4 syytä siihen, miksi ei-toivotun käyttäytymisen muuttaminen epäonnistuu
Control Unleashed · hyvää elämää koiran kanssa · kouluttaminen

4 syytä siihen, miksi ei-toivotun käyttäytymisen muuttaminen epäonnistuu

Saara UljasYksi kommentti

4 syytä siihen, miksi ei-toivotun käyttäytymisen muuttaminen epäonnistuu

Koira voi käyttäytyä omistajan mielestä epätoivotulla tavalla monesta eri syystä. Yhtä monta toimintatapaa käyttäytymisen muuttamiselle voi löytää vaikkapa Facebookin keskusteluryhmistä. Ennen ei-toivotun käyttäytymisen poiskouluttamisen aloitusta kannattaa kuitenkin uhrata hetki aikaa sekä käyttäytymisen syiden että sitä ylläpitävien tekijöiden miettimiselle. Ilman näiden arvioimista kouluttaminen ei välttämättä onnistu ollenkaan niin tehokkaasti. Ensisijaista on myös aina varmistaa, että koira on varmasti terve, ja sen elämässä ovat hyvinvointitekijät kohdallaan (liikunta, lepo, virikkeet). Seuraavassa käydään läpi 4 yleisintä syytä, miksi kouluttaminen ei tunnu onnistuvan, sekä muutamia vinkkejä siihen, miten näitä tekijöitä voisi muuttaa.

Ei-toivottu käyttäytyminen on koiralle luontaista käytöstä

Iso osa ei-toivotusta käytöksestä on itseasiassa joko koiralle lajina tai tietyille roduille täysin luontaista, lajin- ja rodunomaista käytöstä, jota on aiemmin vaalittu ja rotuun tarkoituksella jalostettu. Vähän aikaa sitten silmiini sattui uutinen koirasta, joka karkotti suden pihasta. Aika toivottavaa käytöstä, eikö? Nimenomaan vahtiminen on todennäköisesti yksi ensimmäisistä syistä, miksi ihminen alunperin halusi koiraeläimiä lähettyvilleen. Naapureita tai muita epäilyttäviä heppuja se sijaan ei tulisi vahtia, paitsi jos ne ovat oikeasti vaarallisia, kuten murtomiehiä. Miten koiran olisi tarkoitus ymmärtää tämä erottelu ilman huolellista opetusta?

Toinen vastaava esimerkki on riista- ja saalisvietti. Vietti sanana on hiukan hankala, mutta kuvaa tässä nyt lyhyesti sitä, että koiralla on sisäsyntyisesti voimakas halu seurata eläinten jälkiä tai jahdata liikkuvia kohteita. Taas kyseessä on ensinnäkin koiraeläimen hengissä pysymisen kannalta välttämätön käytös, joka on evoluution aikana muodostunut itsessään palkitsevaksi, jotta eläin jaksaa toistaa käyttäytymistä toistuvista epäonnistumisista huolimatta (koska luonnossa suurin osa saalistusyrityksista ei onnistu). Toisekseen tätä ominaisuutta on tarkoituksella jalostettu erilaisiin metsästyksessä ja paimennuksessa käytettäviin rotuihin.

Kaupungissa tai taajamassa, ilman työtehtäviä elävä koira on hyvin uusi keksintö (vaikka toki seurakoira on ollut ja on edelleen myös tärkeä käyttöominaisuus). Koira ei pääse satojen, jopa tuhansien vuosien aikana siihen valituista ominaisuuksista mihinkään muutamassa vuosikymmenessä. Sen vuoksi lajin- ja rodunomaisten käytösten “poisopettaminen” ei käy hetkessä. Koska nämä käytökset vahvistuvat ihan sillä, että niiden tekemisen saa aloittaa, kouluttaminen käy sitä vaikeammaksi, mitä kauemmin sen aloittamista lykätään.

Koiralle ei ole opetettu toivottavaa käytöstä

Jos koira on jo valmiiksi kovin kiihtynyt, uusien asioiden opettaminen käy hankalaksi tai on jopa mahdotonta. Koira voi myös yhdistää tavoitekäytökseen ei-toivotun mielentilan. Joten ei vielä riitä, että omistajalla on mielessä vaihtoehtoinen käytös itse tilanteessa, vaan tehokkainta on opettaa käytös koiralle irrallaan tavoiteympäristöstä. Kun vaihtoehtoinen käytös on opetettu palkkioilla vahvaksi ja siihen liittyy jokin vihje, voidaan sitä lähteä asteittain siirtämään kohti tavoitetilannetta. Tällöin koiran on helppo ymmärtää, millainen käytös on kannattavaa. Kaikkein vähimmällä pääsee, jos ennakoi erilaisia tilanteita ja pyrkii opettamaan niihin toivotut käytösmallit jo ennalta, jolloin ei-toivottavaa käytöstä ei välttämättä esiinny lainkaan tai se on vähintään paljon helpompi korjata.

Aina tämä ei ole ollenkaan näin yksinkertaista, varsinkaan jos tilanteeseen liittyy koiralla voimakas tunnelataus tai pitkä oppimishistoria. Ilman vaihtoehtoisen käytöksen opettamista ei kuitenkaan myöskään näissä tilanteissa päästä tehokkaasti eteenpäin.

Ei-toivottu käytös on koiralle kannattavaa

Käytöksen toteuttaminen itsessään tuottaa koiralle palkkion. Esimerkiksi ensimmäisessä osassa mainitut metsästyskäyttäytymisketjuun liittyvät käytökset, kuten saaliin jäljitys ja jahtaaminen, ovat itsessään palkitsevia käytöksiä. Niiden tekemisen aloittaminen on jo palkitsevaa, vaikka koira ei saavuttaisi lopputulosta. Samoin koira voi esimerkiksi käsittelytilanteessa oppia puremaan, koska pureminen lopettaa pelottavan tilanteen, tai rähisemään hihnassa, koska koiran näkökulmasta rähinä voi olla tehokas tapa karkottaa sen kohde. Koirahan ei tiedä, että ohikulkija oli lenkillä ja olisi mennyt pois muutenkin. Käytöksellä koira siis saavuttaa jonkin itselleen tärkeän tavoitteen. On tärkeää muistaa, että käyttäytymisellä on aina jokin päämäärä, se on eläimen kannalta tarkoituksenmukaista.

Jos käytöksen toteuttamisen tuottama palkkio on koiralle arvokas ja tilanteeseen liittyy voimakas tunnelataus, palkkion tarjoaminen tilalle ei välttämättä riitä. Kun koira on taistele tai pakene-tilassa, elimistö vähentää ruoansulatuksen toimintaa eikä muutoin ahneen koiran tee välttämättä edes mieli syödä. Koira saattaa myös oksentaa tai ripuloida, koska ruoansulatuselimistö ei toimi täydellä teholla. Myös leikkiminen vaatii tietyn määrän rentoutta, jotta se olisi oikeasti palkitsevaa, eikä vain tapa purkaa kiihtymystä. Kiihtymyksen purkukin saattaa toimia palkkiona, mutta helpotuksen tunne on negatiivinen, ei positiivinen vahviste eikä tuota pitkällä aikavälillä samaa lopputulosta.

Jos kyseessä on tilanne, jossa ongelmallinen käytös on koiralle kannattavaa sisäisistä tai ulkoisista syistä, nousee entistä tärkeämmäksi koiralle liian vaikeiden tilanteiden välttäminen harjoitteluvaiheessa. Joka ikinen kerta, kun koira käyttäytyy tietyllä tavalla ja kokee käytöksen kannattavaksi, sen todennäköisyys tulevaisuudessa kasvaa. Tämä korostaa myös ennaltaehkäisyn merkitystä, eli sitä, että koiralle opetetaan jo varhaisessa vaiheessa toivotut käytökset positiivisesti vahvistaen.

Ei-toivottuun käytökseen liittyy pitkä oppimishistoria

Oppimisella on suuri, usein unohdettu rooli käyttäytymisen muuttamisessa nimenomaan siitä näkökulmasta, että myös ei-toivotun käytöksen esiintymiseen liittyy paljon oppimista. Koira oppii jatkuvasti, myös silloin kun emme yritä opettaa mitään. Oppiminen tapahtuu siten, että käytetyt hermoverkot aivoissa vahvistuvat. Joten, käytöksen tekeminen ja tilanteen toistuminen opettaa koiraa, ja lisää käytöksen todennäköisyyttä tulevaisuudessa.

Oppimisen vuoksi ennaltaehkäisy sekä ongelmatilanteiden välttely ovat keskeisessä osassa ei-toivotun käytöksen muuttamisessa. Käytöksen ennaltaehkäisy estää vääränlaista harjoittelua! Voimme ajatella käytöksen aiheuttavaa ärsykettä vihjeenä käytöksen toteuttamiselle. Jos koira systemaattisesti toistaa tietyn ärsykkeen jälkeen tietyn käytöksen, meillähän on sujuvasti vihjeellä oleva käytös. Jos koira vaikkapa jahtaa yhtä autoa jokaisella ulkoilullaan 3 kertaa päivässä, sille tulee vuodessa 1095 toistoa autojen jahtaamista. 1095 kertaa vihjeen jälkeen seuraa tietty käytös, siinäpä vasta puhutaan sujuvasta harjoittelusta! Jos meillä on tiettyä vihjettä seuraavana näin hyvin harjoiteltu käytös, ei ole ihmekään, että samalle vihjeelle uuden käytöksen opettaminen tuntuu työläältä.

Jotta päästään tasoihin tämän vihjeen kanssa, myös vaihtoehtoista käytöstä tulisi harjoitella vähintään yhtä paljon. Tosiasiassa vaihtoehtoinen käytös vaatii enemmän toistoja, koska ensin opittu on yleensä aina vahvempi, ja usein tämäntyyppisiin käytöksiin liittyy voimakas palkitsevuus. Jos koira pääsee jatkamaan ei-toivottua käytöstä harjoittelun aikana, se kerää koko ajan lisää toistohistoriaa vanhalle käytökselle, ja se puolestaan siirtää uuden käytöksen sujuvoitumista aina eteenpäin.

Control Unleashed on menetelmä, jolla voidaan opettaa koiralle yksinkertaisia vaihtoehtoisia käytöksiä, sekä tavoitteellisesti lisätä ruokapalkkioiden arvoa sekä siedättää ja vastaehdollistaa koiraa eri tavoin kiihdyttäviin ärsykkeisiin. Löydät lisätietoa mentelmästä Control Unleashed – välilehdeltä.

Kyllä se kotona osaa – 3 vinkkiä yleistämisharjoituksiin
arjen tukitaidot · harrastukset · kisaaminen · kouluttaminen · pentuelämä

Kyllä se kotona osaa – 3 vinkkiä yleistämisharjoituksiin

Saara UljasYksi kommentti

Kyllä se kotona osaa – 3 vinkkiä yleistämisharjoituksiin

Kaikille koiraharrastajille on varmasti jollakin tavalla tuttu sanonta “Kyllä se kotona osaa”. Harvemmin kuitenkin pysähdytään todella miettimään, mistä tällainen ilmiö koiran kouluttamisessa johtuu.

Kyllä se kotona osaa-ilmiö kertoo siitä, että koira ei jostakin syystä kykene tekemään kotona osaamaansa asiaa toisessa paikassa. Koira ei siis ole yleistänyt käytöstä muualle kuin kotiin. Esimerkiksi koiraharrastuslajeissa kilpaileminen edellyttää, että koira kykenee tekemään osaamiaan käytöksiä erilaisissa paikoissa, ja jopa uusissa paikoissa, joissa se ei ole voinut etukäteen harjoitella. Myös monien arkikäytöksten kohdalla, vähintäänkin kun puhutaan hihnakäytöksestä, on tärkeää, että koira osaa yleistää käytöstä edes jonkin verran.

Koira on eläimenä aika huono yleistämään, koska eläinten oppiminen ylipäätään on hyvin tilannesidonnaista. Tämä palvelee luonnossa eläintä aivan toisella tavalla, kuin ihmisen kanssa asuvaa koiraa. Koira ottaa myös paljon vihjeitä ympäristöstä, ihmisen asennosta yms. siihen, millainen käytös on missäkin ympäristössä kannattavaa, ja jonkin vihjeen puuttuminen johtaa usein siihen, ettei koira ymmärrä, mitä sen toivotaan tekevän. Lisäksi kilpailevat häiriöt, eli kilpailevat palkkiot vaikuttavat koiran motivaatioon ja myös kykyyn keskittyä tehtävään.

Häiriöiden merkitys

Yksi tärkeimmistä tekijöistä yleistämisen harjoittelussa ovat häiriöt. Häiriöitä voidaan ajatella joko ympäristön tarjoamina kilpailevina vahvisteina tai sitten ympäristön aiheuttamina negatiivisina tunteina riippuen häiriön laadusta ja koiran suhtautumisesta siihen. Koirilla on tutkimuksissa havaittu selviä eroja siinä, suhtautuvatko ne uusiin asioihin optimistisesti (eli odottavat uuden asian olevan mukava) vai pessimistisesti (eli odottavat uuden asian olevan epämukava), ja tämä näkyy koiran käyttäytymisessä. Joskus myös voimakkaan positiivinen suhtautuminen voi haitata harjoittelua ohjaajan kanssa, jos koira kokee vaikkapa ympäristön tutkimisen tai vieraiden ihmisten tai koirien tervehtimisen ohjaajan tarjoamia palkkioita arvokkaammaksi. Koiran suhtautumiseen ympäristöön vaikuttavat ainakin sen perimä, emon käytös pikkupentuaikana, sosiaalistuminen ja oppimiskokemukset sekä mahdolliset traumat. Onneksi koiran suhtautumista ympäristöön voidaan myös muuttaa kouluttamisen keinoin.

Look At That on yksi parhaimmista harjoituksista, mitä koirankoulutuksessa on koskaan kehitetty. Look At That perustuu siihen, että harjoittelun myötä koiran suhtautuminen uusien asioiden havaitsemiseen muuttuu uhasta mahdollisuudeksi. Tämän harjoituksen hyvin osaavan koiran kanssa uusiin häiriöihin totuttelu on helppoa. Voit käydä lukemassa Look At That eli LAT-harjoituksesta enemmän tästä linkistä. Myös muut Control Unleashed-harjoitukset ovat erittäin hyödyllisiä ympäristöön siedättymisen harjoittelussa.

Optimismia lisää tutkitusti myös hajutyöskentelyn harrastaminen. Ei ole väliä, mitä koira etsii, kunhan se saa etsiä omaan tahtiinsa ilman painostusta tai pelkoa rankaisusta, jos löytöä ei tule. Ihan namien piilottelulla erilaisiin paikkoihin saadaan ajan kanssa koira suhtautumaan uusiin paikkoihin positiivisemmin kuin aikaisemmin. Koiraharrastuslajeista erityisesti noseworkin kautta on helppo yleistää etsintää erilaisiin tiloihin ja häiriöihin ,ja sitä kautta tukea koiraa olemaan optimistisempi.

Vihjeet tilanteessa

Koira on mestari poimimaan tilanteesta vihjeitä siihen, millainen käytös missäkin tilanteessa tuottaa koiran toivoman lopputuloksen. On tärkeää aina pysähtyä miettimään, millaisia vihjeitä tiettyyn käytökseen liittyy. Vihjeitä eivät ole vain sanat tai eleet, vaan myös esimerkiksi

  • ihmisen asento
  • ympäristö, jossa harjoitellaan
  • käytöksen aikaansaamisen keinot, kuten kohdealustat tai nami kädessä
  • muut paikalla olevat ihmiset ja koirat
  • vuorokauden aika
  • mitä koiran kanssa on tehty ennen kyseistä harjoitusta
  • hajut

Lista on todennäköisesti loputon, mutta tähän lyhyeen esimerkkiluetteloon on kerätty tekijöitä, jotka ainakin kannattaa huomioida. Varsinkin käytöksen aikaansaamisen keinot ja palkkion sijainti ovat usein vihjeitä, joita ohjaaja ei ajattele vihjeeksi, ja näiden merkitystä usein aliarvioidaan reippaasti.

Voimme toisaalta myös hyödyntää tätä koiran ominaisuutta taitavana vihjeiden poimijana luomalla rutiineja ja ympäristön vihjeitä, jotka suuntaavat koiran keskittymistä ja ajattelua toivomaamme suuntaan. Esimerkiksi jo mainittu Look At That harjoitus paitsi muuttaa koiran suhtautumista, myös muuttaa koiran ympäristössä havaitsemat muutokset vihjeiksi ottaa kontaktia ohjaajaan. Tämä on monin tavoin kätevää, kun koira on yleistänyt sen erilaisiin paikkoihin. Arjessa tästä on toki hyötyä, ja myös harrastuksissa yleisessä häiriösiedossa. Lisäksi olen LAT-harjoituksen avulla opettanut koiralle tokon liikkurin liikkeen ja puheen vihjeeksi ottaa kontaktia ohjaajaan, ja samaa voisi hyvin soveltaa esimerkiksi rally-tokon lähtökyltille.

Muita esimerkkejä ennakoivista vihjeistä ovat esimerkiksi erilaiset varusteet eri tilanteissa (tavalliselle lenkille ja canicrossiin eri valjaat, paimentamaan ja noseworkiin eri varusteet, palveluskoirien ja avustajakoirien liivit jne.). Myös ohjaajan pukeutuminen on eri tilanteissa erilaista, metsälenkille lähdetään usein eri vaatteissa kuin koiranäyttelyyn. Koiralla voi teettää aina jonkin tehtävän ennen toista tehtävää, esimerkiksi noseworkissa aina lähtöhaju ennen ensimmäiseen etsintään lähtemistä, agilityssa lämmittelyksi pujottelu, rallyssa pyörähdykset, tokossa perusasento, käsittelyssä eläinlääkärissä tai näyttelyssä Koske-vihje.

Yleistäminen erilaisiin ympäristöihin 3 vaiheen kautta

Kun koiralle lähdetään opettamaan käytösten yleistämistä erilaisiin paikkoihin, on tärkeää aloittaa käytöksistä, jotka ovat koiralle tuttuja ja helppoja, toisin sanoen sujuvista käytöksistä. Sujuva käytös tarkoittaa, että koira reagoi vihjeeseen nopeasti eikä tee muita käytöksiä. Ihan ensimmäinen erilaisiin paikkoihin yleistettävä asia on palkkaus, koska jos koira ei palkkaudu, emme oikein voi mitään kouluttaakaan. Palkkaus koostuu kahdesta osasta: koiralle etukäteen opetetusta palkkiovihjeestä sekä palkkion “kuluttamisesta”, käytännössä siis syömisestä tai leikkimisestä. Jos koira ei pysty syömään erilaisissa paikoissa tai edes tiedä, että uusissa paikoissa syöminen on edes mahdollista, ei kouluttamisessa oikein päästä alkuunkaan. Sama koskee tietenkin myös lelupalkkaa, mutta ruoka toimii usein hyvänä mittarina koiran kiihtymyksen tasolle, koska kovin kiihtyneenä syöminen muuttuu tai peräti loppuu kokonaan. Eli yleistäminen aloitetaan siitä, että koiralle maistuvia nameja kuljetetaan ympäriinsä ja niitä annetaan koiralle eri tilanteissa. Tärkeää on käyttää palkkamerkkiä, ja palkita koiraa siihen reagoimisesta, ei yrittää houkutella koiraa namilla.

Kun koira osaa syödä, voidaan siirtyä vahvistamaan jotakin tiettyä käytöstä. Koira voidaan esimerkiksi palkita aina, kun se näkee jotain (LAT), sekä aina, kun se katsoo oma-aloitteisesti ohjaajaa. Ohjaajan oma-aloitteinen tarkkailu on yleistämisen toinen kulmakivi, koska sitä kautta koira oppii, että erilaisissa tilanteissa ohjaajaan huomion suuntaaminen on kannattavaa. Palkkion suunnalla voimme tässä harjoituksessa vaikuttaa siihen, että koira tulee esimerkiksi lähemmäs ohjaajaa hakemaan palkkion, eli vahvistamme samalla ohjaajan luokse hakeutumista.

Kun koira kykenee tilanteessa ottamaan palkkion sekä pitämään oma-aloitteisesti silmällä ohjaajaa, siirrytään harjoittelemaan koiralle tutuilla koulutuspeleillä tai kohteilla. Tutut, hyvin selkeät harjoitukset toimivat koiralle edelleen vihjeenä siitä, että ohjaajan kanssa toimiminen on kannattavaa. Koulutuspelit ja kohdekäytökset soveltuvat tähän hyvin erityisesti siksi, että ne ovat koiralle hyvin selkeitä. Aluksi voidaan käyttää koiralle tuttua kohdetta, kuten käsikosteusta tai tuttua etutassutargettia, ja myöhemmin siirtyä harjoittelemaan tuttua käytöstä uudella kohteella, kuten etutassujen laittamista kiven tai kannon päälle.

Lähtökohtaisesti voidaan todeta, että varsinkin alkuvaiheessa kannattaa jokaisessa uudessa paikassa aloittaa prosessi aina alusta. Kun oppimista tapahtuu, koira kiinnittää aina enemmän huomiota ohjaajaan, ja harjoituksissa voidaan edetä. Uudessa paikassa voi silti olla myös hyvinkin osaavan koiran kanssa järkevää käyttää edes hetki siihen, että tarkistetaan, palkkautuuko koira, pystyykö se tarkkailemaan oma-aloitteisesti ohjaajaa sekä tekemään tuttuja koulutuspelejä tai kohdekäytöksiä ennen vaikeampien asioiden harjoitteluun siirtymistä.

Yleistäminen on prosessi, johon voi vaikuttaa, mutta jota ei voi kiirehtiä. Koirat ovat hyvin erilaisia sen suhteen, miten helppoksi tai vaikeaksi ne kokevat erilaiset ympäristöt ja uudet tapahtumat. Varmaa on, että etenemisen tahtiin vaikuttaa harjoittelun määrä: on aivan eri asia, jos koira on käynyt harjoittelemassa vaikka kolmessa hallissa kuin 15 eri hallissa. Jos toivomme tehokasta yleistäjää, ohjaajan on nähtävä vaiva uusien paikkojen etsimiseksi ja erilaisissa tilanteissa harjoittelemiseksi. Älä kuitenkaan vertaa koiraasi toisiin koiriin, vaan etene koulutuksessa yksilölliseen tahtiin.

hyvinvointi

Testissä Mammalyn funktionaaliset makupalat

Saara UljasKommentoi

Testissä Mammalyn funktionaaliset makupalat

Kaupallinen yhteistyö Mammalyn kanssa.

Koiran hyvinvoinnista kiinnostunut omistaja haluaa varmistaa, että koira saa varmasti kaikki tarvitsemansa ravintoaineet ruokinnasta, sekä kenties tarjota koiralleen jotakin lisää erilaisiin tilanteisiin, kuten karvan kuntoa parantamaan. Koska itse raakaruokin koirani, mutta suurin osa koiranruoasta tulee erilaisista aktivointileluista tai treenien ja lenkkien yhteydessä, olen tuskaillut välillä jauhemaisten lisäravinteiden antamisen hankaluuden kanssa. Jauheita ja pillereitä on hankala pakastaa ja piilottaa vaikkapa kongiin tai nuolumattoon. Sain testattavakseni Mammalyn lisäravinne ”snacksit”, jotka ovat siis makupalojen muodossa olevia lisäravinteita, ja saattaisivat tarjota vastauksen tähän haasteeseen. Mammaly on saksalainen yritys, joka on erikoistunut funktionaalisten makupalojen valmistamiseen. Tuotteet on kehitetty yhteistyössä eläinlääkärien kanssa. Voit tutustua Mammalyyn tästä.

Aloitimme testin hammasherkuilla ja turkin kuntoa parantavilla herkuilla. Namit tulivat purkeissa, joissa oli kätevä, uudelleensuljettava kansi. Pääainesosat kaikissa nameissa ovat riisi, kasvipohjainen glyseriini sekä hydroloitu kananmaksa, ja lisäksi valikoima muita ainesosia käyttötarkoituksen mukaan. Kasvipohjainen glyseriini on myös ihmisten elintarvikkeissa käytetty ainesosa kosteuden säilyttämiseen. Nameja annetaan 1kpl / 5 kg, joten meillä jokainen koira saa 3 kpl päivässä. Namit ovat isoja, joten halutessaan ne voisi puolittaa tai pilkkoa jopa pienemmiksi. Koostumus oli kuin puolikosteaa ruokaa, ja hampaiden hoitoon tarkoitetuissa nameissa oli piparmintun tuoksu.

Varsinkin piparmintun tuoksun takia olin aluksi epäluuloinen, mutta namit maistuvat koirilleni erinomaisesti. Jopa Glenna, joka on välillä hyvinkin nirso herkkujen suhteen, hotkaisee herkun välittömästi sen saatuaan. Olenkin käyttänyt niitä koirieni palkkaamiseen lenkille lähtiessä ja lenkiltä tultaessa eteisessä, enkä antanut ruoan yhteydessä. Olemme syöneet kahta eri namia samaan aikaan, hammasnameja ja turkin kuntoa parantavia nameja eli yhteensä 6 kpl per koira, eikä edes herkkävatsaisella Tellulla ole tullut mitään vatsaoireita tästä määrästä herkkuja.

Mammalyn tuotevalikoimaan kuuluvat edellä mainittujen lisäksi makupalat nivelterveyden tukemiseen, suoliston hyvinvointiin sekä rauhoittumisen tueksi, joita aion testata seuraavaksi. Meillä nämä namit menevät ehdottomasti jatkoon, jauheiden lisääminen ruoan sekaan vähenee selvästi näiden myötä. Koirien kanssa kilpailtaessa kannattaa huomioida, että varmuuden vuoksi kannattaa pitää (myös muiden valmistajien) lisäravinteiden annossa 14 vuorokauden tauko ennen virallisia kokeita ja kilpailuja.

kouluttaminen · palkitseminen

Maistuuko? Ajatuksia ruokapalkkioiden arvon kasvattamisesta

Saara UljasYksi kommentti

Maistuuko? Ajatuksia ruokapalkkion arvon kasvattamisesta.

Koulutusmenetelmistä puhuttaessa joskus kuulee seuraavan lauseen: “En voi kouluttaa positiivisesti vahvistamalla, koska koirani ei ole kiinnostunut nameista”. Kuulostaako tutulta? Tiesitkö, että ruoan arvoa palkkiona on myös mahdollista kasvattaa? Käyn läpi, miksi ruokapalkkion arvon kasvattamiseksi kannattaa nähdä vaivaa, mitkä asiat vaikuttavat ruoan arvoon, miten arvoa voi kasvattaa ja millaisia taustatekijöitä voi olla silloin, kun namit eivät maistu.

Miksi ruokapalkkion arvon kasvattaminen kannattaa?

Ruokapalkkion toimivuudesta on se yksinkertainen hyöty, että se käytännössä on arjessa ja harrastuksissa usein paljon kätevämpää pelata ohjaajan hallussa olevilla vahvisteilla, kuin pelkkä ympäristön vahvisteiden varassa toimiminen. Ympäristön vahvisteet ovat arvaamattomia, ja suunnitelmallista koulutusta on hyvin vaikea toteutta niiden varassa. Myös ympäristön vahvisteiden hallitsemattomuus aiheuttaa usein hankalia tilanteita, koska esimerkiksi etäisyyteen voi olla paljon vaikeampi vaikuttaa itse.

Varsinkin tilanteessa, jossa koira suhtautuu epäileväisesti johonkin kohteeseen, ympäristön vahviste toimii usein negatiivisena vahvisteena – poispäin ikävästä asiasta pääseminen tuottaa helpotuksen tunteen. Tällöin poispäin pyrkiminen ja sitä edeltävä käytös voivat vahvistua, mutta koiran tunnetila ja odotukset suhteessa kohteeseen eivät juurikaan muutu. Esimerkiksi jos koira ei pidä vieraista ihmisistä, rauhallisella käytöksellä poispäin pääsy perustuu paineen poistoon eli negatiiviseen vahvistamiseen. Toistojenkin myötä vieras ihminen säilyy kohteena, josta parasta on päästä poispäin.

Jos taas opetamme koiralle uuden käytösmallin positiivisella vahvistamisella, esimerkiksi ruokapalkkioilla, ja siirrämme sen uuteen tilanteeseen hallitusti, uuden tilanteen merkitys koiran silmissä muuttuu. Jos aikaisemmin koira halusi poispäin ihmisestä, voimme opettaa sille sen sijaan käytökseski käydä tökkäämästä ihmistä käteen, ja palata sitten ohjaajan luokse syömään herkkuja. Näin vieraasta ihmisestä tulee koiran mielessä mahdollisuus ansaita ruokapalkkio. Kun tilanne toistuu riittävän usein, koira alkaa yleistää vieraiden ihmisten merkitsevän ruokaa, ja sen suhtautuminen ihmisiin ylipäätään muuttuu positiivisemmaksi.

Kun koiran suhtautuminen muuttuu negativiisesta positiiviseksi, koiran kokeman stresssin määrä laskee. Tällä taas on suoria vaikutuksia sekä koiran kokonaishyvinvointiin, että kouluttamisen helpottumiseen tulevaisuudessa. Eettisessä kouluttamisessa ensisijaista on aina varmistaa hyvinvointitekijöiden toteutuminen, ja sitten valita vähiten harmia aiheuttava koulutusmenetelmä toivotun käytösmuutoksen aikaansaamiseksi. Ei siis vain mitä tahansa menetelmää, joka tuottaa toivotun lopputuloksen, vaan se, joka tuottaa eniten positiivisia tunteita ja vähiten negatiivisia.

Syöminen on käyttäytymistä

Myös syöminen on käyttäytymistä, koska se on toimintaa. Kaikki käytös palvelee jotakin tarkoitusta, ja liian vaikeassa tilanteessa jokin muu käytös voi viedä tilaa ja mahdollisuuksia syömisen esiintymiseltä. Jos koira ei kykene syömiskäytökseen jossakin tilanteessa, tilannetta pitäisi helpottaa niin, että käytös taas onnistuu. Syömistä voidaan myös yleistää erilaisiin ympäristöihin. Jos koiraa ei ole pennusta saakka esimerkiksi palkittu lenkeillä, koira ei välttämättä edes tiedä, että myös tässä tilanteessa voidaan edes syödä.

Kuten minkä tahansa muunkin käytöksen, myömiskäytöksen todennäköisyyttä tulevaisuudessa voidaan lisätä harjoittelemalla sitä ahkerasti. Kuten muutkin käytökset, samoin syöminen vahvistuu toistojen myötä. Jotta syömiskäytöksessä saadaan paljon toistoja lyhyessä ajassa, kannattaa valita tuttu harjoitus häiriöttömässä ympäristössä. Näin koiran on helpompoi keskittyä ja se usein motivoituu paremmin. Esim. Control Unleashed pelejä voidaan hyödyntää tässä kätevästi.

Lisäksi, kaikkia käytöksiä, myös syömistä, voidaan vahvistaa positiivisesti vahvistamalla. Syömisestä voidaan palkita jollakin koiran enemmän arvostamalla palkkiolla, joka voi olla myös toimintaa. Esimerkiksi jos koira on kovin kiihtynyt jossakin tilanteessa, koska se haluaa jotakin, se voidaan palkita yhden namin syömisestä sillä, että se pääsee tekemään haluamansa asian (esim. ovesta ulos, tervehtimään tuttua koiraa/ihmistä, sisään koirametsään jne.). Kuitenkin, jos kiihtymys on liian korkea, ei tee mieli syödä. Syömiskäytös vaatii sopivaa viretilaa. Jos koira on liian kiihtynyt, tilannetta pitää helpottaa.

Kannattaa myös välttää omassa mielessään leimaamasta koiraa nirsoksi tai koiraksi, joka ei palkkaudu ulkona ruoalla. Vaikka koira ei tällä hetkellä jossakin tilanteessa söisikään, tilanne voi silti muuttua tulevaisuudessa. Älä siis heitä hanskoja tiskiin, vaan jatka sinnikkäästi harjoittelua tilanteissa, joissa koira psytyy syömään ja palkkautumaan ruoalla.

Ruokapalkkion toimitustavalla on väliä

Toimitustavalla on tosiaankin väliä! Ruokaa voi olla hauskempi esimerkiksi jahdata, nuolla, tonkia, haistella tai repiä esiin. Pelkkä kädestä suuhun annettu nami ei tarjoa kaikille koirille riittävästi elämystä, ruoan tavoittelu eri tavoin sen sijaan tarjoaa sille myös mahdollisuuden erilaisten lajinomaisten käytösten toteuttamiseen. Mieti, mistä sinun koirasi pitää erityisesti, ja pyri tarjoamaan palkkio koiralle tällä tavoin. Yksikään koira ei varmasti pidä siitä, että ruokaa työnnetään kohti koiraa – jos koira ei ota herkkua kädestä, anna asian ennemmin olla kuin tuputa.

Ruokapalkkion arvoa voi nostaa myös siten, että leikittää koiraa ruoalla – koira voi esimerkiksi jahdata kädessä olevaa namia kuin jahtaisi lelua, tai omistaja voi juosta pikku spurtin koiran kanssa ennen herkun antamista. Monille koirille palkkion saaminen purkista tai ruokakiposta nostaa palkkion arvoa korkealle, purkeista on taskuja kätevämpi tarjota esimerkiksi tonnikalla, maksalaatikkoa tai kissanruokaa.

Näe vaivaa koiralle maistuvan palkkion etsimiseksi

Lisäksi myös koirilla voi ja saa olla makumieltymyksiä, kuten ihmisilläkin. Tarkista siis aina tarjolla olevan ruokapalkkion laatu, ja näe vaivaa maistuvan palkan etsimiseen. Oletko kokeillut erilaisia kaupan nameja? Entä nakit ja lihapullat? Toiset koirat innostuvat erityisesti paistetuista ruoista, kuten paistetusta kanasta tai kananmunasta. Myös puolikosteat koiranruoat, kuten Platinum tai SwissNatural, maistuvat monille, samoin “koiranmakkarat” kuten JR Pet ja Naturis. Jos innostut kokkaamaan koiralle itse, koirien herkkuihin on saatavilla useita reseptejä netissä. Jotkut koirat innostuvat vaihtelusta, joten myös “sekoituspusseja” kannattaa kokeilla. Myös palkkion määrä vaikuttaa sen arvoon – isompi herkku tai kasa nameja on yleensä arvokkaampi kuin yksi nami.

Palkkion laadun merkitys voi myös vaihdella tilanteesta toiseen. Kotona, kun vaihtoehtoinen käytös harjoittelulle on usein oleilu, koira voi olla hyvinkin innokas harjoittelemaan vaikkapa kuivanappuloiden voimalla. Ulkona tai treenihallilla taas on monenlaisia muita kiinnostavia tai jännittäviä asioita, jotka vievät koiran huomion, ja palkkion arvon täytyy myös tällöin kaasvaa kyetäkseen kilpailuun ympäristön kanssa. Toisaalta myös tehtävän laatu vaikuttaa – jos koira työskentelee pitkään tai tekee jonkin itselleen vaikeamman tehtävän, voi yksi nami palkaksi olla liian vähäpätöinen.

Syitä, joiden vuoksi ruoka on voinut menettää arvoaan

Jos ruoka ei maistu, pohdi aina ensin ruoansulatusvaivojen mahdollisuutta. Ei tee mieli syödä, jos närästää tai vatsaa vääntää. Ruoansulatusvaivat pitäisi hoitaa nopeasti pois, koska oppimista tapahtuu koko ajan. Luonnossa eläimet oppivat, mikä on syömäkelpoista ja mikä ei, juuri sen perusteella, että sellaista ei syödä jatkosta, josta tulee huono olo. Jos ruoasta tulee huono olo pitkän aikaa, koira voi pahimmillaan oppia, että syömisestä ylipäätään seuraa epämukavuutta. Tällaista oppimiskokemusta voi olla hyvin vaikea poistaa, vaikka ruoansulatusongelma saataisi myöhemmin hoidettua.

Ruokapalkkioiden maistumiseen vaikuttaa myös koiran oppimishistoria sekä koiran ja omistajan suhde. Aikaisemmat kokemukset ovat aina läsnä. Jos koiraa on yritetty ruoan avulla houkutella johonkin koiran mielestä epämielyttävään tilanteeseen, ruoan esiin tuleminen on voinut alkaa koiralle merkitä sitä, että seuraavaksi tapahtuu jotakin ikävää. Tällöin ruoka heräättää koirassa ikäviä mielikuvia, ja se saattaa vältellä ruokaa tai poistua paikalta. Tällaisen tilanteen välttämiseksi houkuttelua ei tulisi koskaan käyttää koiran mielestä epäilyttävissä tilanteissa, vaan mielummin palkita koiraa tilanteessa jostakin aivan pienestäkin toiminnasta.

Samantapainen tilanne voi syntyä myös, jos koiraa yrittää ruoalla houkuttelemalla kuljettaa pois todella kiinnostavan kohteen luota, esimerkiksi ruoalla houkuttaen yrittää kääntää koiraa pois katsomasta toista koiraa. Kun ruoka toistuvasti lisätään tilanteeseen houkuttimena, josta koira ei ole kiinnostunut, se alkaa turtua ruoan läsnäoloon ja sen arvo alkaa laskea.

Joskus koiraa on houkuteltu ruoalla liian pitkiä aikoja ilman, että koira oikeasti käsittää, miten palkan voi saada, ja se ehtii kyllästyä harjoitukseen. Sen seurauksena koiralle on voinut muodostua käsitys, että palkkio on vaikeasti saatava eikä vastaa sen eteen tehdyn työn määrää (varsinkin, jos koira joutuu työskentelemään pitkään yhden pienen herkkupalan eteen). Tämän oppimiskokemuksen korjaamiseksi koira tarvitsee runsaasti palkitsemista pienistä, helpoista tehtävistä, sekä hyvin suunniteltua vaikeustason nostoa.

Onko sinulla kysyttävää tai kommentteja artikkelista? Voit kommentoida tähän alle, tai lähettää minulle sähköpostia saara@lystitassun.net

arjen tukitaidot · Control Unleashed · kouluttaminen · vastaehdollistaminen

Look At That – LAT eli vastaehdollistamista operantilla perustalla

Saara Uljas13 kommenttia

Look At That – LAT eli vastaehdollistamista operantilla perustalla

Look At That eli LAT on yksi tunnetuimmista ja laajalle levinneimmistä Control Unleashed-harjoituksista. Control Unleashed on Yhdysvaltalaisen Leslie McDevittin kehittämä koulutusmenetelmä, joka on kehitetty alun perin agilitykoirien vireenhallinnan haasteisiin. Leslie on myöhemmin täydentänyt menetelmäänsä reaktiivisille koirille suunnatuilla harjoituksilla sekä pentuohjelmalla. Control Unleashed-harjoitusten avulla koiraa voidaan siedättää ja vastaehdollistaa erilaisiin häiriöihin koiralähtöisesti ja suunnitelmallisesti helppojen koulutuspelien (pattern games) kautta. Käyn tässä postauksessa läpi Look At That-harjoituksen taustaperjaatteet, miten harjoitus koulutetaan ja millaisia haasteita koulutuksessa saattaa kohdata.

Miksi Look At That?

Look At That on menetelmä, jossa koiraa vastaehdollistetaan ympäristön häiriöihin. Vastaehdollistamisella tarkoitetaan, että koiran tunnetilaa suhteessa ympäristön tapahtumaan (esim. toisen koiran tai muun häiriön ilmaantuminen, autot, äkillinen ääni) muutetaan suunnitelmallisen harjoittelun kautta. Kun vastaehdollistamisharjoituksia tehdään riittävän pitkään, eläimen tunnetila muuttuu pysyvästi. Koiran tunnetilan muuttaminen tapahtuu liittämällä koiran mielessä häiriön ilmaantuminen palkkion ilmaantumiseen assosiatiivisen oppimisen avulla siten, että häiriön ilmaantumista seuraa välittömästi palkkio. Koira siis oppii, että kaksi asiaa seuraavat toisiaan – häiriötä seuraa palkkio.

Miksi sitten LAT-harjoitus toimii niin nerokkaasti? Koska se hyödyntää oppimisteoriaa niin yksinkertaisen oivaltavasti seuraavalla tavalla: Nähdessään jonkin asian, vaikkapa toisen koira, koira kuulee ohjaajalta palkkiomerkin. Palkkiomerkin kuullessaan (palkkion pitää olla koiran tavoittelema asia kyseisessä tilanteessa) koira kääntyy kohti ohjaaja poispäin häiriöstä saadakseen palkkion. Palkkiomerkin eli ehdollisen vahvisteen ja palkkion saamisen välissä tapahtuva käytös, eli tässä ohjaaja kohti kääntyminen, vahvistuu voimakkaasti.

Kun harjoitusta toistaa riittävän monta kertaa (toistomäärä riippuu useista eri tekijöistä, kuten koiran yksilöllisistä ominaisuuksista ja aikaisemmasta oppimishistoriasta), koira oppii ennakoimaan, että tietyn häiriön, vaikkapa toisen koiran nähdessään, sillä on mahdollisuus saada palkkio ohjaajalta. Kun koira on oppinut tämän, se alkaa itse jo odottaa palkkiota toisen koiran nähdessään, ja kääntyy kohti ohjaajaa palkkion toivossa jo ennen kuin se kuulee palkkiomerkin. Tällöin koiran havaitseman häiriön merkitys on koiran mielessä muuttunut mahdollisuudeksi saada palkkio ohjaajalta, eli koiran ennakko-oletukset siitä, miten tilanne tulee etenemään, ovat muuttuneet. Kun harjoitusta (eli kohteen katsomisesta palkkaamista) harjoittelee erilaisilla kohteilla eli yleistää taitoa, koira alkaa jossakin vaiheessa myös itse yleistämään eli tarjoamaan käytöstä erilaisille kohteille.

Koska koira alkaa itse ennakoida palkkioita, se myös osallistuu itse omaan vastaehdollistamisprosessiinsa. Kuten Ken Ramirez on todennut, LAT on “Counterconditioning with an operant base” eli vastaehdollistamista operantilla perustalla. Koiralla on siis tilanteessa mahdollisuus kommunikoida käytöksensä keinoin, että nyt olen ok tilanteen kanssa, ja tarjotaitse vastaehdollistamista kyseiseen kohteeseen. Koira on siis harjoituksessa aktiivinen toimija.

Miten Look At That opetetaan?

Look At That voidaan opettaa kahden erilaisen treenirakenteen kautta. Leslie suosittelee tällä hetkellä Mat-training-menetelmää ensisijaisena, mutta harjoituksen voi tehdä myös ilman mattotaitoa. Näet alla olevilla videoilla harjoituksen opettamisen periaatteen kummallakin tavalla (huomaa, että Mattoharjoittelussa on aiempia vaiheita, joiden kautta etenemistä Leslie suosittelee). Mikäli koirasi osaa hakeutua alustalle, voit soveltaa myös ensimmäisen videon harjoitusta siten, että koirasi makaa tai istuu sen päällä. Molemmissa tapauksissa koiran tarvitsee osata vahvasti ehdollisen vahvisteen merkitys.

Harjoittelu kannattaa aloittaa mahdollisimman häiriöttömässä ympäristössä, kuten kotona tai tyhjässä treenitilassa. Alkuharjoitus tehdään niin, että koira vaikkapa istuu ohjaajan edessä ja ohjaajalla on selkänsä takana piilossa jokin esine, joka tuodaan sitten esiin.

Kun koira katsoo esinettä, anna palkkiomerkki heti ja palkitse koira ohjaajan suunnasta. Toista tätä niin kauan kuin koira vilkuilee esinettä. Jos koira vain vilkaisee nopeasti ja sitten ottaa kontaktin, palkitse koira välittömästi. Jos taas koira jää herkun syömisen jälkeen heti kontaktiin, voit myös palkita kontaktia. Pelissä siis on tärkeää, että ohjaaja muokkaa omaa toimintaansa koiran toiminnan mukaan siinä vaiheessa, kun koira on oppinut pelin: Jos koira katsoo esinettä kauemmin kuin 2 s, palkkiovihje tulee esineen katsomisesta. Jos koira ehtii katsoa takaisin ohjaajaan nopeammin kuin 2 s, palkitaan kontaktista. Jos koira jää kontaktiin, palkitaan hetken päästä kontaktista. Koira on ymmärtänyt pelin, kun se katsoo häiriötä ja nopeasti sen perään katsoo ohjaajaan.

Huom! Myös esimerkiksi korvan kääntäminen kohti häiriötä on häiriön huomioimista. Pyri merkitsemään aivan pienetkin reaktiot häiriön suuntaan ehdollisella vahvisteella ja palkitsemaan niistä. Kun huomaamme kuiskaamisen, huutamiselle ei ole tarvetta.

Kun selän takaa tuotava esine saa aikaan välittömän katsee kohti ohjaajaa, tai se lakkaa kiinnostamasta koiraa kokonaan, voidaan harjoitusta muokata esimerkiksi jonkin koiraa kohtuullisesti kiinnostavan esineen kanssa siten, että koira tuodaan tilaan, jossa esine on valmiiksi keskellä lattiaa. Alkuharjoittelussa koira pidetään hihnassa, jotta se ei pääse karkaamaan häiriön luokse. Kun käytös sujuu esineen kanssa, voi lisätä liikkuvaa häiriötä, esimerkiksi kauempana kävelevän ihmisen. Control Unleashed-kursseilla ohjaan harjoituksen mattoharjoituksen yhteydessä kävelevän ihmisen avulla suoraan.

Kun koira osaa LAT-harjoituksen ja sitä toistaa erilaisissa tilanteissa, jossain vaiheessa käy usein niin, että koira lakkaa reagoimasta häiriöön lainkaan ja jää kontaktiin. Tällöin sen voi palkita kerran ja sitten siirtyä muihin harjoituksiin – LAT ei ole enää tässä tilanteessa tarpeellista. Sen pariin voi kuitenkin palata tarvittaessa nopeastikin uudelleen.

Tässä häiriö on kuvan ulkopuolella.

Tavallaisia haasteita LAT-harjoitusta sovellettaessa

Kun Look At That-harjoituksesta keskustelee koiranomistajien kanssa tai lukee vaikkapa Facebookin keskustelupalstoja, yleisimmin törmää kahteen erilaiseen haasteeseen LAT-harjoituksen soveltamisessa.

  1. Koira ei reagoi palkkiomerkkiin
  2. Koira ei tarjoa oma-aloitteisesti kontaktia.

Käyn seuraavaksi läpi, mistä nämä haasteet voivat johtua ja miten niitä voi välttää tai korjata.

Koira ei reagoi palkkiomerkkiin.

Jos koira ei reagoi palkkiomerkkiin nähdessään häiriön, syitä voi olla useita. Tavallisimman kyse on siitä, että palkkion arvo ei ole kyseisessä tilanteessa riittävä suhteessa tilanteen huolestuttavuuteen tai palkitsevuuteen. Eli häiriö on koiran mielestä niin jännittävä, ettei tiedossa oleva palkkio riitä muuttamaan tunnetilaa (esimerkiksi koira pelkää vieraita koiria paljon eikä uskalla kääntää niille selkää), tai tapahtuman muut mahdolliset palkitsevat elementit ovat suurempia (esimerkiksi koira rakastaa toisia koiria, ja toisen koiran tervehtiminen on koiran mielestä arvokkaampaa kuin ohjaajalta tarjolla oleva palkkio). Alla olevalta videolta näet esimerkin siitä, kun koira katsoo sen mielestä erittäin kiinnostavaa häiriötä, eikä reagoi itse huonoksi arvottamaansa palkkiomerkkiin. Näet myös miten koira reagoi, kun luvassa onkin sen mielestä arvokas palkkio.

Kyse voi olla myös siitä, että koiran tunnetila nousee joko negatiivisessa (pelko, jännitys) tai positiivisessa (mukavan asian odotus) mielessä niin korkeaksi, ettei koiran enää tee mieli syödä. Näin käy usein, jos kyseessä on nuori koira tai ylipäätään helposti kiihtyvä koira. Tällöin on tarpeen usein sekä vahvistaa syömiskäytöstä osana LAT-harjoitusta helpommissa tilanteissa sekä lisätä etäisyyttä vaikeammassa tilanteessa.

Kannattaa myös miettiä, tietääkö koira palkkiomerkin merkityksen. Jos koiralle on epäselvää, mikä luvattu palkkio on, tai saako sitä edes joka kerta, sen reagointikynnys laskee, kun ympäristöön ilmaantuu jotain muuta kiinnostavaa. Koiralle selkeä, tilanteesta toiseen johdonmukainen palkkiosysteemi on tässä(kin) tärkeää.

Joskus koira ei reagoi palkkiomerkkiin, koska se ei ole yleistänyt palkkion saamista ja käyttämistä kyseiseen tilanteeseen. Esimerkiksi koirat, joita ei juuri koskaan palkita lenkillä, eivät välttämättä tiedä, että myös lenkillä voi ylipäätään saada palkkioita. Kannattaa aina muistaa, että myös syöminen (ja leikkiminen) on käytös, joka pitää ja jota voi yleistää eri tilanteisiin. Tällöin harjoittelu uudessa tilanteessa tai paikassa kannattaa aloittaa jollakin koiran hyvin osaamalla käytöksellä, ja valita näihin ensimmäisiin harjoituksiin mahdollisimman häiriötön ympäristö ja arvokkaat palkkiot.

Toisinaan voi käydä niinkin, että koira alkaa palkkiomerkin kuultuaan katsella ympärilleen, että mitäs nähtävää täällä on. Tällöin koira on oppinut yhdistämään palkkiomerkin kyseisessä tilanteessa siihen, että seuraavaksi tapahtuu jotakin. Jos näin on päässyt käymään, koiraa on joko alettu palkita ennen kuin koira on huomannut häiriön, eli harjoitus on edennyt nurinkurisessa järjestyksessä, tai harjoitus on viety liian nopeasti liian vaikeisiin häiriöihin. Tässäkin tapauksessa paluu perusteisiin eli neutraalin kohteen havaitsemisesta palkitseminen toimii.

Jos koira ei reagoi palkkiomerkkiin, suosittelen palaamaan perusharjoituksiin. LAT-harjoitusta EI PIDÄ koskaan aloittaa harjoittelemaan suoraan koiralle vaikealla kohteella, vaan se tulisi aina huolellisesti opettaa ensin esineellä tai osana mat-training-ohjelmaa, sitten yleistää neutraaliin tai lievästi positiiviseen liikkuvaan kohteeseen, ja vasta sen jälkeen siirtää vaikeampiin kohteisiin. Jos koira ei reagoi palkkiomerkkiin, sitä ei pidä toistaa. Palkkiomerkin toistaminen ilman reaktiota voi johtaa palkkiomerkin arvon alenemiseen. Jos koira reagoi viiveellä palkkiomerkkiin, palkitse koira silti. Latenssin kasvaminen kertoo siitä, että harjoitus on joko vaikea tai palkkion arvo ei ole kovin hyvä. Tilanne ei parane sillä, että vain nopeat reaktiot vahvistetaan.

Älä myöskään vie palkkiota koiran nenän eteen, jos koira ei käänny kohti sinua palkkiomerkin kuullessaan. Ensinnäkin, negatiivisessa tunnetilassa palkkiolla houkuttelu voi pahimmillaan johtaa siihen, että palkkion esiintulo alkaa ennakoida ikäviä asioita, jolloin palkkion arvo laskee hyvin nopeasti. Toisekseen, koiran nenän eteen palkkiota vietäessä poistetaan harjoituksen tärkeä osa, eli ohjaajaa päin omatoimisesti kääntyminen. Jos koira ymmärtää palkkiomerkin merkityksen, ja tarjolla olevat palkkiot ovat riittävän arvokkaita suhteessa tilanteeseen, se kääntyy kyllä. Jos ei käänny, jompaa kumpaa edellä mainituista pitää muuttaa.

Koira ei tarjoa oma-aloitteisesti kontaktia ilman, että se kuulee palkkiomerkin.

Jos koira ei tarjoa itse kontaktia nähdessään jonkin häiriön, palkkion saamisen mahdollisuus ei ole liittynyt kyseiseen tapahtumaan koiran mielessä. Koira ei joko osaa harjoitusta ylipäätään (pohjatyön tekemisessä on kenties oikaistu), tilanne on koiralle vielä liian vaikea tai koira ei ole mielessään yleistänyt käytöstä kyseiseen kohteeseen. Nyrkkisääntö on, että jos koira ei aivan muutaman sekunnin kuluessa häiriön katsomisesta tarjoa kontaktia, palaa harjoituksessa taaksepäin ja siirry taas vahvistamaan häiriön katsomista antamalla palkkiomerkki välittömästi, kun koira katsoo häiriötä.

Koira saattaa myös katsoa häiriötä uudelleen saatuaan palkkion. Tämä johtuu siitä, että koiran mielestä häiriö on joko kiinnostava tai jännittävä, ja se haluaa vielä saada häiriöstä lisätietoa. Myös tässä tilanteessa palaa taaksepäin harjoituksessa, ja palkitse koiran jokainen vilkaisu kohti häiriötä niin kauan, että koira jää palkkion jälkeen kontaktiin.

Muita huomioon otettavia asioita

Koira ei opi LAT-harjoitusta omatoimisesti, jos koiraa aina kutsutaan ennen kuin sitä palkitaan. Tässä harjoituksessa koiran ei siis tarvitse ottaa kontaktia ennen palkkiota, vaan se saa palkkion pelkästään katsomalla kohdetta.

Jos koira ei reagoi palkkiomerkkiin tai ei halua palkkiota, kyse ei ole siitä, etteikö tämä harjoitus toimisi. Kyse on tällöin siitä, ettei tämä kyseinen toisto onnistunut alun perinkään. Koira ei tee yhtäkään Look AT That-harjoituksen toistoa, jos se ei käänny kohti ohjaajaa saadakseen palkkion, kuten koira ei vaikkapa tee yhtään istumisharjoitustakaan, jos se ei laske takapuoltaan maaahan kertaakaan harjoituksen aikana. LAT ei ole sen ihmeellisempi harjoitus kuin mikään muukaan harjoitus, eli oppiminen edellyttää onnistuneita toistoja ja niiden palkitsemista koiran mielestä arvokkaalla palkkiolla.

LAT-harjoituksesta ei myöskään ole tarkoitus häivyttää palkkiota pois. Jos harjoitusta tarvitaan tai koira tarjoaa sitä itse, taito ei ole vielä sillä tasolla, että koiran voisi odottaa työskentelevän palkatta. Kun koira on tosiasiassa sinut ympäristönsä kanssa, se lopettaa LATin tarjoamisen, ja tällöin voidaan siirtyä muihin harjoituksiin. Jos koira jää uudelleen katselemaan jotakin asiaa tai vaikuttaa muuten huolestuneelta, LAT-harjoituksen pariin voidaan aina palata uudelleen.

Harjoitus voi tuntua alkuun monivaiheiselta ja työläältä, mutta koiran mielentilan muuttamisessa ei ole oikoteitä onneen. Toisaalta, neutraaleilla kohteilla harjoitellessa saa lyhyessä ajassa paljon toistoja, jolloin myös oppiminen on tehokasta. Muutaman kuukauden intensiivisellä harjoittelulla saa jo paljon aikaan. Tällöin voi olla tarpeen järjestää erikseen harjoitustilanteita, joissa päästään kasvattamaan vaikeustasoa vähitellen. Kannattaa muistaa, että LAT on samanlaista kuin minkä tahansa muunkin harjoituksen kouluttaminen – joskus tulee “virheitä”, jokainen toisto ei aina onnistu täydellisesti, ja koiran yleinen hyvinvointi vaikuttaa suuresti siihen, miten helppoa tai vaikeaa erilaisten käytösten tekeminen koiralle on. Look At That on kuitenkin koiralle vahvaksi opetettuna erinomainen taito, josta on valtavasti hyötyä niin arjessa kuin harrastuksissakin. Kun koira osaa LAT-harjoituksen, sitä voidaan hyödyntää esimerkiksi ihmisten, koirien, polkupyörien, autojen, mäkeä laskevien lasten, kovien äänien, oikeastaan siis lähes minkä tahansa ärsykkeen ilmaantuessa muuttamaan koiran tunnetilaa neutraaliksi tai positiiviseksi.

Yleinen

Aloittelijan mietteitä paimennuksesta – 6 asiaa, joita kannattaa pohtia

Saara Uljas3 kommenttia

Niin siinä on nyt päässyt käymään, että sekä koira että ohjaaja ovat hurahtaneet paimentamiseen. Paimennuksessa on jotain hirveän kiehtovaa. Se on koiran juttu, viettiä ei voi opettaa. Se palkitsee itse itseään. Minun ei edes pitänyt aloittaa paimennusta, Glennahan on näyttelylinjainen. Halusin kuitenkin käydä katsomassa, miten se suhtautuu lampaisiin, olenhan polskienkin kanssa käynyt. Kävi vain niin, että Glenna syttyi hirveästi ja omaa paljon viettiä, joten innostuin sitten kunnolla. Paimennus tarjoaa myös bordercollielle mahdollisuuden toteuttaa niitä käytöksiä, joihin se on jalostettu, ja tästä seuraa muita hyötyjä. Paimennuksen harrastamiseen pitäisi aina liittyä pohdintaa siitä, mikä hinta harrastuksella on koiralle ja paimennettaville eläimille, eli miten eettisesti kestävää harrastaminen on.

Itselleni paimennuksen harjoittelu on ollut välillä äärettömän turhauttavaa, koska olen joutunut opettelemaan monia uusia asioita ja tarkastelemaan tilanteita erilaisin silmin. Nyt kun olen hiukan päässyt lajiin sisälle, käyn tässä läpi ajatuksia, joita minulle on herännyt lyhyen paimennuspolkuni aikana. En missään tapauksessa väitä olevani paimennuksen asiantuntija, ja käsitykseni lajista varmasti jatkaa syventymistään oppimismatkan edetessä. Tässä on kuitenkin listattuna asioita, joita olisin ehkä halunnut itse pohtia jo ennen kuin kertaakaan kävi lampailla.

1. Palkkaaminen. Paimennus voi olla “perinteisiin lajeihin” tottuneelle tosi hankalaa alkuun palkkaamisen osalta. Kun olen tottunut palkitsemaan koiraa nameilla tai lelulla, tuntuu omituiselta ja hankalalta, kun palkkio eli lampaat ei olekaan ohjaajan hallinnassa. Alussa teki hirveästi mieli kaivaa nameja taskusta, vaikka koira ei edes syö niitä paimentaessaan. Koiraa ei voi myöskään vapauttaa palkkioille eli lampaille samaan tapaan kuin namille tai lelulle. Palkkiona toimii se, että saa jatkaa toimintaa. Toisaalta jos koira toimii ei-toivotusti, lampaiden reaktio yleensä kuitenkin palkitsee koiraa, ja ei-toivottu käytös vahvistuu helposti. Koiralta vaaditaan paimennuksessa paljon itsehillintää sen suhteen, ettei se “ota” saatavilla olevaa palkkaa, ja tätä olisi kyllä kannattanut harjoitella enemmän etukäteen, vaikka luopumista on tehtykin.

2. Suhde koiraan. Suhde koiraan on toki tärkeä aina, mutta mielestäni se korostuu paimentamisessa. Mikäli suhde ei ole kaikin puolin kunnossa, koira tekee helpommin mitä lystää, ja vahvistamiseen perustuva koulutus käy vaikeammaksi. Jos koira ei luota ohjaajaan, se myös helpommin reagoi paineeseen turhan voimakkaasti ja esimerkiksi helpommin tippuu vietistä. Ohjaajan sosiaalisen vahvisteen ja henkisen tuen tulisi myös olla merkityksellistä koiralle. Paimennus on tiimityötä, siinä ei ole tarkoitus olla taisteluparina koiran kanssa.

3. Tottelevaisuuden ja vietin välinen suhde. Paimentamisessa itselleni vaikeaa on ollut se, että kun annan koiralle vihjeen tai käskyn tehdä jotain, tilanne saattaa elää todella nopeasti, ja tarvitaan joko koiran omaa ajattelua tai uusi vihjeitä. Paimennuksessa voi joutua jättämään äkkiä kesken suorituksen alla olevan tehtävän ja vaihtamaan strategiaa, ja tämä on kokonaisia liikkeitä hakevalle tokoilijalle ollut todella hankalaa. Liiaksi tottelevaisuudelle kääntyvä koira ei enää lue lampaita kunnolla, kun taas pelkän vietin varassa ei kyetä tekemään tarkoituksenmukaisia tehtäviä, joten koiran ohjaamisessa alkuun pitää olla hyvä pelisilmä.

4. Vihjeiden opettaminen. Paimennuksessa tarvitaan verrattaen vähän vihjeitä alkuun pääsemikseksi moneen muuhun lajiin verrattuna. Aloittavalle paimentajalle tärkeitä ovat vihjeet liikkumisesta flankilla oikealle ja vasemmalle (koirasta katsottuna), pysähtyminen, maahanmeno, etäisyyden ottaminen, rauhallinen liikkeellelähtö, lampaiden komentaminen vihjeestä sekä paimennuksen lopettaminen vihjeestä. Näiden käytösten toimiminen lampailla vaatii kuitenkin huomattavasti enemmän häiriönsietoa ja yleistämistä etenkin suhteessa ohjaajan sijaintiin, kuin perus tokoilu tai rally-tokoilu. Mielestäni olisi koiralle reilua, että näitä käytöksiä olisi harjoiteltu etukäteen ja kriteerit olisivat selvät, ennen kuin käytökset viedään lampaille.

Olen kuullut väitettävän, että vaistonvaraista paimennusta ei voi näin opettaa. Ei voikaan, kun tässä ei ole kyse vaistosta vaan siitä tottelevaisuudesta. Jos meidän on tavoite saada koira siirtämään lampaat jotakin tiettyä reittiä, sen on välttämätöntä pystyä vastustamaan ensimmäisiä mielitekojaan ja impulssejaan ohjaajan vihjeestä. Jos vaikka stoppeja aletaan viedä täysin ymmärtämättömälle koiralle läpi suoraan lampailla, tilanne on hirveän epäreilu koiralle, koska häiriö on aivan äärettömän vaikea. Käytökset pitäisi opettaa positiivisesti vahvistamalla hyvin vahvoiksi ja yleistää erilaisiin häiriöihin, jotka vastaavat edes jotenkin lammas-tilannetta (esim. heitettävät tai maata pitkin vedettävät lelut, juoksevat ihmiset ja koirat tms.) sekä yleistää erilaisiin sijainteihin suhteessa ohjaajaan, ja sitten ottaa käyttöön lampailla. Esimerkiksi vaikka koira osaisi tokomaisen maahanmenon äärettömän hyvin, se ei vielä riitä lampailla mihinkään. Lampailla ei aina olla naama vasten ohjaajaa ja suorassa linjassa, vaan maahanmeno pitäisi kyetä tekemään myös niin, että ohjaaja on koiran takana ja palkkio koiran edessä, tai ohjaajan ja koiran välissä on hyvin pitkä matka ja esteitä, jotka peittävät osittain tai kokonaan näkyvyyden. Näissä tilanteissa sen tulisi myös kyetä luopumaan erittäin kiinnostavista näköärsykkeistä ilman, että fyysisesti estetään niiden perään lähteminen.

Vihjeitä, esimerkiksi flankkeja, voi toki opettaa myös nimeämällä käytöksiä, joita koira muutenkin tarjoaa kun se pääsee lampaille, nämä kaksi eivät sulje toisiaan pois. Jos koira ei kuitenkaan koskaan tarjoa jotain asiaa, se pitää muulla keinoin saada aikaan. Se ei tarkoita, ettei se voisi lampailla toimia ihan hyvin myöhemmässä vaiheessa.

5. Ohjaava paine. Paimennus on laji, joka vaikuttaa olevan mahdotonta ilman vähintään jonkin asteista paineen käyttöä. Kun on tottunut pelaamaan lähes pelkästään positiivisella vahvisteella uusia käytöksiä opetettaessa sekä pyrkinyt luomaan koiralle positiivisen mielikuvan passiivisesta ohjaajasta, oman kropan ja äänen käyttäminen tuntuu vaikealta myös positiivisessa merkityksessä. Lisäksi sopivan paineen määrän ja oman oikean mielentilan löytyminen tuntuu tosi vaikealta, kun meinaa omatkin kierrokset nousta ja ääni kohota, vaikka siitä on vain haittaa. Myös liian innokas kehuminen aiheuttaa helposti koiralle väärän mielentilan. Paine pitäisi myös poistaa välittömästi, kun koira reagoi halutulla tavalla, mutta itselleni se jää tosi helposti päälle. Sen suuntaa tulisi myös kyetä muuttamaan ketterästi. Ohjaajan mielentilan ja vartalon käytön hallitseminen on osoittautunut paimennuksessa paljon ennakko-oletuksiani tärkeämmäksi tekijäksi.

Paineen käytön kohdalla myös korostuu mielestäni sen arviointi, millaisella koiralla ylipäätään voi tai kannattaa harrastaa paimennusta, ja millä tavoin. Jos koiralla on hirveän voimakas saalisvietti, se ei reagoi paineeseen juurikaan tai turhautuu siitä voimakkaasti, eteneminen voi olla välillä hyvinkin hidasta. Tällöin myös harjoitukset pitää suunnitella erittäin huolellisesti, jotta taataan sekä koiralle että lampaille mukava ja hyvinvointia lisäävä kokemus.

6. Ne lampaat. Kun on tottunut katsomaan vain koiraa, on vaikea välillä muistaa ne lampaatkin. Ja ne tosiaan ovat the price. Kun harjoitellaan hiipimistä kohti lampaita, ei ole kovin kannattavaa peittää itse koiran näkymä lampaille… Jos ohjaajan vaikka pitäisi pysyä koiran ja lampaiden välissä, ei auta jäädä katsomaan koiraa, kun se sitten meni jo kun lampaatkin meni. Lampaiden liikkeen mukaan pitäisi myös säätää koiran liikettä jatkuvasti. Lampaiden kanssa olemista helpottaa myös kovasti lampaan tunteminen eläimenä ja sen elekielen ja käytöksen ymmärtäminen. Perusasiat oppii loppujen lopuksi aika vähällä vaivalla.

Paimennukseen liittyy monia monia muitakin asioita ja puolia, joista varmasti jatkan myöhemmin, kun saan omaan ajatteluuni ensin riittävästi tilaa niille ja pääsemme perusteista eteenpäin.

Kouluttamisen peruspilarit osa 3: Käytöksen aikaansaamisen keinot
Yleinen

Kouluttamisen peruspilarit osa 3: Käytöksen aikaansaamisen keinot

Saara Uljas2 kommenttia

Kouluttamisen peruspilarien sarjan kolmannessa osassa käydään läpi keinoja, joilla erilaisia käytöksiä voidaan saada aikaan (jotta niitä päästään sitten vahvistamaan). Ensimmäisessä osassa käsiteltiin palkkioita ja rankaisuja (sen pääset lukemaan tästä), ja toisessa osassa koulutustekniikkaa (sen pääset puolestaan lukemaan tästä). Käytöksen aikaansaamisen keinoja ovat houkuttelu, sieppaaminen, sheippaaminen, kohteiden käyttö, matkiminen, fyysinen manipulointi ja ympäristön rajaaminen. Näitä voidaan myös yhdistää.

Houkuttelu

Houkuttelu tarkoittaa, että eläintä sananmukaisesti houkutellaan palkkion avulla suorittamaan jokin tietty käytös. Tyypillisin esimerkki on, että ihmisellä on kädessään herkkupala, jonka saadakseen eläin seuraa kättä ja suorittaa erilaisia liikkeitä. Ian Dunbar suosittelee houkuttelua hyvänä keinona saada aikaan käytöksiä ja vähentää annettavien palkkioiden määrää, koska eläin voi suorittaa useita tehtäviä yhden herkkupalan voimin. Houkuttelu onkin hyvä keino saada käytöksiä aikaan.

Haaste houkuttelulla kouluttamisessa voi tulla eteen, kun houkuttelusta pitäisi luopua. Houkuttelusta luopuminen on usein ohjaajalle aika vaikeaa, ohjaaja tarvitsee “turvanamia”, ja toisaalta eläin saattaa oppia, että kannattaa olla aktiivinen vain, kun palkkiot ovat esillä. Jos eläin seuraa herkkua liian tiiviisti, se ei välttämättä ajattele, mitä se tekee, eikä ymmärrä tehtävän ideaa. Houkutteluun liittyvät käsiavut koetaan myös joskus hankaliksi vaihtaa suullisiin vihjeisiin.

Sieppaaminen

Sieppaaminen tarkoittaa, että siepataan valmis käytös, kun koira suorittaa sen omasta aloitteestaan. Esimerkiksi istumista tai maahanmenoa voidaan siepata, kun koira suorittaa käytöksen itsekseen, samoin vaikkapa katsekontaktia. Sieppaaminen on hyvä keino, joskin se voi olla melko hidas, jos koira suorittaa haluttua käytöstä vain harvoin, opettaa erilaisia käytöksiä, eikä sen avulla pysty viemään vihjeen alle käytöksiä, joita koira ei luonnostaan tee.

Sheippaaminen

Sheippaamisen avulla käytös rakennetaan pienistä paloista kohti valmista käytöstä niin, että koira tarjoaa oma-aloitteisesti käytöksiä. Esimerkiksi pyörähdys voitaisiin sheipata niin, että ensin palkitaan vilkaisua vasemmalle, sitten pään kääntämistä, sitten etupään kääntämistä jne. Sheippaamisessa on tärkeää miettiä riittävän pienet kriteerit sekä säädellä kriteerin nousua eläimen mukaan. Toiset eläimet eivät kestä kovin nopeaa kriteerin nousua, toiset alkavat vakioida välivaiheita kovinkin nopeasti, jolloin eteneminen vaikeutuu. Sheippaaminen edellyttää myös toimivaa ehdollista vahvistetta, mieluiten nopeaa kuten nkasutin tai jes, zip-tyyppinen suullinen vihje. Sheippaaminen on ohjaajalle opeteltava taito, joka voi tuntua aluksi haastavalta, mutta käy helpommaksi harjoittelun myötä. Koirat tuntuvat pitävän sheippaamalla opetettuja tehtäviä mukavina ja suorittavan niitä mielellään.

Kohteiden käyttö

Kohteiden käyttö käytöksen aikaansaamisen menetelmänä merkitsee sitä, että eläin opetetaan suorittamaan jollekin kohteelle eli targetille (esim. kosketusalusta, kosketuskeppi) jokin käytös, jota sitten hyödynnetään jonkin toisen käytöksen opettamiseen. Esimerkiksi eläin koskee nenällään kosketuskeppiä ja seuraa sitä, jonka jälkeen sen avulla vooidaan opettaa seuraamista, pyörähdyksiä, ohjaajan eteen pää poispäin seisahtumista, asennon vaihtoja jne. Monet tehtävät on helpompi opettaa kohteen kauttaa, koska kohteen kanssa opetetusti vuorovaikutuksessa oleminen on yksi kriteeri, josta eläin huolehtii itse. Esimerkiksi takapään käyttö etutassut paikallaan on helpompi opettaa, jos eläimellä on käsitys siitä, että etutassujen kuuluu pysyä alustalla. Tuotantoeläinpuolella eläimiä voidaan siirrellä paikasta toiseen, kun ne ovat oppineet kohteen merkityksen. Kohteet yleensä itsessään opetetaan tarjoamisen kautta eli sheippaamalla. Koirat pitävät yleensä kohteilla opetetuista käytöksistä.

Matkiminen

Matkiminen tai mallioppiminen on melko vähän käytetty menetelmä uusien käytösten opettamiseen. Matkimista käytösten opettamisessa on tutkinut erityisesti Claudia Fugazza, joka on kehittänyt Do As I Do eli DAID protokollan. Protokollan avulla koira opetetaan matkimaan ihmisen käytöstä vihjeestä. Fugazzan tutkimusten mukaan DAID-meentelmällä käytösten opettaminen on nopeampaa ja koira muistaa käytökset paremmin kuin sheippaamalla opetetut käytökset. Tällä protokollalla opetetun käytöksen pitää olla sellainen, että ihminen pystyy näyttämään sen koiralle, esimerkiksi kohteelle meneminen, peruutus, kohteen kierto jne. Esimerkiksi seuraamisen opettamiseen se ei sovi. Protokolla on varmasti mahdollista opettaa myös muille eläimille kuin koirille.

Fyysinen manipuloiminen

Fyysisellä manipuoloinnilla tarkoitetaan, että ohjaaja fyysisesti “avustaa” eläintä suorittamaan käytöksen, esimerkiksi painaa takapuolesta, jotta koira istuisi. Fyysinen manipulointi otetaan monesti käyttöön tilanteissa, joissa eläin ei halua tehdä jotain ja ihminen haluaa pakottaa. Se ei ole kovin tehokas menetelmä eläimelle mieluisten, luotettavien käytösten opettamiseen, vaan parempiakin menetelmiä löytyy.

Ympäristön rajaaminen

Ympäristöä rajaamalla voidaan estää eläintätekemästä jotain ei toivottua ja ohjata käytöstä toisaalta toivottuun suuntaan. Esimerkiksi pitämällä koiraa hihnassa voidaan sitä estää karkaamasta pois ohjaajan luota. Monesti varsinkin alkuvaiheen koulutuksessa jonkinlainen rajaus on hyödyksi, ja rajauksia voidaan purkaa asteittain. Toisaalta taas esimerkiksi suoraa peruuttamista voidaan opettaa vaikka siten, että eöäin peruuttaa seinän vieressä tai jonkinlaista käytävää pitkin. Tämä voi aiheuttaa sen haasteen, että rajausten poistuessa eläin palaa vanhaan käytökseen. Jos siis käyttää vaikkapa kujaa peruutuksessa, se pitää olla käytössä niin kauan, että liikerata on kunnolla koiran lihasmuistissa.

Matolle meneminen on opetettu sheippaamalla, mutta matto toimii myös kohteena.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

Kouluttamisen peruspilarit osa 2: koulutustekniikka
Yleinen

Kouluttamisen peruspilarit osa 2: koulutustekniikka

Saara UljasYksi kommentti

Koulutuksen peruspilarit-sarjan toisessa osassa käsitellään koulutustekniikan merkitystä. Koulutustekniikka on keskeistä, jotta eläimen koulutus on tehokasta ja edistyy. Se on monesti myös keskeistä eläimen motivaation kannalta. Ensimmäisessä osassa käsiteltiin palkkioita ja rankaisuja, sen pääset lukemaan tästä. Kolmannessa osassa käydään läpi erilaisia käytöksen aikaansaamisen keinoja.

Koulutustekniikka jakautuu kolmeen osa-alueeseen: ajoitukseen, kriteeriin ja vahvistetiheyteen. Kaikki nämä ovat tärkeitä, kun halutaan tehokkaasti opettaa eläimelle jotakin.

Ajoitus

Ajoitus merkitsee sitä, miten lyhyt aikaväli on toiminnan ja seurauksen välillä. Vahvisteen tai rankaisun on seurattava nopeasti käytöksen jälkeen, jotta eläimellä on mahdollisuus yhdistää ne toisiinsa. Eläin ei pysty päättelemään jälkikäteen, että palkkio tai rankaisu olisi seurausta jostain aiemmin tapahtuneesta, vaan se yhdistää kaksi peräkkäistä tapahtumaa toisiinsa. Esimerkiksi yksin ollessaan sisälle tarpeensa tehnyttä koiraa on turha torua, koska se ei voi käsittää torumisen ja tarpeiden teon jopa tunteja aiemmin olevan toisiinsa yhteydessä.

Oman kokemukseni mukaan ajoituksen ongelmat ovat melko tavallisia. Jos ajoitus on jatkuvasti myöhässä, koiran on vaikea ymmärtää, mistä toiminnasta palkattiin eli miten on mahdollista saada palkkio. Tämä aiheuttaa helposti turhaumaa, joka ilmenee koirasta riippuen esimerkiksi kuumumisena tai motivaation menettämisenä.

Ajoitus liittyy myös kiinteästi ehdolliseen vahvisteeseen. Ehdollinen vahviste on signaali, jonka koira on oppinut merkitsevän palkkion tuloa, voidaan puhua myös palkkiovihjeestä. Esimerkiksi naksutin ->nami, jes -> nami, zip -> lelu. Vahviste voi perjaatteessa olla mikä vain, mutta sen käyttökelpoisuutta kannattaa pohtia käytännön kannalta. Naksutin on tutkitusti nopeampi kuin suullinen palkkiovihje, mutta ainakin itse koen sen hiukan hankalaksi, varsinkin jos koiraa täytyy pitää hihnassa. Suullisen vihjeen kannattaa olla lyhyt, ja sellainen, ettei sitä käytetä muutoin.

Ehdollinen vahviste aiheuttaa koirassa mielihyvän tunteen, ja koulutuksen edetessä ehdollisen vahvisteen aikaansaama mielihyvä vahvistuu jopa itse vahvisteen saamista suuremmaksi. Ilmiö on sama kuin ihmisillä uhkapeleissä: pelaaminen eli palkkion odotus on palkitsevampaa kuin itse voittaminen. On helppo nähdä, miksi tästä on hyötyä koulutuksessa. Ehdollisen vahvisteen voiman säilymiseksi sitä pitäisi aina seurata palkkio. Naksuttimen tai jes-vihjeen kanssa ei siis aleta harrastaa palkitsemisen satunnaistamista. Jos ei aiota palkita, ei anneta ehdollista vahvistetta, simppeliä!

Ehdollinen vahviste on tärkeä myös siksi, että se helpottaa ajoitusta juuri oikeaan toimintaan. Jos emme käytä ehdollista vahvistetta, vahvistaminen tapahtuu sillä hetkellä, kun eläin saa tosiasiassa palkkion. Käytännössä tätä edeltää kuitenkin aina jokin ohjaajan liike tai ele, kun palkkiota kaivellaan esiin. Kaikille lienee tuttua, että koira keskeyttää tekemänsä tehtävän, kun käsi menee taskuun. Sitten pitääkin ohjata uudelleen tehtävälle, jotta saadaan palkittua siitä mistä haluttiin. Tässä on myös suuri vaaran paikka turhaumalle. Jos taas meillä on käytössä ehdollinen vahviste, sillä voidaan merkitä oikea käytös, ja koira saa vahvisteesta vapautua ja ohjaaja ehtii kaivella palkkiota. Toki kovin pitkä viive ei ole hyväksi, joten palkkion pitäisi silti olla helposti saatavilla.

Ajoitus on ohjaajan tekninen taito. On sanottu, että ihmiseltä menee noin 8000-10 000 toistoa siihen, että hallitsee jonkin taidon “täydellisesti”, joten jos koulutat koiraa 5 toiston sarjoissa ja pidät välissä tauon, sarjoja vaaditaan ohjaajalta 1800. Jos näit sarjoja on päivässä vaikkapa 10, taidon oppimiseen menee 180 päivää eli 3 kuukautta. Ei kuulosta loppujen lopuksi kovin pitkältä ajalta, jos harjoittelee säännöllisesti. Hyvä kuivaharjoitus ajoitukseen on, että pyytää kaveri heittämään tennispalloa lattiaan, ja itse naksauttaa tai sanoo vahvisteen sillä hetkellä, kun pallo osuu lattiaan.

Kriteeri

Kriteerillä tarkoitetaan sen määrittelyä, mistä käytöksestä palkkio annetaan. Epäselvä kriteeri aiheuttaa eläimessä helposti samaa turhaumaa kuin huono ajoitus, ja se onkin oikeastaan eläimen näkökulmasta sama asia: eläimen on vaikea tietää, mikä toiminta tuottaa palkkion. Jos kriteeri heittelee, ei voida myöskään olettaa valmiin käytöksen olevan yhdenmukaista.

Kriteerin ajatteleminen voi olla joskus tosi vaikeaa, jos ei tiedä, miltä lopullisen käytöksen pitäisi näyttää. Siksi suosittelen miettimään tarkkaan etukäteen, miltä haluaa suorituksen näyttävän. Jos ei tiedä, miltä sen kuuluisi näyttää, netti on nykyään pullollaan videoita, joista voi hakea mallia. Kun on selvillä, miltä lopullisen käytöksen tulisi näyttää, pitää miettiä, miten sen saa pilkottua mahdollisimman pieniin osiin. Jokaisen osan sisällä voi vielä olla nousevat kriteerit.

Kriteerin nosto on asia, joka riippuu osittain koulutettavasta yksilöstä. Toisille eläimille tehtävä muuttuu tylsäksi, jos niiden osaamaa asiaa toistetaan liian kauan. Toiset oppivat nopeasti välivaiheen, ja jos siihen juututaan liian pitkäksi aikaa, eteneminen lopulliseen käytökseen voi käydä vaikeaksi. Toiset yksilöt taas tarvitsevat ison määrän toistoja ja varmuutta jokaiseen vaiheeseen, ennen kuin eteneminen on mahdollista. Pääsääntönä voidaan pitää, että kun 80 % toistoista onnistuu, kriteeriä voidaan hiukan nostaa.

Eläin ei myöskään pysty ymmärtämään kuin yhden kriteerin kerrallaan, ja ongelmia seuraa helposti, jos ohjaaja vaatii useampaa kriteeriä samanaikaisesti. Seuraaminen on tyyppillisesti liike, jossa yritetään kouluttaa useita kriteerejä samanaikaisesti: paikan pitää olla oikea, asennon suora ja vielä kontaktin katkeamaton. Koira ei ymmärrä tehtävää, eikä homma tunnu onnistuvan. Sama pätee usein hihnakäytökseen, ja sitä usein lähestytään vielä kieltojen kautta: ei saa vetää, ei saa rähistä, ei saa seilata. Koiran näkökulmasta on haastavaa ymmärtää nämä kaikki kerralla.

Vahvistetiheys

Koulutus etenee varsinkin alkuvaiheessa sitä nopeammin, mitä tiheämpään eläintä on mahdollista palkita eli tarjota eläimelle positiivinen vahviste. Jos vahvisteiden väli venyy liian pitkäksi, eläin ei välttämättä enää muista, mistä se sai viimeksi vahvisteen. Kuten edellisessä osassa todettiin, rankaisujen välin pitäisi sen sijaan pidentyä, jos koira kokee toimintansa seurauksen rankaisevana. Jos rankaisujen väli pysyy samana tai jopa tihenee, rankaisu ei ole koiralle rankaisu eikä toimi oikein koulutuksellisessa mielessä. Edellisestä osasta voit kurkata, mitä hankaluuksia rankaisun käyttöön koulutuksessa liittyy.

Uusia asioita harjoitellessa eläimen tulisi ihannetapauksessa saada vahviste 5 sekunnin välein, eli 12 vahvistetta minuutissa. Tällöin vahvisteen tuisi olla pieni, helposti nieltävä namipala, jotta tämä on mahdollista toteuttaa. Korkeaan vahvistetiheyteen kannattaa aina pyrkiä, mutta hiukan hitaampi tahti ei estä oppimista: siinä vain kestää ajallisesti kauemmin. Vahvistetiheys myös laskee aika nopeasti, kun käytöksen kriteerit nousevat. Esimerkiksi kontaktia opettaessa aluksi palkitaan heti uudelleen, kun edellinen nami on syöty. Kun kriteeri nousee, kontaktin aika pitenee ja palkkioiden väli kasvaa, eli vahvistetiheys laskee.

Kuitenkin esimerkiksi omaehtoisen kontaktin harjoituksessa vahvistetiheys on aluksi usein pieni, kun koira on kiinnostunut kaikesta muusta. Kun kiinnostus muuhun vähenee ja kiinnostus ohjaajan tarjoamiin palkkioihin kasvaa, vahvistetiheys nousee. Jos ohjaajalla ei ole koulutuksen alussa hallussaan käteviä palkkioita (vaikka haistelu on hyvä palkkio, ei se oikeasti ole kovin kätevä), on pakko edetä näin, jotta päästään eteenpäin. Jos koira ei ole innostunut ohjaajan tarjoamista palkkioista, ne eivät palkitse sitä eli positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta ei voida edes käyttää koulutusmenetelmänä, joten palkkioiden kanssa on syytä olla luova.

Vahvistetiheys on siis näistä kriteereistä se, josta voidaan tarpeen tullen joustaa, mutta matala vahvistetiheys uutta käytöstä harjoitellessa pidentää käytöksen oppimiseen menevää aikaa, ehkä lisää myös toistojen määrää, vaikkakaan ei välttämättä.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara@lystitassun.net tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

Kouluttamisen peruspilarit osa 1: vahvisteet ja rankaisut
kouluttaminen

Kouluttamisen peruspilarit osa 1: vahvisteet ja rankaisut

Saara Uljas3 kommenttia

Mitä enemmän olen koirien kouluttamiseen syventynyt, sitä vakuuttuneemmaksi itse tulen koko ajan perusteiden ymmärtämisen ja koulutustekniikan merkityksestä. Siksi halusin kirjoittaa kolmeosaisen sarjan, jossa käydään läpi vahvisteiden ja rankaisujen sekä koulutustekniikan perusasiat hyvin simppelisti käytännön esimerkein, omien viimeaikaisten pohdintojeni ja oivallusteni sävyttämänä. Tekstini ovat vain pintaraapaisu aiheeseen, mutta monesti koulutushaasteiden kohdalla lopulta aina palataan kuitenkin näiden perusasioiden pariin.

Tässä ensimmäisessä osassa pohditaan palkkioita ja rankaisuja, eli toiminnan seurauksia, joita manipuloimalla yritämme vaikuttaa eläimen käytökseen. Toisessa osassa käsitellään koulutustekniikkaa ajoituksen, kriteerin ja vahvistetiheyden näkökulmasta. Kolmannessa osassa käydään läpi erilaisia toiminnan aikaansaamisen keinoja.

Mitä ovat vahvisteet ja rankaisut

Minkä tahansa eläimen kouluttamiseen pätevät samat säännöt: vahviste lisää sitä edeltänyttä käytöstä, rankaisu vähentää. Positiivinen vahviste tarkoittaa, että tilanteeseen lisätään jotain koiralle mieluisaa, ja sitä edeltänyt käytös lisääntyy, esimerkiksi koira saa namipalkan. Negatiivinen vahviste puolestaan tarkoittaa, että poistetaan jotain epämielyttävää, jolloin käytös lisääntyy. Rimpuileva koira vaikkapa pääsee sylistä pois, kun on hetken paikoillaan. Positiivinen rankaisu tarkoittaa, että tilanteeseen lisätään jotain koiralle epämiellyttävää, jolloin käytös vähenee, esimerkiksi fyysinen rankaisu tai henkinen paine. Negatiivinen rankaisu tarkoittaa, että poistetaan jotain koiralle miellyttävää, jolloin käytös vähenee, esimerkiksi palkkio laitetaan selän taakse jos koira yrittää sitä tavoitella.

Vahvistamisella siis lisätään käytöstä, rankaisemalla vähennetään. Tätä kannattaa pysähtyä todella miettimään.

Joskus kuulee puhuttavan siitä, että jos koira ei ole kiinnostunut nameista, leluista tai muista ihmisen tarjoamista vahvisteista, sitä ei voi kouluttaa positiivisesti vahvistamalla. Tämä toteamus ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Jos koira ei ole kiinnostunut sille tarjotuista palkkioista, ne eivät toimi sille vahvisteina, eli positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta ei ole käytetty. Koiraa voidaan kouluttaa positiivisesti vahvistaen vasta sitten, kun löytyy sopiva vahviste. Valitettavasti vahvisteen arvon voi määritellä vain koira.

Jotta sitten taas rankaisu määritelmällisesti toimisi rankaisuna, sen käyttövälin tulisi joka toiston myötä kasvaa, koska käytöksen pitäisi vähentyä rankaisun jälkeen. Mikäli samasta käytöksestä pitää rankaista toistuvasti, rankaisu ei toimi koiran näkökulmasta siis rankaisuna, ja koulutus on tällöin tehotonta. Rankaisun käyttöön liittyy toki paljon riskejä, joista ei kaikkia edes tässä tekstissä mainita kaikkia, enkä suosittele rankaisun käyttämistä, mutta tätä pointtia kannattaa miettiä.

Voimmeko edes sanoa kouluttamiseksi toimintaa eläimen kanssa, jos meillä ei ole käytössä vahvisteita eikä rankaisuja, joita manipuloimalla onnistuisimme vaikuttamaan eläimen toimintaan? Vaikka eläimen kanssa toimiva ihminen yrittäisi kuitenkin kovasti kouluttaa?

Mistä löydän mä palkkion

Palkkion, eli koiralle mieluisan vahvisteen löytämiseksi voi joutua joskus näkemään paljon vaivaa. Siihen on kuitenkin olemassa keinoja. Esimerkiksi Jaana Pohjola puhuu paljon palkkion valinnasta, jossa eläin opetetaan symbolien avulla valitsemaan, minkä palkkion se haluaa. Palkkion arvo myös monesti kasvaa jo siitäkin, kun se on itse valittu. Tästä saa myös arvokasta tietoa siitä, mikä on eläimen mielestä hyvä palkkio. Palkkion valintaa voidaan toteuttaa myös ilman symboleita, esimerkiksi laittamalla kasa leluja maahan ja antamalla koiran valita niistä mieluinen.

Namien ja lelujen arvoa voi myös nostaa eri tavoin. Monelle koiralle “kuollut” lelu, eli vain maassa oleva tai siihen tiputettu, voi olla tosi tylsä, mutta heitetty tai maata pitkin vedetty sytyttää saalisvietin. Jotkut koirat voivat myös innostua aivan toisella tavalla aidoista eläintenkarvoista tehdyistä leluista, joita voit ostaa esimerkiksi täältä. Namin arvoa voi nostaa piilottamalla sitä, heittämällä sitä, pelaamalla erilaisia pelejä nameilla. Absolute Dogsilta löytyy monia koulutuspelejä, joiden pelaamisen kautta yhdessä ohjaajan kanssa namipalkkioilla tekemisen arvoa saa nostettua.

Jos eläin ei ole kiinnostunut ruoasta tai leluista, joudutaan miettimään palkkion käsitettä laajemmin. Ympäristö ja ne asiat, joita ihmiset pitävät häiriöinä, toimivat usein eläimelle vahvisteena. Mikä olisi sen parempi vahviste ajokoiralle, kuin mahdollisuus päästä hetkeksi haistelemaan jäniksen jälkiä? Tai labradorinnoutajalle (jolla yleensä ei kyllä ole haasteita ruokapalkkioiden kanssa) päästä luvan kanssa uimaan? Jos koira ei ole halliin tullessaan kiinnostunut ohjaajasta vaan hajuista, voi haistelun kääntää häiriön sijasta palkkioksi. Haistelun käsittelemisestä lajitreenauksen yhteydessä voit lukea lisää tästä linkistä.

Palkkioiden arvoa voi joutua tarkistamaan, kun häiriöitä tulee enemmän mukaan. Olohuoneessa ruokanappulalla treenaaminen voi toimia oikein hyvin, mutta ulkona muiden eläinten, ihmisten äänien ja ties minkä muun seassa ne voivat olla liian tuttuja ja tylsiä. Palkkioita pitää siis upgreidata tilanteen mukaan.

Jos sopivaa palkkiota ei tunnu löytyvän, eli käytös ei lisäänny siitä huolimatta, että koira saattaa jopa syödä namin, kannattaa miettiä hetki myös sitä, kokeeko koira ohjaajasta johtuvaa painetta, tai onko sen hyvinvoinnissa jotain haasteita. Herkkä koira voi paineistua siitä, että se kokee ohjaajasta johtuvia odotuksia. Jos taas koiralla on esimerkiksi närästystä tai ruoansulatusongelmia, ei syöminen välttämättä huvita, vaikka palkkio sen ollessa hyvässä voinnissa olisikin arvokas. Koira voi myös alkaa hylkiä ruokaa ylipäätään, jos se oppii, että syömisestä tulee paha olo. Tämä reaktio on syvällä biologiassa, koska eläimille huono olo ruoasta voi usein tarkoittaa myrkytystä, ja näin luonnossa opitaan mikä on sopivaa syötävää ja mikä ei.

Negatiivinen vahviste, eli paineen tai muun epämiellyttävän asiana poisto, sopii tilanteisiin, joihin liittyy koiralle jo jotain epämiellyttävää luonnostaan. Esimerkiksi monissa pelottavissa tai jännittävissä tilanteissa voidaan positiivisella vahvistamisella tehtyyn vastaehdollistamiseen (kun jännittävä asia esiintyy, seuraa siitä mukavia asioita), yhdistää negatiivinen vahvistaminen palkkion suuntaa hyväksi käyttämällä. Esimerkiksi jos koira jännittää jotakin, se palkitaan vaikka pienestä kontaktista tai kohteen rauhallisesta katsomisesta poispäin kohteesta, jolloin paine vähenee. Näin koiralle voidaan myös opettaa, että on ok pysytellä kauempana, koska monet koirat voivat jännityksestä huolimatta olla uteliaita, ja ajautua pikkuisen liian hankaliin tilanteisiin sen seurauksena.

Rankaisun käyttö kouluttamisessa

Rankaisun käyttöön kouluttamisessa liittyy monia haittapuolia. Suurin osa näistä koskee sekä positiivista että negatiivista rankaisua.

Ensinnäkin rankaisun hankaluus on siinä, että se on kovin tehoton koulutusmenetelmä. Jos rankaisemme yhdestä käytöksestä, eläin voi sen sijaan siirtyä tekemään jotain muuta käytöstä, jota emme sitäkään halua. Rankaistavia käytöksiä on perjaatteessa olemassa rajaton määrä, ja vain kielletystä rankaisemalla koulutukseen voi mennä aivan järkyttävä määrä aikaa. Kun taas käytämme positiivista vahvistetta, meillä on vain yksi käytös, jota vahvistamme. Kun käytöksen vielä rakentaa pala kerrallaan osista, eläimen oikeaan osumisen mahdollisuus on paljon suurempi, ja koska oikea käytös lisääntyy, muut käytökset jäävät itsestään pois.

Rankaisua käyttäessä on myös mahdoton tietää, mihin tilanteessa koira oikeastaan yhdistää rangaistuksen, varsinkin positiivisen rankaisun yhteydessä. Jos koira haistelee maata seuraamisessa, onko oikeastaan kielletty maan haistelu vai eteenpäin liikkuminen? Vai ihmisen lähellä ylipäätään oleminen?

Lisäksi rankaisussa on se ongelma, että rankaisua pitäisi käyttää joka kerta, kun eläin tekee käytöksen, mikäli halutaan säilyttää oppimistulos. Monesti rankaisulla koulutetut eläimet tekevät kiellettyjä asioita esimerkiksi silloin, kun ihminen ei ole näkemässä, ts. ei ole mahdollista saada rankaisua. Jos pentua rankaisee sisälle pisaamisesta, se menee pissalle sohvan taakse, ihmisen näkymättömiin. Mikään tässä ei kuitenkaan kerro sille, minne se pissa oikeastaan kannattaisi tehdä. Kun koira on koulutettu positiivisella vahvisteella, toiminnasta tulee itsessään palkitsevaa ja alun jälkeen voidaan palkitseminen satunnaistaa.

Rankaisun ongelmana voi myös olla, että koira tottuu tai turtuu rankaisuun, tai se on vähemmän häiritsevä kuin itse tilanne. Esimerkiksi voimakkaasti eroahdistunut koira voi haukkua sitruunapannan tyhjäksi, koska haukkumisen tuoma helpotus oloon on suurempi kuin sitruunasuihkeen tuoma inhotus. Tai lenkillä pupun jäljen perään lähteminen on niin kiinnostavaa, että hihnasta nykiminen ei ole riittävän epämiellyttävää vähentämään käytöstä. On kuitenkin eettisesti kestämätöntä lähteä “pahentamaan” rankaisuja siksi, että lievä rankaisu ei toimi, ja rankaisun intensiteettiä ei voi muutenkaan nostaa loputtomasti.

Rankaisua käytettäessä on riskinä saada eläin passivoitumaan tai jopa menemään opitun avuttomuuden tilaan, jolloin eläin ei uskalla enää tehdä mitään. Opitun avuttomuuden tila syntyy, kun eläin kokee, ettei se voi toiminnallaan vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu. Opittu avuttomuus on erittäin haitallista eläimen hyvinvoinnille, ja sitä voi olla vaikea korjata. Kun eläin passivoituu, se kokee paremmaksi olla tekemättä mitään, kuin kokeilla asioita ja saada mahdollisesti rankaisuja. Ei kuulosta sekään kovin mukavalta tavalta elää? Ns. kiltteys, eli se ettei eläin reagoi asioihin, joita sille tehdään, voi olla itseasiassa tätä. Vastaan tappeleminen on eläimen hyvinvoinnin kannalta parempi, vaikka ihmisistä se on monesti ärsyttävämpää.

Rankaisun käytöllä on vaikutusta eläimen ja ihmisen suhteeseen. Jos rankaisu on säännöllinen osa eläimen kanssa toimimista, eläin ei luota ihmiseen. Haluaistiko eläimesi ajattelevan, että ihminen voi koska vain satuttaa tai pelotella, vai että ihminen on erittäin mielenkiintoinen ja tarjoaa ihania asioita? Itse tiedän, kumman valitsen.

Kaikki tämä ei ole kuitenkaan ihan näin suoraviivaista, vaan koulutusteknisillä asioilla on myös iso merkitys. Niistä sitten sarjan seuraavassa osassa.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

Nenä maasta ja fokus ohjaajaan! Miksi koira haistelee treeneissä, ja mitä sille voisi tehdä?
Yleinen

Nenä maasta ja fokus ohjaajaan! Miksi koira haistelee treeneissä, ja mitä sille voisi tehdä?

Saara UljasYksi kommentti

Koiran haistelu on yksi koiraharrastajia eniten ärsyttävistä toiminnoista, ja siihen pyritään joskus puuttumaan voimakkaastikin. Puuttumisen sijaan voisi olla hyvä hetkeksi kurkistaa haistelun taakse, tutkia, mitä käytöksen takaa löytyy. Haistelua voi myös käyttää tehokkaasti palkkiona, ja sitä kautta haistelun tarve vähenee.

Haistelu on koiran tapa kerätä informaatiota

Mieti hetki itseäsi astumassa vieraaseen tilaan vaikkapa kisapaikalla. Katselet ympärillesi, paikannat ilmoittautumisen, kehän sijainnin, minne voit viedä tavarasi ja missä on wc. Entäpä, jos joutuisit menemään tilaan silmät peitettynä niin, että näkisit vain pienestä rakosesta suoraan eteenpäin?

Ihminen kerää tietoa ensisijaisesti katselemalla, koira kerää tietoa nenänsä kautta. On koiran kannalta epäreilua kieltää siltä kokonaan tiedon keruu. Haistelemalla ainakin saa tietoa siitä, keitä muita tilassa on tai on ollut, ja mikä heidän tunnetilansa on. Todennäköisesti koira saa paljon sellaista informaatiota, josta meillä ei ole aavistustakaan. Koiran on saavutettava tilassa turvallinen ja luottavainen olo, ja jos se kokee informaation keräämisen haistelemalla tarpeelliseksi, väkisin estäminen ei paranna tilannetta.

Haistelu tuottaa mielihyvää

Haistelu myös tuottaa koiralle mielihyvää. Haistelu on on osa metsästyskäyttäytymisketjua, ja sen osien suorittaminen tuottaa koiralle itsessään mielihyvää. Villit koiraeläimet käyttävät suurimman osan ajastaan ravinno netsintään nimenomaan nenäänsä käyttäen, joten on selviytymisen kannalta välttämätöntä, että juuri etsiskely on mieluista puuhaa. Jos koira ei pääse toteuttamaan lajityypillisiä käytöksiä riittävästi, ne voivat tulla esiin ohjaajan kannalta ei-toivotuissa yhteyksissä. Riittävä määrä mahdollisuuksia haisteluun on tärkeää koiran hyvinvoinnille.

Haistelu voi olla myös sijaistoiminto, jolla koira rauhoittelee itseään hankalaksi kokemassaan tilanteessa. Näissä tilanteissa olisi ensisijaisen tärkeää selvittää koiran hankalan olon syy, jotta sijaistoiminnon tarve vähenisi. Koira voi esimerkiksi olla epävarma siitä, mitä sen tulisi tehdä, uusi tila voi jännittää, koira kokee painetta ohjaajasta tai häiriöt ovat liian vaikeita. Haistelun estäminen ei poista tätä syytä, vaan voi jopa pahentaa koiran oloa, jos sille ei tarjota tilanteessa muuta ratkaisua.

Mitä haistelulle voi tehdä?

Haistelun syy vaikuttaa jonkin verran siihen, miten haistelu”ongelmaa” kannattaa lähteä ratkomaan. Ensin on syytä varmistaa, että koiran arkeen sisältyy riittävästi mahdollisuuksia haisteluun ja nenänkäyttöön esimerkiksi ulkoilun ja virikkeistämisen muodossa. Ulkoilun tavalla on väliä: ohjaajan reipas kävely ja koira lyhyessä hihnassa ei yleensä anna koiralle mahdollisuuksia nenänkäyttöön. Itse suosin lenkkejä, joilla koiran pysähtyessä myös ohjaaja pysähtyy, joka kerta. Pitkä liina tai vapaana kulkeminen antaa enemmän vapautta kummallekin.

Jos epäilet sijaiskäytöstä koiran paineistumisen vuoksi, koiraa voi vastaehdollistaa häiriöihin. Koiran hallinnan tunteen lisääminen suhteessa jännittävään asiaan tuo yleensä pitkäkestoisimman ja myös nopeimman koulutustuloksen. Myös vastaehdollistamista ja LAT-tekniikkaa kannattaa käyttää. Varmista, että harjoittelun aikana koira ei ala pelätä, koska pelko blokkaa tehokkaasti oppimista, ja se voi yhdistyä tilanteeseen tai paikkaan. LAT-tekniikasta voit lukea lisää täältä. Joskus koira myös haistelee, koska se paineistuu ohjaajan toiminnasta. Tällöin erilaiset omaehtoisen kontaktin harjoitukset ja esimerkiksi Control Unleashed-pelit antavat koiralle mahdollisuuden ottaa oma-aloitteisesti kontaktia ja valita, mitä koira haluaa tehdä.

Jos koira vain kerää tietoa, sen kannattaa antaa se tehdä. Tiedon keruun tarve yleensä vähenee, kun koira saa tunteen, että se on sallittua, ja erilaiset paikat ovat turvallisia. Joskus koira on vain todella kiinnostunut hajuista. Tällöin kannattaa miettiä, miten haistelemaan pääsemistä voisi käyttää palkkiona koiralle, varsinkin, jos haistelu voittaa muut palkkiot.

Omaehtoisen kontaktin harjoituksella koiralle annetaan mahdollisuus kerätä tietoa, tutustua paikkaan, toteuttaa käyttäytymistarvetta ja myös siedättyä häiriöihin. Omaehtoisen kontaktin harjoituksessa haistelua myös hyödynnetään palkkiona. Haistelun käyttö palkkana perustuu Premackin perjaatteeseen, eli vahva käytös vahvistaa aiempaa heikompaa käytöstä. Heikko kontaktikäytös siis vahvistuu, kun se palkitaan vahvemmalla haistelukäytöksellä. Tästä pääset lukemaan artikkelin omaehtoisesta kontaktista.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.