminen ilman reaktiota voi johtaa palkkiomerkin arvon alenemiseen. Jos koira reagoi viiveellä palkkiomerkkiin, palkitse koira silti. Latenssin kasvaminen kertoo siitä, että harjoitus on joko vaikea tai palkkion arvo ei ole kovin hyvä. Tilanne ei parane sillä, että vain nopeat reaktiot vahvistetaan.

Älä myöskään vie palkkiota koiran nenän eteen, jos koira ei käänny kohti sinua palkkiomerkin kuullessaan. Ensinnäkin, negatiivisessa tunnetilassa palkkiolla houkuttelu voi pahimmillaan johtaa siihen, että palkkion esiintulo alkaa ennakoida ikäviä asioita, jolloin palkkion arvo laskee hyvin nopeasti. Toisekseen, koiran nenän eteen palkkiota vietäessä poistetaan harjoituksen tärkeä osa, eli ohjaajaa päin omatoimisesti kääntyminen. Jos koira ymmärtää palkkiomerkin merkityksen, ja tarjolla olevat palkkiot ovat riittävän arvokkaita suhteessa tilanteeseen, se kääntyy kyllä. Jos ei käänny, jompaa kumpaa edellä mainituista pitää muuttaa.

Koira ei tarjoa oma-aloitteisesti kontaktia ilman, että se kuulee palkkiomerkin.

Jos koira ei tarjoa itse kontaktia nähdessään jonkin häiriön, palkkion saamisen mahdollisuus ei ole liittynyt kyseiseen tapahtumaan koiran mielessä. Koira ei joko osaa harjoitusta ylipäätään (pohjatyön tekemisessä on kenties oikaistu), tilanne on koiralle vielä liian vaikea tai koira ei ole mielessään yleistänyt käytöstä kyseiseen kohteeseen. Nyrkkisääntö on, että jos koira ei aivan muutaman sekunnin kuluessa häiriön katsomisesta tarjoa kontaktia, palaa harjoituksessa taaksepäin ja siirry taas vahvistamaan häiriön katsomista antamalla palkkiomerkki välittömästi, kun koira katsoo häiriötä.

Koira saattaa myös katsoa häiriötä uudelleen saatuaan palkkion. Tämä johtuu siitä, että koiran mielestä häiriö on joko kiinnostava tai jännittävä, ja se haluaa vielä saada häiriöstä lisätietoa. Myös tässä tilanteessa palaa taaksepäin harjoituksessa, ja palkitse koiran jokainen vilkaisu kohti häiriötä niin kauan, että koira jää palkkion jälkeen kontaktiin.

Muita huomioon otettavia asioita

Koira ei opi LAT-harjoitusta omatoimisesti, jos koiraa aina kutsutaan ennen kuin sitä palkitaan. Tässä harjoituksessa koiran ei siis tarvitse ottaa kontaktia ennen palkkiota, vaan se saa palkkion pelkästään katsomalla kohdetta.

Jos koira ei reagoi palkkiomerkkiin tai ei halua palkkiota, kyse ei ole siitä, etteikö tämä harjoitus toimisi. Kyse on tällöin siitä, ettei tämä kyseinen toisto onnistunut alun perinkään. Koira ei tee yhtäkään Look AT That-harjoituksen toistoa, jos se ei käänny kohti ohjaajaa saadakseen palkkion, kuten koira ei vaikkapa tee yhtään istumisharjoitustakaan, jos se ei laske takapuoltaan maaahan kertaakaan harjoituksen aikana. LAT ei ole sen ihmeellisempi harjoitus kuin mikään muukaan harjoitus, eli oppiminen edellyttää onnistuneita toistoja ja niiden palkitsemista koiran mielestä arvokkaalla palkkiolla.

LAT-harjoituksesta ei myöskään ole tarkoitus häivyttää palkkiota pois. Jos harjoitusta tarvitaan tai koira tarjoaa sitä itse, taito ei ole vielä sillä tasolla, että koiran voisi odottaa työskentelevän palkatta. Kun koira on tosiasiassa sinut ympäristönsä kanssa, se lopettaa LATin tarjoamisen, ja tällöin voidaan siirtyä muihin harjoituksiin. Jos koira jää uudelleen katselemaan jotakin asiaa tai vaikuttaa muuten huolestuneelta, LAT-harjoituksen pariin voidaan aina palata uudelleen.

Harjoitus voi tuntua alkuun monivaiheiselta ja työläältä, mutta koiran mielentilan muuttamisessa ei ole oikoteitä onneen. Toisaalta, neutraaleilla kohteilla harjoitellessa saa lyhyessä ajassa paljon toistoja, jolloin myös oppiminen on tehokasta. Muutaman kuukauden intensiivisellä harjoittelulla saa jo paljon aikaan. Tällöin voi olla tarpeen järjestää erikseen harjoitustilanteita, joissa päästään kasvattamaan vaikeustasoa vähitellen. Kannattaa muistaa, että LAT on samanlaista kuin minkä tahansa muunkin harjoituksen kouluttaminen – joskus tulee ”virheitä”, jokainen toisto ei aina onnistu täydellisesti, ja koiran yleinen hyvinvointi vaikuttaa suuresti siihen, miten helppoa tai vaikeaa erilaisten käytösten tekeminen koiralle on. Look At That on kuitenkin koiralle vahvaksi opetettuna erinomainen taito, josta on valtavasti hyötyä niin arjessa kuin harrastuksissakin. Kun koira osaa LAT-harjoituksen, sitä voidaan hyödyntää esimerkiksi ihmisten, koirien, polkupyörien, autojen, mäkeä laskevien lasten, kovien äänien, oikeastaan siis lähes minkä tahansa ärsykkeen ilmaantuessa muuttamaan koiran tunnetilaa neutraaliksi tai positiiviseksi.

Jos sinulla on kysyttävää, voit kommentoida artikkelin alle tai lähettää minulle sähköpostia saara@lystitassun.net

Mikäli olet kiinnostunut Control Unleashed-menetelmästä, klikkaa tästä saadaksesi lisätietoa. Linkin takaa löydät myös tiedot alkavista koulutuksista ja verkkokursseista.

arjen tukitaidot · arkitaidot · hallinnantunne · harrastukset · koiralähtöisyys · kouluttaminen · pohjataidot · valinnanvapaus

Saat sen mistä luovut – luopuminen ilman pettymyksiä

Tavoitteellisen pennun pohjataidot- sarja saa jatkoa! Tässä postauksessa puhutaan luopumisen opettamisesta. Koira joutuu sekä arjessa että harrastuksissa luopumaan monista asioista. Ei saa syödä kaikkea herkullista tien pientareilta, ei saa mennä jokaisen kiinnostavan koiran ja ihmisen luokse, ei saa haistella kun pitäisi tehdä tehtäviä ja niin edelleen… Jos luopumista ei ole harjoiteltu, aiheutuu näissä tilanteissa helposti konflikti ja vastakkainasettelu koiran ja ihmisen välille, ja koiran kanssa kulkeminen ja treenaaminen voi tuntua hyvinkin raskaalta.

Kuva: Saila Rappumäki

Koirien välillä on suuria yksilöllisiä eroja siinä, miten impulsiivisia ne ovat, eli miten nopeasti ja ilman harkintaa ne reagoivat. Hyvin impulisiivinen koira toimii ärsykkeiden mukana nopeasti, kun taas hyvän itsehillinnän omaava koira pystyy hillitsemään mielijohteitaan ja toimimaan harkitummin saavuttaakseen päämääränsä. Impulsiivisen koiran kanssa arki voi toisinaan olla todella haastavaa, mutta onneksi luopumista voi harjoitella. Koiran synnynnäiset ominaisuudet vaikuttavat siihen, miten paljon harjoittelua tarvitaan ja miten nopeasti siinä voidaan edetä.

Opetustavalla on merkitystä

Perinteinen tapa opettaa luopumista on, että koiran eteen viedään jotain, mitä se haluaa, esimerkiksi nameja kädessä. Kun koira yrittää ottaa haluamansa, se viedään pois, esimerkiksi namikättä nostetaan ylöspäin. Kun koira ei enää yritä ottaa namia, se saa palkinnon toisesta kädestä. Jos mietimme tilannetta koiran kannalta, se etenee näin: Koira toimii aktiivisesti saadakseen haluamansa, aktiivisesta toiminnasta menettää palkkion = pettymys. Kun koira passivoituu, se saa palkkioksi jotain muuta, kuin mitä se alunperin halusi. Koiralle siis käytännössä opetetaan, ettei kannata kokeilla asioita, koska passivoituminen johtaa nopeammin palkkion saamiseen. Lisäksi koira oppii, että omalla toiminnalla ei ole mahdollista saada sitä, mitä haluaisi. Luopumisesta syntyy konflikti, ja pettymyksen tunteet voivat johtaa turhaumaan, joka voi ilmentyä ylikuumenemisena tai sijaistoimintona.

Jaana Pohjola kirjoittaa luopumisen vaikutuksesta koiran ja ihmisen suhteeseen. Kun ihminen estää pääsyn koiran haluamiin tavoitteisiin, ihminen näyttäytyy ikävässä valossa. Lisäksi, jos luopuminen opetetaan resurssien hallinnan kautta, koira kyllä oppii luopumaan asioista, jotka ovat ihmisellä. Mutta oppiiko koira luopumaan asioista, joita ihminen ei voi hallita? Miten opetetaan esimerkiksi jahtaamista rakastavaa bordercollieta luopumaan autoista tai polkupyöristä, jos luopuminen perustuu sille, että ihminen estää koiran pääsyn resursseille. Jokainen, joka on killuttanut jahtaamaan ampaisevaa koiraa hihnan päässä kerta toisensa jälkeen voi todeta, ettei tämä ole kovin tehokas tapa.

Lisäksi Jaana Pohjola kiinnittää huomiota siihen, mitä tapahtuu, jos ohjaajalta saatu palkkio on jatkuvasti huonompi kuin se, mitä koira oikeasti haluaa. Taas ollaan tekemisissä konfliktin kanssa. Ohjaajalla olevien palkkioiden arvo voi jopa laskea entisestään, jos koira kokee ohjaajan ajatteleman palkkion itseasiassa rankaisuna. Ohjaajakin näyttäytyy tällöin epäedullisessa valossa. Kun taas ihminen mahdollistaa pääsyn koiran haluamille asioille, ihminen alkaa näyttäytyä hyvässä valossa, mahdollistajana.

Saat sen mistä luovut – luopumista ilman palkkion poistoa ja pettymyksiä

Luopumista voi myös harjoitella siten, että koira ei menetä haluamaansa, vaan päin vastoin saa sen, kun luopuu ensin. Koiralle ei voi tietenkään antaa kaikkea, mitä se haluaa: koiraa ei voi esimerkiksi koskaan päästää jahtaamaan autoa palkkioksi siitä luopumisesta. Yksittäisissä tilanteissa luopuminen on kuitenkin todella paljon helpompaa, jos koiralla on kokemusta isosta määrästä toistoja, joissa se saavuttaa haluamansa luopumisen kautta. Jos autoja menee päivässä ohi 5, mutta luopumistreeniä, jossa koira saa palkkion, on kiinnostavilla kohteilla toistoina vaikkapa 15, koiralle syntyy kokemus, että useimmissa tilanteissa luopumisen kautta on mahdollista saavuttaa haluamansa. Silloin, kun koiralle ei voi antaa sen todella haluamaa asiaa, olisi kuitenkin tärkeää olla toinen, mahdollisimman hyvä palkkio tilalla.

Tähän luopumistreeniin liittyy myös ajatus siitä, että luopumiselle ei rakenneta vihjettä. Koiralle voi toki opettaa myös erillisen luopumisvihjeen, mutta itse haluan luopumisen lähtevän koirasta, en ihmisisestä. Kun koira luopuu oma-aloittesesti positiivisessa mielentilassa, oppiminen kantaa paljon kauemmas kuin siihen, että luopuminen tapahtuu palkkion menetyksen tai estämisen pelossa, koira passivoituen. Kun koira voi omalla toiminnallaan vaikuttaa asioihin, sen hallinnan tunne kasvaa. Tästä pääset lukemaan, miten oma-aloitteinen luopuminen auttaa kontaktin vahvistamisessa ja sitä kautta lajitehtävien kouluttamisessa.

Luopumisen harjoittelu todellisilla palkkioilla vaatii ohjaajalta koiran lukemista ja luovuutta. Tällaisessa harjoittelussa hyvä puoli on se, että koiralle on aito motivaatio saavuttaa palkkio. Arjessa kannattaa hyödyntää myös tilanteet, joissa koira on valmiiksi hihnassa. Tällöinkin toki syntyy konfliktia, mutta sitä voidaan myös näillä harjoitteilla purkaa. Esimerkiksi tilanteet, joissa koira haluaa mennä ulos ovesta, tervehtiä ihmisiä tai koiria lenkillä tai kiskoo kohti jotain hajua, ovat hyviä mahdollisuuksia opettaa koiralle, että ensin luopumulla se saavuttaa haluamansa asian.

Luopumista kannattaa kuitenkin harjoitella myös niin, että koiraa ei estetä lainkaan. Tällöin ei synny konfliktia, joten harjoittelu lujittaa koiran ja ihmisen suhdetta enemmän. Perinteisen namitavan sijaan koiraa voidaan opettaa luopumaan niin, että palkkio on sen saavutettavissa jatkuvasti. Suosittelen aloittamaan harjoittelun paikassa, jossa koiraa voi turvallisesti pitää vapaana tai ainakin pitkässä liinassa. Tällöin ei tule tarvetta kieltää koiraa harjoituksen aikana, eikä harjoittelu lähde niin helposti väärille raiteille.

Luopumista voi harjoitella esimerkiksi hajuista. Siihen löydät ohjeen täältä. Ihmisistä ja esimerkiksi tilassa olevista tavaroista luopumisen opettelu tapahtuu samalla logiikalla. Lisäksi luopumista voi harjoitella perinteisellä namimenetelmällä siten, että namit ovat avoimesssa kädessä. Harjoittelu aloitetaan käsi niin korkealla, ettei koira yritä ottaa nameja, ja koiraa palkitaan kun se hiukankin luopuu kädestä. Harjoittelun edetessä namikättä tuodaan vähitellen kohti koiraa. Jos koira yrittää ottaa nameja, kättä ei vedetä pois eli palkkiota ei poisteta eikä oma-aloitteisesta toiminnasta rangaista. Tätä tapaa on lätevä soveltaa kotona myös vaikkapa ruokakuppiin ja puruluihin. Lopulta päästään siihen, että namikäsi voi olla koiran nenän korkeudella, ja se silti luopuu ilman erillistä vihjettä.

Alla video siitä, miten Glennalle on opetettu luopumista pentutreeneissä.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

arjen tukitaidot · harrastukset · koiralähtöisyys · kouluttaminen

Mitä hyötyä on omaehtoisesta kontaktista?

Omaehtoinen kontakti – mitä se on? Omaehtoisuudella tarkoitan, että toiminto lähtee koirasta. Voisimme puhua myös tarjotusta kontaktista tai koiralähtöisestä kontaktista. Koira siis itse tarjoaa käytöstä, ohjaaja ei mitenkään ilmaise koiralle, mitä haluaa. Ei ole olemassa myöskään koiran kannalta väärää vastausta. Kun koira osaa tarjota kontaktia, ja tarjoaa sitä mielellään, voidaan harjoittelussa helpommin keskittyä muihin asioihin.

Mitä hyötyä on omaehtoisesta kontaktista?

Omaehtoisen kontaktin ehdoton hyöty on se, että silloin koira luopuu häiriöistä oma-aloitteisesti. Kyseessä on pohjimmiltaan myös luopumistreeni, jossa koira valitsee kontaktin kiinnostavan häiriön sijaan. Varsinkin pentu- ja alkeistreenit ovatkin oikeastaan lähinnä luopumista kaikesta kiinnostavasta maailmassa ja ohjaajan rakentamista kiinnostavaksi. Kun kontakti vahvistuu ja siihen rakentuu kestoa, luopumista voidaan ajatella häiriönä kontaktille.

Omaehtoinen kontakti on osa sitä, että koira pitää itse huolta hallinnasta: se ei halua karata häiriöille, vaan haluaa tarjota kontaktia. Kun luopuminen lähtee koiran halusta, se on paljon varmempi käytös kuin muista syistä tapahtuva luopuminen. Kun luopuminen on oma-aloitteista, eikä siihen liity ristiriitaa ohjaajan kanssa, koiralle rakentuu aito sisäinen motivaatio tehtävää kohtaan.

Aito motivaatio on omassa ajattelussani keskeinen asia kaikessa treenaamisessa. Kun koiralla on aito motivaatio tehtävään, sitä ei tarvitse kalastella eikä houkutella pois muiden mielenkiintoisten asioiden ääreltä. Koiran kanssa ei synny vastakkainasettelua, kun ihminen ei yritä väkisin saada koiraa luopumaan sille tärkeästä asiasta. Kun koira oppii, että kontaktin kautta sille päin vastoin syntyy mahdollisuuksia saada sen tavoittelemia asioita, ihminen ja koira pelaavat samalla puolella.

Omaehtoisen kontaktin myötä myös muiden tehtävien harjoittelu helpottuu. Periaatteessa kontakti ei ole vaatimus tehtävien opettamiselle, mutta mistä voimme tietää, että koiran huomio on meissä, jos se ei katso ohjaajaa? Ohjaajaan katsomattomasta koirasta tulee myös ohjaajalle epämiellyttävä olo. Kyse on samasta ilmiöstä, kuin jos puhuisit ihmiselle, joka koko ajan katselee muualle. Koira pitää ystävälliseen ihmiseen mielellään katsekontaktia, jos se ei koe kontaktia uhkaavana, joten muualle katselevan koiran kohdalla pitäisi aina miettiä, mitä käytöksen taustalla on. Onko tilanne tai ohjaaja painostava, vai onko koiran kenties vaikea luopua häiriöistä?

Kun koira on oppinut, että ohjaajan tarkkailu ja kontaktin pitäminen kannattaa, voi harjoittelussa keskittyä muihin asioihin. Tehokkaassa harjoittelussa ei voi harjoitella kuin yhtä kriteeriä kerrallaan. Esimerkiksi seuraamisessa voi olla nopeasti ongelmissa, jos kontaktia joutuu jatkuvasti työstämään ja sen vuoksi joutuu myös palkitsemaan väärää sijaintia tai vinoutta. Jos kontakti on vakio, ja koira huolehtii siitä itse, kriteerinä voidaan pitää jotakin muuta, esimerkiksi seuraamisessa oikeaa paikkaa.

Mitä asioita kannattaa ottaa huomioon omaehtoisen kontaktin rakentamisessa?

On ehdottomasti hyvä, jos on mahdollista harjoitella myös kontrolloiduissa olosuhteissa niin, että häiriöitä voidaan tuoda mukaan koiran sietoikkunan sisällä. Tällöin voidaan pyrkiä ns. virheettömään oppimiseen, jossa tavoitteena on harjoituksen vaatimustason pitäminen koko ajan sellaisella tasolla, että koiran onnistuminen on hyvin todennäköistä. Koska häiriöt ovat kuitenkin asia, jota ei voi täysin hallita, on tarpeen harjoitella myös tilanteita, joissa jokin äkillinen tai hyvin kiinnostava vie koiran huomion. Tämän vuoksi omaehtoisen kontaktin rakentaminen vaatii ohjaajalta joustavuutta muuttaa suunnitelmaa ja omaa toimintaansa tilanteen mukaan.

Selvää on, että koiraa ei saa kuitenkaan pelotella, eikä sille saisi näissä treeneissä aiheutua epävarmuutta, vaan päinvastoin tarkoituksena on opettaa koiralle toimintamalli tilanteeseen, jossa se kadottaa kontaktin hetkellisesti. Näin koiran hallussa oleva käytösvalikoima kasvaa. Kun koiralle tulee käyttöön uusia tapoja selvitä haastavista tilanteista, myös sen hallinnan tunne kasvaa. Hallinnan tunteen kasvaminen näkyy esimerkiksi itsevarmuuden ja reippauden kasvamisena ja siinä, että koira sietää epämiellyttäviä asioita paremmin, kun sillä on keino ohjata tilannetta.

Varsinkin alussa ohjaajan on usein tarpeen hiukan ”psyykata” itseään kestämään se, että koira on kuin onkin kiinnostunut myös muista asioista. Aluksi koira saattaa käyttää pitkiä aikoja kaikenlaiseen muuhun toimintaan, ja tässä kysytään ohjaajalta kärsivällisyyttä. Ohjaajan tulisi kuitenkin pysyä koko ajan valppaana, sillä hyvin pienetkin koirasta lähtöisin olevat vilkaisut tulisi merkitä ja palkita. Muutoin koira ei opi kontaktin kannattavuutta.

Omaehtoinen kontakti pitäisi pyrkiä pitämään vapaana ikävistä seurauksista. Koira määrittelee, mikä on ikävää, joten tilanteita on hyvä miettiä koiran näkövinkkelistä. Jos omaehtoisella kontaktilla joutuu kytketyksi vapaana juoksemisesta, se on yleensä ikävää; samoin jos menettää tilaisuuden haistella kiinnostavia hajuja. Jos taas kontaktista saa palkkion ja lisäksi mahdollisuuden jatkaa tätä tai jotain toista kiinnostavaa toimintaa, niin sehän kannattaa. Kun näihin koirasta kiinnostaviin asioihin on lupa ja pääsy, niiden arvo ja samalla kiinnostavuus laskee. Samaan aikaan kontaktin määrä lisääntyy.

Monenlaisia tilaisuuksia harjoitteluun

Tästä linkistä pääset lukemaan, miten omaehtoista kontaktia lähdetään rakentamaan tilaan tutustumisen kautta. Tilaan tutustumisharjoituksen tavoitteena on purkaa konfliktia ohjaajan ja koiran väliltä ja opettaa koiralle, että kontaktin ottaminen on erittäin kannattavaa: siitä saa palkkion, eikä menetä mahdollisuutta puuhata sitä, mikä sillä hetkellä kiinnostaisi eniten.

Kontaktia voi rakentaa kannattavaksi myös arjessa. Meillä kontakti toimii koirille välineenä saada niiden haluamia asioita. Esimerkiksi ruoka-aikoihin kupista luovutaan ja otetaan kontakti, ennen kuin saa luvan syödä; samoin puruluista ja muistakin herkuista; ovesta saa luvan kulkea kontaktilla; hyville hajuille pääsee lenkillä kontaktilla ja lenkin ja vapaana olon aikana on mahdollista ansaita halutessaan ylimääräisiä makupaloja kontaktilla. Myös ihmisten ja toisten koirien tervehtiminen, jos se on koirasta mukavaa, kannattaa viedä kontaktin ja vapautuksen alle, samoin esimerkiksi koirapuistoon meneminen tai autosta ulos hyppääminen.

Aktiivisen omaehtoisen kontaktin myötä yhteiselämä helpottuu, ja ihmisestä tulee mukavien asioiden mahdollistaja. Nämä arjen tavat hyödyttävät myös harrastuskentällä, ja usein myös toisin päin. Ihmisen kokeminen kannattavana on koiran hyvinvoinnille keskeistä, ja omistaja saa hyvän mielen koiran ollessa hallittavissa.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

arjen tukitaidot · hallinnantunne · hihnakäytös · koiralähtöisyys

Monikoiratalouden hihnalenkkeilystä

Eilen otin härkää sarvista ja vein kaikki neljä koiraa samaan aikaan hihnalenkille. Glennalla on nyt ikää 11,5 viikkoa, ja aiemmin olen ajatellut, ettei se jaksa mukana. Mutta myönnän kyllä, että tosiasiallinen kannustin tähän kokeiluun oli se, että mieheni ei ollut nyt kotona enkä halunnut viedä koiria erissäkään ulos tai jättää pentua yksin. Joskus ulkoinen pakote toimii ihmiselle parhaiten 😉 Sattuneesta syystä kuvia ei nyt ole montakaan, kännykkää ei viitsi enää kovin usein kaivaa esiin taskusta kuin vain kun on aivan varma, ettei missään lähettyvillä ole ketään.

Silloin aikoinaan, kun Tiuhti tuli minulle, koirakoulussa neuvottiin, ettei koira saa koskaan vetää ja jos se vetää, niin pitää aina pysähtyä. Tiuhti-pennun kanssa ulkoilu oli pitkään todella raskasta, ja sillä kesti kauan oppia lenkkeilyn pelisäännöt. En muista, toteutettiinko tätä samaa toimintamallia Susun kanssa, mutta todella pitkään koirien lenkittämisessä oli minulla sellainen ”pakkopullan” sävy. Jos koirat kiskoivat tai tuli joku remmirähjäys, niin koko lenkki oli piloilla. Välillä oli jopa aikoja, etten oikeastaan kovin paljon lenkittänyt koiria.

Sitten tutustuin Jaana Pohjolan lenkkeilyfilosofiaan, josta voit lukea esimerkiksi tästä ja tästä. Jaanan ajatus on, että koko lenkki ei voi olla temppu, ja on hyväksyttävä se, että koira ei käyttäydy koko lenkkiä täydellisesti. Vetäminen ei ole automaattisesti huono asia, ja vetämisestä pysähtyminen harvemmin tuottaa nopeaa koulutustulosta. Se on sitäpaitsi monen koiran kanssa aivan epäjohdonmukaista, koska jos yksi vetää ja silti kaikki pysähtyvät, mitä koirat oikeastaan oppivat? Jaana kehottaa myös miettimään, mikä muu voisi toimia koiralle palkkana kuin namit tai lelut.

Erityisesti ajatus siitä, ettei lenkin tarvitse olla täydellinen ollakseen mukava ja onnistunut, oli itselleni ihan mullistava (mikä tietenkin tuntuu nyt ihan typerältä). Olen hyväksynyt sen, että alkulenkistä meillä koirat yleensä vetävät, joskus aika kovaakin, koska koko päivän sisällä vieton jälkeen niillä on usein aika paljon virtaa. Myös muulloin saa lenkillä hihna kiristyä, rajan olen laittanut siihen, että ns. kauhominen on kielletty, koska sitten menee jo taluttaja nurin. Tuntuma saa siis kuitenkin olla.

Meillä myös koirat saavat aina pysähtyä haistelemaan kun haluavat, poikkeuksena tietenkin keskelle suojatietä tms. Joskus voidaan mennä toooodella hitaasti, joskus aika vauhdikkaasti. Saman lenkin kesto voi päivästä riippuen erota jopa 5-10 min. Tämä on ollut meillä oikeastaan aina. Ajattelen, että lenkille lähdetään koiria varten, ja haistelu on koirien hyvinvoinnille erittäin tärkeää. Mittaan lenkkien kestoa ajassa, en matkassa. Jos on kiire, mitä yleensä ei ole, käännyn aikaisemmin kotiin, jos nenät tuntuvat olevan maassa tavanomaista enemmän. Sellainen sääntö meillä on, että ihmisten ilmoilla liikuttaessa kuljetaan toista tien reunaa, ja sieltä ei saa pomppia toiselle puolelle eikä edes keskellä, ja tästä ei jousteta. Varsinkin vilkkaassa lähiössä työmatkapyöriäilijöiden seassa tämä on turvallisuuskysymyskin. Pyrin nykyään entistä enemmän ulkoilemaan kuitenkin metsäpoluilla ja pururadoilla, joilla on vähemmän liikennettä eikä koirien kulkeminen niin tarkkaa, mutta totta kai keräännymme aina reunaan koko sakki kun joku tulee vastaan.

Tämän ”lähes täydellisen säännöttömyyden” seassa sitten palkitaan koiraa siitä, jos se ottaa kontaktia jossain välissä. Usein lenkki menee niin, että ensimmäiset 15 min höyrytään reippaasti eteenpäin, ehkä haistellaan ja merkkaillaan tietyt paikat. Suurimmat höyryt päästettyään koirat kuitenkin rauhoittuvat ja alkavat haistella enemmän, ja, tadaa, ottavat oma-aloitteisesti kontaktia makupalojen toivossa. Nämä kaverit ovat muutenkin ruoalle ahneita, joten sillä on voinut palkita myös lenkillä. Mitä enemmän lenkkeilee, sitä vähemmän on höyryä ja enemmän kontaktia. Ajattelen siksi, että meillä hihnakäytös on pitkälti kiinni muutamasta asiasta, jotka liittyvät toisiinsa:

  1. Kun lenkkeilee paljon, koiran perusliikunnan tarve on tyydytetty.
  2. Se, että koira saa haistella niin paljon kuin haluaa, palvelee montaa asiaa.
  3. Kun lenkkeilee paljon, on enemmän tilaisuuksia harjoitella.
  4. Kun perusliikunnantarve ja haistelun tarve on tyydytetty, makupaloilla koulutus on helpompaa kun ei tarvitse kilpailla ympäristön palkkioiden kanssa niin voimakkaasti.

Takaisin pentulenkkeilyyn, eli siis eilen hiukan kauhuissani lähdin neljän koiran kanssa ulos metsän puolelle. Ja sehän meni hyvin, oikeasti tosi hyvin. Kyllä, koirat vetivät, varsinkin kun mentiin hihnoissa metsään ja varsinkin kun kuumien kelien vuoksi on lenkkeilty vähemmän kuin yleensä (me ei todellakaan surra yhtään helteiden loppumista). Mutta kun nyt ei, toisin kuin edellisillä kerroilla kun olen ottanut pennun ensimmäistä kertaa koko porukan kanssa lenkille joskus vuoden ikäisenä, ollutkaan tavoitteena täydellisyys. Oikeastaan tavoitteena oli se, että pentu ei jää auton eikä pyörän alle eikä mulla murru sormi jos se jää neljän remmin väliin puristuksiin, mutta ei näin tapahtunut.

Aamulenkillä sitten olin oikein rohkea ja vein koko poppoon meidän normi aamukävelylle tuonne asuinalueen puolelle. Glenna otti hienosti isoista mallia ja kulki reunassa niiden perässä, lenkki sujui niin kivasti, että olisi voinut luulla, että on paljon suurempi pentu mukana. Olen tästä kokemuksesta tosi rohkaistunut ja hyvillä mielin, koska oikeasti nautin koirien kanssa kävelystä paljon. Tietenkään pentu ei lähde vielä pitkiin aikoihin mukaan pitkille lenkeille, mutta näillä lyhyillä ulkoiluilla pääsee mukavasti harjoittelemaan porukassa kulkemista. Glenna ei vielä tiedä, millä tavalla niitä nameja voi saada, ja tietysti pentua kiinnostaa monet asiat paljon enemmän kuin aikuisia koiria, mutta eihän sitä voi oppiakaan jos ei anneta tilaisuuksia.

arjen tukitaidot · arkitaidot · Glenna · hallinnantunne · hihnakäytös · kouluttaminen · omat koirat · pentuelämä · valinnanvapaus · vastaehdollistaminen

Glennan ensimmäinen viikko

Miten aika voi mennä näin nopeasti? Jo viikko on mennyt siitä, kun Glenna, Jillaroo’s This Love, liittyi laumaan. Uuden pennun tulo on ollut kaikille tosi jännittävää, mutta kotiutuminen on mennyt niin hyvin kuin toivoa voi.

Kun hain Glennan kasvattajalta, minulla oli Susu mukana, koska en halunnut pennun heti säikähtävän sen vahtihaukkua. Susua vähän pennut ällöttivät, mutta sillä on erittäin tehokas elekieli ja se osaa hyvin näyttää, kun tarvitsee tilaa. Glenna oli oikein nöyrää tyttöä, ja Susu hyväksyi sen nopeasti. Kotimatkalla Glenna läähätti autossa, mutta 20 minuutin ajelun jälkeen rauhoittui. Valitettavasti meillä on ollut auton kanssa ongelmia, joten olen tämän lisäksi vain kerran päässyt Glennan kanssa katsomaan autohäkkiä.

Kotiin päästyämme myös Tiuhti ja Tellu saivat tavata pennun. Tellu aivan pelkäsi pentua, Tiuhti totesi, että ai tuollainen. Glennaa hiukan hirvitti, ja istuin sen kanssa lattialle sillä ajatuksella, että saa olla sylissä niin pitkän ajan kuin tarvitsee. Mutta Glennapa lähti jo muutaman minuutin kuluttua aivan matalana hiipimään seinien vieriä ja sohvien alusia, se tutki tarkasti joka sentin mennessään. Puolen tunnin päästä se juoksi jo häntä tötteröllä ympäriinsä.

Glenna ei välitä alustoista mitään, se vaihtaa sujuvasti matolta laminaatin kautta ulko-oven kynnyksen pellille ja siitä kiveykseltä ruoholle. Se saattaa pomppia jalkansa vesikuppiin eikä huomaa sitä. Tiuhtia inhottaa sellainen vedellä sotkeminen hirveästi. Lisäksi meillä oli vierashuoneen oven edessä esteenä iso, korkea pahvilaatikko, jonka ajattelimme riittävän estämään pennun pääsy huoneeseen. Mitä vielä, Glenna tökkäsi laatikkoa kuonollaan, sitten hyppäsi sitä päin ja kun se kaatui, meni iloisesti mukana ja kirmasi laatikon yli. Ulkona Glenna tassuttelee ritilöillä ja kaivon kansilla epäröimättä. Glenna ei myöskään ensimmäisten ulkoilujen jälkeen ole reagoinut muihin ääniin paitsi läheltä ohi ajavaan moottoripyörään.

Glenna leikkii paljon yksikseen ja kalvaa puruluita ja naruluita, joita on runsaasti ympäri asuntoa. Pikkuisen on maisteltu huonekaluja, mutta ei suuremmin. Se on ollut toisesta päivästä alkaen tehnyt käytännössä 90 % asioistaan ulos, mikä on mielestäni käsittämätöntä. Kun on lämpimät ilmat, meillä on takapihan ovi koko ajan auki, ja Glenna menee omatoimisesti sinne asioilleen. Sisälle tulee ainoastaan yöllä ja jos takaovi on kiinni. Mielestäni tämä on aivan ihmeellistä.

Vaikka oma pihamme ei ole suuri, vain noin 6×4 m, siitä on paljon iloa pennulle. Toistaiseksi vadelmapenkki on saanut olla rauhassa, muuten on kaivettu kuoppaa ja juostu ympäriinsä. Glennalla on käytännössä koko ajan vapaa pääsy ulos, ja se viihtyy siellä yksikseenkin. Pihassa on ympärillä verkkoaita, toistaiseksi karkaamisajatuksia ei ole ollut havaittavissa.

Aloitimme pienissä erissä ”ulkomaailmaan” tutustumisen, kun Glenna oli ollut meillä kaksi päivää. Alkuun sitä jännitti paljon, mutta joka kerralla se on hiukan reipastunut. Asenne uusia asioita kohtaan on vielä aluksi jännittynyt, mutta esimerkiksi ihmiset ovat jo hetken tarkkailun jälkeen aivan supermahtavia. Ääniä Glenna ei juurikaan noteeraa ulkona enää, ja olen tehnyt tarkoituksella vastaehdollistamista sitä jännittäneisiin juttuihin heittämällä nameja maahan, jolle ollaan harjoiteltu omaa palkkiovihjettä. Lisäksi olemme alkaneet harjoitella ”default behaviour”, olisiko oletuskäytös hyvä suomennos, eli meillä se on istuminen ja kontakti. Näistä teen omat postaukset myöhemmin. Olemme myös harjoitelleet hampaiden katsomista ja niskanahan nostamista rokotuksia ajatellen, ja koirafyssari teki Glennalle pienen käsittelyharjoituksen kun kävi hoitamassa isot koirat, ja Glenna oli siinä todella hieno pentu.

Ensimmäiseen viikkoon on mahtunut valtavan paljon kaikenlaista, vaikka mitään kovin ihmeellistä ei olla tehty. Nyt (sormet ristiin) meidän auto vaikuttaisi olevan vihdoin kunnossa, joten seuraavalla viikolla listalla on autoiluun totuttelu sylissä (mies kuskina) ja erikseen takana olevan kuljeutuslaatikon rakentaminen kivaksi paikaksi. Yritetään saada myös järjestettyä pentupainit ja mennään katsomaan kaverin hevosta sekä tutustutaan lähimetsään enemmän.

arjen tukitaidot · arkitaidot · hihnakäytös · koiralähtöisyys · omat koirat · Susu

Asenne ratkaisee vai miten se meni?

Tällä viikolla on vihdoin tapahtunut suuri edistysaskel Susun remmikäytöksessä, eritoten vieraiden koirien ohituksissa. Analysoin hiukan sitä, minkä kaiken ajattelen olevan hyvän kehityksen taustalla.

Tottuminen

Susu on asunut elämänsä ensimmäiset 3 vuotta melko rauhallisessa lähiössä. Lenkeillä tuli harvoin koiria vastaan, eikä pihapiirissä näkynyt juuri koskaan ketään. Vajaa vuosi sitten muutimme, ja uusi asuinalue ja uudet lenkkeilymaastot ovat huomattavasti vilkkaampia. Täällä jokaisella ulosmenolla voi nähdä useita juoksevia ja pyöräileviä lapsia, paljon erilaisia koiria, sähköpotkulautoja ja -pyörtuoleja sekä hevosia. Alkuun nämä olivat epäilyttäviä, mutta nykyään lähes kaikesta päästään ohi ilman katsetta kummempaa. Sosiaalistuminen asioihin on tärkeää.

Lenkkeilyn määrä

Voin ihan rehellisesti myöntää, että muuton jälkeen lenkkien määrä sekä pituus on lisääntynyt huomattavasti. Syitä on kaksi: ensinnäkin olen asettanut liikunnan määrän arvoksi sinänsä ja toiseekseen täällä on tosi paljon mukavampi lenkkeillä, kun puitteet ovat paremmat. Nyt kun aamulenkki on tullut rutiiniksi, tuntuu jopa tosi oudolta, jos joskus käykin vaan pissattamassa koirat. Lisääntyneen liikunnan ajattelen vaikuttavan kolmella tavalla: ensinnäkin usein toistuvat, pitkät lenkit vähentävät uloslähdön ”pikkujouluristeilytunnelmaa”, eli uutuudenviehätys hieman karisee. Toisekseen liikunnan tarpeen täyttyessä kiihtynyt höyryäminen vähenee. Kolmanneksi, mitä enemmän lenkkeilee, sitä enemmän on myös tilaisuuksia harjoitteluun.

Olosuhteet

Yritän valita reittejä, joilla ei tarvitse ohittaa aivan iholta, ja mennään vähän hiljempaa ja tarvittaessa pysähdytään. Otetaan tilaa niin paljon kuin mahdollista. Täällä nykyisillä hoodeilla on vielä sellainen ihana tilanne, että 90% vastaantulijoista ohittaa kauniisti ja tajuaa ottaa oman koiransa lähelleen, mikä tietenkin helpottaa meidän oppimista kauheasti.

Vahvistaminen ja vahvisteet

Sanomattakin varmaan selvää, että remmikoulutus perustuu meillä positiiviseen vahvistamiseen. Toki joskus menee hermot ja saattaa tulla pari kirosanaa, mutta eivät nuo edes niihin reagoi eivätkä ainakaan mitään siitä opi. Meillä on aina lenkillä namit mukana, tällainen kukkahattu kun olen. Kuitenkaan ne perusnamit eivät ole aina voittaneet vieraan koiran aiheuttamaa kiihtymystä. Nyt mukana onkin perusnamit helpompiin tilanteisiin ja erikoisherkut ohituksiin. Niitä erikoisherkkuja saa vain silloin, kun näköpiiriin ilmaantuu vieras koira. Kun koiran kiihtymys on aiemmin mainituista syistä jo valmiiksi vähäisempi, namit kelpaavat paremmin. Susu on alkanut pitkältä matkalta oma-aloitteisesti tarjota kontaktia, kun se näkee koiran.

Asenne

Aikaisemmin vastaantulevan koiran näkeminen aiheutti itsessäni reaktion: voi he*vetti, hihan kireälle ja kova komento koiralle. Mitäköhän Susu, minua todella herkästi lukeva koira, tästä oikein meinasi? Tuskin ainakaan sitä, että nyt onkin hyvä ottaa lunkisti ja mukavia asioita tapahtuu. Olen tietoisesti alkanut ajatella, että jokainen ohitus on mahdollisuus treeniin ja onnistumiseen. Hihnan kiristäminen on loppunut, sen sijaan hidastan ja kutsun koiraa luokse. Toki nykyään siihenkin on entistä vähemmän tarvetta, koska ison osan lenkeistä Susu kulkee muutenkin vierellä hihna löysällä. Namit kaivetaan valmiiksi esiin ja jokainen toivottu käytös, eli rauhallinen toisen koiran katsominen ja kontakti minuun merkitään ja palkitaan. Ääni ei nouse vaan pysyy iloisena ja pehmeänä. MInua on myös helpottanut tieto siitä, että jos koira on 3 vuotta rähjännyt niin käytös ei korjaannu kahdella lenkillä, vaan vaatii aikaa ja paljon onnistuneita toistoja. Päämäärätietoista lenkkeilyä ei ole oikeastaan koko koiran elämän mittakaavassa kovin isoa määrää takana.

Ja nythän ei jäädä laakereille lepäämään vaan vahvistetaan hyvää suuntaa. Tavoitteena on rento ja iloinen lauma, johon seuraavan pennunkin on hyvä tulla ja ottaa heti isommilta mallia.

arjen tukitaidot · arkitaidot · kouluttaminen · omat koirat · Susu · Tellu · vastaehdollistaminen

Tellun haasteiden ratkaisu: LAT-tekniikka

Tellun kanssa olemme käyttäneet jännittäviin kohteisiin tutustuttaessa myös LAT- eli ”look at that” tekniikkaa. Tekniikka on yksinkertainen: heti, kun jännittävä kohde ilmestyy näköpiiriin, naksautetaan tai sanotaan palkkasana, ja koiran katsoessa ohjaajaa se palkitaan. Tavoitteena on, että ajan mittaan koira yhdistää kohteen ilmestymisen ruokapalkkaan, jolloin kohteeseen liittyvä tunnetila muuttuu positiiviseksi, ja koira alkaa kohteen ilmestyessä tarjota kontaktia Käytännössä kyseessä on siis vastaehdollistamisen tekniikka.

Tällä tekniikalla voi myös testata koiran jännityksen tasoa, koska koiran käytöstä seuraamalla saa tietoa sen tunteesta. Jos koira ei irrota katsetta kohteesta palkkasanan kuultuaan, kohde on joko liian jännittävä tai liian kiinnostava, jotta koira voisi luopua siitä. Jännitys voi johtua joko totaalisesta outoudesta tai siitä, että kohde on liian lähellä. Kiinnostava kohde taas on houkuttelevampi kuin omistajalla tarjolla oleva palkkio. Mikäli koira ei reagoi palkkasanaan, kyseessä voi myös olla, että se ei ymmärrä sanaa, tai palkat eivät ole koiran mielestä riittävän hyviä. Jos koira katsoo, mutta ei ota palkkaa, on palkka joko huono tai koira on liian jännittynyt. Olen toiminut siten, että jos Tellu ei ota kontaktia tai ei syö palkkaa, vaihtoehdoksi on tarjottu syliä. Hallitusti kauemmaksi siirtyminen (kävellen tai juosten) onnistuu harvoin Tellun kanssa, koska se ei suostu kävelemään kohteesta poispäin, vaan jää jumiin tuijottamaan sitä.

LAT-tekniikalla olemme lähestyneet kohteita, jotka eivät aiheuta paniikkia, mutta ovat kuitenkin hiukan jännittäviä tai jännittävän kiinnostavia, esimerkiksi vastaantulevat ihmiset ja koirat sekä erilaiset, ns. neutraalin kiinnostavat häiriöt, kuten treeneissä maassa olevat kartiot. Tekniikka on toiminut hyvin myös Susun remmirähjäyksen ja pihan vartioimisen vähentämisessä. Tekniikka on toiminut hyvin myös kiinnostavien kohteiden kanssa, esimerkiksi juuri kentällä tai treenitilanteessa olevien häiriöiden kanssa varsinkin Susulla, joka on oppinut pelin juonen nopeasti ja luopuu kontaktia tarjoten helposti häiriöistä. Kun koira alkaa tarjota kontaktia, palkataan tietenkin siinä. Tekniikkaa voi eri häiriöiden kanssa käyttää eri vaiheissa, ja aina voi palata taaksepäin. Tällä tekniikalla ei saa mitään negatiivista aikaiseksi, koska koiraa ei pakoteta tai rangaista, palkat tulevat ohjaajalta ja koira tekee itse valinnan, kykeneekö se siirtämään katseensa kohteesta ohjaajaan.