Mitä hyötyä on omaehtoisesta kontaktista?

August 10, 2020May 24, 2025 Lystitassun1 Comment

Omaehtoinen kontakti – mitä se on? Omaehtoisuudella tarkoitan, että toiminto lähtee koirasta. Voisimme puhua myös tarjotusta kontaktista tai koiralähtöisestä kontaktista. Koira siis itse tarjoaa käytöstä, ohjaaja ei mitenkään ilmaise koiralle, mitä haluaa. Ei ole olemassa myöskään koiran kannalta väärää vastausta. Kun koira osaa tarjota kontaktia, ja tarjoaa sitä mielellään, voidaan harjoittelussa helpommin keskittyä muihin asioihin.

Mitä hyötyä on omaehtoisesta kontaktista?

Omaehtoisen kontaktin ehdoton hyöty on se, että silloin koira luopuu häiriöistä oma-aloitteisesti. Kyseessä on pohjimmiltaan myös luopumistreeni, jossa koira valitsee kontaktin kiinnostavan häiriön sijaan. Varsinkin pentu- ja alkeistreenit ovatkin oikeastaan lähinnä luopumista kaikesta kiinnostavasta maailmassa ja ohjaajan rakentamista kiinnostavaksi. Kun kontakti vahvistuu ja siihen rakentuu kestoa, luopumista voidaan ajatella häiriönä kontaktille.

Omaehtoinen kontakti on osa sitä, että koira pitää itse huolta hallinnasta: se ei halua karata häiriöille, vaan haluaa tarjota kontaktia. Kun luopuminen lähtee koiran halusta, se on paljon varmempi käytös kuin muista syistä tapahtuva luopuminen. Kun luopuminen on oma-aloitteista, eikä siihen liity ristiriitaa ohjaajan kanssa, koiralle rakentuu aito sisäinen motivaatio tehtävää kohtaan.

Aito motivaatio on omassa ajattelussani keskeinen asia kaikessa treenaamisessa. Kun koiralla on aito motivaatio tehtävään, sitä ei tarvitse kalastella eikä houkutella pois muiden mielenkiintoisten asioiden ääreltä. Koiran kanssa ei synny vastakkainasettelua, kun ihminen ei yritä väkisin saada koiraa luopumaan sille tärkeästä asiasta. Kun koira oppii, että kontaktin kautta sille päin vastoin syntyy mahdollisuuksia saada sen tavoittelemia asioita, ihminen ja koira pelaavat samalla puolella.

Omaehtoisen kontaktin myötä myös muiden tehtävien harjoittelu helpottuu. Periaatteessa kontakti ei ole vaatimus tehtävien opettamiselle, mutta mistä voimme tietää, että koiran huomio on meissä, jos se ei katso ohjaajaa? Ohjaajaan katsomattomasta koirasta tulee myös ohjaajalle epämiellyttävä olo. Kyse on samasta ilmiöstä, kuin jos puhuisit ihmiselle, joka koko ajan katselee muualle. Koira pitää ystävälliseen ihmiseen mielellään katsekontaktia, jos se ei koe kontaktia uhkaavana, joten muualle katselevan koiran kohdalla pitäisi aina miettiä, mitä käytöksen taustalla on. Onko tilanne tai ohjaaja painostava, vai onko koiran kenties vaikea luopua häiriöistä?

Kun koira on oppinut, että ohjaajan tarkkailu ja kontaktin pitäminen kannattaa, voi harjoittelussa keskittyä muihin asioihin. Tehokkaassa harjoittelussa ei voi harjoitella kuin yhtä kriteeriä kerrallaan. Esimerkiksi seuraamisessa voi olla nopeasti ongelmissa, jos kontaktia joutuu jatkuvasti työstämään ja sen vuoksi joutuu myös palkitsemaan väärää sijaintia tai vinoutta. Jos kontakti on vakio, ja koira huolehtii siitä itse, kriteerinä voidaan pitää jotakin muuta, esimerkiksi seuraamisessa oikeaa paikkaa.

Mitä asioita kannattaa ottaa huomioon omaehtoisen kontaktin rakentamisessa?

On ehdottomasti hyvä, jos on mahdollista harjoitella myös kontrolloiduissa olosuhteissa niin, että häiriöitä voidaan tuoda mukaan koiran sietoikkunan sisällä. Tällöin voidaan pyrkiä ns. virheettömään oppimiseen, jossa tavoitteena on harjoituksen vaatimustason pitäminen koko ajan sellaisella tasolla, että koiran onnistuminen on hyvin todennäköistä. Koska häiriöt ovat kuitenkin asia, jota ei voi täysin hallita, on tarpeen harjoitella myös tilanteita, joissa jokin äkillinen tai hyvin kiinnostava vie koiran huomion. Tämän vuoksi omaehtoisen kontaktin rakentaminen vaatii ohjaajalta joustavuutta muuttaa suunnitelmaa ja omaa toimintaansa tilanteen mukaan.

Selvää on, että koiraa ei saa kuitenkaan pelotella, eikä sille saisi näissä treeneissä aiheutua epävarmuutta, vaan päinvastoin tarkoituksena on opettaa koiralle toimintamalli tilanteeseen, jossa se kadottaa kontaktin hetkellisesti. Näin koiran hallussa oleva käytösvalikoima kasvaa. Kun koiralle tulee käyttöön uusia tapoja selvitä haastavista tilanteista, myös sen hallinnan tunne kasvaa. Hallinnan tunteen kasvaminen näkyy esimerkiksi itsevarmuuden ja reippauden kasvamisena ja siinä, että koira sietää epämiellyttäviä asioita paremmin, kun sillä on keino ohjata tilannetta.

Varsinkin alussa ohjaajan on usein tarpeen hiukan “psyykata” itseään kestämään se, että koira on kuin onkin kiinnostunut myös muista asioista. Aluksi koira saattaa käyttää pitkiä aikoja kaikenlaiseen muuhun toimintaan, ja tässä kysytään ohjaajalta kärsivällisyyttä. Ohjaajan tulisi kuitenkin pysyä koko ajan valppaana, sillä hyvin pienetkin koirasta lähtöisin olevat vilkaisut tulisi merkitä ja palkita. Muutoin koira ei opi kontaktin kannattavuutta.

Omaehtoinen kontakti pitäisi pyrkiä pitämään vapaana ikävistä seurauksista. Koira määrittelee, mikä on ikävää, joten tilanteita on hyvä miettiä koiran näkövinkkelistä. Jos omaehtoisella kontaktilla joutuu kytketyksi vapaana juoksemisesta, se on yleensä ikävää; samoin jos menettää tilaisuuden haistella kiinnostavia hajuja. Jos taas kontaktista saa palkkion ja lisäksi mahdollisuuden jatkaa tätä tai jotain toista kiinnostavaa toimintaa, niin sehän kannattaa. Kun näihin koirasta kiinnostaviin asioihin on lupa ja pääsy, niiden arvo ja samalla kiinnostavuus laskee. Samaan aikaan kontaktin määrä lisääntyy.

Monenlaisia tilaisuuksia harjoitteluun

Tästä linkistä pääset lukemaan, miten omaehtoista kontaktia lähdetään rakentamaan tilaan tutustumisen kautta. Tilaan tutustumisharjoituksen tavoitteena on purkaa konfliktia ohjaajan ja koiran väliltä ja opettaa koiralle, että kontaktin ottaminen on erittäin kannattavaa: siitä saa palkkion, eikä menetä mahdollisuutta puuhata sitä, mikä sillä hetkellä kiinnostaisi eniten.

Kontaktia voi rakentaa kannattavaksi myös arjessa. Meillä kontakti toimii koirille välineenä saada niiden haluamia asioita. Esimerkiksi ruoka-aikoihin kupista luovutaan ja otetaan kontakti, ennen kuin saa luvan syödä; samoin puruluista ja muistakin herkuista; ovesta saa luvan kulkea kontaktilla; hyville hajuille pääsee lenkillä kontaktilla ja lenkin ja vapaana olon aikana on mahdollista ansaita halutessaan ylimääräisiä makupaloja kontaktilla. Myös ihmisten ja toisten koirien tervehtiminen, jos se on koirasta mukavaa, kannattaa viedä kontaktin ja vapautuksen alle, samoin esimerkiksi koirapuistoon meneminen tai autosta ulos hyppääminen.

Aktiivisen omaehtoisen kontaktin myötä yhteiselämä helpottuu, ja ihmisestä tulee mukavien asioiden mahdollistaja. Nämä arjen tavat hyödyttävät myös harrastuskentällä, ja usein myös toisin päin. Ihmisen kokeminen kannattavana on koiran hyvinvoinnille keskeistä, ja omistaja saa hyvän mielen koiran ollessa hallittavissa.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

harrastukset · kouluttaminen

Pylly pyörimään – hyvästä takapään hallinnasta on paljon hyötyä

August 1, 2020May 24, 2025 LystitassunLeave a comment

Takapään käytön merkitys on tullut yhä useammalle koiraharrastajalle tutuksi rallytokon suosion nousun myötä, sillä takapään hyvästä hallinasta on paljon hyötyä koiraa kohti tehtävissä käännöksissä. Takapään hallinnasta hyötyvät kuitenkin myös muiden lajien harrastajat, erityisesti tokoilijat ja koiratanssijat, sekä kotikoirat, joille lihaskunnon harjoittelu on myös tärkeää.

Takapään käyttöä voi opettaa jo pennuille, mutta silloin hyvin lyhyissä pätkissä pienillä toistomäärillä. Mitä vanhemmasta koirasta on kyse, sen kauemmin opetus yleensä kestää, koska vanhempi koira ei ole fyysisesti enää niin sopeutuva. Uusi tapa liikkua vaatii uusien lihasten ja uudenlaisen hermotuksen käyttöönottoa, mikä käy nuorelta nopeammin. Vanhemmankaan koiran kanssa oppiminen ei silti ole mahdotonta, kunhan ottaa huomioon hitaamaan tahdin.

Käyn ensin läpi, miksi takapään hallinnasta on hyötyä, ja sen jälkeen annan ohjeet takapään käytön opettamiseen havainnollistavan videon kanssa.

Ymmärrys takapäästä on hyödyksi monessa eri tehtävässä

Koirat eivät luonnostaan hallitse takajalkojaan kovin hyvin, vaan ne ovat vähän kuin etuvetoinen auto: etupää määrää suunnan ja takapää seuraa mukana. Takapää kuitenkin tuottaa liikettä ja voimaa. Siksi takapään käyttöä on järkevää harjoitella huolella erikseen. Tällöin koira hoksaa itse oikean suoritustavan, ja harjoitus toimii lajitaitojen kehittämisen lisäksi oivana lihaskuntoharjoituksena koiralle kuin koiralle. Vaikka esimerkiksi agilityssa ei ole lainkaan tämänkaltaisia tehtäviä, sisältyy takapäänkäytön harjoittaminen yleensä tavoitteellisten agilitykoirien lihaskunto-ohjelmaan.

Takapään hallinnan puutteet näkyvät yleensä ensimmäiseksi koiraa kohti tehtävissä käännöksissä, rallytokossa ja tokossa koiran seuratessa vasemmalla käännöksissä vasempaan. Rallytokossa ja koiratanssissa hankaluuksia aiheuttavat myös 360 astetta vasempaan (koiratanssissa pivot) sekä 270 astetta vasempaan. Kun seuraamispositioita rallytokossa ja koiratanssissa tulee lisää, haasteet kertautuvat.

Käännösten lisäksi hyvä takapään hallinta on hyödyksi myös perusasentoon tulossa ja seuraamisessa esimerkiksi pujottelussa ja spiraalissa. Perusasentoon tulossa koiran kropan hallinta, sisältäen myös takapään, korostuu etenkin pitemmillä matkoilla ja kovassa vauhdissa, esimerkiksi luoksetulossa. Hyvä takapään hallinta on tärkeää myös silloin, kun koiran kropan painopiste muuttuu esimerkiksi kun sillä on suussa jotain, kuten noudoissa. Korokkeella tehdyn takapään käytön kautta voidaan opettaa myös rallytokon puolenvaihtokäännöksiä, joista saadaan näin opetettuna vahvat ja koiralle mieluisat tehtävät.

Takapään käyttö on helppo opettaa kohteen avulla

Takapään käyttöä on helppo ja mukava opettaa etutassutargettia hyödyntäen. Etutassutarget on takapäänkäytön opettamisessa kätevä, koska se pitää etutassut paikallaan, jolloin on helpompi päästä vahvistamaan haluttua asiaa. Koira ei pääse seilaamaan eri suuntiin, jolloin ei myöskään tarvitse korjata virheitä. Tästä voit lukea lisää siitä, miksi kohteiden käyttö uusien käytösten opettamisessa kannattaa.

Takapäänkäyttöharjoituksessa kohteelle on muutama vaatimus. Ensinnäkin kohteen tulee olla sen verran korkea, että koira pystyy ymmärtämään, milloin se on kohteella ja milloin ei. Kohteen tulee olla niin suuri, että koiran molemmat etutassut mahtuvat vaivattomasti sen päälle ja siinä on myös hiukan tilaa liikkua. Kohde ei saa liukua pitkin alustaa eikä koiran tassujen alla. Muodon tulee olla sellainen, että sen ympäri mahtuu pyörimään, esimerkiksi pyöreä tai neliskulmainen, pitkulainen kohde on tässä hankala. Tarkoitukseen sopii yleensä tasapainotyyny, joita myydään edullisesti ihmispuolella jumppatarvikkeena, tai vaikkapa vati tai iso kirja.

Alkuun päästäkseen koiralle täytyy olla ymmärrys etutassutargetista. Takapään käytön alkuharjoitteessa olen käyttänyt kohteen lisäksi käytöksen aikaansaamiseksi menetelmänä houkuttelua. Kun koiralle opetetaan takapään käyttöä seuruuseen vasemmalla, koiran takapää pyörii vastapäivään, ja oikealle opetettaessa myötäpäivään. Ota käteesi useampi nami ja laita kädet koiran nenän korkeudelle. Alkuasennossa ohjaaja ja koira ovat vastakkain, koiran vartalo suorana. Lähde sitten liikkumaan jompaan kumpaan suuntaan hitaasti. Koiran pää todennäköisesti seuraa mukana, ja kohta se ottaa askeleen takajalallaan eri suuntaan. Palkkaa tästä yhdestäkin askeleesta ja palaa itse aloitusasentoon.

Askeleiden määrää nostetaan hiljakseen sitä mukaa kun koiran lihashallinta kehittyy. Namit jätetään kädestä pois, kun koira on hoksannut tehtävän, ja pikkuhiljaa häivytetään ohjaajan käsi ja ohjaajan vartalon taivutus eteenpäin. Tässä vaiheessa kohteesta on taas paljon hyötyä, koska se toimii koiralle vihjeenä siitä, mitä ollaan tekemässä, ja apujen häivytys käy nopeammin.

Suosittelen opettamaan koiralle molemmat suunnat mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Jos jää kovin pitkäksi aikaa vahvistamaan vain toista suuntaa, toisen suunnan oppiminen hidastuu. Lisäksi vain toisen suunnaan treenaamisella koiran lihaksisto kehittyy toispuoleisesti, mikä voi aiheuttaa pahimmillaan kipua ja virheasentoja. Molempia suuntia harjoittamalla lihaksisto ja kehonhallinta kehittyvät tasaisesti ja harjoitus tukee koiran hyvinvointia.

Takapään käytön opettaminen. Aloittelevaa koiraa palkitaan ensin yhdestä askeleesta, sitten kahdesta jne.

Kun koira osaa käyttää takapäätään etutassutargetilla, sitä voidaan hyödyntää esimerkiksi rallytokon puolenvaihtokäännösten opettamisessa.

harrastukset · kouluttaminen

Tavoitteellisen pennun pohjataidot: tilaan tutustuminen ja omaehtoinen kontakti – miksi ja miten?

July 27, 2020May 24, 2025 Lystitassun3 Comments

Tilaan tutustuminen aloittaa sarjan tavoitteellisten pentujen pohjataidoista, jossa käyn läpi taitoja, joita opetan omalle pennulleni. Kaikkia harjoituksia voi tehdä myös aikuisen koiran kanssa, niitä ei ole koskaan liian myöhäistä opettaa. Olen valinnut pennun perustaidoksi palkitsemiseen, mielentilaan, asenteeseen, kehonhallintaan, käytöksen aikaansaamiseen sekä treenin rytmiin ja rakenteeseen pohjaa rakentavia harjoituksia. Jätän suosiolla tarkat tekniikkaa ja keskittymistä vaativat harjoitteet siihen, että koira on varmasti niihin sekä fyysisesti että psyykkisesti valmis. Vaikka tavoitteena on useassa lajissa kisaava koira, tai ehkä juuri sen takia, mihinkään ei ole kiire, eikä hyvää tule hosuen. Ensimmäinen taito on tilaan tutustuminen ja omaehtoinen kontakti, joka on kaikkien harjoitusten pohja. Käyn aluksi läpi, miksi aloitan näistä harjoituksista, ja sen jälkeen annan ohjeet, miten harjoitus toteutetaan. Postauksen lopussa on myös esimerkkivideo Glennan treenistä.

Miksi?

Jaana Pohjola kirjoittaa, että kun koiralle antaa mahdollisuuden sopeutua ympäristöön, koira sitoutuu paremmin treeniin (linkki). Pennulle kaikki treeniympäristöt ovat uusia ja ihmeellisiä, ja sitä voi jännittää tai se on muuten vain utelias, niin kuin pennun kuuluukin. Uteliaisuus ja se, että pentu haluaa tutustua asioihin, ovat positiivisia ominaisuuksia, joita ei mielestäni tulisi kitkeä heti koulutuksen alkuvaiheessa pois. Tilaan tutustumisen harjoituksella sen sijaan koiralla on mahdollisuus olla utelias JA saada ohjaajalta palkkioita.

Pennut ovat muutenkin häiriöherkkiä, koska pennun kyky keskittyä yhteen asiaan on rajallinen. Jos ympäristössä on kovin paljon tutkimattomia, kiinnostavia asioita, sen on vielä vaikeampi keskittyä ohjaajaan. Myös aikuinen koira voi olla hyvinkin kiinnostunut ympäristöstä monesta eri syystä. Tällöin koiralle saattaa muodostua tuplakriteerejä, esimerkiksi kriteerinä on samanaikaisesti “ei saa haistella” ja “pidä kontakti”. Tuplakriteeri aiheuttaa helposti koirassa, pennussa tai aikuisessa, sisäisen konfliktin, jos sen tekisi mieli tehdä jotain, mitä se ei saa tehdä, ja konflikti voi johtaa motivaation laskuun tai turhaumaan. (lähde.)

Kun koiralla sen sijaan on lupa tutustua tilaan niin kauan kuin se kokee tarpeelliseksi, konfliktin syntyminen on epätodennäköisempää, eikä ohjaajan tarvitse käydä koiran kanssa taistelua siitä, kumman mielihalujen mukaan nyt toimitaan. Kun koiralla on lupa tutkia sitä kiinnostavia asioita, kontaktin ottaminen lähtee koiran omasta halusta ja koiralla on tällöin aito motivaatio kontaktiin. Tällöin ohjaajan ei tarvitse houkutella eikä pakottaa koiraa toimimaan mielensä mukaan, vaan koira valitsee toiminnan itse. Koiralla on myös hallinnan tunne tilanteessa, jolloin sen itsevarmuus kasvaa. Tällä on myös runsaasti positiivisia vaikutuksia koiran ja ohjaajan suhteeseen. Lisäksi hallinnan tunne on eläimelle ensisijainen vahviste, jolloin myös sen hallinnassa olevan tehtävän arvo kasvaa. Koulutusta ohjaava keskeinen arvo on palkkioihin, ei pakottamiseen tai rankaisuihin perustuva oppiminen. Tästä voit lukea, miksi koirasta lähtevä motivaatio kontaktiin on tärkeää esimerkiksi seuraamisessa.

Miten?

Alkuun taas muistutus turvallisuudesta: jos tilassa on useampi koira, pidetään koirat kytkettyinä eikä toisten koirien luokse mennä, jotta tilanne on kaikille koirille turvallinen. Samoin ulkona on syytä käyttää pitkää liinaa, jos alue ei ole aidattu tai on pienikin riski, että korvat katoavat jos vaikkapa rusakko ilmestyy näköpiiriin. Positiiviseen vahvistamiseen perustuva koulutus ei tarkoita, että koiran annettaisi tehdä mitä vain, vaan tilaa rajaamalla ja sopivilla apuvälineillä varmistetaan turvallisuus.

Vapaa tutkiminen kysyy ohjaajalta kärsivällisyyttä, ohjaajan zen-asennetta. Perinteisesti harrastuskoirapiireissä kauhistuttaa pelkkä ajatuskin siitä, että koira saisi haistella ja puuhailla vapaasti hallissa. Kontrollin menettäminen koirasta nähdään koulutuksen epäonnistumisena ja hallinnan puutteena. Itse lähden siitä, että koira itse huolehtii “hallinnasta”: se valitsee toimia hallinnassani, koska se on kannattavaa ja aidosti motivoivaa. Jos se ei halua tehdä sitä, pitää tutkiskella syitä. Se ei tarkoita, että ohjaaja olisi epäonnistunut tai koira olisi huono.

Tilaan tutustumisen ja omaehtoisen kontaktin harjoitukset ovat yksinkertaisia toteuttaa, ja ne olisi hyvä toistaa samanlaisina jokaisessa treenissä ja kisatilanteessa. Tuntuuko työläältä? Aikaa myöden harjoituksen vaatima aika vähenee, toisaalta sinun ei tarvitse käyttää aikaa eikä energiaa koiran houkutteluun, maanitteluun eikä kontaktimotivaation vahvistamiseen. On myös paljon mukavampaa mennä kisakehään itsestään ja ympäristöstään varman koiran kanssa.

Uuteen tilaan mennessä (hallille tai kentälle) asetu ensin tukikohtaasi eli sinne, missä on häkkisi/alustasi/tavarasi, ja josta harjoitukset alkavat ja jonne ne päättyvät. Anna sen jälkeen koiralle lupa lähteä tutkimaan ympäristöään joko vapaana tai kytkettynä tilanteen antamien mahdollisuuksien mukaan. Jos tilassa on muita koiria, pidä koiriin riittävä välimatka, kisatilanteessa vältä häiritsemästä suorittavaa ja valmistautuvaa koirakkoa. Kiinnitä myös huomiota siihen, ettei koira merkkaile tilaan. Seuraa koiran mukana lähettyvillä. Koira voi käyttää paljonkin aikaa nuuskimiseen ja tutkailuun, ja nyt tulee sen ohjaajan kärsivällisyyden paikka. Koiran siis annetaan tutustua paikkaan niin kauan kuin se haluaa. Kun koira ottaa kontaktia ohjaajaan, kuten se tekee väistämättä ennemmin tai myöhemmin, kontakti palkitaan välittömästi namilla tai lelulla, ja sen jälkeen koira vapautetaan jatkaamaan puuhiaan. Kontakti siis kannattaa ottaa, koska siitä saa palkkion, eikä siitä menetä mitään.

Jossain vaiheessa käy niin, että koira ei enää vapautuksen jälkeen lähde tutkimaan vaan jää katsomaan ohjaajaa. Tällöin jatketaan välittömästi palkkaamista, ja koiraa voi vielä yrittää vapauttaa. Jos koira ei edelleenkään lähde, vaan jatkaa kontaktin hakemista, palkitaan taas. Nyt voi heittää namin poispäin ohjaajasta, ja kokeilla, jääkö koira nyt tutkimaan, vai tuleeko se takaisin kontaktiin. Jos se lähtee tutkimaan, annetaan taas tutkia ja palkkaillaan kontaktia. Jos koira palaa takaisin, voidaan siirtyä muihin harjoituksiin. Koira valitsee itse olla ympäristöstä huolimatta kontaktissa ohjaajan kanssa, joten koiran motivaatio seuraaviin harjoituksiin on todennäköisesti parempi.

Jos haluat harjoitella ohjatusti tilaan tutustumista ja omaehtoista kontaktia, seuraava tavoitteellisten pentujen kurssi alkaa Pawsiteamilla 9.8. Tästä linkistä pääset eteenpäin katsomaan tiedot. Mikäli sinulla ei ole mahdollisuutta tulla paikanpäälle Kaarinaan treenaamaan, voidaan perustaitoja harjoitella pennun tai aikuisen koiran kanssa myös etävalmennuksessa. Loppusyksystä on suunnitteilla tavoitteellisten pentujen verkkokurssi. Mikäli olet siitä kiinnostunut, voit laittaa sähköpostia saara.uljas@gmail.com tai ottaa yhteyttä yhteydenottolomakkeella.

harrastukset · kouluttaminen

7 syytä käyttää kohteita kouluttamisessa

July 20, 2020July 20, 2020 Lystitassun2 Comments

Kohteiden eli targettien käyttö on pikkuhiljaa levinnyt lajiharrastamisen menetelmävalikoimaan, ja kohteet ovatkin hyvä tapa saada käytöksiä aikaiseksi. Kohteiden käyttö toiminnan käytöksen aikaansaamiseksi tarkoittaa, että koira tekee jonkin käytöksen kohteen läsnäollessa, esimerkiksi kosketusalustan nähdessään tarjoaa etutassunsa laittamista alustalle, jolloin ohjaaja antaa palkkiomerkin ja koiralle palkkion. Kohteena voidaan käyttää lähes mitä tahansa, mikä on koiralle selkeästi hahmotettavaa ja turvallista. Yleisimmin käytettyjä kohteita ovat käsikosketus, kosketuskeppi, kosketusalusta, tasapainotyyny, muut etu- tai takatassutargetit, alustat, joiden päältä pitää liikkua sekä erilaiset asentoalustat.

Miksi käyttää kohteita?

Kohteiden käyttämisestä käytöksen aikaansaamiseksi on seuraavia etuja:

Kohdetta käyttämällä ehdolliseen vahvisteeseen (eli palkkiovihjeeseen) yhdistyvä mielihyvähormooniannos yhdistyy myös kohteeseen ja siten koulutus tehostuu. Opittuaan käyttämään jotakin kohdetta koira tarjoaa sitä mielellään ja tekee kohteella oppimaansa käytöstä mielellään senkin jälkeen, kun kohde on häivytetty.
Ohjaajan liikeapujen tarve vähenee huomattavasti tai poistuu kokonaan, jolloin niitä ei tarvitse myöskään häivyttää. Esimerkiksi rallytokon eteentuloa opetettaessa joko istumisalustalla tai kosketuskepillä poistuu sekä käsiohjauksen että apuaskeleen tarve.
Houkuttelun tarve vähenee huomattavasti tai poistuu kokonaan, jolloin sitä ei tarvitse myöskään häivyttää. Esimerkiksi jo edellä mainitussa eteentulossa käytetään monesti namihoukuttelua, samoin perusasennon opettelussa, mutta kohdetta käytettäessä houkuttelua ei tarvita.
Itse kohteen häivyttäminen on helppoa ja nopeaa. Kun koira on oppinut käytöksen kohteen avulla ja se on nimetty, voidaan kohde yleensä vain poistaa. Mikäli tämä aiheuttaa hämmennystä tai käytös hajoaa myöhemmässä vaiheessa, voidaan kohde tuoda helposti takaisin.
Kohteita käyttämällä ohjaajan on helpompi määritellä kriteeri ja koiran on helpompi ymmärtää se. Esimerkiksi perusasennon suoruus voi näyttää eri kulmista erilaiselta, ja ison koiran kanssa ohjaajan voi olla vaikea nähdä, onko koiran koko linja suora, mutta kun istumisalustan asettaa sivulleen tarkasti suoraan, se kertoo, onko koira sen päällä kokonaan vai ei. Samoin koira tietää, onko se alustalla kokonaan vai onko joku jalka ulkona, toisin kuin koiran on vaikeampi ymmärtää olevansa 5 astetta liikaa vinossa.
Kohteiden käyttämisessä rajana on lähinnä mielikuvitus. Kohteilla voi kouluttaa positioita, perusasentoa, eteentuloa, pyörähdystä, puolenvaihtoja, eteenmenoa, ruutua, kartion kiertoa, jääviä liikkeitä, keppejä, juoksukontakteja, pysäytyskontakteja, etäisyyttä temppuihin, kaukokäskyjä… Mitä laajempi valikoima kouluttajalla on repussaan erilaisia vaihtoehtoja erilaisten käytösten opettamiseen, sitä paremmin hän osaa valita sopivan menetelmän kullekin koiralle.
Jos kohdeharjoittelu menee pieleen – ei haittaa! Mikään ei mennyt pilalle, voit aina kokeilla jotain muuta keinoa käytöksen aikaansaamiseksi. Kohde on vain keino, ei itseisarvo eikä määränpää.

Enemmän irti harjoittelusta

Kohteita käyttäessä kannattaa huomioida muutama koulutusta nopeuttava seikka. Ensinnäkin, koiran olisi hyvä olla tutustunut sheippaamiseen eli tarjoamalla kouluttamiseen jo aiemmin, koska kohteet ovat kaikista tehokkaimpia, jos koira tarjoaa käytöstä niille ja ohjaaja sheippaa haluamansa käytöksen esiin. Näin varmistetaan myös tehokas eteneminen, koska palkkiot voidaan pitää poissa näkyvistä, jolloin koiran on helpompi keskittyä tehtävään. Namia seuratessaan koira usein keskittyy enemmän palkkioon kuin tekemiseen, jolloin oppiminen hidastuu. Toisekseen, kohde kannattaa pitää esillä vain silloin, kun halutaan kouluttaa käytöstä, ja muulloin laittaa se piiloon. Jos koira tarjoaa käytöstä eikä ohjaaja vahvista sitä, käytös alkaa nopeasti sammua ja oppiminen hidastuu. Lisäksi eri tehtäviin kannattaa ainakin aluksi olla eri kohteet tehtävien erottelemiseksi ja roskakäytöksen ja turhautumisen minimoimiseksi, koska koira oppii nopeasti yhdistämään tietyn käytöksen tiettyyn kohteeseen ja tarjoaa aina sitä ensin. Esimerkiksi eteen istumiseen ja seisomiseen ei kannata käyttää samaa kohdetta, mikäli tavoitteena on mahdollisimman tehokas tehtävien oppiminen ja erottelu ilman turhaumaa.

Turvallisuus

Tarjoamalla, ei houkuttelemalla, kouluttaminen liittyy myös turvallisuuteen varsinkin korkeampien kohteiden kanssa, koska koira voi namia seuratessaan astua harhaan ja loukata. Käytöstä tarjotessaan koira ajattelee enemmän ja loukkaantumisen riski vähenee. Lisäksi kohde ei saa liukua alustalla eikä se saa olla liukas koiran tassun alla, jotta ehkäistään liukastumiset. Jos kohde liikkuu yllätyksellisesti, herkkä koira saattaa myös säikähtää ja koulutus voi sen vuoksi ottaa takapakkia. Kohdetta ei myöskään pidä koskaan ottaa pois koiran alta väkisin. Jos haluat koiran pois kohteelta, kiinnitä koiran huomio namiin tai leluun, jonka heität kauemmaksi, ja ota kohde pois sillä aikaa, kun koira lähtee hakemaan palkkiotaan.

Lopuksi vielä linkit lisälukemiseen, täältä löydät vinkkejä erilaisten kohteiden käyttöön arjessa, täältä vinkkejä kosketuskepin käyttöön harrastuksissa.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni @lystitassun ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

harrastukset · kouluttaminen · omat koirat · seuranta

Voihan vihje! Kannattaisiko sinunkin välittää vihjeistä?

July 16, 2020August 11, 2020 LystitassunLeave a comment

Päivi Kokko listasi blogissaan Disco-bordercolliensa vihjeitä, ja sain siitä inspiraatiota tähän postaukseen. Susu harrastaa aktiivisesti neljää eri lajia, joten vihjeitä on kertynyt meille aikamoinen määrä, ja hankaluuksia on aiheutunut matkan varrella siitä, kun vihjeitä ei ole alusta saakka mietitty kunnolla. Ennen meidän listausta kuitenkin ajatuksia siitä, mikä kaikki oikeastaan toimii koiralle vihjeenä, ja millaisia asioita vihjeitä miettiessä kannattaa huomioida. Vihje tarkoittaa tässä jotakin indikaattoria eli ilmaisinta koiralle siitä, että tietyn toiminnon suorittamalla on mahdollista ansaita palkkio. Tekstin lopussa on pari linkkiä, joiden takaa löytyy lisää teoriapohdintaa vihjeistä sitä kaipaaville.

Mikä voi olla vihje?

Yleensä vihjeeksi ajatellaan suullinen vihje, sana. Lisäksi vihjeitä voivat olla fyysiset eleet sekä konteksti, jossa toimitaan. Vihjeenä toimii toisaalta myös hiljaisuus, sanojen puute. Lajeissa, joissa koiralle ei saa puhua kilpailusuorituksessa (esim. toko), on järkevää opettaa, että niin kauan kuin ohjaaja on hiljaa vihjeiden välillä, koira tekee oikein. Jos sitten vaikkapa rallytokossa ohjaaja alkaa höpöttää koiralle, koska se on sallittua, voi koira mennä pahemman kerran sekaisin luullessaan, että nyt se tekee virheitä kun ohjaaja on ihan kummallinen.

Fyysistä ohjausta ajatellaan usein ennemmin apuna, mutta sekin on vihje koiralle siitä, mitä sen kannattaisi nyt kokeilla. Ihmiset tekevät paljon myös tiedostamatonta fyysistä ohjausta, esimerkiksi heiluvat eri suuntiin ja liikuttavat käsiään. Eleet ja esimerkiksi katseen suuntaa ovat koiralle yleensä paljon merkityksellisimpiä kuin sanat, mikäli koiralle ei ole erikseen yleistetty suullisia vihjeitä siihen, että sana tarkoittaa aina samaa asiaa riippumatta siitä, mitä ohjaaja muuten tekee sillä hetkellä (esim. istuuko vai seisooko, pitääkö käsiä sivulla vai pään päällä).

Vihjeiden eroilla luodaan selkeyttä

Jos fyysistä ohjausta haluaa käyttää tehokkaasti hyödykseen, esimerkiksi käsiohjaukset kannattaa opettaa koiralle alusta saakka mietitysti ja tietoisesti, jolloin ne ovat paljon selkeämpiä ja tehokkaampia. Itse olen joutunut rallyn valiotuloksia hakiessani taistelemaan “nakkiohjauksen” kanssa. Nakkiohjauksella tarkoitan sitä, että kaikki käsiohjaus on ollut sen näköistä, kuin ohjaajan kädessä olisi nakki, jota koira seuraa, ja koira on ollut ihan sekaisin, kun samanlaisia ohjauksia eri puolilta on vaikka kuinka monta. Kun opetin eri tehtäviin selkeästi erilaiset käsivihjeet ja häivytin yhdestä tehtävästä vihjeen kokonaan pois, näiden tehtävien erottelu on selkeytynyt Susulle huomattavasti.

Eri tehtävien erottelu onkin se syy, miksi vihjeitä pitäisi erityisesti miettiä. Jos touhuilee koiran kanssa kotona omaksi ilokseen, ei ole niin väliä, jos Murre meneekin maahan istumisen sijaan, mutta jos se tapahtuu tokokokeessa ja liike nollaantuu, niin harmittaa eikä homma etene. Vihjeitä valitessa tulisi siksi ottaa muutama asia huomioon: 1) Vihje on lyhyt ja koiralle selkeä ja 2) samassa kontekstissa esiintyvät vihjeet ovat keskenään riittävän erilaiset (suulliset vihjeet kuulostavat erilaiselta, fyysiset vihjeet näyttävät erilaiselta), jotta koira pystyy erottamaan ne toisistaan. Esimerkiksi tokon ja rallytokon jäävissä liikkeissä “istu” ja “seiso” ovat monesti liian samanlaiset, molemmissa on painokas “IS”, jolloin koira tarjoaa vahvempaa käytöstä joka yleensä aina on istuminen.

Kriteeri määrittelee vihjeen sisällön

Vihjeissä tulisi myös miettiä sitä, käytetäänkö samaa vihjettä eri ympäristöissä, jolloin myös kriteeri, eli vihjeen sisältämä vaatimus toiminnalle on mahdollisesti erilainen. Koirille opetetaan usein heti pentuna arjessa “istu”, jossa ei ole sen kummoisempaa kriteeriä kuin pyrstö penkkiin ja nopeasti, asennosta ja tekniikasta viis. Jos tämän vihjeen siirtää sellaisenaan harrastuskäyttöön, voi joutua varautumaan siihen, että myös samat kriteerit siirtyvät harrastuskontekstiin, eli koira istuu miten sattuu vinossa ja jalat vinksallaan. Ihmiset myös monesti miettivät toiminnan lopputulosta, kun taas koirat yhdistävät vihjeen myös siihen tapaan, millä lopputulokseen päästään.

Jos mietimme, mihin koiran fyysiseen suoritukseen vihje istu useimmiten liitetään, niin se on seisomasta istumaan meneminen. Tässäkin on vielä kolme tapaa toteuttaa liike, eli koira voi joko pitää etujalat paikallaan ja vetää takapään alleen, pitää “navan” paikallaan ja siirtää siis hiukan sekä etu- että takajalkoja tai pitää takajalat paikallaan ja peruuttaa etujalkoja taaksepäin. Kun sitten haluamme saada koiran maasta istuvaan asentoon, liikerata on varsin erilainen, koska silloin koira joko 1) pitää etujalat paikallaan ja kerää takapään alleen, 2) pitää “navan” paikallaan ja liikuttaa hiukan molempia tai 3) pitää takajalat paikallaan ja siirtää etujalkoja alleen. Jos tätä ei ole koiralle erikseen opetettu, se ei välttämättä laisinkaan ymmärrä, että sama vihje istu tarkoittaa sekä peffan alaslaskua että etuosan ylösnostoa, ja joskus vielä se pitäisi sitten tehdä ihan tietyllä tavalla (esim. tokon kaukokäskyt). Vihje ei siis aina merkitse koiralle sitä, mitä ihminen olettaa. Toinen hyvä esimerkki on rallytokon pyörähdys, joka monesti opetetaan suoraan visulla. Jotkut koirat oppivat vihjeen tarkoittavan “käänny poispäin ohjaajasta”, jolloin sama vihje toimii hyvin oikeallakin. Toiset koirat taas oppivat “käänny vasemmalle” (vaikka koira ei varmasti ymmärrä sinänsä vasemman käsitettä), jolloin oikealla ne törmäävät samalla vihjeellä ohjaajaan ja ovat ihan sekaisin.

Koiralle on kuitenkin mahdollista opettaa, että eri liikeradoilla päästään samaan lopputulokseen, mutta se pitää tosiaan opettaa. Tällöin vihjeen sisältö tarkentuu koiran mielessä. Esimerkiksi itse kuulun siihen koulukuntaan, joka ajattelee seuraamista ns. liikkuvana perustasentona, jolloin perusasento, seuraaminen eteen ja taakse sekä sivuaskeleet ja kaikki käännökset tehdään yhdellä vihjeellä. Tällöin koiralle on opetettu, että yksi vihje merkitsee tietyn sijainnin pitämistä suhteessa ohjaajaan, ja koiralle on erikseen opetettu, miten se onnistuu eri suuntiin. Toinen esimerkki siitä, että yksi vihje käy moneen asiaan, voisi olla nouto, jolloin koiralle taas yleistetään, että sama vihje voi tarkoittaa monien erilaisten esineiden noutamista, tai kierto, jossa samalla vihjeellä koira osaa kiertää puun ja kartion.

Vihje on aina kontekstisidonnainen

Koira muodostaa myös itse vihjeitä ympäristöstä eli siitä kontekstissa, missä yleensä jotakin tapahtuu. Aika monella koiraihmisellä on kokemusta siitä, että koira alkaa hermostua autossa, kun käännytään tutusta mutkasta treenihallille/tuttua metsäpolkua kohti/mummolaan, koira siis kiihtyy, kun se tietää, että jotain mieluisaa on tulossa. Koira oppii toisaalta ympäristöstä nopeasti myös esimerkiksi sellaiset vihjeet kuin kisoissa jännittynyt ohjaaja=ei palkkaa luvassa, koiratanssissa musiikki lähtee soimaan=aina pitkä ja puuduttava palkaton suoritus tulossa, rallytokokyltit maassa=seuraamisesta ei palkata, mikäli treenaaminen on kaavamaista eikä monia eri näkökohtia ympäristön vihjeissä huomioida. Lisäksi koira on hyvin paikkasidonnainen oppija, ja yhdistää oppimansa asiat siihen ympäristöön, jossa asiaa on harjoiteltu. Uudet käytökset ja niiden vihjeet pitää siis yleistää uusiin ympäristöihin, jotta ne “oikeasti” toimivat.

Koiran kykyä poimia ympäristön vihjeitä voidaan myös käyttää tietoisesti hyödyksi. Eri harrastuslajien ja myös esimerkiksi erityyppisten lenkkien välillä voidaan tehdä erottelua välineillä, jolloin koira oppii toistojen myötä, että esimerkiksi vetovaljaissa mennään kovaa, nosework valjaissa orientoidutaan haisteluun ja ohuessa pannassa on luvassa tottistelua. Koiralle voidaan rakentaa oletusarvoa siihen, että rallytokokylttien läsnäollessa voi saada hyvän palkan koska tahansa, samoin musiikin lähtiessä soimaan. Koiralle voidaan opettaa kisapalkasta rutiini, jossa kisapalkka jätetään kentän laidalle, ja koska tahansa, 5 sekunnin tai parin minuutin kuluttua tai mitä tahansa tästä väliltä, sen voi saada.

Palkkiovihjeillä vältetään pettymyksiä ja hämmennystä

Lopuksi vielä muutama sana palkkiovihjeistä. Koiralle kannattaa opettaa enemmän kuin yksi palkkiovihje sen vuoksi, että voidaan erotella palkkioita. Jos koira arvottaa palkkiot eri arvoisiksi, mitä ne yleensä tekevät, voidaan näin välttyä pettymyksiltä. Lisäksi näin on mahdollista erotella esimerkiksi, että maassa oleva lelu on häiriö, mutta taskusta saa lelun palkaksi. Jos koira luulee saavansa eri paikasta palkkion kuin se tulee saamaan, esimerkiksi se olettaa saavansa heitetyn pallon maassa olevan sijaan ja lähtee juoksemaan valmiiksi, mutta ohjaajalla ei ole heittää palloa vaan koiralle pitää osoittaa maassa oleva pallo, palkkaukseen tulee turhaa sählinkiä ja hämmennystä, joka vesittää palkkauksen tehoa.

Vähintään kannattaa opettaa eri vihjeet namille ja lelulle, jos niitä käyttää. Taas sama esimerkki heitetystä lelusta, eli jos koira ennakoi saavansa himoitsemansa heitetyn pallon ja lähtee juoksemaan odottaen palloa, mutta saakin taskusta namin, voi pettymys olla iso ja palkkio kääntyä jopa rangaistukseksi. Lisäksi kouluttamista tehostaa yleensä huomattavasti se, jos käytössä on naksutin tai naksutinta vastaava muu ehdollinen vahviste, esim. jes-sana, josta seuraa AINA palkkio. Sitä vaan ei sitten käytetä silloin, kun ei aiota antaa palkkiota, koska taas voi aiheutua pettymys. Vihjeiden tehokas käyttö asettaa vaatimuksia siis myös kouluttajalle.

Seuraavaksi sitten se luvattu lista Susun vihjeistä. Jos haluat lukea lisää vihjeistä, suosittelen katsomaan alkuun täältä ja täältä.

Palkkiot

jes = namipalkka ohjaajalta
zip = lentävä lelu
noin = maata pitkin vedettävä lelu
jes + vapaa = namipalkka tiedetystä kohteesta, esim. etu- tai takapalkka (tämä ei ole ihan loppuun asti mietitty, toimii Susulla kyllä hyvin, mutta Glennalle mietin jotain muuta)
nais = namimaatti
vapaa = vapautus palkaksi tutkimaan jotakin, mitä koira haluaa tutkia (esim. haju)
vau = tokon sosiaalinen palkka

Toko osa vihjeistä on käytössä myös rallyssa ja koiratanssissa

sivu = seuraaminen (sisältää perusasennon, seuruu eteen, peruutus, sivuaskeleet, kaikki käännökset, automaattinen istuminen kun ohjaaja pysähtyy sekä maasta istumaan nousun sivulla)
istu = istu + paikalla istumisen jättö
pysy = paikalla makaamisen jättö
kaukot = kaukokäskyjen jättö
luokse = luoksetulon jättö
nyt tulee + x = seuraavan liikkeen valmistelu
maa = liikkeestä maahanmeno + sivulta maahanmeno + takajalkakaukoissa istumasta maahanmeno
sei = takajalkakaukoissa istumasta seisomaan
pom = takajalkakaukoissa maasta istumaan
nou = takajalkakaukoissa maasta seisomaan
down = takajalkakaukoissa seisomasta maahan
top = liikkeestä seiso
sit = liikkeestä istu
missä + x = bongaus, esim. missä ruutu, kierto, tyhjä
katso = liikkurin tms. katsominen
ruutu = ruutu
aller = tyhjään lähetys
töt = kartion kierto myötäpäivään (Susu on saanut itse valita suunnan)
ota = nouto
hämta = tunnistusnouto
hyppy = hyppy
Sususivu = luoksetulo
yhdessä = siirtyminen vasemmalla puolella liikkeiden välillä, ei niin tiukka kriteeri kuin seuraamisessa
luoksetulon stopissa käsimerkki

Rallytoko osa vihjeistä on käytössä myös koiratanssissa

oikea = seuraaminen oikealla (sisältää perusasennon, seuruu eteen, peruutus, sivuaskeleet, kaikki käännökset, automaattinen istuminen kun ohjaaja pysähtyy sekä maasta istumaan nousun oikealla)
pakki = peruutus edessä
merkki = merkille meno ja pysähtyminen
eteen = eteen istuminen
front = edessä seisominen
kieppi = pyöriminen vastapäivään
pyö = pyöriminen myötäpäivään
väli = pujottelu + kasi
puoli = puolenvaihto selän takana
vaihto = puolenvaihto edessä
sisään = käännös kohti ohjaajaa
takaa = saksalainen vasemmalla + oikealta vasemmalle perusasentoon
bäk = saksalainen oikealla + vasemmalta oikealle perusasentoon
hyrrä = ohjaajan ympäri myötäpäivään
round = ohjaajan ympäri vastapäivään

Koiratanssi

vor = positio 2
zwis = positio 9
tassu = oikean tassun anto
toinen = vasemman tassun anto
moi = oikean tassun heilutus

Nose Work

Ole hyvä = nose workin etsintävihje
Näytä = nose workin tarkennus

Muut

ympäri = kartion kierto vastapäivään
tassut = etujalkatargetti
käpä = takajalkatargetti
doit = matkimisvihje (ei olla tehty “loppuun asti”)
täällä = kontakti
häkkiin = häkkiinmeno
autoon = autoonmeno
matto = taukomatto
pistämaate = maahanmeno odottamista varten, “vapaa hengailu”
links = lenkillä käännös vasempaan
rechts = lenkillä käännös oikeaan
suoraan = lenkillä risteyksessä mennään suoraan yli
mennään = liikutaan eteenpäin esim. lenkillä
tule = luoksetulo arjessa

Nopeasti laskettuna siis 67 erilaista vihjettä! Näiden lisäksi lajien välisiä eroja on luotu varusteilla, eli canicrossia varten on vetovaljaat, omaehtoiselle lenkille mennään pitkässä liinassa, nose workiin on samoin omat valjaat ja muita lajeja tehdään ohuessa pannassa tai ilman varusteita. Kisapalkkaan on oma rutiini, samoin treeneihin ja kisapaikalle saavuttaessa. Myös treenien lopetukseen on luotu rutiini vihjeeksi siihen, että enää ei tehdä, jolloin koira voi rentoutua ja lopettaa odottamisen, jos vielä pääsisi. Samalla estetään se, ettei tavaroiden keräämisestä muodostu vahingossa rangaistusta palkkion poiston muodossa, kun koiralta viedään mahdollisuus suorittaa mieluisia tehtäviä ja ansaita palkkioita.

Tällä vihjemäärällä alkaa itsellä mielikuvituksen rajat tulla vastaan, kun pitäisi keksiä vielä ohjaajan kädessä olevan kepin ympäri kierrolle joku vihje ja uusille HTM:positioille vihjeet, näin alkajaisiksi ainakin. Joudun jo tarkkaan miettimään, että vihjeet kuulostavat tarpeeksi erilaisilta, ettei koira varmasti sekoita niitä keskenään. Mehän ollaan otettu jo käyttöön hiukan englantia, saksaa ja ranskaa, koska itse en muista vihjeitä, jos ne ei jotenkin loogisesti liity itse tehtävään. Yritän pitää kaikilla koirilla mahdollisimman samanlaiset vihjeet oman muistin helpottamiseksi. Millaisia vihjeitä sinulla on käytössä? Kommentoi tässä tai somen puolella.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni @lystitassun ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

harrastukset · kouluttaminen

Seuraamisen kouluttaminen: pohjana perusasento

July 10, 2020July 24, 2020 Lystitassun1 Comment

Seuraamista pidetään monesti haastavana liikkeenä, ja sitä se tavallaan onkin. Seuraaminen on itseasiassa koiran kropalle raskasta, ja vaatii hyvää kehonhallintaa. Lisäksi pitkäkestoisena suorituksena motivaation tulee olla kohdallaan. Siksi seuraaminen rakennetaan pienistä palasista kriteeri kerrallaan, ja jokaista osaa vahvistetaan kunnolla ennen pitkien kokonaisuuksien rakentamista.

Seuraamisen pohjana on perusasentoon tai positioon (koiratanssissa) hakeutuminen. On tärkeää tehdä erottelu eri tehtävien välillä, tässä puhutaan nyt perusasentoon hakeutumisesta siltä puolelta, jolla koiran tulisi myös seurata, ohjaajan takaa kiertäminen perusasentoon on oma erillinen tehtävänsä. Ohjaajan takaa hakeutumisen harjoittelu ei tue seuraamista kokonaisvaltaisesti siitä syystä, että koiran ei silloin tarvitse ajatella takapään liikettä ollenkaan niin paljon. Perusasentovihje on sama kuin seuraamisvihje, koska tässä seuraamisen koulutusmallissa opetetaan koira ajattelemaan perusasento ja seuraaminen sijaintina suhteessa ohjaajaan, ei erillisinä temppuina.

Koiratanssin Heelwork to Musicissa eli HTM:ssä koira voi seisoa perusasennossa positiossa, muissa lajeissa koira istuu, kun ohjaaja on paikallaan. Rallytokossa koiraa ei ole välttämätöntä opettaa istumaan ilman eri vihjettä ohjaajan pysähtyessä kuten tokossa ja PK-tottiksessa, mutta mielestäni se kannattaa. Monesti tällöin rallytokoilijat tuskailevat sen kanssa, että koira tarjoilee istumista hitaassa vauhdissa ja käännöksissä, mutta se on “ylitreenattava” asia, joka jää pois riittävällä harjoittelulla eikä siitä tarvitse ottaa turhaa stressiä. Jos istumisen haluaa pitää erillisenä vihjeenä, sitä pitää myös palkata erikseen paljon, ja koira on joka tapauksessa pakko opettaa pysähtymään siististi suorana seisomaan, koska muuten perusasento ja sitä myöten helposti koko kylttitehtävä ovat vinoja. Koiralle on myös mahdollista opettaa, että ohjaajan seistessä jalat yhdessä se istuu ja ohjaajan seistessä jalat erillään “kuin kesken liikkeen” se jää seisomaan.

Perusasentoa voidaan kouluttaa usealla eri tavalla, esimerkiksi houkuttelemalla namilla, kosketuskepin avulla, käyttäen apuna tasapainotyynyä tai istumisalustaa. Itse olen kouluttanut namihoukuttelulla koirilleni perusasennot alkuun ja lisännyt mukaan tasapainotyynyn auttamaan takapään käytössä myöhemmin, ja olen tällä tekniikalla saanut aikaiseksi siistit suorat perusasennot. Eri koulutusmenetelmiä paljon pohdittuani olen päätynyt kuitenkin kannattamaan istumisalustaa tehokkaimpana menetelmänä, olen myös vahvistanut sillä Susulle perusasentoja eri suunnista. Istumisalustalla aion opettaa Glennalle perusasennon, kun sen aika tulee.

Istumisalustan käytössä on useita etuja: 1) kohteilla opetettujen käytösten yleiset hyödyt: nopea oppiminen, roskakäytösten vähäisyys, tehtävät ovat mieluisia koiralle, 2) kriteeri on koiralle selkeä, 3) kriteeriä on helppo nostaa suunnitelmallisesti vähitellen, 4) koira saa itse kokeilla ja oivaltaa takapään käytön hakeutuessaan istumisalustalle eri suunnista, 5) ohjaaja-apuja ei tarvita lainkaan, 6) istumisalusta ei sulje muita koulutusmenetelmiä pois, vaan niitä voi halutessaan vielä käyttää tukena. Jos haluaa koiratanssia varten opettaa koiran vain seisomaan, saman homman voi tehdä seisomisalustalla.

Perusasennon opettamiseen kannattaa käyttää aikaa ja tehdä se huolella. Istumisalustaa käyttäessä ei tarvitse häivyttää lainkaan ohjaaja-apuja, joten opettaminen on nopeampaa kuin houkutellen opettaessa. Ohjaaja-apujen häivyttäminen on myös meille ihmisille yllättävän hankala homma ja ne jäävät monesti vähän vahingossa käyttöön varmisteluksi, vaikka koira ei niitä tarvitsisi. Toisaalta ihmiset helposti kuvittelevat koiran toimivan vain suullisella vihjeellä, eivätkä huomaa itse tekemiään muita pieniä apuja, jotka sitten ovatkin koiralle yllättäen paljon merkityksellisempiä kuin suullinen vihje. Lajista riippuu, mitä koiralle halutaan opettaa lopulliseen suoritukseen, mutta aluksi kannattaa lähteä siitä, että koira hakeutuu perusasentoon suorana paikallaan ja liikkumattomana seisovan ohjaajan viereen. Tokoa, PK-tottista ja rallytokoa varten perusasentoon hakeutumisen yleistämisen voi jättää siihen, mutta HTM:ää ajatellen on tärkeää, että koira osaa hakeutua perusasentoon, vaikka ohjaajan kädet liikkuvat. Huomaa, että seuraamiseen hakeutuminen ja sen yleistäminen erilaisiin tapoihin liikkua on vielä erikseen opetettava asia.

Perusasentoon hakeutumista ei kannata viedä kokonaan ärsykekontrolliin (jolloin koira tekee tehtävän vain vihjeestä eikä tarjoa sitä enää), vaan koiralla kannattaa säilyttää halu tarjota perusasentoa. Vahva motivaatio perusasentoon ja sen tarjoamiseen paitsi auttaa seuraamisen seuraavien vaiheiden opettamisessa, hyödyttää myös tilanteissa, joissa koira syystä tai toisesta häiriintyy ja sen ajatus katkeaa. Näissä tilanteissa koira palaa siihen käytökseen, mikä sille on opetettu alussa ja mikä on sillä vahva ja mieluisa, eli toivon mukaan perusasentoon (ja siis seuraamiseen, mikäli ohjaaja on liikkeessä). Useimmissa tapauksissa tämä on hyvä asia, tai huonoista vaihtoehdoista vähiten huono. Jos vaikka rallytokon lähtökyltillä kontakti tippuu kun koira kuulee jonkun äänen, on tosi hyvä vaihtoehto, että se itse tarjoaa heti taas perusasentoa, kun se pystyy jälleen keskittymään tehtävään. Tai tokossa kaikkien liikkeiden alkaessa ja päättyessä perusasentoon on monta mahdollisuutta, että jos koira kesken jonkin suorituksen osan menettää hetkeksi fokuksensa, niin perusasennon tarjoaminen on siinä kannattavaa ja voi pelastaa pisteitä. Esimerkiksi noudon palautuksessa koiran häiriintyessä ja alkaessa vilkuilla ympärilleen, ohjaajan luokse palaaminen on aina hyvä juttu. Jos taas koiralla ei edelle kuvatuissa tilanteissa olisi mielessään mitään tehtävää, johon se voisi turvautua, se todennäköisesti hämmentyisi entistä enemmän.

Perusasentoon panostamisessa on siis monia hyötyjä, joten eikun treenaamaan!

harrastukset · kisaaminen

Seuraaminen rallytokossa

July 3, 2020July 3, 2020 Lystitassun1 Comment

Rallytokoa mainostetaan monesti matalan kynnyksen lajina, joka on helppo aloittaa ja jossa pääsee matalalla kynnyksellä kisaamaan. Käytännössä mielikuva on, että opetetaan kylttitemput ja sitten lähdetään tekemään rataa. Ja alokasluokassa tämä saattaa hyvinkin riittää. Itselläni on rallytokoharrastuksen alkuajoilta alokkaassa kahdella koiralla useampi reippaasti yli 90 pisteen tulos, ja nyt kun katson sen ajan treeni- ja kisavideoita, tekisi mieli laittaa kädet silmille. Seuraamisen kouluttamiselle en tuohon aikaan uhrannut juuri ajatustakaan, vaan se tuli mukaan vasta myöhemmässä vaiheessa.

Rallytokossa seuraaminen poikkeaa muista lajeista siinä, että koiran ei sääntöjen mukaan tarvitse olla niin tiukasti määritellyllä paikalla kuin vaikkapa tokossa tai koiratanssin HTM:ssä, eikä sen tarvitse pitää katsekontaktia, jos se on muutoin kontaktissa. Käytännössä kuitenkin monien kylttien suorittaminen oikein vaikeutuu huomattavasti, jos koira on sääntöjen salliman puoli metriä ohjaajan edessä, takana tai sivussa. Esimerkiksi kaikki käännökset kohti koiraa hankaloituvat tällöin huomattavasti, ja oikealla puolella mestariluokassa suoritettavissa jäävissä liikkeissä saa olla todella kartalla vihjeen antamisen kanssa, jotta vielä mahtuu koiran ja kyltin välistä, jos koira edistää puoli metriä.

Myös katsekontaktin puute saattaa tuottaa haasteita verrattuna siihen, että koira pitäisi katsekontaktia. Katseen pitäminen ihmisessä nimittäin sulkee koiran näkökentästä paljon muuta. Kun ei katso ihmistä, on aikaa ihmetellä, mitä siellä houkutksessa on, entä tuomari ja sihteeri ja ajanottaja, entäpä mitäs tuolla aidan takana onkaan… Haasteeksi saattaa muodostua tällöin myös koiran kiinnostus haisteluun. Tarve haistelulle voi syntyä monesta tekijästä, joista hyvät hajut alustassa on vain yksi. Haistelu saattaa olla myös sijaistoiminto, esimerkiksi koska koiraa jännittää kisatilanteessa tai koira ei tiedä, mitä sen pitäisi tehdä.

Koska rallytokossa saa puhua koiralle niin paljon kuin haluaa, kontaktia saatetaan pitää yllä puhumalla koiralle jatkuvasti, mutta tässä on vaarana, että puhe menettää merkityksensä ja tärkeät vihjeet menevät silloin koiralta ohi. Toisaalta jos koiralla ei ole katsekontaktia, se ei välttämättä myöskään huomaa käsivihjeitä, jolloin suullisten vihjeiden pitäisi olla todella vahvat ja hyvin koulutetut. Liian tiukasti ohjaajaa tuijottava koira voi tosin pitää käsivihjeitä vain häiriönä, josta ei pidä välittää, eli käsivihjeisiin reagoiminen seuraamisessa pitää opettaa koiralle erikseen.

Rallytokon seuraamisen erikoisuutena esimerkiksi tokoon verrattua onkin se, että koira ei voi “vaihtaa vapaalle” ja vain seurata. Koiran täytyy kyetä käsiohjauksen seuraamisen lisäksi irrottautua kontaktista temppuihin, ja toisaalta tempun jälkeen palata seuraamiseen, ja sitten taas nopeasti irrottautua uuteen temppuun. Pitkän seuraamisen harjoittelua ei kuitenkaan saa unohtaa, koska radalla voi parhaimmillaan olla kaksi spiraalia ja pujottelu edestakaisin, sekä vielä 360-tehtäviä ja käännöksiä ja sivuaskeleita. Rallytokon seuraamisessa koiralta vaaditaan myös erinomaista kehonhallintaa ja takapään käyttöä, koska oikeastaan jo alokasluokassa pitäisi tehdä yhdensuuntainen sivuaskel sekä suoran seuraamisen lisäksi osata käännökset oikeaan ja vasempaan sekä pujotella, avoimessa lisäksi pyöriä etutassut paikallaan, voittajassa peruuttaa ja osa tehtävistä oikealla ja mestarissa nämä kaikki pitää hallita molemmin puolin.

Kuulostaako pelottavalta? Seuraamisen kouluttamiseen liittyy monia myyttejä, mutta selkeän prosessin kautta se on mahdollista opettaa koiralle motivoivaksi lempitehtäväksi. Itse olen viimeisen parin vuoden aikana todella innostunut seuraamisen kouluttamisesta ja hionut menetelmääni siitä, millä tavoin seuraamisen tekniikka ja eri suunnat saadaan opetettua koiralle. Tällä hetkellä ajattelen, että onnistuneen seuraamisen avaimet ovat koiran aito motivaatio tehtävää kohtaan, koirasta lähtöisin oleva kontakti, koiran kehon hahmotus ja takapään hallinta. Kun opettaa nämä taidot kriteeri kerrallaan rauhassa ja huolella, tuloksena on iloinen ja motivoitunut seuraaminen rallytokossa, ja myös muissa lajeissa.

arjen tukitaidot · koiralähtöisyys

Monikoiratalouden hihnalenkkeilystä

June 27, 2020June 30, 2020 LystitassunLeave a comment

Eilen otin härkää sarvista ja vein kaikki neljä koiraa samaan aikaan hihnalenkille. Glennalla on nyt ikää 11,5 viikkoa, ja aiemmin olen ajatellut, ettei se jaksa mukana. Mutta myönnän kyllä, että tosiasiallinen kannustin tähän kokeiluun oli se, että mieheni ei ollut nyt kotona enkä halunnut viedä koiria erissäkään ulos tai jättää pentua yksin. Joskus ulkoinen pakote toimii ihmiselle parhaiten 😉 Sattuneesta syystä kuvia ei nyt ole montakaan, kännykkää ei viitsi enää kovin usein kaivaa esiin taskusta kuin vain kun on aivan varma, ettei missään lähettyvillä ole ketään.

Silloin aikoinaan, kun Tiuhti tuli minulle, koirakoulussa neuvottiin, ettei koira saa koskaan vetää ja jos se vetää, niin pitää aina pysähtyä. Tiuhti-pennun kanssa ulkoilu oli pitkään todella raskasta, ja sillä kesti kauan oppia lenkkeilyn pelisäännöt. En muista, toteutettiinko tätä samaa toimintamallia Susun kanssa, mutta todella pitkään koirien lenkittämisessä oli minulla sellainen “pakkopullan” sävy. Jos koirat kiskoivat tai tuli joku remmirähjäys, niin koko lenkki oli piloilla. Välillä oli jopa aikoja, etten oikeastaan kovin paljon lenkittänyt koiria.

Sitten tutustuin Jaana Pohjolan lenkkeilyfilosofiaan, josta voit lukea esimerkiksi tästä ja tästä. Jaanan ajatus on, että koko lenkki ei voi olla temppu, ja on hyväksyttävä se, että koira ei käyttäydy koko lenkkiä täydellisesti. Vetäminen ei ole automaattisesti huono asia, ja vetämisestä pysähtyminen harvemmin tuottaa nopeaa koulutustulosta. Se on sitäpaitsi monen koiran kanssa aivan epäjohdonmukaista, koska jos yksi vetää ja silti kaikki pysähtyvät, mitä koirat oikeastaan oppivat? Jaana kehottaa myös miettimään, mikä muu voisi toimia koiralle palkkana kuin namit tai lelut.

Erityisesti ajatus siitä, ettei lenkin tarvitse olla täydellinen ollakseen mukava ja onnistunut, oli itselleni ihan mullistava (mikä tietenkin tuntuu nyt ihan typerältä). Olen hyväksynyt sen, että alkulenkistä meillä koirat yleensä vetävät, joskus aika kovaakin, koska koko päivän sisällä vieton jälkeen niillä on usein aika paljon virtaa. Myös muulloin saa lenkillä hihna kiristyä, rajan olen laittanut siihen, että ns. kauhominen on kielletty, koska sitten menee jo taluttaja nurin. Tuntuma saa siis kuitenkin olla.

Meillä myös koirat saavat aina pysähtyä haistelemaan kun haluavat, poikkeuksena tietenkin keskelle suojatietä tms. Joskus voidaan mennä toooodella hitaasti, joskus aika vauhdikkaasti. Saman lenkin kesto voi päivästä riippuen erota jopa 5-10 min. Tämä on ollut meillä oikeastaan aina. Ajattelen, että lenkille lähdetään koiria varten, ja haistelu on koirien hyvinvoinnille erittäin tärkeää. Mittaan lenkkien kestoa ajassa, en matkassa. Jos on kiire, mitä yleensä ei ole, käännyn aikaisemmin kotiin, jos nenät tuntuvat olevan maassa tavanomaista enemmän. Sellainen sääntö meillä on, että ihmisten ilmoilla liikuttaessa kuljetaan toista tien reunaa, ja sieltä ei saa pomppia toiselle puolelle eikä edes keskellä, ja tästä ei jousteta. Varsinkin vilkkaassa lähiössä työmatkapyöriäilijöiden seassa tämä on turvallisuuskysymyskin. Pyrin nykyään entistä enemmän ulkoilemaan kuitenkin metsäpoluilla ja pururadoilla, joilla on vähemmän liikennettä eikä koirien kulkeminen niin tarkkaa, mutta totta kai keräännymme aina reunaan koko sakki kun joku tulee vastaan.

Tämän “lähes täydellisen säännöttömyyden” seassa sitten palkitaan koiraa siitä, jos se ottaa kontaktia jossain välissä. Usein lenkki menee niin, että ensimmäiset 15 min höyrytään reippaasti eteenpäin, ehkä haistellaan ja merkkaillaan tietyt paikat. Suurimmat höyryt päästettyään koirat kuitenkin rauhoittuvat ja alkavat haistella enemmän, ja, tadaa, ottavat oma-aloitteisesti kontaktia makupalojen toivossa. Nämä kaverit ovat muutenkin ruoalle ahneita, joten sillä on voinut palkita myös lenkillä. Mitä enemmän lenkkeilee, sitä vähemmän on höyryä ja enemmän kontaktia. Ajattelen siksi, että meillä hihnakäytös on pitkälti kiinni muutamasta asiasta, jotka liittyvät toisiinsa:

Kun lenkkeilee paljon, koiran perusliikunnan tarve on tyydytetty.
Se, että koira saa haistella niin paljon kuin haluaa, palvelee montaa asiaa.
Kun lenkkeilee paljon, on enemmän tilaisuuksia harjoitella.
Kun perusliikunnantarve ja haistelun tarve on tyydytetty, makupaloilla koulutus on helpompaa kun ei tarvitse kilpailla ympäristön palkkioiden kanssa niin voimakkaasti.

Takaisin pentulenkkeilyyn, eli siis eilen hiukan kauhuissani lähdin neljän koiran kanssa ulos metsän puolelle. Ja sehän meni hyvin, oikeasti tosi hyvin. Kyllä, koirat vetivät, varsinkin kun mentiin hihnoissa metsään ja varsinkin kun kuumien kelien vuoksi on lenkkeilty vähemmän kuin yleensä (me ei todellakaan surra yhtään helteiden loppumista). Mutta kun nyt ei, toisin kuin edellisillä kerroilla kun olen ottanut pennun ensimmäistä kertaa koko porukan kanssa lenkille joskus vuoden ikäisenä, ollutkaan tavoitteena täydellisyys. Oikeastaan tavoitteena oli se, että pentu ei jää auton eikä pyörän alle eikä mulla murru sormi jos se jää neljän remmin väliin puristuksiin, mutta ei näin tapahtunut.

Aamulenkillä sitten olin oikein rohkea ja vein koko poppoon meidän normi aamukävelylle tuonne asuinalueen puolelle. Glenna otti hienosti isoista mallia ja kulki reunassa niiden perässä, lenkki sujui niin kivasti, että olisi voinut luulla, että on paljon suurempi pentu mukana. Olen tästä kokemuksesta tosi rohkaistunut ja hyvillä mielin, koska oikeasti nautin koirien kanssa kävelystä paljon. Tietenkään pentu ei lähde vielä pitkiin aikoihin mukaan pitkille lenkeille, mutta näillä lyhyillä ulkoiluilla pääsee mukavasti harjoittelemaan porukassa kulkemista. Glenna ei vielä tiedä, millä tavalla niitä nameja voi saada, ja tietysti pentua kiinnostaa monet asiat paljon enemmän kuin aikuisia koiria, mutta eihän sitä voi oppiakaan jos ei anneta tilaisuuksia.

Glenna · koiralähtöisyys · omat koirat · pentuelämä

Pennun kanssa maailmaan tutustuminen

June 14, 2020 LystitassunLeave a comment

Pentuelämää on nyt meidän perheessä eletty reilu 2 viikkoa, ja se tuntuu pieneltä ikuisuudelta. Edellisen pennun tulosta on aikaa se vajaa 3 vuotta, ja moni asia on ehtinyt unohtua, millaista se pikkupennun kanssa olikaan. Toisaalta myös olen tässä välissä oppinut itse aivan hirveän paljon, oma ajatusmaailma on muokkautunut ja koulutustaidot parantuneet huimasti. Ainahan sitä kai sanotaan, että seuraavan koiran kanssa tehdään asiat eri tavalla ja paremmin kuin edellisen kanssa, eikä ainakaan tehdä samoja virheitä. Nyt itse tunnen, että olen onnistunut tekemään ainakin alkuun osan asioista eri tavalla ja nimenomaan niin, että toiminta vastaa omia arvoja ja omaa tietopohjaa.

Glennan kanssa meillä on ensimmäistä kertaa käytössä oma piha, kaikki muut koirat ovat kasvaneet kerrostalossa. Oma piha, vaikka se onkin pieni ja vaatimaton, antaa pennulle aivan toisenlaisen mahdollisuuden saada omaehtoista liikuntaa sekä tutustua turvallisesti maailman ääniin, hajuihin ja sääilmiöihin. Toisekseen Glenna on aivan uskomattoman siisti, minkä se on oppinut aivan itse, kun sillä on jatkuva mahdollisuus käydä ulkona. Nyt lämpimillä keleillä meillä on ovi ulos käytännössä auki koko ajan, ja se voi itse valita, milloin se haluaa ulkoilla.

Oman pihan ja sen tarjoaman siisteyskasvatuksen myötä pentua ei ole ollut välttämätöntä viedä etuovesta ulos “suureen maailmaan” asioilleen, ja se onkin tuntunut omituiselta verrattuna aikaisempiin pentuihin. Olisi ollut liiankin helppoa tuudittautua siihen, että pentu tekee tarpeensa takapihalle, näkee siellä asioita ja saa liikuntaa, eikä siis tarvitse muuta. Eihän se tietenkään niin mene, vaan sosiaalistumisen takia on pikkuhiljaa laajennettava reviiriä omalta pihalta kauemmaksi. Nyt kuitenkin ulkoilusta on poistunut paine tarpeiden tekemisestä hihnan päässä, mikä on ollut yllättävän vapauttavaa.

Olemme aloittaneet maailmaan tutustumisen hyvin omaehtoisella ajatuksella: pentu saa päättää vauhdin ja suunnan. Jos pentu ei liiku mihinkään, olen heittänyt sille nameja maahan saadakseni siihen liikettä. Glenna oli aluksi pieni arkajalka eikä oikein halunnut liikuskella, mutta itsevarmuus on kasvanut huimaa vauhtia. Tähän systeemiin kuuluu myös se, että jos pentu haluaa kotiin, niin mennään kotiin. Yhden kerran Glenna säikähti ohi ajavia autoja niin kovin, että pinkoi etuovelle ja halusi sisään. Sen jälkeen säikähdyksen jälkeinen pyrähdys on saattanut tapahtua jonkin matkaa kotiin päin, mutta Glenna on kuitenkin valinnut vielä jatkaa ulkoilua. Kun pennulla on mahdollisuus aina päästä pois jännittävästä tilanteesta niin halutessaan, sen hallinnan tunne kasvaa ja se voi turvallisemalla mielellä jatkaa ympäristön tutkimista.

Nykyään Glenna ei oikeastaan haluaisi millään tulla retkiltään sisälle, vaikka itse jo huomaa, että se on väsynyt. Alkuun ulkona oltiin ihan maksimissaan 20 minuuttia, mutta nyt ulkoilut ovat pidentyneet ja ne pitenevät ihan huomaamatta vähän turhankin paljon. Matkaa olemme siis tehneet kävellen ehkä enintään 100 m edestakaisin, mutta aikaa tähän saa kyllä kiitettävästi käytettyä kun pentu saa päättää tahdin.

Olemme käyneet myös autoilemassa ja siten saaneet tuntumaa hiukan erilaisiin ympäristöihin. Autoilureissu on tietysti ajallisesti väkisinkin hiukan pidempi, koska autossa menee aikaa ja perillä olisi hyvä saada tehtyä edes jotain. Autoilu jännitti Glennaa aluksi kovasti ja se vinkui ja läähätti voimakkaasti, mutta se on nyt alkanut tottua matkustamiseen. Olemme käyneet eläinkaupassa, meren rannassa, treenihallilla ja puistossa ihmettelemässä maailmaa. Näilläkään retkillä ei ole kävelty pitkää matkaa, puisto oli niin jännä paikka, että siellä ei liikuttu juuri ollenkaan, vaan reissun tavoitteena on ollut erilaisten juttujen näkeminen niin, että tilanne ei kuitenkaan käy liian pelottavaksi.

Valitettavasti minulla päättyy loma huomenna, jolloin ei ole enää ihan yhtä paljon aikaa huolelliseen sosiaalistamiseen, mutta tietenkään sosiaalistaminen ei missään tapauksessa pääty tähän. Nopean oppimisen kautta on meillä vielä hyvän matkaa jäljellä, ja vanhasta viisastuneena sosiaalistamisen otollisen kauden ei kannata ajatella päättyvän siihen.

Ja onhan se oikeastaan ihan luksusta ja melkein meditaatiota seisoa keskellä metsää paikoillaan ja antaa pennun peuhata omiaan, ilman kiirettä tai tavoitteita, vain kuunnellen lintuja ja seuraten, miten eläinlapsi tutustuu maailmaan.

arjen tukitaidot · Glenna · kouluttaminen · omat koirat · pentuelämä · vastaehdollistaminen

Glennan ensimmäinen viikko

June 5, 2020June 5, 2020 LystitassunLeave a comment

Miten aika voi mennä näin nopeasti? Jo viikko on mennyt siitä, kun Glenna, Jillaroo’s This Love, liittyi laumaan. Uuden pennun tulo on ollut kaikille tosi jännittävää, mutta kotiutuminen on mennyt niin hyvin kuin toivoa voi.

Kun hain Glennan kasvattajalta, minulla oli Susu mukana, koska en halunnut pennun heti säikähtävän sen vahtihaukkua. Susua vähän pennut ällöttivät, mutta sillä on erittäin tehokas elekieli ja se osaa hyvin näyttää, kun tarvitsee tilaa. Glenna oli oikein nöyrää tyttöä, ja Susu hyväksyi sen nopeasti. Kotimatkalla Glenna läähätti autossa, mutta 20 minuutin ajelun jälkeen rauhoittui. Valitettavasti meillä on ollut auton kanssa ongelmia, joten olen tämän lisäksi vain kerran päässyt Glennan kanssa katsomaan autohäkkiä.

Kotiin päästyämme myös Tiuhti ja Tellu saivat tavata pennun. Tellu aivan pelkäsi pentua, Tiuhti totesi, että ai tuollainen. Glennaa hiukan hirvitti, ja istuin sen kanssa lattialle sillä ajatuksella, että saa olla sylissä niin pitkän ajan kuin tarvitsee. Mutta Glennapa lähti jo muutaman minuutin kuluttua aivan matalana hiipimään seinien vieriä ja sohvien alusia, se tutki tarkasti joka sentin mennessään. Puolen tunnin päästä se juoksi jo häntä tötteröllä ympäriinsä.

Glenna ei välitä alustoista mitään, se vaihtaa sujuvasti matolta laminaatin kautta ulko-oven kynnyksen pellille ja siitä kiveykseltä ruoholle. Se saattaa pomppia jalkansa vesikuppiin eikä huomaa sitä. Tiuhtia inhottaa sellainen vedellä sotkeminen hirveästi. Lisäksi meillä oli vierashuoneen oven edessä esteenä iso, korkea pahvilaatikko, jonka ajattelimme riittävän estämään pennun pääsy huoneeseen. Mitä vielä, Glenna tökkäsi laatikkoa kuonollaan, sitten hyppäsi sitä päin ja kun se kaatui, meni iloisesti mukana ja kirmasi laatikon yli. Ulkona Glenna tassuttelee ritilöillä ja kaivon kansilla epäröimättä. Glenna ei myöskään ensimmäisten ulkoilujen jälkeen ole reagoinut muihin ääniin paitsi läheltä ohi ajavaan moottoripyörään.

Glenna leikkii paljon yksikseen ja kalvaa puruluita ja naruluita, joita on runsaasti ympäri asuntoa. Pikkuisen on maisteltu huonekaluja, mutta ei suuremmin. Se on ollut toisesta päivästä alkaen tehnyt käytännössä 90 % asioistaan ulos, mikä on mielestäni käsittämätöntä. Kun on lämpimät ilmat, meillä on takapihan ovi koko ajan auki, ja Glenna menee omatoimisesti sinne asioilleen. Sisälle tulee ainoastaan yöllä ja jos takaovi on kiinni. Mielestäni tämä on aivan ihmeellistä.

Vaikka oma pihamme ei ole suuri, vain noin 6×4 m, siitä on paljon iloa pennulle. Toistaiseksi vadelmapenkki on saanut olla rauhassa, muuten on kaivettu kuoppaa ja juostu ympäriinsä. Glennalla on käytännössä koko ajan vapaa pääsy ulos, ja se viihtyy siellä yksikseenkin. Pihassa on ympärillä verkkoaita, toistaiseksi karkaamisajatuksia ei ole ollut havaittavissa.

Aloitimme pienissä erissä “ulkomaailmaan” tutustumisen, kun Glenna oli ollut meillä kaksi päivää. Alkuun sitä jännitti paljon, mutta joka kerralla se on hiukan reipastunut. Asenne uusia asioita kohtaan on vielä aluksi jännittynyt, mutta esimerkiksi ihmiset ovat jo hetken tarkkailun jälkeen aivan supermahtavia. Ääniä Glenna ei juurikaan noteeraa ulkona enää, ja olen tehnyt tarkoituksella vastaehdollistamista sitä jännittäneisiin juttuihin heittämällä nameja maahan, jolle ollaan harjoiteltu omaa palkkiovihjettä. Lisäksi olemme alkaneet harjoitella “default behaviour”, olisiko oletuskäytös hyvä suomennos, eli meillä se on istuminen ja kontakti. Näistä teen omat postaukset myöhemmin. Olemme myös harjoitelleet hampaiden katsomista ja niskanahan nostamista rokotuksia ajatellen, ja koirafyssari teki Glennalle pienen käsittelyharjoituksen kun kävi hoitamassa isot koirat, ja Glenna oli siinä todella hieno pentu.

Ensimmäiseen viikkoon on mahtunut valtavan paljon kaikenlaista, vaikka mitään kovin ihmeellistä ei olla tehty. Nyt (sormet ristiin) meidän auto vaikuttaisi olevan vihdoin kunnossa, joten seuraavalla viikolla listalla on autoiluun totuttelu sylissä (mies kuskina) ja erikseen takana olevan kuljeutuslaatikon rakentaminen kivaksi paikaksi. Yritetään saada myös järjestettyä pentupainit ja mennään katsomaan kaverin hevosta sekä tutustutaan lähimetsään enemmän.