arjen tukitaidot · Control Unleashed · hyvää elämää koiran kanssa · koiralähtöisyys · kouluttaminen · vastaehdollistaminen

Game on! 7 syytä pelata koulutuspelejä koiran kanssa

Game on! 7 syytä pelata koulutuspelejä koiran kanssa

Koulutuspelit ja ”kaavapelit” tarkoittavat sitä, että koiralle opetetaan yksinkertainen harjoitus, josta se saa palkkaa, ja harjoitusta toistetaan useita kertoja, kunnes koira oppii harjoituksen kulun. Koirat usein innostuvat nopeasti näistä yksinkertaisista harjoituksista, kunhan palkkio on riittävän arvokas, koska koirat mielellään toistavat helppoja tehtäviä, joiden tekemisestä ne tietävät saavansa palkkion. Koirat siis mielellään ”pelaavat” ihmisen kanssa. Koulutuspelit opettavat yksinkertaisten tehtävien kautta koiralle melkeinpä huomaamatta erilaisia taitoja, ja koiran on usein helpointa aloittaa ihmisen kanssa työskentely uusissa paikoissa pelien kautta. Pelejä hyödyntävät mm. Control Unleashed -menetelmä sekä AbsoluteDogs -koulutuspalvelu. Tähän artikkeliin olen koonnut 7 erinomaista syytä aloittaa myös oman koirasi koulutus koulutuspelien kautta.

Vaihtoehtoisen käytösmallin tarjoaminen kommunikoinnin välineeksi

Control Unleashed-ohjelmassa koiralle opetetaan erilaisia hyvinkin yksinkertaisia nk. koulutuspelejä (englanniksi pattern games, en ole vielä löytänyt oikein hyvältä kuulostavaa suomennosta). Pelit ovat yksinkertaisia, koska tarkoitus on, että myös koira voi oppia pelin kulun. Koulutuspelien toimivuus perustuu useisiin seikkoihin, joista ensimmäinen on uusien tilanteesta selviytymisen tapojen opettaminen.

Jos koiralle ei opeta mitään, se osaa olla koira. Se reagoi temperamenttinsa ja aikaisemmista tilanteista keräämiensä oppimiskokemusten pohjalta koiramaisesti uusiin asioihin. Koirilla on hyvin erilaisia tapoja käsitellä vaikkapa turhaumaa: yksi vinkuu ja haukkuu, toinen alkaa nylkyttää ohjaajaa, kolmas haistelee maata ja neljäs poistuu paikalta. Näiden käytösten toteuttaminen on koiran keino ilmaista itseään ja helpottaa omaa oloaan, mutta ne eivät yleensä edistä opetettavaa asiaa tai toivottua tunnetilaa. Tilanteen purkaminen voi joskus olla hankalaa, ja koira jää ikään kuin jumiin tilanteeseen.

Koira, jolle on opetettu vaikkapa oletuskäytös, voi näiden turhaumaa ilmaisevien koiramaisten toimintatapojen sijaan kertoa ohjaajalle oletuskäytöksen avulla, että nyt on kyllä hankalaa. Eikö olisi paljon mukavampaa, että hämmentyessään koira mielummin istuisi kuin aloittaisi konsertin? Mikäli koulutus on selkeää ja koira tietää, mitä sen pitäisi tehdä, oletuskäytös ei tule esiin ”väärissä” paikoissa, vaan sillä on aina tärkeä viesti ihmiselle. Kun ihminen kuuntelee koiran viestin ja muuttaa sen pohjalta omaa toimintaansa, koiran olo paranee ja negatiivisten tunteiden kokeminen vähenee. Varsinainen win-win siis 

Apuväline uusin tilanteisiin tottumiseen

”Kaavapelien” tai koulutuspelien toimivuus perustuu osaltaan myös siihen, että ne tarjoavat erinomaisen keinon totutella tilanteeseen tutun käytöksen kautta. Monille koirille vaikein taito on itseasiassa ”ei minkään tekeminen”, oleilu. Varsinkin jos koiralla on tapana reagoida ärsykkeisiin voimakkaasti tai se on kovin vilkas, sille on todennäköisesti helpompaa keskittyä johonkin tekemiseen kuin ”vain olla”. Tällöin tuttu peli toimii turvallisena tekemisenä, jonka kautta koiraa voidaan siedättää häiriöihin. Jos koira jännittää vaikkapa autoja, vaikka 1 2 3 pelin pelaaminen tai LAT-harjoituksen tai mattotreenin tekeminen riittävän kaukana ärsykkeestä voi toimia turvallisena, tuttuna tekijänä ja näin nopeuttaa koulutusprosessia.

Arkielämän lisäksi kaavapelit toimivat hienosti myös harrastuskontekstissa esimerkiksi lämmittelynä. Aika harvalle koiralle sopii sellainen, että uudessa paikassa aloitetaan suoraan autosta uuden asian treenillä tai kisasuorituksella. Pelien pelaamisen kautta koiralle voidaan luoda tuttuuden tunnetta uuteen tilanteeseen ja näin kertoa, että tännekin tultiin tekemään yhdessä kivoja juttuja. Kun koira pystyy pelaamaan peliä eikä kiinnostu ympäristön tapahtumista, on todennäköisempää, että se pystyy myös keskittymään uuden asian harjoitteluun tai kilpailusuoritukseen.

Yhteistyön kannattavuuden lisääminen

Kaavamaisten koulutuspelien kautta koiralle on helppo opettaa, että yhteistyö ihmisen kanssa on mukavaa ja koiralle kannattavaa. Jos koiralla ei ole paljon kokemuksia ihmisen kanssa toimimisesta, esimerkiksi koska se on pentu ja kokemusta ei vain ole vielä ehtinyt kertyä, tai se on tullut vaikkapa tarhaoloista, kaavapelien avulla pääsee nopeasti alkuun harjoittelussa. Kaavapelit on suunniteltu niin, että koiran on helppo ymmärtää ne, eikä kouluttamiseen tottumattoman koiran treeniin pääse niin helposti tulemaan esimerkiksi turhautumisen elementtejä. Samalla kaavapelien harjoittelu ennaltaehkäisee monenlaisia tulevaisuuden haasteita opettaessaan koiralle samalla tärkeitä taitoja.

Sama pätee myös koiriin, jotka osaavat ehkä jo kaikenlaista, mutta ovat jostain syystä herkempiä esimerkiksi ympäristön tai paikan muutoksille tai muille häiriöille. Uudessa tilanteessa päästään nopeammin yhteistyön rytmiin tuttujen, mukavien harjoitusten kautta. Myös tilanteissa, joissa koira joutuu syystä tai toisesta opettelemaan yhteistyötä sille vieraan ihmisen kanssa (esim. Pennut, kodinvaihtajat, rescuet…), tutut harjoitukset auttavat koiraa sopeutumaan tilanteeseen ja lämmittelemään harjoitusta varten. Joskus kotoa löytyy aikuinen koira, jonka kanssa ei ole jostain syystä ehditty harjoitella riittävästi, tai koulutukseen on tullut ristiriitoja koiran ja ohjaajan välille. Kaavapelit toimivat loistavasti myös tällaisessa tilanteessa koulutuksen uudelleen käynnistämiseen ja yhteistyön rakentamiseen.

Lisäksi nimenomaan Control Unleashed -pelien hieno puoli on, että ne toimivat monipuolisesti: ne myös vastaehdollistavat ja siedättävät koiraa, antavat koiralle hallinnan tunnetta tilanteessa ja tukevat ihmisen ja koiran keskinäisen vuorovaikutuksen syntyä. Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa yhteinen koulutustaival koiran kanssa?

Ohjaajan ja koiran välisen myönteisen vuorovaikutuksen lisääminen 

Kaavamaisten koulutuspelien kautta on helppo lisätä koiran ja ohjaajan välistä myönteistä vuorovaikutusta. Jos omistaa koiran, jolla on paljon ihmisen näkökulmasta hankalaa käytöstä, voi vuorovaikutus liukua hiljalleen negatiiviseen kehään. Koiraa kielletään jatkuvasti ja se ärsyttää omistajaa. Koira taas aistii negatiivisen tunteen ja vuorovaikutuksen, ei tiedä mitä tehdä, ja koiran itse keksimät keinot usein ärsyttävät omistajaa lisää. Joskus taas koira voi olla herkempi, ja omistaja on tahtomattaan aiheuttanut painetta, joka on jäänyt koiralle mieleen. Toisinaan negatiivinen vuorovaikutus liittyy vain johonkin yksittäiseen tilanteeseen.

Susan Friedman on puhunut eläimen ja ihmisen suhteesta ja vuorovaikutuksesta pankkitilivertauksen avulla. Positiivinen vuorovaikutus on talletus, joka lisää katteen määrää, negatiivinen vuorovaikutus tekee nostoja tililtä. Hyvä suhde kestää pienet nostot, jos talletuksia on ehtinyt kertyä runsaasti ja on mistä ottaa. Jos tilanne on ehtinyt siihen, että pohja vilkkuu jo, tai saldo on jopa miinuksella, tarvitaan pikaisesti katetta. Joskus voimme joutua aloittamaan uuden koiran kanssa nollasta, esimerkiksi pennun kanssa, tai miinukselta, jos meillä on kodinvaihtaja tai rescuekoira, jolla on huonoja kokemuksia vuorovaikutuksesta ihmisen kanssa. Helppojen, koiran omaan valintaan perustuvien koulutuspelien pelaamisen kautta voidaan tehdä paljon talletuksia lyhyessä ajassa.

Joskus alkuun pääseminen voi tuntua tuskastuttavalta, jos koira joutuu lähtemään miinuksen puolelta. Siksi harjoitukset on tärkeää pitää yksinkertaisina, ennakoitavina ja koiran valinnanmahdollisuuksia alleviivaavina, ja tähän CU harjoitukset istuvat kuin nenä päähän. Myönteinen vuorovaikutus ja paksusti voiva suhdepankkitili hyödyttävät sekä koiraa että omistajaa monin tavoin, esimerkiksi parantamalla kummankin yleistä hyvinvointia. Myös positiivisesta vuorovaikutuksesta voidaan saada aikaan kehä, jossa hyvä lisää hyvää.

Tehokas tapa kouluttaa

Vahvan käytöksen opettaminen vaatii paljon toistoja. Tilanteessa kuin tilanteessa toimiva käytös vaatii vielä enemmän. Vaikeassa häiriössä, jossa kenties on jotain koiralle sisäisesti palkitsevia elementtejä, kuten vaikkapa mahdollisuus jahtaamiseen, vaihtoehtoisen käytöksen tulee olla erittäin mieluisa koiralle. Jotta saisimme aikaan käytöksen, jonka toteuttaminen itsessään on koiralle mukavaa ja se valitsee tämän käytöksen itse muiden vaihtoehtojen joukosta, se vaatii iiiison määrän vahvistehistoriaa. Ja tätä voimme rakentaa helposti koulutuspelien kautta.

Kaavapelejä pelaamalla saadaan lyhyessä ajassa paljon toistoja toivotusta käytöksestä. Esimerkiksi yksinkertaista up&down eli ylösalaspeliä pelaamalla saadaan muutamassa minuutissa kymmeniä toistoja katsekontaktin ottamista. Kun koira on oppinut pelin, se on helppo yleistää aina uusiin ympäristöihin ja tuoda harjoituksiin häiriöt mukaan. Selkeän treenirakenteen kautta on helppo luoda koiralle (ja ohjaajalle!) onnistumisen edellytykset. Koska pelit ovat yksinkertaisia ja niistä saa paljon palkkaa lyhyessä ajassa sekä positiivista vuorovaikutusta ohjaajan kanssa, niiden pelaaminen itsessään on koirasta mukavaa. Näin pelissä harjoiteltavaan käytökseen saadaan ladattua helposti ja nopeasti paljon positiivisia tunteita. CU harjoitukset ja koulutuspelit ovat siis hyvin tehokas tapa opettaa koiralle vahvoja käytöksiä ja yleistää niitä erilaisiin tilanteisiin.

Pelit keinona testata koiran mielentilaa

Kun totutamme koiraa uusiin tilanteisiin, ja tavoitteenamme on saada jokin käytös toimimaan häiriöissä, on usein järkevää aloittaa harjoittelu uudessa tilanteessa jollakin muulla käytöksellä kuin tavoitekäytöksellä. Tämä siksi, että emme halua mahdollisesti ei-suotuisan mielentilan yhdistyvän tavoitekäytökseen. Emme myöskään halua koiran keskeyttävän vaikkapa seuraamista siksi, että se kokee tarvetta tarkkailla ympäristöään. Koulutuspelit ovat tässä erinomainen tapa auttaa koiraa sopeutumaan uuteen tilanteeseen tuttujen kaavojen kautta. Näissä peleissä huomion kääntäminen ympäristöön ei ole myöskään virhe, vaan informaatiota ohjaajalle.

Jos koira ei pysty jossakin tilanteessa pelaamaan sille entuudestaan hyvin tuttua peliä, ei voi olettaa, että koira pystyisi suoriutumaan hyvin mistään haastavammastakaan harjoituksesta kyseisessä tilanteessa. Mielentilan testaaminen tutulla pelillä säästää siis sekä koiraa että ohjaajaa turhautumiselta, kun liian vaikeassa tilanteessa ei yritetä harjoitella käytöksiä, jotka ovat siihen nähden liian haastavia.

Koiran hallinnan tunteen kasvaminen

Hallinnan tunteen saaminen ja säilyttäminen on ensisijainen vahviste. Jokainen on ollut elämässään tilanteessa, jossa tuntuu, ettei sitä hallitse. Tiedämme siis, miten epämiellyttävää se on. Hallinnan tunne taas mahdollistaa itsevarmuuden ja tehokkuuden. Kaikki tämä koskee ihmisen lisäksi yhtälailla koiraa. Kun koiralla on sen hyvin osaamien, hallinnan tunnetta vaalivien koulutuspelien kautta mahdollisuus vaikuttaa harjoituksen kulkuun ja ohjaajan toimintaan, se lisää motivaatiota ja itsevarmuutta. Esimerkiksi siedättäminen erilaisiin koiraa jännittäviin asioihin on lopulta nopeampaa ja tuottaa pitkäkestoisemman ja varmemman tunnetilan muutoksen, kun koiralla on tosiasiassa mahdollisuus vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten lähelle se joutuu jännittävää kohdetta. Control Unleashed-menetelmä tarjoaa useita vaihtoehtoja valinnanmahdollisuuden toteuttamiseen eri tilanteissa.

Koiralle valinnan mahdollisuuden antaminen saattaa tuottaa ihmiselle hallinnan menetyksen kokemuksen, jos koira ei valitsekaan sitä, mitä olisimme toivoneet. Tässä kysytään ihmiseltä ensinnäkin halua ja motivaatiota kunnioittaa koiran tunteita ja valintaa, sekä toisekseen kykyä sietää itsessä herääviä epämiellyttäviä tunteita, ja kolmanneksi kärsivällisyyttä. Toivotun käytöksen odottaminen, ehkä pitkiäkin aikoja, voi olla ohjaajalle turhauttavaa, ja tuntua siltä, että koulutus ei edisty. Tällöin on erityisen tärkeää muistaa, että tunnetilan tai motivaation todellinen muutos ei tapahdu hetkessä, ja valinnan mahdollisuuden tarjoamalla vaikutat positiivisesti myös suhteeseesi koirasi kanssa, josta on paljon hyötyä pitkällä aikavälillä.

Jos koulutuspelit kuulostavat kiinnostavilta, niitä pääsee harjoittelemaan tammikuussa alkavalla Control Unleashed-verkkokurssilla. Lisätietoa löydät Control Unleashed-kohdasta ylävalikosta.

arjen tukitaidot · Control Unleashed · harrastukset · hyvää elämää koiran kanssa · hyvinvointi · koiralähtöisyys · kouluttaminen · pentuelämä

Tilanteessa vai tilannetta varten? 6 syytä, miksi etukäteen valmistautuminen kannattaa.

Tilanteessa vai tilannetta varten? 6 syytä, miksi etukäteen valmistautuminen kannattaa.

Sarah Stremming puhuu The Cog-Dog Radio podcastissaan siitä, miten taitojen rakentaminen ja niiden testaaminen eroavat toisistaan. Koiralle uusien ja toivottavien taitojen opettaminen ei ole tehokasta tilanteessa, jossa on paljon kilpailevia ärsykkeitä, tilanne on koiralle uusi tai siihen liittyy voimakkaita tunteita esimerkiksi aikaisempien kokemusten seurauksena. Sen sijaan taitojen opettaminen ennalta suunnitellusti tutussa, helpossa ympäristössä tuottaa pitkäkestoisimman, toivotun tuloksen. Tässä artikkelissa listaan myös muita syitä sille, miksi tilannetta varten kouluttaminen kannattaa. Lopuksi kerron konkreettisen esimerkin siitä, miten etukäteen osattu pohjataito helpottaa erilaisissa tilanteissa.

Koulutus on tehokkaampaa

Jos haluamme päästä itse mahdollisimman helpolla ja vähällä määrällä toistoja, kannattaa valita tilannetta varten harjoittelu. Kun koulutustilanne on koiralle tuttu ja helppo, koiran on helpompi keskittyä käsillä olevaan tehtävään ja harjoitukseen. Tällöin itse koulutustila on tuttu, häiriöt ovat koiran osaamistasoon nähden helppoja, tilassa ei ole mitään koiran mielestä jännittävää ja välineet ja palkkiot on esitelty koiralle ennen koulutuksen aloitusta. Saamme näin paljon toistoja, ja koira oppii nopeasti päästessään harjoittelemaan toivottua käytöstä tehokkaasti. Kun koira osaa toivotun käytöksen helpossa tilanteessa, asteittainen häiriön lisääminen helpottuu myös.

Koira ei pääse harjoittelemaan ei-toivottua käyttäytymistä

Ei-toivotun käytöksen harjoittelun estäminen on erittäin aliarvostettu, mutta tärkeä tekijä tehokkaassa kouluttamisessa. Oppiminen tapahtuu hyvin yksinkertaistettuna sen kautta, että toteutuneesta käyttäytymisestä tulee joka kerta todennäköisempää tulevaisuudessa, koska käyttäytymiseen liittyvät hermoradat aivoissa vahvistuvat. Jos emme kouluta koiralle etukäteen toivomaamme käytöstä, varsinkin koiralle kiihdyttävässä tilanteessa on hyvin vaikeaa saada sekä toivottu käyttäytyminen esiin että pidettyä ei-toivottu käyttäytyminen poissa. Joka kerta, kun ei-toivottu käytös esiintyy, myös sen todennäköisyys tulevaisuudessa lisääntyy. Etukäteen harjoitellun, toivotun käytöksen vieminen suunnitellusti kohti tavoitetilannetta ehkäisee siis tätä ongelmallista oppimista. Jos tämä kiinnostaa enemmän, suosittelen lukemaan aiemman blogipostauksen siitä, miksi ei-toivotun käytöksen muutos epäonnistuu.

Koulutus on koiralle reilumpaa

Koiran kannalta ongelmallista on, jos se viedään toistuvasti tilanteisiin, joihin sille ei ole opetettu sopivaa tapaa käyttäytyä. Tämä ei tarkoita sitä, että koiran koko elämä pitäisi olla tarkkaan koulutettu – ei, vaan sitä, että huolehdimme etukäteen siitä, että koira hallitsee valikoiman erilaisia taitoja ja käyttäytymismalleja, joita voimme tarvittaessa ottaa käyttöön tilanteessa, jossa vaikuttaa, että koiran itse valitsema käytös ei tule olemaan toivotunlainen. On meille ihmisillekin hyvin epämiellyttävää joutua yllättäen erilaisiin tilanteisiin, joissa meillä ei ole mitään käsitystä siitä, mitä meidän kuuluisi nyt tehdä. Vältetään tällaisen tilanteen luomista siis myös koirillemme.

Koiraa osaa valmiiksi käytökset, joita tietyissä tilanteissa toivotaan

Koska koira osaa toivotun käytöksen valmiiksi, meidän on huomattavasti helpompaa kertoa koiralle, mitä haluamme sen tekevän. Kun tilanne toistuu, koira voi oppia jopa ennakoimaan toivottua käyttäytymistä palkkion toivossa ympäristön vihjeitä apuna käyttäen, ja tarjota meille ilman omaa vaikutustamme haluttua käyttäytymistä. Tämä helpottaa ihmisen ja koiran yhteiseloa, lisää koiran itsevarmuutta ja hallinnan tunnetta ja lisää positiivista vuorovaikutusta ihmisen ja koiran välillä.

Osattu taito yleistyy aina vain nopeammin uusiin tilanteisiin

Vahvasti osattu käyttäytyminen on helpompi yleistää erilaisiin tilanteisiin kuin taito, jota koira ei hallitse hyvin. Myös käyttäytymiseen liittyvä tunnetila yleistyy käyttäytymisen mukana. Kaikkia koiran osaamia taitoja joutuu suunnitelmallisesti yleistämään ainakin jonkun verran, mutta mitä paremmin koira osaa taidon etukäteen, sen nopeammin yleistäminen sujuu. Lopulta suunnitelmallista yleistämistä ei enää tarvita, kun koira on päässyt harjoittelemaan käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa riittävän paljon. Voi käydä jopa niin, että koira alkaa itse yleistää, eli siis tarjota käyttäytymistä täysin uusissa tilanteissa. Voit lukea aiheesta lisää artikkelista Kyllä se kotona osaa!

Antaa ihmisellekin pelivaraa

Kun koiralta toivotut taidot on opetettu etukäteen, ja olemme suunnitelleet niiden yleistämisen erilaisiin tilanteisiin ja häiriöihin, on myös helpompi löytää oikea toimintatapa silloin, kun jotain yllättävää tapahtuu. Opetettuamme koiralle erilaisia taitoja vahvaksi, meidänkin on helpompi vaihtaa toimintasuunnitelmaa, kun kaikki ei menekään ”niinkuin Strömsössä”. Koiralle opetetut taidot näet siirtyvät tavallaan myös ihmisen taidoiksi, koska prosessissa opimme itsekin. Jos koira ei osaa mitään, joudumme eri tilanteissa raapimaan päätämme ja itsekin pohtimaan, miten nyt kannattaisi toimia. Koiran taitovalikoiman karttuessa myös ihmisen toiminta näissä tilanteissa käy helpommaksi.

Esimerkkinä taukoalustan osaaminen ja soveltaminen

Taukoalusta, lyhyemmin matto, on erinomainen esimerkki useissa eri tilanteissa sovellettavasta taidosta. Taukoalustan osaaminen toimii koiralle myös itsenäisenä vihjeenä kannattavasta käytöksestä, koska se on koiran konkreettisesti havaitsema asia. Jotta koira oppisi taukoalustan tehokkaasti, sen harjoittelu kannattaa aloittaa kotona tai muussa koiralle tutussa tilanteessa. Kun koira osaa hakeutua alustalle vihjeestä ja siinä on jonkin verran kestoa, voidaan häiriötä lisätä suunnitelmallisesti näissä ympäristöissä. Kun tilanne on helppo, koiran on helppo jatkaa alustakäyttäytymistä sen sijaan, että koira keksisi tehdä jotakin muuta.

Kun myöhemmin menemme koiran kanssa vaikkapa koulutukseen, koiran osaama taukoalusta toimii taukokäytöksenä (jos häiriö on sopivassa suhteessa osaamistasoon), ja taukoalusta myös estää koiraa tekemästä jotakin ei-toivottua. Koska koiran on helppo tehdä sille etukäteen opetettua mattokäytöstä, se vie tilan muilta mahdollisilta käytöksiltä kuten vaikkapa hihnassa kiskomiselta, ohjaajalle haukkumiselta tai lattian haistelulta. Taukoalustaa voi soveltaa vastaavalla perjaatteella myös arjessa, esimerkiksi siirtymissä (uloslähdöissä, vieraiden saapuessa jne.).

Koska koiralle on opetettu alusta etukäteen, voimme erilaisissa tilanteissa pyytää koiraa hakeutumaan alustalle. Näin monet tilanteet ovat helpompia ja säästävät myös ohjaajan hermoja, kun koiralla on olemassa valmis käyttäytyminen, jota se voi erilaisissa tilanteissa toteuttaa. Taukomatto on suhteellisen helppo yleistää, koska myös matto itsessään toimii koiralle vihjeenä toivotusta käytöksestä. Koira voi myös oppia itse ehdottamaan tauolle siirtymistä tilanteessa, jossa se ei ymmärrä pyydettyä tehtävää, tai jos häiriö on liian vaikea. Ja kun koira osaa taukomaton, meillä on mahdollisuus pyytää koiraa matolle, jos jotain yllättävää tapahtuu, tai vaikkapa ohjaaja tarvitsee tauon miettiäkseen, miten harjoittelussa kannattaisi seuraavaksi edetä.

Miten paljon haastavampaa olisi ehkäistä näissä tilanteissa ei-toivottu käyttäytyminen ja ei-toivottu oppiminen, ja kertoa koiralle selkeästi, mitä sen toivotaan tekevän, jos matolle hakeutumista alettaisi harjoitella vasta silloin, kun tilanne on jo päällä?

Control Unleashed · hyvää elämää koiran kanssa · kouluttaminen

4 syytä siihen, miksi ei-toivotun käyttäytymisen muuttaminen epäonnistuu

4 syytä siihen, miksi ei-toivotun käyttäytymisen muuttaminen epäonnistuu

Koira voi käyttäytyä omistajan mielestä epätoivotulla tavalla monesta eri syystä. Yhtä monta toimintatapaa käyttäytymisen muuttamiselle voi löytää vaikkapa Facebookin keskusteluryhmistä. Ennen ei-toivotun käyttäytymisen poiskouluttamisen aloitusta kannattaa kuitenkin uhrata hetki aikaa sekä käyttäytymisen syiden että sitä ylläpitävien tekijöiden miettimiselle. Ilman näiden arvioimista kouluttaminen ei välttämättä onnistu ollenkaan niin tehokkaasti. Ensisijaista on myös aina varmistaa, että koira on varmasti terve, ja sen elämässä ovat hyvinvointitekijät kohdallaan (liikunta, lepo, virikkeet). Seuraavassa käydään läpi 4 yleisintä syytä, miksi kouluttaminen ei tunnu onnistuvan, sekä muutamia vinkkejä siihen, miten näitä tekijöitä voisi muuttaa.

Ei-toivottu käyttäytyminen on koiralle luontaista käytöstä

Iso osa ei-toivotusta käytöksestä on itseasiassa joko koiralle lajina tai tietyille roduille täysin luontaista, lajin- ja rodunomaista käytöstä, jota on aiemmin vaalittu ja rotuun tarkoituksella jalostettu. Vähän aikaa sitten silmiini sattui uutinen koirasta, joka karkotti suden pihasta. Aika toivottavaa käytöstä, eikö? Nimenomaan vahtiminen on todennäköisesti yksi ensimmäisistä syistä, miksi ihminen alunperin halusi koiraeläimiä lähettyvilleen. Naapureita tai muita epäilyttäviä heppuja se sijaan ei tulisi vahtia, paitsi jos ne ovat oikeasti vaarallisia, kuten murtomiehiä. Miten koiran olisi tarkoitus ymmärtää tämä erottelu ilman huolellista opetusta?

Toinen vastaava esimerkki on riista- ja saalisvietti. Vietti sanana on hiukan hankala, mutta kuvaa tässä nyt lyhyesti sitä, että koiralla on sisäsyntyisesti voimakas halu seurata eläinten jälkiä tai jahdata liikkuvia kohteita. Taas kyseessä on ensinnäkin koiraeläimen hengissä pysymisen kannalta välttämätön käytös, joka on evoluution aikana muodostunut itsessään palkitsevaksi, jotta eläin jaksaa toistaa käyttäytymistä toistuvista epäonnistumisista huolimatta (koska luonnossa suurin osa saalistusyrityksista ei onnistu). Toisekseen tätä ominaisuutta on tarkoituksella jalostettu erilaisiin metsästyksessä ja paimennuksessa käytettäviin rotuihin.

Kaupungissa tai taajamassa, ilman työtehtäviä elävä koira on hyvin uusi keksintö (vaikka toki seurakoira on ollut ja on edelleen myös tärkeä käyttöominaisuus). Koira ei pääse satojen, jopa tuhansien vuosien aikana siihen valituista ominaisuuksista mihinkään muutamassa vuosikymmenessä. Sen vuoksi lajin- ja rodunomaisten käytösten ”poisopettaminen” ei käy hetkessä. Koska nämä käytökset vahvistuvat ihan sillä, että niiden tekemisen saa aloittaa, kouluttaminen käy sitä vaikeammaksi, mitä kauemmin sen aloittamista lykätään.

Koiralle ei ole opetettu toivottavaa käytöstä

Jos koira on jo valmiiksi kovin kiihtynyt, uusien asioiden opettaminen käy hankalaksi tai on jopa mahdotonta. Koira voi myös yhdistää tavoitekäytökseen ei-toivotun mielentilan. Joten ei vielä riitä, että omistajalla on mielessä vaihtoehtoinen käytös itse tilanteessa, vaan tehokkainta on opettaa käytös koiralle irrallaan tavoiteympäristöstä. Kun vaihtoehtoinen käytös on opetettu palkkioilla vahvaksi ja siihen liittyy jokin vihje, voidaan sitä lähteä asteittain siirtämään kohti tavoitetilannetta. Tällöin koiran on helppo ymmärtää, millainen käytös on kannattavaa. Kaikkein vähimmällä pääsee, jos ennakoi erilaisia tilanteita ja pyrkii opettamaan niihin toivotut käytösmallit jo ennalta, jolloin ei-toivottavaa käytöstä ei välttämättä esiinny lainkaan tai se on vähintään paljon helpompi korjata.

Aina tämä ei ole ollenkaan näin yksinkertaista, varsinkaan jos tilanteeseen liittyy koiralla voimakas tunnelataus tai pitkä oppimishistoria. Ilman vaihtoehtoisen käytöksen opettamista ei kuitenkaan myöskään näissä tilanteissa päästä tehokkaasti eteenpäin.

Ei-toivottu käytös on koiralle kannattavaa

Käytöksen toteuttaminen itsessään tuottaa koiralle palkkion. Esimerkiksi ensimmäisessä osassa mainitut metsästyskäyttäytymisketjuun liittyvät käytökset, kuten saaliin jäljitys ja jahtaaminen, ovat itsessään palkitsevia käytöksiä. Niiden tekemisen aloittaminen on jo palkitsevaa, vaikka koira ei saavuttaisi lopputulosta. Samoin koira voi esimerkiksi käsittelytilanteessa oppia puremaan, koska pureminen lopettaa pelottavan tilanteen, tai rähisemään hihnassa, koska koiran näkökulmasta rähinä voi olla tehokas tapa karkottaa sen kohde. Koirahan ei tiedä, että ohikulkija oli lenkillä ja olisi mennyt pois muutenkin. Käytöksellä koira siis saavuttaa jonkin itselleen tärkeän tavoitteen. On tärkeää muistaa, että käyttäytymisellä on aina jokin päämäärä, se on eläimen kannalta tarkoituksenmukaista.

Jos käytöksen toteuttamisen tuottama palkkio on koiralle arvokas ja tilanteeseen liittyy voimakas tunnelataus, palkkion tarjoaminen tilalle ei välttämättä riitä. Kun koira on taistele tai pakene-tilassa, elimistö vähentää ruoansulatuksen toimintaa eikä muutoin ahneen koiran tee välttämättä edes mieli syödä. Koira saattaa myös oksentaa tai ripuloida, koska ruoansulatuselimistö ei toimi täydellä teholla. Myös leikkiminen vaatii tietyn määrän rentoutta, jotta se olisi oikeasti palkitsevaa, eikä vain tapa purkaa kiihtymystä. Kiihtymyksen purkukin saattaa toimia palkkiona, mutta helpotuksen tunne on negatiivinen, ei positiivinen vahviste eikä tuota pitkällä aikavälillä samaa lopputulosta.

Jos kyseessä on tilanne, jossa ongelmallinen käytös on koiralle kannattavaa sisäisistä tai ulkoisista syistä, nousee entistä tärkeämmäksi koiralle liian vaikeiden tilanteiden välttäminen harjoitteluvaiheessa. Joka ikinen kerta, kun koira käyttäytyy tietyllä tavalla ja kokee käytöksen kannattavaksi, sen todennäköisyys tulevaisuudessa kasvaa. Tämä korostaa myös ennaltaehkäisyn merkitystä, eli sitä, että koiralle opetetaan jo varhaisessa vaiheessa toivotut käytökset positiivisesti vahvistaen.

Ei-toivottuun käytökseen liittyy pitkä oppimishistoria

Oppimisella on suuri, usein unohdettu rooli käyttäytymisen muuttamisessa nimenomaan siitä näkökulmasta, että myös ei-toivotun käytöksen esiintymiseen liittyy paljon oppimista. Koira oppii jatkuvasti, myös silloin kun emme yritä opettaa mitään. Oppiminen tapahtuu siten, että käytetyt hermoverkot aivoissa vahvistuvat. Joten, käytöksen tekeminen ja tilanteen toistuminen opettaa koiraa, ja lisää käytöksen todennäköisyyttä tulevaisuudessa.

Oppimisen vuoksi ennaltaehkäisy sekä ongelmatilanteiden välttely ovat keskeisessä osassa ei-toivotun käytöksen muuttamisessa. Käytöksen ennaltaehkäisy estää vääränlaista harjoittelua! Voimme ajatella käytöksen aiheuttavaa ärsykettä vihjeenä käytöksen toteuttamiselle. Jos koira systemaattisesti toistaa tietyn ärsykkeen jälkeen tietyn käytöksen, meillähän on sujuvasti vihjeellä oleva käytös. Jos koira vaikkapa jahtaa yhtä autoa jokaisella ulkoilullaan 3 kertaa päivässä, sille tulee vuodessa 1095 toistoa autojen jahtaamista. 1095 kertaa vihjeen jälkeen seuraa tietty käytös, siinäpä vasta puhutaan sujuvasta harjoittelusta! Jos meillä on tiettyä vihjettä seuraavana näin hyvin harjoiteltu käytös, ei ole ihmekään, että samalle vihjeelle uuden käytöksen opettaminen tuntuu työläältä.

Jotta päästään tasoihin tämän vihjeen kanssa, myös vaihtoehtoista käytöstä tulisi harjoitella vähintään yhtä paljon. Tosiasiassa vaihtoehtoinen käytös vaatii enemmän toistoja, koska ensin opittu on yleensä aina vahvempi, ja usein tämäntyyppisiin käytöksiin liittyy voimakas palkitsevuus. Jos koira pääsee jatkamaan ei-toivottua käytöstä harjoittelun aikana, se kerää koko ajan lisää toistohistoriaa vanhalle käytökselle, ja se puolestaan siirtää uuden käytöksen sujuvoitumista aina eteenpäin.

Control Unleashed on menetelmä, jolla voidaan opettaa koiralle yksinkertaisia vaihtoehtoisia käytöksiä, sekä tavoitteellisesti lisätä ruokapalkkioiden arvoa sekä siedättää ja vastaehdollistaa koiraa eri tavoin kiihdyttäviin ärsykkeisiin. Löydät lisätietoa mentelmästä Control Unleashed – välilehdeltä.

hyvinvointi

Testissä Mammalyn funktionaaliset makupalat

Testissä Mammalyn funktionaaliset makupalat

Kaupallinen yhteistyö Mammalyn kanssa.

Koiran hyvinvoinnista kiinnostunut omistaja haluaa varmistaa, että koira saa varmasti kaikki tarvitsemansa ravintoaineet ruokinnasta, sekä kenties tarjota koiralleen jotakin lisää erilaisiin tilanteisiin, kuten karvan kuntoa parantamaan. Koska itse raakaruokin koirani, mutta suurin osa koiranruoasta tulee erilaisista aktivointileluista tai treenien ja lenkkien yhteydessä, olen tuskaillut välillä jauhemaisten lisäravinteiden antamisen hankaluuden kanssa. Jauheita ja pillereitä on hankala pakastaa ja piilottaa vaikkapa kongiin tai nuolumattoon. Sain testattavakseni Mammalyn lisäravinne ”snacksit”, jotka ovat siis makupalojen muodossa olevia lisäravinteita, ja saattaisivat tarjota vastauksen tähän haasteeseen. Mammaly on saksalainen yritys, joka on erikoistunut funktionaalisten makupalojen valmistamiseen. Tuotteet on kehitetty yhteistyössä eläinlääkärien kanssa. Voit tutustua Mammalyyn tästä.

Aloitimme testin hammasherkuilla ja turkin kuntoa parantavilla herkuilla. Namit tulivat purkeissa, joissa oli kätevä, uudelleensuljettava kansi. Pääainesosat kaikissa nameissa ovat riisi, kasvipohjainen glyseriini sekä hydroloitu kananmaksa, ja lisäksi valikoima muita ainesosia käyttötarkoituksen mukaan. Kasvipohjainen glyseriini on myös ihmisten elintarvikkeissa käytetty ainesosa kosteuden säilyttämiseen. Nameja annetaan 1kpl / 5 kg, joten meillä jokainen koira saa 3 kpl päivässä. Namit ovat isoja, joten halutessaan ne voisi puolittaa tai pilkkoa jopa pienemmiksi. Koostumus oli kuin puolikosteaa ruokaa, ja hampaiden hoitoon tarkoitetuissa nameissa oli piparmintun tuoksu.

Varsinkin piparmintun tuoksun takia olin aluksi epäluuloinen, mutta namit maistuvat koirilleni erinomaisesti. Jopa Glenna, joka on välillä hyvinkin nirso herkkujen suhteen, hotkaisee herkun välittömästi sen saatuaan. Olenkin käyttänyt niitä koirieni palkkaamiseen lenkille lähtiessä ja lenkiltä tultaessa eteisessä, enkä antanut ruoan yhteydessä. Olemme syöneet kahta eri namia samaan aikaan, hammasnameja ja turkin kuntoa parantavia nameja eli yhteensä 6 kpl per koira, eikä edes herkkävatsaisella Tellulla ole tullut mitään vatsaoireita tästä määrästä herkkuja.

Mammalyn tuotevalikoimaan kuuluvat edellä mainittujen lisäksi makupalat nivelterveyden tukemiseen, suoliston hyvinvointiin sekä rauhoittumisen tueksi, joita aion testata seuraavaksi. Meillä nämä namit menevät ehdottomasti jatkoon, jauheiden lisääminen ruoan sekaan vähenee selvästi näiden myötä. Koirien kanssa kilpailtaessa kannattaa huomioida, että varmuuden vuoksi kannattaa pitää (myös muiden valmistajien) lisäravinteiden annossa 14 vuorokauden tauko ennen virallisia kokeita ja kilpailuja.

pohjataidot

Nenä maasta ja fokus ohjaajaan! Miksi koira haistelee treeneissä, ja mitä sille voisi tehdä?

Koiran haistelu on yksi koiraharrastajia eniten ärsyttävistä toiminnoista, ja siihen pyritään joskus puuttumaan voimakkaastikin. Puuttumisen sijaan voisi olla hyvä hetkeksi kurkistaa haistelun taakse, tutkia, mitä käytöksen takaa löytyy. Haistelua voi myös käyttää tehokkaasti palkkiona, ja sitä kautta haistelun tarve vähenee.

Haistelu on koiran tapa kerätä informaatiota

Mieti hetki itseäsi astumassa vieraaseen tilaan vaikkapa kisapaikalla. Katselet ympärillesi, paikannat ilmoittautumisen, kehän sijainnin, minne voit viedä tavarasi ja missä on wc. Entäpä, jos joutuisit menemään tilaan silmät peitettynä niin, että näkisit vain pienestä rakosesta suoraan eteenpäin?

Ihminen kerää tietoa ensisijaisesti katselemalla, koira kerää tietoa nenänsä kautta. On koiran kannalta epäreilua kieltää siltä kokonaan tiedon keruu. Haistelemalla ainakin saa tietoa siitä, keitä muita tilassa on tai on ollut, ja mikä heidän tunnetilansa on. Todennäköisesti koira saa paljon sellaista informaatiota, josta meillä ei ole aavistustakaan. Koiran on saavutettava tilassa turvallinen ja luottavainen olo, ja jos se kokee informaation keräämisen haistelemalla tarpeelliseksi, väkisin estäminen ei paranna tilannetta.

Haistelu tuottaa mielihyvää

Haistelu myös tuottaa koiralle mielihyvää. Haistelu on on osa metsästyskäyttäytymisketjua, ja sen osien suorittaminen tuottaa koiralle itsessään mielihyvää. Villit koiraeläimet käyttävät suurimman osan ajastaan ravinno netsintään nimenomaan nenäänsä käyttäen, joten on selviytymisen kannalta välttämätöntä, että juuri etsiskely on mieluista puuhaa. Jos koira ei pääse toteuttamaan lajityypillisiä käytöksiä riittävästi, ne voivat tulla esiin ohjaajan kannalta ei-toivotuissa yhteyksissä. Riittävä määrä mahdollisuuksia haisteluun on tärkeää koiran hyvinvoinnille.

Haistelu voi olla myös sijaistoiminto, jolla koira rauhoittelee itseään hankalaksi kokemassaan tilanteessa. Näissä tilanteissa olisi ensisijaisen tärkeää selvittää koiran hankalan olon syy, jotta sijaistoiminnon tarve vähenisi. Koira voi esimerkiksi olla epävarma siitä, mitä sen tulisi tehdä, uusi tila voi jännittää, koira kokee painetta ohjaajasta tai häiriöt ovat liian vaikeita. Haistelun estäminen ei poista tätä syytä, vaan voi jopa pahentaa koiran oloa, jos sille ei tarjota tilanteessa muuta ratkaisua.

Mitä haistelulle voi tehdä?

Haistelun syy vaikuttaa jonkin verran siihen, miten haistelu”ongelmaa” kannattaa lähteä ratkomaan. Ensin on syytä varmistaa, että koiran arkeen sisältyy riittävästi mahdollisuuksia haisteluun ja nenänkäyttöön esimerkiksi ulkoilun ja virikkeistämisen muodossa. Ulkoilun tavalla on väliä: ohjaajan reipas kävely ja koira lyhyessä hihnassa ei yleensä anna koiralle mahdollisuuksia nenänkäyttöön. Itse suosin lenkkejä, joilla koiran pysähtyessä myös ohjaaja pysähtyy, joka kerta. Pitkä liina tai vapaana kulkeminen antaa enemmän vapautta kummallekin.

Jos epäilet sijaiskäytöstä koiran paineistumisen vuoksi, koiraa voi vastaehdollistaa häiriöihin. Koiran hallinnan tunteen lisääminen suhteessa jännittävään asiaan tuo yleensä pitkäkestoisimman ja myös nopeimman koulutustuloksen. Myös vastaehdollistamista ja LAT-tekniikkaa kannattaa käyttää. Varmista, että harjoittelun aikana koira ei ala pelätä, koska pelko blokkaa tehokkaasti oppimista, ja se voi yhdistyä tilanteeseen tai paikkaan. LAT-tekniikasta voit lukea lisää täältä. Joskus koira myös haistelee, koska se paineistuu ohjaajan toiminnasta. Tällöin erilaiset omaehtoisen kontaktin harjoitukset ja esimerkiksi Control Unleashed-pelit antavat koiralle mahdollisuuden ottaa oma-aloitteisesti kontaktia ja valita, mitä koira haluaa tehdä.

Jos koira vain kerää tietoa, sen kannattaa antaa se tehdä. Tiedon keruun tarve yleensä vähenee, kun koira saa tunteen, että se on sallittua, ja erilaiset paikat ovat turvallisia. Joskus koira on vain todella kiinnostunut hajuista. Tällöin kannattaa miettiä, miten haistelemaan pääsemistä voisi käyttää palkkiona koiralle, varsinkin, jos haistelu voittaa muut palkkiot.

Omaehtoisen kontaktin harjoituksella koiralle annetaan mahdollisuus kerätä tietoa, tutustua paikkaan, toteuttaa käyttäytymistarvetta ja myös siedättyä häiriöihin. Omaehtoisen kontaktin harjoituksessa haistelua myös hyödynnetään palkkiona. Haistelun käyttö palkkana perustuu Premackin perjaatteeseen, eli vahva käytös vahvistaa aiempaa heikompaa käytöstä. Heikko kontaktikäytös siis vahvistuu, kun se palkitaan vahvemmalla haistelukäytöksellä. Tästä pääset lukemaan artikkelin omaehtoisesta kontaktista.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

arjen tukitaidot · arkitaidot · hallinnantunne · harrastukset · koiralähtöisyys · kouluttaminen · pohjataidot · valinnanvapaus

Saat sen mistä luovut – luopuminen ilman pettymyksiä

Tavoitteellisen pennun pohjataidot- sarja saa jatkoa! Tässä postauksessa puhutaan luopumisen opettamisesta. Koira joutuu sekä arjessa että harrastuksissa luopumaan monista asioista. Ei saa syödä kaikkea herkullista tien pientareilta, ei saa mennä jokaisen kiinnostavan koiran ja ihmisen luokse, ei saa haistella kun pitäisi tehdä tehtäviä ja niin edelleen… Jos luopumista ei ole harjoiteltu, aiheutuu näissä tilanteissa helposti konflikti ja vastakkainasettelu koiran ja ihmisen välille, ja koiran kanssa kulkeminen ja treenaaminen voi tuntua hyvinkin raskaalta.

Kuva: Saila Rappumäki

Koirien välillä on suuria yksilöllisiä eroja siinä, miten impulsiivisia ne ovat, eli miten nopeasti ja ilman harkintaa ne reagoivat. Hyvin impulisiivinen koira toimii ärsykkeiden mukana nopeasti, kun taas hyvän itsehillinnän omaava koira pystyy hillitsemään mielijohteitaan ja toimimaan harkitummin saavuttaakseen päämääränsä. Impulsiivisen koiran kanssa arki voi toisinaan olla todella haastavaa, mutta onneksi luopumista voi harjoitella. Koiran synnynnäiset ominaisuudet vaikuttavat siihen, miten paljon harjoittelua tarvitaan ja miten nopeasti siinä voidaan edetä.

Opetustavalla on merkitystä

Perinteinen tapa opettaa luopumista on, että koiran eteen viedään jotain, mitä se haluaa, esimerkiksi nameja kädessä. Kun koira yrittää ottaa haluamansa, se viedään pois, esimerkiksi namikättä nostetaan ylöspäin. Kun koira ei enää yritä ottaa namia, se saa palkinnon toisesta kädestä. Jos mietimme tilannetta koiran kannalta, se etenee näin: Koira toimii aktiivisesti saadakseen haluamansa, aktiivisesta toiminnasta menettää palkkion = pettymys. Kun koira passivoituu, se saa palkkioksi jotain muuta, kuin mitä se alunperin halusi. Koiralle siis käytännössä opetetaan, ettei kannata kokeilla asioita, koska passivoituminen johtaa nopeammin palkkion saamiseen. Lisäksi koira oppii, että omalla toiminnalla ei ole mahdollista saada sitä, mitä haluaisi. Luopumisesta syntyy konflikti, ja pettymyksen tunteet voivat johtaa turhaumaan, joka voi ilmentyä ylikuumenemisena tai sijaistoimintona.

Jaana Pohjola kirjoittaa luopumisen vaikutuksesta koiran ja ihmisen suhteeseen. Kun ihminen estää pääsyn koiran haluamiin tavoitteisiin, ihminen näyttäytyy ikävässä valossa. Lisäksi, jos luopuminen opetetaan resurssien hallinnan kautta, koira kyllä oppii luopumaan asioista, jotka ovat ihmisellä. Mutta oppiiko koira luopumaan asioista, joita ihminen ei voi hallita? Miten opetetaan esimerkiksi jahtaamista rakastavaa bordercollieta luopumaan autoista tai polkupyöristä, jos luopuminen perustuu sille, että ihminen estää koiran pääsyn resursseille. Jokainen, joka on killuttanut jahtaamaan ampaisevaa koiraa hihnan päässä kerta toisensa jälkeen voi todeta, ettei tämä ole kovin tehokas tapa.

Lisäksi Jaana Pohjola kiinnittää huomiota siihen, mitä tapahtuu, jos ohjaajalta saatu palkkio on jatkuvasti huonompi kuin se, mitä koira oikeasti haluaa. Taas ollaan tekemisissä konfliktin kanssa. Ohjaajalla olevien palkkioiden arvo voi jopa laskea entisestään, jos koira kokee ohjaajan ajatteleman palkkion itseasiassa rankaisuna. Ohjaajakin näyttäytyy tällöin epäedullisessa valossa. Kun taas ihminen mahdollistaa pääsyn koiran haluamille asioille, ihminen alkaa näyttäytyä hyvässä valossa, mahdollistajana.

Saat sen mistä luovut – luopumista ilman palkkion poistoa ja pettymyksiä

Luopumista voi myös harjoitella siten, että koira ei menetä haluamaansa, vaan päin vastoin saa sen, kun luopuu ensin. Koiralle ei voi tietenkään antaa kaikkea, mitä se haluaa: koiraa ei voi esimerkiksi koskaan päästää jahtaamaan autoa palkkioksi siitä luopumisesta. Yksittäisissä tilanteissa luopuminen on kuitenkin todella paljon helpompaa, jos koiralla on kokemusta isosta määrästä toistoja, joissa se saavuttaa haluamansa luopumisen kautta. Jos autoja menee päivässä ohi 5, mutta luopumistreeniä, jossa koira saa palkkion, on kiinnostavilla kohteilla toistoina vaikkapa 15, koiralle syntyy kokemus, että useimmissa tilanteissa luopumisen kautta on mahdollista saavuttaa haluamansa. Silloin, kun koiralle ei voi antaa sen todella haluamaa asiaa, olisi kuitenkin tärkeää olla toinen, mahdollisimman hyvä palkkio tilalla.

Tähän luopumistreeniin liittyy myös ajatus siitä, että luopumiselle ei rakenneta vihjettä. Koiralle voi toki opettaa myös erillisen luopumisvihjeen, mutta itse haluan luopumisen lähtevän koirasta, en ihmisisestä. Kun koira luopuu oma-aloittesesti positiivisessa mielentilassa, oppiminen kantaa paljon kauemmas kuin siihen, että luopuminen tapahtuu palkkion menetyksen tai estämisen pelossa, koira passivoituen. Kun koira voi omalla toiminnallaan vaikuttaa asioihin, sen hallinnan tunne kasvaa. Tästä pääset lukemaan, miten oma-aloitteinen luopuminen auttaa kontaktin vahvistamisessa ja sitä kautta lajitehtävien kouluttamisessa.

Luopumisen harjoittelu todellisilla palkkioilla vaatii ohjaajalta koiran lukemista ja luovuutta. Tällaisessa harjoittelussa hyvä puoli on se, että koiralle on aito motivaatio saavuttaa palkkio. Arjessa kannattaa hyödyntää myös tilanteet, joissa koira on valmiiksi hihnassa. Tällöinkin toki syntyy konfliktia, mutta sitä voidaan myös näillä harjoitteilla purkaa. Esimerkiksi tilanteet, joissa koira haluaa mennä ulos ovesta, tervehtiä ihmisiä tai koiria lenkillä tai kiskoo kohti jotain hajua, ovat hyviä mahdollisuuksia opettaa koiralle, että ensin luopumulla se saavuttaa haluamansa asian.

Luopumista kannattaa kuitenkin harjoitella myös niin, että koiraa ei estetä lainkaan. Tällöin ei synny konfliktia, joten harjoittelu lujittaa koiran ja ihmisen suhdetta enemmän. Perinteisen namitavan sijaan koiraa voidaan opettaa luopumaan niin, että palkkio on sen saavutettavissa jatkuvasti. Suosittelen aloittamaan harjoittelun paikassa, jossa koiraa voi turvallisesti pitää vapaana tai ainakin pitkässä liinassa. Tällöin ei tule tarvetta kieltää koiraa harjoituksen aikana, eikä harjoittelu lähde niin helposti väärille raiteille.

Luopumista voi harjoitella esimerkiksi hajuista. Siihen löydät ohjeen täältä. Ihmisistä ja esimerkiksi tilassa olevista tavaroista luopumisen opettelu tapahtuu samalla logiikalla. Lisäksi luopumista voi harjoitella perinteisellä namimenetelmällä siten, että namit ovat avoimesssa kädessä. Harjoittelu aloitetaan käsi niin korkealla, ettei koira yritä ottaa nameja, ja koiraa palkitaan kun se hiukankin luopuu kädestä. Harjoittelun edetessä namikättä tuodaan vähitellen kohti koiraa. Jos koira yrittää ottaa nameja, kättä ei vedetä pois eli palkkiota ei poisteta eikä oma-aloitteisesta toiminnasta rangaista. Tätä tapaa on lätevä soveltaa kotona myös vaikkapa ruokakuppiin ja puruluihin. Lopulta päästään siihen, että namikäsi voi olla koiran nenän korkeudella, ja se silti luopuu ilman erillistä vihjettä.

Alla video siitä, miten Glennalle on opetettu luopumista pentutreeneissä.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

Glenna · harrastukset · havainnointi · koiralähtöisyys · pentuelämä

Glenna SmartDOG-pentutestissä

Kävimme eilen Glennan kanssa SmartDOG-pentutestissä, testaajana Elisa Reunanen Vainuvoimalta. Pentutestin avulla omistaja saa tietoa koiransa persoonallisuudesta, ja testin tuloksia voi hyödyntää koiran kasvatusta ja kouluttamista suunnitellessaan. Testi mittaa koiran sosiaalisuutta vieraita ihmisiä kohtaan, leikkihalukkuutta, aktiivisuutta sekä kognitiivisia ominaisuuksia. Halusin testata Glennan juuri siksi, että saisin lisätietoa siitä, millä osa-alueilla se kaipaa vahvistusta ja onko sen kouluttamisessa jotakin erityistä huomioitavaa. En ollut aikaisemmin käynyt SmartDOG-testissä, joten testitilanne oli myös siltä kannalta erittäin mielenkiintoinen.

Glennan testin kulku

Testi toteutettiin Vainuvoiman tiloissa Turussa, jossa itse olen käynyt ennenkin, mutta Glennalle se oli paikkana uusi. Glenna asteli reippaana sisään ja heti vapaaksi päästyään juoksenteli ympäriinsä tutkimassa paikkoja, kiipesi sohvalle ja sen selkänojaa vasten nuuskimaan ja oli siis kokonaisuudessaan erittäin reippaasti ja iloisesti tutustumassa tilaan. Kun tila oli tarkastettu, sai myös testaaja osuutensa pienen bordercollien rakkaudesta. Ehkä Glenna yritti myös vaikuttaa tuloksiin nuoleskelemalla tuomaria?

Pentua testattiin yhteensä 4 erilaisella testillä, jotka mittasivat kukin hieman erilaisia asioita, lisäksi oli leikki ja aktiivisuusmittari. Testi itsessään kesti hiukan reilun tunnin, ja Glenna oli testin loppuvaiheilla jo jonkin verran väsähtänyt. Se teki innokkaasti tehtäviä ja oli hyvin kiinnostunut siitä, mitä kulloinkin puuhailtiin yhdessä testaajan kanssa. Namipalkkana ei ollut mukana mitään supernameja, mutta Glenna jaksoi koko testin ajan olla niistä kiinnostunut. Testi päättyi leikkiin testaajan kanssa, jossa Glenna oli supermielellään mukana ja halusi vielä jatkaa leikkiä sen loppumisen jälkeen.

Glennan tulokset

Testin kokonaisarvion mukaan

”Glenna on erittäin avoin ja ystävällinen pentu, joka tutustuu koko testitilaan vauhdikkaasti. Koira on erittäin hyvin motivoitunut ruuasta, ja se keskittyy tehtäviin erinomaisesti koko testin ajan. Sylinteritestissä Glennalla on erittäin hyvä itsehillintä. Ihmisen eleitä Glenna lukee erinomaisesti, ja osoittaa hienoa keskittymiskykyä erityisesti tässä tehtävässä. Tilaan liittyvä ongelmanratkaisutehtävä jäi Glennalta ratkaisematta; koira keskittyy pääasiassa pyytämään apua ihmisiltä tai tutkimaan paikkoja. Mahdottomassa tehtävässä koira tekee pääasiassa muuta kuin pyrkii ratkaisemaan ongelmaa, eli koira hylkää tehtävän, eikä osoita vielä suurta sinnikkyyttä tässä osiossa. Suunnatessaan huomionsa tehtävään Glenna työskentelee itsenäisesti. Sosiaalisen oppimisen tehtävässä Glenna osoittaa taipumusta matkia ihmisen toimintaa, vaikka pieni jännitys ja väsymys aiheuttavatkin sen, ettei koira lähde täysin toistamaan tehtävää. Glenna on innokas leikkijä ja selvästi nauttii leikistä ihmisen kanssa. Koira vaihtaa lelun ruokaan, mutta palaa syötyään nopeasti lelun kimppuun. Kumpaakin palkkiota kannattaa ehdottomasti hyödyntää Glennan koulutuksessa. Vaikka Glenna ei mahdottomassa tehtävässä käytä apua pyytävää strategiaa, se osoittaa muissa testin tehtävissä suurta yhteistyöhalukkuutta ja kiinnostusta työskennellä ihmisen kanssa. Koiran parhaat vahvuudet testissä ovat erinomainen itsehillintä ja eleidenlukukyky.”

Yksittäisistä osa-alueista Glenna sai seuraavat arviot:

Suhtautuminen vieraaseen ihmiseen, arkuus-rohkeus: Glenna suhtautuu vieraaseen ihmiseen
ystävällisesti ja avoimesti – koira on avoin ja sosiaalinen vieraita ihmisiä kohtaan.

Aktiivisuus, tilaan tutustuminen: Glenna on erittäin aktiivinen testin alussa ja tutustuu juosten koko huoneeseen. Koiran Fitbark-aktiivisuus testissä oli 24. Pentu on keskimääräistä rauhallisempi testitilanteessa.

Itsehillintä: Glennalla on erinomainen itsehillintä ja impulssikontrolli sylinteritestissä. Sylinteritestissä koira toimii siten, kuin se juuri oppi edellisessä osiossa, eikä palkkio näköärsykkeenä häiritse koiraa. Aikaisemmissa tutkimuksissa koirilla sylinteritestin onnistumisprosentti on ollut keskimäärin 79 % ja susilla 77 % – Glennalla tämä oli 90 %.

Eleet: Glenna lukee ihmisen kommunikointia erinomaisesti tehden vain yhden virheen! Hyvin harva pentu yltää täysin virheettömään suoritukseen tässä osuudessa. Testi vaatii myös hyvää keskittymiskykyä, ja Glennalla on myös tämä ominaisuus vahvana.

Ongelmanratkaisu, V-aita: Glenna ei ratkaissut V-aita tehtävää määräajassa. Koira pyytää pääosin ihmisen apua tehtävän ratkaisuun.

Ongelmanratkaisu, mahdoton tehtävä: Glenna kohdistaa pääasiallisesti huomion muuhun tekemiseen (58 % ajasta) tehtävässä kuin pyrkii ratkaisemaan ongelman. Ollessaan tehtävän kimpussa Glenna työskentelee lähes yksinomaan itsenäisesti.

Leikkihalukkuus: Glenna innostuu heti leikistä ja se leikkii hyvin aktiivisesti. Koira ei halua lopettaa leikkiä. Leikkiä voi hyvin käyttää Glennan palkkiona koulutuksessa.

Sosiaalinen oppiminen: Glenna manipuloi useita kertoja oikeaa nappia ja osoittaa kykyä oppia mallista. Laite on koiran mielestä hieman jännittävä ja lisäksi pentu alkaa olla väsynyt eikä se siksi lähde toistamaan tehtävää voimakkaasti. Koira odottaa myös ihmisten apua tehtävän ratkaisuun.

SmartDOG-tietokannassa pääsee vertailemaan oman koiransa tuloksia muihin saman rotuisiin sekä kaikkien koirien keskiarvoon. Glenna ylittää eleiden luvussa, sosiaalisessa oppimisessa ja itsehillinnässä bordercollien keskiarvon, mutta jää selvästi jälkeen ongelmaratkaisussa. Se oli testissä selkeästi rauhallisempi bordercollieiden pentutestin keskiarvoon nähden.

Omat ajatukset testistä

Itselleni oli yllätys, ettei Glenna yrittänyt mahdottomassa tehtävässä pyytää apua lainkaan, vaikka tilaan liittyvässä ongelmanratkaisutehtävässä se yritti sitä pontevasti. Myös se, ettei tilatehtävä onnistunut, oli itselleni yllätys, koska haahuillessaan Glennan olisi ollut mahdollista saada herkut, mutta se ei sitä tajunnut. Glenna yritti ihan vähän saada nameja väkisin, mutta luovutti nopeasti.

Ajattelen, että väkisin murtautumisesta luopuminen on arjessa hyvä ominaisuus, koska en esimerkiksi toivo, että koira yrittää väkisin päästä porteista ja aidoista läpi, jos se haluaa jotain toisella puolella olevaa. Toisaalta harrastuskoiralla on hyvä olla jonkin verran sinnikkyyttä ja ongelmanratkaisutaitoja, toki niiden tarpeellisuus riippuu kovasti lajista. Tämän ominaisuuden vahvistamisessa on siis syytä olla tarkka harkinta, miten sinnikkyyttä vie eteenpäin.

Mahdottoman tehtävän antama tieto oli myös mielestäni tärkeää: Glenna jaksoi jonkin aikaa yrittää, mutta kun ei onnistunut niin hylkäsi tehtävän ja lähti omille teilleen. Kouluttamisen kannalta on tärkeää tietää, miten koira toimii, jos se ei onnistu yrityksissään, ja testitilanteen käytöksen pohjalta voi pohtia myös syitä käytökselle koulutustilanteissa.

Sosiaalisen oppimisen taipumuksen testaus oli myös kiinnostavaa. Koska Glennalla oli asiaan selvä taipumus, aion ottaa työn alle sen miettimisen, miten voisin sosiaalista oppimista hyödyntää – onhan se myös tutkimuksissa todettu jopa sheippaamista tehokkaamaksi keinoksi opettaa uusia asioita. Myös Do As I Do tulee ehdottomasti meidän treenilistalle, kunhan Glennalta löytyy konseptin opettamiseen liittyvät valmiudet.

Jos testissä olisi tullut esiin epäluuloa, arkuutta tai vaikka voimakasta impulsiivisuutta, se olisi ollut myös erittäin tärkeää tietoa koulutuksen suunnittelun kannalta. Koiran luontaiset taipumukset vaikuttavat siihen, mitä asioita kannattaa harjoitella ja mitkä vaativat erityishuomiota niin arjessa kuin harrastuksissakin. Ne vaikuttavat myös siihen, miten hyvät mahdollisuudet on eri koulutusmenetelmillä onnistua. Samoin esimerkiksi itsenäisyys on asia, josta on toisissa lajeissa paljon hyötyä, mutta toisissa hyvin itsenäisen koiran kanssa voi olla paljon hankalampi edetä.

Testi oli erittäin mielenkiintoinen. Sain siitä mielestäni tarpeellista lisätietoa koirani käyttäytymisestä ja mietittävää, miten otan näitä ominaisuuksia koulutuksessa ja arjessa huomioon. Ennen testiä ajattelin, että kyllä tunnen aikuiset koirani ja niiden testaaminen on ”turhaa”, mutta nyt heräsi kiinnostus myös sitä kohtaan. Ehkä vien Susun vielä testiin jossakin vaiheessa, ja Glennan sitten aikuisten testiin kun se on vanhempi. Suosittelen testiä ehdottomasti!

P.S. Vainuvoiman tiloissa oli myös tosi hyvin kaikenlaista treenitarviketta myytävänä, sekä kirjoja! Onnistuin kuitenkin lähteämään ulos vain yhden heräteostoksen kanssa, ostin nimittäin erittäin kätevän märkäruoalle tarkoitetun palkkapurkin.

arjen tukitaidot · hallinnantunne · harrastukset · koiralähtöisyys · kouluttaminen · pohjataidot · valinnanvapaus

Mitä hyötyä on omaehtoisesta kontaktista?

Omaehtoinen kontakti – mitä se on? Omaehtoisuudella tarkoitan, että toiminto lähtee koirasta. Voisimme puhua myös tarjotusta kontaktista tai koiralähtöisestä kontaktista. Koira siis itse tarjoaa käytöstä, ohjaaja ei mitenkään ilmaise koiralle, mitä haluaa. Ei ole olemassa myöskään koiran kannalta väärää vastausta. Kun koira osaa tarjota kontaktia, ja tarjoaa sitä mielellään, voidaan harjoittelussa helpommin keskittyä muihin asioihin.

Mitä hyötyä on omaehtoisesta kontaktista?

Omaehtoisen kontaktin ehdoton hyöty on se, että silloin koira luopuu häiriöistä oma-aloitteisesti. Kyseessä on pohjimmiltaan myös luopumistreeni, jossa koira valitsee kontaktin kiinnostavan häiriön sijaan. Varsinkin pentu- ja alkeistreenit ovatkin oikeastaan lähinnä luopumista kaikesta kiinnostavasta maailmassa ja ohjaajan rakentamista kiinnostavaksi. Kun kontakti vahvistuu ja siihen rakentuu kestoa, luopumista voidaan ajatella häiriönä kontaktille.

Omaehtoinen kontakti on osa sitä, että koira pitää itse huolta hallinnasta: se ei halua karata häiriöille, vaan haluaa tarjota kontaktia. Kun luopuminen lähtee koiran halusta, se on paljon varmempi käytös kuin muista syistä tapahtuva luopuminen. Kun luopuminen on oma-aloitteista, eikä siihen liity ristiriitaa ohjaajan kanssa, koiralle rakentuu aito sisäinen motivaatio tehtävää kohtaan.

Aito motivaatio on omassa ajattelussani keskeinen asia kaikessa treenaamisessa. Kun koiralla on aito motivaatio tehtävään, sitä ei tarvitse kalastella eikä houkutella pois muiden mielenkiintoisten asioiden ääreltä. Koiran kanssa ei synny vastakkainasettelua, kun ihminen ei yritä väkisin saada koiraa luopumaan sille tärkeästä asiasta. Kun koira oppii, että kontaktin kautta sille päin vastoin syntyy mahdollisuuksia saada sen tavoittelemia asioita, ihminen ja koira pelaavat samalla puolella.

Omaehtoisen kontaktin myötä myös muiden tehtävien harjoittelu helpottuu. Periaatteessa kontakti ei ole vaatimus tehtävien opettamiselle, mutta mistä voimme tietää, että koiran huomio on meissä, jos se ei katso ohjaajaa? Ohjaajaan katsomattomasta koirasta tulee myös ohjaajalle epämiellyttävä olo. Kyse on samasta ilmiöstä, kuin jos puhuisit ihmiselle, joka koko ajan katselee muualle. Koira pitää ystävälliseen ihmiseen mielellään katsekontaktia, jos se ei koe kontaktia uhkaavana, joten muualle katselevan koiran kohdalla pitäisi aina miettiä, mitä käytöksen taustalla on. Onko tilanne tai ohjaaja painostava, vai onko koiran kenties vaikea luopua häiriöistä?

Kun koira on oppinut, että ohjaajan tarkkailu ja kontaktin pitäminen kannattaa, voi harjoittelussa keskittyä muihin asioihin. Tehokkaassa harjoittelussa ei voi harjoitella kuin yhtä kriteeriä kerrallaan. Esimerkiksi seuraamisessa voi olla nopeasti ongelmissa, jos kontaktia joutuu jatkuvasti työstämään ja sen vuoksi joutuu myös palkitsemaan väärää sijaintia tai vinoutta. Jos kontakti on vakio, ja koira huolehtii siitä itse, kriteerinä voidaan pitää jotakin muuta, esimerkiksi seuraamisessa oikeaa paikkaa.

Mitä asioita kannattaa ottaa huomioon omaehtoisen kontaktin rakentamisessa?

On ehdottomasti hyvä, jos on mahdollista harjoitella myös kontrolloiduissa olosuhteissa niin, että häiriöitä voidaan tuoda mukaan koiran sietoikkunan sisällä. Tällöin voidaan pyrkiä ns. virheettömään oppimiseen, jossa tavoitteena on harjoituksen vaatimustason pitäminen koko ajan sellaisella tasolla, että koiran onnistuminen on hyvin todennäköistä. Koska häiriöt ovat kuitenkin asia, jota ei voi täysin hallita, on tarpeen harjoitella myös tilanteita, joissa jokin äkillinen tai hyvin kiinnostava vie koiran huomion. Tämän vuoksi omaehtoisen kontaktin rakentaminen vaatii ohjaajalta joustavuutta muuttaa suunnitelmaa ja omaa toimintaansa tilanteen mukaan.

Selvää on, että koiraa ei saa kuitenkaan pelotella, eikä sille saisi näissä treeneissä aiheutua epävarmuutta, vaan päinvastoin tarkoituksena on opettaa koiralle toimintamalli tilanteeseen, jossa se kadottaa kontaktin hetkellisesti. Näin koiran hallussa oleva käytösvalikoima kasvaa. Kun koiralle tulee käyttöön uusia tapoja selvitä haastavista tilanteista, myös sen hallinnan tunne kasvaa. Hallinnan tunteen kasvaminen näkyy esimerkiksi itsevarmuuden ja reippauden kasvamisena ja siinä, että koira sietää epämiellyttäviä asioita paremmin, kun sillä on keino ohjata tilannetta.

Varsinkin alussa ohjaajan on usein tarpeen hiukan ”psyykata” itseään kestämään se, että koira on kuin onkin kiinnostunut myös muista asioista. Aluksi koira saattaa käyttää pitkiä aikoja kaikenlaiseen muuhun toimintaan, ja tässä kysytään ohjaajalta kärsivällisyyttä. Ohjaajan tulisi kuitenkin pysyä koko ajan valppaana, sillä hyvin pienetkin koirasta lähtöisin olevat vilkaisut tulisi merkitä ja palkita. Muutoin koira ei opi kontaktin kannattavuutta.

Omaehtoinen kontakti pitäisi pyrkiä pitämään vapaana ikävistä seurauksista. Koira määrittelee, mikä on ikävää, joten tilanteita on hyvä miettiä koiran näkövinkkelistä. Jos omaehtoisella kontaktilla joutuu kytketyksi vapaana juoksemisesta, se on yleensä ikävää; samoin jos menettää tilaisuuden haistella kiinnostavia hajuja. Jos taas kontaktista saa palkkion ja lisäksi mahdollisuuden jatkaa tätä tai jotain toista kiinnostavaa toimintaa, niin sehän kannattaa. Kun näihin koirasta kiinnostaviin asioihin on lupa ja pääsy, niiden arvo ja samalla kiinnostavuus laskee. Samaan aikaan kontaktin määrä lisääntyy.

Monenlaisia tilaisuuksia harjoitteluun

Tästä linkistä pääset lukemaan, miten omaehtoista kontaktia lähdetään rakentamaan tilaan tutustumisen kautta. Tilaan tutustumisharjoituksen tavoitteena on purkaa konfliktia ohjaajan ja koiran väliltä ja opettaa koiralle, että kontaktin ottaminen on erittäin kannattavaa: siitä saa palkkion, eikä menetä mahdollisuutta puuhata sitä, mikä sillä hetkellä kiinnostaisi eniten.

Kontaktia voi rakentaa kannattavaksi myös arjessa. Meillä kontakti toimii koirille välineenä saada niiden haluamia asioita. Esimerkiksi ruoka-aikoihin kupista luovutaan ja otetaan kontakti, ennen kuin saa luvan syödä; samoin puruluista ja muistakin herkuista; ovesta saa luvan kulkea kontaktilla; hyville hajuille pääsee lenkillä kontaktilla ja lenkin ja vapaana olon aikana on mahdollista ansaita halutessaan ylimääräisiä makupaloja kontaktilla. Myös ihmisten ja toisten koirien tervehtiminen, jos se on koirasta mukavaa, kannattaa viedä kontaktin ja vapautuksen alle, samoin esimerkiksi koirapuistoon meneminen tai autosta ulos hyppääminen.

Aktiivisen omaehtoisen kontaktin myötä yhteiselämä helpottuu, ja ihmisestä tulee mukavien asioiden mahdollistaja. Nämä arjen tavat hyödyttävät myös harrastuskentällä, ja usein myös toisin päin. Ihmisen kokeminen kannattavana on koiran hyvinvoinnille keskeistä, ja omistaja saa hyvän mielen koiran ollessa hallittavissa.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

arjen tukitaidot · hallinnantunne · hihnakäytös · koiralähtöisyys

Monikoiratalouden hihnalenkkeilystä

Eilen otin härkää sarvista ja vein kaikki neljä koiraa samaan aikaan hihnalenkille. Glennalla on nyt ikää 11,5 viikkoa, ja aiemmin olen ajatellut, ettei se jaksa mukana. Mutta myönnän kyllä, että tosiasiallinen kannustin tähän kokeiluun oli se, että mieheni ei ollut nyt kotona enkä halunnut viedä koiria erissäkään ulos tai jättää pentua yksin. Joskus ulkoinen pakote toimii ihmiselle parhaiten 😉 Sattuneesta syystä kuvia ei nyt ole montakaan, kännykkää ei viitsi enää kovin usein kaivaa esiin taskusta kuin vain kun on aivan varma, ettei missään lähettyvillä ole ketään.

Silloin aikoinaan, kun Tiuhti tuli minulle, koirakoulussa neuvottiin, ettei koira saa koskaan vetää ja jos se vetää, niin pitää aina pysähtyä. Tiuhti-pennun kanssa ulkoilu oli pitkään todella raskasta, ja sillä kesti kauan oppia lenkkeilyn pelisäännöt. En muista, toteutettiinko tätä samaa toimintamallia Susun kanssa, mutta todella pitkään koirien lenkittämisessä oli minulla sellainen ”pakkopullan” sävy. Jos koirat kiskoivat tai tuli joku remmirähjäys, niin koko lenkki oli piloilla. Välillä oli jopa aikoja, etten oikeastaan kovin paljon lenkittänyt koiria.

Sitten tutustuin Jaana Pohjolan lenkkeilyfilosofiaan, josta voit lukea esimerkiksi tästä ja tästä. Jaanan ajatus on, että koko lenkki ei voi olla temppu, ja on hyväksyttävä se, että koira ei käyttäydy koko lenkkiä täydellisesti. Vetäminen ei ole automaattisesti huono asia, ja vetämisestä pysähtyminen harvemmin tuottaa nopeaa koulutustulosta. Se on sitäpaitsi monen koiran kanssa aivan epäjohdonmukaista, koska jos yksi vetää ja silti kaikki pysähtyvät, mitä koirat oikeastaan oppivat? Jaana kehottaa myös miettimään, mikä muu voisi toimia koiralle palkkana kuin namit tai lelut.

Erityisesti ajatus siitä, ettei lenkin tarvitse olla täydellinen ollakseen mukava ja onnistunut, oli itselleni ihan mullistava (mikä tietenkin tuntuu nyt ihan typerältä). Olen hyväksynyt sen, että alkulenkistä meillä koirat yleensä vetävät, joskus aika kovaakin, koska koko päivän sisällä vieton jälkeen niillä on usein aika paljon virtaa. Myös muulloin saa lenkillä hihna kiristyä, rajan olen laittanut siihen, että ns. kauhominen on kielletty, koska sitten menee jo taluttaja nurin. Tuntuma saa siis kuitenkin olla.

Meillä myös koirat saavat aina pysähtyä haistelemaan kun haluavat, poikkeuksena tietenkin keskelle suojatietä tms. Joskus voidaan mennä toooodella hitaasti, joskus aika vauhdikkaasti. Saman lenkin kesto voi päivästä riippuen erota jopa 5-10 min. Tämä on ollut meillä oikeastaan aina. Ajattelen, että lenkille lähdetään koiria varten, ja haistelu on koirien hyvinvoinnille erittäin tärkeää. Mittaan lenkkien kestoa ajassa, en matkassa. Jos on kiire, mitä yleensä ei ole, käännyn aikaisemmin kotiin, jos nenät tuntuvat olevan maassa tavanomaista enemmän. Sellainen sääntö meillä on, että ihmisten ilmoilla liikuttaessa kuljetaan toista tien reunaa, ja sieltä ei saa pomppia toiselle puolelle eikä edes keskellä, ja tästä ei jousteta. Varsinkin vilkkaassa lähiössä työmatkapyöriäilijöiden seassa tämä on turvallisuuskysymyskin. Pyrin nykyään entistä enemmän ulkoilemaan kuitenkin metsäpoluilla ja pururadoilla, joilla on vähemmän liikennettä eikä koirien kulkeminen niin tarkkaa, mutta totta kai keräännymme aina reunaan koko sakki kun joku tulee vastaan.

Tämän ”lähes täydellisen säännöttömyyden” seassa sitten palkitaan koiraa siitä, jos se ottaa kontaktia jossain välissä. Usein lenkki menee niin, että ensimmäiset 15 min höyrytään reippaasti eteenpäin, ehkä haistellaan ja merkkaillaan tietyt paikat. Suurimmat höyryt päästettyään koirat kuitenkin rauhoittuvat ja alkavat haistella enemmän, ja, tadaa, ottavat oma-aloitteisesti kontaktia makupalojen toivossa. Nämä kaverit ovat muutenkin ruoalle ahneita, joten sillä on voinut palkita myös lenkillä. Mitä enemmän lenkkeilee, sitä vähemmän on höyryä ja enemmän kontaktia. Ajattelen siksi, että meillä hihnakäytös on pitkälti kiinni muutamasta asiasta, jotka liittyvät toisiinsa:

  1. Kun lenkkeilee paljon, koiran perusliikunnan tarve on tyydytetty.
  2. Se, että koira saa haistella niin paljon kuin haluaa, palvelee montaa asiaa.
  3. Kun lenkkeilee paljon, on enemmän tilaisuuksia harjoitella.
  4. Kun perusliikunnantarve ja haistelun tarve on tyydytetty, makupaloilla koulutus on helpompaa kun ei tarvitse kilpailla ympäristön palkkioiden kanssa niin voimakkaasti.

Takaisin pentulenkkeilyyn, eli siis eilen hiukan kauhuissani lähdin neljän koiran kanssa ulos metsän puolelle. Ja sehän meni hyvin, oikeasti tosi hyvin. Kyllä, koirat vetivät, varsinkin kun mentiin hihnoissa metsään ja varsinkin kun kuumien kelien vuoksi on lenkkeilty vähemmän kuin yleensä (me ei todellakaan surra yhtään helteiden loppumista). Mutta kun nyt ei, toisin kuin edellisillä kerroilla kun olen ottanut pennun ensimmäistä kertaa koko porukan kanssa lenkille joskus vuoden ikäisenä, ollutkaan tavoitteena täydellisyys. Oikeastaan tavoitteena oli se, että pentu ei jää auton eikä pyörän alle eikä mulla murru sormi jos se jää neljän remmin väliin puristuksiin, mutta ei näin tapahtunut.

Aamulenkillä sitten olin oikein rohkea ja vein koko poppoon meidän normi aamukävelylle tuonne asuinalueen puolelle. Glenna otti hienosti isoista mallia ja kulki reunassa niiden perässä, lenkki sujui niin kivasti, että olisi voinut luulla, että on paljon suurempi pentu mukana. Olen tästä kokemuksesta tosi rohkaistunut ja hyvillä mielin, koska oikeasti nautin koirien kanssa kävelystä paljon. Tietenkään pentu ei lähde vielä pitkiin aikoihin mukaan pitkille lenkeille, mutta näillä lyhyillä ulkoiluilla pääsee mukavasti harjoittelemaan porukassa kulkemista. Glenna ei vielä tiedä, millä tavalla niitä nameja voi saada, ja tietysti pentua kiinnostaa monet asiat paljon enemmän kuin aikuisia koiria, mutta eihän sitä voi oppiakaan jos ei anneta tilaisuuksia.

arkitaidot · Glenna · hallinnantunne · havainnointi · koiralähtöisyys · omat koirat · pentuelämä · valinnanvapaus

Pennun kanssa maailmaan tutustuminen

Pentuelämää on nyt meidän perheessä eletty reilu 2 viikkoa, ja se tuntuu pieneltä ikuisuudelta. Edellisen pennun tulosta on aikaa se vajaa 3 vuotta, ja moni asia on ehtinyt unohtua, millaista se pikkupennun kanssa olikaan. Toisaalta myös olen tässä välissä oppinut itse aivan hirveän paljon, oma ajatusmaailma on muokkautunut ja koulutustaidot parantuneet huimasti. Ainahan sitä kai sanotaan, että seuraavan koiran kanssa tehdään asiat eri tavalla ja paremmin kuin edellisen kanssa, eikä ainakaan tehdä samoja virheitä. Nyt itse tunnen, että olen onnistunut tekemään ainakin alkuun osan asioista eri tavalla ja nimenomaan niin, että toiminta vastaa omia arvoja ja omaa tietopohjaa.

Glennan kanssa meillä on ensimmäistä kertaa käytössä oma piha, kaikki muut koirat ovat kasvaneet kerrostalossa. Oma piha, vaikka se onkin pieni ja vaatimaton, antaa pennulle aivan toisenlaisen mahdollisuuden saada omaehtoista liikuntaa sekä tutustua turvallisesti maailman ääniin, hajuihin ja sääilmiöihin. Toisekseen Glenna on aivan uskomattoman siisti, minkä se on oppinut aivan itse, kun sillä on jatkuva mahdollisuus käydä ulkona. Nyt lämpimillä keleillä meillä on ovi ulos käytännössä auki koko ajan, ja se voi itse valita, milloin se haluaa ulkoilla.

Oman pihan ja sen tarjoaman siisteyskasvatuksen myötä pentua ei ole ollut välttämätöntä viedä etuovesta ulos ”suureen maailmaan” asioilleen, ja se onkin tuntunut omituiselta verrattuna aikaisempiin pentuihin. Olisi ollut liiankin helppoa tuudittautua siihen, että pentu tekee tarpeensa takapihalle, näkee siellä asioita ja saa liikuntaa, eikä siis tarvitse muuta. Eihän se tietenkään niin mene, vaan sosiaalistumisen takia on pikkuhiljaa laajennettava reviiriä omalta pihalta kauemmaksi. Nyt kuitenkin ulkoilusta on poistunut paine tarpeiden tekemisestä hihnan päässä, mikä on ollut yllättävän vapauttavaa.

Olemme aloittaneet maailmaan tutustumisen hyvin omaehtoisella ajatuksella: pentu saa päättää vauhdin ja suunnan. Jos pentu ei liiku mihinkään, olen heittänyt sille nameja maahan saadakseni siihen liikettä. Glenna oli aluksi pieni arkajalka eikä oikein halunnut liikuskella, mutta itsevarmuus on kasvanut huimaa vauhtia. Tähän systeemiin kuuluu myös se, että jos pentu haluaa kotiin, niin mennään kotiin. Yhden kerran Glenna säikähti ohi ajavia autoja niin kovin, että pinkoi etuovelle ja halusi sisään. Sen jälkeen säikähdyksen jälkeinen pyrähdys on saattanut tapahtua jonkin matkaa kotiin päin, mutta Glenna on kuitenkin valinnut vielä jatkaa ulkoilua. Kun pennulla on mahdollisuus aina päästä pois jännittävästä tilanteesta niin halutessaan, sen hallinnan tunne kasvaa ja se voi turvallisemalla mielellä jatkaa ympäristön tutkimista.

Nykyään Glenna ei oikeastaan haluaisi millään tulla retkiltään sisälle, vaikka itse jo huomaa, että se on väsynyt. Alkuun ulkona oltiin ihan maksimissaan 20 minuuttia, mutta nyt ulkoilut ovat pidentyneet ja ne pitenevät ihan huomaamatta vähän turhankin paljon. Matkaa olemme siis tehneet kävellen ehkä enintään 100 m edestakaisin, mutta aikaa tähän saa kyllä kiitettävästi käytettyä kun pentu saa päättää tahdin.

Olemme käyneet myös autoilemassa ja siten saaneet tuntumaa hiukan erilaisiin ympäristöihin. Autoilureissu on tietysti ajallisesti väkisinkin hiukan pidempi, koska autossa menee aikaa ja perillä olisi hyvä saada tehtyä edes jotain. Autoilu jännitti Glennaa aluksi kovasti ja se vinkui ja läähätti voimakkaasti, mutta se on nyt alkanut tottua matkustamiseen. Olemme käyneet eläinkaupassa, meren rannassa, treenihallilla ja puistossa ihmettelemässä maailmaa. Näilläkään retkillä ei ole kävelty pitkää matkaa, puisto oli niin jännä paikka, että siellä ei liikuttu juuri ollenkaan, vaan reissun tavoitteena on ollut erilaisten juttujen näkeminen niin, että tilanne ei kuitenkaan käy liian pelottavaksi.

Valitettavasti minulla päättyy loma huomenna, jolloin ei ole enää ihan yhtä paljon aikaa huolelliseen sosiaalistamiseen, mutta tietenkään sosiaalistaminen ei missään tapauksessa pääty tähän. Nopean oppimisen kautta on meillä vielä hyvän matkaa jäljellä, ja vanhasta viisastuneena sosiaalistamisen otollisen kauden ei kannata ajatella päättyvän siihen.

Ja onhan se oikeastaan ihan luksusta ja melkein meditaatiota seisoa keskellä metsää paikoillaan ja antaa pennun peuhata omiaan, ilman kiirettä tai tavoitteita, vain kuunnellen lintuja ja seuraten, miten eläinlapsi tutustuu maailmaan.