hyvää elämää koiran kanssa · koiran käyttäytyminen · kouluttaminen

Tiedätkö, mikä ohjaa koirasi käyttäytymistä?

Tiedätkö, mikä ohjaa koirasi käyttäytymistä?

Tuntuuko joskus, että koirasi toiminnassa ei ole järkeä? Koira ei opi jotakin asiaa, tai ei tee jo oppimaansa käytöstä? Vai tekeekö koira jotakin ei-toivottua, kuten haukkuu, hyppii tai varastaa pöydältä? Kun pohditaan eläimen käyttäytymistä, lähdetään liikkeelle siitä, että käyttäytymisellä on aina jokin funktio eli tarkoitus. Kaikella koiran käytöksellä on siis aina jokin syy, joka on koiran näkökulmasta looginen. Vain kuollut eläin ei käyttäydy mitenkään.

Kaikkea käyttäytymistä ohjaa toinen kahdesta taustasyystä

Pohjimmiltaan kaikkien eläinten, myös ihmisten, käyttäytymistä ohjaavat kaksi päätekijää: 1) Pyrkimys kokea mielihyvää ja 2) Pyrkimys välttää epämiellyttäviä tunteita aiheuttavia asioita. Nämä ovat motivaatiotekijät kaiken käyttäytymisen taustalla, kun vähän kaivetaan syvemmältä. Kaikki eloonjäämisen kannalta keskeisiin tekijöihin, kuten syömiseen, nukkumiseen, turvallisuuteen ja lisääntymiseen, liittyvä toiminta perustuu mielihyvään ja ikävän tunteen välttämiseen. Esimerkiksi syöminen tuottaa sekä mielihyvää että poistaa epämiellyttävää nälän tunnetta, epämiellyttävä väsymys poistuu nukkumalla jne.

Koska eläimet ovat erilaistuneet luonnossa elämään jokainen omassa ekologisessa lokerossaan eli elinympäristössään, hankkimaan ruokaa eri tavoin ja välttämään erilaisia asioita, niiden käyttäytyminen poikkeaa toisistaan sen mukaan, miten samanlaiset tai erilaiset niiden olosuhteet ovat olleet. Vaikka koira on asunut pitkään ihmisen seurassa, eikä koiraa voi verrata suteen, koiran perimästä löytyy kuitenkin useita kaikille koiraeläimille yhteisiä käytösmalleja. Näitä kutsutaan lajinomaisiksi käyttäytymistarpeiksi. Koiraeläimet syövät luonnossa pääasiassa toisia eläimiä, ja metsästävät niitä aistiensa avulla joko yksin tai ryhmässä. Metsästyskäyttäytymiseen kuuluu esimerkiksi haistelu ja kaivaminen, mutta myös pureskelu ja hautaaminen.

Kotikoiralle läheisin koiraeläin eli susi on laumaeläin, ja seuran kaipuu näkyy myös koirassa vahvana. Nämä ruoanetsintään ja sosiaalisuuteen liittyvät tekijät ovat olleet keskeisiä eläimen henkiinjäämiselle, ja niinpä niitä toteuttavista käytösmalleista on tullut koiralle mielihyvää tuottavia. Mikäli koiralla ei ole mahdollisuuksia toteuttaa näitä käyttäytymisiä, se alkaa voida huonosti. Iso osa ihmisen ongelmalliseksi kokemasta käyttäytymisestä johtuu itseasiassa siitä, että koiralla ei ole ihmisen luomassa ympäristössä riittävästi mahdollisuuksia toteuttaa lajinomaisia käyttäytymistarpeitaan.

Koira elää hetkessä

Koira ei kykene nykytiedon valossa pitkäkestoiseen tulevaisuuden suunnitteluun kuten ihminen. Me voimme pakottaa itsemme tekemään epämiellyttäviä asioita, kuten istumaan epämiellyttävässä hammaslääkärin tuolissa, koska tiedämme, että hyvin hoidetut hampaat estävät epämiellyttäviä tunteita myöhemmin tulevaisuudessa. Koira ei tällaista käsitä, vaan sille mielihyvä ja epämiellyttävyyden välttäminen ovat konkreettisia, nyt käsillä olevia tilanteita. Koiralle siis hampaiden hoito voi olla erittäinkin epäilyttävää, koska se ei pysty ajattelemaan myöhempää hyötyä. Siksi esimerkiksi hoitotoimenpiteet on syytä kouluttaa koiralle mahdollisimman mukaviksi. On tärkeää aina myös muistaa, että koira ei ymmärrä luonnostaan, ettei vaikkapa hammasharja ole vaarallinen. Ihmisen näkökulmasta harmittomat asiat voivat olla koirasta hyvinkin pelottavia, ja pelko on koiran näkökulmasta aito kokemus. Myös tästä syystä koiraa on tärkeää positiivisen vahvistamisen kautta kouluttaa suhtautumaan erilaisiin tilanteisiin myönteisesti.

Koska koiralta puuttuu kyky tulevaisuuden suunnitteluun, koira, tai mikään muukaan eläin, ei tee mitään ”tahallaan” tai ”kiusallaan”, vaan toimii aina sen mukaan, minkä kokee missäkin tilanteessa kannattavimpana. Tarkoituksellista, eläintä itseään hyödyttämätöntä kiusantekoa ei ole havaittu muilla eläimillä kuin ihmisellä. Eläimet saattavat kyllä vaikkapa huijata toisiaan, mutta tällöin kyseessä on aina oman hyödyn tavoittelu, ei tarkoitus jättää toinen ilman. Kaikki käytös ei myöskään ole tahdonalaista – esimerkiksi yksin peloissaan oleva tai kovin kiihtynyt koira ei tietoisesti päätä pissata alleen, vaan se ei kykene tilanteessa hallitsemaan kehonsa reaktioita. Koiralta ei ole tutkimuksissa löytynyt kykyä sellaisiin tunteisiin ja käytöksiin kuin ”kettuilu” tai kostaminen.

Oppimisen vaikutus käyttäytymiseen

Eläimet eivät kuitenkaan ole vain viettiensä vietävissä, vaan ne oppivat ympäristöstään ja oman toimintansa seurauksista. Kannattava käytös on sellaista, jonka avulla koira kokee saavuttavansa miellyttäviä asioita tai välttävänsä epämiellyttäviä. Siihen, mikä koiran mielestä on kannattavinta, vaikuttavat monet asiat, kuten koiran temperamentti, geenit ja oppimishistoria. Koira kykenee ketjuttamaan tehokkaasti asioita, jotka tapahtuvat ajallisesti lähellä toisiaan. Jos johonkin asiaan liittyy voimakas mielihyvä tai toisaalta epämiellyttävä tunne, koira oppii tehokkaasti ennakoimaan sitä erilaisista ympäristön merkeistä. Esimerkiksi ensimmäinen koirani Tiuhti inhosi vettä kaikissa muodoissaan, ja oppi, että ihminen ottaa sukat pois mutta jättää muut vaatteet päälle, kun koira joutuu pesulle (hänen nuoruusvuosinaan en vielä ollut tutustunut yhteistyössä tehtäviin hoitotoimenpiteisiin). Niinpä hän oppi pakenemaan paikalta, kun sukkia alettiin riisua. Jos riisumisen aloitti jostain muusta vaatteesta, hän ei reagoinut mitenkään. Samaten bordercollieni Glenna on oppinut, että treenikassin esiin ottaminen tarkoittaa, että lähdetään hallille, ja treenaaminen on Glennalle erittäin arvokasta. Kun kassiin koskee eteisessä, hän herää sikeimmästäkin unesta välittömästi ja saapuu paikalle varmistamaan mukaan pääsemisen. Koirat ovat todella tehokkaita poimimaan tällaisia itselleen merkityksellisiä tapahtumia ennakoivia merkkejä, ja alkavat ennakoida myöhemmin tulevia tapahtumia oppimisensa perusteella. On epäselvää, miten pitkälle tulevaan ennakointi ja tapahtumien ketjutus jatkuu, mutta kokemukseni mukaan ainakin tunnin sisällä tapahtuvat asiat koiran on mahdollista yhdistää toisiinsa.

Koirat oppivat myös oman toimintansa seurauksista. Jos toiminnan seuraus on koiralle erittäin merkityksellinen, käytös vahvistuu nopeasti. Esimerkiksi jos hoitotoimenpiteissä jättää toistuvasti huomioimatta koiran pienet epämukavuudesta kertovat eleet, koira voimistaa viestintäänsä ja saattaa lopulta purra. Pureminen yleensä keskeyttää toiminnan tehokkaasti, jolloin koira oppii, että tämä käytös toimii. Seuraavalla kerralla koira saattaa siirtyä suoraan puremiseen, koska se oli tehokasta. Toinen esimerkki on ääntely tauolla treeneissä – jos koiralle ei ole opetettu taukokäytöstä, treenin yhtäkkinen päättyminen on koiran mielestä erittäin epäloogista. Koira koittaa kiinnittää ohjaajansa huomion, jotta saisi treenin jatkumaan. Se kokeilee erilaisia käytöksiä, ja huomaa pian, että kun alkaa vinkumaan, ohjaaja kaivaa äkkiä herkut esille saadakseen koiran hiljaiseksi. Vinkuminen osoittautuu siis tehokkaaksi keinoksi saada lisää makupaloja, kun treeni keskeytyy. Kummastakin tilanteesta olisi selvitty ilman ihmisen kannalta hankalaa, mutta koiran kannalta erittäin tarkoituksenmukaista käyttäytymistä, mikäli koiralle olisi opetettu etukäteen sen tarvitsemia taitoja kyseiseen tilanteeseen.

Koira osaa olla koira

Kaikki eläimet oppivat koko ajan, halusimme tai emme. Jos koiraa ei kouluteta tarkoituksella, sen osaamat käytökset ovat niitä, jotka kumpuavat sen perimästä ja joita se on itsekseen oppinut eri tilanteissa seurailemalla, mitkä asiat tapahtuvat peräjälkeen sekä oppimalla oman toimintansa seurauksista. Jos haluamme koiralta tietynlaista käytöstä, sen oppimista ei kannata jättää koiran omaan varaan vaan tarkoituksellisesti opettaa koiralle erilaisia käytöksiä.

Kuten aluksi totesin, vain kuollut eläin ei käyttäydy. Elävät eläimet käyttäytyvät koko ajan jotenkin. Koiran on vaikeaa ymmärtää sellaisia asioita kuin ”Älä hypi” tai ”Älä hauku”. Keskittyessämme siihen, millaista käytöstä emme halua, mikään ei kerro koiralle, millainen käytös sitten olisi kannattavaa ja johtaisi koiran kannalta toivottuun lopputulokseen (mielihyvän kokeminen tai epämiellyttävien asioiden välttäminen). Sen sijaan opettaessamme koiralle, että neljä tassua maassa johtaa palkkioihin ja korvaavan käytöksen ääntelyä aiheuttaviin tilanteisiin, voimme opettaa koiraa myös valitsemaan näitä käytöksiä oma-aloitteisesti niissä tilanteissa, joissa niiden tekeminen on aiemmin ollut kannattavaa. Esimerkiksi yksinkertainen taukoalustalle hakeutuminen on erittäin monikäyttöinen taito niin taukona treeneissä kuin myös tilanteessa, jossa kotiin saapuu vieraita tai koiran pitäisi ulos lähtiessä odottaa rauhallisena, että omistaja saa vaatteet päällensä. Voit ladata ilmaisen oppaan taukomaton kouluttamiseen tämän sivun alalaidasta.

Mikäli koiran käyttäytymiseen vaikuttaminen tehokkaasti kiinnostaa sinua enemmän, lisälukemista löydät seuraavista blogiartikkeleista

Mikäli sinulla on kysyttävää, voit laittaa viestiä tästä: