Category: kouluttaminen

Kouluttamisen peruspilarit osa 2: koulutustekniikka
koulutustekniikka

Kouluttamisen peruspilarit osa 2: koulutustekniikka

Lystitassun1 Comment

Koulutuksen peruspilarit-sarjan toisessa osassa käsitellään koulutustekniikan merkitystä. Koulutustekniikka on keskeistä, jotta eläimen koulutus on tehokasta ja edistyy. Se on monesti myös keskeistä eläimen motivaation kannalta. Ensimmäisessä osassa käsiteltiin palkkioita ja rankaisuja, sen pääset lukemaan tästä. Kolmannessa osassa käydään läpi erilaisia käytöksen aikaansaamisen keinoja.

Koulutustekniikka jakautuu kolmeen osa-alueeseen: ajoitukseen, kriteeriin ja vahvistetiheyteen. Kaikki nämä ovat tärkeitä, kun halutaan tehokkaasti opettaa eläimelle jotakin.

Ajoitus

Ajoitus merkitsee sitä, miten lyhyt aikaväli on toiminnan ja seurauksen välillä. Vahvisteen tai rankaisun on seurattava nopeasti käytöksen jälkeen, jotta eläimellä on mahdollisuus yhdistää ne toisiinsa. Eläin ei pysty päättelemään jälkikäteen, että palkkio tai rankaisu olisi seurausta jostain aiemmin tapahtuneesta, vaan se yhdistää kaksi peräkkäistä tapahtumaa toisiinsa. Esimerkiksi yksin ollessaan sisälle tarpeensa tehnyttä koiraa on turha torua, koska se ei voi käsittää torumisen ja tarpeiden teon jopa tunteja aiemmin olevan toisiinsa yhteydessä.

Oman kokemukseni mukaan ajoituksen ongelmat ovat melko tavallisia. Jos ajoitus on jatkuvasti myöhässä, koiran on vaikea ymmärtää, mistä toiminnasta palkattiin eli miten on mahdollista saada palkkio. Tämä aiheuttaa helposti turhaumaa, joka ilmenee koirasta riippuen esimerkiksi kuumumisena tai motivaation menettämisenä.

Ajoitus liittyy myös kiinteästi ehdolliseen vahvisteeseen. Ehdollinen vahviste on signaali, jonka koira on oppinut merkitsevän palkkion tuloa, voidaan puhua myös palkkiovihjeestä. Esimerkiksi naksutin ->nami, jes -> nami, zip -> lelu. Vahviste voi perjaatteessa olla mikä vain, mutta sen käyttökelpoisuutta kannattaa pohtia käytännön kannalta. Naksutin on tutkitusti nopeampi kuin suullinen palkkiovihje, mutta ainakin itse koen sen hiukan hankalaksi, varsinkin jos koiraa täytyy pitää hihnassa. Suullisen vihjeen kannattaa olla lyhyt, ja sellainen, ettei sitä käytetä muutoin.

Ehdollinen vahviste aiheuttaa koirassa mielihyvän tunteen, ja koulutuksen edetessä ehdollisen vahvisteen aikaansaama mielihyvä vahvistuu jopa itse vahvisteen saamista suuremmaksi. Ilmiö on sama kuin ihmisillä uhkapeleissä: pelaaminen eli palkkion odotus on palkitsevampaa kuin itse voittaminen. On helppo nähdä, miksi tästä on hyötyä koulutuksessa. Ehdollisen vahvisteen voiman säilymiseksi sitä pitäisi aina seurata palkkio. Naksuttimen tai jes-vihjeen kanssa ei siis aleta harrastaa palkitsemisen satunnaistamista. Jos ei aiota palkita, ei anneta ehdollista vahvistetta, simppeliä!

Ehdollinen vahviste on tärkeä myös siksi, että se helpottaa ajoitusta juuri oikeaan toimintaan. Jos emme käytä ehdollista vahvistetta, vahvistaminen tapahtuu sillä hetkellä, kun eläin saa tosiasiassa palkkion. Käytännössä tätä edeltää kuitenkin aina jokin ohjaajan liike tai ele, kun palkkiota kaivellaan esiin. Kaikille lienee tuttua, että koira keskeyttää tekemänsä tehtävän, kun käsi menee taskuun. Sitten pitääkin ohjata uudelleen tehtävälle, jotta saadaan palkittua siitä mistä haluttiin. Tässä on myös suuri vaaran paikka turhaumalle. Jos taas meillä on käytössä ehdollinen vahviste, sillä voidaan merkitä oikea käytös, ja koira saa vahvisteesta vapautua ja ohjaaja ehtii kaivella palkkiota. Toki kovin pitkä viive ei ole hyväksi, joten palkkion pitäisi silti olla helposti saatavilla.

Ajoitus on ohjaajan tekninen taito. On sanottu, että ihmiseltä menee noin 8000-10 000 toistoa siihen, että hallitsee jonkin taidon “täydellisesti”, joten jos koulutat koiraa 5 toiston sarjoissa ja pidät välissä tauon, sarjoja vaaditaan ohjaajalta 1800. Jos näit sarjoja on päivässä vaikkapa 10, taidon oppimiseen menee 180 päivää eli 3 kuukautta. Ei kuulosta loppujen lopuksi kovin pitkältä ajalta, jos harjoittelee säännöllisesti. Hyvä kuivaharjoitus ajoitukseen on, että pyytää kaveri heittämään tennispalloa lattiaan, ja itse naksauttaa tai sanoo vahvisteen sillä hetkellä, kun pallo osuu lattiaan.

Kriteeri

Kriteerillä tarkoitetaan sen määrittelyä, mistä käytöksestä palkkio annetaan. Epäselvä kriteeri aiheuttaa eläimessä helposti samaa turhaumaa kuin huono ajoitus, ja se onkin oikeastaan eläimen näkökulmasta sama asia: eläimen on vaikea tietää, mikä toiminta tuottaa palkkion. Jos kriteeri heittelee, ei voida myöskään olettaa valmiin käytöksen olevan yhdenmukaista.

Kriteerin ajatteleminen voi olla joskus tosi vaikeaa, jos ei tiedä, miltä lopullisen käytöksen pitäisi näyttää. Siksi suosittelen miettimään tarkkaan etukäteen, miltä haluaa suorituksen näyttävän. Jos ei tiedä, miltä sen kuuluisi näyttää, netti on nykyään pullollaan videoita, joista voi hakea mallia. Kun on selvillä, miltä lopullisen käytöksen tulisi näyttää, pitää miettiä, miten sen saa pilkottua mahdollisimman pieniin osiin. Jokaisen osan sisällä voi vielä olla nousevat kriteerit.

Kriteerin nosto on asia, joka riippuu osittain koulutettavasta yksilöstä. Toisille eläimille tehtävä muuttuu tylsäksi, jos niiden osaamaa asiaa toistetaan liian kauan. Toiset oppivat nopeasti välivaiheen, ja jos siihen juututaan liian pitkäksi aikaa, eteneminen lopulliseen käytökseen voi käydä vaikeaksi. Toiset yksilöt taas tarvitsevat ison määrän toistoja ja varmuutta jokaiseen vaiheeseen, ennen kuin eteneminen on mahdollista. Pääsääntönä voidaan pitää, että kun 80 % toistoista onnistuu, kriteeriä voidaan hiukan nostaa.

Eläin ei myöskään pysty ymmärtämään kuin yhden kriteerin kerrallaan, ja ongelmia seuraa helposti, jos ohjaaja vaatii useampaa kriteeriä samanaikaisesti. Seuraaminen on tyyppillisesti liike, jossa yritetään kouluttaa useita kriteerejä samanaikaisesti: paikan pitää olla oikea, asennon suora ja vielä kontaktin katkeamaton. Koira ei ymmärrä tehtävää, eikä homma tunnu onnistuvan. Sama pätee usein hihnakäytökseen, ja sitä usein lähestytään vielä kieltojen kautta: ei saa vetää, ei saa rähistä, ei saa seilata. Koiran näkökulmasta on haastavaa ymmärtää nämä kaikki kerralla.

Vahvistetiheys

Koulutus etenee varsinkin alkuvaiheessa sitä nopeammin, mitä tiheämpään eläintä on mahdollista palkita eli tarjota eläimelle positiivinen vahviste. Jos vahvisteiden väli venyy liian pitkäksi, eläin ei välttämättä enää muista, mistä se sai viimeksi vahvisteen. Kuten edellisessä osassa todettiin, rankaisujen välin pitäisi sen sijaan pidentyä, jos koira kokee toimintansa seurauksen rankaisevana. Jos rankaisujen väli pysyy samana tai jopa tihenee, rankaisu ei ole koiralle rankaisu eikä toimi oikein koulutuksellisessa mielessä. Edellisestä osasta voit kurkata, mitä hankaluuksia rankaisun käyttöön koulutuksessa liittyy.

Uusia asioita harjoitellessa eläimen tulisi ihannetapauksessa saada vahviste 5 sekunnin välein, eli 12 vahvistetta minuutissa. Tällöin vahvisteen tuisi olla pieni, helposti nieltävä namipala, jotta tämä on mahdollista toteuttaa. Korkeaan vahvistetiheyteen kannattaa aina pyrkiä, mutta hiukan hitaampi tahti ei estä oppimista: siinä vain kestää ajallisesti kauemmin. Vahvistetiheys myös laskee aika nopeasti, kun käytöksen kriteerit nousevat. Esimerkiksi kontaktia opettaessa aluksi palkitaan heti uudelleen, kun edellinen nami on syöty. Kun kriteeri nousee, kontaktin aika pitenee ja palkkioiden väli kasvaa, eli vahvistetiheys laskee.

Kuitenkin esimerkiksi omaehtoisen kontaktin harjoituksessa vahvistetiheys on aluksi usein pieni, kun koira on kiinnostunut kaikesta muusta. Kun kiinnostus muuhun vähenee ja kiinnostus ohjaajan tarjoamiin palkkioihin kasvaa, vahvistetiheys nousee. Jos ohjaajalla ei ole koulutuksen alussa hallussaan käteviä palkkioita (vaikka haistelu on hyvä palkkio, ei se oikeasti ole kovin kätevä), on pakko edetä näin, jotta päästään eteenpäin. Jos koira ei ole innostunut ohjaajan tarjoamista palkkioista, ne eivät palkitse sitä eli positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta ei voida edes käyttää koulutusmenetelmänä, joten palkkioiden kanssa on syytä olla luova.

Vahvistetiheys on siis näistä kriteereistä se, josta voidaan tarpeen tullen joustaa, mutta matala vahvistetiheys uutta käytöstä harjoitellessa pidentää käytöksen oppimiseen menevää aikaa, ehkä lisää myös toistojen määrää, vaikkakaan ei välttämättä.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara@lystitassun.net tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

Kouluttamisen peruspilarit osa 1: vahvisteet ja rankaisut
kouluttaminen

Kouluttamisen peruspilarit osa 1: vahvisteet ja rankaisut

Lystitassun3 Comments

Mitä enemmän olen koirien kouluttamiseen syventynyt, sitä vakuuttuneemmaksi itse tulen koko ajan perusteiden ymmärtämisen ja koulutustekniikan merkityksestä. Siksi halusin kirjoittaa kolmeosaisen sarjan, jossa käydään läpi vahvisteiden ja rankaisujen sekä koulutustekniikan perusasiat hyvin simppelisti käytännön esimerkein, omien viimeaikaisten pohdintojeni ja oivallusteni sävyttämänä. Tekstini ovat vain pintaraapaisu aiheeseen, mutta monesti koulutushaasteiden kohdalla lopulta aina palataan kuitenkin näiden perusasioiden pariin.

Tässä ensimmäisessä osassa pohditaan palkkioita ja rankaisuja, eli toiminnan seurauksia, joita manipuloimalla yritämme vaikuttaa eläimen käytökseen. Toisessa osassa käsitellään koulutustekniikkaa ajoituksen, kriteerin ja vahvistetiheyden näkökulmasta. Kolmannessa osassa käydään läpi erilaisia toiminnan aikaansaamisen keinoja.

Mitä ovat vahvisteet ja rankaisut

Minkä tahansa eläimen kouluttamiseen pätevät samat säännöt: vahviste lisää sitä edeltänyttä käytöstä, rankaisu vähentää. Positiivinen vahviste tarkoittaa, että tilanteeseen lisätään jotain koiralle mieluisaa, ja sitä edeltänyt käytös lisääntyy, esimerkiksi koira saa namipalkan. Negatiivinen vahviste puolestaan tarkoittaa, että poistetaan jotain epämielyttävää, jolloin käytös lisääntyy. Rimpuileva koira vaikkapa pääsee sylistä pois, kun on hetken paikoillaan. Positiivinen rankaisu tarkoittaa, että tilanteeseen lisätään jotain koiralle epämiellyttävää, jolloin käytös vähenee, esimerkiksi fyysinen rankaisu tai henkinen paine. Negatiivinen rankaisu tarkoittaa, että poistetaan jotain koiralle miellyttävää, jolloin käytös vähenee, esimerkiksi palkkio laitetaan selän taakse jos koira yrittää sitä tavoitella.

Vahvistamisella siis lisätään käytöstä, rankaisemalla vähennetään. Tätä kannattaa pysähtyä todella miettimään.

Joskus kuulee puhuttavan siitä, että jos koira ei ole kiinnostunut nameista, leluista tai muista ihmisen tarjoamista vahvisteista, sitä ei voi kouluttaa positiivisesti vahvistamalla. Tämä toteamus ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Jos koira ei ole kiinnostunut sille tarjotuista palkkioista, ne eivät toimi sille vahvisteina, eli positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta ei ole käytetty. Koiraa voidaan kouluttaa positiivisesti vahvistaen vasta sitten, kun löytyy sopiva vahviste. Valitettavasti vahvisteen arvon voi määritellä vain koira.

Jotta sitten taas rankaisu määritelmällisesti toimisi rankaisuna, sen käyttövälin tulisi joka toiston myötä kasvaa, koska käytöksen pitäisi vähentyä rankaisun jälkeen. Mikäli samasta käytöksestä pitää rankaista toistuvasti, rankaisu ei toimi koiran näkökulmasta siis rankaisuna, ja koulutus on tällöin tehotonta. Rankaisun käyttöön liittyy toki paljon riskejä, joista ei kaikkia edes tässä tekstissä mainita kaikkia, enkä suosittele rankaisun käyttämistä, mutta tätä pointtia kannattaa miettiä.

Voimmeko edes sanoa kouluttamiseksi toimintaa eläimen kanssa, jos meillä ei ole käytössä vahvisteita eikä rankaisuja, joita manipuloimalla onnistuisimme vaikuttamaan eläimen toimintaan? Vaikka eläimen kanssa toimiva ihminen yrittäisi kuitenkin kovasti kouluttaa?

Mistä löydän mä palkkion

Palkkion, eli koiralle mieluisan vahvisteen löytämiseksi voi joutua joskus näkemään paljon vaivaa. Siihen on kuitenkin olemassa keinoja. Esimerkiksi Jaana Pohjola puhuu paljon palkkion valinnasta, jossa eläin opetetaan symbolien avulla valitsemaan, minkä palkkion se haluaa. Palkkion arvo myös monesti kasvaa jo siitäkin, kun se on itse valittu. Tästä saa myös arvokasta tietoa siitä, mikä on eläimen mielestä hyvä palkkio. Palkkion valintaa voidaan toteuttaa myös ilman symboleita, esimerkiksi laittamalla kasa leluja maahan ja antamalla koiran valita niistä mieluinen.

Namien ja lelujen arvoa voi myös nostaa eri tavoin. Monelle koiralle “kuollut” lelu, eli vain maassa oleva tai siihen tiputettu, voi olla tosi tylsä, mutta heitetty tai maata pitkin vedetty sytyttää saalisvietin. Jotkut koirat voivat myös innostua aivan toisella tavalla aidoista eläintenkarvoista tehdyistä leluista, joita voit ostaa esimerkiksi täältä. Namin arvoa voi nostaa piilottamalla sitä, heittämällä sitä, pelaamalla erilaisia pelejä nameilla. Absolute Dogsilta löytyy monia koulutuspelejä, joiden pelaamisen kautta yhdessä ohjaajan kanssa namipalkkioilla tekemisen arvoa saa nostettua.

Jos eläin ei ole kiinnostunut ruoasta tai leluista, joudutaan miettimään palkkion käsitettä laajemmin. Ympäristö ja ne asiat, joita ihmiset pitävät häiriöinä, toimivat usein eläimelle vahvisteena. Mikä olisi sen parempi vahviste ajokoiralle, kuin mahdollisuus päästä hetkeksi haistelemaan jäniksen jälkiä? Tai labradorinnoutajalle (jolla yleensä ei kyllä ole haasteita ruokapalkkioiden kanssa) päästä luvan kanssa uimaan? Jos koira ei ole halliin tullessaan kiinnostunut ohjaajasta vaan hajuista, voi haistelun kääntää häiriön sijasta palkkioksi. Haistelun käsittelemisestä lajitreenauksen yhteydessä voit lukea lisää tästä linkistä.

Palkkioiden arvoa voi joutua tarkistamaan, kun häiriöitä tulee enemmän mukaan. Olohuoneessa ruokanappulalla treenaaminen voi toimia oikein hyvin, mutta ulkona muiden eläinten, ihmisten äänien ja ties minkä muun seassa ne voivat olla liian tuttuja ja tylsiä. Palkkioita pitää siis upgreidata tilanteen mukaan.

Jos sopivaa palkkiota ei tunnu löytyvän, eli käytös ei lisäänny siitä huolimatta, että koira saattaa jopa syödä namin, kannattaa miettiä hetki myös sitä, kokeeko koira ohjaajasta johtuvaa painetta, tai onko sen hyvinvoinnissa jotain haasteita. Herkkä koira voi paineistua siitä, että se kokee ohjaajasta johtuvia odotuksia. Jos taas koiralla on esimerkiksi närästystä tai ruoansulatusongelmia, ei syöminen välttämättä huvita, vaikka palkkio sen ollessa hyvässä voinnissa olisikin arvokas. Koira voi myös alkaa hylkiä ruokaa ylipäätään, jos se oppii, että syömisestä tulee paha olo. Tämä reaktio on syvällä biologiassa, koska eläimille huono olo ruoasta voi usein tarkoittaa myrkytystä, ja näin luonnossa opitaan mikä on sopivaa syötävää ja mikä ei.

Negatiivinen vahviste, eli paineen tai muun epämiellyttävän asiana poisto, sopii tilanteisiin, joihin liittyy koiralle jo jotain epämiellyttävää luonnostaan. Esimerkiksi monissa pelottavissa tai jännittävissä tilanteissa voidaan positiivisella vahvistamisella tehtyyn vastaehdollistamiseen (kun jännittävä asia esiintyy, seuraa siitä mukavia asioita), yhdistää negatiivinen vahvistaminen palkkion suuntaa hyväksi käyttämällä. Esimerkiksi jos koira jännittää jotakin, se palkitaan vaikka pienestä kontaktista tai kohteen rauhallisesta katsomisesta poispäin kohteesta, jolloin paine vähenee. Näin koiralle voidaan myös opettaa, että on ok pysytellä kauempana, koska monet koirat voivat jännityksestä huolimatta olla uteliaita, ja ajautua pikkuisen liian hankaliin tilanteisiin sen seurauksena.

Rankaisun käyttö kouluttamisessa

Rankaisun käyttöön kouluttamisessa liittyy monia haittapuolia. Suurin osa näistä koskee sekä positiivista että negatiivista rankaisua.

Ensinnäkin rankaisun hankaluus on siinä, että se on kovin tehoton koulutusmenetelmä. Jos rankaisemme yhdestä käytöksestä, eläin voi sen sijaan siirtyä tekemään jotain muuta käytöstä, jota emme sitäkään halua. Rankaistavia käytöksiä on perjaatteessa olemassa rajaton määrä, ja vain kielletystä rankaisemalla koulutukseen voi mennä aivan järkyttävä määrä aikaa. Kun taas käytämme positiivista vahvistetta, meillä on vain yksi käytös, jota vahvistamme. Kun käytöksen vielä rakentaa pala kerrallaan osista, eläimen oikeaan osumisen mahdollisuus on paljon suurempi, ja koska oikea käytös lisääntyy, muut käytökset jäävät itsestään pois.

Rankaisua käyttäessä on myös mahdoton tietää, mihin tilanteessa koira oikeastaan yhdistää rangaistuksen, varsinkin positiivisen rankaisun yhteydessä. Jos koira haistelee maata seuraamisessa, onko oikeastaan kielletty maan haistelu vai eteenpäin liikkuminen? Vai ihmisen lähellä ylipäätään oleminen?

Lisäksi rankaisussa on se ongelma, että rankaisua pitäisi käyttää joka kerta, kun eläin tekee käytöksen, mikäli halutaan säilyttää oppimistulos. Monesti rankaisulla koulutetut eläimet tekevät kiellettyjä asioita esimerkiksi silloin, kun ihminen ei ole näkemässä, ts. ei ole mahdollista saada rankaisua. Jos pentua rankaisee sisälle pisaamisesta, se menee pissalle sohvan taakse, ihmisen näkymättömiin. Mikään tässä ei kuitenkaan kerro sille, minne se pissa oikeastaan kannattaisi tehdä. Kun koira on koulutettu positiivisella vahvisteella, toiminnasta tulee itsessään palkitsevaa ja alun jälkeen voidaan palkitseminen satunnaistaa.

Rankaisun ongelmana voi myös olla, että koira tottuu tai turtuu rankaisuun, tai se on vähemmän häiritsevä kuin itse tilanne. Esimerkiksi voimakkaasti eroahdistunut koira voi haukkua sitruunapannan tyhjäksi, koska haukkumisen tuoma helpotus oloon on suurempi kuin sitruunasuihkeen tuoma inhotus. Tai lenkillä pupun jäljen perään lähteminen on niin kiinnostavaa, että hihnasta nykiminen ei ole riittävän epämiellyttävää vähentämään käytöstä. On kuitenkin eettisesti kestämätöntä lähteä “pahentamaan” rankaisuja siksi, että lievä rankaisu ei toimi, ja rankaisun intensiteettiä ei voi muutenkaan nostaa loputtomasti.

Rankaisua käytettäessä on riskinä saada eläin passivoitumaan tai jopa menemään opitun avuttomuuden tilaan, jolloin eläin ei uskalla enää tehdä mitään. Opitun avuttomuuden tila syntyy, kun eläin kokee, ettei se voi toiminnallaan vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu. Opittu avuttomuus on erittäin haitallista eläimen hyvinvoinnille, ja sitä voi olla vaikea korjata. Kun eläin passivoituu, se kokee paremmaksi olla tekemättä mitään, kuin kokeilla asioita ja saada mahdollisesti rankaisuja. Ei kuulosta sekään kovin mukavalta tavalta elää? Ns. kiltteys, eli se ettei eläin reagoi asioihin, joita sille tehdään, voi olla itseasiassa tätä. Vastaan tappeleminen on eläimen hyvinvoinnin kannalta parempi, vaikka ihmisistä se on monesti ärsyttävämpää.

Rankaisun käytöllä on vaikutusta eläimen ja ihmisen suhteeseen. Jos rankaisu on säännöllinen osa eläimen kanssa toimimista, eläin ei luota ihmiseen. Haluaistiko eläimesi ajattelevan, että ihminen voi koska vain satuttaa tai pelotella, vai että ihminen on erittäin mielenkiintoinen ja tarjoaa ihania asioita? Itse tiedän, kumman valitsen.

Kaikki tämä ei ole kuitenkaan ihan näin suoraviivaista, vaan koulutusteknisillä asioilla on myös iso merkitys. Niistä sitten sarjan seuraavassa osassa.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

Lisätietoa netistä – esittelyssä koira-aiheisia sivustoja
kouluttaminen

Lisätietoa netistä – esittelyssä koira-aiheisia sivustoja

LystitassunLeave a comment

Internetistä on nykyään saatavilla huikea määrä tietoa. Joskus voi olla kuitenkin vaikea erottaa, kuka on kirjoittaja sekä millainen tausta ja ammattitaito hänellä on. Kokosin listalle omat suosikkini, jotka perustuvat varmasti positiivisen vahvistamisen tekniikoihin.

  1. Eläinkoulutus.fi

Eläinkoulutus.fi -sivustolta löytyy maksullisen jäsensisällön lisäksi suuri määrä ilmaista materiaalia, josta on paljon hyötyä jokaiselle. Sivuston takaa löytyy Jaana Pohjola, joka on opiskellut eläinten käyttäytymistiedettä Portsmouthin yliopistossa. Vastaava koulutusta ei ole Suomessa tarjolla! Jaanalla on uniikki, erittäin eläinlähtöinen ote, jonka mukaan toimimalla et voi mennä metsään.

2. ZenKoira

ZenKoira -sivuston blogista löytyy suuri määrä materiaalia, erityisesti käytösongelmista ja arjen taidoista. ZenKoiran materiaalit on kirjoittanut Saara Junttila, joka on opiskellut eläinten käyttäytymistä ulkomailla ja suorittanut kliinisen eläinten käyttäytymistieteen maisterintutkinnon Lincolnin yliopistossa. Saara on Jaana Pohjolan tapaan erittäin koiralähtöinen kouluttaja.

3. Masseter

Koirakoulu Masseterin sivuilta löytyy kattava valikoima artikkeileita koulutuksesta, arkitottelevaisuudesta ja ongelmakäytöksestä aina koiran hyvinvointiin asti. Artikkelit on kirjoittanut eläintenkouluttaja (at), SmartDOG-lisenssitestaaja Liisa Tikka, jolla on kokemusta myös bull-tyyppisistä koirista.

4. Koiraharrastaja.fi

Koiraharrastaja.fi on positiivista metsästyskoiran koulutusta! Sitä ei nimittäin monesta paikasta löydä. Myös muut kuin metsästyskoiran omistajat voivat saada paljon oppia ja ajatuksia metsästyskoirapuolelta, koska ei ole aina ihan helppoa kouluttaa korkeassa vietissä olevaa koiraa malttamaan ja kuuntelemaan. Sivustoa pyörittää Ulla Ruistola, joka lisäksi kasvattaa koiria ja on SmartDOG-lisenssitestaaja.

Lisäksi muutama englanninkielinen tuttavuus:

5. Denise Fenzi

Denise Fenzi on suomalaisille usein vieraampi, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen! Training geek- sisältöä, joka on kuitenkin viety käytännön sovelluksiin. Denise Fenzi kilpailee ja kouluttaa useita lajeja, ja hän on luonut Fenzi Dog’s Sport Academy-koulutusyhteisön.

6. Hannah Branigan

Hannah Braniganilta löytyy Drinking from the toilet -podcastin lisäksi kotisivuiltaan iso kokoelma artikkeleita. Sisältö on taattua training geek -laatua, eli jos haluat paneutua yksityiskohtiin, tämä on sinun valintasi.

Puuttuuko oma suosikkisi listalta? Vinkkaa se minulle kommentissa, somessa tai sähköpostilla. Jaetaan omat parhaat vinkkimme muillekin!

kouluttaminen

Suullisia vihjeitä vai käsiapuja? Vertailussa hyvät ja huonot puolet

LystitassunLeave a comment

Monissa lajeissa on vaatimuksena, että koiran on toteltava suullisia vihjeitä eikä käsiapujen tai muun vartalo-ohjauksen käyttöä sallita. Tokossa käsiavut ovat sallittuja suullisten vihjeiden lisäksi kaukokäskyissä ja ohjatun noudon sekä kiertohyppynoudon suunnan osoittamisessa. Lisäksi tokossa käsiapu voi korvata suullisen vihjeen luoksetulon stopissa. Koiratanssissa käsiohjaus ja vartalo-ohjaus tulisi naamioida mahdollisimman hyvin osaksi ohjelmaa, jos niitä haluaa käyttää. Rallytokossa sen sijaan vartaloavut ovat sallittuja alokasluokassa, ja käsiapuja saa käyttää ylimmässä luokassa saakka.

Käsiavut – hyvät ja huonot puolet

Käsiapujen tai käsiohjauksen hyvä puoli on se, että jos koiraa opettaa houkuttelemalla, käsiavut syntyvät kuin itsekseen. Käsiavun opettaminen on nopeaa: koira seuraa namikättä, kun se saa ideasta kiinni niin nami poistetaan ja kun koira seuraa namitonta kättä, se palkitaan taskusta. Toisaalta jos namiin jää liian pitkäksi aikaa kiinni, koira ei välttämättä ole enää kädestä kiinnostunut, kun siellä ei ole namia.

Koirat ovat hyviä lukemaan ihmisen eleitä, ja saattavat reagoida käsiohjaukseen hyvinkin herkästi. Lisäksi koiran ei käsiohjausta seuratessaan tarvitse kuulla, mitä ohjaaja sanoo, joten esimerkiksi kuurojen koirien ohjauksessa käsiavut ovat hyvin käytännöllisiä. Sama koskee myös pitkää etäisyyttä tai meluista ympäristöä.

Käsiapujen haasteet liittyvät kiinteästi niiden hyviin puoliin. Ihmisen on vaikeampi toistaa käsiohjaus toistosta toiseen samanlaisena kuin sanoa jokin sana useita kertoja peräkkäin samanlaisena ja samalla sävyllä. Ohjaukselle herkkä koira lukee tarkasti ihmistä, ja voi suorittaa väärän tehtävän tulkitessaan apua nopeasti. Käsivihjeillä on siksi haastavaa opettaa koiralle mitään pikkutarkkaa, esimerkiksi asentojen suoruutta. Toisaalta käsiohjaus edellyttää myös katsekontaktia: jos koira ei katsoa käsiä, se ei voi nähdä ohjausta.

Haastetta aiheuttaa myös se, jos jossain tilanteessa olisi tarvetta ohjaukselle, ja toisessa tilanteessa ei saisi reagoida käsien liikkeeseen. Esimerkiksi Susu on opetettu alun perin pyörähtämään vastapäivään sivulla namilla ohjaten ja sitten käsiapu häivyttäen. Vaikka se osaa nyt tehtävän pelkällä suullisella vihjeellä, tietynlainen käden heilautus saa sen pyörähtämään. Kun koiratanssissa haluaisin HTM:ssä liikuttaa käsiä ja koiran pitäisi edelleen seurata, on hankalaa kun koira joka kerta pyörähtää.

Usein sanotaan, että kättä seuraava koira ei todella osaa tehtävää. Kysymys on mielenkiintoinen, koska jos tarkkoja ollaan, koira osaa tehtävän siitä vihjeestä, mille se on opetettu, eli elevihjeestä. Jos suullisilla käskyillä toimiva koira muuttuisi kuuroksi, siitäkin voitaisi sanoa, ettei se osaa yhtään tehtävää, koska se ei enää saa tietoa vihjeistä. Toinen asia on sitten se, minkä asian koira oikeastaan tehtävästä oppii. Esimerkiksi eteen istumista käsivihjeellä kouluttaessa koira oppii monesti liikeradan, jota sen pitää seurata, mutta se ei oikeastaan opi loppuasentoa ja istumisen paikkaa niin hyvin.

Suulliset vihjeet – hyvät ja huonot puolet

Suullisten vihjeiden kouluttaminen on pidempi prosessi kuin käsiapujen kouluttaminen. Jos koiraa opettaa houkuttelemalla, suulliseen vihjeeseen päästäkseen pitää apu häivyttää pois. Kuitenkaan houkuttelun käyttö alkuopetusmentelmänä ei missääntapauksessa sulje pois sitä, etteikö tehtävää voisi myöhemmin siirtää pelkälle suulliselle vihjeelle.

Suullisia vihjeitä käytettäessä joutuu tekemään myös erottelutreeniä, mitä harvemmin tehdään käsivihjeiden kanssa (vaikkakin erilaisia eleitä käyttäessä se on myös käsivihjeillä järkevää). Erottelutreeniä voi tarvita koirasta riippuen paljonkin. Ihmisen puheen kuuntelu ja sanojen erottelu ei ole koiralle niin luontaista kuin eleiden luku. Suullisia vihjeitä valitessa on myös oltava tarkka siitä, että vihjeet eroavat keskenään riittävän paljon. Vihjeiden tulee olla lyhyitä, koska koira yleensä kuuntelee vain alkuosan vihjeestä, varsinkin jos se on hyvin innokas.

Muita koulutusmenetelmiä kuin houkuttelua käytettäessä suullinen vihje on luonnollinen tapa opettaa koira suorittamaan tehtävä suullisesta vihjeestä. Suullisen vihjeen avulla on helpompi kertoa pikkutarkasti, mitä halutaan, kuin käden heilautuksella.

Suullisia vihjeitä käytettäessä ohjaajat monesti sortuvat siihen, että he kuvittelevat koiran osaavan tehtävän pelkästä suullisesta vihjeestä kun kerran käsiä ei käytetä, vaikka he voivat huomaamattaan antaa koiralle paljon vihjeitä vartalollaan. Myös konteksti on koiralle vihje: koira voi osata vaikkapa istua suullisesta vihjeestä ulko-ovella, mutta ei enää ulkona. Tällöin koira on voinut yhdistää istumisen tilanteeseen, eli siihen, että ilman istumista ei pääse ulos. Toisaalta koira voi kyetä vihjeestä luopumaan asioista treenikontekstissa, koska on oppinut sen olevan turvallista ja ennakoitavaa, mutta lenkillä samoista asioista luopuminen on mahdotonta. Vartaloavut ja konteksti on siis syytä ottaa huomioon suullisia vihjeitä kouluttaessa.

Suulliset vihjeet eivät vaadi koiralta katsekontaktia ohjaajaan. Esimerkiksi luoksetulo on järkevää opettaa suulliselle vihjeelle, jotta se toimisi myös silloin, kun koira on menossa poispäin. Tokossa vaikkapa ruutuun pysähtyminen ei mitenkään edes onnistuisi käsiavulla, koska koira on selkä päin. Koiran täytyy kuitenkin kuulla vihjeet, eli kova meteli voi haitata ohjausta.

Suulliset vihjeet on myös mahdollista opettaa niin vahvoiksi, että vaikka koiran keskittyminen kontaktiin herpaantuisi, se pystyy silti suorittamaan käytöksen kuullessaan vihjeen. Esimerkiksi viime viikonlopun tokokokeessa paikallaolossa Susu katsoi liikkuria, kun hän tuli antamaan meille luvan laittaa koira maahan, mutta Susu meni maahan vihjeestä ilman katsekontaktia.

Kumman valitset?

Itse kallistun tällä hetkellä siihen, että ainakin harrastuspuolella olisi järkevää viedä tehtävät mahdollisimman pitkälle suullisille vihjeille ja häivyttää mahdolliset avut pois. Tämä perustuu paitsi useiden lajien sääntövaatimuksiin, myös siihen, että suulliset vihjeet on helpompi pitää samanlaisina kerrasta toiseen, ja niitä on harjoituksen kautta helpompi opettaa koira erottelemaan. Vaikka suullisten vihjeiden opettaminen todella niin, että koira osaa suorittaa tehtävän ohjaajan toiminnasta riippumatta, on aikaa vievää puuhaa, niin se on myös palkitsevaa ja mahdollistaa eri lajeissa hienot suoritukset.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

arjen tukitaidot · harrastukset · koiralähtöisyys · kouluttaminen

Saat sen mistä luovut – luopuminen ilman pettymyksiä

LystitassunLeave a comment

Tavoitteellisen pennun pohjataidot- sarja saa jatkoa! Tässä postauksessa puhutaan luopumisen opettamisesta. Koira joutuu sekä arjessa että harrastuksissa luopumaan monista asioista. Ei saa syödä kaikkea herkullista tien pientareilta, ei saa mennä jokaisen kiinnostavan koiran ja ihmisen luokse, ei saa haistella kun pitäisi tehdä tehtäviä ja niin edelleen… Jos luopumista ei ole harjoiteltu, aiheutuu näissä tilanteissa helposti konflikti ja vastakkainasettelu koiran ja ihmisen välille, ja koiran kanssa kulkeminen ja treenaaminen voi tuntua hyvinkin raskaalta.

Kuva: Saila Rappumäki

Koirien välillä on suuria yksilöllisiä eroja siinä, miten impulsiivisia ne ovat, eli miten nopeasti ja ilman harkintaa ne reagoivat. Hyvin impulisiivinen koira toimii ärsykkeiden mukana nopeasti, kun taas hyvän itsehillinnän omaava koira pystyy hillitsemään mielijohteitaan ja toimimaan harkitummin saavuttaakseen päämääränsä. Impulsiivisen koiran kanssa arki voi toisinaan olla todella haastavaa, mutta onneksi luopumista voi harjoitella. Koiran synnynnäiset ominaisuudet vaikuttavat siihen, miten paljon harjoittelua tarvitaan ja miten nopeasti siinä voidaan edetä.

Opetustavalla on merkitystä

Perinteinen tapa opettaa luopumista on, että koiran eteen viedään jotain, mitä se haluaa, esimerkiksi nameja kädessä. Kun koira yrittää ottaa haluamansa, se viedään pois, esimerkiksi namikättä nostetaan ylöspäin. Kun koira ei enää yritä ottaa namia, se saa palkinnon toisesta kädestä. Jos mietimme tilannetta koiran kannalta, se etenee näin: Koira toimii aktiivisesti saadakseen haluamansa, aktiivisesta toiminnasta menettää palkkion = pettymys. Kun koira passivoituu, se saa palkkioksi jotain muuta, kuin mitä se alunperin halusi. Koiralle siis käytännössä opetetaan, ettei kannata kokeilla asioita, koska passivoituminen johtaa nopeammin palkkion saamiseen. Lisäksi koira oppii, että omalla toiminnalla ei ole mahdollista saada sitä, mitä haluaisi. Luopumisesta syntyy konflikti, ja pettymyksen tunteet voivat johtaa turhaumaan, joka voi ilmentyä ylikuumenemisena tai sijaistoimintona.

Jaana Pohjola kirjoittaa luopumisen vaikutuksesta koiran ja ihmisen suhteeseen. Kun ihminen estää pääsyn koiran haluamiin tavoitteisiin, ihminen näyttäytyy ikävässä valossa. Lisäksi, jos luopuminen opetetaan resurssien hallinnan kautta, koira kyllä oppii luopumaan asioista, jotka ovat ihmisellä. Mutta oppiiko koira luopumaan asioista, joita ihminen ei voi hallita? Miten opetetaan esimerkiksi jahtaamista rakastavaa bordercollieta luopumaan autoista tai polkupyöristä, jos luopuminen perustuu sille, että ihminen estää koiran pääsyn resursseille. Jokainen, joka on killuttanut jahtaamaan ampaisevaa koiraa hihnan päässä kerta toisensa jälkeen voi todeta, ettei tämä ole kovin tehokas tapa.

Lisäksi Jaana Pohjola kiinnittää huomiota siihen, mitä tapahtuu, jos ohjaajalta saatu palkkio on jatkuvasti huonompi kuin se, mitä koira oikeasti haluaa. Taas ollaan tekemisissä konfliktin kanssa. Ohjaajalla olevien palkkioiden arvo voi jopa laskea entisestään, jos koira kokee ohjaajan ajatteleman palkkion itseasiassa rankaisuna. Ohjaajakin näyttäytyy tällöin epäedullisessa valossa. Kun taas ihminen mahdollistaa pääsyn koiran haluamille asioille, ihminen alkaa näyttäytyä hyvässä valossa, mahdollistajana.

Saat sen mistä luovut – luopumista ilman palkkion poistoa ja pettymyksiä

Luopumista voi myös harjoitella siten, että koira ei menetä haluamaansa, vaan päin vastoin saa sen, kun luopuu ensin. Koiralle ei voi tietenkään antaa kaikkea, mitä se haluaa: koiraa ei voi esimerkiksi koskaan päästää jahtaamaan autoa palkkioksi siitä luopumisesta. Yksittäisissä tilanteissa luopuminen on kuitenkin todella paljon helpompaa, jos koiralla on kokemusta isosta määrästä toistoja, joissa se saavuttaa haluamansa luopumisen kautta. Jos autoja menee päivässä ohi 5, mutta luopumistreeniä, jossa koira saa palkkion, on kiinnostavilla kohteilla toistoina vaikkapa 15, koiralle syntyy kokemus, että useimmissa tilanteissa luopumisen kautta on mahdollista saavuttaa haluamansa. Silloin, kun koiralle ei voi antaa sen todella haluamaa asiaa, olisi kuitenkin tärkeää olla toinen, mahdollisimman hyvä palkkio tilalla.

Tähän luopumistreeniin liittyy myös ajatus siitä, että luopumiselle ei rakenneta vihjettä. Koiralle voi toki opettaa myös erillisen luopumisvihjeen, mutta itse haluan luopumisen lähtevän koirasta, en ihmisisestä. Kun koira luopuu oma-aloittesesti positiivisessa mielentilassa, oppiminen kantaa paljon kauemmas kuin siihen, että luopuminen tapahtuu palkkion menetyksen tai estämisen pelossa, koira passivoituen. Kun koira voi omalla toiminnallaan vaikuttaa asioihin, sen hallinnan tunne kasvaa. Tästä pääset lukemaan, miten oma-aloitteinen luopuminen auttaa kontaktin vahvistamisessa ja sitä kautta lajitehtävien kouluttamisessa.

Luopumisen harjoittelu todellisilla palkkioilla vaatii ohjaajalta koiran lukemista ja luovuutta. Tällaisessa harjoittelussa hyvä puoli on se, että koiralle on aito motivaatio saavuttaa palkkio. Arjessa kannattaa hyödyntää myös tilanteet, joissa koira on valmiiksi hihnassa. Tällöinkin toki syntyy konfliktia, mutta sitä voidaan myös näillä harjoitteilla purkaa. Esimerkiksi tilanteet, joissa koira haluaa mennä ulos ovesta, tervehtiä ihmisiä tai koiria lenkillä tai kiskoo kohti jotain hajua, ovat hyviä mahdollisuuksia opettaa koiralle, että ensin luopumulla se saavuttaa haluamansa asian.

Luopumista kannattaa kuitenkin harjoitella myös niin, että koiraa ei estetä lainkaan. Tällöin ei synny konfliktia, joten harjoittelu lujittaa koiran ja ihmisen suhdetta enemmän. Perinteisen namitavan sijaan koiraa voidaan opettaa luopumaan niin, että palkkio on sen saavutettavissa jatkuvasti. Suosittelen aloittamaan harjoittelun paikassa, jossa koiraa voi turvallisesti pitää vapaana tai ainakin pitkässä liinassa. Tällöin ei tule tarvetta kieltää koiraa harjoituksen aikana, eikä harjoittelu lähde niin helposti väärille raiteille.

Luopumista voi harjoitella esimerkiksi hajuista. Siihen löydät ohjeen täältä. Ihmisistä ja esimerkiksi tilassa olevista tavaroista luopumisen opettelu tapahtuu samalla logiikalla. Lisäksi luopumista voi harjoitella perinteisellä namimenetelmällä siten, että namit ovat avoimesssa kädessä. Harjoittelu aloitetaan käsi niin korkealla, ettei koira yritä ottaa nameja, ja koiraa palkitaan kun se hiukankin luopuu kädestä. Harjoittelun edetessä namikättä tuodaan vähitellen kohti koiraa. Jos koira yrittää ottaa nameja, kättä ei vedetä pois eli palkkiota ei poisteta eikä oma-aloitteisesta toiminnasta rangaista. Tätä tapaa on lätevä soveltaa kotona myös vaikkapa ruokakuppiin ja puruluihin. Lopulta päästään siihen, että namikäsi voi olla koiran nenän korkeudella, ja se silti luopuu ilman erillistä vihjettä.

Alla video siitä, miten Glennalle on opetettu luopumista pentutreeneissä.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

Mitä hyötyä on omaehtoisesta kontaktista?
arjen tukitaidot · harrastukset · koiralähtöisyys · kouluttaminen

Mitä hyötyä on omaehtoisesta kontaktista?

Lystitassun1 Comment

Omaehtoinen kontakti – mitä se on? Omaehtoisuudella tarkoitan, että toiminto lähtee koirasta. Voisimme puhua myös tarjotusta kontaktista tai koiralähtöisestä kontaktista. Koira siis itse tarjoaa käytöstä, ohjaaja ei mitenkään ilmaise koiralle, mitä haluaa. Ei ole olemassa myöskään koiran kannalta väärää vastausta. Kun koira osaa tarjota kontaktia, ja tarjoaa sitä mielellään, voidaan harjoittelussa helpommin keskittyä muihin asioihin.

Mitä hyötyä on omaehtoisesta kontaktista?

Omaehtoisen kontaktin ehdoton hyöty on se, että silloin koira luopuu häiriöistä oma-aloitteisesti. Kyseessä on pohjimmiltaan myös luopumistreeni, jossa koira valitsee kontaktin kiinnostavan häiriön sijaan. Varsinkin pentu- ja alkeistreenit ovatkin oikeastaan lähinnä luopumista kaikesta kiinnostavasta maailmassa ja ohjaajan rakentamista kiinnostavaksi. Kun kontakti vahvistuu ja siihen rakentuu kestoa, luopumista voidaan ajatella häiriönä kontaktille.

Omaehtoinen kontakti on osa sitä, että koira pitää itse huolta hallinnasta: se ei halua karata häiriöille, vaan haluaa tarjota kontaktia. Kun luopuminen lähtee koiran halusta, se on paljon varmempi käytös kuin muista syistä tapahtuva luopuminen. Kun luopuminen on oma-aloitteista, eikä siihen liity ristiriitaa ohjaajan kanssa, koiralle rakentuu aito sisäinen motivaatio tehtävää kohtaan.

Aito motivaatio on omassa ajattelussani keskeinen asia kaikessa treenaamisessa. Kun koiralla on aito motivaatio tehtävään, sitä ei tarvitse kalastella eikä houkutella pois muiden mielenkiintoisten asioiden ääreltä. Koiran kanssa ei synny vastakkainasettelua, kun ihminen ei yritä väkisin saada koiraa luopumaan sille tärkeästä asiasta. Kun koira oppii, että kontaktin kautta sille päin vastoin syntyy mahdollisuuksia saada sen tavoittelemia asioita, ihminen ja koira pelaavat samalla puolella.

Omaehtoisen kontaktin myötä myös muiden tehtävien harjoittelu helpottuu. Periaatteessa kontakti ei ole vaatimus tehtävien opettamiselle, mutta mistä voimme tietää, että koiran huomio on meissä, jos se ei katso ohjaajaa? Ohjaajaan katsomattomasta koirasta tulee myös ohjaajalle epämiellyttävä olo. Kyse on samasta ilmiöstä, kuin jos puhuisit ihmiselle, joka koko ajan katselee muualle. Koira pitää ystävälliseen ihmiseen mielellään katsekontaktia, jos se ei koe kontaktia uhkaavana, joten muualle katselevan koiran kohdalla pitäisi aina miettiä, mitä käytöksen taustalla on. Onko tilanne tai ohjaaja painostava, vai onko koiran kenties vaikea luopua häiriöistä?

Kun koira on oppinut, että ohjaajan tarkkailu ja kontaktin pitäminen kannattaa, voi harjoittelussa keskittyä muihin asioihin. Tehokkaassa harjoittelussa ei voi harjoitella kuin yhtä kriteeriä kerrallaan. Esimerkiksi seuraamisessa voi olla nopeasti ongelmissa, jos kontaktia joutuu jatkuvasti työstämään ja sen vuoksi joutuu myös palkitsemaan väärää sijaintia tai vinoutta. Jos kontakti on vakio, ja koira huolehtii siitä itse, kriteerinä voidaan pitää jotakin muuta, esimerkiksi seuraamisessa oikeaa paikkaa.

Mitä asioita kannattaa ottaa huomioon omaehtoisen kontaktin rakentamisessa?

On ehdottomasti hyvä, jos on mahdollista harjoitella myös kontrolloiduissa olosuhteissa niin, että häiriöitä voidaan tuoda mukaan koiran sietoikkunan sisällä. Tällöin voidaan pyrkiä ns. virheettömään oppimiseen, jossa tavoitteena on harjoituksen vaatimustason pitäminen koko ajan sellaisella tasolla, että koiran onnistuminen on hyvin todennäköistä. Koska häiriöt ovat kuitenkin asia, jota ei voi täysin hallita, on tarpeen harjoitella myös tilanteita, joissa jokin äkillinen tai hyvin kiinnostava vie koiran huomion. Tämän vuoksi omaehtoisen kontaktin rakentaminen vaatii ohjaajalta joustavuutta muuttaa suunnitelmaa ja omaa toimintaansa tilanteen mukaan.

Selvää on, että koiraa ei saa kuitenkaan pelotella, eikä sille saisi näissä treeneissä aiheutua epävarmuutta, vaan päinvastoin tarkoituksena on opettaa koiralle toimintamalli tilanteeseen, jossa se kadottaa kontaktin hetkellisesti. Näin koiran hallussa oleva käytösvalikoima kasvaa. Kun koiralle tulee käyttöön uusia tapoja selvitä haastavista tilanteista, myös sen hallinnan tunne kasvaa. Hallinnan tunteen kasvaminen näkyy esimerkiksi itsevarmuuden ja reippauden kasvamisena ja siinä, että koira sietää epämiellyttäviä asioita paremmin, kun sillä on keino ohjata tilannetta.

Varsinkin alussa ohjaajan on usein tarpeen hiukan “psyykata” itseään kestämään se, että koira on kuin onkin kiinnostunut myös muista asioista. Aluksi koira saattaa käyttää pitkiä aikoja kaikenlaiseen muuhun toimintaan, ja tässä kysytään ohjaajalta kärsivällisyyttä. Ohjaajan tulisi kuitenkin pysyä koko ajan valppaana, sillä hyvin pienetkin koirasta lähtöisin olevat vilkaisut tulisi merkitä ja palkita. Muutoin koira ei opi kontaktin kannattavuutta.

Omaehtoinen kontakti pitäisi pyrkiä pitämään vapaana ikävistä seurauksista. Koira määrittelee, mikä on ikävää, joten tilanteita on hyvä miettiä koiran näkövinkkelistä. Jos omaehtoisella kontaktilla joutuu kytketyksi vapaana juoksemisesta, se on yleensä ikävää; samoin jos menettää tilaisuuden haistella kiinnostavia hajuja. Jos taas kontaktista saa palkkion ja lisäksi mahdollisuuden jatkaa tätä tai jotain toista kiinnostavaa toimintaa, niin sehän kannattaa. Kun näihin koirasta kiinnostaviin asioihin on lupa ja pääsy, niiden arvo ja samalla kiinnostavuus laskee. Samaan aikaan kontaktin määrä lisääntyy.

Monenlaisia tilaisuuksia harjoitteluun

Tästä linkistä pääset lukemaan, miten omaehtoista kontaktia lähdetään rakentamaan tilaan tutustumisen kautta. Tilaan tutustumisharjoituksen tavoitteena on purkaa konfliktia ohjaajan ja koiran väliltä ja opettaa koiralle, että kontaktin ottaminen on erittäin kannattavaa: siitä saa palkkion, eikä menetä mahdollisuutta puuhata sitä, mikä sillä hetkellä kiinnostaisi eniten.

Kontaktia voi rakentaa kannattavaksi myös arjessa. Meillä kontakti toimii koirille välineenä saada niiden haluamia asioita. Esimerkiksi ruoka-aikoihin kupista luovutaan ja otetaan kontakti, ennen kuin saa luvan syödä; samoin puruluista ja muistakin herkuista; ovesta saa luvan kulkea kontaktilla; hyville hajuille pääsee lenkillä kontaktilla ja lenkin ja vapaana olon aikana on mahdollista ansaita halutessaan ylimääräisiä makupaloja kontaktilla. Myös ihmisten ja toisten koirien tervehtiminen, jos se on koirasta mukavaa, kannattaa viedä kontaktin ja vapautuksen alle, samoin esimerkiksi koirapuistoon meneminen tai autosta ulos hyppääminen.

Aktiivisen omaehtoisen kontaktin myötä yhteiselämä helpottuu, ja ihmisestä tulee mukavien asioiden mahdollistaja. Nämä arjen tavat hyödyttävät myös harrastuskentällä, ja usein myös toisin päin. Ihmisen kokeminen kannattavana on koiran hyvinvoinnille keskeistä, ja omistaja saa hyvän mielen koiran ollessa hallittavissa.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

Pylly pyörimään – hyvästä takapään hallinnasta on paljon hyötyä
harrastukset · kouluttaminen

Pylly pyörimään – hyvästä takapään hallinnasta on paljon hyötyä

LystitassunLeave a comment

Takapään käytön merkitys on tullut yhä useammalle koiraharrastajalle tutuksi rallytokon suosion nousun myötä, sillä takapään hyvästä hallinasta on paljon hyötyä koiraa kohti tehtävissä käännöksissä. Takapään hallinnasta hyötyvät kuitenkin myös muiden lajien harrastajat, erityisesti tokoilijat ja koiratanssijat, sekä kotikoirat, joille lihaskunnon harjoittelu on myös tärkeää.

Takapään käyttöä voi opettaa jo pennuille, mutta silloin hyvin lyhyissä pätkissä pienillä toistomäärillä. Mitä vanhemmasta koirasta on kyse, sen kauemmin opetus yleensä kestää, koska vanhempi koira ei ole fyysisesti enää niin sopeutuva. Uusi tapa liikkua vaatii uusien lihasten ja uudenlaisen hermotuksen käyttöönottoa, mikä käy nuorelta nopeammin. Vanhemmankaan koiran kanssa oppiminen ei silti ole mahdotonta, kunhan ottaa huomioon hitaamaan tahdin.

Käyn ensin läpi, miksi takapään hallinnasta on hyötyä, ja sen jälkeen annan ohjeet takapään käytön opettamiseen havainnollistavan videon kanssa.

Ymmärrys takapäästä on hyödyksi monessa eri tehtävässä

Koirat eivät luonnostaan hallitse takajalkojaan kovin hyvin, vaan ne ovat vähän kuin etuvetoinen auto: etupää määrää suunnan ja takapää seuraa mukana. Takapää kuitenkin tuottaa liikettä ja voimaa. Siksi takapään käyttöä on järkevää harjoitella huolella erikseen. Tällöin koira hoksaa itse oikean suoritustavan, ja harjoitus toimii lajitaitojen kehittämisen lisäksi oivana lihaskuntoharjoituksena koiralle kuin koiralle. Vaikka esimerkiksi agilityssa ei ole lainkaan tämänkaltaisia tehtäviä, sisältyy takapäänkäytön harjoittaminen yleensä tavoitteellisten agilitykoirien lihaskunto-ohjelmaan.

Takapään hallinnan puutteet näkyvät yleensä ensimmäiseksi koiraa kohti tehtävissä käännöksissä, rallytokossa ja tokossa koiran seuratessa vasemmalla käännöksissä vasempaan. Rallytokossa ja koiratanssissa hankaluuksia aiheuttavat myös 360 astetta vasempaan (koiratanssissa pivot) sekä 270 astetta vasempaan. Kun seuraamispositioita rallytokossa ja koiratanssissa tulee lisää, haasteet kertautuvat.

Käännösten lisäksi hyvä takapään hallinta on hyödyksi myös perusasentoon tulossa ja seuraamisessa esimerkiksi pujottelussa ja spiraalissa. Perusasentoon tulossa koiran kropan hallinta, sisältäen myös takapään, korostuu etenkin pitemmillä matkoilla ja kovassa vauhdissa, esimerkiksi luoksetulossa. Hyvä takapään hallinta on tärkeää myös silloin, kun koiran kropan painopiste muuttuu esimerkiksi kun sillä on suussa jotain, kuten noudoissa. Korokkeella tehdyn takapään käytön kautta voidaan opettaa myös rallytokon puolenvaihtokäännöksiä, joista saadaan näin opetettuna vahvat ja koiralle mieluisat tehtävät.

Takapään käyttö on helppo opettaa kohteen avulla

Takapään käyttöä on helppo ja mukava opettaa etutassutargettia hyödyntäen. Etutassutarget on takapäänkäytön opettamisessa kätevä, koska se pitää etutassut paikallaan, jolloin on helpompi päästä vahvistamaan haluttua asiaa. Koira ei pääse seilaamaan eri suuntiin, jolloin ei myöskään tarvitse korjata virheitä. Tästä voit lukea lisää siitä, miksi kohteiden käyttö uusien käytösten opettamisessa kannattaa.

Takapäänkäyttöharjoituksessa kohteelle on muutama vaatimus. Ensinnäkin kohteen tulee olla sen verran korkea, että koira pystyy ymmärtämään, milloin se on kohteella ja milloin ei. Kohteen tulee olla niin suuri, että koiran molemmat etutassut mahtuvat vaivattomasti sen päälle ja siinä on myös hiukan tilaa liikkua. Kohde ei saa liukua pitkin alustaa eikä koiran tassujen alla. Muodon tulee olla sellainen, että sen ympäri mahtuu pyörimään, esimerkiksi pyöreä tai neliskulmainen, pitkulainen kohde on tässä hankala. Tarkoitukseen sopii yleensä tasapainotyyny, joita myydään edullisesti ihmispuolella jumppatarvikkeena, tai vaikkapa vati tai iso kirja.

Alkuun päästäkseen koiralle täytyy olla ymmärrys etutassutargetista. Takapään käytön alkuharjoitteessa olen käyttänyt kohteen lisäksi käytöksen aikaansaamiseksi menetelmänä houkuttelua. Kun koiralle opetetaan takapään käyttöä seuruuseen vasemmalla, koiran takapää pyörii vastapäivään, ja oikealle opetettaessa myötäpäivään. Ota käteesi useampi nami ja laita kädet koiran nenän korkeudelle. Alkuasennossa ohjaaja ja koira ovat vastakkain, koiran vartalo suorana. Lähde sitten liikkumaan jompaan kumpaan suuntaan hitaasti. Koiran pää todennäköisesti seuraa mukana, ja kohta se ottaa askeleen takajalallaan eri suuntaan. Palkkaa tästä yhdestäkin askeleesta ja palaa itse aloitusasentoon.

Askeleiden määrää nostetaan hiljakseen sitä mukaa kun koiran lihashallinta kehittyy. Namit jätetään kädestä pois, kun koira on hoksannut tehtävän, ja pikkuhiljaa häivytetään ohjaajan käsi ja ohjaajan vartalon taivutus eteenpäin. Tässä vaiheessa kohteesta on taas paljon hyötyä, koska se toimii koiralle vihjeenä siitä, mitä ollaan tekemässä, ja apujen häivytys käy nopeammin.

Suosittelen opettamaan koiralle molemmat suunnat mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Jos jää kovin pitkäksi aikaa vahvistamaan vain toista suuntaa, toisen suunnan oppiminen hidastuu. Lisäksi vain toisen suunnaan treenaamisella koiran lihaksisto kehittyy toispuoleisesti, mikä voi aiheuttaa pahimmillaan kipua ja virheasentoja. Molempia suuntia harjoittamalla lihaksisto ja kehonhallinta kehittyvät tasaisesti ja harjoitus tukee koiran hyvinvointia.

Takapään käytön opettaminen. Aloittelevaa koiraa palkitaan ensin yhdestä askeleesta, sitten kahdesta jne.
Kun koira osaa käyttää takapäätään etutassutargetilla, sitä voidaan hyödyntää esimerkiksi rallytokon puolenvaihtokäännösten opettamisessa.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

Tavoitteellisen pennun pohjataidot: tilaan tutustuminen ja omaehtoinen kontakti – miksi ja miten?
harrastukset · kouluttaminen

Tavoitteellisen pennun pohjataidot: tilaan tutustuminen ja omaehtoinen kontakti – miksi ja miten?

Lystitassun3 Comments

Tilaan tutustuminen aloittaa sarjan tavoitteellisten pentujen pohjataidoista, jossa käyn läpi taitoja, joita opetan omalle pennulleni. Kaikkia harjoituksia voi tehdä myös aikuisen koiran kanssa, niitä ei ole koskaan liian myöhäistä opettaa. Olen valinnut pennun perustaidoksi palkitsemiseen, mielentilaan, asenteeseen, kehonhallintaan, käytöksen aikaansaamiseen sekä treenin rytmiin ja rakenteeseen pohjaa rakentavia harjoituksia. Jätän suosiolla tarkat tekniikkaa ja keskittymistä vaativat harjoitteet siihen, että koira on varmasti niihin sekä fyysisesti että psyykkisesti valmis. Vaikka tavoitteena on useassa lajissa kisaava koira, tai ehkä juuri sen takia, mihinkään ei ole kiire, eikä hyvää tule hosuen. Ensimmäinen taito on tilaan tutustuminen ja omaehtoinen kontakti, joka on kaikkien harjoitusten pohja. Käyn aluksi läpi, miksi aloitan näistä harjoituksista, ja sen jälkeen annan ohjeet, miten harjoitus toteutetaan. Postauksen lopussa on myös esimerkkivideo Glennan treenistä.

Miksi?

Jaana Pohjola kirjoittaa, että kun koiralle antaa mahdollisuuden sopeutua ympäristöön, koira sitoutuu paremmin treeniin (linkki). Pennulle kaikki treeniympäristöt ovat uusia ja ihmeellisiä, ja sitä voi jännittää tai se on muuten vain utelias, niin kuin pennun kuuluukin. Uteliaisuus ja se, että pentu haluaa tutustua asioihin, ovat positiivisia ominaisuuksia, joita ei mielestäni tulisi kitkeä heti koulutuksen alkuvaiheessa pois. Tilaan tutustumisen harjoituksella sen sijaan koiralla on mahdollisuus olla utelias JA saada ohjaajalta palkkioita.

Pennut ovat muutenkin häiriöherkkiä, koska pennun kyky keskittyä yhteen asiaan on rajallinen. Jos ympäristössä on kovin paljon tutkimattomia, kiinnostavia asioita, sen on vielä vaikeampi keskittyä ohjaajaan. Myös aikuinen koira voi olla hyvinkin kiinnostunut ympäristöstä monesta eri syystä. Tällöin koiralle saattaa muodostua tuplakriteerejä, esimerkiksi kriteerinä on samanaikaisesti “ei saa haistella” ja “pidä kontakti”. Tuplakriteeri aiheuttaa helposti koirassa, pennussa tai aikuisessa, sisäisen konfliktin, jos sen tekisi mieli tehdä jotain, mitä se ei saa tehdä, ja konflikti voi johtaa motivaation laskuun tai turhaumaan. (lähde.)

Kun koiralla sen sijaan on lupa tutustua tilaan niin kauan kuin se kokee tarpeelliseksi, konfliktin syntyminen on epätodennäköisempää, eikä ohjaajan tarvitse käydä koiran kanssa taistelua siitä, kumman mielihalujen mukaan nyt toimitaan. Kun koiralla on lupa tutkia sitä kiinnostavia asioita, kontaktin ottaminen lähtee koiran omasta halusta ja koiralla on tällöin aito motivaatio kontaktiin. Tällöin ohjaajan ei tarvitse houkutella eikä pakottaa koiraa toimimaan mielensä mukaan, vaan koira valitsee toiminnan itse. Koiralla on myös hallinnan tunne tilanteessa, jolloin sen itsevarmuus kasvaa. Tällä on myös runsaasti positiivisia vaikutuksia koiran ja ohjaajan suhteeseen. Lisäksi hallinnan tunne on eläimelle ensisijainen vahviste, jolloin myös sen hallinnassa olevan tehtävän arvo kasvaa. Koulutusta ohjaava keskeinen arvo on palkkioihin, ei pakottamiseen tai rankaisuihin perustuva oppiminen. Tästä voit lukea, miksi koirasta lähtevä motivaatio kontaktiin on tärkeää esimerkiksi seuraamisessa.

Miten?

Alkuun taas muistutus turvallisuudesta: jos tilassa on useampi koira, pidetään koirat kytkettyinä eikä toisten koirien luokse mennä, jotta tilanne on kaikille koirille turvallinen. Samoin ulkona on syytä käyttää pitkää liinaa, jos alue ei ole aidattu tai on pienikin riski, että korvat katoavat jos vaikkapa rusakko ilmestyy näköpiiriin. Positiiviseen vahvistamiseen perustuva koulutus ei tarkoita, että koiran annettaisi tehdä mitä vain, vaan tilaa rajaamalla ja sopivilla apuvälineillä varmistetaan turvallisuus.

Vapaa tutkiminen kysyy ohjaajalta kärsivällisyyttä, ohjaajan zen-asennetta. Perinteisesti harrastuskoirapiireissä kauhistuttaa pelkkä ajatuskin siitä, että koira saisi haistella ja puuhailla vapaasti hallissa. Kontrollin menettäminen koirasta nähdään koulutuksen epäonnistumisena ja hallinnan puutteena. Itse lähden siitä, että koira itse huolehtii “hallinnasta”: se valitsee toimia hallinnassani, koska se on kannattavaa ja aidosti motivoivaa. Jos se ei halua tehdä sitä, pitää tutkiskella syitä. Se ei tarkoita, että ohjaaja olisi epäonnistunut tai koira olisi huono.

Tilaan tutustumisen ja omaehtoisen kontaktin harjoitukset ovat yksinkertaisia toteuttaa, ja ne olisi hyvä toistaa samanlaisina jokaisessa treenissä ja kisatilanteessa. Tuntuuko työläältä? Aikaa myöden harjoituksen vaatima aika vähenee, toisaalta sinun ei tarvitse käyttää aikaa eikä energiaa koiran houkutteluun, maanitteluun eikä kontaktimotivaation vahvistamiseen. On myös paljon mukavampaa mennä kisakehään itsestään ja ympäristöstään varman koiran kanssa.

Uuteen tilaan mennessä (hallille tai kentälle) asetu ensin tukikohtaasi eli sinne, missä on häkkisi/alustasi/tavarasi, ja josta harjoitukset alkavat ja jonne ne päättyvät. Anna sen jälkeen koiralle lupa lähteä tutkimaan ympäristöään joko vapaana tai kytkettynä tilanteen antamien mahdollisuuksien mukaan. Jos tilassa on muita koiria, pidä koiriin riittävä välimatka, kisatilanteessa vältä häiritsemästä suorittavaa ja valmistautuvaa koirakkoa. Kiinnitä myös huomiota siihen, ettei koira merkkaile tilaan. Seuraa koiran mukana lähettyvillä. Koira voi käyttää paljonkin aikaa nuuskimiseen ja tutkailuun, ja nyt tulee sen ohjaajan kärsivällisyyden paikka. Koiran siis annetaan tutustua paikkaan niin kauan kuin se haluaa. Kun koira ottaa kontaktia ohjaajaan, kuten se tekee väistämättä ennemmin tai myöhemmin, kontakti palkitaan välittömästi namilla tai lelulla, ja sen jälkeen koira vapautetaan jatkaamaan puuhiaan. Kontakti siis kannattaa ottaa, koska siitä saa palkkion, eikä siitä menetä mitään.

Jossain vaiheessa käy niin, että koira ei enää vapautuksen jälkeen lähde tutkimaan vaan jää katsomaan ohjaajaa. Tällöin jatketaan välittömästi palkkaamista, ja koiraa voi vielä yrittää vapauttaa. Jos koira ei edelleenkään lähde, vaan jatkaa kontaktin hakemista, palkitaan taas. Nyt voi heittää namin poispäin ohjaajasta, ja kokeilla, jääkö koira nyt tutkimaan, vai tuleeko se takaisin kontaktiin. Jos se lähtee tutkimaan, annetaan taas tutkia ja palkkaillaan kontaktia. Jos koira palaa takaisin, voidaan siirtyä muihin harjoituksiin. Koira valitsee itse olla ympäristöstä huolimatta kontaktissa ohjaajan kanssa, joten koiran motivaatio seuraaviin harjoituksiin on todennäköisesti parempi.

Jos haluat harjoitella ohjatusti tilaan tutustumista ja omaehtoista kontaktia, seuraava tavoitteellisten pentujen kurssi alkaa Pawsiteamilla 9.8. Tästä linkistä pääset eteenpäin katsomaan tiedot. Mikäli sinulla ei ole mahdollisuutta tulla paikanpäälle Kaarinaan treenaamaan, voidaan perustaitoja harjoitella pennun tai aikuisen koiran kanssa myös etävalmennuksessa. Loppusyksystä on suunnitteilla tavoitteellisten pentujen verkkokurssi. Mikäli olet siitä kiinnostunut, voit laittaa sähköpostia saara.uljas@gmail.com tai ottaa yhteyttä yhteydenottolomakkeella.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni lystitassun-nimellä ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

7 syytä käyttää kohteita kouluttamisessa
harrastukset · kouluttaminen

7 syytä käyttää kohteita kouluttamisessa

Lystitassun2 Comments

Kohteiden eli targettien käyttö on pikkuhiljaa levinnyt lajiharrastamisen menetelmävalikoimaan, ja kohteet ovatkin hyvä tapa saada käytöksiä aikaiseksi. Kohteiden käyttö toiminnan käytöksen aikaansaamiseksi tarkoittaa, että koira tekee jonkin käytöksen kohteen läsnäollessa, esimerkiksi kosketusalustan nähdessään tarjoaa etutassunsa laittamista alustalle, jolloin ohjaaja antaa palkkiomerkin ja koiralle palkkion. Kohteena voidaan käyttää lähes mitä tahansa, mikä on koiralle selkeästi hahmotettavaa ja turvallista. Yleisimmin käytettyjä kohteita ovat käsikosketus, kosketuskeppi, kosketusalusta, tasapainotyyny, muut etu- tai takatassutargetit, alustat, joiden päältä pitää liikkua sekä erilaiset asentoalustat.

Miksi käyttää kohteita?

Kohteiden käyttämisestä käytöksen aikaansaamiseksi on seuraavia etuja:

  1. Kohdetta käyttämällä ehdolliseen vahvisteeseen (eli palkkiovihjeeseen) yhdistyvä mielihyvähormooniannos yhdistyy myös kohteeseen ja siten koulutus tehostuu. Opittuaan käyttämään jotakin kohdetta koira tarjoaa sitä mielellään ja tekee kohteella oppimaansa käytöstä mielellään senkin jälkeen, kun kohde on häivytetty.
  2. Ohjaajan liikeapujen tarve vähenee huomattavasti tai poistuu kokonaan, jolloin niitä ei tarvitse myöskään häivyttää. Esimerkiksi rallytokon eteentuloa opetettaessa joko istumisalustalla tai kosketuskepillä poistuu sekä käsiohjauksen että apuaskeleen tarve.
  3. Houkuttelun tarve vähenee huomattavasti tai poistuu kokonaan, jolloin sitä ei tarvitse myöskään häivyttää. Esimerkiksi jo edellä mainitussa eteentulossa käytetään monesti namihoukuttelua, samoin perusasennon opettelussa, mutta kohdetta käytettäessä houkuttelua ei tarvita.
  4. Itse kohteen häivyttäminen on helppoa ja nopeaa. Kun koira on oppinut käytöksen kohteen avulla ja se on nimetty, voidaan kohde yleensä vain poistaa. Mikäli tämä aiheuttaa hämmennystä tai käytös hajoaa myöhemmässä vaiheessa, voidaan kohde tuoda helposti takaisin.
  5. Kohteita käyttämällä ohjaajan on helpompi määritellä kriteeri ja koiran on helpompi ymmärtää se. Esimerkiksi perusasennon suoruus voi näyttää eri kulmista erilaiselta, ja ison koiran kanssa ohjaajan voi olla vaikea nähdä, onko koiran koko linja suora, mutta kun istumisalustan asettaa sivulleen tarkasti suoraan, se kertoo, onko koira sen päällä kokonaan vai ei. Samoin koira tietää, onko se alustalla kokonaan vai onko joku jalka ulkona, toisin kuin koiran on vaikeampi ymmärtää olevansa 5 astetta liikaa vinossa.
  6. Kohteiden käyttämisessä rajana on lähinnä mielikuvitus. Kohteilla voi kouluttaa positioita, perusasentoa, eteentuloa, pyörähdystä, puolenvaihtoja, eteenmenoa, ruutua, kartion kiertoa, jääviä liikkeitä, keppejä, juoksukontakteja, pysäytyskontakteja, etäisyyttä temppuihin, kaukokäskyjä… Mitä laajempi valikoima kouluttajalla on repussaan erilaisia vaihtoehtoja erilaisten käytösten opettamiseen, sitä paremmin hän osaa valita sopivan menetelmän kullekin koiralle.
  7. Jos kohdeharjoittelu menee pieleen – ei haittaa! Mikään ei mennyt pilalle, voit aina kokeilla jotain muuta keinoa käytöksen aikaansaamiseksi. Kohde on vain keino, ei itseisarvo eikä määränpää.

Enemmän irti harjoittelusta

Kohteita käyttäessä kannattaa huomioida muutama koulutusta nopeuttava seikka. Ensinnäkin, koiran olisi hyvä olla tutustunut sheippaamiseen eli tarjoamalla kouluttamiseen jo aiemmin, koska kohteet ovat kaikista tehokkaimpia, jos koira tarjoaa käytöstä niille ja ohjaaja sheippaa haluamansa käytöksen esiin. Näin varmistetaan myös tehokas eteneminen, koska palkkiot voidaan pitää poissa näkyvistä, jolloin koiran on helpompi keskittyä tehtävään. Namia seuratessaan koira usein keskittyy enemmän palkkioon kuin tekemiseen, jolloin oppiminen hidastuu. Toisekseen, kohde kannattaa pitää esillä vain silloin, kun halutaan kouluttaa käytöstä, ja muulloin laittaa se piiloon. Jos koira tarjoaa käytöstä eikä ohjaaja vahvista sitä, käytös alkaa nopeasti sammua ja oppiminen hidastuu. Lisäksi eri tehtäviin kannattaa ainakin aluksi olla eri kohteet tehtävien erottelemiseksi ja roskakäytöksen ja turhautumisen minimoimiseksi, koska koira oppii nopeasti yhdistämään tietyn käytöksen tiettyyn kohteeseen ja tarjoaa aina sitä ensin. Esimerkiksi eteen istumiseen ja seisomiseen ei kannata käyttää samaa kohdetta, mikäli tavoitteena on mahdollisimman tehokas tehtävien oppiminen ja erottelu ilman turhaumaa.

Turvallisuus

Tarjoamalla, ei houkuttelemalla, kouluttaminen liittyy myös turvallisuuteen varsinkin korkeampien kohteiden kanssa, koska koira voi namia seuratessaan astua harhaan ja loukata. Käytöstä tarjotessaan koira ajattelee enemmän ja loukkaantumisen riski vähenee. Lisäksi kohde ei saa liukua alustalla eikä se saa olla liukas koiran tassun alla, jotta ehkäistään liukastumiset. Jos kohde liikkuu yllätyksellisesti, herkkä koira saattaa myös säikähtää ja koulutus voi sen vuoksi ottaa takapakkia. Kohdetta ei myöskään pidä koskaan ottaa pois koiran alta väkisin. Jos haluat koiran pois kohteelta, kiinnitä koiran huomio namiin tai leluun, jonka heität kauemmaksi, ja ota kohde pois sillä aikaa, kun koira lähtee hakemaan palkkiotaan.

Lopuksi vielä linkit lisälukemiseen, täältä löydät vinkkejä erilaisten kohteiden käyttöön arjessa, täältä vinkkejä kosketuskepin käyttöön harrastuksissa.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni @lystitassun ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.

harrastukset · kouluttaminen · omat koirat · seuranta

Voihan vihje! Kannattaisiko sinunkin välittää vihjeistä?

LystitassunLeave a comment

Päivi Kokko listasi blogissaan Disco-bordercolliensa vihjeitä, ja sain siitä inspiraatiota tähän postaukseen. Susu harrastaa aktiivisesti neljää eri lajia, joten vihjeitä on kertynyt meille aikamoinen määrä, ja hankaluuksia on aiheutunut matkan varrella siitä, kun vihjeitä ei ole alusta saakka mietitty kunnolla. Ennen meidän listausta kuitenkin ajatuksia siitä, mikä kaikki oikeastaan toimii koiralle vihjeenä, ja millaisia asioita vihjeitä miettiessä kannattaa huomioida. Vihje tarkoittaa tässä jotakin indikaattoria eli ilmaisinta koiralle siitä, että tietyn toiminnon suorittamalla on mahdollista ansaita palkkio. Tekstin lopussa on pari linkkiä, joiden takaa löytyy lisää teoriapohdintaa vihjeistä sitä kaipaaville.

kuva Saila Rappumäki

Mikä voi olla vihje?

Yleensä vihjeeksi ajatellaan suullinen vihje, sana. Lisäksi vihjeitä voivat olla fyysiset eleet sekä konteksti, jossa toimitaan. Vihjeenä toimii toisaalta myös hiljaisuus, sanojen puute. Lajeissa, joissa koiralle ei saa puhua kilpailusuorituksessa (esim. toko), on järkevää opettaa, että niin kauan kuin ohjaaja on hiljaa vihjeiden välillä, koira tekee oikein. Jos sitten vaikkapa rallytokossa ohjaaja alkaa höpöttää koiralle, koska se on sallittua, voi koira mennä pahemman kerran sekaisin luullessaan, että nyt se tekee virheitä kun ohjaaja on ihan kummallinen.

Fyysistä ohjausta ajatellaan usein ennemmin apuna, mutta sekin on vihje koiralle siitä, mitä sen kannattaisi nyt kokeilla. Ihmiset tekevät paljon myös tiedostamatonta fyysistä ohjausta, esimerkiksi heiluvat eri suuntiin ja liikuttavat käsiään. Eleet ja esimerkiksi katseen suuntaa ovat koiralle yleensä paljon merkityksellisimpiä kuin sanat, mikäli koiralle ei ole erikseen yleistetty suullisia vihjeitä siihen, että sana tarkoittaa aina samaa asiaa riippumatta siitä, mitä ohjaaja muuten tekee sillä hetkellä (esim. istuuko vai seisooko, pitääkö käsiä sivulla vai pään päällä).

Vihjeiden eroilla luodaan selkeyttä

Jos fyysistä ohjausta haluaa käyttää tehokkaasti hyödykseen, esimerkiksi käsiohjaukset kannattaa opettaa koiralle alusta saakka mietitysti ja tietoisesti, jolloin ne ovat paljon selkeämpiä ja tehokkaampia. Itse olen joutunut rallyn valiotuloksia hakiessani taistelemaan “nakkiohjauksen” kanssa. Nakkiohjauksella tarkoitan sitä, että kaikki käsiohjaus on ollut sen näköistä, kuin ohjaajan kädessä olisi nakki, jota koira seuraa, ja koira on ollut ihan sekaisin, kun samanlaisia ohjauksia eri puolilta on vaikka kuinka monta. Kun opetin eri tehtäviin selkeästi erilaiset käsivihjeet ja häivytin yhdestä tehtävästä vihjeen kokonaan pois, näiden tehtävien erottelu on selkeytynyt Susulle huomattavasti.

Eri tehtävien erottelu onkin se syy, miksi vihjeitä pitäisi erityisesti miettiä. Jos touhuilee koiran kanssa kotona omaksi ilokseen, ei ole niin väliä, jos Murre meneekin maahan istumisen sijaan, mutta jos se tapahtuu tokokokeessa ja liike nollaantuu, niin harmittaa eikä homma etene. Vihjeitä valitessa tulisi siksi ottaa muutama asia huomioon: 1) Vihje on lyhyt ja koiralle selkeä ja 2) samassa kontekstissa esiintyvät vihjeet ovat keskenään riittävän erilaiset (suulliset vihjeet kuulostavat erilaiselta, fyysiset vihjeet näyttävät erilaiselta), jotta koira pystyy erottamaan ne toisistaan. Esimerkiksi tokon ja rallytokon jäävissä liikkeissä “istu” ja “seiso” ovat monesti liian samanlaiset, molemmissa on painokas “IS”, jolloin koira tarjoaa vahvempaa käytöstä joka yleensä aina on istuminen.

Kriteeri määrittelee vihjeen sisällön

Vihjeissä tulisi myös miettiä sitä, käytetäänkö samaa vihjettä eri ympäristöissä, jolloin myös kriteeri, eli vihjeen sisältämä vaatimus toiminnalle on mahdollisesti erilainen. Koirille opetetaan usein heti pentuna arjessa “istu”, jossa ei ole sen kummoisempaa kriteeriä kuin pyrstö penkkiin ja nopeasti, asennosta ja tekniikasta viis. Jos tämän vihjeen siirtää sellaisenaan harrastuskäyttöön, voi joutua varautumaan siihen, että myös samat kriteerit siirtyvät harrastuskontekstiin, eli koira istuu miten sattuu vinossa ja jalat vinksallaan. Ihmiset myös monesti miettivät toiminnan lopputulosta, kun taas koirat yhdistävät vihjeen myös siihen tapaan, millä lopputulokseen päästään.

Jos mietimme, mihin koiran fyysiseen suoritukseen vihje istu useimmiten liitetään, niin se on seisomasta istumaan meneminen. Tässäkin on vielä kolme tapaa toteuttaa liike, eli koira voi joko pitää etujalat paikallaan ja vetää takapään alleen, pitää “navan” paikallaan ja siirtää siis hiukan sekä etu- että takajalkoja tai pitää takajalat paikallaan ja peruuttaa etujalkoja taaksepäin. Kun sitten haluamme saada koiran maasta istuvaan asentoon, liikerata on varsin erilainen, koska silloin koira joko 1) pitää etujalat paikallaan ja kerää takapään alleen, 2) pitää “navan” paikallaan ja liikuttaa hiukan molempia tai 3) pitää takajalat paikallaan ja siirtää etujalkoja alleen. Jos tätä ei ole koiralle erikseen opetettu, se ei välttämättä laisinkaan ymmärrä, että sama vihje istu tarkoittaa sekä peffan alaslaskua että etuosan ylösnostoa, ja joskus vielä se pitäisi sitten tehdä ihan tietyllä tavalla (esim. tokon kaukokäskyt). Vihje ei siis aina merkitse koiralle sitä, mitä ihminen olettaa. Toinen hyvä esimerkki on rallytokon pyörähdys, joka monesti opetetaan suoraan visulla. Jotkut koirat oppivat vihjeen tarkoittavan “käänny poispäin ohjaajasta”, jolloin sama vihje toimii hyvin oikeallakin. Toiset koirat taas oppivat “käänny vasemmalle” (vaikka koira ei varmasti ymmärrä sinänsä vasemman käsitettä), jolloin oikealla ne törmäävät samalla vihjeellä ohjaajaan ja ovat ihan sekaisin.

Koiralle on kuitenkin mahdollista opettaa, että eri liikeradoilla päästään samaan lopputulokseen, mutta se pitää tosiaan opettaa. Tällöin vihjeen sisältö tarkentuu koiran mielessä. Esimerkiksi itse kuulun siihen koulukuntaan, joka ajattelee seuraamista ns. liikkuvana perustasentona, jolloin perusasento, seuraaminen eteen ja taakse sekä sivuaskeleet ja kaikki käännökset tehdään yhdellä vihjeellä. Tällöin koiralle on opetettu, että yksi vihje merkitsee tietyn sijainnin pitämistä suhteessa ohjaajaan, ja koiralle on erikseen opetettu, miten se onnistuu eri suuntiin. Toinen esimerkki siitä, että yksi vihje käy moneen asiaan, voisi olla nouto, jolloin koiralle taas yleistetään, että sama vihje voi tarkoittaa monien erilaisten esineiden noutamista, tai kierto, jossa samalla vihjeellä koira osaa kiertää puun ja kartion.

Vihje on aina kontekstisidonnainen

Koira muodostaa myös itse vihjeitä ympäristöstä eli siitä kontekstissa, missä yleensä jotakin tapahtuu. Aika monella koiraihmisellä on kokemusta siitä, että koira alkaa hermostua autossa, kun käännytään tutusta mutkasta treenihallille/tuttua metsäpolkua kohti/mummolaan, koira siis kiihtyy, kun se tietää, että jotain mieluisaa on tulossa. Koira oppii toisaalta ympäristöstä nopeasti myös esimerkiksi sellaiset vihjeet kuin kisoissa jännittynyt ohjaaja=ei palkkaa luvassa, koiratanssissa musiikki lähtee soimaan=aina pitkä ja puuduttava palkaton suoritus tulossa, rallytokokyltit maassa=seuraamisesta ei palkata, mikäli treenaaminen on kaavamaista eikä monia eri näkökohtia ympäristön vihjeissä huomioida. Lisäksi koira on hyvin paikkasidonnainen oppija, ja yhdistää oppimansa asiat siihen ympäristöön, jossa asiaa on harjoiteltu. Uudet käytökset ja niiden vihjeet pitää siis yleistää uusiin ympäristöihin, jotta ne “oikeasti” toimivat.

Koiran kykyä poimia ympäristön vihjeitä voidaan myös käyttää tietoisesti hyödyksi. Eri harrastuslajien ja myös esimerkiksi erityyppisten lenkkien välillä voidaan tehdä erottelua välineillä, jolloin koira oppii toistojen myötä, että esimerkiksi vetovaljaissa mennään kovaa, nosework valjaissa orientoidutaan haisteluun ja ohuessa pannassa on luvassa tottistelua. Koiralle voidaan rakentaa oletusarvoa siihen, että rallytokokylttien läsnäollessa voi saada hyvän palkan koska tahansa, samoin musiikin lähtiessä soimaan. Koiralle voidaan opettaa kisapalkasta rutiini, jossa kisapalkka jätetään kentän laidalle, ja koska tahansa, 5 sekunnin tai parin minuutin kuluttua tai mitä tahansa tästä väliltä, sen voi saada.

Palkkiovihjeillä vältetään pettymyksiä ja hämmennystä

Lopuksi vielä muutama sana palkkiovihjeistä. Koiralle kannattaa opettaa enemmän kuin yksi palkkiovihje sen vuoksi, että voidaan erotella palkkioita. Jos koira arvottaa palkkiot eri arvoisiksi, mitä ne yleensä tekevät, voidaan näin välttyä pettymyksiltä. Lisäksi näin on mahdollista erotella esimerkiksi, että maassa oleva lelu on häiriö, mutta taskusta saa lelun palkaksi. Jos koira luulee saavansa eri paikasta palkkion kuin se tulee saamaan, esimerkiksi se olettaa saavansa heitetyn pallon maassa olevan sijaan ja lähtee juoksemaan valmiiksi, mutta ohjaajalla ei ole heittää palloa vaan koiralle pitää osoittaa maassa oleva pallo, palkkaukseen tulee turhaa sählinkiä ja hämmennystä, joka vesittää palkkauksen tehoa.

Vähintään kannattaa opettaa eri vihjeet namille ja lelulle, jos niitä käyttää. Taas sama esimerkki heitetystä lelusta, eli jos koira ennakoi saavansa himoitsemansa heitetyn pallon ja lähtee juoksemaan odottaen palloa, mutta saakin taskusta namin, voi pettymys olla iso ja palkkio kääntyä jopa rangaistukseksi. Lisäksi kouluttamista tehostaa yleensä huomattavasti se, jos käytössä on naksutin tai naksutinta vastaava muu ehdollinen vahviste, esim. jes-sana, josta seuraa AINA palkkio. Sitä vaan ei sitten käytetä silloin, kun ei aiota antaa palkkiota, koska taas voi aiheutua pettymys. Vihjeiden tehokas käyttö asettaa vaatimuksia siis myös kouluttajalle.

Seuraavaksi sitten se luvattu lista Susun vihjeistä. Jos haluat lukea lisää vihjeistä, suosittelen katsomaan alkuun täältä ja täältä.

Palkkiot

  • jes = namipalkka ohjaajalta
  • zip = lentävä lelu
  • noin = maata pitkin vedettävä lelu
  • jes + vapaa = namipalkka tiedetystä kohteesta, esim. etu- tai takapalkka (tämä ei ole ihan loppuun asti mietitty, toimii Susulla kyllä hyvin, mutta Glennalle mietin jotain muuta)
  • nais = namimaatti
  • vapaa = vapautus palkaksi tutkimaan jotakin, mitä koira haluaa tutkia (esim. haju)
  • vau = tokon sosiaalinen palkka

Toko osa vihjeistä on käytössä myös rallyssa ja koiratanssissa

  • sivu = seuraaminen (sisältää perusasennon, seuruu eteen, peruutus, sivuaskeleet, kaikki käännökset, automaattinen istuminen kun ohjaaja pysähtyy sekä maasta istumaan nousun sivulla)
  • istu = istu + paikalla istumisen jättö
  • pysy = paikalla makaamisen jättö
  • kaukot = kaukokäskyjen jättö
  • luokse = luoksetulon jättö
  • nyt tulee + x = seuraavan liikkeen valmistelu
  • maa = liikkeestä maahanmeno + sivulta maahanmeno + takajalkakaukoissa istumasta maahanmeno
  • sei = takajalkakaukoissa istumasta seisomaan
  • pom = takajalkakaukoissa maasta istumaan
  • nou = takajalkakaukoissa maasta seisomaan
  • down = takajalkakaukoissa seisomasta maahan
  • top = liikkeestä seiso
  • sit = liikkeestä istu
  • missä + x = bongaus, esim. missä ruutu, kierto, tyhjä
  • katso = liikkurin tms. katsominen
  • ruutu = ruutu
  • aller = tyhjään lähetys
  • töt = kartion kierto myötäpäivään (Susu on saanut itse valita suunnan)
  • ota = nouto
  • hämta = tunnistusnouto
  • hyppy = hyppy
  • Sususivu = luoksetulo
  • yhdessä = siirtyminen vasemmalla puolella liikkeiden välillä, ei niin tiukka kriteeri kuin seuraamisessa
  • luoksetulon stopissa käsimerkki

Rallytoko osa vihjeistä on käytössä myös koiratanssissa

  • oikea = seuraaminen oikealla (sisältää perusasennon, seuruu eteen, peruutus, sivuaskeleet, kaikki käännökset, automaattinen istuminen kun ohjaaja pysähtyy sekä maasta istumaan nousun oikealla)
  • pakki = peruutus edessä
  • merkki = merkille meno ja pysähtyminen
  • eteen = eteen istuminen
  • front = edessä seisominen
  • kieppi = pyöriminen vastapäivään
  • pyö = pyöriminen myötäpäivään
  • väli = pujottelu + kasi
  • puoli = puolenvaihto selän takana
  • vaihto = puolenvaihto edessä
  • sisään = käännös kohti ohjaajaa
  • takaa = saksalainen vasemmalla + oikealta vasemmalle perusasentoon
  • bäk = saksalainen oikealla + vasemmalta oikealle perusasentoon
  • hyrrä = ohjaajan ympäri myötäpäivään
  • round = ohjaajan ympäri vastapäivään

Koiratanssi

  • vor = positio 2
  • zwis = positio 9
  • tassu = oikean tassun anto
  • toinen = vasemman tassun anto
  • moi = oikean tassun heilutus

Nose Work

  • Ole hyvä = nose workin etsintävihje
  • Näytä = nose workin tarkennus

Muut

  • ympäri = kartion kierto vastapäivään
  • tassut = etujalkatargetti
  • käpä = takajalkatargetti
  • doit = matkimisvihje (ei olla tehty “loppuun asti”)
  • täällä = kontakti
  • häkkiin = häkkiinmeno
  • autoon = autoonmeno
  • matto = taukomatto
  • pistämaate = maahanmeno odottamista varten, “vapaa hengailu”
  • links = lenkillä käännös vasempaan
  • rechts = lenkillä käännös oikeaan
  • suoraan = lenkillä risteyksessä mennään suoraan yli
  • mennään = liikutaan eteenpäin esim. lenkillä
  • tule = luoksetulo arjessa

Nopeasti laskettuna siis 67 erilaista vihjettä! Näiden lisäksi lajien välisiä eroja on luotu varusteilla, eli canicrossia varten on vetovaljaat, omaehtoiselle lenkille mennään pitkässä liinassa, nose workiin on samoin omat valjaat ja muita lajeja tehdään ohuessa pannassa tai ilman varusteita. Kisapalkkaan on oma rutiini, samoin treeneihin ja kisapaikalle saavuttaessa. Myös treenien lopetukseen on luotu rutiini vihjeeksi siihen, että enää ei tehdä, jolloin koira voi rentoutua ja lopettaa odottamisen, jos vielä pääsisi. Samalla estetään se, ettei tavaroiden keräämisestä muodostu vahingossa rangaistusta palkkion poiston muodossa, kun koiralta viedään mahdollisuus suorittaa mieluisia tehtäviä ja ansaita palkkioita.

Tällä vihjemäärällä alkaa itsellä mielikuvituksen rajat tulla vastaan, kun pitäisi keksiä vielä ohjaajan kädessä olevan kepin ympäri kierrolle joku vihje ja uusille HTM:positioille vihjeet, näin alkajaisiksi ainakin. Joudun jo tarkkaan miettimään, että vihjeet kuulostavat tarpeeksi erilaisilta, ettei koira varmasti sekoita niitä keskenään. Mehän ollaan otettu jo käyttöön hiukan englantia, saksaa ja ranskaa, koska itse en muista vihjeitä, jos ne ei jotenkin loogisesti liity itse tehtävään. Yritän pitää kaikilla koirilla mahdollisimman samanlaiset vihjeet oman muistin helpottamiseksi. Millaisia vihjeitä sinulla on käytössä? Kommentoi tässä tai somen puolella.

Jäikö joku asia askarruttamaan tai haluatko jostain lisätietoa? Olen vain sähköpostin päässä ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin sekä kuulen kommentit postauksesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä saara.uljas@gmail.com tai yhteydenottolomakkeella. Facebookista ja Instagramista löydät sivuni @lystitassun ja siellä voit myös lähettää viestejä tai kommentoida.