koulutustekniikka

Kouluttamisen peruspilarit osa 2: koulutustekniikka

Koulutuksen peruspilarit-sarjan toisessa osassa käsitellään koulutustekniikan merkitystä. Koulutustekniikka on keskeistä, jotta eläimen koulutus on tehokasta ja edistyy. Se on monesti myös keskeistä eläimen motivaation kannalta. Ensimmäisessä osassa käsiteltiin palkkioita ja rankaisuja, sen pääset lukemaan tästä. Kolmannessa osassa käydään läpi erilaisia käytöksen aikaansaamisen keinoja.

Koulutustekniikka jakautuu kolmeen osa-alueeseen: ajoitukseen, kriteeriin ja vahvistetiheyteen. Kaikki nämä ovat tärkeitä, kun halutaan tehokkaasti opettaa eläimelle jotakin.

Ajoitus

Ajoitus merkitsee sitä, miten lyhyt aikaväli on toiminnan ja seurauksen välillä. Vahvisteen tai rankaisun on seurattava nopeasti käytöksen jälkeen, jotta eläimellä on mahdollisuus yhdistää ne toisiinsa. Eläin ei pysty päättelemään jälkikäteen, että palkkio tai rankaisu olisi seurausta jostain aiemmin tapahtuneesta, vaan se yhdistää kaksi peräkkäistä tapahtumaa toisiinsa. Esimerkiksi yksin ollessaan sisälle tarpeensa tehnyttä koiraa on turha torua, koska se ei voi käsittää torumisen ja tarpeiden teon jopa tunteja aiemmin olevan toisiinsa yhteydessä.

Oman kokemukseni mukaan ajoituksen ongelmat ovat melko tavallisia. Jos ajoitus on jatkuvasti myöhässä, koiran on vaikea ymmärtää, mistä toiminnasta palkattiin eli miten on mahdollista saada palkkio. Tämä aiheuttaa helposti turhaumaa, joka ilmenee koirasta riippuen esimerkiksi kuumumisena tai motivaation menettämisenä.

Ajoitus liittyy myös kiinteästi ehdolliseen vahvisteeseen. Ehdollinen vahviste on signaali, jonka koira on oppinut merkitsevän palkkion tuloa, voidaan puhua myös palkkiovihjeestä. Esimerkiksi naksutin ->nami, jes -> nami, zip -> lelu. Vahviste voi perjaatteessa olla mikä vain, mutta sen käyttökelpoisuutta kannattaa pohtia käytännön kannalta. Naksutin on tutkitusti nopeampi kuin suullinen palkkiovihje, mutta ainakin itse koen sen hiukan hankalaksi, varsinkin jos koiraa täytyy pitää hihnassa. Suullisen vihjeen kannattaa olla lyhyt, ja sellainen, ettei sitä käytetä muutoin.

Ehdollinen vahviste aiheuttaa koirassa mielihyvän tunteen, ja koulutuksen edetessä ehdollisen vahvisteen aikaansaama mielihyvä vahvistuu jopa itse vahvisteen saamista suuremmaksi. Ilmiö on sama kuin ihmisillä uhkapeleissä: pelaaminen eli palkkion odotus on palkitsevampaa kuin itse voittaminen. On helppo nähdä, miksi tästä on hyötyä koulutuksessa. Ehdollisen vahvisteen voiman säilymiseksi sitä pitäisi aina seurata palkkio. Naksuttimen tai jes-vihjeen kanssa ei siis aleta harrastaa palkitsemisen satunnaistamista. Jos ei aiota palkita, ei anneta ehdollista vahvistetta, simppeliä!

Ehdollinen vahviste on tärkeä myös siksi, että se helpottaa ajoitusta juuri oikeaan toimintaan. Jos emme käytä ehdollista vahvistetta, vahvistaminen tapahtuu sillä hetkellä, kun eläin saa tosiasiassa palkkion. Käytännössä tätä edeltää kuitenkin aina jokin ohjaajan liike tai ele, kun palkkiota kaivellaan esiin. Kaikille lienee tuttua, että koira keskeyttää tekemänsä tehtävän, kun käsi menee taskuun. Sitten pitääkin ohjata uudelleen tehtävälle, jotta saadaan palkittua siitä mistä haluttiin. Tässä on myös suuri vaaran paikka turhaumalle. Jos taas meillä on käytössä ehdollinen vahviste, sillä voidaan merkitä oikea käytös, ja koira saa vahvisteesta vapautua ja ohjaaja ehtii kaivella palkkiota. Toki kovin pitkä viive ei ole hyväksi, joten palkkion pitäisi silti olla helposti saatavilla.

Ajoitus on ohjaajan tekninen taito. On sanottu, että ihmiseltä menee noin 8000-10 000 toistoa siihen, että hallitsee jonkin taidon “täydellisesti”, joten jos koulutat koiraa 5 toiston sarjoissa ja pidät välissä tauon, sarjoja vaaditaan ohjaajalta 1800. Jos näit sarjoja on päivässä vaikkapa 10, taidon oppimiseen menee 180 päivää eli 3 kuukautta. Ei kuulosta loppujen lopuksi kovin pitkältä ajalta, jos harjoittelee säännöllisesti. Hyvä kuivaharjoitus ajoitukseen on, että pyytää kaveri heittämään tennispalloa lattiaan, ja itse naksauttaa tai sanoo vahvisteen sillä hetkellä, kun pallo osuu lattiaan.

Kriteeri

Kriteerillä tarkoitetaan sen määrittelyä, mistä käytöksestä palkkio annetaan. Epäselvä kriteeri aiheuttaa eläimessä helposti samaa turhaumaa kuin huono ajoitus, ja se onkin oikeastaan eläimen näkökulmasta sama asia: eläimen on vaikea tietää, mikä toiminta tuottaa palkkion. Jos kriteeri heittelee, ei voida myöskään olettaa valmiin käytöksen olevan yhdenmukaista.

Kriteerin ajatteleminen voi olla joskus tosi vaikeaa, jos ei tiedä, miltä lopullisen käytöksen pitäisi näyttää. Siksi suosittelen miettimään tarkkaan etukäteen, miltä haluaa suorituksen näyttävän. Jos ei tiedä, miltä sen kuuluisi näyttää, netti on nykyään pullollaan videoita, joista voi hakea mallia. Kun on selvillä, miltä lopullisen käytöksen tulisi näyttää, pitää miettiä, miten sen saa pilkottua mahdollisimman pieniin osiin. Jokaisen osan sisällä voi vielä olla nousevat kriteerit.

Kriteerin nosto on asia, joka riippuu osittain koulutettavasta yksilöstä. Toisille eläimille tehtävä muuttuu tylsäksi, jos niiden osaamaa asiaa toistetaan liian kauan. Toiset oppivat nopeasti välivaiheen, ja jos siihen juututaan liian pitkäksi aikaa, eteneminen lopulliseen käytökseen voi käydä vaikeaksi. Toiset yksilöt taas tarvitsevat ison määrän toistoja ja varmuutta jokaiseen vaiheeseen, ennen kuin eteneminen on mahdollista. Pääsääntönä voidaan pitää, että kun 80 % toistoista onnistuu, kriteeriä voidaan hiukan nostaa.

Eläin ei myöskään pysty ymmärtämään kuin yhden kriteerin kerrallaan, ja ongelmia seuraa helposti, jos ohjaaja vaatii useampaa kriteeriä samanaikaisesti. Seuraaminen on tyyppillisesti liike, jossa yritetään kouluttaa useita kriteerejä samanaikaisesti: paikan pitää olla oikea, asennon suora ja vielä kontaktin katkeamaton. Koira ei ymmärrä tehtävää, eikä homma tunnu onnistuvan. Sama pätee usein hihnakäytökseen, ja sitä usein lähestytään vielä kieltojen kautta: ei saa vetää, ei saa rähistä, ei saa seilata. Koiran näkökulmasta on haastavaa ymmärtää nämä kaikki kerralla.

Vahvistetiheys

Koulutus etenee varsinkin alkuvaiheessa sitä nopeammin, mitä tiheämpään eläintä on mahdollista palkita eli tarjota eläimelle positiivinen vahviste. Jos vahvisteiden väli venyy liian pitkäksi, eläin ei välttämättä enää muista, mistä se sai viimeksi vahvisteen. Kuten edellisessä osassa todettiin, rankaisujen välin pitäisi sen sijaan pidentyä, jos koira kokee toimintansa seurauksen rankaisevana. Jos rankaisujen väli pysyy samana tai jopa tihenee, rankaisu ei ole koiralle rankaisu eikä toimi oikein koulutuksellisessa mielessä. Edellisestä osasta voit kurkata, mitä hankaluuksia rankaisun käyttöön koulutuksessa liittyy.

Uusia asioita harjoitellessa eläimen tulisi ihannetapauksessa saada vahviste 5 sekunnin välein, eli 12 vahvistetta minuutissa. Tällöin vahvisteen tuisi olla pieni, helposti nieltävä namipala, jotta tämä on mahdollista toteuttaa. Korkeaan vahvistetiheyteen kannattaa aina pyrkiä, mutta hiukan hitaampi tahti ei estä oppimista: siinä vain kestää ajallisesti kauemmin. Vahvistetiheys myös laskee aika nopeasti, kun käytöksen kriteerit nousevat. Esimerkiksi kontaktia opettaessa aluksi palkitaan heti uudelleen, kun edellinen nami on syöty. Kun kriteeri nousee, kontaktin aika pitenee ja palkkioiden väli kasvaa, eli vahvistetiheys laskee.

Kuitenkin esimerkiksi omaehtoisen kontaktin harjoituksessa vahvistetiheys on aluksi usein pieni, kun koira on kiinnostunut kaikesta muusta. Kun kiinnostus muuhun vähenee ja kiinnostus ohjaajan tarjoamiin palkkioihin kasvaa, vahvistetiheys nousee. Jos ohjaajalla ei ole koulutuksen alussa hallussaan käteviä palkkioita (vaikka haistelu on hyvä palkkio, ei se oikeasti ole kovin kätevä), on pakko edetä näin, jotta päästään eteenpäin. Jos koira ei ole innostunut ohjaajan tarjoamista palkkioista, ne eivät palkitse sitä eli positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta ei voida edes käyttää koulutusmenetelmänä, joten palkkioiden kanssa on syytä olla luova.

Vahvistetiheys on siis näistä kriteereistä se, josta voidaan tarpeen tullen joustaa, mutta matala vahvistetiheys uutta käytöstä harjoitellessa pidentää käytöksen oppimiseen menevää aikaa, ehkä lisää myös toistojen määrää, vaikkakaan ei välttämättä.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara@lystitassun.net tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

One thought on “Kouluttamisen peruspilarit osa 2: koulutustekniikka

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.