kouluttaminen · palkitseminen

Maistuuko? Ajatuksia ruokapalkkioiden arvon kasvattamisesta

Maistuuko? Ajatuksia ruokapalkkion arvon kasvattamisesta.

Koulutusmenetelmistä puhuttaessa joskus kuulee seuraavan lauseen: ”En voi kouluttaa positiivisesti vahvistamalla, koska koirani ei ole kiinnostunut nameista”. Kuulostaako tutulta? Tiesitkö, että ruoan arvoa palkkiona on myös mahdollista kasvattaa? Käyn läpi, miksi ruokapalkkion arvon kasvattamiseksi kannattaa nähdä vaivaa, mitkä asiat vaikuttavat ruoan arvoon, miten arvoa voi kasvattaa ja millaisia taustatekijöitä voi olla silloin, kun namit eivät maistu.

Miksi ruokapalkkion arvon kasvattaminen kannattaa?

Ruokapalkkion toimivuudesta on se yksinkertainen hyöty, että se käytännössä on arjessa ja harrastuksissa usein paljon kätevämpää pelata ohjaajan hallussa olevilla vahvisteilla, kuin pelkkä ympäristön vahvisteiden varassa toimiminen. Ympäristön vahvisteet ovat arvaamattomia, ja suunnitelmallista koulutusta on hyvin vaikea toteutta niiden varassa. Myös ympäristön vahvisteiden hallitsemattomuus aiheuttaa usein hankalia tilanteita, koska esimerkiksi etäisyyteen voi olla paljon vaikeampi vaikuttaa itse.

Varsinkin tilanteessa, jossa koira suhtautuu epäileväisesti johonkin kohteeseen, ympäristön vahviste toimii usein negatiivisena vahvisteena – poispäin ikävästä asiasta pääseminen tuottaa helpotuksen tunteen. Tällöin poispäin pyrkiminen ja sitä edeltävä käytös voivat vahvistua, mutta koiran tunnetila ja odotukset suhteessa kohteeseen eivät juurikaan muutu. Esimerkiksi jos koira ei pidä vieraista ihmisistä, rauhallisella käytöksellä poispäin pääsy perustuu paineen poistoon eli negatiiviseen vahvistamiseen. Toistojenkin myötä vieras ihminen säilyy kohteena, josta parasta on päästä poispäin.

Jos taas opetamme koiralle uuden käytösmallin positiivisella vahvistamisella, esimerkiksi ruokapalkkioilla, ja siirrämme sen uuteen tilanteeseen hallitusti, uuden tilanteen merkitys koiran silmissä muuttuu. Jos aikaisemmin koira halusi poispäin ihmisestä, voimme opettaa sille sen sijaan käytökseski käydä tökkäämästä ihmistä käteen, ja palata sitten ohjaajan luokse syömään herkkuja. Näin vieraasta ihmisestä tulee koiran mielessä mahdollisuus ansaita ruokapalkkio. Kun tilanne toistuu riittävän usein, koira alkaa yleistää vieraiden ihmisten merkitsevän ruokaa, ja sen suhtautuminen ihmisiin ylipäätään muuttuu positiivisemmaksi.

Kun koiran suhtautuminen muuttuu negativiisesta positiiviseksi, koiran kokeman stresssin määrä laskee. Tällä taas on suoria vaikutuksia sekä koiran kokonaishyvinvointiin, että kouluttamisen helpottumiseen tulevaisuudessa. Eettisessä kouluttamisessa ensisijaista on aina varmistaa hyvinvointitekijöiden toteutuminen, ja sitten valita vähiten harmia aiheuttava koulutusmenetelmä toivotun käytösmuutoksen aikaansaamiseksi. Ei siis vain mitä tahansa menetelmää, joka tuottaa toivotun lopputuloksen, vaan se, joka tuottaa eniten positiivisia tunteita ja vähiten negatiivisia.

Syöminen on käyttäytymistä

Myös syöminen on käyttäytymistä, koska se on toimintaa. Kaikki käytös palvelee jotakin tarkoitusta, ja liian vaikeassa tilanteessa jokin muu käytös voi viedä tilaa ja mahdollisuuksia syömisen esiintymiseltä. Jos koira ei kykene syömiskäytökseen jossakin tilanteessa, tilannetta pitäisi helpottaa niin, että käytös taas onnistuu. Syömistä voidaan myös yleistää erilaisiin ympäristöihin. Jos koiraa ei ole pennusta saakka esimerkiksi palkittu lenkeillä, koira ei välttämättä edes tiedä, että myös tässä tilanteessa voidaan edes syödä.

Kuten minkä tahansa muunkin käytöksen, myömiskäytöksen todennäköisyyttä tulevaisuudessa voidaan lisätä harjoittelemalla sitä ahkerasti. Kuten muutkin käytökset, samoin syöminen vahvistuu toistojen myötä. Jotta syömiskäytöksessä saadaan paljon toistoja lyhyessä ajassa, kannattaa valita tuttu harjoitus häiriöttömässä ympäristössä. Näin koiran on helpompoi keskittyä ja se usein motivoituu paremmin. Esim. Control Unleashed pelejä voidaan hyödyntää tässä kätevästi.

Lisäksi, kaikkia käytöksiä, myös syömistä, voidaan vahvistaa positiivisesti vahvistamalla. Syömisestä voidaan palkita jollakin koiran enemmän arvostamalla palkkiolla, joka voi olla myös toimintaa. Esimerkiksi jos koira on kovin kiihtynyt jossakin tilaanteessa, koska se haluaa jotakin, se voidaan palkita yhden namin syömisestä sillä, että se pääsee tekemään haluamansa asian (esim. ovesta ulos, tervehtimään tuttua koiraa/ihmistä, sisään koirametsään jne.). Kuitenkin, jos kiihtymys on liian korkea, ei tee mieli syödä. Syömiskäytös vaatii sopivaa viretilaa. Jos koira on liian kiihtynyt, tilannetta pitää helpottaa.

Kannattaa myös välttää omassa mielessään leimaamasta koiraa nirsoksi tai koiraksi, joka ei palkkaudu ulkona ruoalla. Vaikka koira ei tällä hetkellä jossakin tilanteessa söisikään, tilanne voi silti muuttua tulevaisuudessa. Älä siis heitä hanskoja tiskiin, vaan jatka sinnikkäästi harjoittelua tilanteissa, joissa koira psytyy syömään ja palkkautumaan ruoalla.

Ruokapalkkion toimitustavalla on väliä

Toimitustavalla on tosiaankin väliä! Ruokaa voi olla hauskempi esimerkiksi jahdata, nuolla, tonkia, haistella tai repiä esiin. Pelkkä kädestä suuhun annettu nami ei tarjoa kaikille koirille riittävästi elämystä, ruoan tavoittelu eri tavoin sen sijaan tarjoaa sille myös mahdollisuuden erilaisten lajinomaisten käytösten toteuttamiseen. Mieti, mistä sinun koirasi pitää erityisesti, ja pyri tarjoamaan palkkio koiralle tällä tavoin. Yksikään koira ei varmasti pidä siitä, että ruokaa työnnetään kohti koiraa – jos koira ei ota herkkua kädestä, anna asian ennemmin olla kuin tuputa.

Ruokapalkkion arvoa voi nostaa myös siten, että leikittää koiraa ruoalla – koira voi esimerkiksi jahdata kädessä olevaa namia kuin jahtaisi lelua, tai omistaja voi juosta pikku spurtin koiran kanssa ennen herkun antamista. Monille koirille palkkion saaminen purkista tai ruokakiposta nostaa palkkion arvoa korkealle, purkeista on taskuja kätevämpi tarjota esimerkiksi tonnikalla, maksalaatikkoa tai kissanruokaa.

Näe vaivaa koiralle maistuvan palkkion etsimiseksi

Lisäksi myös koirilla voi ja saa olla makumieltymyksiä, kuten ihmisilläkin. Tarkista siis aina tarjolla olevan ruokapalkkion laatu, ja näe vaivaa maistuvan palkan etsimiseen. Oletko kokeillut erilaisia kaupan nameja? Entä nakit ja lihapullat? Toiset koirat innostuvat erityisesti paistetuista ruoista, kuten paistetusta kanasta tai kananmunasta. Myös puolikosteat koiranruoat, kuten Platinum tai SwissNatural, maistuvat monille, samoin ”koiranmakkarat” kuten JR Pet ja Naturis. Jos innostut kokkaamaan koiralle itse, koirien herkkuihin on saatavilla useita reseptejä netissä. Jotkut koirat innostuvat vaihtelusta, joten myös ”sekoituspusseja” kannattaa kokeilla. Myös palkkion määrä vaikuttaa sen arvoon – isompi herkku tai kasa nameja on yleensä arvokkaampi kuin yksi nami.

Palkkion laadun merkitys voi myös vaihdella tilanteesta toiseen. Kotona, kun vaihtoehtoinen käytös harjoittelulle on usein oleilu, koira voi olla hyvinkin innokas harjoittelemaan vaikkapa kuivanappuloiden voimalla. Ulkona tai treenihallilla taas on monenlaisia muita kiinnostavia tai jännittäviä asioita, jotka vievät koiran huomion, ja palkkion arvon täytyy myös tällöin kaasvaa kyetäkseen kilpailuun ympäristön kanssa. Toisaalta myös tehtävän laatu vaikuttaa – jos koira työskentelee pitkään tai tekee jonkin itselleen vaikeamman tehtävän, voi yksi nami palkaksi olla liian vähäpätöinen.

Syitä, joiden vuoksi ruoka on voinut menettää arvoaan

Jos ruoka ei maistu, pohdi aina ensin ruoansulatusvaivojen mahdollisuutta. Ei tee mieli syödä, jos närästää tai vatsaa vääntää. Ruoansulatusvaivat pitäisi hoitaa nopeasti pois, koska oppimista tapahtuu koko ajan. Luonnossa eläimet oppivat, mikä on syömäkelpoista ja mikä ei, juuri sen perusteella, että sellaista ei syödä jatkosta, josta tulee huono olo. Jos ruoasta tulee huono olo pitkän aikaa, koira voi pahimmillaan oppia, että syömisestä ylipäätään seuraa epämukavuutta. Tällaista oppimiskokemusta voi olla hyvin vaikea poistaa, vaikka ruoansulatusongelma saataisi myöhemmin hoidettua.

Ruokapalkkioiden maistumiseen vaikuttaa myös koiran oppimishistoria sekä koiran ja omistajan suhde. Aikaisemmat kokemukset ovat aina läsnä. Jos koiraa on yritetty ruoan avulla houkutella johonkin koiran mielestä epämielyttävään tilanteeseen, ruoan esiin tuleminen on voinut alkaa koiralle merkitä sitä, että seuraavaksi tapahtuu jotakin ikävää. Tällöin ruoka heräättää koirassa ikäviä mielikuvia, ja se saattaa vältellä ruokaa tai poistua paikalta. Tällaisen tilanteen välttämiseksi houkuttelua ei tulisi koskaan käyttää koiran mielestä epäilyttävissä tilanteissa, vaan mielummin palkita koiraa tilanteessa jostakin aivan pienestäkin toiminnasta.

Samantapainen tilanne voi syntyä myös, jos koiraa yrittää ruoalla houkuttelemalla kuljettaa pois todella kiinnostavan kohteen luota, esimerkiksi ruoalla houkuttaen yrittää kääntää koiraa pois katsomasta toista koiraa. Kun ruoka toistuvasti lisätään tilanteeseen houkuttimena, josta koira ei ole kiinnostunut, se alkaa turtua ruoan läsnäoloon ja sen arvo alkaa laskea.

Joskus koiraa on houkuteltu ruoalla liian pitkiä aikoja ilman, että koira oikeasti käsittää, miten palkan voi saada, ja se ehtii kyllästyä harjoitukseen. Sen seurauksena koiralle on voinut muodostua käsitys, että palkkio on vaikeasti saatava eikä vastaa sen eteen tehdyn työn määrää (varsinkin, jos koira joutuu työskentelemään pitkään yhden pienen herkkupalan eteen). Tämän oppimiskokemuksen korjaamiseksi koira tarvitsee runsaasti palkitsemista pienistä, helpoista tehtävistä, sekä hyvin suunniteltua vaikeustason nostoa.

Onko sinulla kysyttävää tai kommentteja artikkelista? Voit kommentoida tähän alle, tai lähettää minulle sähköpostia saara@lystitassun.net