Control Unleashed · hyvää elämää koiran kanssa · kouluttaminen

4 syytä siihen, miksi ei-toivotun käyttäytymisen muuttaminen epäonnistuu

4 syytä siihen, miksi ei-toivotun käyttäytymisen muuttaminen epäonnistuu

Koira voi käyttäytyä omistajan mielestä epätoivotulla tavalla monesta eri syystä. Yhtä monta toimintatapaa käyttäytymisen muuttamiselle voi löytää vaikkapa Facebookin keskusteluryhmistä. Ennen ei-toivotun käyttäytymisen poiskouluttamisen aloitusta kannattaa kuitenkin uhrata hetki aikaa sekä käyttäytymisen syiden että sitä ylläpitävien tekijöiden miettimiselle. Ilman näiden arvioimista kouluttaminen ei välttämättä onnistu ollenkaan niin tehokkaasti. Ensisijaista on myös aina varmistaa, että koira on varmasti terve, ja sen elämässä ovat hyvinvointitekijät kohdallaan (liikunta, lepo, virikkeet). Seuraavassa käydään läpi 4 yleisintä syytä, miksi kouluttaminen ei tunnu onnistuvan, sekä muutamia vinkkejä siihen, miten näitä tekijöitä voisi muuttaa.

Ei-toivottu käyttäytyminen on koiralle luontaista käytöstä

Iso osa ei-toivotusta käytöksestä on itseasiassa joko koiralle lajina tai tietyille roduille täysin luontaista, lajin- ja rodunomaista käytöstä, jota on aiemmin vaalittu ja rotuun tarkoituksella jalostettu. Vähän aikaa sitten silmiini sattui uutinen koirasta, joka karkotti suden pihasta. Aika toivottavaa käytöstä, eikö? Nimenomaan vahtiminen on todennäköisesti yksi ensimmäisistä syistä, miksi ihminen alunperin halusi koiraeläimiä lähettyvilleen. Naapureita tai muita epäilyttäviä heppuja se sijaan ei tulisi vahtia, paitsi jos ne ovat oikeasti vaarallisia, kuten murtomiehiä. Miten koiran olisi tarkoitus ymmärtää tämä erottelu ilman huolellista opetusta?

Toinen vastaava esimerkki on riista- ja saalisvietti. Vietti sanana on hiukan hankala, mutta kuvaa tässä nyt lyhyesti sitä, että koiralla on sisäsyntyisesti voimakas halu seurata eläinten jälkiä tai jahdata liikkuvia kohteita. Taas kyseessä on ensinnäkin koiraeläimen hengissä pysymisen kannalta välttämätön käytös, joka on evoluution aikana muodostunut itsessään palkitsevaksi, jotta eläin jaksaa toistaa käyttäytymistä toistuvista epäonnistumisista huolimatta (koska luonnossa suurin osa saalistusyrityksista ei onnistu). Toisekseen tätä ominaisuutta on tarkoituksella jalostettu erilaisiin metsästyksessä ja paimennuksessa käytettäviin rotuihin.

Kaupungissa tai taajamassa, ilman työtehtäviä elävä koira on hyvin uusi keksintö (vaikka toki seurakoira on ollut ja on edelleen myös tärkeä käyttöominaisuus). Koira ei pääse satojen, jopa tuhansien vuosien aikana siihen valituista ominaisuuksista mihinkään muutamassa vuosikymmenessä. Sen vuoksi lajin- ja rodunomaisten käytösten ”poisopettaminen” ei käy hetkessä. Koska nämä käytökset vahvistuvat ihan sillä, että niiden tekemisen saa aloittaa, kouluttaminen käy sitä vaikeammaksi, mitä kauemmin sen aloittamista lykätään.

Koiralle ei ole opetettu toivottavaa käytöstä

Jos koira on jo valmiiksi kovin kiihtynyt, uusien asioiden opettaminen käy hankalaksi tai on jopa mahdotonta. Koira voi myös yhdistää tavoitekäytökseen ei-toivotun mielentilan. Joten ei vielä riitä, että omistajalla on mielessä vaihtoehtoinen käytös itse tilanteessa, vaan tehokkainta on opettaa käytös koiralle irrallaan tavoiteympäristöstä. Kun vaihtoehtoinen käytös on opetettu palkkioilla vahvaksi ja siihen liittyy jokin vihje, voidaan sitä lähteä asteittain siirtämään kohti tavoitetilannetta. Tällöin koiran on helppo ymmärtää, millainen käytös on kannattavaa. Kaikkein vähimmällä pääsee, jos ennakoi erilaisia tilanteita ja pyrkii opettamaan niihin toivotut käytösmallit jo ennalta, jolloin ei-toivottavaa käytöstä ei välttämättä esiinny lainkaan tai se on vähintään paljon helpompi korjata.

Aina tämä ei ole ollenkaan näin yksinkertaista, varsinkaan jos tilanteeseen liittyy koiralla voimakas tunnelataus tai pitkä oppimishistoria. Ilman vaihtoehtoisen käytöksen opettamista ei kuitenkaan myöskään näissä tilanteissa päästä tehokkaasti eteenpäin.

Ei-toivottu käytös on koiralle kannattavaa

Käytöksen toteuttaminen itsessään tuottaa koiralle palkkion. Esimerkiksi ensimmäisessä osassa mainitut metsästyskäyttäytymisketjuun liittyvät käytökset, kuten saaliin jäljitys ja jahtaaminen, ovat itsessään palkitsevia käytöksiä. Niiden tekemisen aloittaminen on jo palkitsevaa, vaikka koira ei saavuttaisi lopputulosta. Samoin koira voi esimerkiksi käsittelytilanteessa oppia puremaan, koska pureminen lopettaa pelottavan tilanteen, tai rähisemään hihnassa, koska koiran näkökulmasta rähinä voi olla tehokas tapa karkottaa sen kohde. Koirahan ei tiedä, että ohikulkija oli lenkillä ja olisi mennyt pois muutenkin. Käytöksellä koira siis saavuttaa jonkin itselleen tärkeän tavoitteen. On tärkeää muistaa, että käyttäytymisellä on aina jokin päämäärä, se on eläimen kannalta tarkoituksenmukaista.

Jos käytöksen toteuttamisen tuottama palkkio on koiralle arvokas ja tilanteeseen liittyy voimakas tunnelataus, palkkion tarjoaminen tilalle ei välttämättä riitä. Kun koira on taistele tai pakene-tilassa, elimistö vähentää ruoansulatuksen toimintaa eikä muutoin ahneen koiran tee välttämättä edes mieli syödä. Koira saattaa myös oksentaa tai ripuloida, koska ruoansulatuselimistö ei toimi täydellä teholla. Myös leikkiminen vaatii tietyn määrän rentoutta, jotta se olisi oikeasti palkitsevaa, eikä vain tapa purkaa kiihtymystä. Kiihtymyksen purkukin saattaa toimia palkkiona, mutta helpotuksen tunne on negatiivinen, ei positiivinen vahviste eikä tuota pitkällä aikavälillä samaa lopputulosta.

Jos kyseessä on tilanne, jossa ongelmallinen käytös on koiralle kannattavaa sisäisistä tai ulkoisista syistä, nousee entistä tärkeämmäksi koiralle liian vaikeiden tilanteiden välttäminen harjoitteluvaiheessa. Joka ikinen kerta, kun koira käyttäytyy tietyllä tavalla ja kokee käytöksen kannattavaksi, sen todennäköisyys tulevaisuudessa kasvaa. Tämä korostaa myös ennaltaehkäisyn merkitystä, eli sitä, että koiralle opetetaan jo varhaisessa vaiheessa toivotut käytökset positiivisesti vahvistaen.

Ei-toivottuun käytökseen liittyy pitkä oppimishistoria

Oppimisella on suuri, usein unohdettu rooli käyttäytymisen muuttamisessa nimenomaan siitä näkökulmasta, että myös ei-toivotun käytöksen esiintymiseen liittyy paljon oppimista. Koira oppii jatkuvasti, myös silloin kun emme yritä opettaa mitään. Oppiminen tapahtuu siten, että käytetyt hermoverkot aivoissa vahvistuvat. Joten, käytöksen tekeminen ja tilanteen toistuminen opettaa koiraa, ja lisää käytöksen todennäköisyyttä tulevaisuudessa.

Oppimisen vuoksi ennaltaehkäisy sekä ongelmatilanteiden välttely ovat keskeisessä osassa ei-toivotun käytöksen muuttamisessa. Käytöksen ennaltaehkäisy estää vääränlaista harjoittelua! Voimme ajatella käytöksen aiheuttavaa ärsykettä vihjeenä käytöksen toteuttamiselle. Jos koira systemaattisesti toistaa tietyn ärsykkeen jälkeen tietyn käytöksen, meillähän on sujuvasti vihjeellä oleva käytös. Jos koira vaikkapa jahtaa yhtä autoa jokaisella ulkoilullaan 3 kertaa päivässä, sille tulee vuodessa 1095 toistoa autojen jahtaamista. 1095 kertaa vihjeen jälkeen seuraa tietty käytös, siinäpä vasta puhutaan sujuvasta harjoittelusta! Jos meillä on tiettyä vihjettä seuraavana näin hyvin harjoiteltu käytös, ei ole ihmekään, että samalle vihjeelle uuden käytöksen opettaminen tuntuu työläältä.

Jotta päästään tasoihin tämän vihjeen kanssa, myös vaihtoehtoista käytöstä tulisi harjoitella vähintään yhtä paljon. Tosiasiassa vaihtoehtoinen käytös vaatii enemmän toistoja, koska ensin opittu on yleensä aina vahvempi, ja usein tämäntyyppisiin käytöksiin liittyy voimakas palkitsevuus. Jos koira pääsee jatkamaan ei-toivottua käytöstä harjoittelun aikana, se kerää koko ajan lisää toistohistoriaa vanhalle käytökselle, ja se puolestaan siirtää uuden käytöksen sujuvoitumista aina eteenpäin.

Control Unleashed on menetelmä, jolla voidaan opettaa koiralle yksinkertaisia vaihtoehtoisia käytöksiä, sekä tavoitteellisesti lisätä ruokapalkkioiden arvoa sekä siedättää ja vastaehdollistaa koiraa eri tavoin kiihdyttäviin ärsykkeisiin. Löydät lisätietoa mentelmästä Control Unleashed – välilehdeltä.

Mikäli sinulla on kysyttävää, voit laittaa viestiä tästä: