harrastukset · kouluttaminen

Tavoitteellisen pennun pohjataidot: tilaan tutustuminen ja omaehtoinen kontakti – miksi ja miten?

Tilaan tutustuminen aloittaa sarjan tavoitteellisten pentujen pohjataidoista, jossa käyn läpi taitoja, joita opetan omalle pennulleni. Kaikkia harjoituksia voi tehdä myös aikuisen koiran kanssa, niitä ei ole koskaan liian myöhäistä opettaa. Olen valinnut pennun perustaidoksi palkitsemiseen, mielentilaan, asenteeseen, kehonhallintaan, käytöksen aikaansaamiseen sekä treenin rytmiin ja rakenteeseen pohjaa rakentavia harjoituksia. Jätän suosiolla tarkat tekniikkaa ja keskittymistä vaativat harjoitteet siihen, että koira on varmasti niihin sekä fyysisesti että psyykkisesti valmis. Vaikka tavoitteena on useassa lajissa kisaava koira, tai ehkä juuri sen takia, mihinkään ei ole kiire, eikä hyvää tule hosuen. Ensimmäinen taito on tilaan tutustuminen ja omaehtoinen kontakti, joka on kaikkien harjoitusten pohja. Käyn aluksi läpi, miksi aloitan näistä harjoituksista, ja sen jälkeen annan ohjeet, miten harjoitus toteutetaan. Postauksen lopussa on myös esimerkkivideo Glennan treenistä.

Miksi?

Jaana Pohjola kirjoittaa, että kun koiralle antaa mahdollisuuden sopeutua ympäristöön, koira sitoutuu paremmin treeniin (linkki). Pennulle kaikki treeniympäristöt ovat uusia ja ihmeellisiä, ja sitä voi jännittää tai se on muuten vain utelias, niin kuin pennun kuuluukin. Uteliaisuus ja se, että pentu haluaa tutustua asioihin, ovat positiivisia ominaisuuksia, joita ei mielestäni tulisi kitkeä heti koulutuksen alkuvaiheessa pois. Tilaan tutustumisen harjoituksella sen sijaan koiralla on mahdollisuus olla utelias JA saada ohjaajalta palkkioita.

Pennut ovat muutenkin häiriöherkkiä, koska pennun kyky keskittyä yhteen asiaan on rajallinen. Jos ympäristössä on kovin paljon tutkimattomia, kiinnostavia asioita, sen on vielä vaikeampi keskittyä ohjaajaan. Myös aikuinen koira voi olla hyvinkin kiinnostunut ympäristöstä monesta eri syystä. Tällöin koiralle saattaa muodostua tuplakriteerejä, esimerkiksi kriteerinä on samanaikaisesti “ei saa haistella” ja “pidä kontakti”. Tuplakriteeri aiheuttaa helposti koirassa, pennussa tai aikuisessa, sisäisen konfliktin, jos sen tekisi mieli tehdä jotain, mitä se ei saa tehdä, ja konflikti voi johtaa motivaation laskuun tai turhaumaan. (lähde.)

Kun koiralla sen sijaan on lupa tutustua tilaan niin kauan kuin se kokee tarpeelliseksi, konfliktin syntyminen on epätodennäköisempää, eikä ohjaajan tarvitse käydä koiran kanssa taistelua siitä, kumman mielihalujen mukaan nyt toimitaan. Kun koiralla on lupa tutkia sitä kiinnostavia asioita, kontaktin ottaminen lähtee koiran omasta halusta ja koiralla on tällöin aito motivaatio kontaktiin. Tällöin ohjaajan ei tarvitse houkutella eikä pakottaa koiraa toimimaan mielensä mukaan, vaan koira valitsee toiminnan itse. Koiralla on myös hallinnan tunne tilanteessa, jolloin sen itsevarmuus kasvaa. Tällä on myös runsaasti positiivisia vaikutuksia koiran ja ohjaajan suhteeseen. Lisäksi hallinnan tunne on eläimelle ensisijainen vahviste, jolloin myös sen hallinnassa olevan tehtävän arvo kasvaa. Koulutusta ohjaava keskeinen arvo on palkkioihin, ei pakottamiseen tai rankaisuihin perustuva oppiminen. Tästä voit lukea, miksi koirasta lähtevä motivaatio kontaktiin on tärkeää esimerkiksi seuraamisessa.

Miten?

Alkuun taas muistutus turvallisuudesta: jos tilassa on useampi koira, pidetään koirat kytkettyinä eikä toisten koirien luokse mennä, jotta tilanne on kaikille koirille turvallinen. Samoin ulkona on syytä käyttää pitkää liinaa, jos alue ei ole aidattu tai on pienikin riski, että korvat katoavat jos vaikkapa rusakko ilmestyy näköpiiriin. Positiiviseen vahvistamiseen perustuva koulutus ei tarkoita, että koiran annettaisi tehdä mitä vain, vaan tilaa rajaamalla ja sopivilla apuvälineillä varmistetaan turvallisuus.

Vapaa tutkiminen kysyy ohjaajalta kärsivällisyyttä, ohjaajan zen-asennetta. Perinteisesti harrastuskoirapiireissä kauhistuttaa pelkkä ajatuskin siitä, että koira saisi haistella ja puuhailla vapaasti hallissa. Kontrollin menettäminen koirasta nähdään koulutuksen epäonnistumisena ja hallinnan puutteena. Itse lähden siitä, että koira itse huolehtii “hallinnasta”: se valitsee toimia hallinnassani, koska se on kannattavaa ja aidosti motivoivaa. Jos se ei halua tehdä sitä, pitää tutkiskella syitä. Se ei tarkoita, että ohjaaja olisi epäonnistunut tai koira olisi huono.

Tilaan tutustumisen ja omaehtoisen kontaktin harjoitukset ovat yksinkertaisia toteuttaa, ja ne olisi hyvä toistaa samanlaisina jokaisessa treenissä ja kisatilanteessa. Tuntuuko työläältä? Aikaa myöden harjoituksen vaatima aika vähenee, toisaalta sinun ei tarvitse käyttää aikaa eikä energiaa koiran houkutteluun, maanitteluun eikä kontaktimotivaation vahvistamiseen. On myös paljon mukavampaa mennä kisakehään itsestään ja ympäristöstään varman koiran kanssa.

Uuteen tilaan mennessä (hallille tai kentälle) asetu ensin tukikohtaasi eli sinne, missä on häkkisi/alustasi/tavarasi, ja josta harjoitukset alkavat ja jonne ne päättyvät. Anna sen jälkeen koiralle lupa lähteä tutkimaan ympäristöään joko vapaana tai kytkettynä tilanteen antamien mahdollisuuksien mukaan. Jos tilassa on muita koiria, pidä koiriin riittävä välimatka, kisatilanteessa vältä häiritsemästä suorittavaa ja valmistautuvaa koirakkoa. Kiinnitä myös huomiota siihen, ettei koira merkkaile tilaan. Seuraa koiran mukana lähettyvillä. Koira voi käyttää paljonkin aikaa nuuskimiseen ja tutkailuun, ja nyt tulee sen ohjaajan kärsivällisyyden paikka. Koiran siis annetaan tutustua paikkaan niin kauan kuin se haluaa. Kun koira ottaa kontaktia ohjaajaan, kuten se tekee väistämättä ennemmin tai myöhemmin, kontakti palkitaan välittömästi namilla tai lelulla, ja sen jälkeen koira vapautetaan jatkaamaan puuhiaan. Kontakti siis kannattaa ottaa, koska siitä saa palkkion, eikä siitä menetä mitään.

Jossain vaiheessa käy niin, että koira ei enää vapautuksen jälkeen lähde tutkimaan vaan jää katsomaan ohjaajaa. Tällöin jatketaan välittömästi palkkaamista, ja koiraa voi vielä yrittää vapauttaa. Jos koira ei edelleenkään lähde, vaan jatkaa kontaktin hakemista, palkitaan taas. Nyt voi heittää namin poispäin ohjaajasta, ja kokeilla, jääkö koira nyt tutkimaan, vai tuleeko se takaisin kontaktiin. Jos se lähtee tutkimaan, annetaan taas tutkia ja palkkaillaan kontaktia. Jos koira palaa takaisin, voidaan siirtyä muihin harjoituksiin. Koira valitsee itse olla ympäristöstä huolimatta kontaktissa ohjaajan kanssa, joten koiran motivaatio seuraaviin harjoituksiin on todennäköisesti parempi.

Jos haluat harjoitella ohjatusti tilaan tutustumista ja omaehtoista kontaktia, seuraava tavoitteellisten pentujen kurssi alkaa Pawsiteamilla 9.8. Tästä linkistä pääset eteenpäin katsomaan tiedot. Mikäli sinulla ei ole mahdollisuutta tulla paikanpäälle Kaarinaan treenaamaan, voidaan perustaitoja harjoitella pennun tai aikuisen koiran kanssa myös etävalmennuksessa. Loppusyksystä on suunnitteilla tavoitteellisten pentujen verkkokurssi. Mikäli olet siitä kiinnostunut, voit laittaa sähköpostia saara.uljas@gmail.com tai ottaa yhteyttä yhteydenottolomakkeella.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

harrastukset · kouluttaminen

7 syytä käyttää kohteita kouluttamisessa

Kohteiden eli targettien käyttö on pikkuhiljaa levinnyt lajiharrastamisen menetelmävalikoimaan, ja kohteet ovatkin hyvä tapa saada käytöksiä aikaiseksi. Kohteiden käyttö toiminnan käytöksen aikaansaamiseksi tarkoittaa, että koira tekee jonkin käytöksen kohteen läsnäollessa, esimerkiksi kosketusalustan nähdessään tarjoaa etutassunsa laittamista alustalle, jolloin ohjaaja antaa palkkiomerkin ja koiralle palkkion. Kohteena voidaan käyttää lähes mitä tahansa, mikä on koiralle selkeästi hahmotettavaa ja turvallista. Yleisimmin käytettyjä kohteita ovat käsikosketus, kosketuskeppi, kosketusalusta, tasapainotyyny, muut etu- tai takatassutargetit, alustat, joiden päältä pitää liikkua sekä erilaiset asentoalustat.

Miksi käyttää kohteita?

Kohteiden käyttämisestä käytöksen aikaansaamiseksi on seuraavia etuja:

  1. Kohdetta käyttämällä ehdolliseen vahvisteeseen (eli palkkiovihjeeseen) yhdistyvä mielihyvähormooniannos yhdistyy myös kohteeseen ja siten koulutus tehostuu. Opittuaan käyttämään jotakin kohdetta koira tarjoaa sitä mielellään ja tekee kohteella oppimaansa käytöstä mielellään senkin jälkeen, kun kohde on häivytetty.
  2. Ohjaajan liikeapujen tarve vähenee huomattavasti tai poistuu kokonaan, jolloin niitä ei tarvitse myöskään häivyttää. Esimerkiksi rallytokon eteentuloa opetettaessa joko istumisalustalla tai kosketuskepillä poistuu sekä käsiohjauksen että apuaskeleen tarve.
  3. Houkuttelun tarve vähenee huomattavasti tai poistuu kokonaan, jolloin sitä ei tarvitse myöskään häivyttää. Esimerkiksi jo edellä mainitussa eteentulossa käytetään monesti namihoukuttelua, samoin perusasennon opettelussa, mutta kohdetta käytettäessä houkuttelua ei tarvita.
  4. Itse kohteen häivyttäminen on helppoa ja nopeaa. Kun koira on oppinut käytöksen kohteen avulla ja se on nimetty, voidaan kohde yleensä vain poistaa. Mikäli tämä aiheuttaa hämmennystä tai käytös hajoaa myöhemmässä vaiheessa, voidaan kohde tuoda helposti takaisin.
  5. Kohteita käyttämällä ohjaajan on helpompi määritellä kriteeri ja koiran on helpompi ymmärtää se. Esimerkiksi perusasennon suoruus voi näyttää eri kulmista erilaiselta, ja ison koiran kanssa ohjaajan voi olla vaikea nähdä, onko koiran koko linja suora, mutta kun istumisalustan asettaa sivulleen tarkasti suoraan, se kertoo, onko koira sen päällä kokonaan vai ei. Samoin koira tietää, onko se alustalla kokonaan vai onko joku jalka ulkona, toisin kuin koiran on vaikeampi ymmärtää olevansa 5 astetta liikaa vinossa.
  6. Kohteiden käyttämisessä rajana on lähinnä mielikuvitus. Kohteilla voi kouluttaa positioita, perusasentoa, eteentuloa, pyörähdystä, puolenvaihtoja, eteenmenoa, ruutua, kartion kiertoa, jääviä liikkeitä, keppejä, juoksukontakteja, pysäytyskontakteja, etäisyyttä temppuihin, kaukokäskyjä… Mitä laajempi valikoima kouluttajalla on repussaan erilaisia vaihtoehtoja erilaisten käytösten opettamiseen, sitä paremmin hän osaa valita sopivan menetelmän kullekin koiralle.
  7. Jos kohdeharjoittelu menee pieleen – ei haittaa! Mikään ei mennyt pilalle, voit aina kokeilla jotain muuta keinoa käytöksen aikaansaamiseksi. Kohde on vain keino, ei itseisarvo eikä määränpää.

Enemmän irti harjoittelusta

Kohteita käyttäessä kannattaa huomioida muutama koulutusta nopeuttava seikka. Ensinnäkin, koiran olisi hyvä olla tutustunut sheippaamiseen eli tarjoamalla kouluttamiseen jo aiemmin, koska kohteet ovat kaikista tehokkaimpia, jos koira tarjoaa käytöstä niille ja ohjaaja sheippaa haluamansa käytöksen esiin. Näin varmistetaan myös tehokas eteneminen, koska palkkiot voidaan pitää poissa näkyvistä, jolloin koiran on helpompi keskittyä tehtävään. Namia seuratessaan koira usein keskittyy enemmän palkkioon kuin tekemiseen, jolloin oppiminen hidastuu. Toisekseen, kohde kannattaa pitää esillä vain silloin, kun halutaan kouluttaa käytöstä, ja muulloin laittaa se piiloon. Jos koira tarjoaa käytöstä eikä ohjaaja vahvista sitä, käytös alkaa nopeasti sammua ja oppiminen hidastuu. Lisäksi eri tehtäviin kannattaa ainakin aluksi olla eri kohteet tehtävien erottelemiseksi ja roskakäytöksen ja turhautumisen minimoimiseksi, koska koira oppii nopeasti yhdistämään tietyn käytöksen tiettyyn kohteeseen ja tarjoaa aina sitä ensin. Esimerkiksi eteen istumiseen ja seisomiseen ei kannata käyttää samaa kohdetta, mikäli tavoitteena on mahdollisimman tehokas tehtävien oppiminen ja erottelu ilman turhaumaa.

Turvallisuus

Tarjoamalla, ei houkuttelemalla, kouluttaminen liittyy myös turvallisuuteen varsinkin korkeampien kohteiden kanssa, koska koira voi namia seuratessaan astua harhaan ja loukata. Käytöstä tarjotessaan koira ajattelee enemmän ja loukkaantumisen riski vähenee. Lisäksi kohde ei saa liukua alustalla eikä se saa olla liukas koiran tassun alla, jotta ehkäistään liukastumiset. Jos kohde liikkuu yllätyksellisesti, herkkä koira saattaa myös säikähtää ja koulutus voi sen vuoksi ottaa takapakkia. Kohdetta ei myöskään pidä koskaan ottaa pois koiran alta väkisin. Jos haluat koiran pois kohteelta, kiinnitä koiran huomio namiin tai leluun, jonka heität kauemmaksi, ja ota kohde pois sillä aikaa, kun koira lähtee hakemaan palkkiotaan.

Lopuksi vielä linkit lisälukemiseen, täältä löydät vinkkejä erilaisten kohteiden käyttöön arjessa, täältä vinkkejä kosketuskepin käyttöön harrastuksissa.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni @lystitassun ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.