kouluttaminen · palkitseminen

Jes! Zip! Miksi palkkiovihjeet ovat tärkeitä?

Jes! Zip! Miksi palkkiovihjeet ovat tärkeitä?

Olet ehkä kuullut, kun kouluttaja kehottaa sanomaan koiralle Jes! ja antamaan palkkion sen jälkeen? Treenaajat pitävät kummallisia kimeitä ääniä ennen kuin heittävät koiralle lelun? Mitä merkitystä sillä on, miten koiraa kehuu treenatessa? Tässä artikkelissa käyn läpi, miksi palkkiovihjettä kannattaa käyttää, miten se opetetaan ja miten sitä käytetään.

Miksi palkkiovihjettä tarvitaan?

Palkkiovihje tai palkkiomerkki toimii koulutuksessa ehdollisena vahvisteena. Ehdollinen vahviste kertoo koiralle siitä, että ehdoton vahviste (eli ruoka, leikki tms.) on tulossa. Näiden kahden välinen suhde perustuu siihen, että koira on oppinut palkkion seuraavan palkkiomerkkiä. Kun koira osaa ehdollisen vahvisteen, ohjaaja saa enemmän aikaa toimittaa palkkion koiralle. Ilman ehdollista vahvistetta palkkio pitäisi antaa juuri käytöksen hetkellä, ja tämä on usein paitsi hankalaa, myös aiheuttaa helposti koiralla ylimääräisiä käytöksiä. Ehdollinen vahviste siis helpottaa koulutuksessa erityisesti ajoitusta, koska sen antaminen onnistuu myös niin, ettei koira katso ohjaajaa tai koiran ja ohjaajan välillä on välimatkaa.

Lisäksi koirat hakevat koko ajan tietoa siitä, milloin palkkio on mahdollista saada. Aika moni varmasti tuntee ilmiön, jossa koira katselee muualle, mutta ottaa välittömästi kontaktia kuullessaan käden menevän taskuun. Tai kaikki tekeminen loppuu, kun ohjaajan käsi lähestyy namitaskua. Tällöin liikkeen näkeminen toimii ehdollisena vahvisteena koiralle. Näin ollen erikseen koulutettu ehdollinen vahviste helpottaa palkkion ajoitusta sekä käytöksen yleistämistä ohjaajan erilaisiin liikkeisiin tai liikkumattomuuteen.

Palkkiovihjeen ja palkkion on myös tutkitusti todettu aiheuttavan koirassa enemmän mielihyvähormonien eritystä kuin pelkän palkkion saamisen. Tämän on ajateltu johtuvan siitä, että se aktivoi eläinten aivoissa seeking-systeemiä, ja näin tehostaa myös keskittymistä, oppimista ja muistin toimintaa. Tämä mielihyvän kokemus ketjuttuu taaksepäin edeltäviin käytöksiin, ja tätä kannattaa hyödyntää kun halutaan vahva, koiralle miellyttävä käytös.

Oikein käytettynä palkkiomerkki lisää koulutuksen selkeyttä ja vähentää turhaumaa, koska koiralle on selkeämpää, mistä käyttäytymisestä palkkio on tulossa. Koira oppii myös tehokkaammin, kun se voi olla varma palkkion saamisesta. Palkkion saamisen varmuus korostuu erityisesti tilanteissa, joissa koiran on esimerkiksi vaikea keskittyä tai se menettää kiinnostuksensa harjoitukseen, jos palkkiota ei kuulu.

Millainen palkkiovihjeen kannattaa olla?

Palkkiovihjeen tulisi olla koiralle selkeä vihje, yleensä ääni, jota koira ei sekoita muihin ääniin tai muihin sille opetettuihin vihjeisiin. Ohjaajan tulisi voida antaa palkkiomerkki vaivattomasti ja nopeasti juuri oikealla hetkellä. Esimerkiksi naksutin tai suullisista vihjeistä yleisesti käytetyt jes, zip, zup, vau jne. täyttävät nämä kriteerit.

Palkkiovihjeen toimimisen kannalta on keskeistä, että koira kuulee palkkiovihjeen vain ja ainoastaan silloin, kun palkkio on todella tulossa. Mikäli palkkiovihjettä viljellään arjessa eri tilanteissa, joissa siitä ei seuraakaan palkkiota, sen merkitys koiran mielessä alkaa heiketä. Toisaalta palkkiovihjeen kuuluminen ilman palkkiota voi saada koirassa aikaan hämmennystä ja turhaumaa, ja johtaa sitä kautta ei-toivottuihin käytöksiin. Siksi palkkiovihjeeksi ei kannata valita arjessa usein käytettäviä kehusanoja, kuten vaikka hyvä ja hienosti.

Palkkiovihjeitä tulisi olla vähintään oma jokaiselle erilaiselle palkkiolle, ja mahdollisesti myös erilaisille palkkion toimitustavoille. Ainakin nami- ja lelupalkalle olisi tärkeää olla oma vihjeensä. Lisäksi namipalkalle voi olla erilaisia vihjeitä sen mukaan, annetaanko palkka kädestä, viedäänkö palkka koiralle vai heitetäänkö nami kenties maahan. Lelupalkalle voi myös olla oma vihjeensä sen mukaan, juokseeko koira hakemaan lelun ohjaajalta vai heittääkö ohjaaja lelun koiralle. Lisäksi valmiina olevalle etäpalkalle kannattaa olla myös oma vihje.

Miten palkkiovihje opetetaan?

Palkkiovihjeen opettaminen ei ole vaikeaa. Valitaan palkkiovihje, annetaan se ja toimitetaan palkkio välittömästi vihjeen antamisen jälkeen. Esimerkiksi suullisen Jes-vihjeen opettaminen käy näin: Ole koiran kanssa vastapäätä, koira vapaassa asennossa. Pidä nameja valmiiksi kädessäsi. Sano Jes ja anna koiralle välittömästi yksi nami kädestäsi. Toista parikymmentä kertaa, niin koira osaa vihjeen varmasti, todennäköisesti se oppii sen jo nopeamminkin.

Samaa kaavaa voit soveltaa minkä tahansa palkkiovihjeen kouluttamiseen. Anna palkkiovihje, ja toimita palkkio koiralle vihjeeseen liittyvällä tavalla. Toista parikymmentä kertaa. Tämän jälkeen voit pyytää alkuun koiralta sen hyvin osaamia käytöksiä, ja palkita niistä palkkiovihjettä käyttäen, ennen uusien käytösten kouluttamiseen siirtymistä.

Muuta huomioitavaa palkkiovihjeen käytössä

Palkkiovihjeissä tärkeintä on muistaa itse käyttää niitä systemaattisesti. Palkkiovihjettä käyttäessä koiralle tulee todella joka ikinen kerta myös toimittaa palkkio. Jos annat koiralle opetetun palkkiovihjeen, mutta koira ei saa odottamaansa palkkiota, koira turhautuu harjoitteluun nopeasti. Koirasta riippuen tämä näkyy yleensä joko motivaation laskuna tai voimakkaana kiihtymisenä, joskus jopa ohjaajaan kohdistuvana aggressiivisena käyttäytymisenä. Paljon toistettuna palkkiovihjeen merkitys alkaa koiran mielessä heiketä, jolloin myös motivaatio jälleen heikkenee. Jos siis et aio palkita koiraa, älä sano palkkiovihjettä, vaan kehu koiraa muilla sanoilla. Jos sanot palkkiovihjeen vahingossa, vaikka ei ollut tarkoitus palkita, koiralle kuuluu silti palkkio – virhehän oli ohjaajan, joka sanoi väärän sanan.

Jos usean palkkiovihjeen hallinta tuntuu vaikealta, aloita ensin yhden opettamisesta. Kun osaat käyttää tätä yhtä palkkiovihjettä sujuvasti erilaisissa tilanteissa, ota työn alla toisen palkkiovihjeen opettelu. Näin voit vähän kerrallaan kasvattaa palkkiovihjeiden määrää ilman, että niiden hallitseminen käy ohjaajalle liian työlääksi. Itselläni on aktiivisessa käytössä neljä palkkiovihjettä – jes namille kädestä/heitettynä, nami maahan pudotetulle namille, zip heitetylle lelulle/lelulle kädestä ja teikit (takeit) maassa olevalle, tiedetylle palkkiolle (koira tietää etukäteen, millainen palkkio on ja missä se on).

Huomioi palkkiovihjeitä valitessasi, että ne eivät saa kuulostaa koiran mielestä keskenään samanlaisilta – muuten vaarana on, että koira sekoittaa vihjeitä eikä koulutuksen selkeys parane, vaan päinvastoin koira hämmentyy edelleen.

Ideoita palkkiovihjeiksi

Jes

Naksutin

Kielinaksu

Nami

Vau

Super

Takeit

Zip

Zup

Zap

Whii

Jos sinulla on käytössä palkkiovihje, jota ei löydy listasta, jaa ideasi muillekin kommentoimalla postaukseen.

P.S. Oletko kiinnostunut koulutustekniikasta ja koulutuksen selkiyttämisestä laajemmin? Täältä löydät aiemmin julkaistun koulutuksen peruspilarit-sarjan ensimmäisen osan, jossa käsitellään vahvisteita ja rankaisuja.

Mikäli sinulla on kysyttävää, voit laittaa viestiä tästä: